Astro Foorumi

Heippa! :)

Olen kärsinyt oksennuspelosta niin kauan kuin muistan. Pelko sai alkunsa ollessani 5-vuotias ja yökin pimeessä huoneessa koko yön.  :'(
Vielä nyt kolmekymppisenäkin saan paniikin kuulessani, että vatsatautia on liikkeellä.
Pelko lamaa minut, itken, on vaikea liikkua, tulee keskittymishäiriöitä ym.

Voiko jollain luont.hoidolla tai vaiht.ehtoisella lääketiedejutulla hoitaa fobiaa?
Olen ravannut psykiatrit ja terapeutit jo läpi saamatta apua tähän, miltei invalidisoivaan vaivaani.

Kaikki neuvot ovat tarpeen.

ps. Nyt on ainakin täällä meillä päin (pääkaupunkiseutu) vatsatautia liikkeellä ja minä pysyn kotona niin kauan kunnes se lähipiiristä häviää.
Tää on oikeesti kamalaa.

Keksiikö kukaan apuja tällaiseen ongelmaan?
Etukäteiskiitos  :) :)

Oletko kokeillut hypnoosihoitoa?

Entäs psykologista vyöhyketerapiaa?

Tukea saisit varmaan kukkatipoista ( mm rescue remedy voisi auttaa äkilliseen paniikkiin) mutta tärkein lienee, että saisit tuon paniikin työstettyä vaikkapa NLP tai muulla ajatusenergia/mielikuva työskentelyn kautta.

Itselläni myös tuo fobia. Yritän kaikinkeinoin välttää sitä. Pelkään oksentamista sillä se tuntuu kuin tukehtuisin..

Pientä ensiapumaista lievitystä saattaisit saada "käänteispsykologiasta",
suurempaa helpostusta vaikkapa jo mainitusta NLP:sta odotellessasi.
Yritä luoda mahdollisimman elävä mielikuva puglaamisesta, ja kun
paniikki iskee, sano itsellesi, että eihän tämä ole paniikki eikä mikään.
Sitten yritä tietoisesti saada paniikkia vielä voimakkaammaksi.
Mm. Suomen lätkämaajoukkue on monesti kantapään kautta saanut kokea,
että liika yrittäminen johtaa tulokseen joka on päinvastainen toivottuun
verrattuna...  : )
Voi olla, että paniikkikohtauksen aikana tuollainen temppu ei kuitenkaan
 onnistu...

Hei taas!

Kiitos kaikille vinkeistä. Tuota homeopatiaa voisin koittaa tähän vaivaani.
Hypnoterapiassa olen käynyt tän yrjöjutun tiimoilta, muttei se auttanut lainkaan.
Aion varata ajan homeopaatille het kun rahatilanne sen sallii.
Kuinka paljon maksaa käynti klassisella homeopaatilla?

terv. P

Hei pikkari :)

Homeopaatilla käynti ei ole kallis verrattuna erikoislääkäreihin.
Kannattaa valita homeopaatti, joka hoitaa ihan perimästä lähtien.

Usein tuollaiset juontavat jollain tasolla perinnöllisestä taipumuksesta
reagoida vatsallaan.
Ihan niin kuin joku saa aina tietyissä tilanteissa päänsäryn tai jotain muita outoja oireita, ihottumaa tms.

Itse olen käynyt homeopaatilla erilaisten syiden takia ja saan aina lääkeaineita
pitkän haastattelun jälkeen mukaan 10-30 annosta.
Käynnin hinta on n.30-60€ riippuen annosten määrästä.

Minusta se ei ole kallista, erikoislääkäri pelkästään maksaa enemmän.

Voin lähettää yv:nä tietoa.

 :smitten:     maarita             :smitten:

Heippa Pikkari!

Tässä on tullut jo paljon hyviä neuvoja, mutta itselleni tulee tuon kaltaisesta 'fobiasta' mieleen, että takana olevat tunteet saattavat olla niin kivuliaita ja pelottavia, että noustakseen ne vaativat sellaista konkreettista tukea.
Lähinnä tarkoitan sitä, että esim jonkinlaiset 'keho-terapiat' saattaisivat noita tunteita nostaa, koska siihen liittyy aina myös kosketus ja sitä kautta myös fyysinen tuki ja turva.
Monet kivut/traumat/pelot ovat myös säilöytyneet fyysiseen kehoon;lihasjännityksinä yms.

Ja monet 'kivut' vaativat tunteen taustalle, että joku on silloin läsnä, liki ja koskettaa ja siten 'kivun' uskaltaa päästää ulos ja siitä irti....

Jotain sellaista siis voisi kokeilla, mihin liittyy myös fyysinen tuki, henkisen lisäksi.
Mitä kokeiletkin, valitse 'auttaja/hoitaja', jolla on kykyä olla tukena siinä tilanteessa, kun tunteita nousee. Vaikka sitten hoitojen välissä vain puhelimitse, mutta että kuitenkin on  saatavilla tuki tarvittaessa.

hööh...tuli vähän sekavasti...kun kiire on kantapäillä..  :D

Mi-Olea sai minut miettimään tämän fobian taustoja. Kyse on jonkun näköisestä perusturvallisuuden puuteesta ja hylkäämisen pelosta.

Silloin 5-vuotiaana oksensin äitini päälle ja hän alkoi huutaa minulle. Siitä tuli pelko, etten halunnut herättää häntä vaikka voin koko yön tosi huonosti.
Yökin sitten yksinäin.

Mikä "kehoterapia" tallaisen vaivan hoitoon auttaisi?
Tuolta homeopatia-sivuilta luin, ettei tiettyjä luont.hoitoja voi käyttää yhtä aikaisesti.
Toimisko esim. shiatsu yhdistettynä homeopatiaan?

Täytän ensi kuussa 30 ja olen raahannut tätä ärsyttävää pelkoa jo tarpeeksi kauan mukanani. Nyt tosiaan haluan eroon siitä, tai ainakin helpotusta.
Koululääketiede ei minuu kykene parantamaan. Tarpeeksi olen käyttänyt rauhoittavia (en säännöllisesti), mielialalääkkeitä, masennuslääkkeitä ym. eikä mikään ole tuonut kuin hetken helpotuksen.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, nyt kun vatsatautia on liikkellä, olen joko lamautunut tai hysterisoin.
Kuluttaa tosi paljon. Mulle nousi jopa kuume tän stressaamisen takia. Olin yhden päivän vuodepotilaana. Kuume lähti yhtä nopeesti kuin oli tullutkin. Muita oireita ei ollut.

Jos tosiaan joku terapia tähän auttaisi, olisin enemmän kuin kiitollinen.
Teitä kultaisia ihmisiä kiitän myös myötäelämisestä ja ohjeista.

Lämmöllä, pikkari   :smitten: :smitten: :smitten:

Heippa Pikkari!

Onhan näissä kaikissa hoidoissa aina se, ettei kannata montaa ottaa samanaikaisesti 'päällekkäin'. Toisaalta jotkut taas tukee toisiaan. Kannattaa kuunella sinua mahdollisesti hoitavan henkilön neuvoja, mitä voi yhdistää ja millä tapaa.
Lähinnä homeopatian yhdistäminen esmes aromaterapiaan, ei ainakaan ole hyväksi...ainakin joidenkin voimakkaimpien öljyjen kohdalla.
En uskoisi, että mikään fyysisesti koskettava hoito kuitenkaan haittaisi homeopaattista hoitoa, mutta tietysti jonkinlainen 'hoitosuunnitelma' kai olisi hyvä tehdä, jos samanaikaisesti usempaa hoitoa ottaa. Kyllähän ne kuitenkin myös voivat tukea toisiaan.
Kuitenkin eri hoidot avaavat eri tasoilla....  :idiot2:

Itselle mitä tulee näitä hoitoja mieleen on juuri tuo Shiatsu, Shindo, Rosen-terapia....
Itsellä ei ole henk. koht. kokemusta näistä kolemsta kuin Shindosta. Mutta olen kuullut ystäviltäni todella hyvää palautetta myös Rosen-terapiasta.

Jo tuo, että pohdit noita 'syntyjä syviä' lähtee hoitamaan tuota sinun pelkoasi...
Lopun viimeksihän sinä olet itse se, joka voi ottaa 'kunnian' hoidosta/parantumisesta...koska hoitaja antaa ainostaan tuen, viitteen, ohjauksen.....mutta sinä teet itse sen 'työn'.

Kannattaa ehkä juuri tuntea niitä tunteita, joita tuo 'pelko' herättää, ja tehdä 'aika matkaa' sinne, missä se tunne syntyi ensimmäisen kerran...
Nyt katsot ja koet sitä kuitenkin tästä hetkestä käsin, olet 'turvassa' tavallaan...
 :smitten:

Juu, niinhän se on.
Unohtui tuossa aiemmin mainita, että meedio sanoi tähän ongelmaani olevan sellaisen alkuperän, että minut on aikaisemmassa elämässäni kuristettu kuoliaaksi ja tämä fobia liityisi siihen.
Kuristaja on tässä elämässä äitini.

Hei Pikkari!

Huomasin tämän ketjun vasta nyt aivan sattumalta... Tosi ikävä tuo sinun lapsuuden kokemus!  :'( Olisi kiva tietää, onko fobiasi helpottanut ja mitä keinoja olet kokeillut? Mulla oli myös lapsuudessa valtava oksennusfobia, ja kirjoittamasi perusteella aloin miettiä, että olisiko se minullakin liittynyt jotenkin tuohon perusturvallisuuden tunteeseen... Varmasti ainakin jonkinlaiseen itsen kontrollointitarpeeseen? Ja kumma kyllä vältyin kaikilta mahataudeilta, vieläkin niitä on tosi harvoin. Vuosiin ei kuitenkaan ole tuohon aiheeseen liittyviä pelkoja ollut, ne lähtivät varmaankin sitten viimeistään oksentamalla, kun huomasin ettei se niin kamalaa olekaan vaan oikeastaan päinvastoin hyvin helpottavaa jos on paha olo!  :) 

Vakava aihe ja antakaa anteeksi, jos tämä kiehauttaa  :-X
Itselläni on jonkin sortin ongelma tuon kehontoiminnan suhteen ja olenkin kertaalleen oksentamalla saanut selkälihakseni niin krappiin, että piti mennä lääkäriin. Sinne minut talutettiin, koska muutoin en olisi pysynyt seisaallani, eli pytyn reunalla roikkuessani ne jumiutuivat. Lääkäri ei meinnannut uskoa, että joku voi pitää lihaksilla niin kovin oksennusta vastaan, että tälläistä sattuu  ::) enkä muuten oksentanut!

Toisaalla naapurillani kun ei ole mitään ongelmaa tämän suhteen kävi toisen näkönen vahinko... meni yöllä wc.n kun vatsa mylläs. Alkoi oksentaan ja oli nelinkontin lopulta, viimisellä yökkäyksellä lensi toisestakin päästä... wc.n ovi oli auki eteiseen ja henkilö ilman rihman kiertämää...
 

En tiedä mistä oma oksufobiani on saanut alkunsa mutta lapsena minäkin muistan oksentaneeni päälleni sängyssä pimeässä ja olin kauhuissani. En ole oksentanut vuosiin, paitsi kerran kun join tyhjään vatsaan viiniä  :P
Yritän aina nieleskellä ja keskityn siihen etten oksenna kun huono olo iskee. Ja yleensä se toimiikin niin ettei oksenna.
En tiedä mikä siinä on niin kamalaa.. Tuntuu kuin tukehtuisi, tuntuu kuin silmät räjähtäisi päästä, tuntuu kamalalta yökkäillä ja se maku on järkyttävä  :P

Tänään sain jonkin asteisen oksennusfobian aivan varmasti
-muiden oksentamisesta. :buck2:

Olin kosmetiikka ostoksilla ja siellä oli äiti
kahden pienen kanssa, joista nuorempi kiukkusi
juuri sillä rasittavalla tavalla mitä kuvitella saattaa,
siksi, että äiti ei osta hänen kauniina pitämään tavaraa.

Olin väsynyt päivästä, enkä olisi jaksanut kuunnella kirkumista,
mutta eiköhän se vanhempi näistä pienistä ala oksentamaan
keskellä kosmetiikka hyllyjä.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Lapset olivat varsin "tuttavallisia" ja roikkuivat
takin reunuksissani kiinni.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Olin kauhuissani noista pikku rähmätassuista,
koska mieheni osti ko. takin toissa päivänä minulle
ja se maksoi mielestäni huikean paljon
ja pelkäsin niiden sotkevan takin kanireunukset.

Mieheni sanoi sille naiselle, että miksi raahata
sairaat lapset kosmetiikka ostoksille,
eikö lapsille ole hoitajaa vai eikö kosmetiikka
odottaa niin kauan kun lapset ovat terveitä? ???

Yritimme vältellä niitä, mutta kun olimme maksamassa,
niin molemmat oksennustautiset kersat olivat takissani kiinni
hipelöimässä sen yksityiskohtia.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Vaikea olla diplomaattinen, kun ei halua saada tartuntaa
jostain vessataudista ja saada pilalle tonneja
maksanut takki! :buck2:

Pikku lapsissa ei ole mitään vikaa,
mutta roikkuisivat omassa emossaan kiinni,
eikä vieraissa, etenkin kun ovat oksennelleet pitkin
lattioita! (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Tunnen itseni huonovointiseksi ja haistan nenässäni
oksennuksen hajun joka paikasta. :buck2:

Vaatteet pesuun -> uusi takki tuulettumaan. (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

"Mieheni sanoi sille naiselle, että miksi raahata
sairaat lapset kosmetiikka ostoksille,
eikö lapsille ole hoitajaa vai eikö kosmetiikka
odottaa niin kauan kun lapset ovat terveitä?"
Oksennustauti voi alkaa silmänräpäyksessä, ehkäpä äiti ei tiennyt lapsen/lasten olevan kipeenä..

Tuo oli tärkeä pointti. Mielestäni se viittaisi siihen, että kannattaa kokeilla psykologista vyöhyketerapiaa minkä joku jo taisi mainitakin.

Meillä on tuo aihe myös aika ajankohtainen, nimittäin miehelläni on oksennuskammo. Hän menee aivan sekaisin, jos poika oksentaa. Hän suuttuu ja huutaa että mene jo h..vetti vessaan... 

Itse taas siivoan tyynesti ja vien pojan pesulle sen jälkeen. Totta kai haju on kuvottava, mutta sehän on vain hajua ja lähtee pesun jälkeen. Olen monesti kysynyt mieheltäni, mikä siinä on niin kamalaa että pitää alkaa huutamaan, johon hän vaan sanoo että hän ei kertakaikkiaan voi sietää oksentamista. Hmm. Löytyisiköhän syy edellisistä elämistä...

Haju on kuvottava mutta eihän sille mitään tosiaan voi.
Itseäni ei haittaa muiden oksentaminen mutta oma oksu on kamalaa. Näen välillä unia jossa oksenna spagettia ja ne jäävät kurkkuun ja meinaan tukehtua. Kallotohtorille?
Jokainen äiti joutuu siivoamaan lapsukaistensa oksut. Eihän se viehättävää ole mutta sellaista elämä välillä on  :)
Ystävälläni on vauva jota hän oli ruokkinut maidolla. Minä sitten leikin taaperon kanssa lattialla ja ajattelemattomuuttani meni pitkälleni maahan ja nostin taaperon käsilläni ylös. Sain fantastiset maitopulautukset osittain kasvoilleni. Ei voinut muuta kuin nauraa  ;D

Mulla ei ole kammoa oksentamisesta, en ole oksentanut elämäni aikana
kuin muutaman kerran.. se ei ole mukavaa, mutta ei onneksi kestä kauan..:P

Oman lapsen oksennus ei inhota tai saa minua paniikkiin..
mitä nyt valvoin viimeyön ja kuuntelin jokaisen inahduksen.. "joko taas alkaa oksentaminen",
(8 kertaa rajusti oksensi rassukka) mutta kai se on sitä suojeluvaistoa, ettei pieni tukehdu.

Voin vaan kuvitella miltä lapsesta tuntuu jos hänelle aletaan huutaa oksentamisen takia,
mutta ymmärrän kyllä huutajaakin, koska kauhun- ja pelontunne on varmasti hirmuinen.

Muistan jonkun sukulaisen saaneen apua kyseiseen fobiaan hypnoosista.

Nuo viisaammat sanovat, että oman lapsen oksut ei inhota,
kuten ei myöskään niiden kitiseminen ei ärsytä niin paljon
kuin vieraiden pentujen. :idiot2:

Minua kammottaa kaikkien muiden oksut, paitsi ei omat.
Tiedän, mitä olen syönyt! ;D

Oksuhaju on jotain saman kaltaista kuin McDonaldsin haju.
Oksu lentää lentää molemmissa tapauksissa,
jos joutuu tilanteeseen, jossa jompaa kumpaa on
pakko syystä tai toisesta hengittää. :buck2:
Kolmas vastaava on ripulitautisen koiran vahingon siivoaminen
sisätiloista. :buck2:

Kyllä mua ainakin inhotta toisten ykät..
No, lapsen (oman) ei, mut toki mieluummin nuuhkisin vaik ruusuja..

Ja tuosta (ohi topicin) toisten lasten kitinöistä..
ÄRSYTTÄÄ ihan sairaasti jos vanhemmat ei saa jäkikasvuaan hiljaiseksi..
Mut ihan yhtälailla ärsyynnyn jos oma mukelo alkaa kitistä jotain lelua kaupassa ja
kun kiellän alkaa marina. Silloin me lähdetään pois ja jatketaan keskustelua muualla,
koska jos sanon ei, niin se myös tarkoittaa sitä.

 Wikipedia oksennusfobiasta:
Emetofobia tarkoittaa kohtuutonta ja järjenvastaista oksentamisen pelkoa.
Emetofobia voi ilmetä eri tavoin: henkilö voi pelätä omaa oksentamista, muiden oksentamista,
oksentamista muiden nähden jolloin mukana voi olla myös sosiaalisten tilanteiden pelko,
tai pelko voi liittyä pelkästään tarttuvaan oksennustautiin. Toiset pelkäävät eniten pahoinvointia,
toisille oksentamiseen liittyvät äänet ovat pelottavimpia, jotkut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää.
Usein taustalla on pelko kontrollin menettämisestä tai esim. ikävät muistot lapsuuden mahataudeista tai muu traumaattinen kokemus. Aina fobian syy ei kuitenkaan ole selvillä, etenkin jos pelko on alkanut hyvin varhaisessa iässä.

Emetofobia voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta hyvin usein pelko alkaa jo lapsuudessa, tavallisesti 6-10 vuoden iässä.
Toisinaan pelko kuitenkin lievenee tai katoaa iän myötä, mutta joskus fobia jatkuu vielä aikuisiällä ja saattaa myös muuttua vaikeammaksi. Joskus pelko alkaa vasta aikuisena.

Hoito
Emetofobian parantaminen voi olla vaikeaa sillä usein fobioiden hoidossa käytetään altistushoitoa jolloin
foobikko joutuu vähitellen lähestymään pelkonsa kohdetta. Jos pelko kohdistuu vain toisten ihmisten oksentamiseen,
foobikko voi katsella esim. kuvia tai videoita joissa muut oksentavat.
Toisinaan fobia paranee vasta kun foobikko itse oksentaa, mutta joissain tapauksissa se vain pahentaa pelkoa.
Potilaalta vaaditaan siis suurta motivaatiota parantua ja terapeutilla on oltava paitsi tietoa ja kokemusta,
myös kärsivällisyyttä olla painostamatta foobikkoa etenemään liian nopeasti.
Kognitiivista terapiaa käytetään usein fobioiden hoitoon, jotkut ovat kokeilleet myös esim. hypnoosihoitoa tai NLP-terapiaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emetofobia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Emetofobia)

Täällä yks "friikki" joka ei pysty oman lapsen oksenusta siivoamaan  :-X
Kertaalleen koetettu ekan lapsen kohdalla ja lopputulos oli siinä kun sain lattian kaavittua puhtaaks, oksensin itse  :uglystupid2: ja aikaisemmin kirjoittelinkin, mitä kroppani pitää moisesta... Enkä ollut tuolloin taudissa, koska tämä toistuu joka kerta jos joudun siivoon. Mieheni hoitaa tämän puolen ja nauraa mulle;" mene muualle kakoon"
Toisaalta nuorin lapsistani on herkkä antaan ylen, kun näkee oksennusta tai kakkaa  ;) Hän jopa ei kaiva nenää, koska se rään näkeminen saa hänet kakoon tai/ja oksentaan  ::) eipä ainakaan laita joidenkin lasten tavoin sitä suuhun  :2funny:

Eikä tarvii aikuisten kauhistella, että "onpas huonotapainen lapsi kun kaivaa nenää jne."  ;D

Olisiko niin, että joillain esim. on niin herkkä hajuaisti et ei siedä siksi "ykän" pahaa hajua ja se alkaa etoa.
Mä osaan sujuvasti siirtyä hengittämään suun kautta ja näin haju ei juurikaan haittaa.

Olen näitä ihmisiä, joilla on varsin sensitiivinen hajuaisti
ja kykenen erottelemaan eri "ainesosat", mistä haju on koostunut. ;D

Haistan helposti esim. ihmisten käyttämät saippuat
ja tietenkin, jos sitä ei ole käytetty. :buck2:

Esim. kun se pentu oksensi siellä liikkeessä,
niin paitsi, että se haisi tyypilliselle oksuhajulle
mahahappoineen, niin myös appelsiinille
ja ranskanperunoille. :buck2:

Ehkä tälläinen hajun erittelykyky ei ole
kovin arkea helpottava taito. ;D

Oksun tosi helposti ja minun on poistuttava paikalta,
jos lähistölle tulee joku haisu.

Minua etoo hampurilaispaikkojen haju (suomessa myös
kotipizzan haju, jonka haisu tarttuu tiukasti vaatteisiin),
joka haisee jo kadulla ihan eltaantuneen
rasvan ja käyneen lihan sekoitukselle. :buck2:

Juu, ei taatusti helpota elämää..  :)

Meil töissä jotkut voivat todella pahoin kun viereinen popcorn-paikka
aamuisin laittaa pömpelit päälle ja alkaa makeat (ällö-öklöt) ja kärtsyt
mausteiset hajut leijua koko ostoskeskuksessa..

Siitä on käyty keskustelu, et pitäis vaatia niin tehokkaat huippu-imurit ettei
hajut leviäis..

Ah..! Pop cornit!(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Mieheni haluaisi lain, jolla kiellettäisiin pop cornit
leffoissa. ;D
Hän voi pahoin siitä hajusta.

Teil on todellakin valikoivat piirit ei voi muuta sanoa.

Pop corn on just hyvää söin sitä äsken.

Pitänee valikoida pop cornista pitävä mies<?  :coolsmiley:

En ole väittäny etteivät olisi hyvänmakuisia.. :coolsmiley:

HAJU on kamala, niissä imelissä makupoppareissa joita nykyisin saa ostaa
ostoskeskuksista täällä meilläkin..  :D

Onneksi en ole herkkänenäinen kai on aika luonnollista ett' rasvainen suolanaksu tuoksuu öljyltä?  :o 8)

:o puhuin OMENA-, PÄÄRYNÄ-, KARAMELLI- jne. kuorrutetuista poppareista..
niissä paha on se "KÄRVENTYNYT IMELÄ LEMU"
(Kyllä mä öljyn katkun siedän, 9v. grillillä aikoinaan töissä)

Yäk Willow  :buck2:

Jotain iloa täällä takahikiällä asumisestakin, että tuollaisia 'herkkuja' ei tarvitse haistella....  :uglystupid2:

:2funny: tuon lemun takia haaveilen muuttamisesta korpikuusen kannon alle jonnekin perämehtien perukoille..  ;)
No, mut on ne ihan hyvän makuisia.. ja tuoksu laimenee kun jäähtyvät.. :coolsmiley:
eli taidan sittenkin vaihtaa vaan työpaikkaa,, jääköön lemu ostarille

Tän täytyy olla urani huippu, pohtia ERI HAJUISTEN pop cornien.. merkitystä elämässäni ? En ole edes huomannut kuin yhtä versiota!

:o
pohdit moista...  :coolsmiley:
Kysehän oli kuitenkin kai siitä, että joitakin haju(t) oksettaa.. ???