Astro Foorumi

Noh, ajattelin laittaa tämän aiheeksi kun sekin pyörii mielessä.

Jotenkin vaikka tajuaisi että homma ei toimi, niin mitä enemmän rakensi ja päästi toista lähelle ja huomaa, että tämä hyppäsi taas uuteen suhteeseen vaikka piti olla yksin (miehet ei käsittääkseni pysty olemaan yksin suhteen jälkeen kuin ehkä vuoden, on erinäisiä tarpeita) - niin menee maku olla ystävä.

Kuinka tosissanne pystytte olemaan ystävä exän kanssa? Minkä ajan kuluttua?

Saako ystävältä toivoakin jotain? Yhdessä vietettyä aikaa? Entäs niiden muut exät, ystävät ja tyttöystävät jotka alkavat estää yhteistoimintaa, matkoja tms? Mitä järkeä oikeastaan on yrittää ystävyyttä?

Eikö miehet uppoa (!) siihen uuteen suhteeseensa ja ikäänkuin unohda aika
sukkelaan menneen, joten miksi minä tarjoaisin ystävyyttä, kun suhteet kuitenkin aina loppuu sotkuisesti.

Tässä minä vaan kun jos mies antoi suhteeseen vähän  tuntuu että ystävyyden kanssa on samoin, saati jos ex on ulkomailla tai toisella  paikkakunnalla.

Tällaisten kokemusten jälkeen ei vaan tee mieli antaa enää mitään kellekään paitsi lapselle, mikään ei tunnu muuttavan ajatustani. En luota miehiin. :buck2:

Miten ihmeessä sinä ystäväiseni vieläkin mietit miestä, joka omienkin sanojesi mukaan on täysi p*ska, jossa ei ole kertakaikkiaan mitään hyvää..? :idiot2:

Mitä ihmettä sinä olet ko. hemmossa oikein hävinnyt, muuta kuin yhden kottikärryllisen sontaa elämästäsi? Kaipaatko sitä noin paljon takaisin?

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/trash.gif)

Move on, äläkä katso taaksesi. Tulevaisuutesi mukavine miehineen on edessä päin, ei takana päin. :)

Tuosta taakseen katsomisesta et hyödy mitään, elämäsi polkee vain paikoillasi, eikä siihen ole mitään "mutta kun se silloin sanoi sitä ja tätä"-tekosyytä.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/3.gif)

Sydäntä ja itsetuntoa parantavaa iloa, valoa ja rakkautta lähettäen  :smitten:
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hearts2.gif)

Asterix

PS. Jos et ala ottamaan askeleita eteenpäin suloisilla pikku kintuillasi, niin minä otan järeämmät aseet käyttööni...  ::)  
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/whip.gif)

Oivaltavaa pohdintaa peilin perässä juoksemisesta.
Kokemusperäisestikin olen havainnut, että mitä himmeempi peili, sitä enempi kiihkoilemme sen kiillottamisen kanssa. Tämä lienee luonnollinen maailmanparannustarpeemme. Ja jos ja kun siitä sitten hetkeksi väläykseltä jotain omaa kuvaamme hahmotamme, niin siitähän vasta riemastumme, että lisää! Tahtoo nähdä lisää!
Todellisuudessa, olemme valinneet just sen himmeen peilin kaikkien kirkkaampienkin peilien seasta siksi, ettemme vielä kestäisi nähdä selkeämpää kuvaa itsestämme.

No, mulla ei varsinaista kokemusten kirjoa ole. Omaan siis yhden ex-tyypin.
Ja sanoisin, että sen jälkeen, kun tiemme erosivat, ei ainakaan mullla ole ollut mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä. :buck2:
En mie jaksaisi kyllä yrittää ystävyyttä...Ja kun ei lapsia ole, niin ei edes niiden takia tarvitse olla väleissä ja se on enemmän kuin nasta juttu.
Kaikkea hyvää toivon hänelle ja onnellistuutta, mutta ei ole miun tehtävä olla hänelle olkapäänä.

En sitten tiedä, voisiko olla erilaistakin, siis olla kaverina jonkun exän kans...
No, itseni tuntien, niin ehkä ei.


ööö, voivat olla suurimmaksi osaksi jo varattuja.
Mutta kyllä niitä vapaanakin on ja vapautuuhan niitä koko ajan. ;)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)-Rakkautta voi saada vain olemalla itse rakastava-(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)-Rakkaus on vain antamista, ei ottamista eikä saamista-(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)-Rakastan Sinua, mutten omista Sinua-(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)


Itsetuntoa ja sydäntä parantavaa iloa, valoa ja rakkautta lähettäen monien Enkeleiden kera.
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/FernieAngelblowingakiss.gif)

Asterix

Voit olla iloinen, nyt tiedät mitä ET halua elämääsi. Mulle ainakin kävi niin, herra x nuiji itsetuntoni kunnolla pohjamutiin, mutta sieltä pääsi vain ylöspäin. Näin jälkeenpäin voin olla kiitollinen että "törmäys" ohjasi minua oikealle tielle. Emme silti ole ystäviä, emme edes tervehdi, sen verran epämiellyttävä tyyppi  :idiot2:

Riippuu tavasta miten ollaan erottu, jos ovet ovat paukkuneet ja jäkipuinti ollut hirvittävää, turha soitella puolen vuoden päästä ja kysellä kuulumisia.

Jos rakkaus on vain himmentynyt ja tiet ovat vieneet eri suuntiin, niin mikäs siinä yhteyksiä pidellessä :)

Minä olen pystynyt olemaan exäni kanssa ystävä eromme jälkeen, vaikka ensin oli tosi vaikeaa. Nyt hänellä on uusi tyttöystävä (erostamme alle 4kk!) mutta juuri sen takia meillä tuntuu menevän paremmin... Hänestä tuli heti "helpompi" kun hän sai jotain muuta ajateltavaa, kuin katkeruutensa...

Olenko mustasukkainen? Olenko osannut päästää irti?
Nämä asiat pyörivät mielessä... ???

Haluan hänelle kaikkea hyvää, rakkautta. Siksi hänet jätin, emme ole toisiamme varten. En osannut rakastaa häntä niin kuin hän minua. En osannut omistautua ja sitoutua, vaan tunsin tarvitsevani vapauden. Tunsin että vien häneltä mahdollisuuden todelliseen onneen.

Mutta mitä tämä vapaus on, kun kaipaa toisen syliin? Vai onko tämä sitä "pakollista" suruaikaa, joka kyllä menee ohi?

Mietin kanssa, onko järkevää olla hänen kanssaan tekemisissä näin paljon edelleen, se kun taitaa tuntua molempien mielestä jopa liian mukavalta.

En kuitenkaan haluaisi olla se paha viettelevä exä, joka pilaa kaikki muut alkavat suhteet... :buck2:

HMM. Oman kokemukseni mukaan exän kanssa voi olla ystävä. Miksi heittäisi sellaisen ihmisen pois elämästä, joka tuntee sinut hyvin ja arvostaa sinua ja sinä häntä? Ihan heti ei ystävyyttä välttämättä kannata lähteä kokeilemaan, mutta sitten kun aika on parantanut haavat ja kumpikin on pystynyt jatkamaan elämäänsä erillään, voi exästä yllättäin tullakin luottoystävä. Tosin tämä vaatii keskinäistä kunnioitusta. Kusipäiden kanssa tuhlaa vain aikaansa!

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/mirror.gif)

Olisi ihanaa kuulla, kun näet sieltä ihmissuhdepeilistä tämän...
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/thanimateddiamon.gif)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/mirror.gif)

Hän antaa mitä sinäkin.  :)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix

Tuo on yksi suurista elämän viisauksista Elämänilo!!!
Olen itsekin sen vasta oppinut. :smitten:

Erosin neljä kuukautta sitten exästäni.

Hän oli ihmisenä vaikea, arvosteli, moitti, valitti, kaikesta mitä tein tai sanoin. Mikään ei mennyt hänen mielestään oikein. Samaan aikaan vaatien minulta rakkautta ja ymmärrystä hänen ongelmissaan...Tämä kaikki johti siihen, että nauravaisesta ja optimistisesta tuli kyyninen ja masentunut ihminen. Loppuajasta suhdetta olin henkisesti täysin rikki. Huomasin itkeväni joka asiasta.  :'(

Rakastan häntä edelleen jollain tasolla. Anteeksianto on jokapäiväinen asia minulle vieläkin. En vain voi unohtaa hänen loukkaavia sanojaan.  :knuppel2:

Olemme kuitenkin vielä tekemisissä keskenämme, soittelemme ja tapaamme silloin tällöin. Ystävyyttä? Sitä en tiedä. Mutta hän on onneksi lopettanut arvosteluni. Pikkuhiljaa itsetuntoni on nousussa, mutta edelleen on sellaisia aamuja, etten jaksa edes sängystä nousta.

Olen joskus kuullut, että tytär hakee isänsä kaltaista miestä. Tämä päti ainakin exäni kohdalla erittäin hyvin. Näin jälkeenpäin olen huomannut isässäni ja exässäni paljon yhtäläisyyksiä, samanlaista arvostelua ja itsensä korokkeelle nostamista.

Toivon vain sydämessäni, että tulevaisuudessa osaan valita mieheni paremmin. Toista kertaa en tahdo keräillä lattian raosta itsetuntoni rippeitä...

Toivo elää    :)

Juu, täysin samoilla linjoilla!  ;) Kyllä eksän kans voi mun mielestä olla ystävä, jos rakkauden liekki ei enää lepata. Voi saada hyvinkin ymmärtävän ystävän..  Jos on kovin voimakkaita tunteita (esim. vihaa, rakkautta), niin kovin vaikee on olla ystävä.

Juuri näin  :smitten:

Mulla on mennyt miltei 5 vuotta toipua exästä. Tai siis, en ole halunnut uutta suhdetta, ajatuskin on hirvittänyt  :uglystupid2:

Olen pohtinut syntejä syviä ja opetellut olemaan yksin. Ei aina niin kivaa, mutta olen kohtalaisen tyytyväinen. Nyt voisin ehkä elääkin toisen ihmisen kanssa, EHKÄ  :D

Irti päästäminen on vaikeaa, mutta se kannattaa  :smitten:

Joonku

Vaikka kovasti haluaisikin löytää sen oman höpsön rakkaan, on omalla tavallaan ihanaa olla sinkkukin.. Nyt on siis nautittava tästä ihanuudesta :)

Minä olen eronnut exästäni joulukuun lopulla, mutta olemme sen jälkeen eläneet sellaisessa suhteessa että suurin osa ihmisista on meidän vielä luullut seurustelevan.
On niin vaikeaa päästää irti, koska tunnen että ikinä en voi kokea samanlaista "huumaa" kenenkään muun kanssa ja hänen kosketuksensa on maailman ihaninta ja terapeuttisinta. Nyt välimme kuitenkin katkesivat maanantaina kokonaan ja olen ihan maissa. Tiedän, että vanhan loppuminen on uuden alkua ja että myös minulle on vielä paljon hyvää edessä. Mutta..on silti niin vaikeaa.
Ystäviä emme pysty olemaan, koska fyysinen vetovoima on välillämme niin suuri. Emme voi olla toistemme seurassa ilman ihania halailuja, yms. Ikinä silti emme voi toistemme kanssa seurustella, koska hän ei ole valmis vakavaan suhteeseen ja minä en halua mitään "leikkimistä"..
En haluaisi menettää niin hienoa ihmistä, mutta ystävyys on nyt aivan mahdotonta. Sattuu vaan enemmän molempiin jos olisimme ystäviä, koska rakastamme toisiamme. Se on vaikeaa.
No, aika ehkä korjaa tämänkin asian.

Hei EternalSun,

minusta sinä olet vielä niin täynnä katkeruutta exääsi kohtaan, että olisi naurettavaa itsepetosta yrittää jotain ystävyyden kaltaista.

Sinun pöksyissäsi sanoisin hänelle suorat sanat ja toivottelisin hyvää loppuelämää.

Minusta ex on aina ex ja jos suhde on loppunut ilman katkeruutta ja kaunaa, ystävyys voi olla mahdollista, mutta aika harvoin se kuitenkaan on niin ??? Olisi tietysti hienoa, että voisi olla ystävä, itsekkin yritin olla hUOM: yritin..olla ystävä, mutta eee siitä tullut mitään, pahasuopaisuutta toiselta puolelta, ilmeisesti eroa asia ei ollut käsitelty.Pitäs vaan keskittyä nykyiseen suhteeseen/olotilaan ja nauttia siitä ja oppia menneisyyden virheistä/kokemuksista :smitten:

Ehkä tuota ei kannata miettiä ollenkaan, koska ei kukaan voi missään suhteessa tietää oikeasti, että kestääkö suhde vai ei. Sen miettiminen tuo oikeastaan turhaa murhetta. Parempi ois ehkä nauttia hetkestä ja elää päivä kerrallaan. No myönnän, että tosi helppo sanoa niin ja vaikea oikeasti elää niin.
Mutta siihen tulokseen olen tullut omalla kohdalla, että liika murehtiminen siitä kestämisestä ei hyödytä mitään.

Sivuhuomatus:
Ostiin juuri tuon Andrea Bocellin Amore levyn ja  :smitten: :smitten: :smitten:
Aivan unelma....Oooooooh.

Olen ainakin itse hyvä ystävä exäni kanssa. Autamme toissiamme tyttö-ja poikaystävien suhdesotkujen selvittämisessä ja kavereina meillä on paljon hauskempaa kuin ikinä yhdessä ollessamme. Itse olen onnellisessa suhteessa mutta exäni vapaa kuin taivaan lintu.. :)

onhan se mielestäni hankalaa..

Ystävyyttä exien kanssa on olemassa. Syvääkin sellaista.

Mutta vaikeaa se voi jatkon ja uusien ihmissuhteiden takiakin olla.

Uudet parisuhteetkin voivat tämän takia olla vaarassa heti kättelyssä, sitä kun tuppaa pakostakin jo vertailemaan.

Eikä uudet ihmissuhteet voi koskaan aluksi pärjätä syvälle monen vuoden rikkaalle yhteiselolle exän kanssa.

Niin sitä alkaa nirsoileen...

ja käteen ei jää kuin tyhjä arpa.

 :-X

Itse en ainakaan vielä pysty olemaan pelkästään ystävä exän kanssa,kun joskus on kuitenkin ollut enemmänkin..Tosin tilanteesta tekee kummallisen se,että olin naimisissa lapseni isän kanssa 12 vuotta,erottiin,kun tunteet kerta kaikkiaan loppui ja mies hankki "irtosuhteita" Ero oli todella helppo  ::)
Sitten tapasin eronneen miehen,jonka kanssa oltiin ensin puolisen vuotta,sitte parin kuukauden paussi ja yhdessäoloa vuoden verran.Emme edes asuneet yhdessä ja töiden ja harrastusten vuoksi ei edes tavattu päivittäin,mutta,mutta..Ero tästä miehestä oli ja on edelleen vaikea asia  :'(
Kun erottiin,hänkin sanoi,että on vielä tunteita minua kohtaan.Miksi sitten erottiin? Se kaikkineen olisi aika pitkä juttu,mutta lyhyesti sanottuna asioissa oli niin paljon sekaannusta ja ulkopuolelta vaikuttavia tekijöitä,että parempi oli kuitenkin erota.
Välillä menee jo ihan mukavastikin,mutta lähes jatkuvasti exä on kuitenkin ajatuksissa.Mietin kaikkea aivan hyödytöntä,että olisiko pitänyt tehdä niin ja niin,mitä sanoi sillon ja sillon..Rasittavaa,muttei tahdo päästä irti näistä ajatuksista..Varsinkin,kun näkee toisen ahdistus tahtoo iskeä..
No,joka tapauksessa yritän positiivisella ajatuksella eteenpäin..Ai,niin erostamme on noin puoli vuotta,se kuitenkin varmaan aika lyhyt aika toipumiseen..Yv:täkin saa minulle laitella näistä asioista.. ;)

Viimeisimmän exän kanssa onnistuttin eroamaan kavereina, joten jotain edistystä on näköjään tapahtunut ajoituksessani (häivytään hyvän sään aikana, eikä vasta myrskypilvien ilmestyessä horisonttiin ;)) Jos vastaava onnistuu vastaisuudessakin, hyvin menee. 8)

Tässä on ainakin yksi mukava mies  ;)

Kuka kutsuu mukavia miehiä?
Tässäkin vois olla yks sopivanmukavalle daamille...

Ja eksien kanssa sovussa  ;)

Mukavia miehiä, wau... ::)

Uskoisko tota...?! ;D

Enpä muistanutkaan kirjottaneeni tähän viestiketjuun, luinpa sitten kirjotukseni ja totesin et onpa kaikki muuttunut... Exä on mukana kuvioissa edelleen - nyt täysin kaverina, ystävänä, oikeastaan vielä PARHAANA ystävänä, mutta kaipaus on jäänyt pois. Enkä mä tunne enää sellasta vetoa, voidaan ihan hyvin olla samassa tilassa ja vaikka halailla eikä se enää ole piinaavaa. Ja oon ihan sinut sen tosiasian kanssa että hänellä on uusi tyttöystävä, odotan innolla et näkisin tytön joskus ihan livenä... Vähän vaan jänskättää miten hän suhtautuu muhun, on kuulemma ollut huolissaan että exä haluiskin mut takasin ja jättäisi hänet. Turha pelko. En halua olla uhka kenenkään suhteelle.

Olen seurustellut elämässäni kolme kertaa.

Minun ensi rakkauteni on edelleen minulle hyvin rakas. En haikaile hänen peräänsä ja olen tyytyväinen siihen,että suhde loppui (niin kuin sen pitikin). Nykyisin hän on minulle kuin veli ja majailimmekin 2 vuotta kimppakämpässä ilman ongelmia (lukuunottamatta sitä, että herra oli sangen laiska siivoamaan ja tappoi melkein appelsiinipuuni, kun olin matkoilla ;)) Nykyisin hän asuu opiskelujen vuoksi toisessa kaupunginssa, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä. Hän on lisäksi yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni ja hänen kanssaan me jaamme ilomme, surumme, huolemme ja onnemme. Sitä keskustellaan myös seurustelukumppaneista. Tätä meidän välistä suhdettamme on hyvin, hyvin vaikeaa selittää kellekään, koska yleensähän rakkaimmat ihmiset muuttuvat parisuhteen loppumisen jälkeen pahimmiksi vihamiehiksi. Se on sellaista Oikeaa Sielujen välistä rakkautta ja kunnioitusta ilman maallisia himoja ja vaatimuksia. ^  _____  ^

Toisen exäni kanssa olen väleissä, muttemme sen kummemmin pidä yhteyttä. Olemme totaalisen eri maata ja lyhyt suhteemme oli vain karman maksamisen vuoksi olemassa (minä maksoin pahoja tekojani hänelle). Tulemme kyllä juttuun, jos kadulla törmäämme toisiimme, mutta ei sitten muuta. Hänen ei ole tarkoitus olla elämässäni enää.

Nyt tämä uusin exämies, josta tuli ero parisen viikkoa sitten, on fiksu ja mukava mies. Uskon, että pysymme ystävinä ja yhteydessä, joskin meistä tuskin tulee yhtä hyviä ystäviä (bestiksiä) kuin ensirakkaudeteni kanssa. Hän on kuitenkin hieno mies, jolle toivon pelkkää hyvää ja haluaisin kovasti olla joskus todistamassa sitä päivää, kun hän taluttaa alttarille elämänsä naisen ^______^

Eihän minulla ole mitään syytä vihatakaan heitä. ... Tai no ehkä olisikin, mutta mitä suotta vihoja lietsomaan. Ei sovi minulle, enkä tunne siihen tarvettakaan. Luojalle kiitos Oinaan sarvista, joilla pääsee elämän hirveimpienkin karikkojen yli voittajana, nopealla aikavälillä!

Sanoisin että se, miten kokee exän ja tulee hänen kanssaan toimeen riippuu siitä, mite molemmat ovat pystyneet päästämään irti toisistaan ja negatiivisista tunteistaan - vasta sitten ystävyyskin voi toimia, kun se todellakin ON ystävyytt, vilpittömällä pohjalla, ilman "vanha suola janottaa"-meininkiä.

Näin mie olen asian kokenut ^_______^

Jos exän kanssa on eronnut sovussa tai tunteet ovat vain viilenneet niin miksikäs ei pitämään yhteyttä ja olemaan ystäviä.

Jos tilanteeseen on liittynyt riitoja, pettämistä yms. niin sitten ei kannata edes koettaa sitä ystävyyttä, koska se ei tule kuitenkaan onnistumaan.

Joskus se exä on se tapaus, jolle voit kertoa jos joku painaa. Ehkä sille uudelle kumppanillekkaan ei pysty kaikkea kertomaan, mutta eksän tunteen ja luottaa niin sille voi kertoa kaiken.

Ei ole mielenkiintoa pitää yllä ystävyyttä exiin. Aiemmin on ollut jonkunlaista yritystä, mutta eipä siitä mitään ole tullut, ei ole kiinnostanut ja juttu tuntuu jotenkin niin oudolta. Pari moooonen vuoden takaista exää (viiden ja kahdeksan vuoden takaa) on ottanut taas kontaktia, ja itse asiassa halunneet lämmitellä hommaa uudelleen, mutta ehei, tätä tyttöä ei kiinnosta. Kun se on katsottu, niin se on katsottu. Tunteethan toki ratkaisevat aina pelin, mutta kun niitä ei enää ole niin ei... ja ystävyys puolestaan tuntuisi oudolta ajatukselta -en usko että saisin suhteelta siinä mielessä mitään irti, muuta kuin mieliharmia kenties.

Kyllä se tahtoo olla niin että nuo sillat tulee poltettua takanaan (tai useinkin se toinen osapuoli on saanut ne sillat palamaan omalla käyttäytymisellään..). Ei toki silti kaikki exät ole "paskoja" (ainoastaan yksi on, ja suuremmanluokan sontiainen onkin, kuvottava epärehellinen limanuljaska -viha leimahtaa edelleenkinkin kun hän edes tulee mieleen niinkuin nyt tätä kirjoittaessani), monia kohtaan voi olla hyvät muistot jäljellä, mutta siihenpä se sitten jääkin. Toisaalta, jos jutut eivät ole onnistuneet, niin ainahan silloin jotain on mennyt "vikaan".. ja kyllä itse ainakin olen useinkin harmillisesti kohdannut sellaisia tyyppejä, jotka ensin vaikuttavat kivoilta, mutta jotka ovat heikkoja kun toinen sukupuoli tulee kyseeseen.. ja se on piirre jota todellakin vähiten arvostan miehessä. Haasteita on elämä tielleni siis heitellyt, jospa se on ollut tarkoituskin. Kunpa löytyisi se oma, luottamuksen arvoinen ja oman arvonsa tunteva mies, jonka ei tarvitse langeta houkutuksiin pönkittääkseen omaa egoaan.. sellainen on mies paikallaan :)   :smitten:

Jonkinmoista "ystävyyttä"ilmenee ex:sän kans.
Jotenkin se menee sillai, jotta välillä ollaan enemmän ja vähemmän tekemisissä sitte taas toisinaan ei ollenkaan.
No meillä tietysti yhteinen lapsi vaikuttaa asiaan.
Lapsen  vuoksi täytyy pitää pakostakin yhteyttä.
Sen myös tiedän, että hänen kihlattunsa joskus pistää kapuloita rattaisiin ihan urakalla. Pitää minua ilmeisesti uhkana.

Pirpaliina :smitten:

Aiheeseen liittyen, olipas "mielenkiintoinen" puhelu mulla äsken
YYYÖÖÖK YYYYÖK YÖÖÖK YÖÖÖÖÖÖKK YÖÖÖÖÖK AAAARRRRRGGGHH STANA  HLVTTI HHHHYYYYI HHHYYII ÄÄÄÄÄHHH  :tickedoff: :tickedoff: :o :o :tickedoff: :buck2: :buck2: : :buck2: :buck2: :tickedoff: :tickedoff: :buck2: :buck2: :buck2:

huh, ei vielä helpottanut.. :buck2:

Lemniskata, voivoi... ;D

Ilmeisesti exän kanssa?

Jotta kukaan ei pääse kuittaan niin sanon nyt että tosiaan, piti mennä nukkuun mut ei pysty. Käyn niin ylikierroksilla et sydän hakkaa.

Mulle tulee huomenna exä käymään kylässä tyttöystävänsä kanssa... Hmm.. No, ei se paha juttu ole. Ihan kiva se tyttö on. Pitää vaan varoo sanojaan, kun pelkään että alan puhumaan liian levottomia ja jotain mun ja exän inside-juttuja, mikä ei ois kauheen reilua.

  :smitten:

      Minä taas ex`äni kanssa, oikeesti kasvoimme erilleen.

       Hän asui moninaisia vuosia eri paikkakunnalla, eikä

         uskaltanut ottaa puheeksi vanhempiensa kanssa, että

           eroaisimme ystävinä. No, nykyinen aviomies on

             samoilla nimikirjaimilla, ettei tarvinnut

               kapioita mennä muuttelemaan.  ;D


                     :smitten:   :2funny:


       

Sellaisten kanssa pystyn olemaan väleissä, keiden kanssa seurustelu ei ole ollut helvettiä ja toisten loukkaamista. Pyrin aina ystävyyteen vaikka eihän se kaikkien kanssa tule ikinä onnistumaan kun ei ole ollut kuin pelkkää intohimoa ja rakastumisen tunnetta ilman mitään ystävyyttä.
Minulla oli eräs skorpparimies jonka kanssa eroaminen oli varmaan tarkoitettu tapahtumaan... hän suuttui koska epäili ja päätti lopettaa meidän suhteen. Viimeeksi kun näimme ystävinä niin välillemme muodostui tietenkin intohimoa (ei mitään rakkautta) ja siitä yksi asia johti toiseen... Näin tapahtui joka kerta kun näimme ja jälkeenpäin kadutti. Viime kerralla kun hän halusi nähdä niin oli pakko kieltäytyä kun ei silkka PUHDAS ystävyys ILMAN seksiä näköjään voi ikinä onnistua...

Mutta siis monet exät joiden kanssa ei ole ollut niin vakavaa ja dramaattista niin olen erittöin hyvä ystävä. Yhdestä on tullut yksi parhaimmista ystävistäni.
Kaikille miehille en ole edes uskaltanut kertoa että yksi parhaista ystävistäni on exäni... seuraisi liikaa mustasukkaisuutta ja ongelmia (kokemusta)  ;)  ;D

Itselläni on vain yksi pitempi aikainen suhde, ja erosimme vuosi sitten. Kumpikin rakasti vielä toisiaan mutta yhteiselo oli yhtä helvettiä ollut jo vuoden niin lopetimme sitten suosiolla ennenkuin kummankin mielenterveys olisi romuttunut  :idiot2:

Pidimme paljon yhteyttä ja purimme ero ahdistustamme toisillemme ja vietimme periaatteessa suruajan yhdessä, vissiin ainoastaan kuukauden täyshiljaisuus vallitsi välillämme. Sitten alkoi lämmin ystävyys joka on kestänyt ihan tähän kesän alkuun saakka. Nyt exäni haluaa pilata suhteemme sillä, että hän haluaisi palata takaisin yhteen  :(

Mutta meidän ystävyytemme on johtunut lähinnä kriiseistä. Ilman pahoja elämän mullistuksia joita vuoden aikana on tapahtunut meille molemmille, niin tuskin olisimme väleissä. Mutta huomaan että ainakun jotain pahaa tapahtuu ja itken niin olen jo valinnut hänen numeronsa ja pyydän häntä tuekseni.

Ystävyytemme on nyt katkolla hänen tunteittensa vuoksi, mutta toivon hänen pian huomaavan kuinka paljon onnellisempia olemme ystävinä kuin rakastavaisina  :smitten:

Jaa-a.. Minä en ole yhdenkään pidempiaikaisen poikaystävän kanssa väleissä. Niihin eroihin on kuitenkin liittynyt niin ikäviä juttuja, että minä en olisi mitenkään pystynyt olemaan kaveri tai ystävä. Mutta lyhyempi aikaisista "helluista" on jäänyt hyviä kavereita useampiakin. On tutustuttu, ihastuttu, yritetty ja todettu ettei meille hääkellot varmaan koskaan soi. Kuitenkin kun on mukavaa yhdessä, niin mikä jottei oltaisi tekemisissä jatkossakin! ;)

Tosin muutaman tällaisen tapauksen kanssa on käynyt niin, että sitten kun mies on alkanut seurustelemaan ja uusi tyttöystävä saa tietää kuinka olemme tutustuneet ja mistä tunnemme toisemme, on kaveraaminen saanut jäädä löyhemmäksi tuttavallisuudeksi. Ei ole neitokaiset oikein pitäneet ajatuksesta, että entinen heila heiluu kuvioissa..  :idiot2:


Minullakin on ollut eräs tällainen tapaus! Skorpparimies minullakin, hänen kanssa todettiin melko varhaisessa vaiheessa, että ei tämä ehkä pelitä nyt. Päätimme kuitenkin, että jatketaan kavereina. Tapailtiin silloin tällöin ja aina päädyimme jollain ihmeen kaupalla sänkyyn. Minua ahdisti ja kadutti ja v*****i jälkeenpäin aina tietenkin melko kovalla kädellä. Päätimme aina; pelkkiä kavereita tästä eteenpäin. Sittemmin olemme alkaneet kartella toisiamme, sillä näköjään vahinkoja sattui turhan monta kertaa peräkkäin..  :idiot2:

malja itseironialle
olin niin epätoivoinen ja surullinen
että otin kuusi ummetuslääkettä
ihan vain protestoidakseni
ja tekstailin kanssasi taas ikävästäni

eihän me oikeen ikinä jaksettu syvällisiä jutella
tämäkin vakava keskustelu päättyi siihen
että ilmoitin paskan lentävän kohta
maailmanloppua enteilevällä tavalla

siihen totesit että "olet vieläkin ihana"
"eikä nyt auta kuin sanoa voi paska"
ja "koita nyt pärjätä sen peräsuolesi kanssa"
sitten pitikin jo juosta ja lujaa

kolme yhteistä vuotta ovat nyt ohi
mutta silti me voidaan puhua kaikesta
arkipäiväisistä asioista kuten suolen toiminnasta
olen siitä kiitollisempi kuin uskotkaan

Tämän "runon" kirjoitin pian erottuani exästäni... ;D Hän on oikeastaan paras ystäväni. Hän on se, kenelle soitan ensimmäisenä oli asia sitten hyvä tai paha. Hänellä on uusi tyttöystävä, mutta minua se ei häiritse ollenkaan. Kiva tyttö, skorppari. Hiljaisen ja kiltimmän oloinen kuin minä ja parempi niin tuolle rapumiehelle.. :)

    :-*

     Herää kysymys,( vilpittömästi ) onko tuo asia niin

      vaikea, ja juuri naisille, oletteko niin tunne,,

         sidoksissa kaikkeen tapahtuneeseen, jota

             kuitenkin elätte, sitten uudessa

                suhteessa kaikenaikaa!! ?

                       :'(  :-*   :angel:

Jos tuo kysymys oli minulle (?) voin sanoa nyt kun erosta on kulunut 8kk, en koe enää mitään tunnesidosta exääni, siis sellaista että olisi tarve märehtiä menneitä. Kyse on puhtaasta ystävyydestä, ei roikkumisesta. Ei se soitteleminen ole jokapäiväistä, oli tuossa jokin parin kuukauden taukokin yhteydenpidossa. Kun uusi suhde tulee joskus hamassa tulevaisuudessa, en minä aio exästäni tilittää uudelle miehelle yhtään mitään, en välttämättä edes esitellä häntä exänäni vaan kaverinani. Koska menneillä ei ole merkitystä.

Aivan varmasti maailma on mahdollisuuksia täynnä ja kaikkea on tarjolla.

Itse olen eronnut kuusitoista vuotta sitten omasta tahdostani.
Ero tuntui ensin miehestäni kamalalle ja yritti kaikintavoin lyödä kapuloita rattaisiin esim.lapsen huoltajuus asiassa. Sain hänet kuitenkin puhumalla ymmärtämään, että lapsen on parempi olla minun luonani Suomessa kuin ulkomailla.
Eron tuska kesti aikansa, ehkä vuoden-kaksi, jonka jälkeen olemme olleet tosi hyvissä väleissä. Minä olen hänen paras ystävänsä ja lapsen kanssa hänen perillisensä. Siitä on kuusitoista vuotta aikaa kun erosimme. Olen tälläkin hetkellä hänen asunnollaan siivoamassa kun hän on lapsensa kanssa matkoilla, tulevat huomenna kotiin ja halusin yllättää heidät...Ja muutenkin tarvitsen nyt välimatkaa omaan kotiini.

Mutta...Mutta tämä nyt meneillään oleva ero :tickedoff:
Tiedän varmasti että emme tule koskaan olemaan ystäviä, elämämme tulee olemaan katkeruutta ja vihaa puolin ja toisin.
 :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2:
Joidenkin kanssa vaan ei voi ajatellakkaan olevansa ystävä eron jälkeen...on joko rakkaus tai viha, niin suoraviivaista se on.

Ex-kihlattuni (nousu-Jousimies, aurinko-Vaaka, kuu-Skorpioni - itsellä nousu-Vaaka, aurinko-Skorpioni, Jousimiehessä Merkurius) on vielä 4 vuotta eromme jälkeen paras ystäväni ja uskottuni. Myöskin hänen äitinsä on minulle läheinen, vaikka ex-anoppia pitäisi kai jo perinteestä vihata :D

Ei ole asiaa jota en voisi ex-kihlatulleni kertoa, jopa uudet ihastukseni annan hänen arvioitavakseen. Kyselen häneltä neuvohaa ja mielipiteitä asioihin. Näemmä pari-kolme kertaa viikossa, käymme lounaalla tai vietämme aikaa jommankumman luona ruokaa laittaen tai elokuvia katsoen. Eilen kävin hänen kanssaan hänen vanhempiensa luona syömässä ja vaihtamassa kuulumiset.

Välillämme ei ole enää tippaakaan seksuaalista virettä, hän on minulle enemmän isoveli tai oikeastaan sukupuoleton olento. Suhteemme loppujen lopuksi kaatui siihen, että hän oli tietyissä asioissa hyvin ehdoton eikä halunnut seksiä lainkaan - meni 4 kuukautta ilman mitään läheisyyttä. Minua ennen hänellä ei ollut ketään, eikä minun jälkeenkään. Kaikki aina kyselevät koska palaamme takaisin yhteen, koska vietämme aikaa niin paljon yhdessä, mutta minä en kaipaa missään nimessä romanttista suhdetta hänen kanssaan.

Huomioita synastriakartaltamme - Merkurius tarkassa yhtymässä Askendanttiin molemminpäin, hänen Aurinkonsa ja noususolmunsa yhtymässä Askendanttiini, minun Noususolmuni yhtymässä hänen Deskendanttiinsa.

Olin toivonut tässä ketjussa, että unohtaisin täysin viimeisen exäni temppuineen ja nyt se on tapahtunut. Se on siis mahdollista kelle vain, jonka täytyy läpikäydä paljon ikäviä asioita jonkun kanssa. Hän on minulle täysin vieras, ja olen kuin se sama tyttönen 15-20 v sitten ennen heitä.

Tämmöiset todella kannattaa tarkistaa, ennen kuin antaa suhteen jyllätä sitten joskus.

- sinun Kuu (naiseus, tunteet) on ylipäänsä huonosti aspektoitu kumppanin taholta (neliöt miehen Saturnukselta, Uranukselta, Kheironilta ja Plutolta), jonka koet raskaana velvoitteena, jyräävänä ja kipeitäkin tunteita aiheuttavana, et tunne saavasi tunteillesi vastakaikua
- samoin sinun toinen nais-planeetta Venus on myös huonosti aspektoitu tuon kumppanin taholta - et saa vastakaikua romantiikankaipuuseesi, et tunne hänen vastaavan naiseuteesi
- sinun Mars on hyvin aspektoitu hänen taholtaan eli pystytte paremminkin toimimaan yhdessä kuin tuntemaan tunteita
- myös sinun Kheiron ottaa vastaan kipeitä kuvioita miehen kartalta   :coolsmiley:

Mielenkiintoista! Katselin joukkariexän  :jousimies: Ap kartat ensin 90 luvun alusta ja kyllä ne tietyt aiheet siellä eri huoneissa näkyy. Samoin tuo 1997 vuoden loppu, ruuhkat oli nimenomaan ulkomaiden, työn, tuttavapiirien ja hankaluuksien huoneissa; kaikki nämä toteutuivat.

Hauska analysoida ilman tunnetta.

Nyt sitten kun odottelen yhteydenottoa, huomaan että hänellä on kotiin ja  rakkauteen liittyvät huoneet hyvät, MUTTA ! liiton huoneessa rakoilee eli Uranus seiskassa on neliössä Merkkari, Mars ja Juppari. Ilmeisesti koetellaan, kestääkö (se testihän tulee 7 v välein, tai ainakin joku testi). Samoin kahdessatoista on Saturnus neliössä Juppariin ja työn huoneessa Neppari oppositiossa Saturnukseen.   :uranus: :aspect_squ: :merkurius:  :mars: :jupiter:    :saturnus: :aspect_squ: :jupiter:     :neptunus: :aspect_opp: :saturnus: 

Huh huh. Siis, illuusioita työmenestyksestä, ongelmia ja liiton natinaa? Ilmankos ei ota yhteyttä ihan helpolla jos minä olen se paha ja uhka kun >evvk< jatkaa hänen kanssaan mitään.

Kiinnostavaa. Oletteko koskaan seuranneet miten niillä meni SEN JÄLKEEN?? Toisella exällänihän  :kauris: on vielä rakkausjutuissa suotuisaa, mutta annas olla kun vuosi pari menee.. tosin hänellä nytkin vitosessa Jupiter neliö Kuu, seiska suotuisa  :aurinko: :venus:. Työn huoneet ok, varojen huone ei.

Odotan todella mielenkiinnolla seuraavan oikean rakkaan karttojen tutkimista, AP kartat on niiin paljastavia.  :angel:

Joopa joo.. skorppari  :skorpioni: joka sanoi sitoutuneensa jälkeeni, ja vaihtoi uskonsa, hänellä on todella rankka AP kartta rakkauden suhteen. Seiska tyhjä ja vitosessa vain Neptunus neliössä Aurinko, Merkkari, Venus, Juppari oppositiossa Sattariin. Taitaa olla illuusiot romahtaneet.  :neptunus: :aspect_squ: :aurinko: :merkurius: :venus:    :jupiter: :aspect_opp: :saturnus: .

Hyvähän se olisi jos nuo kaikki löytäisivät jonkun jonka kanssa pysyä, mutta jos heilläkin jatkuu nämä erot tai liittojen natinat. Kuvittelisin että yksi pysyy naimisissa muttei ehkä ihan uskollisena, toinen takertuu aina uudestaan kunnes oppii ja kolmas vetää coolia linjaa ja aina pieleen.. ehkä.. en tiedä.. mikä heitä opettaa henkisesti eniten, se tapahtukoon.

Vain tuo oman merkin edustaja tavattava, sovittava asiat lapseen liittyen ja sitten uutta. Oma Ap kartta myötäilee hauskasti kaikkia tarot tulkintoja koskien tulevaa kauttani..  ;)

ja taas Sashan kommentti tuolla alussa ei pitänyt paikkaansa, eli toinen ei antanut sitä mitä minä. Mutta hyvä näin, helpotuksen huokaus - Tämähän se syy on; nainen on naiselle susi. Heh.  :2funny:  Itse asiassa minulle kukaan exnainen ei ole ollut uhka, koska ne on olleet joko toisessa maassa tai kaupungissa tai ihan mennyttä kamaa, paitsi eräällä joka ei millään päässyt erostaan yli. Antaisitko kumppanisi tapailla exäänsä?

"Tosin muutaman tällaisen tapauksen kanssa on käynyt niin, että sitten kun mies on alkanut seurustelemaan ja uusi tyttöystävä saa tietää kuinka olemme tutustuneet ja mistä tunnemme toisemme, on kaveraaminen saanut jäädä löyhemmäksi tuttavallisuudeksi. Ei ole neitokaiset oikein pitäneet ajatuksesta, että entinen heila heiluu kuvioissa.. "

                      :'(

       Kyllä eXsäni kaipaa minua, kun on tarvis remontti- Reiskasta.


                        :2funny:

Ymmärrän häntä - eihän naisilla ole edes sähköporaa  :-\
 :smitten:

 :2funny: :2funny: :2funny: ;D :smitten: ainoa hyvä syy onkin se pora -

MENEE PIKKASEN NUOTIN ELI TOPICIN VIERESTÄ ~TÄMÄ MINUN  vaan kun oli ihan "pakko" tulla moikkaamaan sinua Kotkansilmä ~nimittäin ihan ollut ikävä ... :'( , 

.....  :-*  :smitten:  :D sulle Kotkansilmä ~ mukava nähdä sinuakin ~jo tässä päivänä muutamana ehdin ajatella ETTÄ oletkos sinä(kin) poistunut h i l j a a a jälkiä jättämättä..... ja jk. ja ps. aina on tilaa miehille joilla pysyy kädessä muukin kuin ....  saat itse valita että muutakin kuin mikä  :D  8) ...alkavat kohta olla katoavaa kansanperinnettä ja suojeluskohde ... siis nämä tosi miehet...  :smitten:

...enkä nyt aio virittää keskustelua ; ainakaan tässä , että mitä tuo tosi mies ~tarkoittaa ~tässä ainakin very hyvää ja sitä alkuperäistä ~eli mikä on miehen suorastaan geeniperintökin ollut tuhansien ja tuhansien vuosien ajan ... PIIS ÄND LAAV :smitten:

...t. aaviisuinen  :smitten:

 :coolsmiley:

                  :knuppel2:

   Kuuleppas aaviisu, sanon sinulle suoraan sen, että tuollainen

     imarteluun viittaava puhuttelu, kyllä auttaa, aina. :-*

       Täällä astrossa olen jopa kokenut olevani vieraantunut.

        Joten on osallistuminen jäänyt vähiin, ja vielä olen

          saanut vahdin joka estää kontaktin, palomuuri.

                       :smitten:

Kahdeksanvuotisen ex-avokkini kanssa olen edelleen hyvä ystävä ja olin auttamassa yhteenmuutossa nykyisen miesystävänsä kanssa, eikä väleissä ole mitään ongelmia. Mihin sen toisen ihmisen arvo katoaisi, erosta huolimatta, kun ero hoitui kaikinpuolin asiallisesti avoimissa ja rehellisissä merkeissä.
 
Satutin vastikään sydämeni elämäni rakkaimman ja turvallisimman ihmisen kanssa asialla, jota tuskin koskaan tulen ymmärtämään, eikä minun tarvitsekaan. En tiedä, mihin rooliin minut ystävänä haluaa, enkä tiedä kykenenkö ikinä tuntemaan oloani turvalliseksi ystävänään. Ei halunnut tarkoituksellisesti satuttaa, mutta elämässä kaikella on seurauksensa. Jokaisella teollamme ja tekemättä jättämisellämme on aina merkityksensä. Valinnat, joita teemme kertovat meistä ihmisinä. Jokaisen valintamme myötä vaikutamme ympäröivään maailmaan halusimme sitä, tai emme. Tietyt valinnat satuttavat enemmän kuin toiset. Se miten valitsemme, kertoo mikä meille on arvokasta. Meillä on vapaus itse valita, mutta vastuu myös seurauksista.

Mitä sitten yritän sanoa, en taida täysin itsekään tietää, mutta olen sysännyt sitten aiheettomasti vastuuta toiselle omista tunteistani ja loukkaantumisestani. Asian olisi toki voinut hoitaa kauniimminkin, mutta uskon siihen, ettei tehnyt sitä tahallaan, ei vain ymmärtänyt, miten merkityksellisestä asiasta minulle oli kyse. Tulee aina olemaan rakas, mutta mikä olisi roolini ystävänään, sitä en tiedä. Mitä voin antaa ihmiselle, joka haluaisi olla ystäväni, muttei voi olla kanssani aidosti läheinen, enkä tiedä kykenenkö enää koskettamaan, tai ottamaan kosketusta vastaan. Rakastaa voin silti, vaikken ystäväksi ikinä kykenisi. En silti halua mitätöidä koko ihmistä sellaisen takia. En minä häntä vihaa. Tärkeä hän on yhä. Siksi pyysinkin anteeksi sysättyäni vastuun loukkaantumisestani ja tunteistani hänelle.

Niin... miksi tuhota parasta asiaa itsessään katkeroitumalla. Ainakin pystyn yhä tuntemaan ja rakastamaan, vaikken koskaan päästäisi ketään liian läheiseksi. Se on arvokkain asiani elämässä. Liian paljon menetettäväksi, hukata se mitä on sydämessään ja kovettua ihmisenä tääysin. Ei kukaan ole sen arvoinen. Miksi kärsisin huonoa omaatuntoa aiheettomasti syyllistämällä toista. Vaikka tätä asiaa, (jota en sen tarkemmin ala ruotimaan), en koskaan ymmärtäisi, tai hyväksyisi, että siitäkin loppuikäni kärsisin vielä kaiken lisäksi. Se oli hänen valintansa ja oikeutettu sellainen. Surullinen tästä kaikesta saan silti olla. Ainakin ehkä kykenen elämään itseni kanssa paremmin asian kanssa. Ystävyys ja rakkaus ovat tärkeitä asioita, ei niitä kannata heittää hukkaan, jos on pieninkin mahdollisuus saada asiat muutoin hoidettua.

Ennen eilistä oivallustani tuntui enemmänkin seuraavalta. Suurimmaksi osaksi tuo kaikki pätee vieläkin, mutta eri näkökulmasta.

18.5.2007

Loukattu
Haavoitettu
Turvaton
Tarpeettomana pois heitetty
Kyvytön luottamaan
Opetettu pelkäämään
läheisyyttä välttämään
Haluton elämään
Viillä syvempään
Polje palasiksi
Piikkilankaan kiedottu sydän
Se on vain minun
Kelvoton sydämeni
joka sinulle lakkaamatta sykkii

-Ari

Oih :'( Ärrimurri, olipa
sydäntä raastavan koskettava runo,
sekä varsin oivaltavaa pohdintaa!

Tuollaisen prosessin läpikäyminen
noin rakentavassa hengessä
on ihmeellinen kasvu -
Henkisen kehityksen polun juoksussa
oppia ymmärtämään ja
jossain vaiheessa jopa nauttimaankin
sen poimuiluista.

Vastuu omista tunteistaan on suuri askel -
vapauttava loikkaus elämään!
 :smitten: :smitten: :smitten:

 
 

.....Surullinen saa olla ....ETTÄ ..... Ainakin ehkä kykenen elämään itseni kanssa paremmin ...... jonain hetkenä tai päivänä tai viikona, kuukautena, vuonna.. :'(

.... aivan sanaton ja hiljainen olo tuli lukiessani sinua Ärrimurri ~omasta erostani on jo pian 10-vuotta kaikkine vaiheineen - josta ehkä joskus kirjoitan TAI en  ...

Kuitenkin sanasi ovat niin sydemestäsi kirjoitettu että niistä jokaiseen kykenen tarttumaan ~kunnioittaen , koskettamaan kuitenkin hellästi ja lempeästi NIINKUIN silloin joskus hiljaa tóivoin itseäni koskettavan, sekä sanoilla että ihan todella  kun jokainen solukin on hellä ja kipeä ~ihonpintaa myöten ~surun täyttäessä kaiken ~vaan hyvä niin että täyttää ja on ¨se antaa sinulle , tai minulle joskus silloin sen suojan JONKA sisällä saattoi olla ~ja ottaa tarpeellista välimatkaa elämiseensä ja olemiseensa ...... VAAN jokaisen sanan tästä runostasi olen elänyt ja kokenut kirjain kirjaimelta JA se oli lähes pelkkää mustuutta ~jossa katkeruus oli kolkuttelemassa joka hetki ~kyselemässä että joko nyt .... jossain vaiheessa laskin sen peremmällä ja kyuselin ETTÄ mitäpä voisit tuoda tullessasi ~ei tullut meille kauppoja , vaan kuunneltuani "sitä" se lähti - lähes jälkiä jättämättä ....

Jokaisella meistä on omat kokemuksensa tässäkin,  näissä elämänvaiheissa....  - ja sitä voi muuttaa jos tai kun aika muuttaa ....

Itse elän tässä päivässä aikaa ETTÄ olemme "exäni - lapseni isän " kanssa todella rakkaita ja läheisiä  ystäviä toisillemme .... huomioiden sekä sen mikä meillä oli joskus yhteistä ja nyt eri tavalla, eri olosuhteissa on vieläkin JA huomioiden  myös sen elämänvaiheen ja ne ihmiset joiden kanssa tahoillamme  NYT elämme .... emmme ehkä aina ole "yksi suuri onnellinen perhe" mutta kyllä yksi iso perhe jossa kaikki voivat tuntea ja kokea olonsa hyväksi ja hyväksytyksi ....silloin kun syystä jos toisesta olemme kaikki koossa ja yhtäaikaa samassa paikassa ..... ja suurimman riemun tästä saa lapsenlapset .... vaan näin olen kokenut ettei tässä ole on tai off nappia... tarkoitan ettei yks kaks vain voi siirtyä vaiheesta toiseen tai jättää jotain tunnetta tuntematta tai kokematta ... on elettävä .... kiitos runostasi Ärrimurri~Ari  sydämestä kiitän sanoistasi  :-X  :'(  :smitten:

No tunsi hän tunnontuskia tai ei; yksi asia on ainakin kait looginen; jokainen voimakaskin suhde loppuu, koska on tarkoitus kokea seuraava versio rakastamisesta.. ja edelliset pitää kenties putsata pois kokonaan. Pakko laittaa tää kun ne tekivät molemmat kattotöitä ne -67 tyypit, välillä.    ;D

(http://johnbokma.com/mexit/2004/04/17/roof-after-cleaning.jpg)

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:5RkR-lSq1Kp34M:http://www.bloomingbritain.com/images/pinkroses1.jpg)

Tiiättäkö?!

Kehtaanko sanoa!

Joskus olen ajatellut, että haluaisin nähdä kaikki rakastajani joskus.  ::)

Vaikka aina yhden eri päivinä. Kaipaan heitä kaikkia. :-*

Eniten häntä, joka teki niin kipeään... ???

Minähän ajattelin että eka ja vika olisivat voineet tavata ja pohtia miksi olivat niin samanlaisia. Ja kanssani. Ystävyys exien välillä--  :2funny:

Tiiän tunteen  ::)

Mutta sitten, kun vuosien jälkeen heitä on kohdannut, on vain todennut, että ihan kivoja kavereita;
näen kyllä piirteet, joiden vuoksi olisin silloin joskus tehnyt melkein mitä tahansa,
muistan kipeyden, ymmärrän sen syyt -
mutta olen kiitollinen ettei niistä sittenkään tullut mitään -
heistä ei yksikään olisi matkassani näitä kehityksiä kestänyt. :)

Niin yhteen menemiset, kuin erotkin ovat osoittaneet tarkoituksenmukaisuutensa näin jälkeenpäin, ja
olen saanut niiden suhteen sielulleni rauhan.  :smitten: :smitten: :smitten:

Mielenkiintoinen juttu tuo, että 'kuka olisi kestänyt'. Todellakin!!!
Ehkä hän josta eniten kärsin, olisi loppujen lopuksi ymmärtänyt minua eniten. Jännä huomio..

No on tullut oivallettua lisää tärkeitä asioita ja olo tuntuu nyt paljon vapautuneemmalta ja tajuan odottaneeni toiselta aivan liikaa, kun tiesin, etten ole se, jonka haluaa. Kyllä minä ainakin kykenen kaverinaan olemaan, kun ei ole ikinä valehdellut. Järkytti vain perusturvallisuuden tunnettani saaden reagoimaan todella voimakkaasti ja sen turvallisuuden pitäisi lähteä itsestään, ei muiden kautta. Takertuminen menneeseen ja itsensä syyttäminen kaikesta mihin ei ole aihettakaan ei vain ole järkevää. Elämä on tässä ja nyt. Se mitä joskus on tapahtunut on elettyä elämää. Menneisyys ei estä tulevaa, emmekä voi tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voimme toki takertua ja lakata näkemästä muuta, mutta sitten tulevaisuuskin on sen näköinen.

Hymyilen ja olen pitkästä aikaa oikeasti onnellinen ja vapautunut. On helpompi elää, kun ymmärtää, miksi tuntee kuten tuntee ja osaa päästää irti. Tämän asian tajuaminen tekee elämästä muutenkin helpompaa, kun tajuaa elävänsä ja elämän olevan arvaamatonta hyvine ja huonoine hetkineen. Kaikesta siitä voi halutessaan oppia jotain ja nähdä itsessään asioita, joista ei ollut tietoinenkaan.

Tänään maailma on kauniimpi paikka ainakin minun osaltani.

....onnellinen olen kanssasi Ärrimurri  ja iloitsen "selkävoitostasi" ;)  .... :smitten:

Takertuminen menneeseen ja itsensä syyttäminen kaikesta mihin ei ole aihettakaan ei vain ole järkevää.

*Hassua minäkin tänään tunsin antavani anteeksi, vaikka lapseni isän elämää on johtanut kovasti yksi ja sama teema (epäluottamus naisiin), niin anteeksi on paras antaa. Stoori ei jatku hänessä eikä muissa. Olen purkanut negaatiot..

Hyvä Ärri!

 :-* Eikö ole muuten kumma ajatus, että mennyttä ei ole olemassa. Se olisi pelottavaa, ellei nyt hetki olisi parempi.

There is a much more lighthearted feeling in the air, thanks to the Sun's current transit.

Joo-o, exä soitti sanoen ettemme ole ystäviä, mutta hän oli myös aika sekavassa mielentilassa ja huusi korvaani. No niin, viranomaiset esiin ja paperit. Kun viranomaiset eivät kuitenkaan tee kaikkea puolestani, minun on itse pääteltävä onko hänen elämänsä (avioliittonsa?) kunnossa. Lontoossa vaikutti että kaikki on ok, olin oikein hämmästynyt. Mutta hänen ongelmatiikkansa kanssa, ei koskaan tiedä kauanko hyvää aikaa kestää.

En tosiaan ole hänen ystävänsä, vaikka koetin suhtautua henkisen kasvun kautta, hän kuulosti lähinnä liikaa alkoholia käyttäneeltä vihaiselta mieheltä, ei edes niin nuori. Minne meni hänen nuoruu-
tensa ja raikkautensa? Sääli. Ei oikein tee mieli antaa lasta hänen hoteisiinsa, siis tässä tilanteessa tavata muuta kuin kahvilassa. Minä autoin, se voidaan sanoa, vaikka läpi harmaan kiven. Miksi niin paljon vihaa? Enkö saa kysyä, miksi hän ei välittänyt? Taidan tietää.

Hänet viimeksi tavattuani tosiaan katkoin välit toisenkin exän kanssa.

ÖÖ, olen vähän pudonnut keskusteluista :-[

Lapsen vuoksi tietysti jonkinlaiset välit(ei välttämättä ystävyyttä) olisi hyvä saada. Mutta jos se on vaikeaa, niin sitten on parempi katkaista välit kokonaan. Lapsi on herkkä ja vaistoaa kaiken vanhempien välillä. Lapsi on täysipainpoisempi yhden järkivanhemman kuin kahden riitaisan vanhemman kanssa.( lapsen haku ja palutustilanteet :-X)

En ole yhdenkään exäni kanssa ystävä. Mulle rakkaussuhde on kaikki tai ei mitään periaatteella, näin skorpparimaisesti...En tunne enää kiinnostusta ystävyyssuhteeseen, itse asiassa en voisi kuvitella olevani ystävä miehen kanssa. Kehitän aina jotain enemmän ainakin omassa mielessäni, jos en muuten.

Minä olen ihan hyvä kaveri ainokaisen exäni kanssa. Hän ei ota minua tälleen kaverina niin paljon aivoon kuin silloin kun seurusteltiin.  ::) ja hänellä on jo uusi tyttöystäväkin, eikä haittaa yhtään.

Mitä ON rakkaus JOS ei ystävyyttä ja kunnioitusta ???
 :smitten:

Yök..! :buck2:
Jossain topicissa ihmettelit, millaisia miehiä naiset kelpuuttavatkaan. :buck2:
 :smitten:


Samaa ihmettelen minäkin.  ???
Exien kanssa on helppo olla ystävä, jos pohjalla
oli rakkautta jo ensimäisessä paikassa.  ;)

                          ::)

       EXXÄT eivät ole ongelmia, tuottavia oikkukimppuja!!

         Hän kysyi? Kuinka jaksan tätä kaikkea, nykyään!!

           Hyvä kysymys, ja täytyy kyllä jaksaa.  :-\

                            :smitten: