Astro Foorumi

Aihe, jota en löytänyt... Korjatkaa, jos olen väärässä.
Eli ihan yleisesti katsoen, mistä addiktiot johtuvat, juontavat juurensa ? Miksi toiset addiktoituvat helpommin kuin toiset ? Jotkut eivät lainkaan... Jotkut taas melkein kaikkeen mahdolliseen...
Itse olen pohtinut, että tietysti osittain voivat olla vaikuttamassa perinnöllisetkin tekijät, mutta eivät tietysti yksistään. Olemmehan kuitenkin yksilöitä, meillä on erilaiset elämät yms. Sitten olen pohtinut ns. aivokemioiden yhteyttä addiktioihin. Eli mitenhän paljon ne voivat vaikuttaa ? Serotoniini yms. Ja ovatko helposti addiktoituvat ihmiset jääneet jotain vaille, jostain paitsi elämässään (äidinrakkaus tms.) jota addiktioilla yrittävät " korvata " tai jollain tapaa hakevat niistä lohtua. Ja entäpä ympäristön/elämänpiirin vaikutukset ns. " mallit " joita elämänsä varrella saa/kokee ? Ja kuinka suuri on Astrologian vaikutus addiktioihin tai alttius niihin ? PALJON siis kysymyksiä, mutta varmasti myös paljon vastauksia ! Tämähän on hyvin monitahoinen asia, johon ei varmasti vain yhtä vastausta... Mielipiteitä ja näkemyserojakin asian suhteen paljon, jokaisella varmasti omansa.
Itse kuulun HELPOSTI addiktoituviin ja ylipäätään addiktioita omaaviin ihmisiin. Tuntuu, että jo syntymästäni saakka olen jollain tapaa ollut "altis" addiktioille. Jään "koukkuun" melkeinpä mihin vaan... Minun kohdallani olevat addiktiot: alkoholismi, yskänlääkkeet, lääkkeet (rauhoittavat, särky-), tupakka, kahvi (kofeiini), sokeri, myös jonkinasteinen netti- ja läheisriippuvuus. Tuntuu, että aina kun jostain innostun, niin "koukussa" ollaan...
ADDIKTIOT, mitäpä tuumitte aiheesta Astrolaiset ?? Olisi mukavaa ja avartavaa keskustella tästä monitahoisesta ja ehkä hankalastakin aiheesta.
Mutta infotkaa siis ihmeessä, JOS TÄLLAINEN AIHE JO JOSSAIN FOORUMILLA ON !! Siis KAIKKI addiktiot ylipäätään... Nimim. "Syntynytkö addiktiksi !?"  :smitten:  :smitten:

Hei "Prinsess of Darkness"

Tässä yksi näkemys kysymykseesi.

Addiktio täyttää aina jonkin tarpeemme.
Sisäinen luova osamme kykenee löytämään sille vaihtoehtoja.

http://www.hypnologia.com/fin/hypno/2002/3/tl.html



 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Kiitokset Elämänilo !  :smitten: Tuotakin juuri arvelin, ja kohdallani addiktioni ovat osittain juuri sitä. Aina en itsekään ole selvillä, mitä tarvetta tyydytän... Joskus kylläkin... Milloin haen lohtua, milloin turvaa, milloin mielenrauhaa, unohdusta jne. jne. Tämä on sinänsä "kinkkinen" aihe juuri tuolta osin, että aina ei edes ITSEKÄÄN ole selvillä, miksi toimii, niinkuin toimii ja mitä oikein hakee/yrittää saavuttaa. Useinpa sitä kai luulee saavuttavansa jonkinlaista "onnellisuutta" tai "unohdusta" kipeisiin asioihin... Ja joskushan on niinkin, että elimistö jollain lailla kaipaa/tarvitsee jotakin, jota himoaa. Ja nyt tarkoitan siis lähinnä ns. "hyviä" addiktioita, eli jokin ravintoaine tms. jota kropasta puuttuu. Jos esim. suolavajausta, elimistö voi suorastaan "huutaa" sitä. Vai eikö ? Niin ja jos yleensäkin kyseessä ADDIKTIO, niin sitähän se juuri on, että tekee vaikka mitä "hullua" ja ihan kaikkensa, että tuota addiktiotaan saa tyydytettyä. Pakko oli tähän loppuun lisätä vielä muutama esimerkki omasta "hulluudestani" addiktioitani kohtaan... Eli kun tupakat yllättäen loppuneet, eikä mistään enää saanut, on tullut kaiveltua tuhkiksesta tumppeja ja imuteltua niitä filtteriin saakka. Sitten karkkihammasta kolottaessa napsinut urakalla sokeripaloja. Ja kerran, kun en mielestäni ollut "tarpeeksi" humalassa, enkä alkoholia enää mistään saanut, nuuhkin Zippo-bensiiniä, josko sillä saisi päätään enemmän sekaisin... Huh, huijaa !! Hullu, mikä hullu...  :idiot2: :smitten:

Itse olen hyvin varovainen kaiken kanssa sillä minäkin uskon olevani helposti addiktoituvaa sorttia, mm. geenienkin takia... Tupakka ja kofeiini on tärkeää.

Addiktiot voi johtua esim meissä olevista loisista jotka haluavat vain lisää epäterveellistä ainetta ravinnokseen.

Esim. Hiivasyndrooma vaatii sokeria.
Toxoplasma-loinen aiheuttaa muuten vain itsetuhoista käytöstä.
Loiset erittävät sitten elimistöön omia kemikaalejaan ja siten vaikuttavat toimintaamme.
http://news.yahoo.com/s/space/20060211/sc_space/mindcontrolbyparasites

Kokeileppa kunnon puhdistautumispaastoa. Se karaisee ainakin vähäksi aikaa addiktiot pois.

Tuossa myös hyvä elokuva addiktioihinkin liittyen.
http://www.whatthebleep.com/

Ilmeisesti myös väärät ravintotottumukset voivat aiheuttaa "kieroituneita" addiktioita. Eilen aiheesta tuli ohjelmassa "Olet mitä syöt", joka tulee ilmeisesti nyt uusintana sunnuntaisin 18:30 Subtv:llä.

Kiitokset Lake valaisusta !  :smitten: Tuollaiseen mahdollisuuteen en ole ennen törmännytkään...

No varsinainen ainut myrkky elämässäni on tupakka ja se onkin sitten tosi lujassa  :crazy2: .Muita onegelmia ei ole, mutta ainahan minä olen aivan kiinni luovuudessa (maalaus, käsityöt jne...)ja kaikilla edellä mainituilla on yhteinen vaikutus : NE RENTOUTTAA   ;)

Mä oon suklaaholisti :P ja addiktioni tällä hetkellä on tietokone :crazy2:

Hih ! Tehän olette sitten ihan "enkeleitä" minuun addiktiopesäkkeeseen verrattuna... I'm a problem child...  :smitten: Kunpa vain aina löytäisi lisäkeinoja niiden hallintaan. Noh, pitkään olen kyllä selvinpäin ollut, siitä itselleni isot pointsit !!  :D Tupakkaa, kahvia ja sokeria kyllä kuluu... Ääk, sawotar ! Olen myös suklaa-addikti ja alkoi tehdä mieli, kun sen mainitsit...  ;) Yleensä aina silloin tekeekin mieli, kun ei jotain ole... Jee, mutta söinpäs makeannälkään muffinsin...  :D Sama se on yleisesti tuon jääkaapinkin kanssa, eli kun siellä on vain valo, on hirveä nälkä, mutta kun se on ruokaa pullollaan, ei olekaan niin nälkä...  :idiot2:

Tuon Elämänilon mainitseman hypnoosin olen kuullut olevan tehokas keino päästä eroon haitallisista addiktioista...

Tässä minä "Namisti" ilmoittaudun.  :P Siinä minun addiktioni. Eli siis suklaa, karkit ja ylipäänsä kaikki makea. Lähes joka päivä saatava "sokeriannos" jossain muodossa. En nyt kuitenkaan mitään ihan mielettömiä määriä kerralla syö. Silti välillä tympii tuhottomasti, kun on niin heikko ettei pysty vastustamaan kiusausta ostaa se suklaapatukka tai karkkipussi, kun kaupassa käy.  :tickedoff:

Onneksi sentään harrastan liikuntaa joka sitten "tasapainoittaa" tuota ensisijaista addiktiotani. Liikunta nimittäin on toinen addiktioni, tarkemmin kuin ajattelen.  ::) Tulisin "hulluksi" jos en saisi liikkua... Rakastan tanssimista, joogaa, jumppaa, rullaluistelua, melomista ja kävelyä. Odotan oikein innolla kun säät taas sallivat rullaluistelun ja melomisen.  :)

Näinpä minäkin kuullut... Silmäsi alkavat tuntua painavilta, kohta olet syvässä unessa...  :buck2:

Täälläpä mielenkiintoinen aihe!

Kyllä minäkin tiedän addiktiot. Ja varmasti yksi syy siihen on puute. Aloittaen pienimmästä päästä: nuorena minulla oli riisejä taskun pohjilla, joita jyrsin aina kun tilanne salli. En tahtonut millään päästä tavasta irti. ;D Uskon, että syynä jonkin kivennäisaineen puute. Suklaakin. Kyllä. aine mikä aine!

Sitten on tunneaddiktiot, ollaan jo siellä pahemmalla puolella. Uskon, että tupakilla ja yleensä huumaavilla aineilla on tämä vahvasti mukana. Alamme kokeilla rajojamme. RAJOJEN etsiminen voisi olla yksi syy addiktioiden kokemiseen. Pitää kokeilla ääriin asti. Raja löytyy jostakin monien kipeiden kokemusten jälkeen. Ja rajalla joutuu miettimään todella asioita ja elämänsä kulkua, tarkoitusta. On rajalta palaajia ja on ylittäjiä. Mutta ylittäjät eivät usein kestä!

Ja tunneaddiktioihin varmaan liittyy myös seksuaalinen addiktio. Minusta on hirveän hyvä, että siitäkin puhutaan avoimemmin. Siinä on jo kyseessä energioittemme käyttäminen. Ja uskon, että senkin kokemisessa on jokin elämämme läksy. Minä kun en usko kiirastulessa läpikäytyyn selibaattiin ja eroamisesta johonkin luostarikoloon odottamaan valaistusta! Höpöt! On elettävä läpi ihmisenä olemisen kirjo, kukin taaplaamme omalla tiellämme.

Kunhan voisimme elää ilman toisiamme tuomitsematta! Onko sillä tuomiollakin sitten joku kasvuun liittyvä tekijä? Ehkä.

Minusta on mahtavaa kun on tällaisia areenoja, joissa voi jotakin käsitellä. Liian usein tämänkin kaltaiset asiat jäyhää jonkin sisuskalut ja mielen rikki.

Joten olet rohkea, Princess of Darkness, kun tulet, puhut, ja ihmettelet!

:o meillä kaikilla suklaa halut? heh :2funny: kyllä fazer rikastuu meidän ansiosta :P

Suurkiitokset metsätonttu !!  :smitten: Piristit hiukan oloani... Kissani (Moritz) 14v. jouduttiin lopettamaan ti 28.2. Olen vieläkin asiasta rikki ja ikävöin sitä...  :'( Nuo 3 pv olin vanhempieni luona ja äitini oli myös mukana kissan lopetuksessa. Eilen pe sitten vietin ensimmäisen päivän/yön asunnossani ilman kissaani ja siinäpä yksi addiktioistani (alkoholismi) sitten nosti hiukan päätään... Ei hirveää juomista, mutta kuitenkin. Se on myös yksi tapani surra. Noh, mutta elämän on jatkuttava anyway...  :angel:

Ymmärrän kissasurut! Olen kokenut.

Minulle vain tuli hyvin vahva tunne siitä, että syvemmällä sinulla on vielä vaikeammat asiat. Sinulle itselle vaikeat.

Kaikella lämmöllä
metsätonttu

Ikävää että rakas kissasi poistui... Se on aina surullista. Itselleni oli todella kova pala kun rakas koirani kuoli. Harva sitä ymmärsi, monen mielestä se oli vain koira.. Onneksi lähimmät jaksoivat ymmärtää ja lohduttaa  :)

Tsemppiä hirmusesti  :smitten:

Niin varmaan onkin... Kunhan saan ne selvitettyä. Ei oikein hajuakaan, mitä ne voisivat olla... Mutta minähän olen aina "hukassa".  ;)

:)

       ;)

              ::)

                Entä jos ilmenee selvää puutetta itsensä

                hyväksymisessä ja vilpittömästi itsensä

                rakastamisessa !! ? Just`semmosena.

                Lohtua siis etsii itsensä ulkopuolisista

                asioista ja nautinnoista peittääkseen


                       :knuppel2:

                      :'(

Hyvin sanottu, Kotkansilmä ! En suoraan sanoen usein itsekään tiedä, missä mennään... Mitä puuttuu, mitä haen, miksi toimin, niin kuin toimin... Mikä/kuka aiheuttaa mitäkin... Oppia ikä kaikki. Kaipa minun pitää vain etsiä, jotta löytäisin "totuuden" tai saada ylipäätään selvyyttä asioihini, elämääni. Rakkauden puute on kyllä yksi suurimmista huolenaiheistani... Kysymysmerkkejä paljon ??? Vain elämää, ei sen enempää...

Syviä, kipeitä juttuja!

Kotkansilmä osaa niitä kiteyttää, osua juuri oikeaan kohtaan!

Kun tässä taas selitellään enemmänkin.  ???

Mutta tuli mieleen eräs neljäs luokka, jossa ylläpidin filosofista keskusteluani heidän kirjoittelunsa pohjalta. Kerran oli aiheena 'pelko'. Kynä sauhusi kun lapset kirjoittelivat aiheesta, joka ei osaa sanoa, niin piirtää. Yksikin sana on paljon. Esim. viha.

Kun käsittelin myöhemmin noita ajatuksia anonyymeinä, niistä usein syntyi hyviä keskusteluja. Viimeiseksi tempasin paperin, jolle olin isoilla kirjaimilla tallentanut erään ujon, hiljaisen tytön ainoan lauseen. "Pelko on sitä ettei kukaan välitä".

Arvaatte. Luokassa oli hetken hyvin syvä hiljaisuus, kuin henkeä olisi pidätelty.

Se on varmaankin itse 'kuningaspelko'.

Niinpäs tuntuisi olevan... Vaikka itsekin koen saaneeni ERITTÄIN PALJON rakkautta/välittämistä, niin SILTI välillä iskee hirveän vahvana tunne, että KUKAAN ei minua TODELLA ja POHJIMMILTAAN rakasta... Enkä ymmärrä, mistä johtunee... ?? Vai olenko vain niin "tyhmä" ja "sokea" ?  :idiot2:

Et ole tyhmä!!!! >:( etkä sokea  8)! Ystäväni!

Olet IHMINEN!  ;D 

Kyllä nuori stressinen poikanikin tuumas yks kerta kissaa silittäessään: "Voi kun saisi olla kissa edes yhden päivän."

Juuh, ihminen isolla iillä... Joka tarvitsee paljon välittämistä, rakkautta. Ja tämän viikonlopun nautiskelen täysin !  :laugh:

Nautisekelet? Mitä? Ketä?

No, bisseä nautiskellaan ja puhutaan "henkeviä"... Kiitokset huolenpidostasi, metsätonttu !  :smitten: Minun itseni ei tarvitse enää huolehtia kuin itsestäni ja eräs kaverini tuli kylään. Täällä sitten olutta juodaan... Nyt nautin humalasta. Aivot "narikkaan". Niin ja miksi kieltäytyisin ilmaisesta bissestä... Hölmöä tai ei...  :idiot2:

Aha!

Princess of Darkness

Etpä tunnu vieläkään pohjaasi löytäneen.
Ei sinun elämäsi tuosta ennen lähde paranemaan, ennenkuin sen löydät.

Toivottavasti pian, etteivät aivosi kokonaan tuhoudu.
Mietippäs tarkkaan miksi haluat tuhota itseäsi?

Sinä itse voit päättää haluta irti riippuvuudestasi.

Rakkaudella :smitten:    maarita           :smitten:

Noh, maarita, ilmeisesti sitten en kuitenkaan... Vaikkakin monenlaista kärsimystä tässä on pitkään ollutkin. Sen TÄYSIN tiedostan, että join nyt suruuni kissani menetyksen takia. Niin sanotusti ryyppy murheeseen... Kaipa minä sitten jonkinlainen "hullu" tai "tyhmä" olen kun en IKINÄ tunnu oppivan, että ryyppääminen on turmioksi...  :idiot2: Ja TIEDÄN, että ENITEN alkoholismini on NIMENOMAAN ITSESTÄNI kiinni. Mutta helpommin sanottu, kuin tehty... Vaikka järkeni ja kaikki sanoo, että minun EI pitäisi juoda, niin juon kuitenkin. Tämä on ÄÄRIMMÄISEN vaikeaa !! Parhaani koko ajan yritän, mutta sitten aina jossain vaiheessa retkahdan... Yleensä juuri aina silloin, kun tapahtuu jotain ikävää tai asiat menevät ihan pieleen... Mitä ihmeen VIKAA tai käsittelemättömiä asioita minussa oikein on, kun EN voi olla absolutisti !! Vaikka läpikäynyt kaikenmaailman hoidot, terapiat yms. Silti aina silloin tällöin NAUTIN SUUNNATTOMASTI humalasta !  :idiot2: Antabustako tässä pitää alkaa syömään... ?? En tiedä... Joku mättää, mutta MIKÄ ? Sen kun TIETÄISIN, niin VASTAISIN ja OLISIN SELVÄNÄ !! Kaipa tässä pitää sitten käydä kuoleman porteilla tai sairastua entistä pahemmin, ennenkuin opin... EN TIEDÄ ! Ei hemmetti !!  :idiot2:  :'(

Hei Princess of Darkness

Selvänä oloon on vain yksi keino. Älä ota sitä ensimmäistä ryyppyä!

Jos sanot olevasi alkoholisti, ei sinua kukaan tai mikään terapia auta raitistumaan. Sinun on itsesi haluttava sitä, enemmän kuin juomista.

Ja tehtävä se itsesi ja vain itsesi takia.
Keinot sinä tiedät jos olet jo yrittänyt.

Ajattele millaista elämäsi voisi olla!
Toivon, että luet nämä huomenna selvin päin.

 :smitten:    maarita           :smitten:

:-*
     :-*

          :-*

             Ihanaa minä saan huolenpitoa ja huomiota, jota niin

             kaikenaikaa kaipaan, voi että minä olen ihanana..


                      :'(  :-*  :'(

JEP !!  Tuotakin... :smitten:

The Princess of Darkness

kannattaa kuunnella niitä ihmisiä jotka välittävät sinusta ja miettiä, kenen on vastuu sinun elämästäsi. Joskus vastuun ottaminen itsestään on turkasen vaikeata, sen tiedämme kaikki, mutta ei siitä pakenemalla pääse. Alkoholi on helppo pakokeino.

Kyllä minäkin otan joskus viintä ja wisky on mielijuomani. Mutta en halua humaltua. Nautin hetkestä, jolloin veri kiertää ja tunnen kun lihakset rentoutuvat. Nautin myös siitä juoman historiasta, ihmiskäden työstä ja ajattelusta mitä tuollaisen juoman ympärillä on. Se maku on joskus ihmeellinen, ei silloin, kun sillä on valta, vaan silloin kun sinä voit sitä ylistäen ihailla, olla sen kuningas ja antaa juomalle nöyrän kaunis palveleva asenne. Jos paikat vaihtuvat, olet alistettu. Juoma voi olla myös palvelemassa toveruutta, ystävyyden tai asiakokonaisuuden riemua. Silloinkin se vain palvelee ja on yhdistävä tekijä.

Voi prinssessa, löydä oma tahtosi!

Tuntuu ONNELLISELTA ! EI kaduta ! OLEN tyytyväinen ! Juominenko tekisi ihmisestä HUONOMMAN ?? Toisten mielestä ehkä niinkin...
Tiedän, että KAIKKI lähtee minusta ITSESTÄNI, en ole kuitenkaan ihan "palikka" !!
Mutta TAJUATTEKO te selvinpäin elämään pystyvät, että kun addiktio saa vallan NIIN SE SAA !! Siinä EI auta ns. "terve järki" eikä MIKÄÄN, silloin kun HIMO SAA VALLAN !! Sitä tekisi lähes vaikka mitä, että saa tyydyttää addiktiotaan ! Tuo lause, älä ota sitä ensimmäistä ryyppyä, on NIIN HELPPO sellaisten sanoa, jotka ITSE eivät ole "koukussa" !! KYLLÄ HITOSSA MINÄ KAIKEN TUON TIEDÄN !! Mutta usein se on vain sananhelinää, jos ymmärrätte... Ja mitäs PAHAA siinä on jos JOSKUS otan kännit ?? Kun ei vaan jää putki päälle ?? Jokainen nauttii, suree yms. OMALLA tavallaan, vai mitä ? Minä en HALUAKAAN mitään paeta, vaan RELATA TÄYSIN kaiken elämäni PASKAN uuvuttamana ! Tämä on minun tyylini, so what ?? Joskus melkein TOIVOISI, että sellaisetkin, joilla EI ADDIKTIOITA, saisivat sen KOKEA ! Siinäpä sitten nähtäisiin, kuinka MUKAMAS HELPPOA se on !! Juupa-juu ja haliba-tsuidaa... Kuka ihminen on PYHIMYS ? EI KUKAAN !!   :idiot2:  :tickedoff:

IHANASTI sanottu sign? !!  :smitten: MITÄÄN muuta en niin paljon kaipaakaan, kuin että minua rakastettaisiin myös tällaisena "heikkona, luuserina, alkoholistina..." Jos siis joku niin ajattelee... ALKOHOLISMINI EI tee minusta sen huonompaa ihmistä, kuin kenestäkään muustakaan ! Ja sitäpaitsi ITSE TIEDÄN, että minua edes jotkut rakastavat täydestä sydämestään, aidosti, vaikkeivät ehkä AINA tietenkään kaikkia tekemisiäni yms. hyväksy. Enhän minä itsekään AINA niin tee...

Mutta... Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä maailma ON VAIN terveitä, ongelmattomia, hyvin pärjääviä varten. Tuskinpa minullakaan enää MITÄÄN jakoa on esim. työmarkkinoille, kun KUKAPA psyykkisesti sairaan ja vielä lisäksi alkoholistinkin palkkaisi... Tuskin kukaan... Elämä ON julmaa !!  :'(

Kiitos Elämänilo, annan anteeksi !!  :smitten: Tiedän kyllä, ettei KUKAAN kai tarkoituksella halua toiselle pahaa...
Ja EN VOI olla kertomatta, koska olen niin rehellinen ! Se on vain osa MINUA, olla TÄYSIN REHELLINEN... Se kai ei ole paha asia... Ja KYLLÄ haluan usein huomiota, mutta kukapa meistä EI HALUAISI ??

Minäkin tässä vielä sinua kurkkaan ennen nukkumaanmenoa.
Minä ihailen aina avoimesti ja rohkeasti omista tunteistaan puhuvia! Mitäs sinä suremaan, kun tässä ihaillaan!!

Mutta olet kyllä mielestäni aikalailla väärässä yhdessä asiassa.  Tässä tämä:
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä maailma ON VAIN terveitä, ongelmattomia, hyvin pärjääviä varten.

Intän vastaan. Maailma on juuri näitä ongelmia täynnä, omalla tavallaan sairaita ihmisiä varten. En minä ole koskaan tavannut yhtään ongelmatonta enkä tervettä ihmistä!

Oletko sinä?  :o

Puhut kyllä totta, metsätonttu ! Ei olekaan täysin tervettä ja ongelmatonta ihmistä. Mutta eriarvoisia kyllä ! Esim. vammaisten, vanhusten, mielenterveys yms. ongelmaisten HYVÄÄN HOITOON tulisi satsata PALJON ENEMMÄN ! KAIKKIEN tulisi saada sopivaa ja hyvää hoitoa ja apua, eikä jättää hunningolle ! Eli tuossakin muistaa se, että KAIKKI ME olemme samanarvoisia ja oikeutettuja hyvään hoitoon, mikäli tarvis. Jotain tällaista siis ajoin takaa... Ettei KUKAAN syrjäytyisi, ettei KETÄÄN syrjittäisi !  :smitten:

Kyllä, olet varmaan todella huolissasi kaikista onnettomista. Ja niin pitäisi meidän kaikkien.

Tässäkin tuon esille erään toisen näkökulman. Kaikki me tarvitsemme joskus huomiota, tulla hoidetuksi jossakin elämän vaiheessa. Mutta...

Joskus parikymmentä vuotta herättiin huolestuneena aiheeseen, että onko tästä yhteiskunnasta tullut sellainen 'holhousyhteiskunta'. Tässä oli vastakkain eräänlainen väliinpitämättömyys ja vastuuttomuus vastaan sitä ilmiötä, jossa esim. sodan aikana ei ollut mitään tukea eikä apua. Piti tulla toimeen omillaan.

Eli kysymys oli siitä, kasvatetaanko me yhteiskunnan yksilöistä holhottavia, kun meidän pitäisi kasvattaa heistä itsestään vastuun ottavia ja yritteliäitä.

Vieläkin tämä on kaksipiippuinen juttu. Ihmisella on ihmisoikeudet ja vapaus.
Mutta ihmisellä on myös vastuu ja velvollisuus. Nämä asiat pitäisi olla tasapainossa.

Mutta...auttaminen ja palveleminen on jokaisen ihmisen suurin tehtävä.
Joskus joutuu kuitenkin miettimään, onko se auttaminen karhunpalvelusta, jossa toinen ei elä enää edes omaa elämää vaan on vain riippuvainen toisten tuesta. Joskus auttamatta jättäminen laittaa toisen tosiasioiden eteen.

Ne jotka ajattelevat karmallisesti, ajattelevat niinkin, että auttamalla estää toisen kokemasta ja elämästä omaa karmaansa ja oppiläksyään.

Menitkö aivan pyörällä päästäsi? Ei ollut tarkoitus.  :coolsmiley:

Katso aurinkoa ja mene lenkille, hengitä syvään.  :smitten:

Kiitokset viisaista sanoistasi metsätonttu !  :smitten: Hih, EI, en mennyt pyörälle päästäni, koska olenhan sitä jo aina luonnostaan... Sekä humalassa, että ei humalassa...  :2funny:

Minä pääsin tupakasta irti tikkareilla  :D  Menin vielä muiden mukaan, mutta pistin suuhuni tikkarin, enkä tupakkaa.. Kun olin tarpeeksi kauan ollut ilman, tupakan savun haju kävi sietämättömäksi, enkä mennyt enää edes mukaan  :)  Olin sitten koukussa tikkareihin jonkun aikaa ja nytpä pureskelen ja imeskelen kuivia herneitä  :idiot2:   :2funny:

Oma kokemukseni addiktioista on, että jotain ahdistusta viinalla/tupakalla/sokerilla pyritään tukahduttamaan. Ainakin itse tein näin. Lapsuuteeni kuului alkoholia, riitelyä, ahdistelua, pelkoa, yms, ja koska ainoa keino selviytyä oli itsensä kovettaminen, vanhempana käytin melko runsaasti alkoholia ja tupakkaa. Eikä itsetuhoiset suhteetkaan olleet vieraita  :idiot2:

Alkoholia en ole käyttänyt neljään vuoteen, samoin on tupakan kanssa. Viina jäi melkein itsestään, en tehnyt mitään päätöstä, ei vaan maistunut. Kaverit kysyivät olenko absolutisti, johon vastasin että en, juon jos siltä tuntuu. No, ei ole tuntunut siltä. Tupakan kanssa saikin sitten tehdä enemmän töitä, kunnes tajusin että siihen pätee sama keino. Päätinkin etten tee siitäkään mitään "ei ikinä"-lupausta, ajattelin vain että tänään en polta. Voi sitä riemua kahden savuttoman viikon jälkeen  :smitten:

Joonku

:coolsmiley:  HYVÄ "JOONKU"  :-*
- noin sitä pitääkin tehdä -

[/color][/size]


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:[/center]

Kiitos onnitteluista, on aina kivaa jos joku kehuu  :D

Joonku

On aina ihana lukea ns. "selviytymistarinoita" !  :smitten: Jospahan minäkin tästä vielä ponnistan... Sen tiedän tasan tarkkaan, että nuo lähipäivieni ryyppäämiset menneet kissani suremisen piikkiin... Niin, tiedän... Seli-seli ja sitä rataa... Holisti, mikä holisti... Eli selityksissäkin löytyy.  ;) Mutta jotain minulla ON tuolla pinnan alla, sen VAISTOAN. Mutta MITÄ, siitä en ole vielä selvillä... Jotain kipeää kuitenkin, joka "pistää" juomaan aina varsinkin, kun vaikeaa... Ehkäpä pystyn löytämään enemmän vastauksia psykiatrini vastaanotoilla... ON AIVAN KAMALAA, jos addiktio vie, eikä itse siihen pysty vaikuttamaan !  :idiot2:
Ensisijassa alkoholinkäytön, että jossain vaiheessa myös tupakoinnin HALUAN lopettaa !! Mitenpä muilla niihin liittyen, onko tietoa/kokemuksia alkoholismin hoidossa Antabuksella, taikka tupakoinnin lopetuksessa nikotiinipurukumilla yms. ?? Kertoilkaahan kokemuksianne/mielipiteitänne ! Vai onko tuo Antabuskin esimerkiksi tietyllä tapaa vain siirtymistä myrkystä toiseen... Kun olen kuullut, että vaikka se vie viinan himoa pois, aiheuttaen hirveää oloa, jos silti juo, niin SILTIKÄÄN SEKÄÄN ei toimi/auta kaikkien kohdalla ! Ja miten se sopii yhteen psyykenlääkityksen kanssa ? Antabus-hoidosta, sekä tupakointiin liittyvistä vieroitushoidoista ei minulla itselläni tietoa. Joten valaiskaahan te, jotka tiedätte asiasta enemmän !! On tullut näitäkin keinoja lähiaikoina pohdittua...

Hei Sign!

Haluaisin lohduttaa sinua tällä näkökohdalla, joka pyörii niin paksusti täällä foorumilla. Jos tupakki tärveltää kehoasi, niin onko se niin paha kuin että se syyllisyys voi tärveltää sieluasi. Mitäs jos nauttis ihan rehellisesti ja synnit hiivattiin. Voisko olla silloin helpompi lopettaakin?

Eräältä mummulta kysyttiin sen pitkän elämän salaisuutta että onko sitä ne synnit ollenkaan tärvelleet. - Mitäkö tärvelleet?  Ne ovat olleet elämäni huippuhetkiä!  :2funny:

:tickedoff:

    :tickedoff:

         :tickedoff:

          Entäpä sitten ympäristömme ! ?  :crazy2:  :crazy2:  :crazy2:

          Ehkäpä heillekkin täytyy olla kohteita,

          joista osoittaa sormellaan, varoittavana


                   :2funny:

Lueskelin tästä ketjusta näitä viimeisimpiä viestejä ja jokaisesta löytyi jotain, johon ajatuksissani vastasin ; totta, niimpä.. jne.  :)

Tuo oli minusta huomionarvoinen näkökulma, jonka Sign? toi esille;

Tästä tulikin mieleeni, että toisaalta on myös ihmisiä, jotka eivät tupakoi, eivät käytä alkoholia ja ovat tiukalla ruokavaliolla syöden kaikkea, jotka jossain on määritelty 'hyväksi ja puhtaaksi' ravinnoksi. Mutta usein tällaiset ihmiset kuitenkin kauhistelevat muiden ruokavaliota tai tupakointia, saasteita  yms. Mutta eritoten he halveksuvat ja arvostelevat miten toiset tuhoavat luontoa...
Jotenkin 'tekeytymällä hyväksi' sen kautta, että tekevät jotain oikein tai kunnioitetuksi määriteltyä, nostavat itsensä toisten yläpuoelle sieltä muita arvostellen.
Enkä nyt todellakaan tällä tarkoita sinua Sign?, sillä sinun kirjoituksesi ei minulle mitään tällaista tuonut esiin, ainostaan sen 'kirvoittamana' tällaiset ilmentymätkin tuli mieleen.  :angel:

Ikäänkuin ulkoisten tekijöiden kautta yritetään muuttaa suoraan maailmaa ja itseä.
Itse koen, että muutos on aina ensin tehtävä sisäisesti ja sen jälkeen se luonnostaan tulee jokaiseen tekoon mukaan, ilman että sen muotoa on määritelty ulkoisesti. (vapautetaan menneisyys tähän hetkeen ns.ti)
Koska tosiaan tuo kaksijakoisuus hyvään ja pahaan, on veteen piiretty viiva, se mikä suomessa on hyvää, voi muualla olla pahaa. Ei voi suomen säännöillä 'parantaa' Intian oloja (vaikka kovin sitä yritämme ja tuhoamme heidätkin siinä samalla).
Sellainen ihminen, jonka sisällä on muutos tapahtunut, se on tapahtunut solutasolla ja dna:ssa asti.... silloin ei tarvitse enää 'mitata tekoa' ulkoisesti' eikä määritellä tai jaotella 'hyvään taikka pahaan', vaan teko on aina sen hetken tilanteeseen täysin sopeutettu ja mukautettu ja se on aina eheyttävä, vaikka ei jonkun kaksijakoisen määritelmän mukaan aluksi näyttäisi siltä.
Äääh...sekavaaa..  :D Vaikeaa vääntää sanoiksi...
Otin vielä esimerkiksi noin kaukaa haetun...Intia-Suomi, mutta tuo sama pätee vaikka kahden sisarruksen välillä...kaikkien ihmisten välillä ja kohtaamisessa.

Ymmärtääkseni ymmärsin, mitä tarkoitit Singn? Ja on hienoa, että olet tupakasta päässyt eroon. Silloin tosiaan kun ymmärtää ja kokee, ettei se ole itselle nautinto, niin miksi kummassa sitä jatkaisi? Ja hyvin todennäköisesti olet käsitellyt sen paljon syvemmälläkin tasolla, koska et kokenut sitä enää itsellesi nautinnoksi.

Ja tuo mitä Metsätonttu kertoi;

Minusta tuokin on tärkeä pontti. Syyllisyys ja häpeä, eivät välttämättä ole se tervehdyttävin ponnahduslauta muutokseen. Osaltaan sitäkin tarvitaan, mutta muutoksen syyksi se on aika rikkova...sisäisesti rikkova. Syyllisyyttä ja häpeääkin on eheyttävää ja rikkovaa...
Kun se tulee ulkopäin sormella syyttäen, se ei ole tervettä, sisältä lähtevää omantunnon kautta kypsynyttä tietoa, vaan halua tulla hyväksytyksi ulkoisen palautteen kautta.
Se ei ole oma sisäinen valinta, eikä itsekunnioituksesta kumpuava.
Muutenkin eilen juuri tuli mieleeni, että miksi kummassa suurin osa asioista ja valinnoista, jotka liittyy ihmisen elämän laatuun, suhteutaan elämän pituuteen?? Ikäänkuin elämän pituus oli joku elämänlaadun, eheyden ja terveydn merkki..
Ehkä se kuitenkin voi olla jotain paljon syvempää.... ::)


Ja kuten Kotkansilmä mainitsi;


Allekirjoitukseni, olkoon tähän allekirjoitus  ;D

tulipa tuosta mieleen niinkin päin että ryhmäpaineessa voi mennä niinkin että joku joka on polttanut "ei saa" lopettaa ettei muka olisi parempi kun muut tai joku jonka on totuttu olevan ylipainoinen, laihduttaminen olisi jotenkin isompikin järkytys kun on totuttu että se on ylipainoinen ja sillä statuksella on joku merkitys ryhmässä.Että ei niinkuin saisi parantaa omaa tilannettaan kun se uhkaisi totuttua roolijakoa...vaikka siitä ei ole oikeata haittaa toisille, muuta kuin että itsearvostusta on enää vaikeampi ripustaa ylemmyydentuntoon suhteessa kyseiseen henkilöön. (eli siis ei se ylipainokaan ole sellaine PAHA asia mistä pitäisi parantaa...päin vastoin joitakin pyöreys pukee tosi kauniisti mutta sehän oli taas tälläinen pinnallinen näkökulmä ja alkaa mennä yli aiheen)

mut silleen että jokaisella valta omaan kehoon ja oikeus olla kuulematta siitä typeriä ja loukkaavia kommentteja.
 
Tai että tarvitaan se alkoholisti jota voidaan syyttää kaikesta mikä menee pieleen ja omista pahoista oloista. Elämäni on kurjaa ja en voi tehdä mitään, en pysty vaikuttamaan mihinkään kun puolisoni on alkoholisti (siitäpä saan hyvän syyn KAIKILLE ahdistuksilleni ja tarvitsen tätä alkoholiongelmaa puolisossani, jos sitä ei olisi niin joutuisin kohtaamaan itseni suoraan)

Niimpä!

Eipä ole mikään asia kovin yksioikoinen...  :D
Juuri tuo, että 'tuetaan' toisia/lähimpiä pitäytymään addiktioissaan, että voidaan tuntea itsensä paremmaksi...tai ettei tosiaan jouduta itse katsomaan peiliin...

Näin 'aikuisiällä'  ;D en ainakaan enää ole kohdannut sellaista 'ryhmäpainostusta' johonkin tupakanpolttoon tai alkoholinkäyttöön...jotenkin ne kuului ehkä nuoruudessa siihen, että halusi kuulua joukkoon, eikä olla mikään ns.'mölli'. Ei halunnut erottautua tietynlaiseksi...

Ehkä näin aikusena tuo ilmenee sukulaisuhteissa ja parisuhteissa yms...
Toisaalta 'marmatetaan' jostain, mutta toisaalta ei olla valmiita siihenkään, että toinen muuttuu ja jäädään tunteineen kaikkinen omilleen...

Oikeastaan tosiaan voisi sanoa, että itsestä se kait on lähdettävä aina...
Ja silloin jyvät erottuu akanoista...  :D

jeb :)

Semmoset roskaruualla, tupakalla, alkoholilla ja myrkyillä itseään saastuttavat puolestaan jaksavat valittaa päivästä toiseen vaivojaan tekemättä asialle yhtään mitään. Se se vasta onkin rasittavaa kuunneltavaa.
Se on vähän kun hakkais päätänsä seinään ja valittais että voi voi kun sattuu.. hakkaampa lisää.


Jos joku tulee ja kippaa kotisi lattian täyteen roskia ja tuhoaa sen vielä kaupan päälle, niin olet tyytyväinen etkä kommentoi asiaa mitenkään?

Itseään ja ympäristöään voi tuhota ja saastuttaa niin monella tavalla. Ruoalla, tupakalla, viinalla, huumeilla, roskilla, ym ym. Ja ettei unohtuisi; kateudella ja tuomitsemisella. Ok, turha syyttää toisia omista riippuvuuksistaan, mutta onhan hyväksyvässä ilmapiirissä huomattavasti helpompi elää, vai mitä? Jokaisessa meissä on omat "vikamme" ja mikäs on parempi keino piilottaa/unohtaa ne kuin kiinnittää huomio toisen heikkouksiin  :o

Nikotiinipurkasta; mulle se oli aivan ehdoton apuri, suosittelen. Enkä tarvinnut sitä (vielä miedoin!) kuin 2 viikkoa, vaikka poltin kuin korsteeni.

Savutonta kevättä kaikille  :smitten:

Joonku

Hmm...  ;)
Jostain syystä jotkut vetää puoleensa ihmiskontakteja, joissa on näitä ihan todellisia 'itsekurittomia' ihmisiä. Sillekin on syynsä. Uskoisin niin. Ja kuka kokee minkäkin valituksena...
Kuka minkäkin rasittavana....
Määre tähänkin lähtee jokaisesta itsestä ja sisäisistä malleista ja alitajuisistakin malleista ja rakenteista. (traumoista)

Asia erikseen on myös se, minkä kukin luokittelee roskaruuaksi ja mistä on tietonsa ja kokemuksensa saanut, mikä on roskaruokaa. Hyvin usein se tieto tulee itsen ulkopuolelta jostain ismistä tai opista, kuitenkin tavoitteena tulla ulkoisin tekijöin 'hyväksi ihmiseksi' taikka 'henkiseksi ihmiseksi'. Aina kuitenkin pohjalla kaksijakoisuus 'hyvään ja pahaan', 'pyhään ja epäpyhään', 'oikeaan ja väärään', itsen ulkopuolella.

Ja toisekseen, se mikä tuhoaa vuonna 1960 syntyneiden terveyttä, ei sitä tee vuonna 1990 syntyneille. Silläkin on jokin syvempi merkitysksensä, kunhan sen oivaltaa. Saatika 2000 luvulla syntyneiden.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää mielensä avulla tulkittuna.

Jotain kerrottavaa meille on sisäisesti yksilöinä, kaikella tuolla itsemme ulkopuolella näyttäytävällä 'väärällä, pahalla ja tuhoavalla'.



No ensinnäkään kukaan ei jostain syystä tule tekemään minulle niin, ja jos tulisi, voisin todeta, että on aika itsen katsoa peiliin, joka näyttää syvemmälle kuin fyysiselle/mielen tasolle.

Ja tottakai terveen järjen käyttö on sallittavaa ja jopa suotavaa.  ;)
Tottakai tuo 'roskaaja' saisi sotkunsa ja tuhonsa korjata. Mutta ei siksi, että hän on tehnyt rikoksen tai olisi jotenkin vähempiarvoinen tai minulla olisi oikeus puuttua hänen valintoihinsa oman itsensä kohdalla, vaan siksi, että minun kotini on tietyssä määrin minun kotini, eikä hänen kotinsa.

Toisaalta tuon ns'kodin' kuvaannollisuus voisi kuvata minun kehoani ja todellaakaan, sitä ei roskaa koskaan kukaan muu kuin minä itse, Jotenkin tuo on hieman illusionäärinen vertauskuva. Itsensä ulkopuolella elämistä. Päämäärissä ja tulevaisuuden kuvissa elämistä.
 :)

Tuo on aivan totta. Piilotettu ja varsinkin omalta itseltä piilotettu 'saastuttaminen' on tuhoavinta. Sisällä kalvava katkeruus ja tuomitseminen, sitä ei voi peittää millään ruokavaliolla tai opilla, se vain tulee eteen yhä uudelleen ja uudelleen....ikävä kyllä itsen ulkopuolella.  :)

Eikö kyse ole kuitenkin valinnoista ja oman vapaan tahdon käytöstä tai käyttämättä jättämisestä, ollaanko uhreja vai voimmeko auttaa, tehdä toisin?

Pieniä arkisia muutoksia jolla voi olla suurempi vaikutus kuin näillä kirjoituksilla?

Eikä nuo psykologiset tai muut ns henkiset tulkinnat poista sitä tosiasiaa, että pilaamme kehoamme ja tätä planeettaa, olkoon se sotimalla, erimielisyyksien takia, saastuttamalla tmv, päinvastoin, näkisin että se joskus saattaa meidät sellaiseen passiiviseen tilaan?

Jos huomaat vääryyden, jätätkö jonkun muun sen hoitamaan vai voitko itse olla se joka sen vääryyden katkaisee tai edes yrittää ottaa asian/aiheen esille ja sen kautta ehkä jotain muutosta voisi tapahtua?

Vai onko juuri tuo evoluution syvempi/näkymätön merkitys sellainen asia jonka kautta voidaan tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että kyllä meidän lastemme dna on muutettu siten, että emme tarvitse mitään muutoksia tehdä tmv? karrikoidusti ...

Entäs yhteisvastuu, minne se on kadonnut, onko sellaista edes olemassa?

Kyllä näin minäkin asian koen. Kyse on vapaasta tahdosta ja pienistä arkisista valinnoista.
Uhrina oleminen onkin tuomitsemisen sisäänpäin kääntynyt 'versio'. Kuitenkin aina 'paha' on ainoastaan itsen ulkopuolella. Eikä nähdä sen heijastumaa itsen sisällä.

Lähinnä omalla kohdallani ja omasta kokemuksestani käsin tarkoitan juuri sitä, että heijasteen löytäminen itsestä antaa mahdollisuuden jo ihan omilla vapaaehtoisillakin valinoilla tehdä pieniä/suuria arkisiakin muutoksia.

Itse en koe, että näillä kirjoituksilla olisi tavoitteena vaikuttaa maailman saasteisiin taikka roskaruuan yms laatuun ja määrän. Itse koen tämän olevan foorumilla näkemysten ja kokemusten vaihtoa ja ne teot arjessa ovat sitä, mikä tekee muutoksia. En kuitenkaan koe, etteikö voisi foorumilla kirjoittaa mielipiteistään ja että se loisi esteitä tehdä myös sen lisäksi omassa elämässä arjen tekojakin...  :idiot2:


Niin, nuo on niin yksilökohtaisia asioita, että itse en uskalla lähteä vertaamaan tekeekö asioiden myös sanalliseen muotoon saattaminen ihmisestä passiivisen vai mikäkö sen voi tehdä?

Tosiaan, jostain syystä jonkinasteista 'tuhoa' tapahtuu... Jotain sillä on kerrottavaa, minkä ymmärtäminen ei todellakaan estä toimimasta tai tekemästä valintoja, jotka luovat ehkä eheyttävimpiä ulkoisia olosuhteita. Uskoisin että jopa päinvastoin tietyssä määrin...tietämättömyyshän on monen 'tuhon' takana..  :angel:


Hmm...vaikeaa vastata suoraan. Alue on niin laaja ja monimuotoinen. Oikeastaan en näe 'vääryyttä' kovinkaan paljoa, mutta ymmärtämättömyyttä ja inhimillisyyden ja yksilöllisyydenkin (elämän) kunnioittamattomuutta, sitä tulee välillä eteen...sekin on suhteellista...  ;) Voi miettiä miksi tulee eteen...
Siksikö, että korjaan sen vai siksikö että katson peiliin vai siksikö, että molemmat olisi hyvä tehdä...  ;)

Arjessa toimin siinä hetkessä missä olen...toimin tilanteen, intuition ja kaiken muun mahdollisen aistimuksen mukaan. En ratkaise noita asioita etukäteen (edes foorumilla), mikä on oikein ja mikä on väärin ja mikä hyvää ja pahaa ... tilanne ja se hetki, jolloin valinnat ja teot tapahtuu, ovat aina ainutkertaisia. Ne eivät perustu kaksijakoisuuteen ja valmiiksi laadittuihin arvoihin. Ne lähtee 'sydämestä'.


Hmm...
Itse en ainakaan koe asiaa noin. Ehkä joku, en tiedä.
Asia jää aina vajaaksi, jos sitä katsoo vain yhdeltä suunnalta. Silloin voi käyttää aina jotain tietoa hyväkseen tuohon 'uhri/tuomitsemis' teemaan.....


Minusta sitä on aika paljon. Mutta ehkä voisi olla enemmänkin.
On sellaista olemassa.  :)

Pienet arkiset muutokset ovat juuri niitä millä maailmaa muutetaan, ei kirjoituksilla. Muutos kuitenkin lähtee aina itsestä, toisia emme voi pakottaa toimimaan oman mielemme mukaan vaikka se olisi esim. maapallon kannalta oikein. Ja mitä enemmän paheksumme ja yritämme pakottaa, sitä suurempi on vastarinta. Passiiviseksi ei tarvitse heittäytyä, tai uhriksi, itseään täytyy myös kunnioittaa huolehtimalla omasta tilastaan.  :smitten:

Itse olen aina luonteeltani ollut juuri tuollainen "kapinallinen". Eli mitä enemmän alkoholismiani tuomitaan, moralisoidaan tai yritetään pakottaa raittiuteen yms. Yleensä juuri silloin ihan uhallakin vedän pään täyteen... Niin se on minulla mennyt aina. Monilla elämänalueilla... Jokinhan minulla tietysti mättää, kun EN hoidoistani, tuestani yms. huolimatta ole pystynyt pysymään koko aikaa täysin raittiina. Siitä huolimatta joskus himo saa vallan... Tiedä häntä sitten, mitä tuolla sisimmässäni sitten oikein "kytee"... ?? Varmaanpa olisinkin absolutisti, jos sen tietäisin... Kai... ?? Noh, sellainen vaikutus hoidoillani kylläkin ollut, että vaikka joisinkin, niin ITSE pystyn myöskin putken katkaisemaan. Tähän mennessä ainakin... Ennen sekään ei onnistunut. Noh, eipä kai kukaan näistä addiktioista täysin selvyyttä saa, MISTÄ viimekädessä mikäkin johtuu yms.  :idiot2: Heh, juuri tässä samalla ryystelen Mehukatti-mehua... Liekö jonkinlaista "korviketta" alkoholille... Tuli siitä myös mieleeni muistuma katkollaolo-ajaltani. Siellä jokaisella oli nimikoitu muovimuki, josta sitten urakalla ryystettiin mehua. Niin kutsutulla "tankilla" käytiin enemmän ja vähemmän... Lasten oma mehu on Mehukatti verraton...  :2funny:  :2funny:

Löysin aika mielenkiintoiset sivut:

http://koti.mbnet.fi/neptunia/

Ketjun aiheeseenkin liittyen !  :)

Ihmiset, jotka todella arvostavat itseään, eivät pyri olemaan toisia parempia; he eivät pyri todistamaan arvoaan vertaamalla itseään yleiseen standardiin. He ovat ilonsa syntyy siitä, että he ovat mitä ovat, ei siitä, että he olisivat parempia kuin joku toinen. - Nathaniel Branden

Kiitokset linkistä Mi-Olea !  :smitten: Ja JUURI nappiin omallakin kohdallani osui tuo lainauksesi. Mä oon mikä oon ja muuksi en (lehmäksikö) muutu...  :2funny:

Yhtälailla luonto on ihmisten, eläinten, kasvien ja henkimaailman olentojen koti.
Ei ole sama miten sitä kohdellaan.
Mikä siinä on niin vastenmielistä kuunneltavaa jos joku vain toteaa faktan että
"tuollainen toiminta tuhoaa luontoa"?
Millä lailla faktan toteaminen on itsensä nostamista muiden yläpuolelle?

Hmm..eipä kai henkilökohtainen ja syvällinen vastuullisuuden läpikäyminen ja toteaminen mitenkään estä kunnioittamasta itsen ulkopuolista elämää? Heijasteen etsiminen ensin itsestä ja sitten vasta elämällä tässä hetkessä tekemällä tämän ajan valintoja perustamatta tekojaan menneeseen, onko se jotenkin elämää kunnioittamattomamapaa kuin suoraan ulkoisia tekijöitä muuttaen ja arvostellen....
Mikä siinä on niin 'vastenmielistä' kuunneltavaa?  ;)
Tosin en ymmärrä, miten sait asian käännettyä vastenmielisyyden tunteeksi jostain suunnalta? Mutta kuten sanottu, jokaisen oma yksilöllinen sisäinen rakenne muokkaa sitä miten todellisuuden näkee ja omat emotionaaliset tilat värittää sitä.

Onko sekään tasapainoisuutta, että nostaa kaiken muun paitsi ihmisten teot ja tavat elää muiden yläpuolelle?
Onko se faktaa ja tasapainoa?


Oliko tämä siis faktaa vai emotionaalisten tunteiden synnyttämää henkilökohtaista kuvaa monta ihmistä ja muutakin elämää kattavasta kaikkeudesta???
 :idiot2:
 :crazy2:

Ja pikku lisähuomio vielä:

Tämä on minun kokemukseni pohjalta syntynyt näkemys, mikä ei kata edes kuin pienen osan kokonaisuudesta.
Minun tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään 'uskomaan', että minun näkemykseni olisi ainut ja oikea.
Siksi en halua lähteä mihinkään 'käden vääntöön'.
Jos joku ei koe samoin, se on hänen asiansa.
Kunhan nyt toin yhdeltä osin näkemykseni vain esiin.
Joten turhaa provosoitua puolustamaan omaa näkemystä, en minkään omaani koe puolustavani, koska huomenna jo voin kokea toisin...vanhettunutta jo huomenna tämän päivän 'tieto'..

 :D :smitten:

Tässä uskomaton yrtti addiktioihin.. Meikäläisellä häipyi viikossa karkinhimot ja leivänhimot jo puolella annostuksella. :)

http://www.vaipani.com/herb_info_1.htm

Brahmi is perhaps the most important nervine herb used in Ayurvedic medicine. It revitalizes the brain cells, removing toxins and blockages within the nervous system, while at the same time have a nurturing effect upon the mind. It improves memory and aids in concentration. Himalayan Brahmi is an important food for Yogis and improves meditation. A small amount of the fresh leaves is eaten daily for its rejuvenating effect upon the mind. Brahmi helps awaken the crown chakra and balance the right and left hemispheres of the brain. It calms the heart and helps guard against heart attack.

Brahmi helps us give up bad habits and addictions of all types. It aids in recovery from alcholism or drug abuse, and also helps us kick the sugar habit. For this reason it is added to many Ayurvedic formulas as a nervine and antispasmodic agent. It is cleansing to the blood, improves the immune, allays excess sexual desire, and is excellent for venereal diseases, including Aids. It cleanses the kidneys, while calming and soothing the liver. Brahmi is one of the best herbs for balancing and rejuvenating Pitta, while at the same time reducing Kapha strongly. It can reduce Vata if taken in the proper dose or with other anti-Vata herbs.

Googlaa lisää hakusanoilla : brahmi yrtti