Astro Foorumi

Tämmöst asiaa en täält voorumilt löytäny. Eli onko mahdollista että jos ihastuu voimakkaasti niin aurasta tulee niin vahva eritoten
ihastuksen kohdetta kohtaan että se suorastaan säikäyttää tämän ihastuksen kohteen? =saa käyttäytymään välttelevästi?
Tuntuu hiukkas hassulta, mutta näin minulle kerrottiin. Minua neuvottiin rauhoittumaan, ja rauhoittamaan auraani ja energioitani.
Vielä ei tunnu toimivan, kauankohan siihen menee? Ja olisko jotain vinkkejä että miten sais vähän "rajotettua" tota energiaa? :D

Se kyllä tukis tuota teoriaa että tätänykyään päät kääntyilee ja kerään kummallisen paljon katseita missä ikinä liikunkin. Ekaa
kertaa kun tämä "ilmiö" ilmeni tuossa alkukeväästä niin tuntui tosi oudolta ja aloin vaistomaisesti pyyhkiä naamaani ja haroa
hiuksia, kun tuntui että "mitähän noi ihmiset kattoo" :) Kauheella kiiruulla kotio peilin eteen, ei mittää ihmeellistä.

Ääriesimerkkejä tuosta on kun vastakkaisen sukupuolen edustajat kääntelee päitänsä vaikka ne menis metrikaupalla edellä,
ja autot pysähtelee päästään mut suojatien yli (ääreis epätyypillistä tässä kaupungissa). Tai sitte ne on nää uudet silmälasit :D
Niin, ja sitte vielä kun käyn esim. kaupassa niin mulle hymyillään melki aina (tätänykyään). Onhan se ihan imartelevaa kun
kadulla olen jonkun kerran keskeyttänyt keskusteluja kun kaikki kääntyy katsomaan.

Taikka sitte vaan luulen... Vaikka noita katsekontakteja on kyl vähä vaikee luulla, sen verran useesti sitä tapahtuu.
 
Perustuukohan sekin tähän että kun monesti sanotaan että kun on sinkkuna niin ei "tärpi" ollenkaan, ja sitte ku vihdoin löytää
jonkun niin sitte olis kyllä vientiä? Että aura ja energiat muuttuu niin vaaleenpunasiksi että se vetää puoleensa? Jollei sit ole
liian voimakkaat vibat. Että sitte taas itse ihastus käyttäytyy ihan päinvastoin...  ???

Mitäs ootte mieltä tämmösestä?  :smitten:

VB

Kiitos vastauksesta Marie :)

No noin minäkin olen sitä järkeillyt. Vielä kun vaan oppisi hillitsemään/hallitsemaan tunteita.
Toki sillälailla osaan hallita ettei ne päälle päin näy, mutta silti ne ilmeisesti välittyvät.
Ajatuksien kanssa vähän sama homma. Pitäs vissiin opetella meditoimaan tai jotain. :)

Ja kyllä, nämä on todellakin mielenkiintosia asioita.

Mutta kiitoksia, minä tästä jatkan hillitsemis harjoituksia :D 8)

Voisin antaa sitä näkökulmaa kun vastaanottaa näitä tälläsiä viboja...  :)
Oon monestikin ollut tilanteissa, joissa katsekontakti voi pitkänkin matkan päästä tuntua kuin suoraan sanottuna lyötäis päin näköä, ja henkilö on kyllä "perinteisessäkin" mielessä käyttäytynyt flirttaavasti, eli ilmeisen ihastunut. (Ei mulla nyt niin mahdotonta vientiä ole koskaan ollut, mutta hei, jos on lähempänä 30 kuin 20 ikävuotta, niin on kai siinä ajassa joku kerinnyt miustakin tykkäämään. :2funny: Ja joskus nää on kyllä johtaneet suhteeseenkin.)
Oon kyllä säikähtänyt sitä BLAM!-ilmiötä joka katsekontaktista tulee, ja vaistomaisesti kääntynyt pois ja ollut kuin en oliskaan, yhtäaikaa häpeillen ja ihmetellen. Ja myös pelännyt menemistä henkilön lähelle, jos siinä ollessa on tullut kovin levoton olo.
Samat henkilöt on sitten sellaistakin saaneet aikaan, että mun selkää on poltellut aika kovastikin kun ovat seisoneet mun takana, ja kääntyessäni katsomaan olen kohdannut hämmästyneen ilmeen.  ???

Onnea sulle, toivottavasti löydät tien ihastuksesi luo, ja hän myös sinun luo.  :smitten:

No ok, Vagabond...mulla on ollu just tuomosta...oikeestaan aina, mutta ei sillä minun kohdallani ole ollut mitään tekemistä ihastumisen kanssa. Ei  kumpaankaan suuntaan, tuijottajia ovat olleet niin miehet, naiset kuin lapsetkin...paras versio oli se , kun tuijottaja törmäsi pyörällä liikennemerkkiin tuijottaessaan  ::)
Mä oon vaan aatellu, että oon jotenkin niin omituinen, että siksi kyttäävät  :idiot2:
Viime aikoina, puolenvuoden sisällä, tää on tosin vähän laantunu. Joka kyllä sopii mulle oikein hyvin.

Muutamallae miehelle on pitäny sanoa näin netin välityksellä, et ei kuules käy, ovat tunteneet hyvät energiat. Ja liian tunkeilevia olleet. ;)  :P
Yks mies sano tässä aika vasta, kun olin koiruuden kans ulkona,  tietenki alko koiraa ihaileen ja sitte sano et tyttö lähe minun kämpille,tunnut niin kivalle eikä näössäkään oo vikkaa.. ;) Mut saaha sitä aina yrittää.   En halua kehua,ettei tuu mitään väärinkäsityksiä kellekkän..Mut elämässä pittää olla kuitenki huumoria..  :D   :smitten:

OHO! Oiskohan nyt tästä sitten kysymys. Ainaskin vaikuttaisi kovasti siltä tuon sun kuvailun perusteella.   

Tää on taas näitä ihmeellsiä yhteensattumia... Kun me on ensimmäistä kertaa nähty, niin hän oli lasioven takana, minä sitte
odottelin ehkä 5 sekuntia kun hän ilmeisesti huomas "jotain", käänty, katoin suoraan silmiin, hänen silmät pyörähti päässä,
säikähti ihan hirveesti, ja sitte vielä mentiin samasta ovesta... Siinä oli sitte ainaskin tripla BLAM! Ja mut oli sitte jo myity
siinä vaiheessa.

No ei oo ihmekkään... Hän kyllä saa sitte puolestaan myös minussa voimakkaita reaktoita aikaseksi. Jalat on melkein menny
alta useita kertoja. Kävelemään ei pysty sitte normaalisti hetkeen aikaan, ja sydän tietysti tahkoaa kahtasataa. Tunneaalloikoista
nyt puhumattakaan!

Voi ku ihanasti sanottu, Kiitos!!! :)

VB

Hehh... Nojoo, joskus ihan junnuna oli arkipäivää, mutta aikuisiällä en muista kun ihan satunnaisia tapauksia että
olisin (ainakaan huomannut) että joku on katsonut tai tuijottanut. Sen takia oon tuon nyt sitten tähän liittänyt :)

VB

Joo no mä nyt en oo tod. mitään kämpille lähtemisiä ehdotellu :D itseasiassa ei olla kovinkaan montaa sanaa vaihdettu.
Niin hienovarainen olen ollut kun vaan mahdollista.

Ja se on ihan totta että huumoria pitää olla. Mulla vaan on aika monesti niin vaikee tuo huumori että useilla menee ihan
yli. Sillon pitää turvautuu sitte puujalkaan tai sarkasmiin :D Tilannekomiikka on mun bravuuri.

VB

Joo ei kaikki ymmärrä huumoria.. ??? eikä se varmaan haittaakkaan. Mut minusta se on elämän suola..Ehotti se miäs toisenki kerran et lähe käymään kämpillä..vaik aijemmin sannoin sille et mulle riittää yks miäs.  ;) ,.noh se sano et missä se muka on, ku ei sitä oo näkyny..Empähä siihen vastannu mittään, ku ei tarvinnu..hänenkää kaikkea tietää   :P

Hassu juttu, käytin juurikin tuota "tuttu sielu" ilmausta kun tästä olen joillekkin kertonut. Hänen äänikin on jotenkin
harvinaisen miellyttävä mun mielestä ja jotenkin tuli melkein deja vu tyyppinen tunne ensimmäisellä kertaa. Hän on
kyllä ainakin päälleppäin aika varautuneen oloinen, ja itsellä on ainakin semmonen olo että tämä tunne tulee paljon
syvemmältä, tosiaankin jostain sielutasolta. Itse olen kyllä Mars yhtymä Venuksen omaavana yliseksuaalinen, mutta
osaan kyllä erottaa mikä on sen tyyppistä vetovoimaa ja mikä on jotain muuta. Tämä on (enimmäkseen) muuta.
Mutta ehkä sekin ominaisuus huokuu, koska en sitä ikinä (paitsi nyt kun tuli puhetta) mitenkään ilmi tuo... Joku
energiahomma on sitte sekin. Paljon on sellaisia ihan "kohtalonomaisia" juttuja tullut vastaan, ja sitten noita yhteensattumia/yhdenaikaisuuksia ihan mahdottomasti. Tai sellanen tunne on ainakin :) Tietysti sitä nyt
yhdistelee välilllä vaikka mitä päässänsä. Mutta on todellakin jotain ihan ennenkokematonta...

Ja kiitos! Harkitsin pitkään että tohdinko kysyä, ja kyllä kannatti :) Nyt on ihan uudenlaista toivoa ja pontta ilmassa.
Pitää nyt vain odotella että hän tunnistaisi tuon tunnistamisensa :D Tai kuinka sen ilmaisisi. Uskon siihen nyt yhä
vakaammin että siitä saattaisi todellakin olla kysymys.

Siitäkin päättelen että semmoset "normaali ihastumiset" unhottuu kuitenkin aika pian, ainakin kuukaudessa kahdessa,
ja tätä on kestänyt jo aika pitkään.

VB