Astro Foorumi

Moi.

Liityin foorumille pohtiessani elämää suurempaa kysymystä: voiko nelikymppisenä aloittaa elämänsä uudelleen alusta?

:) Miksei voisi aloittaa? Jos itse haluaa muutosta elämään ja haluaa aloittaa ns. uuden elämän, niin onnistuuhan se... Uskoisin ainakin näin vahvasti. Työtähän se vaatii,mutta jos itse on siihen valmis,niin ei muutakuin siitä vaan!  :)

Sysma, elämä on alussa joka päivä. ;)

Mielummin itse muuttaa elämänsä kuin tekee sen olosuhteiden pakosta.

Ilman muuta - eihän 40 vuotta ole vielä ikä eikä mikään!

Jokaiselle ihmiselle tulee jossain vaiheessa elämää vaihe, jolloin sielu pyrkii ilmentämään itseään juuri sellaisena kuin se on. Ihminen kokee tarvetta päästä pois vanhasta ja uudistaa itseään ja elämäänsä. Yleensä tätä kutsutaan "kolmenkympin kriisiksi", mutta tuo kriisi voi iskeä vanhemmallakin iällä. Se on eräänlainen murroskausi, joka tulee 29-40 ikävuoden välillä, yksilöllisiä eroja on.

Eli anna mennä vain, kuuntele sydäntäsi! Lupaan ettet tule katumaan, vaikka alussa olisikin hankalia kausia. Tulet enemmän katumaan päätöstäsi olla muuttumatta.  ;)

Hei sysma! :)

Voi toki, elämäänsä voi muuttaa vaikka kuinka monta kertaa.
Kaikki muutoshan lähtee itsestä.

Mitä ja millaista muutosta tarvitsen?
Mihin sillä pyrin.

Minulla elämä on ainakin ollut jatkuvaa 'oppimista'.
Enkä osaa vieläkään ajatella, että pitäisi jämähtää johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ajatusmalliin.

 :smitten:    maarita         :smitten:

Itse aikoinaan pohdin samanlaisia asioita ja voin vastata sinulle, että mahdollista se on. :) Kyllä se sinultakin onnistuu kuten minultakin ja olen vahmenpi kuin sinä. Vaikeita päiviä on vieläkin mutta kevättä kohti mennään ja aurinko paistaa.
  :smitten:

Elämää voi muuttaa milloin vaan, ei ole iästä kiinni.
Rohkeasti vaan tekee asioita ja elää/kokee juuri sellaista elämää, kuin itse haluaa. Itseäni ärsyttää kaikenlainen kaavoihin kangistuminen ja se, että muka PITÄISI elää jonkin "muotin" tai odotusten mukaisesti. Kun olet 40, pukeudut jakkupukuun tms. NO WAY ! Ei sovi minulle lainkaan tuontyyppinen ajattelu. Olen luonteeltani ja olemukseltani eräänlainen "ikuinen lapsi". Vaikka olen aikuinen, niin en aikuistu. Mielestäni jokaista hetkeä ja päivää pitäisi elää niin, kuin se olisi viimeinen. Ottaa kaikesta elämässään mahdollisimman paljon irti. Mieluummin tekee kuin jättää tekemättä. Eli että kokee mahdollisimman paljon, ettei sitten "haudan partaalla" tai ylipäätään jälkikäteen kadu ja voivottele kokemattomia asioita tai tekemättä jättämisiä. Näen, koen, ymmärrän...  :smitten:

TOTTA IHMEESSÄ ON MAHDOLLISTA!!!

Itselläni elämä meni uusiksi 43-vuotiaana ja  sen jälkeen on ollut uusiksi menemistä monta kertaa - tasot vain ovat vaihdelleet.
Tosin emmin monta vuotta irtiottoa, mutta näin jälkikäteen olen vain voinut todeta, että kaikki tapahtuu aikanaan  :coolsmiley:

Niin että anna mennä, mutta varo väkisin vääntämistä  :smitten:

Aina voi ja pitää, jos siltä tuntuu.

No, ilman muuta! Noin viisikymppisenä olen eronnut, mennyt naimisiin, sanoutunut irti vakituisesta työsuhteesta ottaakseni vastaan väliaikaisen ja MIELUISAN työn, muuttanut asuinpaikkaa, ottanut asuntolainaa, ostanut oman auton ... ja alkanut elää. Elämä on kivaa!!!

Tottakai voi aloittaa uuden elämän vaikka 70-vuotiaana. :) Ja todellakin suosittelen sitä jos vaan siltä tuntuu. Olen myös itse siinä tilanteessa, että edessä on täysi elämän muutos. Pelottaa lähteä matkalle, mutta tiedän että loppujen lopuksi se on paras valintani.