Astro Foorumi

Heip, minulla on ongelma. Nimittäin talvi liikunta on itselleni hieman ongelma kun hiemankin pidemmän lenkin jälkeen nenä vuotaa ja olo on piristyneen sijaan vain täysin vetämätön.

Kesällä taas on niin kuuma, että liikkuminen on tuskaa ellei sitten nouse aamulla aikaisemmin tai mene illemmalla kun on viileämpää. Tämä vaatii minun epämääräiselle ja spontaanille luonteelleni liikaa suunnittelua...

Keväällä sitten yleensä on kadut niin ankeita sulaneine lumineen ja roskineen. Syksyllä sataa eikä huvita lähteä sinne kastumaan.

Tiedän... seli seli... Mutta itseäni tämä häiritsee todella paljon.

Varsinkin kun pitäisi varmaan liikkua enemmän, että se oikeasti piristäisi. Mutta jos kesällä innostunkin niin se jää viimeistään syksyn sateiden alettua ja nyt keväällä kunto on sitten mitä on. Kun en kuntosaleista tai aerobickistä välitä yhtään.

Jos jollakin on ideoita, ajatuksia tai kannnustavia kommentteja niin otan mielelläni vastaan.

Kyllä se todellakin piristää. Nyt olen kaksi päivää, siis koko viikonlopun vötkynnyt sisällä, kun täällä on ollut kaamea ilma ja täytyy sanoa, että on tosi nuukahtanut ja nuutunut ja tukkeutunut ja vaikka mikä olo. :buck2:
Ja ukkonikin sai huutia, kun vetää näköjään pinnankin kireäksi tällainen liiallinen vatulointi sisällä. :tickedoff:
Selitystähän se tuo huono ilmakin on,  olisi sitä voinut jotain kehitellä.
Mutta huomenna työnnyn lenkille, tulkoon vaikka akkoja taivaalta.
Eli aluksi se vaatii suunnatonta itsekuria, sitten liikunnasta alkaa nauttimaan ja sitä todellakin kaipaa. Voin vakuuttaa!
En itsekään nuorena ollut erikoisen liikunnallinen, vasta tossa 25 vuotiaana ymmärrsin, että jotain on alettava tekemään hyvin vointinsa eteen.
Ja se oman lajin löytäminen johon tykästyy, siitähän se lähtee.
Mulle se on lenkkeily ja hiihto ennen muuta. Mutta sehän voi olla vaikka sulkapalloa, tai tanhupiirissä käymistä. Tai heitä kotona matot nurkkaan ja rokkaa tiukkaan tunti, niin takuulla kunto nousee! :D

Moikka

Niin liikunta piristää
Mikä muuten on 100-vuotiaiden elämän salaisuus:
-   He ovat arvostaneet itseään
-   Harrastaneet mieli harrastuksiaan
-   Liikunta on ollut osa elämää
-   Oikein ja terveellisesti syöminen
-   Uteliaisuus kaikkea kohtaan ja itsensä kehittämien
-   Itsensä ja toisten rakastaminen
-   Haaveiden toteuttaminen

Jokainen meistä voi elää myös 100-vuotiaaksi vaikuttamalla itse omaan hyvinvointiimme. Ennaltaehkäisy on parasta hoitoa, vaikka perimän vaikutus terveyteen on suuri. Elintapoihimme voimme vaikuttaa, sillä ne antavat suuntaviivan elämällemme. Itsehoidon tulee olla miellyttävää ja yksinkertaista, muuten se jää vain aikomukseksi. Liikunta on parasta itsehoitoa, mutta aina on niitä SELITYKSIÄ miksi mielummin löhötään sohvalla

Tärkeää olisi tutustua omiin perintötekijöihin ja työhön liittyviin terveysriskeihin, jolloin parhaiten huomaa heikot kohdat, jotka tarvitsevat vahvistusta.

Monet vaivat liittyvät tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin, sillä sairaudet säteilevät ihon pinnalle ja kun likunta laiminlyödään niin vaivat alkaa eli vierivä kivi pysähtyy ja sammaloituu. Liikunta auttaa monissa terveysongelmissa ja se a voi purkaa monia vaivoja ja se ei ole mystiikkaa vaan luonnostaan enemmän lahjakkuutta. Elimistö pystyy parantamaan itsensä mikäli sille annetaan vain mahdollisuus liikkua ja oikeaa ravintoa.

Liikunnan kokonaisvaikutus tehostaa elimistön paranemista. Tulisi löytää itselleen sopiva liikuntamuoto, sillä olemme jokainen omia yksilöitä, joten pelkkä voima- tai jooga liikunat ei kaikille sovi. Elimistömme emäs- /happo tasapaino säätelee meidän terveyttämme ja liikunta vaikutta siihen ja auttaa välttämään monia sairauksia.  Harrasta liikuntaa, muuten kipeä vanhuus tulee selkävaivan kanssa. Käytä luovuuttasi, se on paras kehittäjäsi liikunnassa.
Selittelyiden sijaan aseta tavoitteita ja motivaatio porkkanoita, jotta liikunta maistuisi säällä kuin säällä.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Moi Alzbeta!

Kyllä se taitaa olla ihan vaan asennemuutoksen paikka..  :)  Kun noista vuodenajoista mainitsit, niin itse ajattelen niistä ihan melkein päinvastaisesti. Minusta jokainen vuodenaika on omalla tavallaan ihana ja tärkeä. Keväällä voi nauttia ulkoilmassa lisääntyvästä valosta, lintujen laulusta ja kevään tuoksusta (jonka muuten haistoin viime viikolla jo ensi kertaa tänä vuonna!!!), kesällä voi leppoisina kesäiltoina tehdä pitkiä kävelylenkkejä tai hypätä pyörän selkään vaikka kymmeneltä illalla, eikä syksylläkään aina sada!  :D Kuulaat syyspäivät ovat upeita väriloistossaan. Ja toisaalta syksy saa minut ainakin sellaiselle tarvittavalle latausvaihteelle eli saa ihan luvan kanssa olla vähän melankolinen ja kääntyä sisäänpäin. Mikään ei ole niin terapeuttista, kuin kuljeskella tuolla pitkin poikin omiin ajatuksiin uppoutuneena. Talvella myönnän, että ulkoilu jää itselläkin helposti vähemmälle, mutta aina pienen happihyppelyn jaksaa tehdä. Ja hiihtoladulle jos jaksaa vaivautua, niin siitä vasta hyvän mielen saakin!!

Sisäliikunnasta suosittelen sinulle myös joogaa. Itse olen pari vuotta harrastanut astangaa ja se on kyllä oikein hyvää liikuntaa notkeuden, voiman ja tasapainon kannalta. Ja se ei ole niin kauheaa hikirempoilua, jos sellaista inhoaa. Mutta kyllä siinäkin silti hiki tulee! Astangassa jos haluaa kehittyä todella, siitä täytyy ottaa ihan elämäntapa ja harjoitella myös kotona. Mutta toisaalta juuri se tekeekin siitä niin hyvän lajin, kun siihen ei tarvita mitään välineitä. Ja voi harjoitella melkein missä ja milloin vaan. Hathajoogaa en niin tunne, mutta se ei ole ainakaan ihan niin fyysistä, kun tuo astanga.

Luulen, että jo tämä, että otit asian esille täällä, on merkki siitä, että todella haluat muuttaa asennettasi ja aloittaa liikuntaharrastuksen. Itse muuten olen luvannut itselleni, että ostan kävelysauvat, vaikka olen tähän asti vannonut, että sauvalenkille en lähde ikinä! Joten teepäs sinäkin sellainen lupaus, että tänä keväänä lähdet kolme kertaa viikossa pienelle ulkoilulenkille, ja siitä sitten hiljelleen lisäät kestoa. Pian huomaat, että tekee mieli lähteä muutenkin, kuin varsinaisena lenkkipäivänä! Mutta muista, että hiljaa hyvä tulee! Tsemppiä!!  :)

Terkuin Spica

Spica? Pisti silmään. Miten olet moiseen nimimerkkiin päätynyt? Tiedätkö että se on kokovartalokipsi?

Joogasta tuli mieleeen, että se voi olla liiankin tasapainottavaa. Ainakin näin on joku sanonut. Se voi tasapainottaa niin paljon, ettei tule mieleen mitään muutoksen tai kehityksen tarvetta. Joihin taas nelikymppisenä tai viisikymppisenä, tai muussa kriisiiässä, olisi hyviä edellytyksiä. Törmäsiin yhteen tuttuun, joka on harrastanut kymmenen vuotta joogaa ja kolme vimeistä vuotta on ollut joogaopettaja. Ei yhtään tasapainoisemmalta vaikuttanut kuin seitsemän vuotta sitten. Yhtä valmis rettelöimään kuin ennenkin, mitä pienimmästäkin vihjeestä. Meni luotto koko joogaan. Joogasin tässä jo vuoden päivät melkein joka aamu. Mutta nyt siis lopetan. KÄytän senkin ajan journalointiin, niin ei mene hukkaan. Onkos ketään muuta törmännyt missään tähän joogan liikaa tasapainottavaan vaikutukseen?

No, talviliikunnasta nyt ei tullut puhuttua, mutta ei kai se haittaa?

No minulla on yhden talven kokemus joogasta joskus vuosia sitten. Samaan aikaan 'harrastin' sitäkin aktiivisemmin Shindo-venyttelyjä ja ihan vertauksen vuoksi, otin siihen oheen joogaa.

Minulle nämä kaksi olivat aikalailla erilaisia...jo hengitys tekniikkakin on erilainen.
Minulle tuli joogasta tuntuma, että se on tosiaan rauhoittavaa, lievästi aukaisevaa, kevyttä jns. Mutta tosiaan en ehtinyt siihen tutustua kuin yhden talven ajan ja vain kerran viikossa ja ihan näitä perus alkeita kävin läpi vain.
Erittäin miellyttävää se oli ja ajattelinkin, että jos kaipaisin sellaista vain tasaisuutta eläämääni, voisin enemmänkin tykästyä siihen.

Shindo venytykset taas olivat 'voimakkaammin' vaikuttavia ja avaavia ja niiden kanssa pääsi todella syvälle kaivautumaan sisimpänsä lukkoihin.
Vaikkakin silläkin on tasapainoittava vaikutuksensakin.
Mutta sillä hetkellä nimenomaan kaipasin päästää vanhasta irti ja kohdata kipujani, joten Shindo oli minun juttuni..
 :)

Moikka

sign? mainitsit, jos olisi aikaa ja etenkin RAHAA menisit heti johonkin joogaan tai vastaavaan venyttävään liikuntaharrastukseen.

Tuo on kyllä aika yleinen itsensä huijaus konsti, kun vetoaa rahaan ja kiireeseen. Ihan hyvin voisi tehdä kuten mainitsit, että voi laittaa kotona musiikkia soimaan ja alkaa liikkumaan, kun kukaan ei nää eikä tartte olla vastuussa kellekään miltä näyttää ja tekeekö oikein.
Kyllä se vaatii asennemuutosta, kun aina vedotaan vuodenaikoihin eli miksi pitää syytellä liikkumattomuudesta muita, vaikka syy löytyy korvien välistä. Räntä säällä itsekin joogaan, meditoin ja venyttelen kotona.
ihmisten laiskuuden näkee monesti kaupassa, kun monet tulevat autolla max. 1 kilometrin päästä autolla. Samoin ei mene mun jakeluun miksi suomalaiset ajelee autolla esim. max. 1 kilometrin kuntosalille ja siellä menee polkemaan kuntopyörää. Voisi ajaa pyörällä salille ja samalla lämmitellä ja paluu matkalla nauttia raittiista ilmasta. Ei ihme, että astma on lisääntynyt nykyaikana, kun niin paljon ollaan sisätiloissa ja kuljetaan autolla joka paikkan elämän aikana.
Jokaisessa vuodenajassa on jotain ihanaa ja tärkeä ja mikä tärkeintä on raitista ilmaa ja vuodenaikojen mukaista parantavaa energiaa. Mikään ei ole niin terapeuttista kuin liikunta, koska vastustuskyky paranee ja saa hyvän mielen sekä hormooni toiminta vilkastuu
Ihminen ei ole koskaan liian vanha muuttamaan asennettaan ja aloittamaan liikuntaharrastusta. Tunnen muutaman ex sohvaperunan, jotka ovat tehneet päähänpistosta elämänmuutoksen. Moni on aloittanut yli nelikymppisenä maraton tai teräsmies laji harrastuksen. Liikunnasta voi tulla elämäntapa niin, että tekee mieli lähteä muulloinkin kuin on suunnitellut
Tsemppiä!! kaikille - vanhuus ei tule yksin se tulee selkävaivan kanssa - jarruta liikunnalla sen alkamista.
 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Hei kaikki! :)

Liikunta ei todellakaan ole rahasta kiinni.
Joka kaupungissa, kunnassa ja kylässä toimii työväenopiston tai kansalaisopiston järjestämiä, edullisia erilaisia liikuntaryhmiä.
Sellaisessa kun käy säännöllisesti vaikka kerran viikossa, kotona voi tehdä samoja liikkeitä lisää, ei tarvitse kalliita kuntosaleja etsiä.

Vaikka televisiota katsoessa voi tehdä jotakin, nostella käsipainoja,venytellä jalkoja ja käsiä tms. Matolla voi tehdä vatsalihasliikkeitä niin kotona kuin salillakin.

Ja mikäs sen antoisampaa kuin kävely tai pyöräily raittiissa ilmassa.
Samalla näkee kuinka luonto vaihtaa koko ajan ilmettään.
Kun ei sitäkään ota sellaisena, että pyrkisi johonkin kilpailukuntoon, siitä voi nauttia täysin siemauksin.

Aivotkin toimivat paljon tehokkaammin kun saavat happea.

Missään ei esim. kiukku tai suuttumus vähene niin tehokkaasti kun lähtee ulos ja pistää jalkaa rivakasti toista toisen eteen. On erinomainen stressin helpottaja.Eikä tarvitse liikkua monta tuntia kerrallaan, puolikin tuntia riittää.
Ei tarvitse ajatella tähtäämistä maratonille, riittää kun omaksi nautinnokseen.

On niin helppo jäädä ja ajatella-pitäisi, mutta kun...

LIIKUTAAN ENNEN KUIN ON PAKKO......IHMINEN ON LUOTU LIIKKUMAAN

 :smitten:    MAARITA           :smitten:

Pilates ja jooga ovat molemmat hyviä, pilates vähän rankempi.. Sopii vaikka pihanurmella harrastella  :)  Talvella, jos juokseminen ei suju, pitäisi sitten vaan kokeilla eri vauhteja, kävele reippaasti tai hölkkää, mutta vaan vähän pidemmän aikaa. Kesällä myös uiminen ja perinteinen mökkimelonta aivan mahtavaa liikuntaa..

Enpä ole moista kuullut vaikka terveydenhuollon koulutuksen olen kyllä saanut..  :D Spica on myös Neitsyen tähdistön kirkkain tähti.

Miullakin on ollut rahankanssa hieman tiukempaa nyt, enkä halunnut sitoutua hyvillä hiihtokeleillä enää ajallisesti mihinkään ryhmään.
Mutta jooga on kiinnostanut älyttömästi ja sattui tuolla ruokamarketissa sitten silmään "Jooga - aloittelijoille"-dvd. Maksoi alle 10€. Ja voin tehdä sitä nyt sitten milloin minulle sopii, ja ei mene varusteisiinkaan rahaa, kun ihan sama kotona, vaikka kalsarit jalassa joogailen.  ;D
Se on ollut ihan hyvä juttu.
Mie otin tuon kevyemmän hatha-jooga dvd:n, siinä olisi ollut myös voimajooga ja joku kolmen tason joogaohjelma....
Elikkäs sitä vaan, että ei pöllömpi ollenkaan tuo dvd- vaihtoehto....

Hyviä ajatuksia ja ideoita teillä! Kiitos!  :)

Heh, koska pidän päiväkirjoista, vaikka enää en varsinaisesti sellaista itse pidäkään. Niin nyt haluaisin kysyä, että onko teistä joku pitänyt jonkinlaista liikuntapäiväkirjaa ja onko siitä ollut motivoivaa apua? Kirjoittaisi vaikka muutaman sanan niinäkin päivinä kun ei jaksa liikkua niin itsepetoksestakin tulisi näkyvämpi... ja tuskallisen kirkkaampi... ?  ::)

Sitten taas jos kokeilee erilaisia lajeja niin sinne voisi kirjata tunnelmia ylipäätään ja varmaan auttaisi näkemään mikä on itselle sopiva laji ja mistä pitää. ???

Jostain asiasta kirjoittaminen on itselleni ainakin sen verran vahva viesti, että varmaankin tuosta voisi olla itselläni apua. Vaikka kyse onkin periaatteessa liikunnasta ja sen lisäämisestä eikä kirjoittamisen, sisällä istumisen ja lukemisen, jota jo harrastan muutenkin...  ;D

Heh, mutta vähitellen... Ehkä itselle ystävällisempää aloittaa hitaasti ja vähitellen totutella siihen liikkumiseen. Kyllä sitä sitten huomaa kun ei enää hengästy siitä mistä ennen...

 :smitten:

En noin tarkkaa liikuntapäiväkirjaa, mutta keräilen kilometrejä.
Eli laadin todella hienon (siis vain omasta mielestä) taulukon, johon merkkaan aina hiihtolenkin kilometrit ja miulla on tietty tavoite, johon haluan tänä vuonna päästä. Sekin tavallaan tsemppaa ja motivoi, että yrittää saada kokoon tietyn määrän kilometrejä. Toisethan kerää askelmittarilla askeleita jne...Mikisipä ei voisi myös kerätä aikaa. Vaikka se puolituntia päivässä liikuntaa....
Kesällä olen sitten laitattanut pyörään kilometrimittarin ja kerään kesän kilsat ja sillä voin mittailla myös kävely/juoksu- ja rullaluistelulenkkien pituuksia.
Heh, ja nyt hehkutan, miulla puuttuu enää 140km hiihtotavoitteesta tälle talvelle. Ja aion kyllä sen saavuttaa!!!

140km? Mikä siis se tavoitteesi on?  :-X Voi kauhea tuollainen kilometrimäärä jo ajatuksenakin aiheuttaa hengenahdistusta.  :buck2: Ei voi mitään, mutta tässä aiheessa näyttää itselläni tuohon positiiviseen ajatteluun olevan hieman tuotakin pidempi matka...

Pitäisikö tosiaan ottaa hiukan tiukempi ja neitsytmäisempi ote tähän hommaan... Kun kieltämättä painajaismainen kuva liikuntapäiväkirjastani ja sen hyödyllisyydestä olisi se, kuten viime viikonloppuna... että en muista paljonko kävelin, mutta lumisade tuntui mukavalta ja tuuli suorastaan huokui raikasta ilmaa keuhkoihin ja aivoihin ja koko kehoon. Ihmettelin miten onnistuin lumisen maan valkoisuudesta huolimatta erottamaan kaksi enkelihöyhentä maasta... Voi eläköön sisäinen lapseni...

lMutta siis suunnitelmallisuutta joo tarvittaisiin ja itsekuria.

Olen kyllä hyvä esimerkki siitä miten Kuu Kalat todella vaikuttaa ihan arjen tasolla kaikessa yksinkertaisissa jutuissa mitä arkena tekee ja miten toimii ja miten ajattelee...  :buck2:  :laugh:

No sehän on se maaginen 1000km.
Mutta mie olen tuota hiihtoa harrastanut jo muutamia vuosia, joten ei kannata siitä masentua ja kauhistua. Ja moni eläkeukko hiihtää kevyesti 2000km talvessaan...Ja mie kuitenkin lopputilin otonkin ajoitin siten, että miulla on aikaa ja mahdollisuus saavuttaa tuo tavoite.
Mutta tuohan on aivan ihanaa, siehän olet selvästi kuitenkin nauttinut tilanteesta. Ehkäpä siulle sopisikin tuollainen lähestymistapa liikuntaan, kerää ylös montako enkelinhöyhentä onnistut kävelylenkeiltäsi vuodenmittaan löytämään! :) Tai jotain muuta omanlaistasi.. Ei sen aina tarvitse niin orjallista olla.
Miekin kyllä löysemmin otan kävelyretkillä, unohdun halailemaan puitan ja katselemaan lintuja. Jaa  ja niin, ostin muuten kiikarit ja aion tänä keväänä myös ruveta uudelleen bongaamaan lintuja (nuoruusajan harrastus).
Siinäkinhän tulee liikuntaa ihan huomaamatta.

Kyllä, niinhän se tekee... Mutta kun lintutestissäkin kerran olin laiskanpulskea pulu, niin... En koskaan ole erityisemmin pitänyt liikunnasta. Etenkin jumppaa ja aerobickiä inhoan. Mutta ULKOILU taas ihan toinen juttu. Kävely ja pyöräily ne liikuntamuodot, joista nautin todella. Tuli joskus nyrkkeiltyäkin, se vasta tehokasta onkin ja mukavaa, mutta kuulun niihin tyyppeihin, jotka kyllästyvätkin nopeasti... Ei kun kävelemään, nyt ulos kävelemään...  :D

Moikka sign?

Ettet vain olisi skorppioni, kun sulla on toi henkilökohtainen asennevamma eli kaikki tai ei mitään-asenne vamma.
Oletko valinnut tämänhetkisen elämänurasi väärin, kun sinusta olisi ihana olla liikunnan kanssa tekemisissä kokonaisvaltaisesti ja päivät menevät toimintaan, joka laskee motivaatiota.

"Kriisi" esim. työstä, jossa istuu paljon tietokoneen ääressä on sisältä signaali, että elämäntiesi on ristiriidassa todellisten taitojesi ja kutsumuksen kanssa. Itse olin jokin aikaa sitten töissä vuosia isolla N:llä ja niissä automaatio hommissa, jokapäivä kirosin kun se tuntui menevän yli hilseen ja yksinkertaisia asioita tehtiin monimutkaisesti. Osasin hommani, mutta sisällä oli tunne, että eiks elämmässä ole muuta kuin bittien laskemista.
Joogaa varten voin lainata kirjan esim. hyvästä kirjastosta, Perusperiaate siinä on ettei tärkeintä ole osata täydelliseti vaan tärkeintä on oppia perusperiatteen ja liikkeet johon riittää esim. kirjan kanssa kotona joogaaminen.

Minulla on sellainen "onni" että teen työtä kokopäiväisesti liikunnan ja terveyden puolesta, kiitos siitä kuuluu epämiellyttävälle työlle ja sairaalasängylle, jotka ohjasivat minut kuuntelemaan sydäntäni ja lähtemään opiskelemaan ihmiselämän syntyjä syviä.
Kuuntele sydäntäsi, sillä ikävä se on eläkkeellä todeta elämästä P-homma, mutta tulihan elettyä. Mielummin totean keinutuolissa, että tulihan se tehtyä mitä olen aina halunnut ja kivaa on ollut. Ketä varten opintosi opiskelet, työsi teet - itseäsi vatrten tietenkin.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

::)

Niin ehkä tosiaan kannattaa kuunnella sitä sisintään ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Ei niitä kilometrejä ehkä kannata laskea, jos se ei tunnu itsestä yhtään olennaiselta. Enemmänkin vaikka sitten aikaa tai jotain.
 :)

Joogasin jossain vaiheessa ihan säännöllisesti puolisen vuotta. Mutta harrastus sitten vain ikään kuin jäi. Vaikka siitä pidinkin. Oli niin ihana kun havaitsi oikeasti kehittyneensä. Mutta siis se oli ohjattua ja se ohjaus oli vain puoli vuotta ja sitten muka ei ehtinytkään enää... ja seli seli...

Nyrkkeilyä harrastin minäkin joskus lukio aikana. Kansanopistossa muistaakseni.
Oli aikas hauskaa, siinä kyllä todella sai purkaa aggressiot kun hakkaa niitä ohjaajan hanskoja 8 sarjaa.  :knuppel2: Terapeuttista.

Potkunyrkkeily voisi olla myös hauskaa... hmm. Se kehittäisi varmasti myös tasapaino aistia...

Ehkä tosiaan on kysymys lähinnä siitä, että yrittää herätellä henkiin niitä vanhoja urheilu ja liikunta harrastuksia, jotka ovat vuosien varrella jääneet aikataulusta pois. Syystä tai toisesta.

Jooga ja nyrkkeily muuten tasapainottavat hyvin toisiaan.  :angel:

 :2funny:  ;D

Sign?

Asioilla on tapana järjestyä halusitpa tai et ja kyllä elämä kantaa. Minnullakin putosi tulot puolella, kun vaihdoin alaa, mutta silti olen saanut leipäni ja maksuni maksettua ja nauttinut elämästä. Olisikohan syynä se, että olen oppinut karsimaan pois kaikki turhan PA...AN tärkeät asiat elämästä. Pitää kerätä rohkeus ja varmuus, sillä asia kun jää kytemään ajatuksiin niin eräänä päivänä toteat, että nyt tää kiitti riitti ja teen sitä mitä haluan. Ainoa mikä elämässä on varmaa on epävarma tulevaisuus.
Ydinkysymys on "mitä on rakkaus" se onnellisuus ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on sekä rehellisyys sisintään kohtaan. parmepi myöhään kuin ei milloinkaan. Minäkin taivalsin 20 vuotta elämäni suunta etsien mukanani setäni viimeinen viesti minulle " poika sulla on taito ja voima käsissä, ota niistä kaikki hyöty irti". Se siitä tulevaisuuden epävarmuudesta, kun hän ei sitten antanut vastausta miten niitä käyttäisin. Eli pitkä kivinen tie ontoisten käytävä ei se totuus tule aina kuin presidentille illallinen.

Kuuntele siis sydäntäsi ja tuntemuksia, sillä negatiiviset tuntemukset ovat aina viesti sisältä, että jotain joka on ristiriidassa sisimmän kanssa.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Fiksu lause ja mielenkiintoinen kirja! Minäkin suosittelen. :)

Joogasta kun oli tuossa puhetta, niin sen pohjalta mitä itse olen siihen tutustunut ja siitä lukenut, niin suosittelisin kuitenkin ihan aloittelijoita ensin menemään jollekin ohjatulle kurssille. Ainakaan minä en luota siihen että kirjasta lukemalla pelkästään oppisin joogaamaan "kunnolla". Toki kirjat ovat olleet ihan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä sitten, kun on jo jotain tuntumaa lajiin saanut, mutta itsestäni tuntuisi että varminta on opetella alkeet jonkun kokeneemman ohjauksessa ja siitä sitten jatkaa itse, jos haluaa.

Kun on oppinut vaikkapa aurinkotervehdyssarjan siirtymisineen sujuvasti opettajan johdolla, on matalampi kynnys myös kotona tehdä sitä aina silloin tällöin, kun ei tarvitse pysähtyä kirjasta kurkkaamaan, että "mitensenytolikaan". ::)

Mutta kukin tyylillään, tärkeintä kai on kuitenkin, että tekee itse aloitteen liikkumiseen, oli se minkätyyppistä tahansa. Itse olen peruslaiska sohvaperuna, mutta venyttelyä kyllä harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti kotonakin ja teen välillä niitä opittuja joogasarjoja. Olenkin sanonut, että minulle käy kaikki liikunta johon on keskityttävä niin paljon, että unohtaa "rehkivänsä". :D

Totuus ei tule niin helpolla, vaan pitää laittaa silmälaput ja korvatulpat läheisiä varten, jotka myyvät valhetta. Elämän pelon voitta parhaiten, kun pakenemisen sijasta kääntyy ympärin sitä vastaan. parhaiten sen voitta menemällä puolitiehen vastaan.

Sairas ihminen on joskus terve ihminen sairaassa yhteiskunnassa, sillä sairaudentehtävä on osoittaa meille, että elämässämme on jotain pielessä. Eräs ihminen sanoi minulle kerran, että Burn Outti on parasta mitä hänelle on elämässä tapahtunut. Kuulemma kerrankin saa levätä kunnolla, hoitaa itseään kuntoon ja nauttia asioista/tarpeista, jotka ovat jääneet paitsioon elämässä.

Forrest Gumpin sanoin: elämä on kuin suklaarasia, siinä on kauniit kääreet, jotka luo sinulle mielikuvia ihanasta herkusta, mutta koskaan et tiedä maistamatta mitä se sisältää ja kauniista ulkokuori saattaa tuottaa pahojakin ja kitkeriä pettymyksiä sitä maistellessa. Tai jos joku muu syö siitä parhaat palat. Toivottavasti jokainen meistä saa joskus elämästään hyvän suklaarasian ilman pihlajanmarja karkkeja, koska kettukin niistä sanoi, että hyi hapamia pe...le.
Kun toiminnastamme loppuu älykkyys niin peliin astuu silloin elämänvoima eli kumpikohan se on tärkeämpää.  :knuppel2:

kaikella on aikansa ja paikkansa pitää vain odottella sitä sopivaa hetkeä kun sen lopullisen oivalluksen hetki koittaa. Odottavan aika on pitkä, mutta odotusaikana voi liikkua ja nauttia elämästä rajojensa muakaisesti.
 :smitten:    :smitten:    :smitten:    :smitten:   :smitten:   :smitten:  :smitten: