Astro Foorumi

Kellään kokemusta vaihtoehtohoitojen hyödyntämisestä syömishäiriöiden (etenkin bulimia/ ahmimishäiriö) hoidossa?

Minulla ei ole kokemusta, mutta mieleen tuli energioiden ja chakrojen tasapainotus, koska syöminen liittyy tunteisiin voimakkaasti ja nämä häiriöt ovat tunnepuolen häiriöitä. Solar Plexus chakra on vääristyineillä energioilla.

Vyöhyketerapia, Rosen-terapia ja energiahoidot. Mutta kääntyisin kyllä ensimmäisenä MTT:n puoleen. Syömishäiriöt ovat vaikeita juttuja ja niistä paraneminen vie vuosia, jos edes onnistuu. Syömishäiriön kanssa oppii elämään, mutta se ei välttämättä koskaa parane pois. Valitettavasti. Ja tuolla syömishäiriön kanssa elämään oppimisella tarkoitan sitä, että oppii tunnistamaan sairauden signaalit kehossaan, mutta tekee kuitenkin terveellä tavalla ja järjellä päätökset ruoan suhteen. Ruoka ei ole se vihollinen, vaan se on objekti, johon kohdistetaan oma pahoinvointi. Kun elämä on muuten ehkä kontrolloimattomissa, omaa ruokailuaan voi kontrolloida (anorexia nervosa) tiettyyn pisteeseen asti, kunnes syöminen menee ihan överiksi (bulimia nervosa) ja sitten oksennetaan se oma paha olo ja häpeä ruoan muodossa pois.

Häpeä tunteena juontuu pelosta. Pelko ja huono itseluottamus asuvat Solar Plexuksessa ja estävät chakraa toimimasta täysipainoisesti.


Toivottavasti tästä sai edes jotain ajatuksia.  :)

 :smitten:

Olen antanut energiahoitoa. Se on monimutkaista, pitkäaikainen prosessi, ja nopea, rehellinen palaute on tärkeää. Syömishäiriö on addiktio, ja henkilö ei halua hoitoa, joten se usein pitää antaa salaa. Hoidon alussa voi lähinnä keskittyä tunnepurkausten tasoittamiseen.  Perinteinen keskusteluterapia on tarpeellinen energiahoidon ohessa, sitten kun henkilö pikkuhiljaa alkaa haluta itsekin parantua ja suostuu terapiaan. Taideterapia voi olla hyvä muoto aloittaa, niin ei tarvitse niin paljoa keskustella. Itseluottamuksen parantaminen on tärkeää. Monet tykkäävät esiintymisestä. Samoin avoimuus, ja henkilön oma mahdollisuus tehdä omat päätöksensä ja vaikuttaa elämäänsä (jossei syömisessä, niin sitten kaikessa muussa). Suhde täydellisyydentavoitteluun on usein epäterve.

Mun vastaus on jälleen kerran MEEDIO. Selvitetään sieluperäisesti (onks tollasta sanaa olemassakaan) missä on syvin syy siihen ettei sielu toteuta alkupeäistä suunnitelmaansa vaan vaikeroi ruoan suhteen tai alkoholin tai huumeiden whatever onkaan mitä sillä peitetään?
Toki erittäin pätevä energiahoitaja voi balansoida chakroja mutta joskus meidän ongelmat sunmuut  häiristilat kumpuaa aikojen takaa ja silloin on erittäin tärkeetä löytää aito auttaja.
Toki ravintoterapeutin ja psykoterapeutin yhdistetelmä avais varmast jotain mut www.henkinenkehitys.fi löydät energiahoitajia ja meediota myös jotka antaa hoidot ja tiedot jota tod näk tarvitset.

^ Mutta jos se syömishäiriö kuuluukin sielun suunnitelmaan? Jos siis 'kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu ajallaan'. Oli tai ei, niin kai käynti meediolla voi omalta osaltaan auttaa nopeuttamaan parantumista ja irti päästämistä, onhan sekin sinne alkusyyhyn pureutumista, vähän eri vinkkelistä vaan kuin vaikkapa terapiassa.

 :ceres: astrokartalla kertoo syömishäiriöistä.
Saturnuksen transiitti vois olla otollinen ahmimisen rajoittaja sille?

Mitä se siitä kertoo? Tai siis missä sijainnissa se osoittaisi syömishäiröitä?  :jupiter:?  :venus:?  :neptunus:?

Tiedän yhden tapauksen, (tai oikeastaan kaksi, joilla sama syntymäpäivä), jolla on natal Ceres  :aspect_squ: :saturnus:. Sairastuminen tapahtui kun tr. :pluto:  :aspect_con: Ceres. Tämä oli samalla ikäkausi transiitti, eli kaikilla samman aikaan syntyneillä oli näin, mutta kaikki eivät sairastuneet. Kompleksi tapaus. "Harm avoidant personality" on yksi yhteinen piirre. Mikäköhänn olisi sitä vastaavaa astrologisella kartalla?

Kiitoksia vastauksistanne!  :smitten:
Paljon olen niitä pohtinut ja seuraavassa tuleekin liuta (osa varmasti ns. "tyhmiä") lisäkysymyksiä, näiden vaihtoehtohoitojen kanssa kun ihan noviisi olen...

SanctAstra: kuinka voisin korjata nuo Solar Plexuksen vääristyneet energiat?

Bona Fide: kiitos, kokeilinkin energiahoitoa innostamanasi, mutta hoitaja meni vähän lukkoon kun mainitsin että vaikka syömisjuttuihin liittyen vois noita energioita tasapainottaa...totesi vaan, ettei ole mikään ihmeidentekijä. Akupunktiota oon kokeillut myös ja samaa kommenttia saanut  :-\

pikkari: haluaisitko kertoa vähän tarkemmin miten tuo meedion kanssa työskentely käytännössä menee? Mitäs sitten jos/kun syy selviää, antaako se myös ohjeita miten asia korjataan?

nikki: sama kysymys kun Kuuhildalla, mitä sieltä kartalta pitäisi etsiä? Ja ihan mielenkiinnosta, näkyykö kartalla myös alttius muihin riippuvuuksiin?

 :o


Nyt täytyy kyllä ihan kysyä, että "anteeksi Mitäh"????????????????????????????

Mutta toisaalta kerrotkin heti ensikättelyyn, ettei sinulla ole minkäänlaista kokemusta, joten se selittänee oudon kommenttisi.



Olen itse sairastanut erittäin pahaa Bulimiaa (alkoi anoreksiasta) 7 Vuotta elämästäni ja parantunut sairaudesta täysin. Toki siihen on mennyt vuosia ja tie on ollut mutkainen, mutta syömiseni on kyllä täysin tasapainossa nykypäivänä. Sanoisin jopa, että ahmin paljon vähemmän kuin "normaalit" ihmiset, joilla monilla on vaikeusksi säillyttää suklaalevyllistä kotonaan. (Se on siis aika normaali ilmiö, ainakin naisten keskuudessa, että välillä ahmii esim. suklaata mielin määrin.)

Joku mainitsi, että kyseessä on addiktio ja se on kyllä totta... Mutta addiktioistakin voi parantua - ei ole tämän maailman päällä mitään, mistä ei voi. Uskon niin. Toki kun addiktio koskee alkoholia tai huumeita "parantuminen" usein tarkoittaa, ettei näihin aineisiin enää kosketa. Bulimia on luonteeltaan hyvin erilainen, sillä ilman ruokaa ihminen ei tule toimeen.

Luota kuitenkin minuun kun sanon sinulle, että myös vuosikausia kestäneestä helvetistä (sillä tiedän kokemuksesta, että sairaus on helvetin rankka) Voi nousta ja parantua täysin. En enää nykyään edes muistele niitä aikoja kun jouduin salailemaan /varastelemaan /erakoitumaan sairauteni takia. Syön tasapainoisesti ja nautin ruuasta. Olen myös normaalipainoinen.

Toki sairaus on jättänyt tiettyjä fyysisiä vaivoja, kuten refluksitauti..

Minulle henk. kohtaisesti auttoi taidetreapia ja akupunktio, joten suosittelen etenkin akupunktiota lämpimästi. (Kokemuksisasi luettuani tuli mieleen, että kenties nämä hoitajat eivät nyt olleet juuri sinulle oikeita. Joskus kestää aikaa löytää se oikeanlainen tai ammattitaitoinen terapeutti. Jos haluat voin suositella sinulle hyviä akupunktiohoitajia joko pks tai Tampereen suunnilta. Muualtakin kenties - voisin kysäistä opettajaltani.) Kuitenkin myös rosenterapia on hyvä ja toisaalta jos et ole koskaan käynyt puheterapiassa ehkä sekin on aiheellista. Kuten varmasti jo tiedät monilla syömishäiriöistä kärsineillä on lapsuudessa "möykkyjä", joita kannattaisi käsitellä. En nyt muista mitä ne tilastot sanoivat, mutta aika iso prosentuaali oli joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa..


Syömishäiriöt (ja addiktiot) liittyvät hylätyksi tulemisen traumaan, joka kumpuaa niin lapsuudesta kuin myös mahdollisesti edellisistä elämistä. Suhteellisen normaalinkin lapsuuden elänyt saattaa kokea tulleensa hylätyksi, sillä pieni lapsi ei tarvitse paljoa kokeakseen näin. Jo pelkkä synnytys sairaalassa saattaa laukaista tällaisia traumoja kun lapsi heti synnytyksen jälkeen viedään pestäväksi eikä annetakaan äidin syliin niin kuin luonto tarkoitti. Myös aiemmin annetut kasvatusvinkit (kuten "anna lapsesi välillä itkeä itsensä uneen, sillä on hyvä oppia, ettei aina saa mitä haluaa" - metodi) saattavat olla kohtalokkaita...
Toisaalta vanhemman kykenemättömyys olla läsnä voi synnyttää lapsessa sellaisen tunteen, ettei häntä suojella tai, että hänet on hylätty... Syitä voi siis olla monia.

Kykenemättömyys rakastaa itseään on myös hyvin läsnä tämän kaltaisissa sairauksissa. Bulimia on aika oiva esimerkki siitä, ettei myöskään siedä kokemiaan tunteita, eli oksentaa pois kaiken mitä ei halua /pysty sulattamaan. On ikään kuin täynnä tätä mailmaa, eikä kestä enempää.

Itseään voi oppia rakasamaan aika toivottomastakin tilanteista. Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja työtä itsensä kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Reiki on hyvä itsehoitokeino ja toimii hyvin myös syömishäiriöihin. Kurssi kestää useimmiten viikonlopun verran, joten se voisi kenties olla yksi asia, joka vie eteenpäin toipumisen tiellä.

Hei, nyt täytyy lähteä. Tsemppiä sinulle ja enkeleitä. Jos kaipaat vertaistukea niin voit laittaa minulle yv:tä halutessasi.

Halauksia:
A

Tuli vielä mieleen tämä:

http://www.syomishairioliitto.fi/toiminta/vertaistuki.html

/A

Pätevä meedio voi antaa sulle energiaparannusta ja tasapainottaa niitä chakroja ja myös opettaa itsesi hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet, rakastamaan itseäsi ja tuntemaan oman itsesi erityslaatuisuuden
Alat nähdä oman kehosi ainutlaatuisena ja sitä kautta kunnioittamaan itseäsi  :smitten:
Toki hyvä energiahoitajakin voi tehdä paljon parannusta mutta mulla on sellanen kuva sinusta että pitäis mennä "juurille" asti ja selvittää tilannetta syvemmin
En tiedä olenko oikeessa mutta mitään et menetä jos hyvän meedion löydät  :)
Olen hengessä mukana ja toivon että saat avun mahd pian
Siunausta sinulle  :smitten:

Googlettamalla Energiakentän puhdistus löytyy jotakin... jos sellanen kiinnostaa.   Sit itse luin just kirjan Paranemisen avain ... ihan kiinnostava itsehoitomenetelmä. Englanniksi löytyy sivut "Healing codes" . Luvataan kyllä paljon, helppo menetelmä ja kaikki paranee mielenterveysongelmista fyysisiin sairauksiin  :D  No, eihän sitä tiedä auttaako vai ei ennenkuin kokeilee. Uskon että Sinulle sopiva apu löytyy kyllä, voimia etsintään  :smitten:

Olen sairastanut anoreksian sekä ortoreksian ja kesti yli 10 vuotta toipua siitä. Nyttemmin osaan jo nauttia liikunnasta/urheilusta, joka oli pakollista ja orjuuttavaa ennen. Enää en katso jokaista suupalaa ja arvioi sen energiamääriä niin kuin tein. Syön enemmän kuin tölkillisen anasta tai kaksi omenaa päivässä. Mutta silti välillä huomaan valitsevani sen terveellisimmän vaihtoehdon epäterveellisen ja ehkä nautittavamman makuisen (lue: suola ja rasva) sijasta. En kuitenkaan punnitse itseäni joka päivä, kuten ennen tein. Enkä myöskään rankaise kehoani syömästäni ruoasta. Syön jopa karkkiakin nykyään. Ja raskaus - voi miten kammottavaa se oli, kun näytti lihavalta, eikä raskaanaolevalta. Voi mikä kärsimys. Kärsin, koska vauvamahani ei ollut omasta mielestäni kaunis, vaan näytin lihavalta.

Jokainen trauma on yksilöllinen. Jokainen sairaus, niin henkinen kuin fyysinen, on yksilöllinen. Näissä asioissa ei voida vertailla, kellä on ollut kurjimpaa. Kaikista kurjinta on, kun hakee apua, niin sen tarpeeseen ei uskota.

Olen edelleen sitä mieltä, ettei syömishäiriöstä ihan kokonaan parane koskaan. Se jättää jälkensä, muuttaa ihmistä, aivan samalla lailla kuin mikä tahansa sairaus.

Harjoitan Pranic Healingiä. Se on energiahoitomuoto, missä myös puhdistetaan energiakenttää ja energiakeskuksia, suurin osa hoitoajasta menee siihen. Joissain energiahoidoissa pääasiassa energisoidaan. Tämä voi jopa lisätä epätervettä käyttäytymistä.

Yksi ystäväni on Vadrayana buddhismin harjoittaja, ja sanoo olevansa täysin parantunut syömishäiriöistä, hänellä oli nuoruudessa kliinisesti diagnosoitu anorexia, ja vähän myöhemmin bulimia. Hänen nyt jo lähemmäs keski-ikäinen veljensä yhä sairastaa addikdtioita ja mielisairautta.

No minä olen eri mieltä. Olen tosiaalta myös sitä mieltä, että anorexia ja bulimia ovat luonteeltaan aivan erinlaiset, joten ehkä anorexiasta on hankalampaa toipua. (Tosin tunnen yhden anorektikon, joka nyt vuosikymmenien jälkeen varmaan itsekkin vakuuttaisi parantuneen sairaudesta täysin.)

/A

En tiedä paljoakaan syömishäiriöistä mutta ruokahaluttomuudesta kylläkin.
Mun serkulla oli yhtä aikaa bulimia ja anoreksia. Osastohoidossa oli monta kuukautta mutta nyt parantunut. Hänellä masennus laukaisi ne häiriöt
Kaunis mallityttö meni päästään ihan vinoon mutta hoito (terapia&lääkkeet) auttoi ja hyvä niin. Miksi herkät ihmiset saa vaikka mitä paskavaivoja ja kuspäät vaan porskuttaa eteenpäin?

En ole asian parhain tuntija,
mutta minulla on sellainen kuva, että anoreksian pääpiirre on kontrollointihalu. Se vain kohdistuu omaan kehonkuvaan, syömiseen ja liikuntaan. Siis jos vaikkapa kartalta katsoisin anoreksiaa, syömisasiat olisivat toissijaisia ja ensisijaisesti katsoisin kontrollinhalua luovia tekijöitä. Samoin jos anoreksiaan tarvitsee apua, lähtisin liikkeelle tuosta kontrollointiasiasta.

Jos alkaa tarkkaan laskea kuinka monta minuuttia päivässä pitää juosta, kuinka monta askelta päivässä kävellä ja kuinka monta kaloria maksimissaan syödä, nämähän ovat anoreksian oireita. Olen itse miettinyt sellaista teoriaa, että koska tietynlainen kontrollintarve on jossain määrin myös luonteenpiirre, sama tarve voi olla eri asioissa elämässä, niin tämä piirre ei katoa anoreksiasta toipumisen jälkeen ja siksi anoreksia uusiutuu niin herkästi.

Miten se kehonkuva sit häiriintyy niin ettei olla todellisuuden rajoissa lainkaan?
Mun tajuntaan ei mene miten joku 35 kg painava kuivan kesän orava voi nähdä itsensä lihavana?
Kontroloinnin  ymmärrän vielä mutta toi em jotenkin hämmentää
Itsensä hyväksymisestä on pitkälti kyse, itsensä rakastamisesta
Miten sitä voi toiselle opettaa?
Olen itse saanut apua vanhemmilta viisailta tietäjänaisilta mutta kyllä tulee vieläkin "apua mä näytän kauheelta"kohtauksia mutta en rankaise itseäni.
Jotain kummaa masokiaa liittyy myös syömishäiriöihin. Ei tulis mieleenkään helpottaa angstia jollain superlenkillä tai yrjöömisellä. Joten kai oon sinut jollain perustasolla itseni kanssa mutta mä osaan myös lääkitä ite itseeni  :coolsmiley:
Nää häiriöt, itseasiassa kaikki häriötilat kertoo vaan hemmetisti miten yksilöllisiä me ollaan ja jokainen kokee vaivansa/oireensa eri tavalla vaikka diagnoosi olis sama
Jooga, akupunktio, meditaatio, visualisointi, hieronta, rukouskin Kaikki mikä vahvistaa omaa itseä, omaa kehonkuvaa  :angel:
Sitä itsensä hyväksymistä just ainutlaatuisena pitäis harjoitella itse kunkin. Paljon, paljon pahoja tekoja jäis tekemättä jos ihmiset olivat "itsessään" sielussaan, hyväksyen itsensä. :)
Muoks. hieman rumaa ilmaisua käytin kun kyse toisiaan voi olla kuolemaan johtavasta kehonkuvan häiriöstä mut jäin nyt pohtii tätä asiaa ja kysyn meediolta hänen näkemystään
Kirjoitan sit miten kommentoi

Ymmärrän toki sen että jos lapsena on saanut hudaa toisilta skideiltä mutta miten se vielä aikuisenakin vaikuttaa?
Minua on kiusattu koko ala-aste vaikka mistä syistä ja vielä yläasteellakin tullut paskaa niskaan mutta ei se ole tehnyt minusta itseinhoista aikuista naista.
Lapset osaa olla julmia, tiedän. Kaamee oli se juttu enkeli-Elisasta alkukesänä joka teki itsemurhan 14-vuotiaana koulukiusaamisen takia eikä syynä ollut lihavuus tai ym ulkoiset tekijät
Miksei ihmiset osaa kasvattaa niitä rakkauden hedelmiään niin että terve itsetunto rakentuisi kotona jo ja itsensä puolustamisen taito olis valmiina vaikka mitä tulis?
Se pitää sit rakennella itsekseen aikuisena jos perustat puuttuu.
Tässä maassa saa vaikka minkälaista apua jos vaan osaa hakea tai rahaa on tarpeeksi.
Äidin rakkautta mikään ei korvaa mutt ihminen voi eheytyä ihan missä iässä tahansa, kyse on vaan motivaatiosta ja oikean hoitokeinon löytämisestä

Ei ole kysymys ainoastaan lapsilta saaduista kommenteista, vaan myös aikuisilta, kuten omilta vanhemmilta. Yksi hyvin harmittomalta kuulostava kommentti voi olla: "Mikset voi olla samanlainen kuin naapurin Lissu, joka tuo kotiin pelkkiä kymppejä ja ysejä?" Tai: "No mutta oletpas sinä painava, en enää jaksa pitää sinua sylissä." Myös vanhempien taholta tuleva nimittely (esim. herkkuperse -> ei mitään tekemistä hyvännäköisen tai hyvinmuodostuneen takaliston kanssa) saa aikaa suurta hallaa. Mutta myös se, millaisen esikuvan lapsi saa kotonaan kehon kohtelusta. Jos äiti/sisko/mummi/läheinen nainen esim. laihduttaa jatkuvasti ja puhuu koko ajan negatiiviseen sävyyn omasta kehostaan, saa lapsi siinä aivan vääristyneen mallin kohdella kehoaan.

Ei lapsi voi tietää, ettei tarvitse laihduttaa, jos muita malleja ei ole elämälleen saanut. Varmaan on ihan tavallista nykyään, että nainen on kokovartalopeilin edessä ja puristelee makkaraa sieltä ja toista täältä samalla ääneen arvostellen itseään. Itse pyrin välttämään tällaista käytöstä jopa silloin, kun lapset eivät ole näkemässä. Ja jos en meinaa jaksaa nostaa normaalipainoista lastani syliin, totean, että onpas äidillä huonot käsivoimat, pitää alkaa nostella käsipainoja.

Jos täällä olisi samanlainen tykkäämis-nappula kuin lärvikirjassa, niin painaisin yllä olevalle lainaukselle sitä.  :)

Itse en ole saanut minkäänlaista apua, vaikka sitä hain. Olen käynyt itsenäisesti asioitani läpi psykologisen kirjallisuuden yms. avulla. Oma halu antaa lapsille paremmat lähtökohdat itsetunnon suhteen on ollut se eteenpäin ajava voima, joka on pistänyt myös katkomaan omilta vanhemmilta tulleet kasvatusmetodit. Olen siis tietoisesti tehnyt lasteni kasvatuksen ja oman itseni suhteen töitä.

Tätä samaa kasvatustyötä teen töissänikin teini-ikäisten lasten kanssa, joilla on psykiatrinen tausta. Kun itsellä on käytännön kokemusta vaikeasta asiasta, osaa suhtautua lasten oireiluunkin aivan erilailla.

Kai mä oon sit tavallista tyhmempi ihminen kun ei mene jakeluun varsinkaan tällainen "inhosin itseäni jo 4-vuotiaana"  :idiot2: What?!
On kyllä täytynyt olla tosi surkeet kasvuolosuhteet ja rakkaudettomuutta jos noin kokee itsensä ihan pikkuisena jo  :'(
Hyvä kuitenkin että täyspäinen aikuinen olet  :) Vahvuudestahan se kertoo.
Olen ollut kauan kaivattu lapsi ja ainoaks jäin. Mua on hellitty ja lellitty silti en ole terve aikuinen.
Eikä muuten tarvitse kuittailla mistään meedio-jutuista koska olen ihan tosissani hakenut apua järjettömiin pelkotiloihin liittyen henkimaailmaan.
Hienoa myös jos vahvuutta löytyy niin paljon että pystyy lukemalla itsensä parantamaan  :)
Mä kävin oksennusfobian takia terapiassa kaks kertaa viikossa vuoden ajan enkä parantunut mutta itsetuntemusta opetti todella
Sen takia nää vatsanalueelle/mieleen liittyvät jutut mua kiinnostaa koska itselläkin kokemusta on mutta eri muodossa.
Sitäkin tos aiemmin kirjoitin miten voimme kokea saman vaivan niin erilaisena vaikka diagnoosi olis sama.
Mulla on ollut rankka elämä mutta kaikkia kauheuksia kokeneena rakastan itseäni
Se erottaa mut niistä syömishäiriöisistä. Terve rakkaus omaan itseen on maailman tärkein asia
Sielu ei muuten voi toteuttaa suunnitelmaansa  :)

Jooo.

Tapasin kerran erään naisen, joka toimi kukkaterapeuttina (kyllä! Sellastakin on olemassa) ja hän kertoi minulle suurine silmine, ettei ymmärrä, mistä masennus sairautena voisi johtua. Hän sanoi minulle, ettei ole eläissään kokenut mitään vastaavaa, eikä ymmärrä kun hänelle ajoittain tulee asiakkaita, jotka kertovat olevansa masentuneita.

Mietin, että hemmetti; Tuossa vasta omituinen nainen. Aivan kun olisi jotenkin tavallisempaa olla masentunut kun olla tietämättä sairaudesta mitään. Mutta niin sen koen - tässä maailmassa on aika tavanomaista, että on jonkin sortin mielenterveys vaivaa vähintään jossain vaiheessa elämää. No jos itse jostain onnekkaasta syystä säästyt siltä on lähipiirissäsi ainakin yksi ellei useampi, joka kärsii mielenterveysongelmista. Näin se vain on.

Joskushan ongelmat saattavat johtaa edellisistä elämistä ja jokin hyvin yksinkertainen asia on saattanut laueta sielussa jo olemassa olevan trauman. Ei mielenterveysongelmat (tai itsensä rakastamattomuus) aina kulje käsi kädessä traumaattisen lapsuuden kanssa. Tosin sen tahtoisin sanoa, että joskus ihmisen alitajunta saattaa piilottaa kipeimpiä muistoja jonkin sorttisena itsesuojelukeinona. Näin kävi minulle - muistin vasta reikin avulla erään minulle lapsuudessa tapahtuneen asian, joka taatusti oli osa-syynä sairauteni puhkeamiseen.

Jokatapauksessa teki vaan mieli sanoa, että olemme tosiaan kaikki yksilöllisiä. Toiset saattavat kokea lapsuudessaan jotain erittäin traumaattista ja selivtä joksenkin ehjin nahoin elämässä. Toiset taas ovat saattaneet elää aivan ruusuisen lapsuuden ja silti sairastuvat mieleltään.

Ehkä sen voi nähdä niinkin, että valitsemme tiettyjä haasteita tähän elämään, joidenka kanssa työskennellä. Ajatus lohduttaa minua ainakin jonkun verran - näin oivaltaa, että vaikkei itse ole syypää sairauden alkuun on kuitenkin yksinään vastuussa paranemisprosessista.

Nja. Toivon, että ketjun aloittaja sai tukea kirjoituksista. Arka aihe jutella kasvotusten, sen ymmärrän.

/A

Olen ihmetellyt, että on ihmisiä, jotka vaikuttavat siltä, että tuntevat olevansa mielenterveyden ongelmien ulottumattomissa, vaikutelma tulee ehkä siitä, että he kokevat oikeudekseen kummallisesti arvostella ihmisiä, ihan kuin ei itse koskaan voisi olla samassa tilanteessa. Toki jokaisella on omat kokemuksensa eri asioista, eivätkä kaikki yksinkertaisesti koe kaikkia asioita, mutta jotkut arvostelut ovat selkeästi kummallisia. Itse olen aina ajatellut, että kaikki on lopulta niin hirveän pienistä asioista kiinni, kuka tahansa voi järkkyä mieleltään, eikä se tarkoita luonteen heikkoutta. Vahvuus punnitaan siinä, miten sieltä nousee ylös. Samoin myös on vain sattuman kauppaa, että sattuu syntymään siihen omaan hyvään elämäänsä. Olisi yhtä hyvin voinut syntyä siihen toisen ihmisen elämään, ja se tuskin on niin helppoa kuin ulkopuolelta kuvittelee.
Nousi topikissa esille vain, olen tosiaan ihmetellyt..

Ja täällä taas pysytään aiheessa...

 :buck2:

/A

Riippunee paljon luonteen laadusta millaisesta avusta hyötyy eniten. Mulle sopii keskusteluterapia  hyvin koska olen puhelias ja tosi avoin ihminen. Nää "keholliset" hoidot vois auttaa sulkeutuneempaa ihmistä jos vaan antautuu koskettavaksi. Tosin eihän energiaparannuksessa tule edes kosketusta mutta on ns hiljaista hoitoa
Visualisointia pidän ehkä tarkeimpänä näissä kehonkuvan häiriöissä.
Aluksi voi olla vaikeeta mutta treenamalla paranee.
Kirjassa Alitajuntasi voima " Rakennat henkistä kotiasi kaiken aikaa ja ajatuksesi sekä mielikuvasi edustavat sen rakennuspiirustusta. Tunti tunnilta, hetki hetkeltä, voit rakentaa itsellesi loistavan terveyden, menestyksen ja onnen niiden  ajatusten avulla joita vaalit, sellaisten uskomusten avulla jotka hyväksyt ja niiden näytelmien avulla joita näyttelet mielesi salatulla näyttämöllä
Tämä herraskartano jonka pystyttämispuuhissa olet jatkuvasti on yhtä kuin persoonallisuutesi, henkilöllisyytesi tällä olemassaolon tasolla, koko elämäntarinasi tässsä maailmassa.
Hanki itsellesi uudet rakennuspiirustukset, rakenna elämääsi hiljaisesti ymmärtäen, että rauha, tasapaino, ilo ja hyvä tahto ovat läsnä nykyhetkessä.
Ajattelemalla näitä asioita ja vaatimalla niitä itsellesi alitajuntasi hyväksyy rakennuspiirrustuksesi ja toteuttaa kaikki nämä asiat. Hedelmistään puu tunnetaan"
Toinen lainaus Raamatusta " Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa niin teille avataan"
Rukouksella ja visualisoinnilla on valtava voima  :angel: Tosin oon välillä itsekin epäuskoinen kaiken suhteen mutta kannattaa aina yrittää.
Mä rukoilin puoli vuotta monta kertaa päivässä Jumala anna mulle mies joka ymmärtää ja rakastaa.
Sen sain  :smitten:
Pikkukisulle voimaa toivon ja sitä että asiat kääntyy parhain päin  :smitten:
Toivottavasti löydät hyvän hoitomuodon oli se sit mikä tahansa ja LOISTAT TERVEENÄ  :D