Astro Foorumi

POikani 3 v on valvonut öisin koko pienen ilänsä, hän herää lähes joka kevyt univaiheessa, rimpuilee, itkee vaikertaa ym. on tutkittu sairaanhoidon puolella fyysisesti ja psykologisesti kaikki mahdollinen. Ei vaan ole löytynyt syytä.
noin. puolivuotta sitten lapseni alkoi kertoa kun oppi puhumaan, että mummo käy hänen luonaan, siis edes mennyt äitini. ja lisäksi uusimpia kertomuksia on nyt tullut jostain vihreistä enkeleistä "jotka on kivoja ja antaa pusuja" sekä punaisista joista hän ei tykkää, ne on kuulemma pelottavia. Eräs tapaamani meedio sanoi, että poikani on ns. vanhempi sielu ja meidän perheessä kehittynein henkisesti. Lisäksi hän sanoi, että poikani Valtteri on hyvin herkkä ja onkin voimakkaasti yöllä ns. astraali maailmassa. Itse en ole koskaan kokenut tai tuntenut mitään, henkimaailman asioita ja se ihan harmittaa. Ikävöin äitiäni kovasti ja olen muutenkin hyvin kiinnostunut kaikesta tuonpuoleisesta, mutta  sieltä ei näköjään minusta tai en osaa huomata sitä. Nyt kysyn: VOIKO LAPSENI UNTA SAADA MILLÄÄN RAUHALLISEMMAKSI? vai loppuuko tämä raskas valvominen koskaaan. Auttaisiko joku mikä, lääketiede ja psykologia on nyt käyty läpi kokonaan. Hoidot? Mitä voin äitinä tehdä, jotta auttaisin kultaani?
Rukoillut olen, todellakin ja pyytänyt lapselleni rauhaisaa unta! Mutta ei auta.
Pyydän mitä kohteliaimmin neuvoja. Ja kiitän sydämestäni jo etukäteen!

Homeopaatillakin käyty jo vuosi sitten, ja käydään edelleen.
Olen koittanut nukkua pitkään, hänen vieressään, hän vain häiriintyy lisää, jos käännyn tms. Herää enemmän. Tuntuu kuitenkin haluavan omaa rauhaa.
Sänky on seinän vieressä, ovea vastapäätä. Täytyy tuotakin miettiä!
Lämmin Kiitos ja hali vinkistä.

Psykologiaa lukeneena olen melko kriittisellä asenteella liikkeellä. Ei ole tarkoitukseni olla ilkeä, eikä todellakaan vähätellä asiaa! Sanoit, että psykologia ja muut on käsitelty kokonaan.. en usko, että kuitenkaan aivan kokonaan, koska tähänkin löytyisi varmasti jonkin näköinen terapia, varsinkin, kun lapsesi osaa jo puhua (anteeksi, voin olla väärässäkin, minusta vain on hassua, että asia olisi jo käyty eikä ratkaisua löytynyt). Tosin tuntuu, että lääkärissä (oli asia kuin asia) vähätellään ja annetaan resepti ja asia on muka jo käsitelty..   

Uskon kuitenkin henkimaailmankin ilmiöihin, joten älä ota mielipidettäni mitenkään vakavasti, tiedät toki itse mikä on lapsellesi parasta.
Mutta tässä näkemykseni:

Pienet lapset ovat leikki-iässä hyvin maagisia (tämä tarkoittaa heiden tapaansa nähdä esim. enkeleitä, vaikka ne ovatkin oikeasti mielikuvitus hahmoja, jotka kuuluvat osaksi leikkeihin) ja heillä on uskomaton mielikuvitus.
Tarkkaile hänen leikkejään, sillä lapsi käsittelevät tapahtuvia asioita leikkejen kautta. Lapsi oppii uutta paljon tuon ikäisenä, puhe kehittyy ja hän on hyvin kiinnostunut siitä kuka on, hän on ymmärtänyt kuka on ja luo tuntemusta itsestään.
Mene leikkiin mukaan, kun uskot sen käsittelevän hänen tuntemuksiaan univaikeuksista.
Ole mukana leikissä ja tue häntä. 

Lapsilla on usein mielikuvitus ystäviä. Ne ovat yksi keino leikkejen ohella käsitellä maailmaa, jonka he näkevät. Sillä, että lapsesi sanoo näkevänsä isoäitisi, on varmasti jokin merkitys. Onko hän nähnyt tätä naista? Olisi hyvä jos lapsesi voisi kertoa näystään sinulle. Isoäiti ei välttämättä ole isoäiti ollenkaan, vaan se voi olla viesti sinulle siitä mitä hän kaipaa sinusta ja elämästään. Jos hän on nähnyt äitisi ja muistaa tämän, voi hänen "näkemisensä" olla tapa käsitellä kuolemaan, ihmetystä missä hän on. Pienet lapset eivät ymmärrä kelloa, eivätkä sitä mitä on kuolema (vasta n. 8-vuotias lapsi ymmärtää täysin mitä kuolema on). Hän saattaa myös muistella ja kaivata jotakin hänessä. Jos lapsesi ei ole nähnyt äitiäsi, se voi olla vain mielikuvitushahmo muiden joukussa, niin helpolta ja toisaalta ikävältä (koska kaipaat äitiäsi) kuin se mahd. tosiseikka kuulotaisikin.

Univaikeuksia en osaa selittää.. en itse löydä niille mitään yksioikoista selitystä. Syy voi olla niin monessa asiassa.. Millaisia univaikeudet ovat? Miten uni vaikeudet ilmenevät? Onko hän väsynyt aamuisin, eikö hän saa iltaisin unta vai heräileekö hän vähän väliä?

En tiedä lasten kasvatuksesta mitään, tiedän vain sen mitä olen nähnyt lähipiirissäni ja sen mitä olen lukenut lukiossa tähän mennessä ja sen mihin itse uskon.

Voimia sinulle ja lapsellesi! Tähän en osaa sanoa yhtään enempää.. Leikki on avain sana. Sillä juuri se on tapa kommunikoida lapselle, joka ei vielä kykene käsittelemään tunteitaan samalla tavalla kuin aikuiset ja nuoret, koska hän ei vielä pysty ajattelemaan teoriamuotoisesti.

Vaikka pitäisit kantaani aivan tylsänä, toivon, että voisit kuitenkin kokeilla. Aina ratkaisut eivät ole niin kaukana kuin niiden luulisi olevan. Rukoilen puolestanne. Jaksamista ja valoa sinulle!

Jos haluat lukea sieluista ja eri sielun ikävaiheista, suosittelen sinulle kirjaa "Viestejä Michaelilta" sekä "Lisää viestejä Michaelilta". Kannattaa lukea ne tässä järjestyksessä, sillä muuten jokunen asia voi jäädä epäselvän avoimeksi (nimimerkillä tulipahan luettua kirjat väärin päin ;D). Michael kertoo paljon näistä asioista.

Olen itsekin vanha sielu, joten tiedä sen suhteen, mitä poika näkee ja kokee. Toisekseen täyty muistaa, että maapallon energiaa ollaan nostamassa koko ajan  (vuoden 2012 takia) ja nykyisin tänne syntyvät lapset ovat henkisesti paljon korkeammalla kuin me aikaisemmin syntyneet. 60-luvulta eteen päin maailmaan alkoi syntyä henkisesti korkeita Indigolapsia ja heitä syntyy vieläkin jonkun verran. Nyt ollaan kuitenkin ottamassa askelta, oikeastaan olemme olleet ottamassa akselta eteen päin jo 90-luvulta. Nyt maailmaan syntyy myös Kristallilapsia, jotka ovat henkisesti vielä korkeampia ja herkempiä kuin Indigot.

Minulle tuli mieleen, että miten itse koit aikanaan äitisi kuoleman ... Onko asia jotenkin raskas edelleen ja liittyykö siihen paljon monenmoisia tunteita, jotka painavat pinnan alla edelleen... :angel:
Voisin ainakin kuvitella, että oman äidin kuolema on melko suuri juttu näin tuonnepuolella ja siihen liittyy paljon syviä juttuja...paljon käsiteltävää....

Lapset todella aistii niin paljon kaikkea...
Nappaavat ilmasta kaiken mahdollisen ja muuntavat sen jotenkin konkreettiseksi tähän todellisuuteen.
Lapsi kun on vielä niin kovin pienikin...
Omalla kohdallani olen monta lasten 'vaivaa' saanut helpotettua sillä, että olen pohtinut omia sisäisiä juttujani ja selvitellyt niitä...ja kas kummaa, lapsen oireet ovat kadonneet.

En tiedä, onko teidän kohdalla kysymys tästä, mutta jos lasta on jo tutkittu ja hoidettu monella tavalla.....
Toivottavasti löydätte ja löydättekin varmaan vielä jonkin selvyyden ja ratkaisun asiaan !
 :smitten:

Hei Polestar, hyviä kommentteja on jo tullutkin ja haluaisin myös sanoa itse jotain.

Tunnustan, että minulla on joskus paha tapa kohdella lapsia kuin aikuisia, koska en oikeen aina osaa suhtautua... Itselläni kun ei omia lapsia ainakaan tässä vaiheessa vielä ole.

Kirjoituksessasi kuitenkin mainitset lapsesi olevan vanha sielu, joten uskallan sanoa mitä mieleeni heräsi. Nimittäin pieni lapsi epäilemättä kokee olevansa avuton ja yrittää kehitellä monenlaisia psyykkisiä keinoja käsitellä tätä turvattomuutta. Mielikuvitus on yksi näistä. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos lapsesi on todella öisin yhteydessä astraali maailmaan niin hän on epäilemättä entistä hämmentyneempi ja voin kuvitella myös sinun avuttomuutesi tässä.

Hyvä uutinen tässä on nyt kuitenkin se, että vaikka itse et voisi ymmärtää täysin lapsesi ajatusmaailmaa niin voit kuitenkin lempeästi ohjata häntä kertomalla, että hän voi itse myös siihen vaikuttaa. jos hän näkee tai kohtaa jotain joka tuntuu ikävältä niin voit kertoa lapsellesi, että hän voi sanoa näille että menkää pois. Jättäkää minut rauhaan. Antakaa minun nukkua. Niin ja vaikka se olisi myönteistäkin, jos hän haluaa itse nukkua niin hän voi sanoa näille enkeleille, mummilleen, tai mitä ne nyt sitten ovatkin vain yksinkertaisesti hyvää yötä. Ja jatkaa uniaan.

Hyvin yksinkertaisia ja pieniä lauseita, jotka ovat kuitenkin voimakkaita ja antavat lapsellesi edes pienen tunteen siitä, että hän voi hallita tilannetta. Uskoisin, että tuo voisi auttaa häntä nukkumaan rauhallisemmin ja sikeämmin.

 :smitten:

Kyllä äitini pois meno on kova pala edelleen, vaikka sen hyväksyy ja ymmärtää, niin ikävä on aina vaan voimakas. Mutta en sillä lastani mielestäni ole rasittanut, äidin poismenosta on jo 8. vuotta.
Minusta itsestäni tuntuu jotenkin siltä, että tässä pojassani on jotain erityistä herkkyyttä ja minun on vaikea sitä aina ymmärtää kun en itse ole oikein henkisesti samalla herkkyys tasolla. stressi ja valvominen tuntuu olevan yksi este keskittymiselle ja herkistymiselle. ei vaan niin ei. en koe enkä tunne mitään, siitä varmasti epäilykset asiaakin kohtaan. lisäksi se, että se tuottaa niin voimakasta haittaa tämä valvominen ihmetyttää.
Yritän silti olla joka päivä parempi ihminen koko ympärillä olevalle elämälle, ja tuskin muuta voin.

Huh,
pakko kertoa pojastani, 16 v. Hän kertoi eilen ensimmäistä kertaa eläissään, että hänellä on nukahtamisvaikeuksia. Ja jos hän herää yöllä, ei voi nukahtaa enää uudestaan.
Outoa on se, että hän kertoi näin olleen koko ikänsä!
Äiti ei siis tiedä mitään poikansa vaikeuksista läpi elämän...

Tiesin toki, että poika ei herää aamulla herkästi, kouluun on ollut vaikea herätä ihan ekaluokasta asti, jopa niin, että nyt lukio kärsii pahasti.

Jotenkin aavistan, että parannusta asiaan ei tule, ennenkuin saan pojan uskomaan, että korjaus asiaan tulee, kunhan poika ymmärtää, että asia on omissa käsissä? Oman uskon kautta? (nämä sanat tuli ihan ilman pyytämättä...)

Poika on suloinen ja sosiaalinen, oman itsensä herra. Rakas ihminen.

Hei  :)

Lapsihan kulkee äidin "energiakentässä" aina tuonne n kouluikään saakka ja tämä side on erittäin haavoittuvainen, herkkä ja hyvää on aina välillä tuota kenttää vahvistaa, puhdistaa kuormituksista ja väsymyksestä, joka heijastuu aina lapseen/lapsiin.

Suosittelen energiahoitoa itsellesi, mahdollisia kukkatippoja ja stressinlievityksiä.

Mi-Olea taisi jo mainita tunteiden työskentelystä, joka on yksi tärkeä tekijä.

Pyydä myös illalla (en tiedä rukoiletko, puhutko oppaille, enkeleille tmv), että kaikki ylimääräiset vieraat lastenhuoneesta/nukkumatilasta pois ja että lapsesi saa nukkua rauhassa ja ilman keskeytyksiä koko yön.

Toki lapsen kasvussa tapahtuu paljon ja lapsikin reagoi muuhun ympäristöön hyvin herkästi ja aina ja joka kerta nuo yöheräämiset eivät ole äidistä johtuvaa  :)

Jos sinulla on mahdollista, hanki esim tuoksulamppu lastenhuoneeseen ja iltaisin voisit ennen nukkumaan menoa laittaa esim laventelitippoja tuoksulamppuun ja laittaa rauhallista ja rentouttavaa musiikkia soimaan, nämä usein auttaa kaikkia asunnossa.

Itse rauhoitan illat jo ajoissa, pyrin aloittamaan jo 19.30 aikoihin, himmennän valoja, hiljennän telkkarin tai muiden laitteiden ääniä, laitan musiikkia soimaan tmv
Puhun rauhallisemmin ja matalammalla äänellä jne

Yösija kannattaa myöskin tarkistaa, että tila on viileä, rauhalliset värit esim pyjamassa (ei punaista/oranssia tmv kirkkaita värejä) ja kaikki sähkölaitteet läheltä pois.

Toivottavasti tilanteenne helpottuu  :)

Oletko kokeillut kiviterapiaa? Meillä on kuolleita isovanhempia "nähty" aina silloin tällöin ja unettomuuttakin esiintyy. Poika (nyt 13 v) on aina ollut kiinnostunut kivistä ja kerää niitä mielellään huoneeseensa, esim. ruusukvartsin kanssa nukkuu tosi hyvin.
Voisit kysyä alan ammattilaiselta mikä auttaisi tällaisessa tapauksessa.

Voimia  :smitten:

Polestar, 

Sinun poikasi on hyvin speciaali lapsi.  :smitten: Valoa ja Rakkautta hänelle ja sinulle. (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/compassion2.gif)
Tuo Hopeatähden ehdotus kuullostaa hyvältä.

Voit kokeilla myös pyytää apua ja suojelusta lapsellesi kaikelta negatiiviselta Arkkienkeli Mikaelilta, joka kietoo poikasi napakasti suojaavan tumman sinisen viittansa sisään.
Arkkienkeli Mikael on mahtava soturi Enkeli ja kaikkien Enkelten suuri johtaja ja suojelee kaikelta negatiivisilta ja kielteisiltä energioilta, hengiltä, ajatuksilta, sanoilta ja teoilta niin tässä kuin muissakin ulottuvuuksissa. :)

Voit myös visualisoida mielessäsi poikasi ympärille suojaavan Enkelivalopallon samalla kun pyydät Enkeliä suojelemaan lastasi.  :) Se on varsin tehokasta.  :)

Enkelit haluavat auttaa mielellään ja siitähän on merkkinä
nuo suukottelevat Enkelit.  :smitten:

Sinun tulee vain pyytää.  :)

Muista kiittää heitä.  ;)

Pyydän tänään Enkeleiltä apua pojallesi ja kiitän hänestä. :smitten:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Angels-14b.jpg)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten: (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hearts2.gif)

Asterix
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/333pieni.jpg)

Tälläinen välihuomautus hyvin mielenkiintoisen aiheen sekaan, mutta en malta olla huomauttamatta, että eräässä topicissa (esiaviollinen seksi) Maiju* olit 17 vuotias neitsyt, uskovainen ja nyt vielä lasten psykologikin...? :idiot2:

Peruskoulussako psykologiaa mahdollisesti luit..?
Vaiko Demin "Kun (ala)päätä kinnaa" -palstoja..?  :o

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=26&topic=5020.0

Very interesting.... ::) Maiju* sinullahan on varsinainen komidiennen lahja.. :coolsmiley:

Siunausta lahjallesi ja hallet päälle.  :smitten:

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/lilbaby.gif)

polestar,
voisitko yrittää olla äitiisi yhteydessä ja pyytää häntä jättämään pojan rauhaan? Hänen tarkoituksensa on varmasti hyvä, mutta jos yrittäisit viestittää hänelle että antaisi pojan nukkua rauhassa?  Tai kertoisit pojalle, että seuraavalla kerralla kun mummi tulee niin hän kertoisi että kaikki on hyvin, älä mummi tule enää katsomaan?

Moikka polestar

Me aikuiset otamme liian vakavasti lastemme erikoisuuden, kun pelkäämme se tulevan esille ns. normaalien ihm isten seurassa.

Itselläni on kokemus, kun pieni tyttäreni 6v. kertoi nähneensä unta, jossa hän piti mummua kädestä kiinni ambulanssissa matkalla sairaalaan ja oli lohduttanut mummua, joka oli meinannut kuolla matkalla. Noin tunti kertomuksen jälkeen puhelimeni soi ja äitini soitti sairaalasta ja kertoi edellisenä yönä joutuneensa lähtemään sairaalaan veritulppa kohtauksen takia. Ambulanssi oli tullut edelliseltä keikalta suoraan hakemaan ja 100 km:n matkalla sairaalaan. Oli n. 10km ennen sairaalaa happipullo loppunut ja äitini joutui hengitysvaikeuksiin. Tyttäreni oli ilmestynyt istumaan hänen viereen ja otti mummua kädestä pyysi tätä sinnittelemään lopun matkaa. Sairaalan pihassa tytär jäi ambulanssiin heiluttamaan mummulle.
Kyllä nousi tukka pystyyn ja hiiret sekä jääpuikot kulki selkää pitkin kun suljin puhelimen. Kuinka tarinat olivat yksi yhteen vaikka etäisyyttä on pari sataa kilsaa. Siitä lähtien olen uskonut lasten kykyyn käyttää kuudetta aistiaan. Se kun meillä aikuisilla on hiukan kateissa.

Ei siinä vielä mitään, sillä oma mummuni kävi minun ja tämän tyttäreni unessa eräänä yönä. Kertoi, että tyttäreni tulee jatkamaan hänen selvännäkö perinnettä ja minun tulee olla hänen oppaansa kivisellä elämäntiellä.
Mitä tästä opin - lapset ovat syntyneet meille opettaakseen meille sitä mitä me olemme itsestämme lapsuuden jälkeen kadottaneet tai sulkeneet luurangoksi kaappiin. piiloon muilta.
 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Oi että Salomi, miten ihan pyhäpäivän avaus oli lukea tuo tyttäresi ja mummun kokemus. Kiitos! :smitten:

Välihuomautuksena myös näin moderaattorin näkökulmasta, että lukiossakin luetaan psykologiaa ja kyseisen käyttäjän tiedoissa ikä vastaa hänen aiemmin kertomaansa.

Mielestäni meidän vanhempien käyttäjien tulisi ottaa huomioon, että foorumilla todella liikkuu myös nuorempaa väkeä, eikä heidän kirjoituksiaan pidä iän perusteella vähätellä tai epäillä pelkästään sen perusteella kirjoituksia tekaistuiksi - millaisen käsityksen tästä Asterixin kommentista sain.

Niin korjatkaa jos olen väärässä, mutta tietääkseni peruskoulussa ei opiskella psykologiaa vaan lukiossa. Jossa Maiju siis tosiaan 17-vuotiaana varmaankin opiskelee. Enkä nyt ymmärrä yhtään miten kenenkään uskovaisuus tai neitsyys liittyy siihen, että on opiskellut psykologiaa.

Voin allekirjoittaa tuon mitä Maiju viestissään kirjoitti. Itse olen myös opiskellut lukiossa psykologiaa ja myöhemmin yliopistossa ja samaa olen lukenut lasten maagisuudesta ja leikkien tärkeydestä.

Maijulle onnea ja tsemppiä opintoihin.  :)

[MUOKATTU. Unohdin lainauksen viimeisimmästä Asterixin viestistä.]

Juuri näin. Kivaa kuulla, että täällä saa nykyään olla omaitsensä :P.

Lukiossa olen tätä psykologiaa lukenut, jos et ole lukiota käynyt sinulla tuskin on tähän mitään sanomista...  :D
Lukiossa jos olet ollut, tiedät varmasti kuinka paljon siellä tulee uutta tietoa pelkässä vuodessa.

Ja anteeksi vain, mutta se, että on uskova neitsyt ei liity asiaan millään tavalla. Toivon että tälläiset syyttelevät viestit voisit pistää ensikerralla tuonne privan puolelle.
Voidaan siellä keskustella siitä kuka on parempi sanomaan mitäkin ja mistä.. Minusta ikärasismi on aika naurettava tapa. Kiitos.

Kiitos paljon! Iloa ja onnea elämääsi  :smitten:!!

Anteeksi, minusta en ole pakottanut sinua nälvimään minua. Olen oikeasti pahoillani jos näin on, mutta voin kyllä sanoa, että olen vain halunnut sanoa takaisin oman mielipiteeni, aivan niinkuin sinäkin minusta olet tehnyt.

Ristiraataisuudet olen halunnut selvittää. Sillä luulit minusta mitä vain, en todellakaan ole niin tyhmä, että laitan tänne ikäni ja alan väittää jotain mitä en ole vielä kerennyt elämässäni tehdä. trollauksesta minua on turhaa syyttää.. tämä foorumi on varmasti myös sitä varten että kysyä saa kun ei jotain tieddä. Vastuu siirtyy vastaajalle ;).

Anteeksi polestar, nyt olemme jo liian kaukana aloittamastasi aiheesta. Minun osaltani asia on loppuun käsitelty  ::).
Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi!

Ensimmäinen fixulta kuullostava ajatus sinulta. Onkos sinulla peiliä siinä lähettyvillä...?  ;)
Vastuu tosiaankin siirtyy lukijalle itselleen.  :)


Amen ja hallelujaa!  :smitten: Niin fixuja sanoja...  :smitten:

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix[/b][/color]

:o :o :o



Palataksemme itse aiheeseen, mitenkäs Polestar poikasi nyt voi??
Tai onko mitään uutta tapahtunut?

Valvotaan yhä! Tosin nyt lääketieteen puolella alkoi lääkärin määräämä melatoniini kokeilu. yksi yö hiukan parempi sen avulla, tosin tuntuu kurjalle "aineilla" korjata tilannetta. Mutta päätöksen kokeilla vaikka hetken tein puhtaasti siitä syystä, että valvominen käy jo pojan voimille toden teolla!
Sekä minulla voimat loppuu, ja koko perheeseen vaikuttaa myös. Tosin kovasti mietin, ja olen rukoillut sekä pyytänyt sinne jonnekkin, että poikani saisi unirauhan!

Uusia juttuja on tullut myös pojan suusta: hän on kuulemma käynyt äitini luona hänen kotonaan, siellä on punaista ja kivoja juttuja, hän haluaa muuttaa sinne. (vaikkei todellisuusdessa ainakaan tässä maailmassa ole käynyt)

En jaksa nyt kirjoittaa enempää... voimat todella loppu. Kiitän sydämestäni kaikkia jotka ovat ongelmaani jaksaneet pohtia.
Ja mitä ns. ketjussa esiintyneeseen riitaan tulee, olen todellakin iloinen, että ihmiset ketä tahansa ovat vastanneet ja miettineet asiaa jopa 17.v., mutta myöskin luen kaiken pienellä varauksella, koska ainahan nettiin mehtuu myös pilaa tekeviä ja vaikka minkälaisia tyyppejä. Mutta olen silti sydämestäni kiitollinen kaikille ja [kyllä hyvää tarkoittavan ja puhtaalla rakkaudella kirjoitetun viestin aina tunnistaa, kun lukee niitä aivoja käyttämällä sydämen läpisuodattamalla.] :angel:

Hei polestar!
 Itse saman tyttäreni (nyt5v.) kanssa kokeneena otan osaa tilanteeseenne.
 Ajattelin kertoa pari pikku niksiä, jos niistä ois mitään apua.
 Ekax, meillä tyttö näki joka yö huoneessaan ja unessa 2 "ukkoa", joista ei tykänny. Tästä, kun tarpeeksi keskusteltiin (otin tytön puheet todesta siten, etten kyseenalaistanut kertomaansa) alkoi pelko lievittyä. Lopulta tyttö oppi itse ukoille sanomaan, että niiden on mentävä pois. Lopullisesti ukkojen "häiriköinti" tosin vasta päättyi, kun tyttö siirrettiin isosiskon kanssa samaan huoneeseen.Satunnaisista kohtaamisista ei ainakaan enää ole kertonut.
 Tyttö oli ja on edelleen hyvin herkkäuninen nukkuja.
 Suurin apu on tullut TÄYDELLISESTÄ huoneen PIMENTÄMISESTÄ. Esim. mummolassa tyttö aloittaa heräilyn heti, jos ulkoa tulee vähänkin valoa- katulamput riittää häiritsemään, puhumattakaan auringon noususta kukonlaulun aikaan.
 Kaikki minulle väittivät, että kyllä lapset valossa nukkuu, mutta voisin väittää, ettei pidä paikkaansa!
 Meillä on kaksi samanlaista heräilijää, eikä kumpikaan nuku, jos vähänkin valoa pilkistää verhon raosta!
 Samaan sarjaan kuuluu äänet! Meillä meteli oli isomman ansiosta melkoinen pienemmän syntyessä, joten tottumisesta hiljaisuuteen ei voi olla kyse. Yksinkertaisesti neiti on niin herkkäuninen, että havahtuu jokaiseen yhtäkkiseen ääneen. (Ei siis mihinkään tasaiseen, kuten toisessa huoneessa hiljaisella olevaan telkkariin, vaan yllättäviin kolahduksiin, rasahduksiin, piippauksiin, tms.)
 Tässä onkin yksi syy, miksi muutimme pois kaupungista- olen itse yhtä ääniherkkä ja havahduttuani unen odottelu kestää...
 Eli lyhyesti: HILJAISUUTTA JA TÄYSI PIMEYS. (Jos poika pelkää pimeää, niin yövalo voisi olla hyvä, kunhan on sellainen, ettei valaise huonetta.)
 Muut unen rauhoitusvinkin meillä onkin ollut samaa luokkaa kuin muilla kirjoittajilla: sänky pois oven edestä ehdottomasti (fengshuin mukaan pahin mahdollinen paikka), sähkölaitteet pois huoneesta, enkeli sängyn päätyyn, rauhoittavat värit ja RAVENSARA tai laventeliöljyä tippa tyynyn kulmaan.

 Rakkaudella neitsyt-76

 Ps. Kuljet parhaillaan varmaan kuin sumussa, joten pyydän "raportoimaan" asian edistymisestä vasta, kun tilanne on rauhoittunut.
 Ja kokemuksesta tiedän senkin, että tilanne kyllä rauhoittuu, vaikka tuossa vaiheessa tuntuu, ettei valvominen lopu ikinä...

 PPs. Onko pojan vitamiini/kivennäisainetasot tarkistettu? Monet vitamiinit osallistuu unihormonien tuotantoon ja ilman niitä nukkuminen voi todella olla hankalaa, vaikka yölliset vierailut toisilta tasoilta loppuisivatkin. Kalaöljy voisi olla yksi toimiva ratkaisu.