Astro Foorumi

Tämä on tärkeä aihe.

Omassa elämässäni olen törmännyt muutamaan "henkiseen" ihmiseen, joiden käytös on varsin henkevää ja puheet täynnä enkeleitä. Kun olen luottanut ja nielaissut syötin, onkin alkanut ihan erilainen meno. Kauhuleffatyyliä todellakin. Mutta vielä kamalampaa, kun se tapahtuu todellisuudessa ja voi vahingoittaa ihmistä. Eräskin puhui nimillä edellisistä uhreistaan, jotka tietysti leimattiin paholaisen palvelijoiksi. Nyt minäkin olen listalla ja jälkeeni on tullut vaarmaakin väkeä lisää. Tällaisilla foorumeilla on helppo saalistaa.
Olen ollut kovin varovainen, enkä uskalla varoitella ihmisiä, koska en halua lähteä siihen sotaan mukaan. En halua leimata, mutta joskus mietin, voisinko pelastaa jonkun, jos olisin avoimempi.

Minusta tuntuu, että näiden ihmisten tarkoituksena on todellakin eksyttää ihminen, tai ainakin hämmentää ja hankaloittaa henkistä kehitystä. Silloin on helpompaa, jos ihminen on avoimesti paha. Mutta kukapa niiden lankaan sitten menisi?

Minä olen kyllä törmännyt ihmiseen, jota voi sanoa pahaksi. Tässä yhdistyvät empatiakyvyttömyys, ylimielisyys, ahneus, sadistinen ja kostonhimoinen luonne sekä katumuksen puute koskien omia kolttosiaan. Tiettävästi tämä pimeä puoli (ehkä sellainen valoisampikin puoli on joskus ollut olemassa, mutta en nähnyt siitä juurikaan merkkejä) on pahentunut vaiheittain ihmisen ikääntyessä.

Pidän ihan normaalina sitä, että ihmiselle kehittyy ns. pimeä puoli ja suojamuurit viimeistään teini-iässä, ja jonkinlainen aikuistumisen virstanpylväs on se, että tämä puoli itsestä tunnistetaan ja tehdään sen kanssa tilit selviksi. Joillekin nämä ovat varsinaisia sisäisiä valon ja pimeyden välisiä arkkityyppisiä taisteluja, mistä on tehty elokuviakin pilvin pimein. Joidenkin kohdalla pimeys voittaa.

Tähän vielä. Pahantahtoisilla hengillä on luonnollisesti työntekijöitä maanpäällä, kuten Luojalla valotyöläisensä. Näkisin, että henkimaailamssa on samanlainen pimeänpuolen hierarkia, kuin Valon puolellakin. Valotyöntekijä ei koskaan naamioidu pimeyden hengeksi, mutta vastapuoli ei kaihda keinoja. Peli ei siis ole ihan reilua. Siksi on erittäin tärkeää muistaa kyseenalaistaa kaikki henget, kanavoinnit ja lempeät mummelitkin. Ikävä kyllä, se luo jännitteitä ja epäilyjä sinnekkin, missä ei tarvetta ole.

Ei anneta pahisten nujertaa, vaan kasvetaan vahvemmiksi! Totuus ei pala tulessakaan  :smitten:

ei kaikki näemmä ole niin sinisilmäisiä pahan suhteen!!lisään vielä että me valotyöntekijät ollaan jatkuvan hyökkäyksen kohteena!!
meidän heikkouksia ja läheisiä ja rakkaitamme vastaan ja heidän kauttaan meitä vastaan hyökätään ja rajusti!!
demonit,energiahäiriköt,henget ynm ,niitä riittää ja hyvin harva on kyllin vahva ajamaan niitä pois!väsymys,ärtyneisyys,masennus,sähkölaiteitten temppuilu jne kertoo näistä,näen kyllä muutenkin jos ihminen on "riivattu"
pyytäkää korkeinta minäänne poistamaan nämä käyttäen tarvittavaa voimaa!mikäli te olette tarpeeksi vahvoja ne lähtevät!
ja sen huomaa!!

Uskoisin, että kiinnostuessamme henkistä asioista vastapuoli kiinnostuu meistä. Jos alamme tehdä valotyötä, vastapuoli kiinnostuu entistä enemmän ja yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Jossain vaiheessa valomme määrä on niin suuri, ettei meihin kannata tuhlata paukkuja, sillä ympärillämme oleva energia sulattaa negatiiviset hyökkäykset pois. Oma tunnemaailmamme saattaa kuitenkin avata meitä vastaanottamaan negahyökkäyksiä. Esim, jos pelkäämme jotain tai kaipaamme jonkun hyväksyntää.
Näiden asioiden jatkuva tiedostaminen auttaa huomaamaan, jos oma värähtely heikkenee hyökkäyksen vuoksi.

Kannattaa aina muistaa, että Valo on voimakkaampi. Kunhan olemme päättäneet puolemme, meistä pidetään huolta.

Välittäjän kommenttiin sanoisin, että en itse ainakaan tätä henkistä tietä kuljettuani jo erittäin hyvän tovin ole törmännyt kuin kerran ikävämpään energiaan :) Että emme me nyt sentään hyökkäysten kohteina ole. Jos on, kannattaa tarkastaa se oma energiataajuus - vetääkö tietämättään puoleensa matalia energioita, koska samanarvoinen vetää automaattisesti samanarvoista puoleensa. Esimerkiksi jos pelkää joutuvansa "pahan hengen riivaamaksi" tai odottaa, että rinnalla kulkee ties mitä henkistä hiippailijaa, tämä on suora kutsu Universumille tyyliin "Tulkaa tänne!" Sitä saa mitä tuntee sisimmässään ::) Energiatasoja kun ON olemassa useita, se on totta.

Henkien hyökkäysten pelkääminen on tismalleen sama asia kuin se, että pelkää koko ajan kaduilla joutuvansa ryöstetyksi, eikä uskalla poistua kotonaan ja varoittelee muitakin asiasta. Toki, on hyvä olla tietoinen, että esimerkiksi siellä kaduilla on alueita, joita on ihan fiksua vältellä tiettyyn aikaan vuorokaudesta, mutta jos se pelkääminen menee 24/7 tyyppiseksi hermostuneisuudeksi sanoisin pelkääjän joutuneen omien pelkojensa valtaan. Simppelisti siis pois tasapainosta. Ja tasapainottumuus vetää puoleensa lisää tasapainottumuutta.

Olen itse pieni kokoinen naisihminen, aka helppo uhri, joka on liikuskellut paljon yöaikaan eri kaupunkien keskustoja YKSIN - myös ulkomailla - eikä ikinä ole sattunut mitään vaarallista. Samoin henkimaailman puolen kanssa puuhaillessa ja henkisesti eläessä olen joutunut vain kerran kohtaamisiin matalamman energian kanssa, jota yksinkertaisesti kielsin tulemasta luokseni. Totteli. Niiden pitääkin totella.

Sähkölaitteet reagoivat hyvin herkästi erilaisiin energianmuutoksiin. Esimerkiksi jo pelkkä rauhoittuminen kiireisestä energiasta muuttaa energiaa tyynemmäksi, joka voi ilmetä sähkölaitteissa esimerkiksi napsumisena tai napsahtelevina ääninä. No worries!

Rekisteröidyin vain tätä vastausta varten  :)

Välittäjä kirjoittaa monilla huutomerkeillä, mutta se kai kertoo hyökkäysten kovuudesta. Yep kirjoitti mummelista ja olen samaa mieltä, olen tavannut pahoja ihmisiä, jotka ovat olleet eläkeläisiä.

Itse olen ollut monien hyökkäysten kohteena päivittäin.

Näitä hyökkäyksiä on vaikea uskoa, jos ei ole kokenut niitä.

Osa ihmisistä toimii pahan välittäjänä tahtomattaan. Näitä "vastaan" on helpompi toimia. Osa ihmisistä on todella pahoja. He käyttäytyvät energian tasolla kuin Breivik. Näitä pahoja kannattaa kohdata vain jos on suora yhteys omaan "energiasuojaan".

Näillä pahoilla ihmisillä on yleensä yksi fyysinen piirre, siis nähtävillä oleva, josta tunnistan heidät. Se on tietynlainen "katkeruuden juonne" tai "julmuuden juonne" suupielissä. Mutta tämä on vain osa tunnistusta. Energiatunnistus on tärkein. Jos sen osaa, tunnistus on nopea.

Tuli vielä mieleen, että jos erotellaan henkimaailman riivaajat (jotka ainakin minua ovat kiusanneet lähinnä unissa) ja arkielämän pahikset, niin itse pidän lastenleikkinä ensin mainituista eroon pääsemistä. Henkimaailman riivaajat kyllä lähtevät, kun ei anna pelolle valtaa ja käskee niitä poistumaan niin monta kertaa, että uskovat. Ihmis-pahikset ovat monesti luupäitä, eivätkä kuuntele mitään puhetta, joten joskus heidän häätämiseen tarvitaan jopa poliisin apua. Molemmille tuntuu olevan kuitenkin yhteistä se, että ne iskevät ihmiseen silloin, kun hänellä on meneillään jonkinlainen murroskausi elämässä ja tästä syystä stressitasot ovat melko korkealla ja ihminen on tavanomaista haavoittuvaisempi ja herkempi, ehkä arvostelukyvytönkin. Poltergeist-ilmiöitäkin tuntuu olevan eniten murrosikäisten lähettyvillä. Näiden murroskausien aikana olisi todella tärkeää, että lähellä olisi rakastavia ja luotettavia ihmisiä, mutta kaikkihan eivät ole näin onnekkaita. Itselläni suuremman luokan henkimaailman hyökkäyksiä on tullut teini-iässä, henkisen heräämisen aikaan n. 12 vuotta sitten ja raskaana ollessani 2-3 vuotta sitten. Teini-iässä ja henkisen heräämisen aikaan ja sen jälkeen on myös ilmaantunut - ja erityisesti raskaana ollessani - näitä viheliäisiä ihmisiä elämään välillä omituisiakin reittejä pitkin. Välillä niitä on pitänyt häätää omalta tontilta poliisin avustuksella.

Kuljetaan vaan tuota niin sanottua kristusvalo polkua eteenpäin.  :coolsmiley:   ,valoa kohti,ainahan sitä huonoa  energiaa on liikkeellä. :-X

Haukkujia, mollaajia riittää.  :-\  Kuitenkin pitäis heillekkin vaikka ajatuksissa lähettää rakkautta ja valoa. :angel:

Huonoa ei sais huonolla kostaa.. :smitten:

Niinhän se mestari Jeesuskin rakasti kaikkia ihmisiä maanpäällä.  :smitten:

 :smitten:

Wau! Minä luulin, että tällä foorumilla kaikki on sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään tai ketään joka ois paha. Mutta minulle se on jotenkin selvyys, jos on hyvä, niin sitten on pahakin. Mutta olen ihan varma että huolehtiminen ja negatiivisuus kerää ainakin niitä ongemia, murheita jne jne.

Tunnen myös pari ihmistä, jotka ovat todella pinnallisia molemmat, ja aivan tolkuttoman yltiöpositiivisia, ne ei ikinä huolehdi mistään, ei stressaa ei mourua elämän surkeutta, ja suurimmat ongelmat heillä tuntuukin olevan jotain niin minimaalisia, etten itse edes välittäis sellaisista. Heillä asiat setviytyy jotenkin itsestään, eräskin sai unelmatyöpaikan, koska oli mokannu työhakemusta lähettäessä ja se oli mennyt eri osotteeseen. Onko se edes mahdollista?? :D Joskus mietin, että olisi mukavaa olla samanlainen, ei huolta mistään, kuhan tukka on hyvin ja kuteet on uudet, ei mitään sen kummempaa pohdiskelua...

Ei ole väliä miten henkinen tai pinnallinen on, koska energia vetää puoleensa samanlaista. Jos on positiivinen, ei murehdi, ei stressaa ja nauttii elämästään parasta odottaen, elämä antaa tasan sitä takaisin ;) Ei väliä sillä, miten syvällinen tai pinnallinen olet.

                         ;)         :smitten: :smitten:

Niin, en meinannutkaan että se liittyis jotenkin pinnallisuuteen, ja että henkiset ihmiset ois jotenkin negatiivisia, nämä kaksi tuntemaani ihmistä vain sattuvat olemaan sellaisia.  :) tosi pinnallisia, ja suorastaan yltiöpositiivisia.  :)

Joo ei, ei ongelmaa :D Se oma mielentila on tosiaan se avain siihen millaisena elämä näyttäytyy ja millaisia juttuja vetää puoleensa.

No mites tällaisessa tapauksessa että vastavoima toimii kumppanin "kautta"?
Olen yrittänyt opettaa hänelle suojaksen ja kertonut sen tärkeydestä mutta toinen unohtaa sen usein. Seuraukset on sit olleet aika kamalia. Varsinkin jos hän on ottanut hiemankaan alkoholia. Kyseessä ei kuitenkaan ole ns. känniriehuja.
Ukko on mediaalinen kuten minäkin joten meillä molemmilla tulisi olla vahva suojaus päällä 24/7
Lapsellisesti ajattelin että muuttaessamme takasin vanhaan kotiin koko kämpän remontti olisi muuttanut energiat erilaisiksi eikä niitä jatkuvia ihmeilmiöitä tapahtuisi.
No, toki täällä on eri vibat mutta viimeksi pari päivää sitten koin tumman energian. Musta hahmo olohuoneen verhossa joka uhitteli telepaattisesti minua.
Olis pitänyt heti ajaa pois mutta olin aika väsynyt ja ajattelin sen katoavan sinne mistä lie tullutkin.
Seuraavat puolitoista vrk oli kummallinen energia koko asunnossa ja ukko kiukutteli mulle täysin ilman syytä KUNNES tajusin että se musta vaikuttaa edelleen kodissamme. Rukoilin syvään ja hartaasti jolloin olohuoneen kaapista lähti sihisten musta pilvi avoimen parvekkeen oven kautta pois.
Toissapäivänä vaalea hahmo kulki eteisestä keittöön, ol kai enkeli.
Olen vuosien saatossa jo aika tottunut näihin ilmiöihin mutta kyllä ne jotenkin ihmetyttää vieläkin.
Paha on olemassa mutta sitä ei kannata miettiä liikoja koska tässä vahvan energian ajassa ajatusvoima on vahvempi kuin aiemmin ja se mitä aattelet, sitä puolees vedät.
Vahva usko, luja luottamus siihen että meitä oikeesti autetaan ja suojellaan ON TÄRKEÄ
Ennen syntymää valitaan paras henkioppaiden tiimi ympärille, näin kirjoitetaan Lisa Williamsin uusimmas kirjas Sielun pakettimatka.
Yksin ei olla ikinä vaikka kuinka kummia kokisi  :smitten:

Juuh, on ihmisiä jotka on eksyneet valon puolelta pimeälle ja kuristavat toisia yöllä kurkusta, tämmöstä ja muuta energiahäirintää on tullut kohdalle mullakin. Olen täälläkin kertonut.

Mutta sitten, uskotteko siihen jotta demoni voi riivata kenet vaan tuosta noin vaan? Meinaan kun jossakin tv-ohjelmassa olikohan se se Oudot ilmiöt vai Oudot jutut vai mikä sen nimi oli jossa yliluonnollisia asioita käsiteltiin niin näin joku väitti. Amerikkalainen ohjelma, ei sitä vissiin enää tule. Boksista olen katsonut menneitä osia.

Tuota.... :o En mä ole päättänyt uskoa mitään minkään ohjelman perusteella. Kysyin vain teidän mielipidettä. :) En ole taipuvainen uskomaan jotta mikään voima saisi väkisin ihmisen valtaansa ilman ihmisen omaa tahtoa. Sillätavalla juuri kun mitä demonien sanotaan. Mulla ei itsellä ole mitään mielikuvaa millanen demoni on muutakuin mitä justiin vaikka tv-ohjelmissa (fiktiivisissä) on kuvattu. Kyllä mä sen uskon jotta pahaa henkimaailmaa on koska on hyvääkin. Jos on enkeleitä miksei olis "demoneitakin". Tosn se on sitten taas eri asia ovatko kummatkin ihmisen psyyken tuotosta tai jos enkeli on vaikka ilmentymä ihmisen korkeimmasta minästä niin onko demoni sitten alimmasta....???? Mutta kuten sanoin niin en usko oikein siihen jotta ihmisen tosiaan vois ottaa valtaansa tuosta noin vain niinkun jonku marionettinuken.

Mutta jos enkeleitä ja hyvä henkimailma on ulkopuolella meidän tajunnan ja Minän, ei siis sen osia niin miksei myös olisi olemassa pahaa? MUTTA kuten sanoin en usko jotta ihmistä voi väkisin ottaa haltuunsa...Se siis oli mun kysymyksen pohjana, jotta en oikein usko, mutta halusin teidänkin mielipiteitä.

Se oli  siis ihan omaa päättelyä Marielta jotta uskon tuohon mitä kysyin. ;) Toki enhän minä sanonut jotta en uskokkaan. ::)

Niin siitä olin kyllä tietoinen jotta kristinuko tuon nimityksen demoni ja sen tekemisen pahaksi on saanut aikaan. Mutta tarkoitin yleensä siis pahoja henkiä jotta voiko ottaa ihmisen haltuun. Kun aatttelin jotta tämä nyt on palsta missä voi spekuloida sellaisellakin kun kerran jossain niin on väitetty... :)

Ja anteeksi jos kyselen tyhmiä. Mutta niitäkin on kyseltävä aluksi niin sitten ei myöhemmin enää kysele... ;D

Minun mielipiteeni:
Fyysinen taso aiheuttaa sinne inkarnoituneille ihmisille taipumuksen ajatella dualistisesti: Hyvä/paha, oikein/väärin jne. Tämä on kuitenkin harhaa: Todellisuus ei ole dualistinen, se on vain ihmisaivoille tyypillinen tapa ajatella tässä rajoitetussa 4d universumissamme.

Niinpä sitten ihmispää kaipaa vastaparia kaikelle. Ihmisaivot nimenomaan haluavat jäsentää maailmaa dualismin kautta, kuten sinunkin kysymyksesi osoittaa. Kannattaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, että dualismi on harha, vaikka sen työkaluna käyttäminen ajatellessa saattaakin ehkä joskus olla hyödyllistä maailman hahmottamisessa.

Otan esimerkiksi tästä valon ja pimeyden, sillä käsitykseni hyvä/paha dualismiharhasta on sama kuin valo/pimeys dualismiharhasta:
Pimeyttä ei ole oikeasti olemassa. Pimeys on vain nimi jonka ihminen on antanut tilanteelle, jossa valoa on vähän tai ei ollenkaan. Tämä on totta jopa fyysisellä tasolla: Valo on fotoneita ja niiden määrä on mitattavissa. Pimeys ei ole mitään muuta kun valon puutetta, se ei siis ole itsenäinen asia, vaan valon vähäisyyden/poissaolon sivutuote. 'Pimeyttä' ei edes voi mitata, sillä silloinkin mitataan sitä valoa eli fotoneiden määrää, jolloin vaikka miten yrittäisi sanoja väännellä, niin siinä mitataan silloin valoa vaikka lopputulos olisikin 'ei valoa' mitä ihminen sitten kutsuu pimeydeksi.

Käsitykseni hyvä/paha dualismiharhasta on ihan samanlainen: Mitään erillistä 'pahaa' ei ole olemassa, on vain hyvän puutetta. Sitä voisi ehkä myös kutsua rakkaudellisen tai empaattisen ajattelun puutteeksi. Yhden asian olemassaolo ei automaattisesti edellytä sen vastakohdan olemassaoloa, paitsi ihmisen päässä joka on kovin kiintynyt harhaiseen dualistiseen ajatteluun. Valon olemassaolo ei edellytä välttämättä pimeyden olemassaoloa, mutta pimeyden olemassaolo edellyttää valon olemassaoloa. Pimeys on valon sivutuote ja riippuvainen siitä, mutta tämä 'suhde' on täysin yksipuolinen, valo ei ole riippuvainen pimeydestä. Sama koskee minun ajattelussani hyvä/paha dualismiharhaa.

Samoin ajattelen minäkin, pimeys on valon puutetta.

Elämä täällä Telluksella ei ole pelkää teoriaa, vaan ilmenee aina jonkinlaisena konkreettisena toimintana. Niin miksei pimeyden energia voisi toimia kuten valon energiakin? Jos enkelit voivat auttaa, niin miksi pimeyden enkelit istuisivat tumput suorana?

Harhaa tai ei, shit happens.
Olen kerran nähnyt olennon, jota demoniksi kutsutaan. Meitä oli useita näkemässä sen, mutta voihan tuon vapaasti diagnosoida joukkoharhaksi. Näimme siis energiakeskittymän, jonka värähtelystä puuttui valo. Sen energia oli ottanut muodon, joka on vaikea kuvailla. Se oli jonkinlainen henkiolento, mutta musta.

Olentörmännyt kahteen ihmisen riesana olevaan "demonitapaukseen".  Yhdessä tapauksessa demonin haltija yritti siirtää sen toiseen ihmiseen. Siinä käytiin todellista vääntöä ja tämä ihminen lopulta myönsi asian. Toisessa tapauksessa ihminen uskoi sisällään olevan demonin. Tämä henkilö osottautui mieleltään epätasapainoiseksi (oliko syy vai seuraus, ken tietää) Jäin myös käsitykseen, että tämä ihminen toimi tietoiseti pahan puolella ja halusi estää ihmisten etenemisen valonpolulla. Ihan konkreettisesti paha ihminen siis. Naamioitui henkisen tien kulkijaksi, joka oli joutunut pahojen ihmisten pauloihin ja saanut riesakseen demonin. Saattoihan tuo olla tottakin, mutta ei hän loppupeleissä halunnutkaan vapaaksi, vaan demonisoi ne, jotka häntä yrittivät auttaa.

Näitä asioita ei tietenkään voi todistaa, mutta ne ovat ilmentyneet yhtä todellisina, kuin tämä arkielämämme. Liialla teorisoinnilla vesitetään käytännössä koetut asiat ja vähätellään ihmisten kokemuksia. Keskustelukin tyssää helposti fraaseihin harhoista ja muihin latteuksiin. Elämä on paljon rikkaampaa - niin hyvässä kuin pahassakin, jos sitä sukeltaa tutkimaan ilman ennakkoasenteita.

Samaa mieltä, samoin kuin siitä jotta shit happens, vaikka kuinka pahuus olis harhaa. Esimerkiksi on turha mennä sanomaan raiskatulle jotta se raiskaus ei ollut pahaa..

Miksi pimeyden enkelit tosiaan istuis tumput suorina? Toki siihen en edelleenkään usko jotta meidät vois väkisin vallata, mutta muullakin lailla voi vaikuttaa ja houkutella harhaan. Vaikuttaahan ihmisetkin koko ajan toisiinsa.

Itse asias jos ei elä misään haavemaailmassa ja katso maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi niin vois joskus aatella jotta tässä maailmassa vaikuttaa enempi Pahuus. Sodat, kaikkinainen ihmisten välinen epätasa-arvo, nälänhädät, vaikka nyt se jotta vanhuksista ei huolehdita kunnolla laitoksissa vaan makaavat kakkavaipoissaan yms. Täs maailmas vois helposti joutua pessimismin valtaan, mutta onneksi ei asiat kuitenkaa oo näin pahasti vain vaan on myös positiivisia asioita...

Ihan sama mitä sanotte mutta mä olen nähnyt omin silmin miten ihminen muuttuu kun alempi henkimaailman olento tarttuu auraan. Demoni on sit ehkä liian vahva sana mut suojaamattoman auran läpäisee hyvinkin helposti VARSINKIN jos henkilö on mediaalinen

Objektiivisesti katsottuna tilanne on kuitenkin tällainen:
Sinä näit jotain tapahtuvan toiselle ihmiselle.

Sitten teit tästä tapahtumasta oman tulkintasi, joka on se että tapahtuman aiheutti "alemman henkimaailman olennon auraan tarttuminen."

Ajattelitko ollenkaan mitään muita mahdollisia selityksiä tapahtumalle, vai tartuitko vain ensimmäiseen selitykseen, minkä mielesi sinulle tarjosi? Mitä todisteita sinulla on siitä, että kyseessä oli nimenomaan "alempi henkimaailman olento"?

Ihan hetimmiten tulee mieleen esimerkiksi ihmisen  oma hetkellinen mielenhäiriö tai oikean elävän ihan tavallisen ihmisen energeettinen tunkeutuminen tämän ihmisen auraan, koska hänellä sattui olemaan suojat olemattomina juuri tuolla hetkellä.

Jos ihminen menee ihan omista sisäisistä syistään ilman ulkopuolista vaikutusta epätasapainoon (alkaen pienestä epätasapainosta ja päätyen esim. psykoosiin) niin sekin näkyy hänen aurastaan. Mielentilojen muutokset näkyvät aurasta, tunnetilojen muutokset näkyvät aurasta.

Ihmisillä on suuri taipumus etsiä syitä ulkopuolelta, koska se on niin paljon vähemmän tuskallista, kuin myöntää että kyseessä olikin ihan oma epätasapaino, käsittelemätön asia, laiminlyödyt suojaukset tms. joista on ihan itse vastuussa ilman että syytä voi vierittää itsen ulkopuolelle.  ;) Ihmiset ovat usein myös valmiita näkemään asiat tältä kannalta omille tutuilleenkin ja suostumaan näkemään heidän ulkopuolisinaan asiat, jotka ovat kuitenkin heidän sisäisiään.

En minäkään usko, että meidät voitaisiin väkisin vallata. Mutta saatamme itse vahingossa avata itsemme näille. Tunnepuolemme saattaa aiheuttaa sen,että auramme läpi pääsee ylimääräisiä hemmoja. Tunnepuolen jutut - lähinnä hyväksytyksi tulemisen tarve, viha, kateus jne - vetävät puoleensa matalaa energiaa ja sen ukana me saatamme saada tarrahenkiä ja muits kiusankappaleita.Joskus taas suorastaan pyydämme örkkiä itseemme - jos örkki on naamioitunut valkeuden kaapuun, emmekä testaa sitä. Niistä pääsee kyllä eroon. Tehokkainta on nostaa omaa värähtelyä niin, ettei matalammat energiat kestä sitä.

Niinpä.  :knuppel2:
Jotkut voivat mitätöidä toisten kokemuksia, mutta auta armias, jos joku erehtyy kyseenalaistamaan tällaisen besserwisserin tekstiä.

Sikäli kun Margita tarkoitti minua puhuessaan toisen kokemusten mollaamisesta, haluaisin huomauttaa etten kiistänyt ollenkaan sitä, että Pikkari oli nähnyt toisen ihmisen aurassa tapahtuvan jotakin.

Se, minkä suhteen olin skeptinen oli hänen TULKINTANSA siitä toisen ihmisen aurassa näkemästään tapahtumasta. Olen myös utelias kuulemaan, onko hänellä ehkä jotain tiettyjä syitä siihen, että hän päätteli kyseessä olevan nimenomaan jonkin "alemman henkimaailman olennnon." Minusta olisi myös ihan muidenkin lukijoiden kannalta mielenkiintoinen lisä nimenomaan tähän keskusteluketjuun, jos Pikkari kertoisi mihin hänen päätelmänsä siitä, kuka/mikä tunkeutuja oli perustuu. Siitä voi olla hyvinkin iloa/hyötyä niille, jotka eivät usko vapaan tahdon periaatteeseen kuten minä (heitäkin varmaan tällä palstalla on). Siinähän on kyse tästä:

Minun syyni olla skeptinen ko. tulkinnasta tapahtuman syistä perustuu ihan vain omaan maailmankatsomukseeni: Minä uskon sitä monesta lähteestä kanavoitua tietoa, jonka mukaan ihmiseksi inkarnoituneiden vapaaseen tahtoon ei voi toisilta tasoilta käsin puuttua yhtään, lainkaan, ollenkaan, koskaan, ei kertakaikkiaan vaan ikinä. En kiistä, etteikö suojausten puute tai jopa oma vapaalla tahdolla annettu lupa voisi aiheuttaa auraan tunkeutumista, mutta minun maailmankatsomuksessani sen tunkeutujan täytyy myös olla tällä hetkellä ihan ihmiseksi inkarnoitunut. Helpoin esimerkki sellaisesta ovat ns. energiavampyyrit, mutta varsinkin jos ihmisten välillä on luvattomia/tiedostamattomia energiakytköksiä (niiden katkaisemisesta on tässä osiossa oma kejunsa) niin etäältäkin voi ehkä moinen tunkeutuminen olla mahdollista.

Psykoosissa olevia ihmisiä pidettiin muuten ennen maailman aikaan riivaajan vallassa olevina. Onneksi (toivottavasti?) siitä on päästy vähän modernimpaan näkemykseen tätä nykyä, paitsi joissakin uskonnollisissa yhdyskunnissa, joissa sairaan syyllistämistä edelleen harrastetaan.

Hyvä ja paha minusta on ihmisen käyttäytymisen tasolla (en ota kantaa henkiin) siinä mielessä läsnä, että on olemassa tekoja, joiden tarkoitus on sadistisesti haluta pahaa toiselle. Lilli kirjoitti, että jokaisessa meissä on tämä pimeä puoli, se varmasti on totta, tunnen itsessänikin usein varsinkin kuinka kosto ajatuksena kiehtoo. Nuo teot eivät kuitenkaan ole pelkästään empatiakyvyttömyyttä, hyvän puutetta, vaan niiden ajava voima ja motiivi on pahuus. Hyvä ja paha sanat taas ovat niin leimaavia, etten itse niiden käytöstä hirveästi pidä, jokaisessa meissä kun on niistä kumpaakin. Mielummin ehkä tässä käyttäisi hyvän- ja pahantahtoisuutta. Se ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti määrittelevä sana.

Allaolevan nettisivun mukaan Saatana on alkuperäinen luoja, jonka kristinusko (tietyn alienlahkon luoma uskonto) on  demonisoinut, mustamaalannut hirviöiksi, uhraamiseksi, verenvuodatukseksi, karkoittamaan ihmiset todellisesta(?) henkisyydestä jolla voisi voimistaa itsensä.

http://joyofsatan.org/

Sanskritin kielellä Satan = Truth ja toisalta Santa sisältää samat kirjaimet kuin Satan (joulupukki tuo henkisiä lahjoja?)
Näkyy omaavan monia oppeja joita on mm. kundaliinijoogassa..
Mantrataanhan kundaliinijoogassa SA-TA-NA-MA..

http://www.angelfire.com/empire/serpentis666/Name_of_Satan.html

Mielestäni kaikki pahuus on vain rakkauden puutetta, pelkoa. Ja kaikki ''paha'' on loppupeleissä lähtöisin Jumalasta (Luojasta, Alkulähteestä-miten vaan), ja palvelee aina loppupeleissä korkeinta hyvää   joten sille ''pahalle'' pitää lähettää vain rakkautta jotta sen energiat muuttuvat parempaan päin, kun taas jos pelkäät sitä pahaa niin keräät lisää pelkoa eli ''pahaa'' puoleesi, mikä ei ole hyvä juttu. Kaikkeen on avainsana: rakkaus :smitten: 
anteeksi että selitin näin epäselvästi ajattelutapaani  :D ei ole mitään syytä pelätä, koska karkeavärähteiset energiat haluavat loppujenlopuksi vain että niille lähetetään rakkautta, ja jos pelkää ja pelkokasvaa se ei palvele kenekään korkeampaa tarkoitusta.

Oli aika jolloin mua koeteltiin tosi rankasti ja mieheni kautta se tosiaan ilmeni.
Meedio tosiaan sanoi että katso silmiin ja vaikka äänettömästi sano mielessäs "Kristuksen nimessä sinua siunaan"
Käytös muuttui miltei samantien ja toinen vaikersi hiljaa sängyssä.
Nää jutut on kaikilla niin yksilöllisiä eikä tod verrattavissa.
Sitä kauheutta kesti aikansa ja nyt tilanne on täysin päinvastainen
Kun asuin yksin jäi yksi yö todella mieleen. Monta tuntia kuului makuuhuoneesta kolinaa ja ääniä. Tunsin pimeyden voiman ja pelkäsin niin hitosti. Raamattu rintakehän päällä ja kultainen risti Raamatun päällä makasin olohuoneen sohvalla ja rukoilin
Ehkä mun aura on sit niin heikko kun tykkään siideristä ja polttelen pilvee silloin tällöin
Irene Naden on sanonut mulle että olen mediaalinen suurinpiirtein kaikilla mahdollisilla tavoin. Nähdä, kuulla, haistaa, tuntea kosketus iholla henkimaailmasta ja tätä en ole opetellut/harjoitellut mitenkään
Mihin mun piti vastata? Väsy akka nyt

Suosittelisin jättämään ainakin sen pilven polton pois. En tiedä miksi, mutta jostain syystä pilven polttelu tuntuu jättävän ihmisille auraan "reikiä" - itse tunnistan ensi näkemältä aurasta ihmisen, joka pössyttelee, vaikka hän tekisi sitä vain silloin tällöin. Aura on "ohut" ja tuntuu melkein läpinäkyvälle. Se vaan vähän leijailee siinä ympärillä. En tosiaankaan tiedä mistä tämä johtuu tai mihin se perustuu, mutta auralle pilvi ei tee hyvää - varsinkin, jos on luonnostaan jo herkkä ja pelokas tai murehtivainen, aura on jo valmiiksi ohut, ja ohenee entisestään. Ohut aura mahdollistaa kaikenlaisen sonnan tunkeutumisen helpommin itseen, vähän sama asia kuin ohut iho rikkoontuu helpommin ja päästää pöpöjä sisäänsä. Pilven polttelu ohuella auralla on sama asia kuin jos ärsyttäisi ohutta ihoaan tahallisesti, kuivattaisi ja raapisi sitä ja pitäisi ihoa hälytystilassa koko ajan.

Alkoholia ei useinkaan suositella käytettäväksi, mutta itse en ole huomannut satunnaisella käytöllä olevan mitään haittavaituksia - toki liikakäyttö tai jokaviikonloppuinen nollaaminen vaikuttavat auraan ja näkyvät siinä. Itsekin nautiskelen hyvistä viineistä ja kuohareista, pidän viskeistä ja haaveilen omasta baarikaapista, josta voisi pyöräyttää drinkin oikein hienon illan painikkeeksi. ::)

 :smitten: :angel:


Olent täysin samaa mieltä tuosta pilvestä, samaa voin sanoa muistakin päihteistä. Totta ettei alkoholi vähän käytettynä vaikuta vastaavasti, yhtä vahvasti kuten huumeet, mutta kyllä sekin niitä värähtelyjä alentaa siinä vaiheessa kun se vähänkään vaikuttaa päihdyttävästi/humaltavasti, vaikka kuin harvoin käyttäisikin...

Joo siis kännijuominen on aina energioita alentavaa! Siitä ei nyt vaan pääse yli eikä ympäri, poikkeuksiakin ehkä varmaan on. Siksi en kännijuomista olekaan koskaan harrastanut enkä vieläkään ole sisäistänyt miksi se on niin hirveän pyhä asia Suomessa. ..Tai siis olen, mutta silti. Pitää olla anarkistikapinallinen ;D

 ;D  ;)  :coolsmiley: Jep, pyhä asia tuntuu olevan ja minä myös anarkisti tällä saralla.  ;D

Kännijuominen? En harrasta, mutta tykkään pienestä päihtymystilasta  :)
Olen poltellu parikyt vuotta eikä pienet paukut muuta yhtään heikommaks oloa koska tunnen tasan tarkkaan oman aurani kunnon.
Miks sitten idästä tulee nää meditaatiot ja joogat sun muut matrailut kun babat on nauttinut yrttiä silloinkin?
Mä en haluu pitkää elämää mut tasan tarkkaan polttelen kuolemaani asti.
Sisäinen säätila vaikuttaa niin paljon. Se mikä sopii sulle, ei sovi mulle jne
Mitään synteettisiä huumeita en ottais mutta kyllähän tää Äiti Maa meille pensaita tarjoaa ja mielelläni pureskelisin myös kokapensaan lehtiä. Sieniä en syö mutta onhan shamaanit niitäkin vetäneet aikoinaan  ;)

Shamanistien yrttiperinne tulee siitä, että aikanaan maapallon energiataso oli huomattavasti matalammalla. Päästäkseen paremmin yhteyteen henkitason kanssa shamanistit tarvitsivat aisteja avaavia yrttejä. Toisin kuin me tavan tallukaiset, shamaanit tiesivät (ja tietävät yhä) tasan tarkkaan sen mitä he tekevät, sekä fyysisellä tasolla että henkisellä tasolla. Ei minustakaan tulisi kirurgia sillä, että minulle annetaan veitsi ja sanotaan "leikkaa tosta" ;D Mantrat, mietiskelyt ymv. ovat myös tällaisia mieltä avaavia ovia, joskin nyt, kun energiataso on noussut huimasti ja nousee yhä, noihin henkimaailman vibatasoihin pääsee huomattavasti helpommin. Samalla myös henkimaailma pääsee helpommin meidän elämäämme, joten omasta mielestäni tietoisuus asioista ja oman itsensä huolehtiminen korostuvat entistä enemmän.

Sai Baba on tuttu herra, mutta en usko hänen vetäneen minkäänlaisia mieltä häiritseviä aineita. Jokaisesta tunnetusta henkilöstä liikkuu aina vaikka mitä juttuja ja minäkin tuntemattomampi tallukka saan välillä kuulla olevani sitä ja tätä, joka on NIIN kaukana todellisuudesta etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko. ;D Luotan enemmän intuitiooni ja omaan auralukuuni kuin juoruihin. :)

Olen itse sitä mieltä, että tietysti teet sen minkä parhaaksi koet, mutta henkisiä ongelmia, kuten sitä, että joku häiriköi sinua kotona, pössyttely ei valitettavasti poista, vaikka mitä tekisi... Se vain lisää sitä, koska samantasoinen energia vetää puoleensa samantasoisia asioita. Olen seurannut moisia juttuja läheltä ja ei ollut nättiä... :T

Eli siis ylläolevaan omien kokemusten perusteella: pössyttely vetää puoleensa matalan energiatason juttuja, joista ei pääse eroon suojauksilla, rukouksilla ymv. koska ne palaavat aina uudestaan. Sama asia siis jos yrittää laihduttaa ja mättää vaan karkkia naamaan ja miettii miten tulisi hoikemmaksi. Pari salaatinlehtä siinä kakun päällä ei auta.

Mutta, kuten sanottua, teet tasan kuten parhaaksi näet - en voi tietää koko totuutta. Jos tietäisin, en olisi täällä enää ;D

Samaa mieltä. Paljon olen minäkin nähnyt, enkä mitään hyvää. Ex-ystäväni päätti lastensa elämän, kun pilvenpoltto laukaisi psykoosin.

Voisiko olla niin, että ihmisellä jonka energiat ovat tosi matalalla, pilven polttelu nostaa energiaa? Mutta silloin ollaan jo tosi alhaalla.

Ai alemman tason energioita  :idiot2:
On juu kokemusta niistäkin mut miks mä näen vaistoan ja tunnen enkelitkin niin herkästi?
Tasan tarkkaan rukous auttaa myös oli tila mikä tahansa. Mä oon käyttänyt yrttiä kiputiloihin ja mielen tasaamiseen. Baboilla tarkoitan niitä ukkelita jotka oli jo aikoja sit koivet solmussa ommmmm-tilassa jotka on polttanu jo tuhat vuotta  :angel:
Sanoi mulle pari vuotta sit homeopaattikin kun tutki ihmemasinallaan mua että onks sun elämätyyli sex,drugs and rock and roll? No joo on  8)
Meedio sanoi aikoinaan että moni ns henkisen tien kulkija olis kateellinen mun kokemuksista
Varmaan se että me poltetaan mieheni kans molemmat tekee meistä demoni-imureita? Njet  :)
Me kyllä vedetään puoleemme kimpassa vaikka mitä energioita mediaalisina ihmisinä mutta välillämme oleva suuri rakkaus varmasti karkoittaa sen kamalimman kakan  ::)


 

Pikkari,  :coolsmiley:  mä en oo sulle olleskaan katteellinen, päin vastoin, yrittäny sua tsempailla.. :angel:

Siitä kiitollinen olen  :angel:
Hitto mä kirjoitin pitkän jutun ja se katos bittiavaruuteen. Tosta psykoosijutusta kuitenkin kirjoitin. Pyysin itse lääkäriltä vahvaa päälääkitystä kun olin ihan sekaisin pelosta näiden henkimaailmailmiöiden takia pari vuotta sitten ja psykoosilääkityksen sain, Peratsin-nimisen lääkkeen.
Lääkityksestä huolimatta näin enkelit, henkimaailman vierailijat ym
Olen tiennyt jo pikkulapsena, alle kouluikäisenä mitä meedio tarkoittaa ja olen pelännyt sellaisia ihmisiä
Ne meediokoulujen ihmiset avautuvat turvallisesti mut ns luonnollinen meedio käy rankemman koulun ja tiedän tasan tarkkaan ne ällöttävältä lemuavat punasilmät on.
Miks kuitenkaan miettiä moisia kun Pyhä Henki, Jeesus Kristus ja Jumalan enkelit ovat ne lähimmät?
 :angel: :angel: :smitten: :smitten:
Mieheni isä oli ortodoksipappi ja minä tunnen myös hänen rukokseksena meidän puolestamme vaikka henkimaailmassa ollut jo 20v.

^ Hyvin tiivistetty! Tätä ajoin takaa :)

Samalla tietysti shamaanit ovat oman alansa ammattilaisia ja tietävät mitä tekevät (enää tarvetta ei olisi, mutta no, perinteet kunniaan kai?). Siksi suhtaudun hyvin skeptisesti kaikenlaisiin mieltä avartaviin maisteluihin. Minulle se on ihan suoraan verrannollista, jos minä sanoisin "Avaan kirurgisen poliklinikan! Tiedän taitelijana ihmisen anatomian ja kuka tahansa osaa käyttää veistä ja tikata haavoja. Jos kirurgikin osaa, niin minäkin pystyn siihen!"

Mä en usko, että mistään sellaisesta, josta tulee mulle vaan hyvä olo, voi olla mitään kauhean vakavaa haittaa, vaikka kuka mulle mitä sanois. Juuri viikonloppuna join ja polttelin pilveäkin piiiiiitkästä aikaa, eikä kummankaan suhteen tullut mitään pahoja oloja, oli vain hauskaa :)

Oikeinläyttö ja väärinkäyttö.

Ottamatta kantaa siihen mikä tajunnanlaajennustapa olisi suositeltava kenellekin ja mikä ei, pari faktaa keskustelun tueksi:

Alkoholin aiheuttama psykoosiriski on nelinkertainen kannabiksen aiheuttamaan psykoosiriskiin verrattuna. Toistan vielä:
Nelinkertainen.

Tämä ei ole mitään jaadajaadaa, vaan moneen kertaan tutkittu tieteellinen fakta. Se nyt vain sattuu valitettavasti olemaan niin, että meillä kukaan ei noteeraa niitä alkoholipsykooseja, jotka voivat olla vain hetkellisesti humalan aikana tapahtuvia. Siinä ehkä sitten puukotetaankin muutama ihminen tai tehdään jotain muuta aivan älytöntä, mutta porukat eivät tajua että se riehujan todellisuuskäsitys voi olla riehuntaa aiheuttavassa tilassa nimenomaan sen vuoksi, että tämä on mennyt hetkeksi alkoholipsykoosiin.

Ymmärrettävää sikäli, että alkoholi on liuotin ja hermomyrkky - ei tarvita edes vanhoja traumoja pohjalle, kun ihminen voi mennä hetkeksi psykoosiin alkoholin vuoksi.

Erilaiset psykedeelit ja psykedeelisiä ominaisuuksia sisältävät päihteet puolestaan yleensä aiheuttavat sen psykoosiriskin niille, joilla on niitä käsittelemättömiä traumoja pinnan alla. Kun sellaiset tupsahtavat valmistautumattoman ihmisen eteen, niin tokihan psyyke suojaa sitten itseään - psykoosi on mielen keino puolustautua asioilta, jotka hajoittaisivat psyykeä. Ammattilaisten valvonnassa tämäntyyppisillä psykedeelisiä ominaisuuksia omaavilla päihteillä on sen sijaan kyllä saatu tehostettua terapiaa monissa tapauksissa sillon, kun moista on aikoinaan tutkittu.

Summa summarum: Kannabistuotteista voivat mennä psykoosiin ne, joilla on käsittelemättömiä traumoja. Alkoholipsykoosiin voi mennä ihan kuka tahansa. Suomessa vain moista kutsutaan 'känniriehunnaksi' tai muulla hellittelynimellä, eikä ymmärretä ollenkaan mistä on kyse.

Jos pitäisi valita uskaltaako mennä sellaisen ihmisjoukon keskelle, jotka ovat kännissä vai sellaisen jotka ovat pilvessä, valitsen pilvenveikkojoukon sen vuoksi, että alkoholia nauttineiden joukossa on niitä psykoottisia aina 4 kertaa enemmän, vaikka ympäristö ei heidän sekoiluaan ehkä psykoosiksi tunnistakaan.  ;D Onneksi moinen valintatilanne on teoreettinen.

Alkoholia on käytetty luonnonkansojen keskuudessa myös shamanistisiin tarkoituksiin. Tällöin yllättäen humalatila on ei-toivottu-sivuvaikutus etukäteen ja se mitä tosiasiassa tavoitellaan on se krapula. Krapulassa 7. chakra on aivan avoinna, mikä toisaalta edesauttaa ehkä henkisiä pyrintöjä, mutta toisaalta tekee sitten sen että krapulassa kaikki tuntuu helposti pelottavalta...

Mutta nykyään ei tosiaan välttämättä kukaan tarvitse mitään 'avaajaa' kun värähtelyt ovat nousseet niin paljon että tavallinen pulliainen voi tehdä ilman mitään kummempia kommervenkkejä asioita, joita varten shamaanin piti paastota viikko ja syödä ties mitä kärpässieniä ja yrttejä.  ;D

Huuhildan kans samoilla linjoilla  :)
Eihän joka päivä tarvitse vedellä mitään mutta mun elämäntilanteessa päihteet on ollut pelkästään avuksi  :laugh:
Luin ääneen miehelleni näitä viestejä ja hän mietti hetken, tutki meidän kirjahyllyä ja lykkäs mulle käteen kirjan Shamanismi kirj Nevill Drury
Mielenkiintoinen. En edes tiennyt että meillä on toi kirja vaikka hurukirjoja on paljon.
Lukekaa ihmeessä Luontoäidin lahjoista  :)

Et selittänyt mitenkään epäselvästi. Ihan hyvin. Mutta mä nyt ainakin toistaiseksi pidän tuota hieman sinisilmäisenä. Ei merkkaa sitä jottei ois totta. Saatan kuhan kehityn olla samaa mieltä, tai sitten vaan tuo oma mielipide vahvistuu...No sen näkee sitten.

 ;D ;D Tota en oo tiennytkään. Mutta siitä alkoholupsykoosista, siihen kait pitää vetää aika paljon...??? Vai onko se niin jotta toiset menee samasta määrästä, ei välttämäti älyttömästi, siis se määrä? toiset ei? Mistä johtuu? kun mun kaveripiiri/lähisukulaiset vain tulee iloseksi, kukaan ei räyhää.  :) (minäkin tuun vaan iloseks)

Tottakai juotu määrä ja putken pituus vaikuttaa herkkyyteen, mutta alkoholi on sellainen epeli, että se saattaa yllättää psykoottisella pikkuhetkellä kenet tahansa, jos oma mielentila ja ympäristön olosuhteet ovat vääränlaiset:

Jos on esimerkiksi ei-niin-kivassa-seurassa sekä ahdistunut ja henkisesti huonovointinen, niin vähemmälläkin voi tulla 'pikkupsykoosi.' Olen kaaauan sitten kerran kokenut 15 minsan paranoiakohtauksen pikkuhuppelissa juurikin niistä syistä. Sitten kun se oli mennyt ohi ihmettelin  mitä oikein tapahtui. Miettikääpä kaikkia todella outoja asioita, joita ihmiset kännissä saattavat tehdä. Ja jokainen tuntee jonkun, jolla on tietty päälle iskevä käyttäytymistapa joka ilmenee alkoholin nauttimisen yhteydessä, esim raivokännääjät.

Kun puhutaan psykoosista, ihmiset aina ajattelevat pysyvää tilaa tajuamatta, että monet psykoottiset tilat menevät melko pian ihan itsestään ohitse.

Suurimmalle osalle ihmiskunnan käyttämistä päihteistä on kehossa reseptoreja, eli ne toimivat siinä mielessä ikään  kuin kropan omien systeemien mukaan, 'yhteistyössä' sen kanssa. Niiden päihdyttävä vaikutus perustuu juurikin siihen.

Sitten ovat liuottimet - esim. alkoholi ja tinneri - niille ei ole kropassa ainuttakaan reseptoria, vaan niiden päihdyttävä vaikutus perustuu siihen, että ne ovat ihmiselle myrkyllisiä, ne muuttavat liuotinvaikutuksensa vuoksi solukalvojen läpäisevyyttä ja se mitä ihminen pitää humalana on itse asiassa myrkytystilan oire.

Minusta on ihan luonnollista, että liuotin jolle ei ole reseptoreja sekoittaa päätä paljon enemmän kuin päihde jolle on reseptorit.

Just näin E  :) Morfiinilla ja kannabiksella on reseptorit ihan valmiina meillä

Hyvin kirjoitettu Satyagraha.
Kiva, että palattiin taas alkuperäiseen aiheeseen.

Huumeiden ihailulle voisi perustaa oman ketjun. Muistuttaisin, että tänne liittyi hiljattain reilusti alaikäinen lapsi. Ja muutenkin täällä on paljon nuoria etsimässä erilaisia eväitä elämään. Aikuisten avoin huumemyönteisyys tällaisella foorumilla voi olla se laukaiseva kimmoke kokeiluun, jolla voi olla ikävät seuraukset.

Hmm, ehkäpä tämä onkin sitä konkreettista pahuutta, ja keskustelu käydään oikean otsikon alla.

Lisäisin vielä niihin 'pahojen' (sielun näkökulmasta ei edes ole hyvää ja pahaa, dualismi on harha!) tekojen syiden listaan yhden:
Karman takaisin maksaminen.

Sieluja kiinnostaa kerätä kokemuksia ja pelata elämän peliä. Sielun kannalta KAIKKI kokemukset ovat kiinnostavia ja opettavia, aivan riippumatta siitä miltä ne näyttävät ihmiseksi inkarnoituneiden silmissä. Varsinkin inkarnaatiokierron alkuvaiheessa sielut nimenomaan tekevät paljon karmaa, sillä karman maksamisen kautta oppii (ja ennen pitkää oppii olemaan tekemättä sitä karmaa...).

Päihdemyönteisyydestä/kielteisyydestä/keskustelusta:

Jos alaikäinen saa käyttää internettiä ilman valvontaa, hän löytää varmaan myös päihdelinkin sivustot, jossa on jopa päihteidenvalmistusohjeita vapaan keskustelun puolella. (sivustoa ylläpitää A-klinikkasäätiö...).

Mikään mitä täällä on tähän mennessä keskusteltu ei vedä sille vertoja. Käykää katsomassa ellette usko.

Alaikäisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että hän ei käy itselleen sopimattomilla sivustoilla. Me tämän palstan kirjoittajat emme todellakaan ole millään tavoin vastuussa siitä, millaista sisältöä hän saa eteensä niin tällä kuin muillakaan sivustoilla kun surffailee ilman huoltajiensa valvontaa.

Ja tässä ei tosiaankaan nyt ole meikäläisen osalta kyse päihdemyönteisyydestä, vaan siitä, että jos olisin halunnut kasvattaa lapsia, olisin hankkinut niitä. Minä kieltäydyn kategorisesti siitä, että kun vanhemmat eivät valvo mitä heidän lapsensa internetissä tekee, niin minä joudun osakasvatusvastuuseen.

Lisäksi koen tekopyhänä, että huolestutaan vain muiden päihteiden kuin alkoholin ihannoinnista.
Alkoholimyönteistä keskustelua on myös näkynyt tällä palstalla, muistutan että se alkoholin psykoosiriski on nelinkertainen kannabikseen verrattuna ja alle 15-vuotiailla alkoholia hajottavaa entsyymiä ei erity vielä täyttä määrää, jolloin alkoholimyrkytyksen ja siten kuoleman riski on aikuiseen juojaan verrrattuna valtavan suuri. Oma kaverini meinasi kuolla alkoholimyrkytykseen 14-vuotiaana, kun saivat tapaturma-asemalla vihdoin tajuihinsa, puhalsi 3,5 promillea...

Seksistä ei myöskään varmaan sitten saisi puhua, kun täällä on alaikäisiä paikalla?  Ainakaan pimeässä peiton alla seksistä poikkeavasta seksistä?

Minusta on ikävää, että palstan sananvapautta halutaan rajoittaa sen varjolla, että joku alaikäinen ehkä surffaa netissä ilman vanhempiensa valvontaa. Palstan kirjoittelu on täällä pyörimäni 7 vuoden aikana ollut ihan hyvän maun rajoissa kaikin puolin, eivätkä tämän ketjun viestitkään mene mitenkään överiksi siinä suhteessa.

Rekisteröitymättömänä tätä palstaa voi kuulkaa lukea vaikka 7-vuotias, tai 5-vuotias (opin itse lukemaan alle 5-vuotiaana, mikseivät ipanat nykyäänkin oppisi) ja kukaan meistä ei edes saa tietää siitä. Se, että joku alaikäinen on nyt ihan tänne rekisteröitynyt, ei tarkoita sitä, etteikö tätä palstaa lukisi rekisteröitymättömänä joka päivä kokonainen ala-asteluokka.

Hypoteettisiin syihin perustuva itsesensuuri maistuu pahalta.  :(

On vanhempien asia valvoa lastensa internetin käyttöä, meillä ei ole mitään velvoitetta itsesensuuriin niin kauan, kun pysymme moderaattorien antamissa hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Vielä lisäys:
Se sen sijaan oli kyllä Yepiltä oikein hyvä havainto, että päihteillä voisi olla oma ketjunsa, eipä ne pitkät pätkät siitä aiheesta tähän ketjuun oikein kuulu.

Tämä oli muuten hyvä, mutta silloin kun tapaa oikeasti ihmisen, joka ei kunnioita millään muotoa toisen henkilökohtaisia rajoja, omaisuutta eikä oikeastaan henkeäkään, niin parempi vaihtoehto kuin yrittää parantaa häntä rakkaudella on kaukana pysyminen. Jos kyseinen ihminen on vielä päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen, vielä suurempi syy pysyä kaukana, koska hän on todennäköisesti impulsiivinen.

Kyllä näitä on, jotka vaalivat traumojaan sen sijaan että yrittäisivät käsitellä niitä terveellä tavalla ja myrkyttävät itseään katkeruudella ja vihalla niin että hukkaavat sen ydinolemuksensa. Minä määrittelen pahuuden siten, että toista halutaan tahallisesti vahingoittaa ja tällaista käytöstä näkee kyllä melko paljon. Vahingoittamisen tarve tulee usein kateudesta, vallanhalusta, kostonhimosta, mustasukkaisuudesta, ahneudesta jne.

Mitä vielä tuohon rakkauden parantavaan voimaan tulee, niin kyllä sitä rakkautta tarvittaisiin melko paljon, jotta niin kävisi ja tämän turmeltuneen ihmisen sydämen pitäisi nimenomaisesti olla sille avoin, mitä se ei yleensä ole (=usko siitä, että rakkaus tekee kipeää tai että rakkaus tekee heikoksi), koska asia menee yleensä niin päin, että yksi inhottava ihminen kykenee pilaamaan kokonaisen yhteisön ilmapiirin.

Jep, satyagraha puhuu varmasti asiaa syistä siellä pohjalla. Se olisikin ihanaa jos ihmisen voimat riittäisivät auttamaan kaikkia kärsiviä ja sitä kautta pahaan ajautuneita. Mutta monissa tapauksissa siinä käy vain niin, että kuluttaa samalla omat energiansa, eikä onnistu auttamaan. Auttamaan pystyykin vain silloin jos toinen haluaa apua. Ja niinkään ei aina ole. Lillillä tuossa yllä on hyviä pointteja.

Toiseksi, juuri aamulehdessä oli keskustelua siitä saako surmateon tehneitä sympatiseerata ja ymmärtää. Ihan hyvin esille nostettu asia. Itse olen ajatellut, että voin ymmärtää miksi henkilö on ajautunut tekoon, mutta en voi hyväksyä tekoa. Ansaitseeko tällöin teon tehnyt sellaista apua, joka sanoo että sinua rakastetaan joka tapauksessa? Voiko se jonkin jo syvälle menneen ihmisen mielessä vähentää syyllisyyttä tai herättää hyväksikäyttöhaluja?
muok. Tekohan siis voi olla muukin kuin surmateko. Lehdessä oli puhetta myös siitä, että jos tekijöitä sympatiseerataan runsaasti, voi kynnys muidenkin tekoon ryhtymiseen madaltua.

Rakasta vihollisiasi.
Niin mä sen näen. Olen hankkiutunut eroon ja kauas tälläisistä fyysisen tason pahalaisista, mutta ei minun tarvitse silti olla rakkaudeton heitä kohtaan, vaikka teenkin pelin selväksi.
Minä yleensä ymmärrän, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin jotain tekoa tai käytöstä.

Ekletikko,

Lapsettomilla on usein aika epärealistinen kuva siitä, miten lapset käyttävät nettiä, ja miten perheen arki pyörii.
Äitinä antaisin lapseni tutkia astrologiaa ilman, että seison selän takana tuijottamassa. Olisi aikamoista lapsen tai nuoren vähättelyä, jos jokaisella sivustolla käydessä tarvitaan huoltaja paikalle.

Näinpä. Joskus paras keino on katkaista välit. Ongelmana on se, että tämä toinen osapuoli saattaa katkeroitua siitä ja silloin syntyy näitä luvattomia energiakytköksiä ja muita ongelmia.

Tosi hyvin sanottu.     ;)      :smitten:                           

Yep:
Olen seurannut vierestä veljeni hyvin onnistunutta kasvatustyötä kaksospoikien kanssa ja siihen asti kunnes olivat täysi-ikäisiä, oli koneaika rajattu tiettyyn tuntimäärään (1-2 tuntia) päivässä ja talon kaikki koneet olivat veljeni oman salasanan takana. Lisäksi tuohon voisi laittaa lisäehdoksi, että sivuhistoriaa ei saa selauksen jälkeen poistaa, vaan vanhempi voi käydä sen sitten läpi lapsen käytettyä konetta.

Minulla on erittäin realistinen kuva lapsiperheen arjesta ja juuri sen vuoksi en ole lapsia halunnut.  ;)
Lasten netinkäytöstä minulla on puolestaan se kuva, että vanhemmat eivät vahdi sitä tarpeeksi, eivätkä rajoita lasten nettiaikaa tarpeeksi. Netti/tietokone on nykyään suht samassa roolissa lasten 'kasvattamisessa' kuin tv oli ennen, eikä se ole hyvä juttu.

Kysyn vielä:
Mistä sinä tiedät etteikö ihan joka hetki tätä sivustoa lue rekisteröitymättömänä tusina ala-asteikäistä?

Kieltäydyn kategorisesti kasvattamasta muiden lapsia ja niin kauan kun en ole erikseen nimenomaan lapsille tarkoitetulla sivustolla, en suostu 'think of the children' ajatteluun, vaan kirjoitan ikään kuin kaikki lukijat olisivat aikuisia, tietenkin netiketin ja hyvän käytöksen huomioon ottaen.

Siitä saako 'pahaa' ymmärtää:

Ongelmia tuottaa se, että yllättävän suuri osa ihmisistä ajattelee näin: ymmärtää = hyväksyä

Ja noinhan se ei tietenkään ole, vaikka osa ihmisistä ei suostu edes yrittämään ymmärtää sellaisten tekojen motivaatioita, joita eivät itse hyväksy. Silloin lipsahtaa selitykseksi helposti 'pahuus,' mikä on mielestäni lähinnä henkisen laiskuuden osoitus ja sen, ettei ole uskallusta yrittää ymmärtää mitään, mikä poikkeaa itsestä.

Ymmärtäminen on lähtökohta asioiden muuttamiselle parempaan suuntaan: Esimerkiksi väkivaltaista käyttäytymistä on todella vaikea muuttaa, ellei sen takana olevia motiiveja ymmärrä.

Hengellisellä tasolla olen edelleen sillä kannalla, että hyvä/paha, oikein/väärin -tyyppiset dualismijutut ovat vain ihmisiksi inkarnoituneiden päässä. Sieluntasolla - moniulotteisella tasolla - ei ole dualismia ja sielulle joka ei ole inkarnoituneena, dualismi on fyysisen tason harha ja hupsutus.

Konkreettinen hyvyys ja pahuus on elävien ihmisten teoissa täällä planeetallamme ja kaikista meistä löytyy molempiin potentiaali.

Minäkin olin etevä kasvattaja siskoni lapsille ennenkuin omani syntyivät  :D


Sitähän minä tässä juuri ajoin takaa...


Vastuun kantaminen ei ole yhtä kuin muiden lasten kasvattaminen.

Kerroin myös, Yep, miten veljeni rajoitti poikiensa netinkäyttöä, mutta siitä sinulla ei ollut kommenttia? Liian hankalaa ehkä mielestäsi? Minusta juurikin se oikea tapa.

Ei, minä en ole etevä kasvattaja enkä niin sanonut, sanoinpa vain nähneeni riittävän läheltä lapsiperheen arkea, jotta tiedän mistä on kyse. Minulla on siis realistinen käsitys siitä, kuinka työlästä se on, kuinka kiireistä voi ajoittain olla ja kuinka helppoa olisikaan antaa netin tai tv:n toimia lapsenvahtina.


Kuulehan, minulla ei ole mitään vastuuta pohtia lukeeko tätä sivustoa alaikäisiä, joiden vanhemmat ovat liian laiskoja/piittamattomia/leväperäisiä vahtimaan lastensa netinkäyttöä yhtä perusteellisestí kuin veljeni vahti omiensa.  :idiot2: :knuppel2: :tickedoff: :uglystupid2:

Minä kirjoitan sillä oletuksella, että lukijat ovat aikuisia, koska tämä ei ole lapsille erikseen tarkoitettu sivusto. Jos minä pohtisin koko ajan, lukeeko tätä sivustoa jonkun netillä lastaan kasvattavan vanhemman ipana, niin se olisi silloin NIMENOMAAN sitä että minä osallistuisin omia tekstejäni vahtimalla niiden lasten kasvatukseen.

Niin kauan, kun pysyn netiketin rajoissa ja moderaattoreilla ei ole huomautettavaa, minulla ei ole pienintäkään velvollisuutta ottaa vastuuta siitä kuka tätä sivustoa lukee. Se vastuu on niillä vanhemmilla!

Olen aina inhonnut sitä 'lasta kasvattamaan tarvitaan kokonainen kylä' -sanontaa.
Jos noin on, minä olen se shamaani joka asuu siellä kylän laitamilla ja jonka funktio kasvatuksessa on se, että lapsia pelotellaan sanomalla 'jollet nyt ole kiltisti niin shamaanitäti muuttaa sinut sammakoksia tai tulee ja vie ja syö.'  ;D

Satyagrahan ja Eklektikon kanssa nyt samaa mieltä tästä ymmärrtämis ja hyväksymis asiasta.
Hyvää tekstiä.

Jopa, jos joku tulisi vaikka tappamaan lapseni, minä koettaisin ymmärtää ja rakkauden kautta antaa anteeksi. En heti, siinä tilanteessa saattaisin vaikka sokaistuneena tappaa, mutta ajan kanssa. Ja se onkin ainoa vaihtoehto, jos aikoisi moisesta eteenpäin selvitä.

En ota kantaa täällä kirjoittamisen velvollisuuksiin, mutta se on fakta, että 100% lapsen netin käyttöä ei vanhempi pysty valvomaan. On muitakin paikkoja missä on internet, kirjastot esimerkiksi. Netti on nykymaailmassa niin tiivis osa arkea, että ihan kaikkea ei pysty valvomaan, kyse ei ole siitä että vanhemmat olisivat laiskoja. Liian tiukka valvominen yleisestikään ei mielestäni ole paras lasten kasvatuskeino, mutta tämä on mielipideasia.

Tähän toiseen aiheeseen, heitän ilmoille kysymyksen, että vaatiiko ymmärtäminen rakkaudellisuutta? Voihan tekijän motiivit ja taustat ymmärtää ja jatkaa eteenpäin omassa elämässään, ilman että tuntee pikkuriikkistäkään rakkaudellisuutta tekijää kohtaan. Onko rakkaudellisuus välttämättömyys omassa elämässä eteenpäin pääsemiseksi?

Liittyen tähän vielä, joitain asioita tiedän etten tulisi koskaan antamaan anteeksi. Silti voisin jatkaa elämääni ilman katkeruutta tekijää kohtaan. Mutta anteeksiantoa se tekijä ei ansaitsisi. Onko aina pakko antaa anteeksi? Miksi?

Minusta se on rakkaudellisuutta, että voit ymmärtää. Minulle ainakin on näin, että ilman toista ei ole toista. Lasteni tappamisesta en ihan tiedä, mutta muuten tässä elämässä minä tunnen myös suurta myötäuntoa heitä kohtaan jotka ovat minua vastaan rikkoneet ( ah, tätä on aina niin kiva käyttää )jotenkin pahasti, sillä heillä on todella paha olla, mutta en todellakaan ole paijjaamassa heitä päästä, tai osoittamassa sitä heille millään muullakaan lailla.
Ja kyllä, kaikki on annettava anteeksi. Ei välttämättä  tässä elämässä, mutta lopulta.

Kun tämä ei ole erikseen lapsille tarkoitettu keskustelufoorumi, kirjoitan netiketin ja hyvän käytöksen rajoissa edelleen, kuten aikuisille kirjoitetaan. Muu on ylivarovaista itsesensuuria ja toisten ihmisten lasten kasvattamista.

Minusta ymmärtäminen ei vaadi ollenkaan rakkaudellisuutta, se on enemmän sellaista pohdiskelua siitä millainen maailmankuva esimerkiksi motivoi jonkun toisen tekoja. Jos toisen maailmankuva on kovin erilainen kuin minun, niin hänen tekonsa tuntuvat melko järjettömiltä, kunnes saan tietää millainen se hänen maailmankuvansa on. Toisaalta sitten kun sen toisen ihmisen maailmankuvan ymmärtää, voi rakkaudellisuus tulla ihan itsestään kun esimerkiksi tajuaa kuinka ahdistava ja kauhea paikka se toisen ihmisen kuva maailmasta on. Kukaan onnellinen elämästä iloitseva ihminen ei käytä väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan.

Anteeksianto ei ole minusta millään tavoin tekijään suunnattu, vaan se on vain irti päästämistä omista asiaan liittyvistä negatiivisista tunteista. Sen teon tekijän ei tarvitse olla edes hengissä tai vaikka olisikin, hänen ei tarvitse saada tietää että on annettu anteeksi.

Anteeksianto ei ole hyväksyminen, sillä jos teko olisi hyväksyttävä, ei olisi mitään anteeksiannettavaa. Anteeksianto on vääryyttä kokeneen oma sisäinen prosessi ja kaikki muu on koristetta ja toissijaista.

Niin tosiaan, mitä anteeksiantaminen tarkoittaa?
Paljolti varmaankin värittää vielä ajatusmaailmaa se kristillisen uskonnon sääntö, että kaikki olisi pakko antaa anteeksi. Ja tuo tarkoittaisi, että teko unohdetaan, siihen ei enää viitata missään ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja jos ei enää vain halua olla missään tekemisissä teon tehneen ihmisen kanssa teon takia, ei olisi antanut anteeksi? Ja se on väärin? Entä jos joku käyttää anteeksiantavuutta vain hyväkseen?

Anteeksianto on nimen omaan asia, joka sen vääryyttä kärsineen täytyy oman itsensä tähden tehdä. Että paranisi eikä kantaisi enää katkeruutta.
Sen, kelle anteeksi annetaan, ei tosiaan täydy olla edes tietoinen siitä, että on mitään pahaa tehnytkään, tai että hänelle on nyt annettu anteeksi.
Mutta, miten vapauttavaa onkaan kohdata hänet, jolle olet vuosikymmenet kantanut kaunaa, ja täydestä sydämestäsi sanoa, että ei, en kanna enää kaunaa, olen antanut anteeksi, voin ymmärtää....siis silloin, kun henkilön kaikkein palavin toive on saada anteeksi.

Anteeksianto ei missään nimessä tarkoita unohtamista. Oppimistahan se on. Ja jos unohdat sen, mitä olet oppinut, niin eikö taas olla alussa?

Minä olen antanut anteeksi ihmisille, joiden kanssa en missään nimessä halua olla tekemisissä. Ei se sitä poissulje. Typerähän olisin, jos hankkiutuisin samoihin tilanteisiin uudelleen. Sillä ei se minun anteeksi antoni heitä paranna, vaan minut.

Kristillinen anteeksiantokäsitys on mielestäni todella vastenmielinen. Voi elää kuin pellossa ja tehdä ihan mitä vaan, mutta jos ennen kuolemaansa tunnustaa uskonsa, niin ei kun taivaan porteista sisään, vaikka mitä olisi tehnyt. [Taas kaipaisin sitä oksentavaa hymiötä tähän.]

Anteeksiannolla ei ole minun maailmassani mitään tekemistä Jumalan kanssa, vaan se on ensisijaiseti vääryyttä kokeneen ihmisen sisäinen prosessi ja toissijaisesti ehkä jonkinlainen helpottava rituaali vääryyttä tehneen ja sitä kokeneen välillä.

Karman laki hoitelee mielestäni asiat paremmin, kuin kristillinen anteeksianto: Kaiken minkä teen muille, saavat he myöhemmin tehdä minulle. Siinä ei auta mikään katumus; jos tapat toisen hän saa tulevassa inkarnaatiossa tappaa sinut. Paitsi jos: Sielu voi päättää olla maksamatta karmaa takaisin, veikkaisin että siellä myöhemmässä vaiheessa inkarnaatiokiertoa moinen voi tulla eteen, kun kaikki on jo tehty ja koettu niin monta kertaa, niin ei enää sielua kiinnosta silmä-silmästä meininkin.

Mulla ei oo harmainta hajua, mistä se on, joku lentävä lause kuitenkin, mutta mulle sopiva.
Eivät nuo "pahantekijät" loppupeleissä olekaan vihollisiani, eihän meillä ole sellaisia, niin kuin sanotkin. Sen ymmärtäminen on tärkeää. Mutta tällä tasolla me pidämme kovin monia ihmisiä sellaisina, vihollisina...tuo lause on vähän kuin tuo asia tiivistettynä.

Eli anteeksianto on sitä, että ei tunne enää katkeruutta?
Ehkä olen siis antanut anteeksi niille ihmisille, jotka eivät herätä minussa enää oikein mitään tuntemuksia. Itse asiassa tilalle on tullut jonkinlainen lievä sääli ja ajatus, että tuo ihminen ei ole niin kunnioituksen arvoinen. Jonkinlainen jälki siis minuun ja käyttäytymiseeni niitä ihmisiä kohtaan on kuitenkin jäänyt. Mitä sitten jos haluaisi korjata tekonsa ja palauttaa arvostuksensa muiden, tässä tapauksessa minun, silmissä? Se riippuu alkuperäisestä teosta, saako ihminen tulevilla teoillaan kunnioitukseni takaisin. Jos saa, sitä kutsuisin anteeksiannoksi.

Sittenhän anteeksianto on riippuvainen sen "pahantekijän" käytöksestä? Eihän se niin voi olla? Et voi antaa anteeksi ellei hän sitä tahdo tai ymmärrä muuttaa käytöstään.
Tai jos tämä ko. "pahantekijä" taho on jo siirtynyt ajasta ulottuvuuteen, tai ei edes ole kukaan henkilö, vaan tyyliin paha maailma?

Ihannehan tietenkin on, jos anteeksiannosta seuraa uusi, parempi alku.

En oikeastaan tiedä mitä anteeksianto on. Jokin minussa sanoo, etten voi sanoa olla antaneeni anteeksi jos en kunnioita enää ihmistä, kunnioitus on minulle jotenkin hyvin tärkeä asia. Vaikka katkeruutta en enää tunnekaan. Kunnioituksen palauttaminen taas vaatii jotakin.

* Marie*, eiks me oo sun kanssa juteltu siitä, kun katsot jonkun pahoinvoivan ihmisen silmiin, ja tunnistat sieltä sen rakkaan tutun ystävän, joka kärsii? Miltä tuntuu kun et voi auttaa...minä olen jopa toivonut erään toivottoman tapauksen kuolemaa, että hän pääsisi tästä...eli toivon minulle vääryyttä tehneen ihmisen kuolevan  :buck2: JOo, mutta vähän eri syistä kun voisi ykskaks ajatella.

Onko tuossa häälyvänä nyt semmoinen, että ei hyväksy sitä, että kaikkea ei voi saada ennalleen, ei ole lopullisesti selvä, ennenkö asiat on korjattu?

Minua vastaan ovat rikkoneet (Ah taas ) sellaisetkin ihmiset, joita en ole koskaan kunnioittanutkaan sen enempää kun ihmistä yleensä ihmisenä kunnioitan...siltikin olen antanut heille anteeksi.

Kryon-kanavoinneissa on puhuttu juurikin siitä, että sielutason rakkaimmat ystävät ottavat täällä maan päällä kannettavakseen ne raskaimmat roolit. Mutta se on siellä sieluntasolla se ja ainoastaan ajattelun ja pohtimisen tukena oleva asia, joka saattaa edesauttaa tasapainoa ja mielentyyneyttä. Se ei aseta meille mitään velvotteita täällä fyysisellä tasolla.

Jos anteeksiannon määritelmä on: "vääryyttä kokeneen ihmisen irti päästäminen niistä negatiivisista tunteista joita kokemus on aiheuttanut" niin se ei silloin ole millään tavoin sidoksissa siihen vääryyttä tehneeseen ihmiseen tai hänen menneeseen, nykyiseen tai tulevaan käytökseensä.

Kyseessä on vääryyttä kokeneen tahon oma sisäinen prosessi ja sillä mitä vääryydentekijä tekee, saako hän koskaan edes tietää että on annettu anteeksi, tai onko hän edes enää hengissä ei ole yhtään mitään väliä.

Se, että asetan ehtoja omasta vihasta/katkeruudesta/surusta irti päästämiselle (=anteeksiannon olemus) vahingoittaa vain ja ainoastaan minua itseäni. Jos minun pitäisi kunnioittaa ihmistä joka on tehnyt minua kohtaan väärin, saattaisin jäädä sen vihan ja katkeruuden vangiksi. Ja minulla tuo menee ulkopuolelle anteeksiannon määritelmän, joka on tuossa yllä. Kaikki muu, kaikki minun ulkopuolelleni ulottuva - esim. kunnioitanko minua loukannutta vai en - ei liity anteeksiantoon, vaan on minulle aivan erillinen asia. Onneksi. Minun kykyni päästää iri negatiivisista tunteista jotakuta kohtaan ei voi eikä saa olla riippuvainen toisten ihmisten olemisista ja tekemisistä. Jos niin olisi, antaisin vallan oman mielenrauhani suhteen heille. Ja sellaisesta ei seuraa mitään positiivista.

Tunteet usein kerrostuvat:
Päällimmäisenä on usein viha. Sitten kun on edes osittain ruvennut käsittelemään vihan tunteita, alkaa sieltä alta paljastua pelkoa. Sitten kun on edes osittain alkanut käsittelemään niitä pelon tunteita, paljastuu se pohjimmainen kerros joka on suru.

No niih, ollaan siis ihan justiinsa samassa asiassa ja samalla linjalla. vaikka toista ei olekaan noista ^^ ilman toista, mutta eipäs nyt saivarrella.

Hei rakkaat immeiset,

eksyin tänne lueskelemaan tuonne alun sivuille ja kiinnostuin tuosta auran ohuudesta..

Voisko joku kertoa hiukan tuosta aurasta.. mietin vaan sitä kun en oikein käsitä sitä
miten joku läpäisee toisen auran.. Ilmeisesti ainoastaan energiahoitajat näkee tuon
auran ?

Mulla ei ole kokemuksia pahuudesta kun kukaan ei ole pahemmin mulle pahaa tehnyt
mutta sitäkin mietin voiko tavallinen ihminen tiedostaa edes aina sitä et toinen tekee
jotain mitä toinen ei halua..

Palattaisko siis itse ketjun aiheeseen välillä, olis kiva kun tää kuulostaa mielenkiintoiselta :)

-M-

Minulla on kiire taas, enkä ehdi paljoa kirjoittaa, mutta tuli mieleen, että
yhdistättekö te sen rakkaudellisuuden olevan sama asia kuin sääli?
Kirjoittelin tuossa aiemmin, että tunteeni joitain ihmisiä kohtaan ovat muuttuneet lieväksi sääliksi,
enkä koe säälin olevan rakkaudellinen tunne, sillä uskon tähän lauseeseen:
"noone needs pity",
siis en pidä itseäni välttämättä rakkaudellisena jos säälin ihmistä.
Mutta en ehdi avata nyt enempää, kirjoittelen ja vastailen tohon anteeksiantoonkin vielä myöhemmin.  :)

Tää menee vähän ohi jo, mutta sääli?
Juu tosiaan, mitä se oikein on? Mun on nyt vähän vaikee edes tunnistaa..vai onko se jotain ihan muuta, vain pidämme sitä säälinä?
Onko sääli sama asia kuin myötätunto?

Hei thanks!
Johan selvis säälin ja myötäunnon ero  :smitten:

Täällä ei siis ennen ole keskusteltu säälistä?

Säälin ei tarvitse olla halveksivaa, sitä voi toteuttaa helposti vaikka kuvitellen olevansa myötätuntoinen.
Ajatusta avaa ehkä parhaiten esimerkki ihmisestä, joka on syntymästään asti vammautunut. Hän kohtaa varmasti elämässään monia ihmisiä, jotka surkuttelevat hänelle, että voi kun olet joutunut tällaiseen kohtaloon. Osa ei sano sitä ääneen, vaan ajattelee. He voivat kuvitella olevansa myötätuntoisia tai ollakin, mutta säälinä tuo tuolla tavalla lopulta ilmenee. Säälin peruselementti minusta on se, että sen kautta toisen kykyjä, tilannetta yms. vähätellään, joskus myötätunnon peiton alla. Tuohon vammautuneeseen ihmiseen voi suhtautua myös tasavertaisesti. Jos hän tarvitsee apua jossain, auttaa häntä tasavertaisesti siinä, eikä tuppaudu joka hetki luottamatta häneen. Jos hänen kanssaan keskustelee, keskustelee tasavertaisesti.
Ja on mahdollista kokea, että haluaa hyvää toiselle säälin kautta. Itselläni ainakin. Se ei siis ole mittari siitä tunteeko sääliä vai ei. Käännän asiat aina silloin niin, että miltä tuntuisi jos itse olisin tuo henkilö, miltä tämä suhtautumiseni minusta tuntuisi.


Anteeksiannosta availen tuota ongelmallista ajatustani niin, että minusta tuntuu, että ei ole oikein sanoa ihmiselle, että olen antanut anteeksi, jos suhtautumiseni häneen jollain tapaa on muuttunut, se ei siis olisi oikein tuota ihmistä kohtaan, siksi en voisi sanoa kuin vasta sitten jos suhtaudun taas samalla tavalla. Omaan käsittelyprosessiini sillä ei ole mitään merkitystä.