Astro Foorumi

Laitan tämän aiheen tänne, koska on olemassa ilmiöitä, joissa halaamalla annetaan energiaa.

Myös monet uskovat halauksen voimaan. Joillekin se on luonnollista, kun taas joillekin vieras lähestymisen muoto. Miksi?

Tai miten muuten kosketat toista ihmistä tavatessasi? Riittääkö katse, ilme ja sana?

Itselleni halaaminen noin muuten kuin miehen ja naisen välisenä rakkaudenosoituksena on ollut melkoinen opettelun aihe. Avioliiton myötä tuli huomattua, että kulttuurieroihin ei tarvita kansallisuuseroja vaan tavat vaihtelevat suuresti jo suhteellisen pienellä pinta-alalla. Oma sukuni kun on aina ollut melkoisen kylmää eikä suvun kesken ole koskaan halailtu. Tutustuessani miehen sukuun olinkin ihmeissäni ja ensin melkeinpä hämilläni siitä, miten kaikki halailevat kaikkia aina tavatessa ja erotessa. Alkuhämmennyksen jälkeen siihen on tottunut ja se tapa tuntuu hyvältä.

Itse olenkin vuosien myötä tullut aina ahkerammaksi halaajaksi, mutta kaikkien kanssanhan se ei luonnu. Joistain ihmisistä vaistoaa jo kauas tietyn jäykkyyden ja oman reviirin säilyttämisen tarpeen ja sehän on tietysti heidän oikeutensa, jota pitää kunnioittaa.

Noin yleisesti ajatellen olisi ihanaa, mitä enemmän energian välittäminen halailulla lisääntyisi ihmisten kesken. Jos vaikka tämä kylmä maailma edes hieman lämpenisi. Toisaalta pandemian uhatessa ihmisten fyysinen etäisyys taitaa olla lisääntymään päin.

Tuo on aivan totta, mitä kerroit May!

Eräs tulkinta siihen, miksi kiinalaiset ovat vielä pitättyväisempiä, eivät edes kättele, on se, että sillä estetään tarttuvien tautien eteneminen.

Sen puolesta halaaminen ja pään kääntäminen toisaalle voisi olla vähemmän vaarallista kuin jopa kätteleminen.

Mitenkähän nyt käy ranskalaisten poskisuudelmien?

Silti uskoisin, että läheisyyttä tavalla tai toisella tarvitsemme.

Mina halin ystavia aina kun naen niita ja poskisuudelmat ovat ihan LUONNOLLISIA ja sukulaiset loukkautuvat jos et RUTISTA heita melkein hengilta, etta nain Diamond

Minulle halaus tuo aina voimia lisää , tunne on ihana ja halinlin kaikkia joiden tiedän sitä sietävän.  Omia sisaruksiani ja sukulaisiani halaan pitkään, lämmöllä ja aina kun tavataan. Oma rakkaani ei ymmärrä halaamista mutta meillä on muut keinot välittää läheisyyttä kuin pakko halaaminen, miksi hän sitä väittää...

Halaus = tervehtiminen.

Olen lapsuudesta saakka oppinut tervehtimään halaamalla läheisiä ihmisiä. Aloitan siis aamun usein halaamalla perheenjäseniä, halaamme töihin - kouluun - hoitoon lähtiessä. Halaan ystäväni tullen, mennen ja palatessa. Jos huomaan, että joku ei pidä siitä, niin yritän muistaa välttää tällöin halaamista :D

Kättelen hyvin harvoin ???

Poskisuudelmat kuuluvat aivan lähipiirille. Siis kun kohtaamme, niin lupaan, etten vielä ensimmäisellä kerralla suikkaa suudelmaa ainakaan molemmille poskille.  ;D

Hei kaikille! :)

Täällä yksi halihullu persoona ilmoittautuu.
Halipula kun vaivaa joka päivä ja yhtenään.
Tulen ihan 'sairaaksi' jos en saa halata vähään aikaan.
Onneksi lähin ihmiseni on sen hyväksynyt, vaikka ei itse yhtä innokas olekaan.

Tietysti lapset ja lastenlapset kuuluvat halattavien piiriin. :angel:

Ystävät ovat myös jotenkin seuloutuneet hali- ihmisiksi.
Nytkin haluaisin halata kaikkia näitä ihania ihmisiä täällä foorumilla.
Erityisesti 'metsätonttua', ihanasta aiheesta, kiitos! :smitten:


 :smitten:    maarita           :smitten:

Pidän kovasti halimisesta ja ylipäätään hellyydenosoituksista. Tulin juuri ystäväni luota, jota en ollut tavannut pitkään aikaan ja halimme sekä tavatessamme, että erotessamme.
Haliminen yms. on jotakin sellaista, mitä lapsuudessani olisin toivonut enemmän, kuin mitä sain... Se on tärkeää. Olen aina tarvinnut konkreettista osoitusta siitä, että minusta todella välitetään. Joko sanoin tai teoin.
Aina ei kuitenkaan ole hali-fiiliskään, riippuu vähän tilanteesta. Ja kun tuota "mallia" ei ole pahemmin ollut... Mutta varsinkin lapsia ja eläimiä halin ja hellittelen erittäin mielelläni. Ja ylipäätäänkin etenkin silloin, jos en pitkään aikaan ole jotakin henkilöä nähnyt. Tuli tästä päivästä tosi hyvä fiilis, kun sain jakaa huonoa omaatuntoani ja tuntemuksiani ystäväni kanssa. Molemmin puolisesti tietenkin. Hän sai minut myös uskomaan, etten ole paha ja huono ihminen, vaikka vääryyttä eilen teinkin. Hyvä ! Voin unen tullessa käydä levollisimmin mielin omaan sänkyyni nukkumaan...  :smitten:  :angel:

Halaaminen on ihanaa :smitten:

On tietenkin erilaisia halauksia, kotioloissa kaikki rutistukset ja halaukset on isoja rakkaudenosoituksia ja lämmöntuojia.

Ystävien kanssa halaaminen on myös ihana välittämisen tunne.

Onnitteluhalaukset ovat taas erilaista energiaa, iloa ja välittämistä.

Halaus Äiti Amman kanssa erittäin rakkaudentäyttämää energiaa täynnä!

Halaillaan :smitten:

Haliminen on ihanaa, tykkään halia rakkaitani, ystäviä, tuttavia, puita ..... :smitten:

Kuinka usein olenkaan tullut väärinymmärrretyksi tämän "epäsuomalaisen" luonteenpiirteeni kanssa, toiset kun ajattelevat/olettavat sitten jotain aivan muutakin ....   :-[

Tunnen itseni Marcon sukulaissieluksi: ihana pusi-hali-naminami kaikille  :smitten: :smitten:

;) Puita miekin pystyn halailemaan ilman mitään ongemia, mutta valitettavasti ihmisten suhteen siinä on hieman kinkkinen paikka. Hieman olen kyllä jo avautunut, mutta ei se ihan luontaisesti tule vielä...Virtuaalihalaukset kyllä lähtee :)

Halaaminen on ihanaa  :smitten:

Halailemme kavereiden kesken tavatessa sekä erotessa. Perheeni kesken halailu on jäänyt vähemmälle, mutta halimisesta ei niin paljon pitävää isoveljeäni halaan "väkisin" kun pitkästä aikaa häntä näen  :)

Jotenkin tuntuu, että halaamisella osoittaa paremmin sen, että on kaivannut toista, kuin että sanoisi sen.

-MillaMiuMau

:-[
 
    :-[

        :-[

            HALAAMINEN, tuo ASEISTA riisuva tervehtimismuoto,

              siinä on jotain   a s e i s t a r i i s u v a a ...

                 Sopii  meillekin,



                          :smitten:

      P.S. Eikös`se ole avautumisen ja " antautumisen " ilmaus ?? !

Minäkin olen samanlaisesta suvusta kotoisin, onneksi ukkoni on samaa maata ja naiset tykkäävät kovasti halia häntä. Kyllä minäkin saan halauksia.  :smitten:

Miekin tykkään halimisesta!  :smitten: :smitten: :smitten:

Se on paitsi tapa tervehtiä, myös minun tapani osoittaa rakkailleni, että välitän heistä. Saatan ottaa jonkun haliterapiaan, jos tuntuu, että toinen on lisävoimien tarpeessa. Silloin ei sanoja tarvita, riittää kun on lähellä ja pitää sylissä. Mulle tulee ihan semmoinen tunne, että halaamalla "valutan" osan omista voimistani halattavalle. Pidän itsekin suunnattomasti, jos joku halaa minua kunnolla, sitä vaan ei tapahdu turhan usein  ???

Omassa perheessäni haliminen ei ole ollut aina tapana, vaan se on tullut pikkuhiljaa vuosien myötä minun ja siskoni kautta. Meille haliminen on aivan luontaista ja viljelemme sitä mieluusti eteenpäin. Mieheni ja hänen sisaruksensa ovat myös olleet vähän hoomoilasina moisesta tavasta, hänen isosiskonsa jopa puhui jotain eurooppalaisesta hapatuksesta, joka ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin... HÖPÖ HÖPÖ, ovatpahan hyökin alkaneet oppia tavoille...  ;D

Kylläpä tuli ihan lämmin, hymyilevä olo, kun luin 'halipusipostia'.

Ihanaa  :-* :smitten:

Mutta yhtä terveellistä on kuulla myös heitä, joilla se ei ole niin joka päiväistä.
Tuntuu kuitenkin siltä, että 50 vuodessa suomalaisista on yhtäkkiä tullut halikansaa.

Minä olin pikkuisena niin rakkautta täynnä, muistan sen kyllä, halusin halata koko maailmaa, koska rakastin kaikkia. Kaikki kulkukauppiaatkin (siihen aikaan kun oli) halasin ja pussasin. Eräänä päivänä sain jäitä niskaani!  :o Äiti nimittäin alkoi olla hermostunut asiasta ja sanoi minulle näin: -Kuule. Vieraissa ihmisissä saattaa olla sellaisia pöpöjö, pasilleja, joista sinä saat vaarallisia tauteja. Siksi sinun ei saa halata vieraita ihmisiä.

Siinäpä jarrua rakkaudelle!  ;D  Mutta taisipa se pian unohtua. Jotenkin olen sitten tottunut ranskalaisiin suudelmiinkin.

Mutta totta on. Joskus minua katsotaan joko vähän kieroon tai joskus toisinkin päin.

Puita on ihana halata! Jopa vanhoja harmaita hirsiä, on ihana painaa siihen poski. Oletko huomannut tai kokeillut koskaan, että eri puulajien rungot antavat erilaista säteilyä tai lämpöä? Kokeilepa.

Aiwan! ja jopa saman puulajin edustajat "tuntuvat" hieman erilaisilta energioiltaan. Puista saa voimaa.  :smitten:

Puita minäkin halailen metsässä liikkuessani.
Puun halaamisen on sanottu liittävän meidät Äiti Maahan. :angel:

Itse halaan mieluiten koivua.
Muistan monta kertaa elämäntuskassani 'rukoilleeni' puulta voimaa itselleni.
Itkenyt runkoa vasten, kunnes olen rauhoittunut.

Halausta on minullakin monenlaista, hellää, riehakasta, nopeata, tuskaisaa, kunnon rutistusta, niin, että luut nitisee.

Hyvän yön halaus kaikille!

 :smitten:    maarita            :smitten:

8)

    Hetkinen, onko tuo jotain NAISENERGIAA, jota te puista

     käytte kuorimassa !!     ???   Mitä jos PUU kärsii??

      Halaatteko TAKAISIN ne energiat jotka imitte??

        Tätäkö se onkin, että toiset hakkaavat puut pois metsästä,

           jottei niitä halattaisi ihan hengiltä sitä ennen, ja siis olisivat

             sen jälkeen hengetöntä



                    :2funny:    :angel:


        P.S. koska naisilla on synnynnäinen pelko sellu`liittiin.

Et kai sinä ala esittää.Sulla on hyvä huumori, vaikka se välillä rönsyileekin.

Kaikkihan on samaa energiaa, luonto ja mekin.
On niillä puilla varmaan sitä moninkertainen määrä meihin verrattuna kun alastomana pakkasessakin kestävät, vai mitä?
Lienee parempi halata vaikka puuta jos ei muuta halattavaa ole näköpiirissä.

Eipä ne puut varmaan miestäkään pois luotaan aja.
Rohkeasti vaan kokeilemaan.

Halaus vaan nyt sullekin, Kotkansilmä!


 :smitten:    maarita          :smitten:

Moikka

Miksiköhän meidät suomalaiset on opetettu välttelemään kosketusta muista eurooppalaisista kansoista poiketen. Itsellenikin lapsesta asti oli opetettu, että halattaan vaan jos siihen on aihetta. Mutta onneksi nuorena opin halauksen merkityksen kanssakäymisessä. Sukuni joka on ollut melkoisen kylmää eikä sitä ole koskaan halailtu niin ihmettelevät minun halailujani aina tavatessa jonkun.

Haluamisen hyviä puolia on, että siinä kumpikin antaa ja saa toiselta jotakin koskmista eli tapahtuu energian vaihtoa ja tutkiskelua puolin ja toisin.
Halauksen avulla ihmisistä vaistoaa heidän reviiri tarpeen ja kommunikointi on sujuvampaa jäänitysten poistuessa haluksella.

Halailussa on sama voima kuin kosketuksessa, harmi vain meistä on tullut niin kliinisiä, että kontaktia vieroksutaan tautien ym. pelossa.

Kosketelkaa ja halailkaa toisianne niin positiivinen energia alkaa virrata paremmin keskuudessamme.
 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Halaus tuntuu aina hyvältä kun sen saa antaa läheiselleen tai saa sen läheiseltään  :) Vieraita ihmisiä en osaa halailla.

Niinpä  :D   Eikös se olisi aivan ihanaa, että sodatkin loppuisivat  ::)  aseet riisuttaisiin "vihollisilta" halaamalla   :smitten: :smitten: :smitten:

Jep, olen huomannut...Jostain syystä vakaat ja tukevat, jykevät ja jo elämää nähneet Petäjät ovat erityisesti vetäneet puoleensa. Niiden kaarna tuntuu niin mukavalta kämmenissä. :smitten:
Jossain muistaakseni oli selitetty, mitä nuo eri puut kuvastaa, mutta en enää muista. Olikohan vanhalla foorumilla siitä puhetta?

Ajatellaanpa halaamista energeettiseltä kannalta:

Halatessa halaajan chakrat asettuvat halattavan henkilön kanssa vastatusten: Chakrat tasapainottavat molempien henkilöiden energioita sekä kommunikoivat keskenään. Koska energiakeskukset tunnistavat toistensa energiat, niin tässä tapahtuu niin suuri sanaton viestintä, ettei pikkupääni pystyisi sitä käsittelemään.

Sydän vasten sydäntä - siinä tunnemme miten loistavia olentoja olemme ulkokuorestamme riippumatta  :smitten:

Kivasti sanottu Elektra, ja totta turiset!
Mä olen kanssa aika halaileva ihminen, tutuille ja vähän tuntemattomillekin, tilanteesta riippuen tietty (en nyt sentään ihan kadulla kapsahda ensimmäisen vastaantulijan kaulaan.. :))...
Mutta halimisesta tulee aina hyvä mieli. :smitten:

 :D Joo-o, no nyt se halaamis vähyys selittyy...
Mie kun olen niin lyhyt, niin esimerkiksi miun sydänchakra keskustelee useinkin toisten solar plexuksen kanssa.... ;D Mitähän jutskailevat keskenään....

joo, no, joo :uglystupid2:

Minä olen 'oppinut antautumaan' halaukseen vasta aikuisena.
Siihen asti se oli vain sellainen tukalan ja teennäisen oloinen traditio.  :o
Toki riippuen tilanteesta.

Voisi sanoa, että vasta erään 2-vuotisen opiskelun aikana, vapauduin kosketukseen fyysisestikin.
Ylipäätään aina tavatessamme halasimme ja monessa muussa tilanteessa. (siis opettajat ja oppilaat keskenämme)
Ja kun vielä tuo opiskelu 'perustui' kosketukseen, se vapautti todellakin syvästi antautumaan halaukseenkin.  :)

Sinällään huvittavaa kuitenkin oli se, että palautteena opetajilta sain koulutuksessa sen, että en ollut tullut opettelemaan kosketusta ja sen hienojakoisuutta, kunnioittamista yms., vaan se oli minulle luontaista. Vaan olin tullut opettelemaan tekniikkaa, miten se nyt tässä hoitomuodossa ilmenee.
Hieman ristiriitaisen oloista...  :o

Itse olen sen selittänyt itselleni niin, että en koskaan missään ole kyennyt tekemään mitään, jos en ole siinä mukana sydämestäni ja joka solulla, kaikki muu on turhaa ja teeskentelyä. Ehkä siis se 'vastenmielisyys' mitä aikaisemmin tunsin halaustakin kohtaan, johtui siitä, etten ollut kohdannut aitoa sydämestä kumpuavaa kosketusta, vaan traditioita ja hyviä tapoja... Säilöin siis sitä sisälläni... niinkuin montaa muutakin...  :-\
Enpä tiiä...  :angel:

Mutta nykyään siis nautin halaamisesta. Halituksi tulemisesta.
Siinä pääsee todellä lähelle toista ihmistä tai mitä nyt kukakin halailee. Mutta edelleenkään en hali kohteliaisuudesta taikka tavan vuoksi, vaan silloin, kun se lähtee sisältä!
Vaikuttavia ovat myös halaukset, joissa katoaa ajantaju ja ikäänkuin fyysisetkehot katoaa....
 :smitten:

Halaus on osoitus että välittää toisesta ihmisestä sukupuoleen ja ikään katsomatta.

Se on myös energian siirtoa .

itse haluan osoittaa läheisilleni että välitän joko halaus tai kosketus .

mutta ikävä todeta että on ihmisiä jotka tulkitsee halauksen väärin , varsinkin jos kyseessä on toistasukupuolta oleva "mustasukkaisuus "


Olen sitä mieltä että täällä maanpäällä on niin paljon pahaa ja kylmyyttä että jos voi tehdä lähimmäisen päivästä hyvän halaamalla tai kosketusella en tunne että menetän itsestäni mitään päinvastoin .

"Enkelten suojelusta "
jousimies59

Itselleni halaus merkitsee ystävyytä ja että kunnioittaa toista ihmisenä ja jotenkin lämmittää omaa mieltä ja toisen, kaikki ei tosin tykkää halata ::) mieheni kanssa halaillaan tosi paljon päivittäin, meillä se on osoitus rakkauden lämmöstä :smitten:

Halatkaa paljon!!!
(http://homepages.ius.edu/AFLICK/angels.gif)

Tanssiminenhan (paritanssi) on halausta musiikin tahdissa, :D :smitten:

Ja höpöt Kotkansilmä!

Luuletko ettei puu tarvitse olla halittu! Kokeilehan.

Tarkoitatko että sinä olet kasvattanut neloset!!!?

Upeaa!!!

Toivottavasti halausintoilijat  :smitten: (kaikella sydämellä) eivät jyrrää tietä heiltä, jotka eivät halaile, sillä heilläkin on varmaan tähän tärkeää sanottavaa.

Eräs juttu, jossa kerran testasin itseäni, on tuo ilmaisemisen muoto teoreettisesti (esim. kirjoittamalla, puhumalla), visuaalisesti (aistein havaittua, esim. näkeminen, kuunteleminen) ja kinesteettisesti (koskettaminen, toimiminen), en tiedä toinko tuota nyt oikein julki. Mutta siinä voi olla perää sen verran millä lailla avautuvia olemme persoonana. Itse olen kinesteettisesti suuntautunut ja ymmärrän itsessäni esim. tanssin halun, koskettamisen 'helppouden'.

Mi-Olea on ihan oikeassa tuossa teennäisessä kanssakäymisessä, jossa suukot ja halaukset eivät tulekaan sydämestä, vaan ovat vain tapa. Sehän on ihan totta.

Entä chakrat. Ihana juttu muuten esiintuotuna! Entäs jos sydänchakra on jotenkin lukossa, pahasti jumissa, jurraa esim vihan tunteesta tai yksinäisyyden ja surun vellovista kehistä, joista ei pääse irti. Voiko häntä halata? Tai voiko hän halata?

Vaikkakin me olemme yhteisöllinen 'eläinlaji' ja läheisyys on meille korvaamatonta, niin ei halaaminenkaan ole yksiselitteistä. Katsoin ihastuneena, kun psykologi opettei sairasta lasta halaamaan hevosta, roikkumaan hevosen selässä saadakseen tuntea toisen lämpöä ja läheisyyttä.

Luettelen asioita, että saisin lisää keskustelua.

Mistähän muuten johtuu, että kun avaa aiheen, niin on jotenkin siinä kiinni. Eikö se riittäisi, että avaa vain ja sitten on hiljaa. Hm.  ???

Tässä täysin samaa mieltä ! Yksi asioista, joita inhoan eniten. Kaikenlainen teennäisyys ja tekopyhyys. Pitää olla AITO ja AIDOSTI sellainen, mikä on.

Entä chakrat. Ihana juttu muuten esiintuotuna! Entäs jos sydänchakra on jotenkin lukossa, pahasti jumissa, jurraa esim vihan tunteesta tai yksinäisyyden ja surun vellovista kehistä, joista ei pääse irti. Voiko häntä halata? Tai voiko hän halata?
Hyvä pointti tämäkin... Luulisin, että merkkaa melkoisen paljon. Ylipäätään kaikenlaiset "vibat", energiat vaikuttavat, ainakin minulla. Jos olen lukossa, jumissa, en myöskään pysty halailemaan ja luulen, että toimii sitten myös toisin päin. Hankala selittää, mutta jotenkin nimenomaan negatiivisten tunteiden vallitessa en voi, eikä minuakaan voi tai halua varmaankaan muut halia tms.
Sitä jotenkin karttaa sellaista, mikä ei itselle tunnu hyvältä ja sopivalta. Jossa vaistoaa negatiivisuutta. Höh, menipäs vaikeaksi...  :idiot2:
Mutta jotain vastaavaa, kuin että mieluummin hakeutuu iloisten ja positiivisten seuraan, kuin kulmat kurtussa mököttävien synkistelijöiden.  ::) Jotain tällaista... Otapas tästäkin selvää... Heh !  :idiot2:

Joopajoo Kotkansilmä. Ei ihme, että olet nimimerkiltäsi mikä olet, koska olet nähnyt tämän yhteyden selluun ja selluliittiin  :laugh:
Vahinko vain, ettei tuo puiden halalailu auta siihen selluliitin häivytykseen  ;)

Kyllä määkin tykkään halata, mutten kaikkia. Oman perheen kesken ihan päivittäin, vieraita en muutenkuin "pakosta", kuten synttärijutut tai sen semmoiset vastaavat tilanteet.

Erityisen lämpimänä halauksena on jäänyt mieleen isoveljeltäni saama halaus vuosia sitten. Olin muuttanut silloin pois synnyinseudultani ja olimme olleet erossa toisistamme vähän pidemmän aikaan.

Chakrathan kuuluvat ihmisen ominaisuuteen ja halatessa, kun aurat ja chakrat todella kohtaavat liki, niin sen kyllä tuntee jos on samoilla aalloilla. Toisten lähellä ja halauksessa ja tanssiotteessa vain on parempi olla kuin toisten. Myös tanssiessa, samoin kuin haliessa - kun energiat synkkaavat ja resonoivat - fyysinen keho todellakin UNOHTUU kokonaan, jää vain ihana sanoinkuvaamaton energia.

Olen ajatellut, että lapsethan luontaisestikin 'kapsahtavat' tutun läheisen kaulaan.Vaikka kyllä lapsistakin toiset ovat avoimempia osoittamaan välittämistään. Näin ihan saman perheen sisällä.
Taitaa siinä olla tekemistä syntymäkartoillakin.

Sieltähän se lähtee, kun vain emme ala tehdä siitä 'kiellettyä'.
Mutta ainahan sitä voi opetella uudelleen kun tietää sen hyvää tekevän vaikutuksen.

Mikä onkaan parempi ja helpompi anteeksiannon- ja saamisen  väline kuin kunnon halaus. Vastaa monen monta sanaa. Paha olo ikäänkuin sulaa pois.
Mitenkään väheksymättä asioiden selvittämistä puhumalla.

Entä vanhukset, jotka ovat paljon yksin.
Muistan äitini viimeisinä aikoinaan, kun ei enää paljon minnekään voinut lähteä, sanoneen minulle kun halasin häntä: tästä riittääkin taas hyvää oloa siihen saakka kun taas tulen hänen luokseen.
Kosketus ja halaus merkitsivät hänelle erittäin paljon. :angel:

Tanssi, niin ihana kosketuksen muoto, siis paritanssi.
Siinähän 'halitaan' koko ajan.Musiikki ja toinen ihminen siinä liki, chakrat lähekkäin, energia suorastaan kihisee.
Tietysti parin pitää silloin olla mieluinen, että se tuntuisi hyvältä. ;D

Sanotaanhan laulussakin: "Mulla oli halu halata ja sulla oli siihen taito."

Halaamisiin!

 :smitten:    maarita           :smitten:

Tanssi  :smitten: :smitten:

Se on niin ihmistä kaikkinensa. Minunhan suurin unelma on, että kaikki ihmiset löytäisivät tanssin ilon. Mutta siinä on monta muuria, valitettavasti  :-[

Yksi on varmaan tuo läheisyys. Kaikki eivät siitä pidä. Ja kaikkien läheisyys ei tosiaankaan tunnu  hyvältä.  :-[  Kyllä minä sitten halaan aivan vierastakin miestä, jos hän on suonut minulle hetkellisen tanssinilon hyvällä rytmillä ja menolla. Mutta siinäkin tosiaan, ja juuri siinä, vaistoaa, kuka on se avoin, joka ilolla tanssittaa tai jolla on muuta mielessä. On heitäkin, jotka vain haluavat olla lähellä ilman, että he osaavat mitään, ja jos se riittää, niin hyvä näin. Mutta on aina heitäkin, joilla on muut mielessä, jotka menevät minun toiveeni ohi ja 'vaativat' tai 'tutkiskelevat'. Siitä syntyy joskus jopa inho, hyvin epämiellyttävä olo ja toivos vain, että loppus tämäkin kappale. Onks tuttua!

Mutta totta on: Kun löytyy yhteinen rytmi ja antautuu toisen käskevälle vartalolle, on se kuin pitkää pitkää halausta, jossa naurussa suin on koko ajan ja mieli hyrisee. Mukavalla tanssi-illalla jaksaa pari viikkoa vaikka mitä!

Piti tässä hehkutella, vaikka en ole lavatansseissa käynyt pitkiin aikoihin.  ::)

Täysin samaa mieltä olen kanssasi metsätonttu.
Allekirjoitan joka sanan  :) 
Eläköön tanssihalit  :smitten:

Itse harvoin aloitan halaamista, mutta tunnustelen tilannetta ja olen tietysti mukana ja nautin siitä. Halaaminen ja se läheisyyden tunne on ihanaa.
Energiaa tutuu siirtyvän mielettömästi halauksessa.  :smitten:

Muutama päivä sitten sain erään itsestään aiemmin epävarman asiakkaani niin onnelliseksi, että hän aivan yllättäen kapsahti kaulaani. Ensin olin tietysti hieman hämilläni moisesta tunteenpurkauksesta, olinhan tuntenut hänet vasta vähän aikaa. Mutta sitten se tuntui todella vapauttavalta ja sain itsekin tuntea onnistuneeni omassa työssäni.  :smitten:

Tällä hetkellä tuntuu, että voisin halia koko universumia !  :smitten:
Nyt on niin ihana fiilis. Enkä anna enää MINKÄÄN pilata sitä. Elämänkoulu on kova ja julmakin, mutta erittäin ihana kuitenkin. Päätään kun tarpeeksi hakkaa seinään, niin kyllä tällainen "luupääkin" oppii... Josko VIHDOIN olisin ns."oikealla tiellä"... Mitä se sitten onkin...  :angel:

Tuunpa sitten tässä ja otan käsistäsi kiinni ja mennään ritiratia vähän aikaan ympäri! Ja hihkutaan. Ilot pitää purkaa! Ja halaus päälle  :smitten: Muistathan hengittää syvään ammaentaen ilostasi voimaa kehoon.

Jep, metsätonttu !!  :smitten:
Yksi pieni elefantti marssi näin... Hengittelee syvään ja innoissaan pyörii kehää...  :2funny:
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen... (Tapsaa kehiin...)

Hei ystävät! :angel:

Harmi kun en saa katsottua noita videoita.

'metsätonttu' oikein hehkutti tanssin riemua.
Olin tänään taas tanssimassa, siksi juuri siitä aiemmin kirjoitinkin.
Tänään tanssin melkein koko ajan oman kumppanin kanssa, mikä on rentoa ja ihanaa silloin kun ei ole mitään kireyttä välillä.
Vaikka usein sellainenkin sulaa tanssiessa.

Harvemmin kyllä sattuu sellaista tanssittajaa jota inhoaa.
Mutta jos niin käy, silloin kyllä haluaisi juosta karkuun.
Sit on niitä likistelijöitä, sellaiset kyllä eivät minua toista kertaa hae, aistivat niin selvästi tunteeni.
Ei ole halimieltä, sit jos vielä haisee vanhalle hielle, huh...

Joku mainitsi saaneensa asiakkaaltaan halauksen.
Minun ihka ensimmäinen hoitajani kauan sitten oli välitön ja lämmin ihminen.
Hän halasi joka kerta kun lähdin hänen hoidostaan.
Sen jälkeen olen itse halannut melkein alusta saakka kaikkia minua hoitaneita.
Mieshoitajia ehkä varauksella.


Se on ollut samalla ylimääräinen palkkioni, kuten eräs hoitaja sen sanoi.

Halaus teille kaikille!

 :smitten:    maarita            :smitten:

Miksiköhän me suomalaiset ollan hieman varautuneita ja umpimielisiä tuolle halaukselle. Itse nykyään pidän sitä normaalina välittämisen, kiitoksen ym. eleenä.
Vaikkakin kyllä sitä on ollut opettelua asenteessa meikäläiselläkin, kuten miten selität ystävälle ja vaimolle, kun esim. Joidenkin nais asiakkaiden kanssa on tottunut siihen, että he tavatessaan tulevat tervehtimään halauksella. Sitten, kun sattuvat joskus kiittelemään viimeisestä niin ilme kertoo ettei tahdo mennä perille selitys, että on vain kyseessä "hoitosuhde".
Ehkäpä julkinen halailu tulee lisääntymään tulevaisuudessa ja lisää positiivisuutta meidän asenteissa.
Halaus on kuin ylimääräinen palkkioni, että halaavista ihmisistä on tullut "sielunveljiä".

Halataan kun kohdataan.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Tulipa tuosta Salomin viestistä mieleen, että tosiaan on melkein jo tapa näissä hoitoalan töissä, että tervehditään/kiitetään halaamalla asiakkaan kanssa...siis kait lähinnä vaihtoehtoishoitotyössä... ;)
Ei ainakaan minua vielä koskaan on valkotakki lääkäri halannut...eikä itsellekään ole tullut mieleen halata heitä...  :D No jossain virastossa ollaan saatu pari kertaa niin 'herkät tunnelmat', että on pöytänsä takaa lopussa tullut halaamaan tuo virallisen oloinen ihminen...  ::)

Ja tanssi tosiaan on hieno juttu! Kuten tuolla aiemmin oli juttua....
 :smitten:

Niin. Mistä halauskielteisyys?

Olemme jo tuolla edellä todenneet, että siihen on monta syytä.

Minullakin on ystävä, joka impulsiivisista ensihalauksistani kiersi pois ja selän käänsi. Ymmärsin, että hän ei ole siihen tottunut. Mutta sitten kun odotin ensielettä häneltä, siitä tuli aina lämmin tervehdys. Kuitenkin se on aina ollut hyvin hennosti koskettava, kuin hän olisi kipeä.

Usein siksi mietinkin mitä hänelle on elämänsä aikana sattunut. Tiedän, että häntä on pahoinpidelty ja se varmaan vaikuttaa myös siihen, miten asennoituu koskettamiseen. Keho kun muistaa kaikki ne pahatkin kosketukset ja varmasti synnyttää sellaisen ennakkopelon.

Onko suomalaisessa kulttuurissa jo aikojen alusta ollut niin paljon jonkinlaista vihamielisyyttä ja väkivaltaista kohtelua, mikä on rakentanut esim. tuon halimisen kynnyksen?

Tjaah, omalta kohdaltani sanoisin, että siihen varmaankin liittyy pelkoja.
En ole suorastaan halauskielteinen, tykkään toki halata miestäni, äitiäni, mutta sitten vieraampia kohtaan tulee joku este. Minun on muutenkin vaikea ilmaista tykkäämistäni...Kait se on sellaista torjutuksi tulemisen pelkoa ja pelkoa, että ilmaisen itseäni hölmösti. Ja tosiasia kun on se, että valtavat tunteet ovat sisällä. Pelkään päästää tunteitani ihan valloilleen. Siihen liittyy sellainen haavoittuvuus.
Ja toisaalta teennäisyys etoo myös...Kait alitajunnassa ajattelen, että jos alan ilmaisemaan sitä mitä tosiasiassa jatkuvasti tunnen, toiset pitävät sitä teennäisenä imelyytenä ja sitä taas en halua ja..... :-\ :-[
joohoh, meneepä vaikeaksi. :'(

Kylla suomalaisetkin oppivat halaamaan ja osa on jo oppinut.Se ei maksa mitaan ja en usko etta joku olisi pahan mielen kunnon halauksesta, painvastoin vain myonteisia kokemuksia.
Diamond

Voi sinua! Älähän sure! Joskus tuntee suurta lämpöä, vaikka toinen ei halaisikaan. Eihän se siitä ole kiinni! Ne on ne vibratot. Ei tunteita voi paeta, joku toinen herkempi tuntee ja tietää ne silti. Meillä on monenlaista aistia.

Mutta totta on myös se, että miten itse ajattelee, niin luulee, että toisetkin ajattelevat. Ollaan me sittenkin kuitenkin joltisenkin erilaisia.  :smitten:

Tuli taas mieleen tuo minun ihana naapurinisäntäni, muutti jo kyllä kaupunkiin. Hän sanoi: -Enhän minä voi sanoa, mitä minä ajattelen, sillä mitä tekin ajattelette sitten, jos minä sanon mitä minä ajattelen.  :2funny:

 :2funny:
No niinpä justiin!
Mie olen tainnut jäädä kouluikäisten asteelle, sillä mie aina rupean yleensä kiusoittelemaan selllaisia ihmisiä joista pidän. Kun en muuten saa sitä monestikaan sanottua. Eli kohdallani sanonta " rakkaudesta se hevonenkin potkii" pitää paikkansa. :)

Pitäisiköhän toi halaaminen jokaisen meistä opetella itsensä kanssa. Tekee muuten hyvää jokaiselle halata itseään, jos ei muuten niin ainakin nikamille lihaksistolle tekee hyvää. Samalla huomaa kuinka kivalta se kosketus tuntuu.

halailkaa itseänne ja toisianne.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Hyvä ehdotus Salomi  :)   Eipä luulisi mitään haittaakaan olevan  ::)
Johan tässä rintarangan fasettilukotkin aukeaa heti aamutuimaan   :smitten: :smitten:
Hyvää viikonloppua kaikille  :-*

Niin ...
jaettu ilo on kaksinkertainen ilo
mutta jaettu suru on vain puoli surua  :angel:

Minä vierastan halaamista, suorastaan pelkään.
Johtuu, ehkä siitä, että vuosia olin tilanteessa jossa toisen ihmisen lähelle tuleminen merkitsi turpiin saamista  :'( .

Lapsia toki halasin kun olivat pieniä.

Kiitos Jellonaleidi!

Minä ymmärrän, että kielteiset refleksit siitä varmasti tulee, kun on kokenut kovia.
Ja kuitenkin kaipaa lämmintä syliä ja lohtua, eikö vain. Toivon, että kohtaat joku päivä ihmisen, joka antaa luottamusta. :angel:

metsätonttu

Rakastan sitä kun minua halataan, mutta vain tiettyjä ihmisiä uskallan halata itse.Kaikki eivät suinkaan pidä siitä joten olen oppinut lukemaan ihmisestä kenelle se sopii ja kenelle ei.Mielestäni kaikkien ystävien ja rakkaiden pitäisi halia useammin sillä se lämmittää mieltä ja tekee meistä onnellisempia ihmisiä.Lastenlapsia halailen aina ja useasti   :smitten:

Juuri tänään koin halauksen voiman.

Meillä oli ryhmäpalaveri, jossa 'johtaja' purki tuntojaan. Hän oli tietyllä lailla pettynyt aikaansaannoksiinsa ja meidän muiden. Itki. Mutta ihana, kertoi tunnoistaan. Helliinnyimme kaikki. Minun ei tarvinnut sanoa, kuin 'nyt tytöt sipuli!' (tuttu juttu, tiedättekö). Teimme halauskerroksen johtajamme ympärille samalla toisiamme halaillen. Sellainen 10-12 hengen kerrossipuli. Siinä lämmössä olimme hetken. Kuinka se helpottikaan!

Kun tulin kotiin, puhelin soi. Huomasin, että ihmiset olivat alkaneet soitella toisilleen, tunteet olivat heränneet. Ja positiiviset ajatukset lähteneet liikkeelle!

Hyvä olla!

Ihania ajatuksia Luminantilta.

Ajatelkaa, että halaukseen ei tosiaan tarvitse ostaa mitään välineitä, siihen ei tarvita rahaa. Se ei maksa mitään, eikä ole vaikea liikekään!  :D

Voi, haluaisin kovasti halata kaikkia ystäviäni.
Niitäkin, joiden luokse en voi mennä.

Aina voin tehdä mielikuvahalauksen, ottaa itseni syleilyyn ja ajatella siihen rakkaan ystävän.
Aivan kuin hän olisikin siinä, halattavana.

Tietysti on tärkeätä halata myös itseään muutenkin, ollaanhan itsemme parhaita ystäviä, eikö vain?


 :smitten:    maarita            :smitten:

:D

Täältäkin haleja tuuppaa tulemaan!!!

 :smitten:   maarita        :smitten:

No niin , halaukset  myös minunkin puolestani teille kaikille  :smitten:

Olen lähdössä matkalle ja siellä ei ole mahdollista tulla astrosivuille  :'(
mutta kun palaan niin sitten taas  ;D


 ;) mateve

Halauksella annat halattavalle juuri sellaista energiaa kuin Hän sillä hetkellä tarvitsee.. ja saat itse  sillä hetkellä tarvitsemaasi energia.. Merkityksetöntä halausta ei ole olemassakaan.. ja eiku halailemaan!

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Sympaattinen halaus kavereiden kesken on hyväksymistä ja tukea ilmaiseva hyvän tahdon ele.
Todella viehätävän ihmisen halaaminen on taasen tunnusteleva ja kuuma...  ::)

Eilen olikin minulla ihana halihetki...
Olin kyläilemässä vanhempieni luona ja bussille mennessäni äitini tuli samaa matkaa, asioita hoitamaan. Kun pääsin pysäkille, halasimme oikein kunnolla ja kiitimme hauskasta yhdessäolosta. Olo tuntui niin hyvältä ja rakkaudelliselta. Äitini ihana läheisyys, pehmeys, miellyttävä tuoksu. Lämmitti niin sydäntä, kun hän kehui, että oli oikein ihana vappu, kuten meillä olikin. Ihana fiilis !  :smitten:

En tykkää halailla ketä vain...
ja olen itse hiukan arkakin halailemaan, vaikkakin rohkaistunut vähitellen.

Mutta sitten kun halaan ¨halaamisen ilosta¨, koen sen hyvinkin syvänä välittämisen ja energian jakamisen muotona.
Joskus kun halaa ihmisen kanssa, joka ¨värähtelee samalla taajuudella¨ tai lähelle sitä, se voi tuntua melkein pökerryttävältä kokemukselta, josta saa voimia useiksi päiviksi.

Halauksen jälkeen muistaa, ettei olekaan niin yksin kuin välillä tuntuu.  ::)

Energiahaleja kaikille! :smitten: :smitten:

Voi IHME,

mikä halausbuumi on vyörynyt liikkeelle. Oikein tunnen kuinka uudenlaiset tuulet puhaltavat, rakkauden lounatuulet.

Ajatus halauksesta on melkein sama kuin fyysinen halaus, kun sen avoimesti ottaa vastaan.
Joskus voi tuntea värinän ainakin...

Ihana kevät!  :smitten: :-* :smitten: :-* :angel:

Äitit ne ovatkin maailman ihmeellisimpiä olentoja päällä maan!

Miten olis elämää ja miten olisi halauksia muuten!

Tonttu saa äitienpäivälahjaksi hoitoja Pärnussa!
Hoijatan itseäni oikein olan takaa.
Hoitakaa ja hoijattakaa tekin itseänne!

Meitä, tulevia äitejä, luovuuden äitejä, olevia äitejä, isoäiteja ja haaveilijaäitejä, kaikenlaisia! Halaus kaikelle, joka synyttää, haluaa synnyttää jotakin...

välillä tuntuu että halu halata jotain ihmistä on suuri mutta toisaalta en sitä itsestäni irti saa en sitten millään..Välillä halauksen kaipuu on tosi suuri ja silti en itse tee mitään että saisin sen halauksen..syytä tähänkään en tiedä..Vauvvoja on helppo halat ja pusutella mutta kun ne siitä lapsiksi kasvaa ei onnistu enää minulta..tuntuu tosi typerältä ja on tosi kiusallista kun ei vaan OSAA halata muuta kuin vauovvoja  :idiot2:

*haleja tasapuolisesti kaikille!!!! :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:*

Minulla on joku suojamuuri jonka taakse en halua kenenkään tulevan ainakaan kovin helpolla enkä ketään iholleni. Halaus tuntuu usein epämiellyttävältä jollen itse halua halata, mutta tapaan kuuluu tehdä niin, vaikkapa onnitellessa jne. Muutoinkin pidän ihmisiin etäisyyttä (pluton skorpparivaikutus  :aspect_con: :askendentti:) enkä kovin helpolla edes sano mitään "ihanaa" jollen TODELLA tunne niin. Jostakin syystä olen aika äijä, vaikkakin nössö semmoinen, joten Freddie olkoon siitäkin mallina ;) Mutta HALAUKSEN pitää tulla sydämestä. Varmaan joku Amman halaus voisi sulattaa kammoa  ::)

 :o :o

Kiitos!  :smitten: Täältä myös!  :smitten:

Halaaminen
Ollut mulle aikanaan tosi työlästä :P, mutta vähitellen opin siihen. Koska olen kokenut, että halauksessa mennään yksityisyyden alueelle.

Minulle haalaminen merkitsee ystävyyttä, välittämistä, rakkautta :smitten: :smitten: :smitten:. Esim. se merkitsee, että erotessa toisesta, on ollut tämän toisen kanssa tosi mukava olla  :-* :-* :-*
Haleista ei koskaan saa tarpeeksi, niitä tarvitaan joka päivä!
Halauksin
Stareyes ;)

Ihania halausjuttuja ja tosia halausjuttuja!  :smitten:

Ei halaus olekaan mikään pikkujuttu. Se voi olla joskus hyvinkin vaikea ja joskus järisyttävän voimallinen.

Muistinkin tässä erään halauksen, johon sisältyi jotain kauhean purkavaa tai energiaa etsivää. Sain kerran työnantajaltani kummallisen halauksen. Lähtöpäivänä hän tuli minua hyvästelemään ja halattiin. Mutta yksi halaus ei riittänytkään, kun irrottiin, tuli toinen halaus ja taas ja taas. Aina kun irrottiin, piti taas vain halata. Tuntui ettei osata lopettaa.

Ei siinä mitään itketty. Eikä siinä mitään eroottista ollut. Se halaus vain ikäänkuin jatkumona kertoi taas ja taas jotakin, mitä halusi vielä sanoa. Ilman sanoja. Kuin olisimme molemmat toisillemme energiaa jaettu, ja sitä oli mistä jakaa kai molemmilla, kun erottiin.
Kaunein halaus ja puhuvin, mitä olen saanut, näin äkkiä muistaen. Sellainen erilainen.

Onko muilla ollut yllättäviä, ikimuistettavia halauksia?

Myös monet uskovat halauksen voimaan. Joillekin se on luonnollista, kun taas joillekin vieras lähestymisen muoto. Miksi?

Tai miten muuten kosketat toista ihmistä tavatessasi? Riittääkö katse, ilme ja sana?
[/quote]

Kyllä mä uskon halauksen voimaan. Sukulaisia ja ystäviä voi halata, mutta en mielellään halaile ventovieraita taikka ihmisiä jotka ei oo kovin läheisiä. Se olisi liian intiimiä ja oudoksuttaisi. Olen myös sellainen olalle taputtaja ihminen. :) Se on sellainen myötätunnon ele toista ihmistä kohtaan, ja ehkä myös tietynlaisen tilanteen jännittämisen laukaisija. Enhän siis tietenkään taputtele ketä tahansa, mutta jos esim seurassani oleva ihminen tarvitsee rohkaisua, niin silloin lämmin olalle taputus ele on paikallaan. Jotenka uskon halauksen sekä olalle taputuksen terveydelliseen merkitykseen.  ::) :)

Oikeaa asiaa ihmettelet, Camisha. Halaushan on vain opittu ele. Miksi juuri sellainen ele? Jotkut hierovat neniään. Mistä sellainen.

Halauksenhan voi myös ilmentää eräänlaisena omistuksen muotona. Omistan sinut hetkeksi. Tai energianvaihto eleenä. Siihen eleeseen purkautuu myös se rajaton ilo joskus, kun tapaa rakkaan. Purkausele.

Mutta kyllä sen saman löytää silmistä, hymystä. Oudonkin ihmisen kanssa. Jokin yhteys syntyy ilman kosketusta. Auratko ne silloin halaavat?

Eipä silti. Onko suudelma sen kummoisempi. Minua vastaan käveli kauniina kesäpäivänä Sigtunassa kerran eräs komea nuosi mies. Katseémme kohtasivat jo kaukaa. Hän pystähtyi minun eteen ja kysyi: -Saanko suudella sinua. - Saat.
Se oli kaunis pitkä suudelma. Pysähdyimme toki puiston penkille istumaan ja annoin jäätelöstä osani hänelle. Sitten erosimme, emmekä ole koskaan kohdanneet. Kaunis, viaton muisto jäi.

Voi kyllä sinulle jonakin päivänä tapahtuu, ihmeellisempääkin!

Uskot vain ja virittäydyt siihen tahtoosi.

Mutta voithan itse kokeilla joskus samaa, kun kohtaat toisen katseessa ihailun, niin kysy. Mitä kysymykselläsi menetät? Tämä mieskin olisi voinut yhtä hyvin tulla torjutuksi, hän riskeerasi.
 :D ;D :smitten:

Kaikki on mahdollista...
Minulle sattui n.20 vuotta sitten Helsingin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa,
että nuori mies tuli minun ja ystäväni pöytään, istui viereeni ja sanoi, "Haluaisin suudella sinua.. käykö sinulle?"
Kotvasen äimisteltyäni sanoin, "Juu, sopihaan se, mutta tykkään kovasti paprikan makuisista suudelmista.. jos pystyt siihen niin suudelman saat."
Minä luulin olleeni fiksu ja välttäneeni vieraan suudelman, kun en kehdannut kieltäytyä..

Mutta hänpä istui tyynenä paikallaan, kutsui tarjoilijan ja pyysi paprikajauhetta... jota sitten sipaisi huuliinsa ja niin sitä suudelma vaihdettiin..
Istuimme jonkin aikaa hänen ja sisarensa & sisaren miehen kanssa iltaa, kunnes jatkoimme kierrosta.. Hän kyllä antoi numeronsakin, mutta minä jänishousu en uskaltanut koskaan soittaa, vaikka kiinnostusta olikin.. :(

Nyt harmittaa.. Oikkua  :coolsmiley:

Voi jukra, Oikku!!!  :2funny:

Paprikasuudelma! Enpä ole ikinä kokenut!  :o

Taisitpa jotakin kehnosti torjua jatkossa, aitoa elämän iloa ainakin!

Mutta muuta odotti nurkan takana varmaan.  8)

Kyllä odotti.. jos jonkinmoista nurkan takana ::),
mutta noin hyvää tilannetajua/hoksottimia ei kenelläkään kohtaamallani miehellä ole ollut..
Pöljä olin kun en rohjennut tutustua paremmin.. :idiot2:

Nyt olisin viisaampi.. Oikku :D

Niinpä, Antistar.

Eikö olekin kumma, että odotamme että toinen olisi rohkea ja tekisi jotain sellaista, mistä vain voi haaveilla.

Rohkeudessa on aina vaara, että tulee torjutuksi, haavoitetuksi ja jopa tuomituksi. Mutta on muitakin vaihtoehtoja! Elämä voi yllättää ja saa enemmän kuin osaa odottaa.

 :smitten:

Halailija vastaa :). Aina halataan, kun tavataan! Ehkä parhaan "palautteen" halauksen hyväätekevästä voimasta sain mummoltani, jota ennen hänen kuolemaansa pyrin näkemään niin usein kuin suinkin (mikä siis ei käytännössä ollut kovin usein kun opiskelin satojen kilometrien päässä  :-[ ), ja aina rutistin lujasti  :). Mummoni ei ollut moiseen hellyyden osoittamiseen tottunut ja oli aluksi hiukan torjuva ja vaivautunut, mutta vieläkin muistan sen lämmön, millä hän alkoi vastaamaan halauksiin ja tuntui saavan niistä energiaa.

Halauksessa on voimaa näin virtuaalisestikin, joten lähetän niitä teille sylillisen!

 :smitten:
Kiitos, tulee takaisin!

Etpä uskokaan kuin harmittaa, etten tehnyt parempaa tuttavuutta.. :uglystupid2:
Jos ikinä enää vastaavaa tapahtuisi, niin VARMANA toimisin toisin.. :knuppel2:....
tai sitten menis taas "pupu pöksyyn"..  :-\, halaisin pikana ja juoksisin poooiiis.. ;) ;D
Halailemisiin.. Oikku

Pallaskissalle ja kaikille muillekin..
(http://www.camelotbears.com/images/bear_hug_poster.jpg)
Oikku

Minullakin on erilainen halausmuisto työnantajan edustajan kanssa. Olin suuren kansainvälisen firman poispotkittujen listalla. Kaikki saivat lähteä ilman irtisanomisaikaa, työvelvoitetta ei ollut. Tehtaajanjohtaja oli tuonut minullekin lapun kouraan.

Esimieheni tuli tämän jälkeen vastaan tehdassalissa ja veti minut syliinsä tiukasti ja kauanaikaa. Halaus ei ollut eroottinen vain kuin tuskanparahdus. Sanaakaan ei vaihdettu ei silloin eikä myöhemmin. Halaus oli kuitenkin lohduttava, vaikka hän varmasti tarvitsi sinä päivänä lohdutusta enemmän kuin minä.

Halaus on aika merkittävä.Halailen ja pusuttelen ystäväniäni ihan arkisissa tilanteissa ja usein:). Kaikki ovat tuohon jo tottuneetkin, niin en sillä pahennusta aiheuta. Ovat kummasti rentoutuneet hekin. Nuorempana taisin olla välttelevämpi (kuu kauris), mutta nykyisin olisi luonnotonta käyttäytymistä, jos en niin toimisi:).

Minä halailen paljon - hyvin epäsuomalainen piirre. Ja jos en voi halata niin ainakin kättelen.

Parisuhteessa koskettaminen on minulle tärkeintä. Luen kumppania koskettamalla, eivätkä sanat merkitse minulle niin paljoa kuin kosketus. Kosketuksista halaus on minulle tärkein. Halaan paljon ja pidän itse halatuksi tulemisesta. Minulle ei tuota ongelmia antaa halausta kellekään. ^_____^

Kuulin tuossa juuri ruokatauolla tosi tarinan erään miehen isän opettajasta. Tämä miesopettaja joutui jäämään eläkkeelle 60-vuotiaana, koska hän sairastui vakavasti. Sairastumisen syy oli uusi naisopettaja, joka oli tullut kouluun ja heti kättelyssä kieltänyt kaikenlaiset halaamiset. Opettajat eivät saaneet halata toisiaan (=seksuaalista ahdistelua) eivätkä oppilaitaan (=pedofiliaa).

Halauksettomuuteen voi siis sairastua.

Toitpa esiin järkkyjutun, AthaMaarit!

Tässä näkyy se pelon ääripää. Saksassa ollessai syntyi sellainen kansainvälinen mukava tyttöryhmä ja kävimme yhdessä diskoissa. Meitä varoitettiin, ettei saa halailla tai mennä yhdessä vessaan, katsotaan että olemme lesboja.

Tottakai siinä suomalaistakin nauratti niin kuin olis vitsin kuullut. Mutta juttu olikin ihan vakava. ???

Onneksi meidän koulussa saa halata, en ole vielä tuollaiseen törmännyt! Mutta aina on niitäkin lapsia, jotka torjuvat (sen aistii heti). Päätä voi aina pikkuisen pörröttää. Viikonlopun lähtöhalaukset ovat tärkeitä.

Mutta olen ihan varma, että monta sairasta vanhusta, nuorta ja lasta (niin, aikuitstakin) voisimme auttaa pelkällä päivittäisellä halailulla ja suukottelullakin tai parantaa heidät sen vastaanottamiseen taitoon ensin. Ihmiskunnan paras ja aina esillä oleva lääke!!!!!!  :smitten:

AthaMaarit, aivan täsmälleen samoin koen halaamisen ja kosketuksen kuin sinä tuossa kirjoitit! Ja aikoinaan Ranskassa asuessa ei mennyt kuin hetki poskisuudelmiin tottuessa. Järkytin niillä sitten suomalaisia ystäviäni vähän aikaa palatessani sieltä takaisin  8)

Huomasin, että sinulla on myös tuo venushärkä, taitaapi vaikuttaa tässä. Mitkään sanat eivät voita kunnon rutistusta, sellaista missä sielutkin koskettaa toisiaan...

Minusta suomessa kärsitään suuresta halipulasta  ???

Niin - olen samaa mieltä siitä, että monia oireita voisi lievittää kosketuksella. Halaus, käden olkapäälle laittaminen, käden silitys... vanhainkodit, sairaalat... perheetkin :-\

Halaus - nii'in itse halailen mennessä, tullessa ja palatessa ;D

Milloinkahan huomataan halausterapeuttien suuri tarve hoitoloissa?

Täällä olisi koko joukko!  ;D

Ei muuta kuin halauslista esille.

Onkohan koskaan muuten tehty tutkimusta halauksen tervehdyttävästä vaikutuksesta?

Lämmin halaus teille kaikille antoisasta keskustelusta ja myötätunnosta! :smitten: :smitten: :smitten:

Kaikki, jotka koetta halaamisen tärkeäksi: lukeakaa ihmeessä Pieni Halauskirja. Laitan tähän linkin kirjan arvosteluun.

Pieni Halauskirja - arvostelu (http://www.uta.fi/~ms54336/kirja.htm)

HUOM!
Lopussa näkyvä kirjan hinta on vielä markkoina - kirja EI TODELLAKAAN maksa 62 euroa!  ;D

Hyvä juttu!

Minä tein äsken mm. elämäni ensimmäiset autokaupat. Aivan oudon leskirouvan kanssa. Hän kait tunsi jättäneensä rakkaan Puntonsa hyviin käsiin, koska halasi niin lämpimästi. Vai kuuluuko se autokauppaan?!  ;D

Kirja ON ihana.. Sain sen äidiltäni joskus vaikeina aikoina ja aina kun tuntuu hankalalta luen sitä, taatusti tulen paremmalle mielelle ja tekee mieli halata kaikkia!
Suosittelen.. Oikku67  :smitten:

Heips kaikille!

Kyllä halaus merkitsee todella paljon.
Halaus voi jopa tuntua niin syvältä, että voi puhua 'syvähalauksesta'.
Olen kokenut tällaisen halauksen.
Uskomaton tunne, joka tosiaan yhdistää energiat toisiinsa.

Onko joku muu kokenut vastaavaa?

 :smitten:    maarita          :smitten:

Vastaavaa lienee se, että olen kokenut sellaisia henkisiä "halauksia", siis ilman, että kyseinen henkilö olisi fyysisesti paikalla, läsnä.  ::)  :smitten:

Luulen, että tiedän mistä puhut. Se oli alkusoitto koko loppuelämääni vaikuttavalle käänteelle  :smitten:

---

Hei, mutta nyt vasta käsitinkin, että juuri samanlaista olen kokenut ennen tuon ns.'syvähalauksen' kokemista.

Siis, kun en ollut vielä edes tavannut henkilöä. Siis fyysisesti.
Henkisiä halauksia, voisko sen paremmin ilmaista.
Energiat tosiaan voivat toimia näinkin.

 :smitten:    maarita          :smitten:

 :) Energiat toimivat monin tavoin. Me olemme energiaa, elämä on energiaa.  ;) :angel:

Olen kokenut halauksen, jossa tunsin uppoavani toisen energiakehoon, kuin fyysistä kehoa ei olisi kovin kiinteässä muodossa ollutkaan...
Se tuntui syvälle  :smitten: :smitten: :smitten:

Halaus on ihanaa. Halauksesta saa lisää hyvänmielen energiaa ja jaksaa paremmin.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Olen monesti miettinyt miltä mahtaa Äiti Amman halaus tuntua, kun niiiiiin monet sitä jonottamalla odottavat  ::)

Ihana sentään!!

Juuri tuollaista olen vastikään kokenut. Menetin paikantajun ja ajan tajun täysin. Upposin jonnekin, jossa ei ollut enää 'minun' eikä 'toisen' nimistä olentoa. Oli vain sula yhteys ja lämpö.  :smitten:

Jäin vain ihmettelemään, että 'missä ihmeessä olen käynyt?'   ::)

Minä olen sellainen halailija-tyyppi. Halaan helposti vähän tuntemattomiakin ihmisiä -se tulee jotenkin niin spontaanisti.

Minua on tosin kerran halattu niin, että sydänchakrani reagoi siihen todella villisti ja meinasin pyörtyä. Olo oli kuin olisin saanut tuhat orgasmia samalla kertaa... Pyörytti ja keikutti. -Toisaalta siinä samassa epästabiloiduin muilta energioiltani.

Jos taas aistin hyvin sekasortoista energiaa ja hyvin negatiivista, en välttis mene halailemaan. Varsinkaan jos ko. henkilö on tuntematon.
En myöskään koskettele muita ihmisiä muuten, koska saan niin helposti kaikki vibat itseeni ja menee tovi päästä taas "jaloilleen" siitä.

Minä koen ehkä jollain tasolla antavani jotain halattavalle mutta en helposti halua mitään itselleni.

Hieno aihe!  :smitten:

Hm! Jotenkin tuttua... ::)

Mutta mitäs tuo on?  :uglystupid2:

Voin kertoa oman kokemukseni:
ensimmäisellä kerralla yövyinkin palloiluhallissa darshanissa, niissä korkeissa ruusuntuoksuisissa energioissa - kun pääsin Äiti Amman halaukseen, niin aika seisahtui. Olin tuokion aineeton, valossa, täynnä rakkaudellista tunnetta kaikkeen, rakkaudessa. Kun hetki oli ohi, tunsin itseni keveäksi, onnelliseksi ja avoimeksi. Olin kauan aikaa sen jälkeen ymmärtävämpi, suvaitsevampi ja hyväksyvämpi kuin aiemmin.

Toisella kerralla pääsimme hänen halaukseensa kuopukseni kanssa. Hänen hyräillessään mantraa halatessaan, korvissani se kuulosti siltä, kuin hän olisi sanonut 'odotamm', odotamm'...' (Kuopus syntyikin sitten seuraavana joulupäivänä.)  :smitten: Tämä halaus ei kuitenkaan aikaansaanut samanlaista tunnetilaa, kuin edellinen - aivan kuin energia olisi ollut enemmän vauvalle tarkoitettu ja toisekseen fyysinen kehoni rettelöi polvi- ja ristiselkäkivulla, kun konttasin kovalla lattialla eturessu täynnä. Aivan kuin hän olisi ollut tästä tietoinen, joten hän vielä siunasi minut halauksen jälkeen ja teki merkin otsaani.  :angel:

Oi miten eloisa ja valoisa kuvauksesi, Elektra  :smitten: Kiitos siitä  :D

 :tickedoff:

    :2funny:

       :smitten:

     SIIS, ette usko, mutta KYLLÄ, olen ollut jopa rakentamassa

      sitä foorumia ja myös vuorollani halannut äiti Ammaa,

        tosin siinä MINUA jäi häiritsemään pieni yksityis-

         kohta, kun halasin, niin käteni jotenkin luiskahti

          ehkäpä liian alas, ja minulla MEINASI olla joku

           sexsuaalinen lähestymis tunne, vaan tiukasti

            pidin KIINNI siitä, ettei sellainen vain

             mitenkään VOISI livahtaa pieneen mie-

               leeni, EI missään tapauksessa!!

                 TÄLLAINEN KOKEMUS ja KIITOS.


                         :smitten:

Kotkansilmä!

Voi sinun lipsahduksia!

Sekä käden että mielen!  ;D

En ole ollut äiti Amman halauksessa, mutta vastaavanlaisessa kyllä, ja uskon, että siinä ei pelkästään alimmat chakrat toimi, vaan suurimmaksi osaksi juuri sydänchakra, joka auetessaan on upottavan ihana!

Kiitos Ippuska  :-*

Mukavaa muuten on olla nainen - ei lipsu käsi eikä mieli... ;)

Mitäs jos Äiti Amma olisikin Isä Ali?
Olisiko nyky-yhteiskunnassamme 'sallittua' miespuolisen avataaran ottaa vastaan halattavia samalla tavoin... ???
Näen jo sieluni silmin tilaisuutta mustamaalaavan riettaat iltapäivälehtien lööpit
Käpälöivä Guru jälleen Suomessa
STTT:n uutisia: tänään iltapäivällä rantautui Suomeen Intialainen itseään pyhimykseksi väittävä Ali Baba, joka on kuuluisa siitä, että halailee ihmisiä. Tälläkin hetkellä hänen yksityisdarshaniinsa jonottaa joukoittain vastavalaistuneita nuoria neitosia, jotka kertovat halauksen jälkeen voivansa todella viriilisti...   ::) 8) :D ;D

*menee pesemään päänsä saippualla*

Elektra,  :-*  :2funny:  :laugh:  ;D  :smitten:  :smitten:  :2funny:

Eikös Osholla ollutkin jotain tuonsuuntaisia ongelmia?  :knuppel2:

Ippuska...  :-* ;)  ;D

...Kuinkas sattuikaan... :crazy2:

 :2funny:  :smitten: :2funny:  :smitten: :2funny: :smitten:

Voi jukra Elektra!  :2funny:

Jonottaisko siinä isot miehenköriläätkin?

Haluaisin nähdä, haluaisin nähdä!  :D

Ei, mutta huomaan nyt itsessänikin näitä rajaongelmia, tässähän ne  :o

Voi Metsätonttu :smitten:

Tottakai jonottaisivat! Agape  :smitten:

(http://www.marcosabino.com/modatarada/tom%2520of%2520finland.jpg)

Tarkoitin sillä sitä, että vedän puoleeni myös ne negatiiviset ja sekasortoiset energiat. Annan mielelläni omaa hyvää energiaa muille mutta en mieluusti kuitenkaan halua muilta mitään juuri tuon takia, että menen helposti epäbalanssiin  ;)

Hei Astraali!

Tuo sinun juttusi epäbalanssista kuulostaa mielenkiintoiselta. Anteeksi, arvaan että sinulla se tuntuu epämukavalta, suorastaan pelottavalta.

Kun tässä opiskelen para-aikaa noita chakroja, tulee eittämättä mieleen, mikä on se sinussa, joka vetää puoleen negatiivista. Olisiko joku chakra tukossa tai epäharmooninen, vai miten on sinun omat asenteesi itseäsi kohtaan?

Halaus voi myös paljastaa hyvin tärkeitä asioita, joita kannattaa tutkiskella itseksensä.

Toivon, että joku päivä näet asioita ja itseäsi toisella tavalla ja yllätyt.
 :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos viestistäsi!  :smitten:
Minulla on jotenkin todella kummallinen keho tässä elämässä. Se on niin "hienoksi viritetty", etten saa sitä mitenkään pysymään tasapainossa... Minulla on suuria ongelmia saada energiat kulkemaan tasaisesti ja menen epätasapainoon pienestäkin asiasta.
Saan jotenkin tosi helposti kaikkien negatiiviset vibat itselleni  :-\

En oikein osaa noita chakroja -pitäisi varmaan alkaa opiskelemaan. Olen jo nyt saanut viestejä noista tukoksistani mutta olen jotenkin niin "pökerryksissä" etten osaa tehdä niille mitään (elämäntilanne ei kaikkein helpoin). Otsachakraani on kyllä pyöritelty tässä jo ikuisuuksien ajan. Eilisen meditaation aikana paine oli niin kova, että silmänpohjiin saakka sattui...

Osaisitko sinä, Metsätonttu, auttaa jotenkin? Antaa vinkkejä? Kiitos, jo nyt  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Voi ystävä hyvä,en todellakaan ole mikään asiantuntija.

Mutta esoteerisissa opeissa sanotaan, niin ylhäällä kuin alhaallakin tai alhaalla niin ylhäälläkin. Monet 'viisaammat' toitottavatkin, että suhde äiti maahamme ja luontoon pitäisi olla harmoniassa kaiken pohjalla. Minua pelottaa sellaiset kuvitelmat, joilla hapuillaan ylävoimia eikä välitetä arkipäivän eli myös alachakrojen kunnosta.

Eli jos sinun alachakrasi ovat heikossa kunnossa, niin sinulla on ylächakroissa 'paineita', jolloin sinun pitäisi suojautua. Otsachakran auttaminen vain voi edistää tuota epätasapainoa. Tarkkailisit, miten on juurichakrasi ja suhde maahan. Toisin sanoen, että sinulla pitäisi 'olla jalat tukevasti ensin maassa' ennen kuin alkaa hortoilemaan yläilmoissa.

Tuossa on minulla 'Chakra, käsikirja' (Shalila Sharamon & Baginski, jota sanotaan hyväksi ehkä sen vuoksi, että siihen on yhdistetty kaikki idän tieto, ei vain yhden kulttuurin. Sitä voisit vilaista.

Lämmöllä metsätonttu  :smitten:

Enkelin suojelusta sinulle  :angel:

Minulla ei ole tiskikonetta ja nytpä tiedän syynkin -> käsin tiskaaminen maadoittaa sopivasti - sekä myös tasapainottaa kaikenkaikkiaan  :)

 :)

    ;)

      ;D

      Hallelujaa ja halipatzui.   :-\ Siis pyykkiäkö

       tässä pestääkin??  Minäkun HALASIN!!  Eikä

         oikea käsi tiennyt mitä vasen käsi teki!

           Tai oliko se toisinpäin? No kuitenkin

             vilpitön mieli voi sittenkin asua

               myös toisen käden " varressa ".


                       :2funny:

Kyllä Ippuska! Arkitouhut ovat tuikitärkeät. Konemaailma vaatii omaansa, pitää meteliä ja syöttää myrkkyjä maahan. Kun pojat joskus valittivat, että olemme ainoat kylällä joilla ei ole videota, lauloi punarintakin, että 'osta viideo'. Sitten kun piti sellainenkin hankkia, lauloi punarinta seuraavana keväänä 'ai että viideo'. Se kuulosti ihan paheksuvalta, sillä ei luonto valitse koneita kuitenkaan.

Odotan sitä lintua joka kevät saapuvaksi, se on niitä viimeisiä muuttajia, ja halaisin sitä jos voisin, niin hauskaa on sen kanssa keskustella. videot ovat unohtuneet, mutta lintu ei.  :smitten:

Hih, piti ihan nostaa vanha niin iiiihana aihe. Onkos sitä miten halailusuonet auenneet sitten viime kesän, vaiko miten päin on käynyt?

Mie tuolla ketjun alussa silloin ammoisina aikoina mainitsin, ettei halit oikein lähde. Mutta mainittakoon, että nyt lähtee!
Vuosi tuolla hierojakoulussa teki niin hyvää siinä suhteessa. Toki "tuntosarvillani" kuulostelen, kuka kestää tulla halatuksi ja sitten saatan halata. Enää sitä estettä kuitenkaan ole miun puolella. Jes!

HEIPS Selkis   :)
Mulla on ihan kamalaa halipullaa, eikä täällä "isossa kaupungissa" kehtaa edes puita halailla  8)

Joku hieronta tms. kurssi tekisi poikaa minullekin   ::)
 :smitten:

Ippuskalle jättihali sinne kauas! Niin, liekö ihmiset siellä jäyhempiä halimaan...

Oi kiitos  :smitten: :smitten:
Lie ...  ::) :coolsmiley:

No jos Tampereella vielä järjestyy Astro-tapaamisia ja minäkin sinne asti pääsen (pikku- :jousimies: n kanssa tai ilman), niin saankohan halata Ippuskaa  ;)?

Neljävuotiaalla  :harka: -tyttärellä on ihan mahdoton halipula (kokee varmastikin hieman mustasukkaisuutta pikkuveljen vuoksi  :-\ ), sitä yrittetään paikkailla oikein "halaamissessioilla", jolloin keskitytään vain häneen. Vaan Härkä-lapsellehan ei mikään riitä... ;D

Oi TOTTAKAI  :D :smitten:
Voi kyllä olla, että minä ehdin ensin  ;) :laugh: :smitten:

Halaus merkitsee minulle välittämistä toisesta ihmisestä. Halaan yleensä vain ihmisiä, joista todella välitän. Ystäviä halaan aina silloin, kun tapaamisesta on kulunut jonkin aikaa..
Halaus antaa lämmintä energiaa ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.  :smitten:

Kyllä minä halaan melkeinpä outojakin ihmisiä, jos on tilanne että voi ja toinen on siihen suostuvainen. Minulla oli vasta tilaisuus (taidenäyttelyavajaiset), jossa halasin tullen mennen kaikki (tai he halasivat minua)!! Lämmin tilaisuus.

Oletteko muuten huomanneet mistä se halaus lähtee ylipäätänsä liikkeelle? Oletko varma että se on sinä tai se toinen, joka aloittaa?

On ihmisiä, jotka suorastaan vetävät puoleensa läheisyyttä. Eräs työkaverini on sellainen, ja me nauretaan ja halataan aina kun jotain onnistuu ihanasti tai jos jotakin tuntuu vaikealta.

Halauksella on hyvän energian lähettämisen voima!

ps. Kait minun pitää Ippuskaa tulla halaamaan Tampereelle sitten!  :smitten:

JUU  :smitten:

Onnea paljon näyttelysi johdosta  :smitten:

Peukut on pystyssa-tietysti onnistut

täällä eräs erittäin halipulassa oleva,sniif :'(

Antakee mulle joukkohalaus ajatusten myötä, lähtee kaikille sinnekkin :smitten:

 :-* Täysikuu, hali sulle sinne tässänyt  :smitten:

Täysikuulle myös Esmiraldalta (voi mikä taivutus!) lämmin halaus!

Huomenna on uusi päivä... :smitten:

Täältä tulee täysikuulle ja kumppaneille aamurutistus! :)


Mistäköhän se sitten johtuu, että joillakin on se tietynlainen hajuraon tarve? Siis tarkoitan, että ei voi kovin lähelle toista ihmistä laskea...Oisko aurassa jotain heikkoutta, että ihminen siten suojelee itseään, vai mistäkö johtunee?

Halaus on merkki siitä, että välitän... sinä olet tärkeä. Onnneksi meidän perheessä on aina halattu ja paljon. Niin miehet kuin naisetkin. Ja mikä parasta lapseni ovat myös tottuneet tuohon, että ihmisen, josta pitää voi päästää lähelle. *halii*

Kiitos ja kumarrus :coolsmiley: teille halaajille tuli upeana unena perille :smitten:

Minä halaan kaikkia ja kaikissa tilanteissa, lapsia vaallankin.
Halaus antaa voimaa ja energiat kiertää :D

Minä haluan kunnioittaa niitä jotka haluavat sen intiimireviirin pitää itsellään. Jotkuthan loukkaantuvat jo siitäkin, jos katsotaan liian alas silmistä.

Uskon, että tavat antavat siihen paljon painoarvoa, mutta myös kehon kolhut, muistot ovat liian lujassa siinä kehossa.

Minulla on ystävä, joka pelästyi kamalasti minun impulsiivista halaustani, kun erehdyin.
Hän kierräytti itsensä oitis pois ja käänsi selän. Mutta hänen silmänsä säteilivät aina mitä syvintä lämpöä. Ja sitten opin, että annan hänen tehdä aloitteen, sillä tiesin, että hän halusi oppia halaamaan. Silloin se sujui.

Uskon siis senkin, että jokaisella on tarve olla lähellä, mutta kaikilla ei ole taitoa siihen, kuin ei ole taitoa puhua, tai taitoa kuunnella, tai taitoa kirjoittaa ajatuksia. Mutta kaikkeen voi harjaantua, vapautua ja vahvistua. Siksi kaikkea jokaisen omalla rytmillä.

Nuorin poikani oli oikea halipoika. Sitten murrosiässä hänelle tapahtui jotakin ja hän halusi itsenäistyä kodista irti. Halaukset loppuivat. Nyt taas pikkuhiljaa hän halaa jos kysyn 'saanko?'.

                         :knuppel2:

          Justjuuuu,  ei kyllä tunnu kivalta JOUTUA halatuksi suku- tai SUVI--

           seuroissa, ihmisten kanssa, josta ei oikeasti edes VÄLITÄ.

             Rakkautta ja läheisyyttä koetaan monella tapaa!!!

               Täytyy tunnustaa, minun rakkaani, tai oikeasti

                 läheisempäni ovat juuri täällä, astrossa.

                    Paskiaiset, juuri teitä rakastan.



                               :coolsmiley:  :smitten:  :uglystupid2:  :2funny:  :crazy2:

Voi mikä ihana ja riemukas rakkaudentunnustus - ISOOO HALIII  :-* :smitten: :smitten:

                              :angel:

                   Kiitos, koska et tiedä miltä hiki haisee!!

                     ( jotkut ihan tieten tahtoen välttelevät ! )

             
                                           :'(

                                              :smitten:

 ;) Tiedänpä omani ainakin  :coolsmiley:
Kyllähän se haliessa nolottaa, jos dödö on päässyt pettämään  :-[

Haisuistaan kannattaa huolehtia, sillä hygienia oikeasti kyllä vaikuttaa haleista nauttimiseen.
Saippuapesu, alkoholilla pyyhkiminen, tarvittaessa pinttyneiden kainalokarvojen ajelu, hyvä dödö ja puhtaat vaatteet,
niin kylläpä on kiva halailla raikasta miestä! :smitten: :smitten:

Minä olen tuota hikiä miettinyt.  ;D Kun itse tein päivä stressistä töitä, illat opiskelin, enkä ehtinyt aina pitää itseäni kunnossa,niin kait juuri siinä loppui omien poikieni halailu.  ;D

Mutta en tiedä mitään niin kamalaa, kuin se vanha puku ja ehkä vielä paitakin, jossa on kaikkien juhlien hiet ja kun se vetästään päälle viime vaiheessa eikä muistettu käyttää pesulassa.  >:(

Siis tuore hiki on miehekästä ja hyvää, mutta monet päällekkäin, niin 'yök'. :tickedoff:

Mutta toisaalta haliessakin voi vaistota toisen mielentilan, elämäntilanteen hajuista. Onnellisuus tuoksuu, stressi ja masennus haisee. Eläinkin haistaa heti pelon hajun toisessa.

Siis kuinka intiimiä on halaus! Mutta kuolisin ilman niitä, olen yhteisöeläin ja tarvitsen toisen läheisyyttä.  ::) :smitten:

Hih,
Minä suhtaudun halauksiin hyvin vakavasti. Olen koettanut jossain vaiheessa opetella semmosta kevyttä hyväntuulista halailua, mutta ääääh. Halaan kun ei ole sanoja tunteelle. se on läheisyyttä ja tunnetta minulle. Hyvässä tai negassa mielessä.
En tosiaan ole ventovieraiden halailija, ja taidan olla puupökkelö joutuessani moiseen tilanteeseen.

Ystävien kesken halataan jos ei olla nähty pitkiin aikoihin tai kun ollaan lähdössä kotia. Itse pidän halauksista mutta joo, ihan ventovieraiden kanssa ei ehkä luonnistu mutta ystävien kanssa kyllä.

Hyvä keino päästä iholle, jos on kiinnostunut! Musta kehkeytyy silloin varsinainen hyväntuulinen halailija.. sillain etelä-eurooppalaiseen tyyliin...  ;D

Hah, vanha metsätonttu herätetty täällä eloon halauksineen!  :D Eli minun vanha nimike.

Piti kirjoitella tähän, kun minullakin nuo halaukset ovat muuttaneet vähän muotoaan. Hämilliselläkin tavalla.
Nimittäin minulla on Kesäkahvila (http://ruusumuorinkesakahvila.blogspot.fi) ja siellä käy hyvin paljon ystäviä, jostakin kouluajoiltakin saakka. No tottakai iloissani jälleennäkemisestä menen halaamaan. Jukra vie! Mutta...heillä on usein porukkaa mukana. He katselevat ensin vähän hämillään minua, kun sanon, että saatan toki halata teitäkin. Ja niin he ojentavat minulle käsivartensa. Tosin huomaan myös sen yhden käden, joka kertoo tavanomaisen tavasta tervehtiä.

Kuitenkin, on ilo huomata, että halaus alkaa Suomessakin olla luonnollista kanssakäymistä.  :smitten:

Toisaalta suru kasvattaa tätä halaamisen tarvetta. Kun olen jo 'vanha' ja ystävänikin, niin esim. kuolema ja sairaudet ovat tulleet melkeinpä jokapäiväisiksi tutuiksi. Ei mikään ole parempaa kuin lohdutuksen halaus. Toisen on helppoa kätkeä kyyneleensä siihen toisen olkapäätä vasten. Meidän kylällä on ollut yllättäviä poismenoja (syöpä) ihan keski-iässä hyväkuntoisten ihmisten keskuudessa. Ja se on masentavaa. Halaus on hyvä lääke. :'(

                   
                                          :coolsmiley:
                                             
                    HALIPATZUI waan teille kaiklille, jotka ette halaa, silloinkun on LUONNOLLINEN tilaisuus!
               
                               Olemmehan suorastaan innoikkaita halailemaan, sitten, kun on jo aika lähteä kotiin.


                                                                              :knuppel2:       :tickedoff:    :angel: