Astro Foorumi

Pieni ajatustenlukija(ko)?
Siskoni on lääkäri eikä hevin usko "henkimaailman "asioihin, mutta ymmällään on hänkin...
Ihana "enkelityttöni" on nyt 5v. ja useampaan otteeseen herättänyt ihmetystä sanomalla ääneen asioita joita olen vain miettinyt...esim.eräänä päivänä mietin että voisimme tenavien kanssa käydä Hesessä syömässä ja neiti syöksähtää samantein sisälle ulkoa leikeistä naama hymyssä,että jokos me äiti lähdetäään heseen syömään? Erittäin harvoin siellä edes käymme!
Olemme siskoni kanssa myös yrittäneet joskus keskustella englanniksi vakavemmista asioiste(perheongelmista) ettei lasten tarvisi kuulla niistä(tokihan sen vaistoavat) ja hetken kuluttua neiti kysyy JUURI ko.aiheeseen liittyvän kysymyksen!! Vastaavanlaisia tilanteita riittää PALJON!
Mietin jo että mitä uskallan ajatella...ajateltavaa ja vaikeitakin asioita mietittävänä paljon!
NEUVOJA?
-kalaäiti-  :smitten:

Tunsin heti mistä on kysymys voin myös tuntea toisten " ajatukset " se tulee kuin haluais itse sanoa se mitä toinen jo tietää. Tämä voi lähteä liikkeelle lähiympäristöstä (energiayhtymästä). Kiinnostavaa :angel:

Hei Piika,

Kuulostaa tutulta. Poikani on nyt kolmetoista vuotias ja on tehnyt tätä samaa ikänsä. Keskustelemme nk. aikuisten asioista niin että lapset eivät kuule. Eiköhän poikani tule seuraavassa hetkessä kysymään, että ollaanko tekemässä sitä tai tätä. Tai jos olemme keskustelleet alustavasti muutosta. Hän tulee ja sanoo että eihän me vaan olla mihinkään muuttamassa.

Ole huoleti, siihen tottuu. Mielestäni se ei tarkoita, että et voisi ajatella normaalisti normaaleja asioita. Näillä lapsilla on vain kyky napata asiat ilmasta. Minulla itsellänikin on sellaista taipumusta. Se ei ole aina hauskaa, mutta sen kanssa on pitänyt oppia elämään.

Tästä kyvystä on ollut pojalleni paljon hyötyä esim. koulunkäynnissä. Joskus kun hän ei ole lukutuulella ennen kokeita, hän lukee vain otoksia sieltä täältä ja kas kummaa onpas osunut juuri oikeisiin aiheisiin.

Nämä ajatuksia lukevat lapset taitavat olla ns. kristallilapsia, joilla on meille aikuisilla paljon opetettavaa. Heitä syntyy yhä enemmän tulevaisuudessa ja meidän aikuisten tehtävä on oppia ymmärtämään heitä ja tulla heidän kaltaisikseen. :)
Tämä edellyttää meiltä mm. mielen hallintaa (koska he näkevät lävitsemme) ja lapsia kohtaan osoitettua kunnioitusta, sillä he ovat usein meitä kehittyneempiä.
Voimme itse opetella viestimään heidän kanssaan telepaattisesti. Se on tulevaisuutta - tänään! :)

Netissä on paljon englanninkielisiä sivuja. Lisään linkit osioon yhden hyvän sellaisen. Siinä on vinkkejä myös aikuisille kehitys- ja muutosprosessissa. :)

Hei Piika,

Ihana aihe! :D

Kuinka tutulta kuulostaakaan ihmettelynne, sillä itsekin olen saanut hämmästellä samoja aiheita pian 12v. täyttävää lastani seuratessani. :smitten: :smitten: :smitten:

Lapset, joiden kielellinen kyky ei välttämättä ole vielä niin kehittynyt, aistivat paljon tunnelmia ja sanatonta vuorovaikutusta. Välttämättä mitään "mystistä" tässä ei ole, riippuu tietenkin tasosta minkälaisia asioita lapsi ymmärtää ja ilmentää. Aikuiset usein luulevat, että lapset eivät "ymmärrä", mutta tietenkin ymmärtävät paljon enemmän kuin osaavat sanoiksikaan pukea.
Lapsilla on myös luontainen kyky "olla samoilla aalloilla" paremmin tallella kuin aikuisilla, vrt. improvisaatio. Sisäisiä malleja ja tiukkoja ajatusstruktuureja ei ole niin paljon, ja on helpompaa olla hetkessä ja "napata" asioita ilmasta.
Useinhan monet asiat leijuvat ympärillämme, ja kaikki jotka ovat auki ymmärtävät/oivaltavat samat asiat.

Mitä tulee vierailla kielillä puhumiseen, niin monikieliset lapsethan oppivat vieraita kieliä juurikin näin, eli jos vanhemmat puhuvat vaikka keskenään englantia, lapsi oppii ymmärtämään sitä kieltä mutta ei välttämättä puhumaan ellei hänen kanssaan kommunikoida englanniksi.
Eräs viisivuotias tyttö puhui ranskan, suomen, luxemburgin ja saksan kieltä ja ymmärsi englantia, jota vanhemmat puhuivat keskenään (mutta vastasi tai kommentoi heille aina ranskaksi tai suomeksi.)

Et ole ainoa vanhempi, joka ihmettelee moista. Kannattaa ottaa ihan rennosti ja antaa skeptikon kiemurrella. Evoluutioon liittyy sellainen piirre, että mitä uudempi ihminen, sen avoimempi henkisen maailman todellisuudelle. Lapsesi on siis normaali, kaunis ja herkkä uuden ajan airut, jota ilolla tervehtikäämme. ;)

Lapsesi kuuluu Skanereihin, heitä on muutama kymmen Suomessakin. Helsingissä on muutama. He elävät hissukseen koska elämä on opettanut heidät erittäin varovaisiksi. Huomaan kyllä skanerin, vaikka itse en pysty skanaamaan. Olen nähnyt muutaman säikähtäneen ilmeen, kun ovat huomanneet, että tiedän.

Tämä antaa Sinulle suuren vastuun, Tyttäresi kasvattamisessa ja siihen kuuluu määrätty suojelu. Paras opinahjo olisi Hänelle koti opetus, tai Stainer koulu. :smitten: :smitten: :smitten:

Tuo on jo ihan huippua, ajatustenluku! Minun tytär imee ympäristöstä tunteita, ei siis ajatuksia. Varsinkin pelko ja ahneus siirtyy helposti ilman mitään sananvaihtoa ja aiheuttaa ahdistusta. Aivan herttainen tyttö eikä halua aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä. Aina toisinaan ihmettelen millä häntä auttaisin. Abstraktit opetukset tunteiden luokittelusta ja käsittelystä kun ei vielä vetele.

Osaan hyvin samaistua tuohon tilanteeseen. Itse olen lapsena (ja enkä tähänkään mennessä siitä pois ole päässyt)   :-[ myös aistinut ihmisten tunteet.( kerroksellisuuden) Lapsena se oli tosiaan hämmennystä ja jopa surua tuottavaa. Eikä tosiaan silloin, ainakaan omat vanhempani, moista asiaa edes tulleet ajatelleeksi, että lapsi aistiikin muullakin tavoin kuin vain viidellä aistillaan.
Moneen kertaan siitä olen "sakinhivutusta" saanut, kun väärinkäsityksiä sen myötä lapsena tuli.  :knuppel2:
Kaikkein eniten se satuttaa lasta, jos hänen ympärillään ei ole aikuisia, jotka ymmärtää tätä. On siinä lapsi ihmeissään, kun opetetaan kohteliaisuuksia ja vastaamaan puheella puheeseen...tulee melkoisen ristiriitaisia tunteita, kun kuitenkin aistii, että ihminen puhuu, muuta kuin sisällään tuntee.


En tiedä miten sinun tyttärelläsi se ilmenee, mutta tärkenä pidän kuitenkin, että  lapsi voisi ymmärtää, että HÄN ei ole syyllinen toisten tunteisiin, eikä vastuussa niistä. Ja jotenkin voisi ymmärtää, että kaikki vain vielä ei uskalla olla omia itsiään, heitä pelottaa joku, ja siksi he suojautuvat, kertomalla muuta, kuin oikeasti olevat ja tuntevat.

Tällaiselle lapselle, ei välttämättä kehity ollenkaan sitä "tavanomaista egoa", joten turha hämmentää lasta missään vaiheessa sillä, että itse toimisi niin, että hänellä sellainen olisi. Hän on syntynyt jo yksilönä, jonka elämäntapa perustuu syvään rehellisyyteen.

Olen tutkinut asiaa paljon ja monelta kantilta ja voisin vaikka kirjoittaa aiheesta kirjan.... :D

Iloa ja Valoa tiellenne!
 :smitten:

Tässä syy miksi haistat Ruusun Tuoksun :smitten:

Enkeli on lähelläsi. :angel: :angel: :angel:

Tässä syy miksi haistat Ruusun Tuoksun :smitten:
Enkeli on lähelläsi. :angel: :angel: :angel:


Ehkäpä näin on... ;)
Mutta hetkiä on matkalla ollut, kun tuntuu, ettei "enekeleitä" ole....  :'(
Onneksi löysin sitten nämä "Arki-Enkelit"  :angel: ja niitä riittää...
 :smitten:

 :angel: :angel: :angel: :-* :-* :-*

No heipä hei!

Nyt tultiin niin lähelle omaa elämää ja sellaista asiaa jonka kanssa olen "painiskellut" tietoisena jo n. kymmenen vuotta. Varmaan sitä ennenkin toimin samalla tavalla, mutta en vain tiennyt sitä.

Nimittäin näiden tunteiden siirtyminen. Eräs selvänäkijä sanoi, että ikäänkuin imen toisista pahan olon itseeni. Tämä on ollut välillä tosi rankkaa. Olen yrittänyt vaikka mitä keinoja lopettaa sitä. Ainut tosi pätevä keino on ollut olla yksin. Mutta kun tykkään ihmisistä ja olen aika sosiaalinen. Myös parisuhde on ollut minulle ongelmallinen, koska todella olen ottanut toiselta osapuolelta hänen käsittelemättömiä tunteita itseeni ja ah kuinka hänellä on hyvä olla minun kanssani ja minä alan tarvita lisää ilmatilaa itselleni ja puhdistautua hänen "jätteistään". Tästä se vasta kissa ja hiiri leikki syntyy. On aika kamalaa kun joutuu suojautumaan omalta rakkaaltaan.

Nyt olen löytänyt sellaisen rytmin elämääni, että saan riittävästi vapautta ilmatilaa, olen löytänyt uusia keinoja puhdistautua nopeammin, huomaan helpommin ihmiset jotka tarjottimella tyrkyttävät omia pahoja olojaan ja osaan toimia heidän kanssaan niin että siirtymiä ei tule.

Lasta tulisi ehdottomasti suojata, ajatella hänen ympärilleen paljon valoenergiaa ja yksinkertaisesti pyytää suoraan Arkkienkeli Mikaelia ja hänen omaa suojelusenkeliään suojaamaan häntä toisten negatiivisilta tunteilta ajatuksilta ja teoilta.

Lohduksi vielä sellainen, että eräs enkeliasioihin oppia saanut ihminen kertoi minulle kesällä, että olisin tullut tänne enkelimaailmasta ja siksi elämäni on niin kovin erilaista. Se hieman lohduttaa... tai aikalailla.

Se kirjan kirjoitus alkoi kiinnostaa.

Minä olen jostain kumman syystä lähes täysin tietoisesti säilyttänyt tuon syntymästä tähän päivään asti...Onhan se välillä ollut "tallelokerossa"  ;) ja olen "epätoivoisesti" yrittänyt jopa kasvaa siitä välillä ulos... :o

Nyt olen jo pikkuisen päässyt alulle sen asian suhteen, miten olla ottamatta kaikkea itseensä,,, rajojen laittamista, mistä alkaa minä ja mistä sinä..tyyliin.
Olen saanut myös "tietoa" miten tällainen aistimus alkaa "vuotaa" niin, ettei se toimikkaan enää omaksi ja muiden hyväksi....eli sitä imee kaiken "p***an" itseensä.

Itse en ole varsinaisesti koskaan ollut kiinnostunut tai ne ei ole tuntuneet omille asioille, nämä ns."esoteeriset suojautumiskeinot"...väliaikais ratkaisuina niitä pidän.
Laastarina haavan päällä.  :( tai buranana päänsärylle  ;)

Oletko siis itsekin suunnitellut kirjan kirjoittamista ??
 :smitten:

Hei Mirjam!

Ihan tippa tulee linssiin, kun on joku toinen jolla on tämä sama "syndrooma". Olen ollut sen kanssa koko ikäni niin yksin ja luullut itseäni niin perin erilaiseksi, että muita kaltaisiani ei ole.
 
Olisi kovin mielenkiintoista kuulla, miten olet itse tämän kysymyksen ratkaissut. Ymmärrän kantasi tuohon laastari ajatukseen. Vielä noin 8 vuotta sitten en alkuunkaan hyväksynyt moista "kommervenkkiä", mutta elämä opettaa. Parempi laastari avoimen haavan päällä, kuin paljaana. Toki uudelleenrakennan itseäni ja elämääni joka päivä, joka hetki.

Täytyy sanoa, että olen elämässäni monesti ajatellut että kirjoitan kirjan, mutta en ole päässyt siihen pisteeseen, jossa minulla olisi selkeä ajatus, mitä elämänaluetta se koskisi, mikä olisi se avain juttu. Minua on myös monesti rohkaistu siihen, koska olen ollut heittäytyjä elämässäni ja siksi on tullut kokemusta.

Yhdyin tuohon sinun ajatukseen tässäkohdin.

Olen tuossa "vuodon" paikkaamisessa vielä hiukan vaiheessa.  :)
Olen antanut itseni ymmärtää, että 'ratkaisu', ei löydy pelkästään tutkimalla yhtä aluetta, vaan yhdistämällä psykologiaa, 'esoteriaa', astrologiaa, hengellisyyttä, fysiologiaa yms.
Oikeastaan nämä kaikki yhdessä ovat jotain sosiaalipsykologian ja kvantti-esoteeris-tieteen sisältöä... :D

Erittäin hyviä tuloksia saa jo käyttämällä tätä kyseistä aistiaan tietoisesti tekemällä "tunne-aikamatkaa" meneisyyteen...
Pikkusen sitten tähän arkeen peiliteoriaa...jne  ;D

Tuo "peilaus-teoria" on kyllä ihan käyttämisen arvoinen väline, mutta on siinä 'okansakin'. Se onkin se alue, mihin tällä hetkellä keskityn enemmän.
Miten se toimii näillä ihmisillä, jotka ovat säilyttäneet vahvan tietoisuuden alitajuntaansa ja kokevat minuutensa sitä kautta...??
Ja kun taas tällainen ihminen kohtaa ihmisen, jolla minuuden kokeminen on pintatunteissa yms.....

En minäkään nyt 'sylje' noiden suojautumiskikkojen päälle ja todellakin avohaava on aina hyvä suojata.  :) Jos muistaa, että on suojaamassa omaa haavansa, eikä suojautumassa ainoastaan miltään ulkopuoliselta "pahalta".
Eheä pinta, on aina eheä....

Itsekin olen saanut paljon kehoituksia ja kannustuksia kirjan kirjoittamiseen vuosien varrella. Monasti olen ajatellut, että NYT, eihän se vain jahkaamalla tapahdu.  :) Nyt kuitenkin ajattelen niin, että olisipa siitä kirjasta tullut aika kapea-alainen, jos siihen olisi muutamia vuosia aiemmin ryhtynyt...
Saas nähdä, onko se osa tulevaisuuttani...

 :smitten:

Hei!
Onkohan teillä sattumoisin Kuu seiskassa? Nimittäin Markku Manninen tulkitsi aikoinaan omaa Kuutani seiskassa : "Sun tunteet on mun tunteet." Eli minun hyvä (tai huono) olo on riippuvainen liian paljon toisen tunnetilasta.

En ole tuohon astrologian termistöön kovinkaan perehtynyt, joten en välttämättä ihan ymmärtänyt, mitä tuolla tarkoitit :uglystupid2:?

Tällaisen löysin;
Kuu 25° 32' Kalat 2. huone

Ollaanko samassa asiassa?

 :D

Tarkoitin tuota "peilaamisteroriaa", koska Kuu kuvaa tunteita ja sen sijainti seiskassa (DC:lla, Sinä-huoneessa, vastapäätä Minä-huonetta, AC:a)  peilaa siten muiden tunteita ja välittömiä reaktioita samaistuen niihin.
Kyllä tuo minulla ainakin noin menee, siksi kiinnostuinkin tutuntuntuisesta aiheestanne! Ja Kuistanne!! :D :D
 :smitten:

Jos nyt yhtään tuosta mitään oikein ymmärsin, niin 6-7 rajapyykillä se DC seisoo kartallani. ?

KYLLÄ! :) Nouseva merkki (AC=Acendentti) on ykköshuoneessa= Minä. Laskeva merkki (DC=Decendentti) on seiskassa=Sinä.

Vähän alkoi muuttua toi lapseni lukee ajatuksia...
Kyse on indigo- tai kristallilapsista. Itselläni on 4 ja olo on aivan mahtava, kun aloin heitä ymmärtää... pidin heitä oikein kiusankappaleina, kunnes ymmärsin, että tärkeintä näille lapsille on se, että heitä pitää kuunnella ja ottaa todesta, mitä he kertovat, eikä missään tapauksessa mollata heitä siitä, vaan kannustaa ja luottaa siihen mitä puhuvat. Ovat todella viisaita.

Mutta me aikuiset vastaamme usein heille vaan, että joo, joo. mutta emme kuuntele, siksi monia näitä indigo-tai kristallilapsista pidetään ADH-lapsina. Siinä onkin sitten hoitotädeillä ihmettelemistä, kun on koko päiväkoti tälläisiä lapsia täynnä. Heitä vain pitää kasvattaa erilailla, ja he eivät omaa kykyä tulla syyllistetyksi, niin kuin me vanhan energian vanhemmat, jotka elämämme vain syyllisyydessä tai syyllistämisessä. Ja onhan siinä peilaamisessakin jotain. Se mikä sinua ottaa päähän toisessa tai raivostuttaa, on myös sinussa.. mitä siis kertoo lapsesta, joka hyppii seinille, konkreettisesti, ehkä hypin itsekin  :D

Joten kuunnelkaamme heitä, kunnioituksella  :smitten:
 :angel: Ariel

Olen samoilla linjoilla... :)
Tämä on todella laaja alue....ja siinäpä riittää monelle pähkäilyä..
Itse olen näiden ns"Indigo(Kristalli)-lasten asiaa ajanut monet kerrat"..
Oikeastaan se on ollut sisäsyntyinen "elintapani", kun kuljen omaa polkuani ja kuuntelen omaa sisäistä ääntäni ja uskallan toimia niin, ei tarvitse mitenkään erikseen asiaa tuoda esiin... :smitten:

Ja olikin melkoisen helpottavaa, kun sain tietää myös itseni ulkopuolelta, 'esoteerisen' selityksen ihmiseltä, joka näkee ihmisen läpi, energioineen kaikkineen...'sielun tehtävän tarkoituksen' ja muuta asiaan liittyvää..
 :smitten:
Niinkuin 'kainalosauvaksi' hetken matkaa... :)
Sitäkään en kuitenkaan pidä 'lopullisena totuutena'.

Samoilla linjoilla kunnioittakkaamme kaikkia lapsi, olivatpa he kristallilapsia tahi eivät.

Itse tällaisen nk. kristallilapsen vanhempana olen saanut aikamoisen mahdollisuuden eheytymiseen ja nk. kasvuun. Hän on ollut hyvä opas, koska on niin rehellinen ja pienestä pitäen osannut ilmaista tuntemuksensa.

No vielä piti lisätä,että kunnioittakaamme kaikkia ihmisiä!

Tulipa vielä kyseisestä aiheesta mieleen, jo omien lapsuuskokemuksien kuin muidenkin kokemuksien myötä ajatus, että tietynlaisesti 'aistiville' lapsille, olkoon sitten ns.'indigoja' tai mitä, niin heille nämä aistit, joita monet etsii 'kosmisuuteen ja astraalimaailmaan' peilaten, ovat yhtä luonnollisia kuin vaikka kuuloaisti. Yhtä luonnollisesti toimivaa, ilman sitä mitenkään jatkuvasti analysoimatta. Ja vielä vähemmän 'yliluonnollisena' tai tietyn kehityksen tuloksen saavuttamisen palkintona.

Kuvitelkaa, miten tällainen lapsi menee tietyllä tavalla "hämmentyneeksi", jos hänelle alat selvittää näitä asioista ulkoisesti....esim, aurat, selvänäköisyyden eri muodot yms.

Aivan sama, jos me täällä nyt pohtisimme, että ääni minkä kuulet, on aalonpituudeltaan sitä ja sitä, ja sen hertsi määrä on sitä ja sitä, korvan voi nähdä, jos katsoo peilistä yms yms
Näin karrikoiden... ;)

Mitenköhän sitä itse hämmentyisi, jos keskittyisi kuulemisen teoriaan jonakin "yliluonnollisena ilmiönä"??? lakkaisko kuulemasta vai huononisiko se aisti, kun kesittyisi siihen analyyttisesti, eikä kokisi sitä suoraan, luonnollisena, tässä ja nyt...... :D :smitten:

Ja vielä lisäksi se, mitä tunteita se herättää, kun jollekulle alkaa väntää vaikka kuuloaistin dynamiikkaa ja anatomiaa ja vielä väittää, että se alkaa vasta toimia sinullakin ja sitten vasta ymmärrät näitä, kun olet "henkisesti kehittyneempi"!
 ;D ;)

Huu haata

Puhdistaako nämä indigolapset sitten niin hyvin muidenkin syyllisyydentunteet, ensin sen muilta imettyään, etteivät itsekään sitä tunne? Minun lapseni ei osaa puhdistaa mitään, tuntee syyllisyyttä muidenkin edestä, ja aina joutuu valittamatta kärsivällisesti odottamaan niitä keskittymiskyvyttömiä.

Olen ymmällä.

Aika vaikeaa kai kenenkään on mitään yksioikoista vastausta antaa, mutta 'tavoitteellistahan' on, että jokainen itse yksilönä 'puhdistaa' itse itsensä.
Tällaistahan ei toisaalta tapahtuisi, jos jokainen olisi vapaa omista vanhoista säilötyistä tunteistaan ja vääristyneistä ajatusmalleistaan.
Yksi mikä ainakin tällaista lasta auttaa, on se, että lähimmät ihmiset pyrkivät vapauttamaan omat syyllisyyden yms tunteensa. Näin lapsi ei ainakaan ole jatkuvassa 'altistumisessa' näille ns.'muiden energioille'.

Oikeastaan vaikka täältä astrosta lukemalla lapsihoroskoopin kuvauksen, pääsee tuossakin eteenpäin..
Jotenkin se menee hyvin liki tätä ajatusta....  :idiot2:
En tiiä...
 :smitten:

Jos se onkin niin, että indigot osaavat suojata itsensä muiden ajauksilta ja tunteilta niin hyvin, etteivät tunne syyllisyyttä. Kai he myötätuntoa kuitenkin osaavat tuntea? Etenkin sitä halutessaan.

Suuri lahja ympäristölle onkin ottaa osaa muiden pahojen tunteiden kantamiseen, ja jopa puhdistaa niitä. Näinhän sanotaan pyhimysten ym. hengellisten johtajien tekevän. Jopa sairastuvan itse imettyään niin paljon pahaa pois ympäristöstään. Toki kaikille toivon suojautumiskeinoja sitä ylimäärää pahoja tunteita vastaan, joita voi ympäristöstään joutua imemään ja  joita ei itse pysty käsittelemään.

 :) :) :)

Hmm...lapsi on aina lapsi, oli ns.'indigo' tai ei. Sana Indigokin on vain 'käsite' tietyllä lailla.
Tunteet on kaikilla ja vahvoina. Ja niitä tunnetaan kun tunne tulee.
Tuo toisten tunteiden puhdistaminen on nähdäkseni vain siirtymistä tunteissa syvyystasolla kollegtiivisten tunteiden tasolle.
Ja niitähän tässä kai kovasti nyt putsaillaan... :smitten:
Jokaisella siihen on mahdollisuus.

Ja toisaalta 'pahoja' tunteita ei ole olemassakaan, vain käsittelemättömiä tunteita. Ja se, että niiden käsitteleminen/kohtaaminen saattaa tuntua tuskalliseltakin ehkä, voi tuntua 'pahalta'...
'pahamieli'... on aika kuvava sana...mielellä on 'paha' olla....
 :D

'Puhdistautumisen' jälkeen ei ole mitään miltä suojautua...kaikki on suoraa ja rehellistä...näin niinkuin pieneen tiivistäen...

 :smitten:

Anteeksi että käytin sanaa paha. Sanotaan nyt sitten että taitamaton tunne. Vaikkei mitään hyvää aiheutakaan. "Hyvät" tunteet levittävät rakkautta, niistä voi nauttia. Pitäisikö nekin puhdistaa?????

Eipä kai sillä merkitystä minulle ole mitä sanaa käytät  :)
Itse en vai käytä sitä sanaa tosissani, sattuneista 'syistä'.

En osaa ajatella asiaa tuolta kantilta...
Itselle kaikki tunteet on 'tarpeellisia'.  :D
Ehkei niitä tunteita itsiään tarvitse puhdistaa, vaan suhtautumistapansa tai kokemistapaansa niihin...

 :smitten:

Taas kiinni siitä mitä sanaa siitä käyttää?

"Siihen" on olemassa monenlaisia tekniikoita, joista monet käyttää omia termejään. Luulin yllä, että sulla oli niihin mielenkiintoa jo omista syistäsikin. Iän myötä näitä abstrakteja teorioita voi hyödyntää paremmin. Minäkin teen niin, vaikka ihan tavallisesti aistiva pulliainen olenkin. Onnea. :smitten: :smitten:

Taas kiinni siitä mitä sanaa siitä käyttää?
"Siihen" on olemassa monenlaisia tekniikoita, joista monet käyttää omia termejään. Luulin yllä, että sulla oli niihin mielenkiintoa jo omista syistäsikin. Iän myötä näitä abstrakteja teorioita voi hyödyntää paremmin. Minäkin teen niin, vaikka ihan tavallisesti aistiva pulliainen olenkin. Onnea. :smitten: :smitten:

 Kiitos!
;) No ehkei nyt ihan sanoista ollut nyt kiinni, vaan lauserakenteista  ;D
Kyllä nuo sanojen merkitykset sekoittaa välillä ymmärystä ihmisten välillä, mutta sille ei vain mitään voi. Jos tahtoa/kiinnostusta riittää, niin niitä sitten vain väännellään, kunnes tullaan ymmärretyksi, jos tullaan.  :)

Ja mielenkiintoa minulla riittää kyllä, mutta aina ei jaksa 'vääntää'ajatuskuvioita, vaan olla vain.
Omista syistäni en niin tiedä, miten ne tässä vaikuttaa.

Jos tarkoitit näitä "tekniikoita" joilla pääsee käsiksi sinne tunteiden ja mielen maailmoihin kosketuksiin sisällään, niin niitä tosiaan on varmaan yhtä monta kuin ihmistäkin.
Ja lisäksi on näitä ns.'yleistekniikoita'.

Ja kyllä nuo kaikki 'aistit' on meillä ihan kaikilla, eikä kukaan sen pulliaisempi kai ole kuin muutkaan.


 :smitten: :smitten:

Sait minut kiinni ainakin yhdestä kirjoitusvirheestä. Tarkoitin koko ajan näitä "yleistekniikoita", niilläkin siis usein omat terminsä. Ihmisten omiin suhtatuisin kyseenalaisesti. Mutta, mitätahansa... Huhhuh. Nyt saat karmapisteitä minulta!  ;D  ;D
Hei, hei!

Hööh... siis en minä nyt päällimmäisenä (jos lainkaan) mitään sana virheitä etsi, tarkoitus on vaan päästä edes hiukan "hajulle" mitä se toinen tarkoittaa....  :D
Kun vähän tarkistaa, ollaanko nyt samoilla linjoilla, on hiukan helpompi jatkaa keskustelua...... :)
Tulee turhia väärinkäsityksiä, jos toinen puhuu perunasta ja toinen omenasta.

Tuosta tulikin mieleen, että kyllä niitä kirjoitusvirheitä sattuu itse kullekin...eipä ole montaakaan hetkeä sitten, kun luin yhden viestin ja nauroin (hyväntahtoisesti) kirjoitusvirheiden paljoudelle ja niiden komiikalle.... :2funny:

 :smitten:

Hei Saai,

Yritän antaa sinulle yhden esimerkin siitä milloin se ei välttämättä ole rakkautta puhdistaa toisen negatiivisia tunteita. Ensinnäkin jokaisella tod. näk. on oma karmansa niinkutsuttu oppiläksy tässäkin elämässä. Jos lähimmäinen toimii sellaisen ihmisen puhdistajana, joka elää niin että tuottaa paljon sellaista negatiivista energiaa ajatuksin, teoin tai erilaisin riippuvuuksin esim.  nautintoaineita käyttämällä ( alkoholi tuottaa pelkotiloja = mustaa energiaa). Tapoja on monia vahingoittaa itseään ja ympäristöään. Toinen putsaa ja toinen tuottaa lisää neg. energiaa. Eli summa summarum toinen väsyy ja toinen ei opi elämästä yhtään mitään. Tämä pätee ihan yhtä hyvin lapsi / aikuinen suhteeseen. Aikuinen tekee vaikka liiaksi töitä ja tulee kotiin väsyneenä ja haluaa olla rauhassa ja näin torjuu lapsen. Kuten sanottu tapoja on vaikka kuinka.
Toivottavasti tuli ymmärrettävään muotoon.

Kristallilapset ovat todella sellaisia, jotka pystyvät lukemaan ihmisten ajatukset ja jopa tuntemaan toisen ihmiset tunteet. Itse olen jo melko iäkäs, mutta vasta muutama vuosi sitten minulle selvisi, että tunnetasolla pystyn lukemaan ihmisiä. Taito ei missään tapauksessa ole aina miellyttävä vaan monasti pikemminkin päinvastainen. Vanhemmille tämä tallaisten lasten kasvattaminen asettaa kovia vaatimuksia, mutta on todella tärkeää tiedostaa, että tallaisiakin lapsia on. Vielä kun saisimme nämä tiedot kouluihin voisi olla, että monet oireyhtymät poistuisivat ja näitä lapsia osattaisiin kohdella toisella tavalla. :smitten:

Sanoppa muuta!  :(

Mutta toisaalta olen huomannut senkin, että tällainen lapsi kuin menee koulujärjestelmän läpi ja jos hänen vanhempansa tukevat lastaan ( eivät suostu kaikkiin tapoihin ja järjestelmiin, vaan kyseenalaistavat niitä) se muuttaa koulujärjestelmää, hitaasti kylläkin, mutta muuttaa.

Kärsivällisyyttä siinä tarvitaan ja aktiivisuutta sekä oman itsen kanssa työskentelyä 'puhdistamalla' omia tunne yms 'tarumojaan', jotta lapsi ei niitä päällimmäisenä heijastele koulumaailmassaan.

On todella yllättävää, miten paljon vielä opettajina esim. on kovinkin 'traumaattisia' ja omia asenteitaan ja tunteitaan lapsiin projisoivia ihmisiä.

                       
 :smitten:

Tämä ei ole toisen tunteiden puhdistamista. Jos tunteet puhdistetaan, jäljelle jää puhtaat tunteet. Kaikkea *****  "ymmärtäväisesti" kuuntelemalla voi yllyttää toista siihen. Tätä voisi kutsua vaikka pelastaja-kompleksiksi.

Millaisia oireyhtymiä sinulle on tullut tästä kyvystä johtuen?

Ymmärrätkö kenties itse muita paremmin ja osaat sovitella tilanteita vai käytätkö kykyä hyväksesi? Vai tuleeko siitä sekopää?

Ketään lapsia ei enää kasvateta syyllistämällä, oli indigo tai mikä lie, eikä pidäkään.

Mutta jos he ovat kykenemättömiä tuntemaan syyllisyyttä niin silloinhan meillä olisi ikäpolvi psykopaatteja jaloissamme.

Eikä tässä olla suojelemassa opettajia, vanhempia tai muita aikuisia. Heillä pitäisi olla keinot selviytyä. Siinä koululuokassa vaan on muitakin samanikäisiä lapsia, joilla ei ole ymmärrystä tunteiden käsittelyyn aikuisen tavoin. Ja he joutuvat, niin leikissä kuin opetuksessa, sietämään sitä esittäjää, joka häiritsee opetusta ja aiheuttaa niitä tunteita.

Myös minä olen aina aistinut herkästi ihmisten todelliset tunteet, jotka usein ovat muuta kuin "esittävät". On jokseenkin surkuhupaisaa, kun joku ihminen yrittää olla niin kaveria, mutta samalla aistii ettei tuo ihan tosissaan aidosti ja rehellisesti minusta edes kauheasti välitä. Aistin myös herkästi ihmisten ns. henkisen "tason", onko nuori vai vanha sielu jne.

Vaikka tällainen toisten tunteiden herkkä aistiminen on välillä rankkaa, niin on siinä hyvätkin puolensa. Pystyy mm. erottelemaan "jyvät akanoista". Toinen tyttäreni taitaa olla vähintään yhtä herkkä kuin minä itse aistimaan näitä toisten tunnetiloja...  :coolsmiley:

Iltaa  :)

Tämä aihe itsessään on niin laaja että on täysin mahdotonta edes supistaa
sen kokonaiseksi alueeksi, siihen totta tosiaan tarvitaan kokonainen kirja.

Netin kautta löytää jo aika paljon tietoa, lisäksi on ainakin 1 kirja suomeksi ja 2 englannin kielellä jossa kerrotaan heistä ja miten heitä voi lähestyä, kasvatusvinkkejä jne

Vaikka täällä on väännetty kättä "suojauksesta" onko tarpeellinen vai ei, voin sanoa
jo omien lapsien kokemuksesta ja pyynnöistä, että on ajoittain ihan tarpeellinen.

Lapset eivät ole AIKUISIA vaikka olisivat kuinka "tietoisia" tahansa.

Ns uuden ajan lapset tunnistavat KAIKEN mitä ympäristössä tapahtuu, ainoa
ongelma on pienempänä ilmaista tai kanavoida ne vastaanotetut ja tunnistetut energiat, kun ei osaa puhua tai ilmaista ne tunnistetut energiat, puhumattakaan osaavatko aina edes erottaa mikä on omaa ja mikä on toisten.

Itse suosittelen että kodin ympäristö pidetään mahdollisimman rauhallisena, jokaisella
on varmasti omat konstinsa ylläpitää harmoniaa kotona.

TÄYSIN PUHTAAKSI emme vielä kykene saamaan ympäristömme, joten ihan terveellä maalaisjärjellä voi asettaa arjensa ja myöskin ajoittain SUOJATA lapsen kenttää, niin ettei se KUORMITTUISI liiakseen, ei ole kyse lasten kohdalla mistään "minä pelkään jotain ulkopuolista", vaan niikuin niin hyvin Enkin ilmaisi, HYGIENIA.

Varsinkin jos lapsi on sen verran pieni ettei itse osaa.

Suosittelen myöskin vaihtoehtoisia hoitomuotoja jos lapsi reagoi liian
voimakkaasti ympäristöön.

Energiahoito tepsii omiin lapsiini  :)

Telepaattista/tietoista lasta on haastava kasvattaa, koska ei voi mennä piiloon eikä myöskään syöttää mitään "puppua", tämä on yksi syy miksi ovat täällä  ;)

He auttavat meitä olemaan rehellisiä itseämme ja toisiamme kohtaan, he ovat täällä auttamassa meitä ja tuovat mukanaan myöskin ihan uusia asioita.

Rohkeutta ja valoa   :smitten:

Uskallaudunpa kirjoittamaan ensimmäisen viestini...

Tämä ehkä kuulostaa oudolta, mutta mielestäni tällaisia lapsia kannattaa kannustaa myös fyysiseen toimintaan, aktiiviseen leikkimiseen, touhuamiseen ja pelaamiseen. Ettei lapsi ole vain omissa tunteissaan ja omassa päässään, vaan pääsee päästämään höyryjä  ja vähän maadoittumaan meuhkaamalla.

Tuosta puhdistamisesta muuten, eikö ihanne tilanteessa puhdistaminen tapahdu niin, että itse säteilty "korkeampi taajuuksinen" energia muuntaa toisen energiat ilman että niitä tarvii ottaa itselleen taakaksi. Siis esim. itse parhaiten tuntemani Reikin energiaa (tai siis kaikkihan on samaa energiaa, ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan) ympäristöönsä säteilemällä on suojassa toisen ahdistavammilta energioilta, ja pystyy jossain määrin myös auttamaan.

Lapsenhan on tietysti vielä hankalaa tehdä tätä tietoisesti. Silloin onkin aikuisen vastuulla pyrkiä parhaansa mukaan suojelemaan häntä muiden riitaisilta energioilta.

Olen pitkälti samaa mieltä.
Tuosta fyysisestä liikkumisesta  sekä myös tuosta 'korkeampi taajuisen' energian 'puhdistavuudesta'.
Saattaapa jopa olla niin, että mitä 'rehellisempi ihminen on omille tunteilleen' ja ilmaisee niitä aidosti, salaamatta, sitä suorempi yhteys hänellä on 'korkeampi taajuiseen energiaan'.
Silloinhan ihmisellä ei ole toisaalta tätä ulkoisenpalautteen ja ulkoaohjautuvuuden luomaa 'egoa' ollenkaan. Tai minuuden kokemisen rakennetta.
Sellainen ihminen säteilee tätä 'parantavaa energiaa' luontaisesti.

Tosin, lapsi on todellakin aina lapsi ja tarvitsee turvalliset vanhemmat 'ohjaamaan' polkuaan.
Oikeastaan itse pidän tärkeimpänä vanhempien omaa 'itsetyöskentelyä'.

 :smitten:

Nimenomaan. Sitä ettei tartuta lapseen omia pelkojaan, vaan pystyy olemaan vahvana omana itsenään, seisomaan omissa kengissään ja näyttämään lapselle että meillä kaikilla on oikeus olla olemassa, olla turvassa ja tulla rakastetuksi.

Lapsistahan heijastuu välittömästi takaisin omat hiomattomat alueet. Siinä on kyllä vanhemmalle valtava haaste tarttua heti paikalla toimeen ja käydä omien pimeitten alueitten kimppuun...   :knuppel2:

:)

Totta, kyllä se itsetyöskentely on tärkeää  :) ;)

Muistaakseni on ainakin yksi paikka täällä suomessa jossa opettavat
nuoria lapsia (taisi ikäraja olla 15 ?) kanavoida/tunnistaa ja työskennellä
energioiden kanssa.

Suomesta ei vielä löydy varsinaista tukikeskusta vanhemmille tai opettajille/läheisille
vielä ja aika paljon aikuiset ovat ja jäävät yksin, ellei hakeudu muiden
vanhempien joukkoon vaihtamaan niitä arjen kokemuksia ja työkaluja.

Muistaakseni Minä Olen lehdessä on ollut muutamia kirjoituksia lapsistamme.

Vaikkakin kirjallisuutta on jonkun verran, se ei aina kulje käsi kädessä kodin ja muun ympäristön kanssa.

Lisäsin tuonne linkkiosioon muutama linkki kaikille jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.  ;)

Hei Saai,

Valitettavasti sinä puhut vain omasta kokemuksestasi, minä ja jokainen muu omasta kokemuksestaan. Eli sinun kokemuksesi / tapasi ajatella ei ole minun, eikä päinvastoin. Voimme löytää samankaltaisia kokemuksia tai sitten emme. Huomaan, että sinulla ja minulla tässä kohdin ei ole yhtenevää kokemusta. Eikä nyt liikuta hyvä / huono akselilla!

Totta...
Tämä juuri on yksi niistä asioista, minkä edestä kuljen "soihtu kädessä ja joskus siinä liepeetkin palaa"...  :(
Ehkä hieman karrikoiden sanottu, mutta alue kuitenkin, jolla iteselläni kokemuksia roppakaupalla.  :D
Ja tiedän, ettei aivan helppoa ole nähdä itseään vanhempana/ihmisenä, niin monikerroksellisen piiloutunutta meihin on ohjelmoituneena kaikenalaista 'tunnemoskaa' ja lisäksi kaikki tuo ulkoaohjautuvuus ja tuoma ulkoinen arvomaailma.
Ja kaiken lisäksi se, että se mikä meille nyt on 'hyvää ja tavoitteellista itsekehityksessä' yms. on meidän lapsillemme 'vanhaa aikaa'..... :idiot2:

Mutta tosiaan, kuten täälläkin jo moneen kertaan on kirjoitettu, niin oma keho on itselle se hyvä peili ja tosiaan nuo lapsemme, kaikki lapsemme, imevät kuin pesusienet, vanhempiensa ja läheistensä tunnemalleja alitajuisella (energeettisellä) tasolla...jopa aikuisille itseille alitajusia ja tiedostamattomia...

Haastavaa, mutta niin palkitsevaa.... ja turha 'fanaattisuus' tässäkin on turhaa, sillä ennenkaikkea, lapset ovat lapsia ja annetaan lasten leikkiä ja leikitään joskus välillä itsekin!

 :smitten:

Lapisista voinen sanoa vielä sellaisenkin asian, etteivät suinkaan "ime" keltään ajatuksia tai tekoja eikä tunteitakaan vaan kyllä he ovat vain puhtaita peilejä vanhemmistaan sekä muistakin aikuisista, jotka ovat läsnä heidän elämässään tavalla tai toisella, joten muuntamalla OMAA Olevaisuuttaan, voi kukaan auttaa myös heitä.

Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että ns. suojauksetkin ovat tehottomia, ellei suojaa heitä omilta itseiltään, siis vanhemmiltaan tai ketkä mielestämme sitten aiheuttavatkin niitä levottomia ajatuksia, tekoja tai tunteita, sillä lapset esittävät meille AINA vain sellaisia asioita, joita näkevät meissä aikuisissakin olevan, sillä sehän on heidän tapansa kertoa Rakkautensa.  :)

Veit sanat suustani... :DNäin sen itsekin koen...muun ohella...  :smitten:

Keho,  :smitten: :smitten: :smitten:

 ::)

Jokainen meistä tietää, että peilaamme itseemme kaikista ja kaikesta, jatkuvana prosessina joka ei suinkaan ole mikään yhden päivän tai vuodenkaan juttu.

Useimmalla meistä koko kristallisaatio prosessi saa suuren sykäyksen kun lapsemme syntyvät ja tämä on suuri muutos koko perheessä, puhumattakaan tuoreesta pienokaisesta.

Rohkenen olla teidän kanssa eri mieltä edelleenkin tuosta suojauksesta (on todellakin lapsia jotka imevät ympäristöstä asioita), joka ei vain kosketa energeettistä suojausta omassa kodissaan tai lapsen kentässä.

Lapsi altistuu niin paljon muullekin "häiriötekijöille" että pyhässä yksinkertaisuudessa tuo olisi aivan loistavaa jos se toteutuisi kotona KOKO AJAN mutta myös muualla.

Jottemme nyt juutu tähän "juupas jaapas", maalaisjärjen käyttö on ihan sallittua ja vaikka kuinka olisimme henkisesti valveutuineita, olemme vielä inhimillisiä olentoja jolla on omat tunteemme, karmamme ja opetuksemme.

Tämä ei tietenkään oikeuta meitä käyttäytymään miten halutaan tai sattuu.
(Tosin siitä ei nyt tainnut olla kyse).

Eiköhän meidän keskenäiset "pointit" tullut nyt selväksi  ;) ;)

Jokainen toimikoon sydämmensä ja tilanteen mukaan  :smitten:

Ja minä rohkenen olla sitä mieltä, että on rohkeaa rohjeta, toimia oman ohjauksensa mukaan.   Oikeastaan se on viisasta! :D

Aivan liikaa onkin vallalla ajatus, vaiko toiminta tapa, että kun saadaan lause, jossa kerrotaan, miltä näyttää, kun pallo on maalissa, pysähdytään sitä tekstiä ihastelemaan, ikäänkuin sen pallon sinne telepaattisesti, mantraa toistamalla sinne omalla kohdallaan saisi.

Liian monet jää 'makaamaan laakereilleen' koskaan sitä palloa maaliin saamatta, koska luulevat, että oma 'pallon kuljetus' on tehty, kun ovat kuulleet lauseen, jossa se on jo tehty. Tai ovat jo ehkä yhden maalin tehneet....peli jatkuu.... ;)

Polkunsa on jokaisen itse kuljettava ja muodostettava siitä omanlaisensa.
Onneksi!

 :smitten:

On hyvä kun on mielipiteitä, mutta jokainen ihminen on oman elämänsä "suodatin", sitten meillä on tämä yhteinen kokonaisuus, joka laajenee yksilöstä perheeseen, perheestä sukuun etc. Sitten on lopulta yksi iso kokonaisuus.

Meillä lasten vanhemmilla on kovin erilaisia tavoitteita elämässämme ja siten tuotamme hyvin monenlaista energiaa. Jokainen tekomme ja ajatuksemme vie tätä maailmaa johonkin suuntaan. Me itse valitsemme jokaisen ajatuksemme ja tekomme ja kannamme niistä vastuun, ainakin meidän tulisi niin tehdä.

JA ROHKENEN OLLA SITÄ MIELTÄ, MITÄ ENEMMÄN OLET TUTUSTUNUT SYVEMMIN ELÄMÄN OLEMUKSEEN OMAN ELÄMÄSI KAUTTA, SITÄ ENEMMÄN SINUN TULEE SUOJAUTUA. KARKEUS JÄÄ POIS JA OLET HELPOMMIN HAAVOITTUVAMPI, KOSKA ET KÄYTÄ ENÄÄ SELLAISIA MÄÄRÄTYNLAISIA KEINOJA, JOITA KÄYTIT ENNEN, KUN ELIT ENEMMÄN EGOSI KAUTTA.

Väittääkö joku tosissaan, että tämä nykyinen yhteiskunta (ihmisen rakentama) olisi vahvasti Rakkaudellinen ja esim. heikompia tukeva.

Mutta jos he ovat kykenemättömiä tuntemaan syyllisyyttä niin silloinhan meillä olisi ikäpolvi psykopaatteja jaloissamme.

Eikä tässä olla suojelemassa opettajia, vanhempia tai muita aikuisia. Heillä pitäisi olla keinot selviytyä. Siinä koululuokassa vaan on muitakin samanikäisiä lapsia, joilla ei ole ymmärrystä tunteiden käsittelyyn aikuisen tavoin. Ja he joutuvat, niin leikissä kuin opetuksessa, sietämään sitä esittäjää, joka häiritsee opetusta ja aiheuttaa niitä tunteita.

Mielenkiintoista. Saai? mihin syyllisyyttä tarvitaan? Eikö se ole juuri syy, miksi meillä on väärinymmärrettyjä lapsia koulussa... eli opetat toiselle sitä mitä olet itse opettelemassa!!!!!!
Mutta mihin me syyllisyyttä tarvitsemme? Ei mihinkään, koska olemme kaikki jo itsessään täydellisiä, ja ei ole virheitä tai tuomitsemista, vaan olemme täällä oppimassa ja voimme ainoastaan oppia tekojen ja muiden ihmisten kanssa. Miksi siis tuntisin syyllisyyttä?
On vain olotila... kaikki muut tunteet jota käymme on vain egon tuomia tunteita, ja niitä on joko liikaa tai siten ne piilotetaan. Luulempa, että sinäkin Saai saat vielä oppia paljon... ja toivottavasti opit kuuntelemaan näitä sinun indikolapsiasi,  muuta et voi. Mietippä sitä, mitä sinä itse peilaat näissä lapsissa, muista että sinunhan pitäisi osata käsitellä nämä asiat, koska olethan "aikuinen".

 :angel: Ariel

Ymmärrän mitä tarkoitat.
Minun mielestäni kuitenkin syyllisyys (toisin kuin syyllistäminen!) on myös hyödyllinen tunne, jos sitä ei jäädä hautomaan. Syyllisyyden tunne on merkki siitä että jokin ei nyt "mennyt niinkuin piti", tavalla tai toisella. Jos siis esim. tuntee syyllisyyttä jostain tekemästään asiasta, ei (yleensä ottaen) ole toiminut oman omantuntonsa mukaisesti. Toinen asia on tietysti jos tuppaa syyllistymään mistä tahansa. Silti, tällöinkin syyllisyys osoittaa oppimiskohdan.
Itse pyrin syyllisyyttä tuntiessani tunnistamaan että mistä tunne johtuu, ja sitten poistamaan sen syyn ja itse tunteen esimerkiksi pyytämällä anteeksi.

Syyllisyys on siis mielestäni "merkki-tunne", joka osoittaa missä niitä oppiläksyjä vielä on.

Hmm... Osasinkohan nyt ilmaista mitä tarkoitin...  :P

Ymmärrän mitä tarkoitat.
Minun mielestäni kuitenkin syyllisyys (toisin kuin syyllistäminen!) on myös hyödyllinen tunne, jos sitä ei jäädä hautomaan. Syyllisyyden tunne on merkki siitä että jokin ei nyt "mennyt niinkuin piti", tavalla tai toisella. Jos siis esim. tuntee syyllisyyttä jostain tekemästään asiasta, ei (yleensä ottaen) ole toiminut oman omantuntonsa mukaisesti. Toinen asia on tietysti jos tuppaa syyllistymään mistä tahansa. Silti, tällöinkin syyllisyys osoittaa oppimiskohdan.
Itse pyrin syyllisyyttä tuntiessani tunnistamaan että mistä tunne johtuu, ja sitten poistamaan sen syyn ja itse tunteen esimerkiksi pyytämällä anteeksi.

Syyllisyys on siis mielestäni "merkki-tunne", joka osoittaa missä niitä oppiläksyjä vielä on.

Hmm... Osasinkohan nyt ilmaista mitä tarkoitin...  :P

Joo, näin on todellinen merkkitunne, mutta minun mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä sen todellisen syyllistymisen tunteen kanssa. Se on vain huomio asiasta, jossa olemme oppimassa jotain.

Syyllistystäminen on niitä todella matalaenergisia tunteita, jotka todella syövät ihmistä. Meitä suomalaisia on jo opetettu jo äidinmaidosta lähtien syyllistymään ja olemme mestarieta syyllistämään.

Mutta toi merkki-tunne sana oli mielestäni juuri se oikea sana asialle, kiitos siitä sanasta...

 :angel: Ariel

Ariel, ilmaiset vakavia viisauden sanoja.

Tarkoitan syyllisyydentunteella kykyä myötätuntoon ja sisäisesti syntynyttä omaa tarvetta tilanteen parantamiseen ja muiden auttamiseen. Jos ei ole myötätuntoa ei ole viisauttakaan. Monille voi olla syyllisyys sanasta käsitys jonakin sellaisena mitä muut (tässä kultturissa kai enimmäkseen tietyt kristityt) ovat pakottaneet, koska siitä johtuvaa rankaisua, maineen menetystä tai muuta vastaavaa on pelättävä. Ikävää, että omakohtaiset kokemukset joillakin ovat olleet näin traumauttavat  :'(. Yleistys ja halveksunta johtaa harhaan. Jos jollakulla on tiedossa jotakin ei-dualistista lapsille sopivaa oppia tunteidenkäsittelystä, niin kertokaa ihmeessä minullekin  :o. Vain harvat aikuisetkaan pystyvät niitä hyödyntämään. Yhtä vähän kuin lapsilla on kykyä tietoisesti suojata itseään, tai puhdistaa omia tai muiden tunteita, heillä on kykyä ymmärtää abstrakteja käsitteitä. Olen sitä muiltakin viisailta (koska tätä foorumipoppoota viisaampaa väkeä ei ole mahdollista ollakaan  :)) kysellyt, mutta mitään muuta vastausta en ole saanut kuin oma esimerkki ja yleistä tekstiä ja satuja ystävällisyydestä, rehellisyydestä jne. mitä juuri koulut, kirkot, lastenohjelmat ym. suoltavat. Lapsia kun on usein myös vaikea saada vapaaehtoisesti innostumaan mistään joogasta tai meditoinnista. Kuvataiteita, musiikkia, tanssia, draamaa et cetera suosittelen itse (Amatöörinä, öhöm!). 

Henkilökohtaisuuksiin  >:( jätän nyt vastaamatta, koska on niin kamalasti siivottavaa.

Hei - , miten (pakon sanelemana) pääsenkään nyt soveltamaan juuri alkeelliselle dualistiselle egolle sopivaa kiukun purku keinoa!

Ilmaiskaa tekin vaan kaikki itseänne. Se helpottaa! - ainakin vähäksi aikaa.

Hei, hei!




 PS. Herran pelko on viisauden alku  :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2:


- Just kidding. :uglystupid2:

Aivan ihanaa :smitten: :smitten: :smitten: Minulla on äitini kanssa pienestä asti ollut samanlainen yhteys.  ;D Olemme koko perhe kaloja.  Nyt olen huomannut pikkusiskoni kanssa jotain samanlaista, mutten ihan niin paljoa ja selvästi.  Onkohan meillä kaloilla tämmöinen lahja välittää ajatuksia?  :angel:

Älä koskaan tarjoa apua, joka vähentää ihmisen voimaa. Älä koskaan vaadi saada antaa apua, jota luulet jonkun tarvitsevan. Anna apua tarvitsevan tietää mitä voit tarjota- kuuntele siiten, mitä hän haluaa; katso mitä hän on valmis vastaanottamaan.

Täydelinen rakkaus on sitoutumista toisten kykyjen täydelliseen kehittämisen.

Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure.

Joten parantakaamme ensin itsemme.

 :angel: Ariel

Hei, maailmanlaajuinen CNN-kanava oli raportoinut indigo-lapsista :)! Jos kiinnostaa, kyseisen jutun voi käydä katsomassa netissä (sivun osoite kerrotaan alla olevassa viestissä).


Subject: INDIGO on CNN

Beloved Friends,

Two days ago, an eight minute report about Indigo Children was broadcast worldwide on CNN, showing that the subject has at last reached mass consciousness. Articles in USA Today as well as other major newspapers and magazines indicates that our goal of bringing the message of the Children to the world is being achieved. If you would like to view the report online, please go to:

http://www.cnn.com/video/player/player.html?url=/video/us/2005/11/15/tuchman.indigo.children.affl

This means that when THE INDIGO EVOLUTION documentary is released this January, the world will be ready to finally respond to the messages as well as the needs of the New Children. The success of the World Premier test-screening of the film in Phoenix earlier this week has set the stage for major impact. Thanks to everyone who has supported this movement and the Children themselves. It looks as if all our effort is about to pay off, for the Children and for humanity itself.

Peace,
The Beloved Community

Minä olen sen videon käynyt katsomassa....  ::)
Jos nyt vain samassa sivustossa ollaan....
Uskomaton se tyttö... :smitten:
Ja ne maalaukset.
 :angel:

Kiitos  :smitten: :smitten: :smitten:

Mielenkiintoinen aihe! Meidänkin perheessä vastaavat asiat on jollain tavalla tuttuja. Telepatia toimii tyttärieni ja heidän ystäviensä välillä. Pikku esimerkki: Toinen tyttäreni oli kotonaan yksin ja suklaata teki kovasti mieli, ei vain jaksanut lähteä ostamaan. Pian hänen ystävänsä soitti ja kysyi että voiko tulla kylään. Sopi tietenkin ja tullessaan hän toi ison levyn suklaata ja eikun syömään. Näitä tapahtuu jatkuvasti myös minun kanssani. Esim. kerran ollessani risteilyllä, josta kukaan lapsistani ei tiennyt mitään, tapahtui niin, että tyttäreni heräsi yöllä ja voi pahoin, oli oksettava olo jne. Hän yritti kysyä apua siihen tekstiviestillä minulta, mutta puhelin ei ollut päällä. Kun avasin sen luin viestin ja soitin. Kerroin olevani laivalla ja hän sanoikin, että hän oli merisairas koska minä olin laivassa. Lapseni ovat jo aikuisia eivätkä ole pitkään aikaan asuneet kotona. Telepatia on normaalia läheisten kesken!

                                                          Terveisin: Tinjami

en lukenut koko ketjua, mutta heräsi vain ajatus. Voisiko olla, että kun monesti tunnen ympäristöni "vibat", niin tavallaan luen/tunnen ajatuksia? On mullekin sattunut sellaisia juttuja monesti, että sanon juuri sen mitä joku toinen ajatteli sanovansa. Oon vaan ajatellu, että nämä johtuu asiayhteyksistä tai muuten vain samanlaisesta ajatuksenkulusta. Mutta kukapa tietää?

Tuli vielä mieleeni sellainenkin asia, että itselleni on viime aikoina tullut myös ajatustenlukutaito silloin tällöin esille ja varmistinkin ystävältäni, että paikkansa pitää. Olimme Virossa ja ystäväni oli leikkauttamassa hiuksiaan ja minä odotin. Yhtäkkiä kuulin hänen sanovan, että "mä en haluu", katsoin häntä, eikä suu liikkunut ollenkaan. Kampaaja jatkoi ja hänen lopetettuaan kysyin ystävältäni, etkö halunnut sellaisia hiuksia, johon hän vastasi, ettei ollut halunnut niin lyhyitä, mutta oli kommunikaatio-ongelmia kampaajan kanssa.Kysyin vielä oliko hän sanonut ne kuulemani sanat, ei ollut. Näitä on sattunut muitakin. Asia taitaa ollakin aika yleinen, niistä ei vain tavallisesti paljon puhuta.

                                                                      T: Tinjami   :smitten:

Monet energiahoitajat, reiki,shiatsu jne. tuntevat myös asiakkaidensa kivut ja ongelmat itsessään ja myös ottavat ne itselleen vähäksi aikaa, ne menee kyllä pois. Tunnetkohan sinä samalla tavalla? Voisiko olla myös mahdollista, että omaat parantajan lahjoja? Minullekin tulee joskus eri ihmisten seurassa erilainen olo. Tulen surulliseksi vaikka olisin ollut iloinen ja päinvastoin. Kipujakin.


                                                     T:  Tinjami   :smitten:   :smitten:

Samoin, minullekin on käynyt silloin tällöin niin, että lapseni alkaa puhua asiasta, jota minä itsekseni ajattelen. En pidä sitä pelottavana. Uskon muutenkin nykyään telepatiaan ihmisten välillä.

Eihän nämä asiat ole pelottavia ollenkaan, joskus vain voi tuntua siltä silloin kun ei oikein ymmärrä. Nykyään lapset on paljon meitä vanhempia kehittyneenpiä. Ainakin omani olivat jo pienenä niin viisaita, että katsoin parhaaksi olla ystävä heille ennemminkin kuin tietävä vanhempi.

                                             T: Tinjami    :smitten:

 :o hoitajan velvollisuus on huolehtia riittävästä suojauksesta puolin ja toisin, ettei hoitajan energiat siirry hoidettavaan eikä myöskään päinvastoin.  :coolsmiley:

Tässä yksi ajattelija lisää....helpottamaan  ajatuksiasi asiassa.  Minulla on 19 vuotias poika, jonka kanssa olemme koko yhteisen taipaleemme ajan käyneet keskusteluja sanoitta! Hän ei tunnu olevan siitä mitenkään ihmeissään, varmaankin ajattelee, että kuuluu sisäsyntyisesti äitien tapaa olla yhteydessä lapsiinsa!  Itselleni se ei myöskään ole ollut ihmetyksen aihe, koska olen itse pienestä pitäen lukenut juttuja ja ollut askeleen edellä ääneen lausuttuja ajatuksia.  Silloin kun olin lapsi kuulin jatkuvasti siitä,  "miten ihmeessä tuo lapsi voi tietää tästä asiasta kun ei siitä ole mitään puhuttu"! Ilmeisesti se ei ollut mitenkään erikoista itselleni, koska mitään ahdistavia muistijälkiä ei ole tullut. Ei akateemisuus näitä juttuja meiltä voi pois viedä, jos uskallamme toivottaa tervetulleeksi tällaisen lahjan elämäämme.  Kuudes aisti on olemassa, meidän vain tulisi harjoitella enemmän sen käyttöä, jolloin varmasti saavuttaisimme tätä ymmärtävää ajatusten lukutaitoa. Ihanaa kun maailmaan tulee lisää lapsia, jotka kokevat ajan laajemmin kuin kaavoihinsa kangistuneet tosikot!

Itselläni on aina ollut kyky tunte muiden tunteita. Ajatustenluku on ollut tätä harvinaisempaa, vaikka sitäkin esiintyy.
Olisin lapsena kaivannut ihmisen, joka kertoisi, etteivät se ole väärin tai tee minusta huonompaa, tai siis sen jälkeen kun noin kuoluikäisenä tajusin, etteivät muut tunne samoja asioita. Toinen asia, jonka olisin tarvinut on, ettei ole minun tehtäväni poistaa niitä negatiivisa tunteita.
Lisäksi minulla on aina mennyt siihen, että vedän itseeni hyvin helposti muiden tunteita. Peilaan ihastumisia ja otan pahaa oloa. Olen viime aikoina oppinut tästä enemmän ja enemmän pois, mutta jos olisin oppinut jo lapsena, että muiden tunteet eivät ole minun tunteitani ja ettei minulla ole oikeastaa suurempaa osaa niihin tunteisiin, olisi tämän oppiminen luultavasti helpompaa.
Ajatuksiin tämä ei ainakaan minulla oel pätenyt niin vahvasti, mutta välillä negatiiviset ajatukset tuntuvat kamlilta ja niiltä sujautumaan oppiminen on ollut vaikeaa.

Mutta silti kumpaakaan kykyä en pois vaihtaisi.

Myös eläimet lukevat ajatuksia.
Suomea koirani ymmärtää, että jos kysyn kuka lähtee lenkille kanssani, koira saa hepulin JIPII. Yritän välillä käyttää englantia, mutta sama reaktio!
Viimeksi riitti, että itsekseni ajattelin koiran ulkoiluttamista, niin karvakuono tulee vastaan hihna suussa. Jotain on ilmassa? :)

Lapset ymmärtävät kyllä, jos heidän annetaan ymmärtää eikä latisteta heti, kun kyky on huomattu.  ;) Minä kommunikoin edelleen poikani kanssa vaikka ei asu edes "kotona" siis luonani. Aistin mielialat ja miten sillä mokomalla menee!  :coolsmiley:

Kommunikoin edelleen 92 -vuotiaan äidinäitini kanssa sanoitta, joka päivä ja monen monta kertaa, kuten olen tehnyt elämäni alkumetreiltä asti.  ;D
Mummo on muuten pilkuntarkka neitsyt merkiltään ja minulla kuu sekä Pluto että kahdeksannen huoneen kärki neitsyessä, että kait tuo jotain merkitsee.  :-[

Sitäpaitsi, mummo on näkijä ja osaa unessa nähdä tulevat ja pysäyttää veren sekä tietää ennalta, mitä suvun sisällä tulee tapahtumaan. E-rit-täin viisas ja vaikuttava hahmo, vaikka ei varreltaan ole kuin 154 cm.  :angel:
Tiesi mokoma ennalta myös sielunkumppanini tulon elämääni ja lohdutti aina pieleen menneiden ihmissuhteiden jälkeen kuvailemalla tuon sielunkumppanini ulkonäöltä! Jestas!  :o Että sellaista tälläkertaa.

Onko muuten niin, että nämä kyvyt kulkee suvuittain?
Äitini sisko tiesi tulevia tapahtumia unien kautta ja muutenkin.
Äitini näki tulevaisuuden näkymiä, esim. sellaisia rakennuksia, joita ei siihen aikaan ollut paljon ennen kuin niitä rakennettiin. Kertoi niistä sitten minulle kun olin pieni.
Nyt aikuisena vasta olen ymmärtänyt.
Itsekin olen nähnyt omaan elämääni liittyviä tulevia asioita unissa esim. tyttäreni syntymän aika tarkkaan kahdessa unessa, jotka poikkesivat toisistaan, enkä tiennyt kumpaa uskoa.
Ensimmäisessä nimittäin sain kauniin tumman ja  pienen tyttölapsen ja toisessa unessa ison vaalean pojan. Molemmat toteutuivat, sain ensin väärän lapsen sairaalassa. Tästä voin joskus kertoa enemmän...

Nimittäin näiden tunteiden siirtyminen.
-- Nyt olen löytänyt sellaisen rytmin elämääni, että saan riittävästi vapautta ilmatilaa, olen löytänyt uusia keinoja puhdistautua nopeammin, huomaan helpommin ihmiset jotka tarjottimella tyrkyttävät omia pahoja olojaan ja osaan toimia heidän kanssaan niin että siirtymiä ei tule.



Voisitkohan auttaa ja neuvoa toista samanlaista... Itse en myöskään keksi muuta kuin yksinolon, jotta tiedän taas mikä on minun omaani ja mikä toisilta imettyä. Se on ihan kamalaa istua vaikka julkisissa ja yrittää pitää toisten energiat loitolla... uuuh!  :tickedoff:

Kyllä ne tunteemme ovat aina niitä omiamme, joko sen oman persoonamme tain Ykseyden osan, johon kuulumme eli emme voi paeta niiden tekoja nyt, kun olemme sen Ykseytemme tuomassa takaisin maan päälle.
Joten omaltakin kohdaltani voinen kertoa sen, miten teen sellaisessa tapauksessa on vain se, että kiitän Luojaa niiden teoista vapaudellemme, joka ikinen kerta, kun sen sitten vain omalla ajatuksellani muutan Rauhalle ja Rakkaudelle!  :angel:

Eli koskaan ei kannatakaan provosoitua toisten tunteista vaan vain kertoa, miltä heidän tunteensa omassa kehossamme tuntuu, kun eivät osaa sitä itse kertoa.  ::) Eli silloin, kun tuollaisen tunteen koet niin voitko ajatella olevasi omalle Itsellesi avuksi, kun puretaan jokaiselta omat negaationsa ensin ja sen jälkeen aloitetaan myös Ykseydellemme teot. Eli se on AITOA auttamista, kun ei katsota vain sitä omaa napaamme vaan autamme JOKA IKISTÄ ihmistä, jolla on paha olla niin paljon, että täytyy haukkua toista.  :angel:

Voi miten kauniita sanoja, kuinkahan ne käytännön tasolla onnistuu - ihan vaan peilaten viime aikaisia tapahtumia -

Toisaalta eutanasiaakin voi pitää auttamisena.

Palaten kuitenkin alkuperäiseen viestiketjun aiheeseen: joskus tuntuu huvittavalta se, miten ns. vastenmieliseltä tuntuvia asioita ei pystytä lukemaan ajatuksista, mutta mieleiset pystytään. Esimerkkinä "astianpesukone pitäisi tyhjentää" vastaan ajatuksen pätkä "siellä taisi olla jäätelöä vielä pakastimessa".  :P

Pohdin käytännönjärjestelyjä muutama vuosi sitten, kuinka talvilomalla lähtisimme lasten kanssa kolmisin bussilla ystävän luokse vierailulle. Matka kestäisi useamman tunnin, ja pitäisi tehdä monta käytännönjärjestelyä. Nuorempi 5v tuli yhtäkkiä silmät kirkkaana kysymään, että minä päivänä me lähdetäänkään sinne. En ollut puhunut asiasta vielä kenellekkään, mutta hän nappasi ajatuksen oitis. Eilen puhuimme deja vú -ilmiöistä, ja hän totesi tyynesti, että nehän ovat nykyään jokapäiväisiä juttuja  :-*

Kyllä tuo on itselleni arkipäivää ollut jo muutaman vuoden, joten sen tähden senkin tunteen niin hyvin tunnen, mitä itsestänikin nyt ajatellaan.  ;) :)