Astro Foorumi

Tyttäremme on neitsyt ja minä vaaka. Hän onnistuu sanoillaan loukkaamaan äitiänsä siis minua. Arvostelee,  kun riitelemme mieheni kanssa ja nyt tilanne se , että kun hän tulee kotiin niin riita mieheni ja minun valillä alkaa aivan olemattomasta. Hän ilmoitti eilen, ettei viitsi tulla kun on aina riita kun hän tulee
käymään hän vertaa meitä poikaystävänsä perheeseen ja sanoo, että siellä ei riidellä. Onko ihmisiä jotka eivät riitele koskaan ? Toivoisin , että voisimme keskustella asiasta aikuismaisesti hän on 22 v,mutta hän vertailee muihin ihmisiin. Eilen hän sanoi vielä kun olin iloinen hänen tulostaan kotiin vanhemman tyttären perheen kanssa, että vanhempi tytär pakoitti tulla muuten ei olisi tullut. SATTUU :-[

Oi! Voimia sinulle tämän asian läpikäymiseen: tyttäresi on neitsyt, joten hän tietää aivan täydellisesti miten asioiden pitää olla. Hän on aivan oikeassa, ja hän niin kovasti haluaa, että kaikki tehdään juuri niinkuin hän sanoo, koska hänhän on erehtymätön. :angel:

Niin - tämä on neitsytmäinen piirre. Eli hänen haasteensa tässä elämässä on oppia, ettei hän voi olla aina oikeassa, kaikki ei voi olla juuri niin kuin hän haluaa, ja kaikki eivät tee, niinkuin hän haluaisi asioita tehtävän.  :tickedoff:

Tämä on minun käsitykseni asiasta (nousuneitsyt itse kun olen) ja suosittelen, että vilkaiset Astrosepon kuvailua neitsytlapsesta ja -naisesta, mitä haasteita on elämään valinnut ;)

Tsemppiä, kun oivaltaa, että kysehän on toisen omista oppitunneista, niin voi rentoutua ja jatkaa omien 'opiskelujen' parissa! :smitten:

Ihanaa, kiitos vastauksestasi. Helpottaa. Ilmaisit asian todella ytimeen en ole asiaa osannut ajatella tuolla tavalla. Ajattelin aina että hän inhoaa meitä ja puinut missä teimme virheen. :smitten:

Oi Ansku,

hänhän on rakastanut teitä jo alunperinkin niin paljon, että on halunnut tulla tyttäreksenne ja tietää teidän rakastavan niin paljon häntä, että autatte häntä käymään 'oppituntinsa' :smitten:

Niin - egotasolla tämä tieto ei välttämättä kulje, mutta korkein minä kyllä tietää ja muistaa :smitten:

Halaillen Elektra

Ymmärsinkö nyt niin, että kun tyttäresi (minun ikäinen muuten  ;)) tulee kotiin, silloin ilmapiiri kiristyy ja sinun ja miehesi välille syntyy riitaa? Miltä tämä mahtaa näyttää tyttäresi silmissä - tulen kotiin -> riitaa -> ahaa, syy on minussa. En minäkään haluaisi tulla kotiin, jossa heti aletaan riitelemään, kun pistän nenäni ovesta sisään. Mieluummin annan vanhempieni olla rauhassa kahden kesken, kun menen kylvämään riitaa pelkällä läsnäolollani.

Keskustele asiasta tyttäresi kanssa - onhän hän aikuinen nainen, jolla on varmasti omat mielipiteensä ja näkemyksensä asiassa. Mikä häntä ärsyttää eniten riitelyssä? Onko hän miettinyt, miten hän itse vaikuttaa tilanteeseen ja sen syntymiseen? Kysykää kaikki kolme itseltänne, sinä, miehesi ja tyttäresi, mitä minä voin tehdä asian parantamiseksi. Pohtikaa, mistä te yleensä riitelette - yleensä riidän todellinen aihe on aivan joku muu kuin se mistä riidellään. Taustalla on pahaa oloa, arvottomuuden tunnetta, kiukkua, pettymystä, epäonnistumisen tunnetta, turvattomuutta, tunetta ettei minua rakasteta tarpeeksi, pelkoa... Paljon erilaisia aiheita, jotka ovat yleensä hautautuneet niin syvälle, ettei niitä välttämättä huomata. Esimerkiksi riita tiskeistä saattaakin johtua siitä, että nainen kokee itsensä arvottomaksi : ei mies rakasta minua, kun ei auta kotitöissä. Eikö hän näe, että olen väsynyt ja kaipaan tukea? Mies puolestaan kokee itsensä nurkkaan ahdetuksi ja suuttuu tästä - sehän on vain tiskit! Ne ehtii kyllä hoitaa myöhemminkin. Eikö hän näe, että olen väsynyt, kaipaan omaa rauhaa ja mahdollisuutta vain olla hetken.
Molemmissa yhteinen piirre: minua ei arvosteta, tueta eikä minulle anneta omaa rauhaa.

Toivon tietenkin, että minua iäkkäämpänä henkilönä, parisuhteessa elävänä äitinä et pahastu (fyysisesti) tyttäresi ikäisen naishenkilön mietteistä ja ohjeistuksesta  ::) Tarkoitus ei ole loukata vaan halusin tuoda esille myös tällaista psykologista taustaa astrologisten ominaisuuksien lisäksi  :coolsmiley:

Nousevana Neitsyenä ymmärrän hyvin sen toisten arvostelemisen silloin, kun oma elämä tai tilanne ei enää tunnu mielekkäältä. Itse tuskastuin vanhempiini jo alle 19 vuodessa, ja 22 mennessä oli meneillään kova vastustus vanhempiani kohtaan, siis itsenäistymiskausi. Äitini oli muuten myös Vaaka, ja olisi heittänyt minut pihalle jos vain olisi tohtinut. Sen sijaan hän odotti kiltisti kunnes muutin itse pois toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Atha Maarit. :)
Kiitos kirjoituksestasi. Kiva saada nuoren aikuisen viestejä myös. Ei se ilmapiiri kiristy ennen kuin hän alkaa vertailemaan meitä esim. poikakaverinsa  tai johonkin muihin tuttuihinsa perheisiin. Hän haluaa määrätä miten meidän pitää elää ja olla. Riidat ovat pois suljettu asia. Negatiivisia tunteita ei saa näyttää hänen mielestään huutamalla. Täytyisikö mököttää kuukausitolkulla. Tiedä häntä. Olen ehkä kiinni liikaa lapsissani ja on ollut vaikea irtaantua ja antaa heidän itsenäistyä. Joskus sitä on sanonutkin, että kun sais sen ajan takaisin kun he olivat pieniä lettipäisiä koululaisia.
Nuorin lapseni on opiskelussaan täydellinen neitsyt, kaikki pitää olla parasta mahdollista arvosanaa.

Hei ansku1, kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia. Uskon, että neitsyt on merkkinä sellainen, jossa minulla riittää eniten opittavaa ja sulateltavaa. Seurustelin pitkään miehen kanssa jolla on stelliumi niin kaksosissa (merkurius-jupiter-noususolmu-aurinko) 8. huoneessa kuin neitsyessä (mars-kuu-pluto-uranus) 10. huoneessa. Usean päivän mykkäkoulut kuuluivat kuvioon, enkä millään jaksanut kestää sitä. Ehdin raivostua vähintään kolme kertaa sinä aikana, kun mies mökötti ensimmäistä. :buck2: Suhde sittemmin päättyi juuri tästä syystä, mutta ystäviä olemme (yllättäen!) edelleen.

Toisaalta taas muistan ensimmäisiä vakavia seurustelusuhteita, joiden myötä tutustui toisenlaiseen elintapaan kuin kotona: kaikki oli muualla paremmin. Meillä kotona oltiin hyvin vapaamielisiä uskonnon ja politiikan suhteen, poikaystäväni kotona taas luettiin jouluaattona evankeliumi etc. ja minä olin tietysti sitä mieltä, että juuri näin pitäisi meilläkin tehdä. ;) Taisin pari saarnaakin kotona pitää, tosin minun aikuisikäni joulutraditioihin ei kuulu evankeliumin lukeminen... Oletan, että poikaystävän kotona ainakin hillitään tunteita kun "vieraita" on paikalla, ja saattaahan olla, että siellä ei riidellä! Mahdollista on myös, että poikaystävä on voinut (ihan huomaamattaan ja hyväntahtoisesti) kiinnittää riitelyynne huomiota, ja tyttäresi on kokenut sen henkilökohtaiseksi kritiikiksi ja kokee menettäneensä kasvonsa.

Minulla on tuttavapiirissä moninkertainen neitsyt. Huom, poistelin tästä välistä ihan turhaa juttua. Hän on käsikirjoittanut koko lapsuutensa ja samalla koko elämänsä uusiksi ja itselleen sopivaksi. Lastenkin elämä on valmiiksi käsikirjoitettu. He harrastavat oikeita asioita, vanhemmat samoin, matkustellaan, tehdään kaikkea sitä mitä kuvitellaan "kunnon" ihmisten tekevän. Kaikelle on aikataulu, poikkeamia ei kerta kaikkiaan suvaita.

Olen vähän peloissani, sillä en tiedä, mitä tapahtuu, jos tällaisen ihmisen elämä romahtaa ja todellisuus raadollisuudessaan paljastuu. Minut on tavallaan tahtomattani (ainakin toistaiseksi) sidottu hänen elämäänsä ja olen melko neuvoton. Olen ottanut ainoaksi keinokseni olla itse mahdollisimman avoin ja rehellinen. Yritän myöskin pysyä kaikesta hieman sivussa, mikä minunkaltaiselleni höselölle on jo saavutus sinänsä.

Toisaalta ajattelen, että ehkä kukaan ei ole aikaisemmin nostanutkaan kissaa pöydälle (ja nyt se saattaa olla vähän liian myöhäistä), ehkä hänen on vain annettu rakentaa illuusioitaan kaikesta. Läheiset eivät kenties ole aluksi hennonneet puuttua ja mahdollisesti sittemmin eivät enää uskaltaneet?

Luuletko, että sinulla olisi mahdollisuus jutella asiasta "yleismaailmallisesti" tyttäresi kanssa, mikäli se nyt neitsyen kanssa onnistuu? Hän tuntuu vaativan itseltään täydellisyyttä ja samaa myös teiltä. Toisaalta sinuun saattaa liittyä liikaa latausta, ja joku täysin ulkopuolinen voisi olla parempi vaihtoehto. Jos ylimääräistä rahaa olisi, menisin itse välittömästi terapiaan ja suosittelen sitä muillekin.

Ja jos jo miehesi kanssa itsekin huomaatte lähtevänne herkästi riitelyyn, voisitte ehkä keskenänne keskustella aiheesta ja yrittää vähän venyttää pinnaa herkkähipiäisen tyttärenne läsnäollessa, varsinkin kun hänen kipupisteensä tuntuvat olevan kovin toiset kuin teidän?

Tällaista sekavaa tilitystä, toivon ettet pahastu. Kaikkea hyvää! :smitten:
Tina

Hei Ansku!

Olen nouseva neitsyt, joten tilanne kuulostaa erittäin tutulta...   :) Varsinkin pienempänä saatoin huutaa ja tapella siskoni kanssa vaikka nuppineulasta, mutta vanhempieni huutaminen, tappeleminen tai tiuskiminen oli minulle erittäin hankala sulattaa (perheessämme ei ole onneksi koskaan tapeltu paljoa). Mielestäni vanhempien ei kuulunut tapella. Jos näin tai kuulin kinastelua, tiuskimista tms. kaverieni perheessä, ahdisti se minua myös suunnattomasti. Aikuisten asiat piti ehdottomasti hoitaa keskustelemalla. Tappelu ei kuulunut aikuisten käytökseen. Koti oli linnani, ja minun täytyi tuntea oloni siellä turvalliseksi. Olin myös ruotimassa suhteellisen tiukasti ja armottomasti sitä osapuolta vanhemmistani joka eripuran perheessä sattui aloittamaan. Aikuisten riitely rikkoi täydellisen perheharmonian illuusioita vastaan. En pitänyt siitä että toisilleen rakkaat ihmiset sanoivat toisilleen pahasti, ja siitä sähköisestä ilmapiiristä minkä eripura aina jätti jälkeensä.

Äitini on myös nyt aikuisiällä joskus kertonut kuinka hän oli joskus riitatilanteissa suorastaan sanaton kritiikkini edessä, ja kuinka vaikea hänen oli ottaa henkilökohtaista ohjausta ja kritiikkiä vastaan yläasteikäiseltä tyttäreltään...  ;D Oinaana hänen oli vaikea tunnustaa että kriittisissä sanoissani oli joskus oikeasti perää...

Kuten aikaisemmissakin kirjoituksissa, kannattaisin keskustelua. Voisitko kysyä tyttäreltäsi suoraan mikä häntä niin ahdistaa tappelussa?

:aurinko:  :neitsyt: :nä tiedän tasan tarkkaan kuinka ärsyttävä toinen nainen saattaa olla, ja vielä jos hän sattuu olemaan  :vaaka: , äidistä nyt puhumattakaan!!!

 :crazy2:

Oma äitini  :vesimies: halusi minusta eroon kun olin 2- kymppinen, emmekä juuri puhuneet järkevästi silloin  :vaaka: siskonikaan kanssa... Liian naisellista touhua.. Mikä mahtaa olla tyttären  :askendentti: /  :kuu: ?
 Silloin muinoin muistan kuinka kommentoin erittäin kärkkäästi niin äitini ammatinvalintaa kuin myös avioliittoa isäni kanssa... "tytär tietää parhaiten?" -tyyliin... Ja  :vaaka: saa puristisen  :neitsyt: tolaltaan koska tahansa... kateudesta.. Kukapa neitsyt ei haluaisi olla naisellinen nainen kuten vaaka...?
Nyttemmin 15 vuotta myöhemmen asustamme taas äitini kanssa taas saman katon alla, tosin eri huoneistoissa, mutta kiltisti pidän huolen äidistä, ja vaikka hän edelleen ärsyttää en sano sitä ääneen... Ainakaan niin usein..   :-X

Helpotusta ! :-*

Olemme jälleen tyttäreni kanssa samalla aaltopituudella. Olen ottanut / ottaneet neuvoista vaarin. Joskus muna on kanaa viisaampi. Miksi riidellä asioista kun niistä voi keskustella asiallisesti. Monet kirjoitukset joita olen saanut teiltä on laittanut ajattelemaan myös. :) :smitten:

Miksi aikuisen ihmisen pitää selvittää asiat huutamalla? ??? Eikö keskustelemaan juuri muuten pysty, tai vaihtoehtona on kuukausitolkulla mököttäminen? Kuulostaa oudolta. Oma äitini saattaa saada raivokohtauksen pienimmästäkin asiasta, jota en alkuunkaan kestä. Miksi minun pitäisi kuunnella huutoa asiasta jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä tai joka ei sen huudon myötä muutu yhtään paremmaksi? Huutaja sanoo että sen räyhäämisen jälkeen rauhoittuu ja saa paremman mielen, mutta onko hän tullut ollenkaan ajatelleeksi että siinä samalla pahoittaa toisen ihmisen mielen? Vai pitääkö hän omia tunteitaan arvokkaampina kuin toisten? En tiedä miten asiat teidän perheessä on, mutta eikö negatiivisista asioista voitaisi keskustella rauhallisesti? Luulisi onnistuvan vaa'alta. :)