Astro Foorumi

Hei!
Olen 34-vuotias nainen ja ollut työelämässä noin 7 vuotta yhtä kyytiä,kunnes paloin loppuun ja koetin opiskella uutta ammattia.Lopetin opintoni kesken loppuvuodesta -11,koska en kokenut opintoja motivoiviksi.

Reilu vuosi sitten kävin erään energiaparannuskurssin,minkä jälkeen minulle tapahtui ihan uskomattomia asioita ja yksittäisiä ihmisiä alkoi parantua kerralla(minua johdatettiin apua tarvitsevan luo ja loppu tapahtui itsekseen). Kaiken huippu oli se,kun menin opiskelijaruokalaan syömään vuosi sitten keväällä ja puhdistaessani lasiin kaatamaani juomavettä energeettisesti,alkoi koko lasi höyrystyä voimakkaasti ja siitä "savusi"vesihöyryä,minkä jälkeen huomasin,että höyry haisi voimakkaasti etikalle.Vesi muuttui haaleasta jääkylmäksi ja oli puhtaan makuinen.Näitä tapahtui paljon muitakin,mutta tässä esimerkkejä.

Olin erittäin hämmentynyt,mutta myöskin kiitollinen näistä kokemuksista.
Yritin jakaa näitä kokemuksia muutaman kaverin kanssa,mutta tämä jäi yksipuoliseksi.

Olen ollut nyt puolisen vuotta työttömänä ja minua ahdistaa kovasti tämä elämä: miksi en pärjää työssä? Miksi minulle avautui tällaisia portteja ja sitten tuntuu,että en voi käyttää niitä missään/mitenkään,vaikka suhtaudun tähän asiaan myönteisesti?

Minulla ei ole kontakteja,joiden kautta voisin päästä johonkin healing-ryhmään mukaan.Lisäksi pelkään,että minuun suhtaudutaan erikoisesti,koska näitä kokemuksia ei ole kaikilla,vaikka jokainen kykenee näihin samoihin asioihin,sillä me kaikki olemme kanavia universumin energioille.Myöskään itseni työllistäminen energiahoidoilla ei tunnu luontevalta,koska nämä ovat aika monimutkaisia prosesseja.

Mulla on harvakseltaan ystäviä,koska koen oloni mukavaksi vain harvojen seurassa.Tämä on ongelma ainoastaan siinä mielessä,että en koe saavani vertaistukea näihin kokemiini asioihin mistään,vaikka olen käynyt erilaisissa henkisen kehityksen tapahtumissa tms.

Pelkään,että elämäni jää tällaiseksi,jossa olen mitään tekemättömänä kotona vaikka minusta voisi olla paljon apua jo(i)llekin.
En ole ruikuttaja tai valittajatyyppiä,vaan yrittänyt ratkaista tätäkin asiaa monella tavalla siinä kuitenkaan onnistumatta.Yläkerrasta olen pyytänyt johdatusta ja opastusta.

Olisiko täällä ketään,jolla olisi samansuuntaisia kokemuksia tai jolla tulisi tästä jotakin kommentoitavaa mieleen?Kaiken otan kiitollisena vastaan!

Elämäsi ei ole vielä hukkaan heitetty. Muista kuitenkin, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Sinun on siis tehtävä päätökset ja toimittava sen mukaan. Jos haluamme harhailla, saamme niin tehdä.

Tuollaiset kyvyt voivat aueta helposti siksi, että ne on oppinut hyvin jo edellisessä elämässä. Tässä elämässäne on helppo "muistaa". Uskon kuitenkin, että avatessaan moiset kyvyt, henkimaailmalla on ollut suunnitelmia varallesi. Ethän ole itse lyönnyt jarruja pojaan? Joskus sen voi tehdä tiedostamattaankin. Jotkut taas voivat joutua ponnistelemaan paljonkin saman saavuttamiseksi. Kuten Jeesuskin sanoi, me kaikki tulemme tekemään suurempiakin tekoja, kuin hän. Tuskin sata prosenttia väestöstä, mutta ainakin ne, jotka ovat halukkaita kulkemaan tätä tietä.

Pyydä yksinkertaisesti apua henkimaailmalta ja pyydä johdatusta oikealle tielle. Vilpittömät pyynnöt kuullaan aina. Sitten sinun on vain luotettava ja antauduttava elämäsi virtaan.

Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta!

Jostakin syystä tämä koettelemus on nyt menossa.Luulen,että minulla on työstettäviä pelkoja,jotka toimivat jarruina.Lisäksi kovasti rohkeutta kaipaisin,jotta uskaltaisin lähteä esim.ulkomaille vapaaehtoistyöhön tms.,minkä kautta varmasti aukeaisi uutta näköalaa.

Aivan samaa sanoisin kuin Yep. Kun elämä kutsuu, on uskallettava hypätä. Usein se hyppy on kirjaimellisesti tuntemattomaan ja tyhjän päälle. Monet tekevät montakin hyppyä elämänsä aikana (itse esimerkiksi aloitan säännöllisin väliajoin puhtaalta pöydältä - muutan, vaihdan töitä, vaihdan harrastuksia jne. yleensä yhdellä iskulla).

Nostin sinulle neuvoksi tarotin. En normaalisti nostele enää taroteja Astrolla, mutta minulle tuli olo, että tarvitse sitä.
Kirjoitan alle suoran kortin merktiyksen sellaisena kuin se on. Makustele sitä ja kiinnitä huomiota kohtiin, jotka puhuttelevat sinua - vaikka se olisi vain yksi sana koko kortin kuvauksessa.


KUU - KÄÄNTEISENÄ
Kuu käänteisenä kertoo, että olet hiljattain kokenut heräämisen itsepetoksesta, illuusiosta, peloista ja ahdistuksesta, mutta nämä negatiiviset energiat alkavat hiljalleen laantua. Olet saattanut käydä läpi myös syviä emotionaalisia asioita jotka ovat aiemmin olleet maton alle haudattuina, odottamassa vain päivän valoon tulemista. Vaikka näiden vaikeiden pinnan alla muhineiden asioiden käsittely on aiheuttanut epämiellyttävää oloa ja mahdollista perusteiden rapistumista, sinusta alkaa todennäköisesti tuntua siltä kuin taakka olisi pudonnut harteiltasi. Sinusta voi tuntua, ettei tilannetta tarvitsekaan pelätä niin paljoa tai ettei sinun tarvise olla läheskään niin huolissasi elämäsi suhteen mitä alkuun olit. Olet alkanut työstää omia sisäisiä pelkojasi ja ahdistuksiasi, ymmärtämään niiden vaikutusta elämääsi ja kuinka lopulta pystyt vapauttamaan itse Itsesi näistä rajoittavista ajatuksista. Tämä voi olla upeaa vapautumisen ja transformaation aikaa.
 
Kuu käänteisenä viittaa tyytymättömyyteen tämän hetkiseen elämäntilanteeseesi liittyen mutta myös epätietoisuutta siitä mitä muuta voisit tehdä ja mitä todella tahdot tehdä. Voi olla, että se mitä tahdot tehdä tuntuu sinusta täysin järjettömälle tai epärealistiselle ajatukselle, tai että menneisyyden kokemuksesi ovat saaneet sinut uskomaan, että muutos on jo liian myöhäistä. Nämä tunnepohjaiset lukot estävät sinua liikkumasta elämässäsi eteenpäin. Voittaaksesi nämä haasteet sinun on edesarvoisen tärkeää kohdata syvimmät pelkosi ja olettamuksesi, jotta saisit itseluottamusta ja selkeämmän suunnan elämällesi. Sinun on uskottava itseesi ja ymmärrettävä, että sinun on täysin mahdollista saada elämäsi tasapainoon. On mahdollista, että saat neuvoja tänä aikana unien kautta; vihjeitä ja suuntaohjeita. Kiinnitä erityistä huomiota alitajunnastasi kumpuaviin viesteihin ja "sattumuksiin", joita kohtaat.

Kuu käänteisenä korostaa, että menet juuri läpi paljon psyykkisempää ja intuitiviisempaa kautta kuin normaalisti, mutta saamasi tuntemukset voivat olla hämmentäviä ja helposti väärinymmärrettyjä. Kaikesta huolimatta kiinnitä huomiosi kaikkiin saamiisi viesteihin. Pistä ne korvan taakse ja ehkäpä nyt hämmentävältä tuntuva viesti avautuukin tulevaisuudessa, kun tunnet olosi selkeämmäksi (nimimerkillä "Itselleni tulleet viestit ymmärretty joskus vasta vuosien päästä" ;D)

Kiitos ihanasta viestistä AthaMaarit!

Nostamasi kortti kertoi kaiken tiivistetysti.Alan kiinnittää uniin ja muihin mahdollisiin neuvonantajiin enemmän huomiota.Kiitos tästä loistavasta muistutuksesta! :smitten:

Heissan pikkuhippo77!
Mulle tuli tota sun ekaa viestiä lukiessa ihan selvästi vapaaehtoistyö mieleen, sen tuolla myöhemmin itsekkin olit ottanut esiin. Itsellä ei ole ihan tuollaisia kokemuksia, mutta mielelläni vaihdan kuulumisia kanssasi vaikka yv.llä. Meitä johdatetaan aina sinne, minne kuuluukin, tarvii vaan elää nyt-hetkessä ja luottaa, vaikka ne on kuinka päättömiä ideoita järjellä ajateltuna. Voimia ja jaksuja, elämä kantaa kyllä :smitten:

:) Kyllikki

Kiitos Kyllikki!! :smitten:

Luottamus tähän hetkeen ja tulevaan on nyt koetuksen alla.Tuo vapaaehtoistyö on pyörinyt jo pitempään mielessä.

Tottahan henkisiä kykyjä voi käyttää, mutta se edellyttää jossain määrin sitä kaapista ulostuloa. Jos asuinpaikkakunnallasi on esim. Henkisen kehityksen seura, niin kannattaa miettiä, kykenisikö tämä porukka antamaan sinulle kykysi kanssa ohjausta. Pienessä määrin olet tietysti jo tullut kaapista, kun tällä foorumilla avaudut. Sinä tarvitset itseluottamusta kykyjesi kanssa ja vertaistuen ja harjoittelun kautta sitä saa. Eristäytyminen ei palvele sinua itseäsi eikä muita ihmisiä mitenkään.

Henkisiin kykyihin (tai esim. astrologiaan) suhtaudutaan nykyisin ehkä avoimemmin kuin esim. muutama kymmenen vuotta sitten ja vaikka osa porukasta naureskeleekin hörhöille ja huuhaa-ihmisille, aidosti kiinnostuneita on myös paljon. Kannattaa kokeilla kepillä jäätä, jos juttuseuraa kaipaat, kaappihuuhailijat avautuvat nopeasti, jos joku suhtautuu näihin juttuihin myönteisesti.  ;). Penseästi suhtautuvia en lähtisi käännyttämään, heidän kanssaan voi puhua vaikka muodista tai säästä.

Moi Lilli!

Olen käynyt muutamassa henkiseen kehitykseen liittyvissä porukoissa tutustumassa.

Mulle jäi hieman kammoa tällaiseen,kun kävin pk-seudulla eräässä meditointiryhmässä,jossa aluksi vaikutti olevan todella asiallista väkeä ja mielenkiintoisia keskusteluja.Menin tähän porukkaan erään kaverini suosituksesta .

Kuitenkin,kun avauduin siellä kokemuksistani(muutkin siellä näin tekivät),alettiin minua pitää jotenkin erikoisena ja tämän jälkeen kaksi miespuolista henkilöä alkoi piirittää oikein toden teolla,vaikka kerroin,että en etsi miesseuraa.Tämä tapahtui ollessani vielä opiskelemassa ja pahin vaihe sattui 2011 syksyllä.Jouduin uhkaamaan poliisilla päästäkseni eräästä miehestä eroon,jonka tapasin tuossa meditointiporukassa. Toki tämä oli vain yksi huono kokemus,mutta olen huomannut,että helposti joutuu silmätikuksi jos kertoo esim.tämän tyyppisiä kokemuksia,kuin mitä aloituksessani toin esille.Nämä tulkitaan ihan miten sattuu.

Minusta koetettiin tehdä jotakin suurempaa kuin olen ja koko ryhmä alkoi tukeutumaan minuun,vaikka oikeasti ainoa,mitä ryhmältä halusin,oli yhteistä keskustelua ja kokemusten vaihtoa.Tämä oli erittäin raskas kokemus.Jäätyäni pois ryhmästä minua alettiin painostaa tekstiviesteillä.Harmillinen puoli tässä on se,että mitään nimiä mainitsematta,nämä samat ihmiset,jotka kulkevat tässä kyseisessä ryhmässä ovat aktiivisesti mukana mm. Helsingin henkisen kehityksen porukoissa.

Kuten sanottua,tämä oli vain yksi kokemus ja varmasti on toisen tyyppisiäkin ryhmiä,joihin voi tutustua.Tämä kokemus jätti kyllä jälkensä ja olen tullut entistä varovaisemmaksi.

Tuo on muuten totta, että henkisissäkin porukoissa liikuskelee "olevinaan henkisiä" ihmisiä. Tai siis... ei tule hyvä fiilis.  Entä, jos etsiskelisit paranormaalien ilmiöiden seuraa? Ainakin Kuopiossa toimii tällainen ja se kattaa kaikki mahdolliset "huhaa"-jutut. Sieltä saattaisi löytyä uutta porukkaa, joka kuuntelisi. Pääkaupunkiseudun piirit ovat minulle vielä tuntemattomia ja todennäköisesti sellaisiksi myös jäävät :coolsmiley:

Vertaistukea saa tietysti myös täältä foorumilta. Täällä voi kertoa kokemuksista, avata sydäntään, mietiskellä ääneen ja pyytää vinkkejä. Meillä on hyvin avaramielistä porukkaa, joten aika outoja juttuja saisit latoa, että täällä alettaisiin pohtia mielenterveyttäsi ::)

Toinen vaihtoehto on pyytää rakkauden tason oppailta elämään ihmisiä, joiden kanssa voisi jakaa omaa tietouttaan ja saada tasa-arvoista tukea ja keskusteluseuraa ilman taka-ajatuksia.

Vähän samankaltaisessa tilanteessa, tai aika paljonkin. Sain ajatuksen ja apua tästä keskustelusta, kun sattumalta aloin tätä lukemaan :)

Paljosti tsemppiä sulle  :smitten:

Hei Pikkuhippo,

Ensinnäkin haluaisin kiittää sinua siitä, että avuaudut liiankin tutusta aiheesta täällä foorumilla. Hienoa, että puhut avoimesti asiasta ja netin välityksellä säilyy turvallisesti anonyymisyys.

Mietin tuota ensimmäistä viestiä lukiessani, että josko nämä ajat olisivat astrologisesti sellaiset, että' useammalla(kin) yksilöllä käy mielessä samanlainen "turhautumien" tai uupuminen. Maailma on niin hassu paikka ja sen toimintaperiaatteet ovat niin kyseenalaisia, että nyt viimeistään aletaan heräämään siihen, etteivät ne enää toimi. Minulle nousi heti valtava empatia kohtaasi. Lienet valontyöntekijä, joka on herännyt rooliinsa.

Hyviä vinkkejä täällä - rukouksia tosiaan kuullaan ja kaikki panos mitkä pistät henkiseen palvelemiseen palautuu sinulle kyllä ajan kanssa. Kaikkein kauneinta koko prosessissa on pyynteettömyys.

Kirjoitan kun mikäkin guru tai henkisen viisauden mestari. Olen itse painiskellut äärettömän painavien samankaltaisten tunteiden kanssa viime aikoina. Jotenkin tuntuu, että elämäni ja parantajan taitoni menevät hukkaan (ja tosin kun sinulla luultavasti, niin ne ihan oikeasti menevätkin - minä nimittäin juon tuon tuostakin unohtaakseni turhautumiseni. Sanomattakin selvää, että se vain pahentaa asiaa, eikä vie minua mihinkään. Saan alati aloittaa alusta..), enkä oikeastaan tiedä mikä ihme minua pitää niin sanotusti pinnalla. Jokin syvä vakaa uskomus siihen, että asiat kyllä muuttuvat jonain päivänä ja, että kaikella on jokin merkitys.

Tässä kevään aikana olen itse eristäytynyt jonkin verran ihmisistä. Olen 21-vuotiaasta lähtien ollut aika kiinnostunut henkisyydestä, pyörinyt kaikelaisissa meditaatio piireissä, ollut osana mysteerikouluja ja opiskellut henkistä kirjallisuutta. Olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut asua ulkomailla sellaisissa maissa, jossa henkisyys on maallisempi käsite kuin Suomessa. (Tai mitä se nyt oli vielä pari vuotta sitten kun sieltä vihdoin muutin pysyvästi pois.)
Minun kohdallani on jännä ajanjakso meneillään - opettelen elämään enemmän maanläheisesti ja pitäen tietyt asiat itselläni tekemään "valotyötä" ihan perustasolla. Olen jättänyt taakseni kaikki maailman hömpötykset (mitkä siis ovat oivia ja hienoja keinoja, mutta nyt tähän hetkeen minulle liiaan ilmaan vieviä) ja keskityn siis ihan jokapäiväiseen elämään. En olisi uskonut koskaan suustani tulevan seuraavia sanoja, mutta henkisintä mitä voin tässä kehitysvaiheessa tehdä on pysyä täällä maan päällä ja keskittyä perusasioihin, kuten työ (tai sen haku, hahah), ystävät, harrastukset, lukeminen, opiskelu jne.


Ajoittain ei sitten innostaisi millään ja vaikka tiedänkin, etten ole täällä yksin on sitä tunnetta ajoittain erittäin vaike karistaa.

---

Kai muuten tiedät, että yksinäisyys on yksi hyvin tavallinen vaihe henkisen kasvun tiellä? Olen jutellut monien kanssa aiheesta ja useimmat vanhemmat ja viisaimmat sanovat (muuta hyvin lohduttavasti iloisuutta korostaen), ettei se koskaan karistu. Muistaakseni eräs reiki-opettaja sanoi minulle kerran, että ajan kanssa se tunne kevenee ja sen kanssa oppii elämään - iloiten.


Toivon, että löydät jonkun koulun tai vaikkapa piirin, jossa tunnet yhteenkuuluvuutta. Tuo kokemuksesi edellisestä meditaatioryhmästä (vai mikä se nyt olikaan) oikeastaan vaan alleviivaa sitä, että sinussa on sitä jotain. (valoa) Valietettavasti valo houkuttelee aina pikkasen hämäriä tyyppejä, mutta toisaalta nekin ovat vain ihmisiä etsien jonkinlaista pelastusta. Tiedä häntä. Minä itse tuppaan aina vaan nauraa sellaisille. Ehkä olen elämässäni kuljeskellut liikaa varjoisilla kujilla ja sitä mukaa turtunut manipulojoijhin tai ns. energia vamppyyreihin, mutta siis tämän sanottuani kannattaahan niitä varoa tai anakin pitää varansa ja pistää selvät rajat.


Nyt lopettelen, mutta kiitoksia vielä kirjoituksestasi! Se jostain syystä antoi minulle paljon.

Ilon ja valon enkeleitä.
/A
Isda

Moi Isda ja Venku!

Kiitos paljon kommenteistanne ja mukavaa,että tästä aloituksesta on ollut apua!

Uskon myös,että nyt eletään tietynlaista heräämisen ajanjaksoa ja monet painiskelevat samankaltaisten kysymysten äärellä.

Yksinäisyys on tullut tutuksi lapsesta saakka ja koin sen taakaksi,kunnes vuosi sitten alkoi aueta asiat hieman laajemmin: emme tosiaan ole koskaan yksin,vaan on olemassa kokonaan toinen ulottuvuus --ja useita. Mulle tämä toinen "maailma" aukeni vuosi sitten energiakurssin päätteeksi siten,että enkelit(joihin en aiemmin uskonut)ilmestyivät valopalloina yhtenä iltana.

Näen päivittäin valtavasti valopalloja paljaalla silmällä (eivät ole näköharhoja,kuten aluksi luulin (;) Aluksi nämä näkyivät pimeässä revontulimaisina ilmestyksinä ja pelkäsin näitä tosi paljon,kunnes tajusin,että ne vain viestivät siitä,että emme ole yksin.Muutamia yksittäisiä hetkiä on jäänyt mieleen,jolloin noiden valojen lisäksi on ollut valtava läsnäolon tunne,joka on saanut jopa minunlaisen skeptikon uskomaan,että täällä on todella muutakin elämää ja todellisuutta,kuin missä luulemme olevamme yksin (;

Niin lisäämpä vielä vähän, sillä minulta jäi valaisematta ensiajatukseni ydin.

Puhun siis henkilökohtaisesti omasta elämästäni, enkä väitä sen olevan mitenkään kaikkien kohdalla sama. Jokainen tietää kyllä parhaiten sen, mikä on kunkin korkeimman minän ohjaus jne. Olemmehan kaikki täällä oppimassa ja kullakin yksilöllinen opetus-suunnitelma niin sanotusti..

Useimmat vastanneista kehottavat puhumaan näistä asioista avoimemmin ja hakeutumaan sellaisiin piireihin, jossa kuvaamiesi taitojen tai kykyjen esiintulo olisi luonnollista. Se voi olla hyvä keino oppia lisää ja avartaa katsetta, mutta oletko tullut miettineeksi, miksi tai mistä sellainen tarve tulee?
Ei kai vaan hyväksytyksi tulemisen tarpeesta?

Me ollaan kaikki ihmisiä ja henkisissäkin piireissä, kuten jo tuli esille, liikkuu paljon kilpailunhalusia tyyppejä, jotka etsivät jostain joko vertailukohdetta tai muuta - usein myös kumppanuutta muodossa tai toisessa.

Ajattelen itse niin, että nämä asiat ja kyvyt ovat hyvin henkilökohtaisia ja tulevat niin herkästä paikasta (syvimmästä olemuksestani), että olen alkanut suojelemaan itseäni niin, etten laula niistä oikeastaan enää missään. Toisaalta osoitan myös näin ymmärtäväni oman nöyrän osani, joka on kuitenkin hyvin pieni. Ihmisenä oleminehan on juuri tätä - hyvin nöyrää korkeimman palvelemista. (Jotkut sitten mieltävät egon korkeimmaksi voimakseen ja se onkin sitten jo varsinaisen mielenkiintoista...)

Yritän itse ymmärtää, ettei tietoa etsimällä välttämättä pääse mihinkään tulokseen - ehkä se onkin niin, että kun oppilas on valmis ilmestyy jostain opettaja. Tiedä häntä. (Oi toivon niin, sillä minulla olisi kysyttävää. Haha.)

---

Mitä kyllä voin lämpimästi suositella on kiittäminen tai kiitollisuuden siementä kasvattaminen. Se yleensä lisää synkronismia ja tuo elämääsi oikeanlaisia ihmisiä, jotka voivat toimia oppaina tai tienviittana.

Onnea sinulle polullesi.

Enkä missään nimessä usko, että elämäsi on mennyt hukkaan. Se olisi aika absrurdia, itseasiassa. Ihana, että rohkenit puhua asiasta, joka ihan selkeästi on monen muunkin mielessä.

Rakkaudella/
A
Isda

.|. :lle: Meillä on kaikilla samat "kyvyt",aivan jokaisella!Jokainen,joka haluaa tavoittaa näitä,ohjataan niiden pariin itselleen parhaalla tavalla.Tähän vaikuttavat myös elämänsuunnitelma,mikä on jokaisella yksilöllinen ja toki omat oivallukset ja halu kehittyä.Loppujen lopuksi on kyse hyvin yksinkertaisista asioista.

Voi hyvä ihminen. SInähän oikeasti olet erikoinen ja epätavallinen ihminen! Tavikseksi tekeytyminen ei kanna pitkän päälle milloin ihmisellä on ns "kykyjä".

Tähän ketjuun olisi kiva myös saada keskustelua siitä että onko "kyvyllinen" ihminen synonyymi paremmalle ihmiselle.
[/quote]

"Kyvyllinen" ihminen ei ole synonyymi paremmalle ihmiselle. Samalla periaatteella voitaisiin sitten sanoa, että tietoa enemmän karruttanut yliopisto-opiskelija on parempi ihminen kuin esikoululainen, joka ei tiedä mistään mitään. Tai että taitava tanssija on ihmisenä parempi kuin jalaton ihminen.

Jaottelu parempiin ja huonompiin on ihmisten omia määrityksiä. Sielullisesti kaikki ovat yhtä ja samaa energiaa, ilmentäen sitä vain eri tavoin. Vähän kuin vesi: lämmintä vettä, kylmää vettä, suolasta vettä, makeaa vettä, kovaa vettä, pehmeää vettä, tulvavettä, mutavettä, lähdevettä, pisara vettä, lunta (ja sen eri muotoja nuoska, puuteri, ensilumi jne.), loskaa, jäätä, jääpala, jäävuori, vesipyörre, kivennäisvettä....

AthaMaaritia komppaan, mitä tulee tuohon paremmuusajatteluun. Ihmisillä voi olla kykyjä, jotka he hallitsevat paremmin kuin kukaan maailmassa (esim. tunnettu suomalainen mäkihyppääjä ::)), mutta harva on ihmisenä niin valmis, ettei mitään sijaa kasvulle olisi. Olennaista on kysyä, miten näiden kykyjen kanssa eletään niin, että itsellä ja muilla on hyvä olla.

Osaatko muuten analysoida, miksi paloit loppuun? Ja toisekseen, tiedätkö oikeasti, mitä haluat tehdä? Saatat olla jumissa niin kauan, kunnes itsellesi kirkastuu, että "Tämä on minun juttuni" ja sitoudut siihen, että saavutat päämääräsi. Sitoutuminen ja määrätietoisuus tarkoittaa myös sitä, että ensimmäinen vastoinkäyminen on vain pelkkä hidaste, ei syy luovuttaa.

Hyvä pointti Lilli!

Tuon loppuun palamisen syyn tiedän ja olen sen käsitellyt.

Uskoakseni tässä on menossa nyt vaihe,jossa sopeudun tähän nykytilanteeseen ja hakeudun vähitellen esim.vapaaehtoistyöhön tms,minkä kautta luulen että uutta näkökulmaa alkaa taas virrata tähän elämäntilanteeseen.

Tärkeintä on,että saa jotain näköalaa,josta voi taas uutta oppineena ja kokeneena mennä eteenpäin. Tämä pysähtynyt tila tässä ahdistaa eniten.

Vielä tuo ei ole täysin kirkastunut,mikä on mun juttuni tässä maailmassa,mutta uskon että se löytyy,kun lähtee liikkeelle.

Ei mistään hyväksymisentarpeesta ainakaan mulla. Jos kokee jotakin jota arkielämässä kukaan muu sun tietääksesi sun lähipiirissäsi ei ole kokenut eikä myöskään ymmärrä eikä usko, niin mun mielestä on normaalia yrittää/haluta löytää semmonen jonka kanssa keskustella. Että just tietäisi/oppisi asiasta, oppisi itse ymmärtämään. Ei olisi yksin asian kanssa. Harhaankin voi tulla johdetuksi ja pimahtaa jos yksin joutuu painimaan asioiden kanssa. Netissä olen törmänny ihmisiin joilla on pallo täysin hukassa kun ovat niin seonneet näihin henkisiin juttuihin. Noin voi helpommin käydä jos ei löydä fiksua vertaistukea. Mun mielestä on normaalia jotta haluaa keskustella kiinnostuksen aiheesta toisten kiinnostuneiden kanssa. Niin mä teen harrastustenkin kohdalla. On kiva törmätä ihmisiin joilla on sama harrastus ja vaihtaa ajatuksia. Mikä tahansa oma elämäntilanne jos toisilla on samanlainen on mukava vaihtaa juttua, se on mun mielestä normaalia.

Tuo on inhottavaa mitä ap oli kokenu siellä meditaatiopiirissä. Vaikka henkisetkn ihmiset on ihmisiä niin kuitenkin ajattelis jotteivät ihan noin pimeitä olisi...Samoin kuin ihminen luottaa poliisiin,lääkäriin, pappiin...Joilta on tottunut jotta saa apua. Henkisen ihmisen kuvittelisi olevan tietyistä jutuista jo ohi mennyt. Mutta niin ei kyllä taida valitettavasti olla...

Olis, kehitystaso määrää miten kohtelet muita. Se onko sulla kykyjä tai ei, ei vielä kerro sitä kehitystasoa vaan juurikin muiden kohtelu.
Siis kehitystaso ihmisenä (sieluna???, kertooko sielun kehitystasosta???, onko sielu yhtäkun miten käyttäydymme ihmisenä vai onko sielu aina täydellinen mutta "taantuu" kun tuee tänne? Miten sitten kehityn ihmisenä jos sielu taantuu kun tulee tänne oletan jotta siis synnytään uudestaan? miks jotku olis kehittyneempiä kuin toiset jos sielu taantuu??? järkevää ois jatkumo elämästä toiseen sielu/ihminen kehittyy, ihminen siis sielun uusi vaate aina uudessa elämässä)

Moi Kalevanneito!Juuri tuota keskustelua ja kokemusten vaihtoa kaipasin tuolloin,kun hakeuduin meditointiryhmään.Kiitos Kalevanneito,kun toit tämän asian esille!

Itselleni,kuten varmasti monelle muullekin,näin isojen juttujen tapahtuminen toi esiin luonnollisen tarpeen keskustella niistä jonkun kanssa; on aikamoinen rysähdys varmasti kenelle vaan,jos yhtäkkiä ihmisiä paranee,vesi muuttuu etikaksi tai että alkaa "revontulet" pyöriä pimeässä huoneessa.Vieläkään en ole tätä palstaa lukuun ottamatta kertonut näistä kokemuksista missään tuon meditointiryhmäkokemuksen jälkeen.

Muiden kohtelua pidän itsekin erittäin tärkeänä seikkana ja se jo itsessään näyttää,millä "kehitystasolla" on menossa.Kyvyt itsessään eivät siitä välttämättä kerro.

Ajattelin tänne päivittää kuulumisia.

Mulla menee nyt paljon paremmin: tulevaisuus on alkanut hahmottua työn ja ennen kaikkea oman itsen kanssa ja yhtäkkiä kaikki tuo painolasti,joka kuvastui varsinkin aloitusviestissäni on kokonaan poissa!

En tiedä mitä tapahtui tarkalleen,mutta katselin taannoin tv7:lta Pirkko Jalovaaran ohjelmaa ja rukoilin samassa yhteydessä apua yläkerrasta tilanteeseen. Samana iltana huomasin,että oloni oli kevyt ja huoli poissa ja tuota kevyttä oloa on nyt jatkunut sen verran monta päivää,että uskon kaiken järjestyvän. :smitten:

Kyllä tosiaan kaikella on tapana järjestyä ja joskus ratkaisu on niin ilmeinen,että sitä ei huomaa,vaikka on ihan nenän edessä ollut koko ajan.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja mielenkiintoista keskustelua olisi toki mukavaa tästä(-kin) aiheesta jatkaa. Ihanaa,että on tällainen keskustelufoorumi,josta voi saada tukea ja kommentteja henkiseen kehitykseen liittyviin ilmiöihin ja kokemuksiin. ;)

Jee jee, mahtavia uutisia! Tässä tuli hyvin esille myös se, että joskus pitää pyytää saadakseen jotain. Tai oikeastaan aina on parempi pyytää ja vieläpä aidosti. Henkimaailma ei jätä koskaan pyyntöjä kuulematta :)

Hei Pikkuhippo,

Minulle on käynyt vastaavalla tavalla. Kauanko loppuunpalamisestasi on? Minun burn outini oli syksyllä 2005. Sitä seurasi big bang ja sen jälkeen on ollut sellaista myllerrystä, että se on vienyt minulta kaiken. Samalla kuitenkin tunnen, että olen saanut kaikkein suurimman ja tärkeimmän, mitä ihminen vaan voi saada. Vaikka en oikein osaakaan sanoa, että mikä se sitten itse asiassa on, mutta sellainen tunne minulla vain on.

Ne vähät ihmisetkin, jotka elämässäni olivat, ovat melkein kaikki menneet. Tavalla tai toisella. En sure yhtäkään. Yksinäinen olen ollut aina ja tämä se vasta yksinäistä puuhaa on ollutkin. En ole Raamattuani lukenut, mutta eikös sielläkin ne tyypit menneet yksinään erämaahan vuosiksi ja tulivat sitten sieltä viisaampina takaisin ja rupesivat opettamaan? Niin minäkin aion tehdä. Tai ainakin se on tavoitteeni.

Olen näinä vuosina kaivannut saman henkistä seuraa, jonka kanssa voisin jutella kokemuksistani ja joka niitä ymmärtäisi, koska on itsekin kokenut vastaavaa ja ehkäpä vielä osaisi selittääkin. Sitten olen kuitenkin ajatellut, että on hyvä, ettei sellaista ole ollut, eikä varsinaisesti ketään opettajaakaan. Luulen, että olisin tarrautunut ja tukeutunut. Yksin pääsee kuitenkin nopeammin eteenpäin. Ajattelen, että ne oikeat ihmiset tupsahtavat elämään sitten, kun niille on oikea aika eikä niitä tarvitse etsiä.

Ylipäätään mitään ei tarvitse etsiä. Kaikki tarvittava tulee kyllä ihan tyrkylle, kun niiden aika on. Pitää vain olla valppaana tarttumaan oikeisiin asioihin, kun ne kohdalle tulevat ja osata jättää turhat sivuun. Ja uskaltaa pitää. Tämä  on mielestäni sitä, mitä joku tuossa edellä sanoi, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Kukaan ei nosta soffalta ylös ja pelasta, vaan pitää itse nostaa ahterinsa ylös ja tarttua mahdollisuuksiin, joita eteen tarjoillaan.

Mielelläni sinut tapaisin ja vaikkapa kahvilassa teekupposen äärellä jutustelisin, jos kohtuullisen samalla suunnalla satutaan asumaan. Jos kiinnostaa, niin laita yv.

Voi että, melkein kuin olisi omaa tekstiä lukenut. Myös minä paloin loppuun työssäni ainakin jollakin asteikolla, samaan syssyyn työ tosin loppui määräaikaisuutensa vuoksi, kämppä meni alta jne mukavaa. Tähän samalle aikajanalle asettui kanssani myös henkisten kykyjen avautuminen (juurikin esim. mainitsemiesi "revontulien" ja intuition vahvistumisen muodossa). Olen ollut viimeiset kaksi vuotta niin ihmeissäni ja epätoivoinenkin oman elämäni kanssa, että huh heijaa. Varsinkin työelämään ja työnsaamiseen liittyvät kysymykset ovat pyörineet päässäni tolkuttoman paljon. Ymmärrettävistä syistä kyllä, sillä eihän työttömyys ole mitään herkkua. Mutta uskon kaiken järjestyvän myös sinun kohdallasi, sillä asiat ovat vihdoin alkaneet järjestyä jopa omalla kohdallani  :2funny: Hankalaa on ollut, mutta ehkä kaikella on tosiaan tarkoituksensa. Toivon, ettei enää jatkossa tarvitse kokea asioita niin kantapään kautta ja syvältä kuin aiemmin.

Olen itsekin etsinyt ryhmää, jossa voisi ihmetellä avautuvia kykyjään ja päästä ehkä harjoittamaankin niitä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole niihin hakeutunut. Toisaalta, ehkei kohdallani vielä olekaan edes sen aika. Kärsivällisyydestä joudun itseäni muistuttamaan päivittäin... heh  :D