Astro Foorumi

Muutaman viikon sisällä painoni on pudonnut kohti tavoitepainoani (80 kilogrammaa)
ihan kuin omia aikojaan, mitenkään erityisesti sitä yrittämättä (noin 84 -> noin 81).

Viime aikain uudet luontaistuotehassutukseni ovat olleet kromi ja pyknogenooli.
Tekee mieli päätellä että jompikumpi noista (tod. näk. kromi) tai sitten molemmat
synergisesti ovat syypäitä painoni putoamiseen.

Totta helvatassa on sellainenkin mahdollisuus, että hoikistumiseni ei johdu
kummastakaan noista, jolloin eka tulee mieleen, että se on yhteydessä
alkavaan insuliiniresistanssiin, eli esidiabeettiseen konditioon!

Kromia kannattanee kokeilla eka, jos uskoo, että sillä on yhteys rasvan palamiseen
nopeammin kuin sitä tulee lisää...

 :P

Mutta prediabeettinen tila ei taatusti laihduta: Metabolinen oireyhtymä ja siitä seuraava tyypin 2 diabetes ilmenevät fyysisesti nimenomaan painonnousuna, ei laskuna. Laihoja tyypin 2 diabeetikoita tokin on olemassa, mutta valtaosalla nimenomaan jo enne prediabeettista tilaa on se painonnousu alkanut.

Pikemminkin tuntuisi, että kromi on saattanut auttaa parempaan sokeritasapainoon, se on usein tehokas siinä asiassa. Toinen mitä voi kokeilla on ubikinoni, jonka puutosta on myös havaittu tyypin 2 diabeetikoilla.

Mutta vielä paremmin auttaisi hiilihydraattien järkeistäminen: Jo 1800-luvun lopulta alkaen tyypin 2 diabeetikoita hoidettiin menestyksekkäästi rajoittamalla sokeristuvien hiilihydraattien (=sokeri, tärkkelys) määrää ravinnossa. Sillä vain ei voi tehdä rahaa, joten insuliinin ja muiden diabeteslääkkeiden keksimisen jälkeen ruokavaliohoito on jäänyt lähes unholaan.

Vielä korjaus edelliseen: Yleensä sen tyypin 2 diabeteksen kanssa esiintyy keskivartalolihavuus, mutta joskus tauti voi puhjeta valmiiksi pulskallekin yhtäkkiä rajuna, jolloin oireina on laihtuminen, jano ja väsymys. Mutta useimmiten ei ole  juuri mitään oireita ja tyypin 2 diabetesta onkin sen vuoksi paljon diagnosoimatta.

Mulla ei oo auttanut yhtään vaikka olen muutamia eri valmisteita kokeillut...Mutta Pirkalla on sellainen mansikanmakuinen kromitabletti joka on kuin karkkia, niitä tuli joskus popsittua ihan makeannälkään  ;D

Mikäli kromi ylipäätään lainkaan on helpottaakseen makeannälkää, uumoilen sen jelppivän vain
siinä tapauksessa, että tuo nälkä johtuu lähinnä insuliiniresistanssista eli joko prediabeettisesta
tilasta tahi (diagnosoimattomasta) diabetes mellitus kakkosesta.

Jos taas makean himo johtuu lähinnä siitä, että karkit sun muut saavat suuhun pistettynä
aikaan dopamiinihyö'yn keskushermostossa, kromista tuskin on mitään apua...

 ???

Tiedoksi sokerikatkaisuhoitoa yrittäville:
Kokemuksen mukaan sen mukamas terveellisen täysjyväviljan syöminen haittaa hommaa. Todella sokerikoukussa oleville vaikkapa täysjyväruisleivän syöminen voi laukaista myös makeanhimon joka sitten voi kestää päiväkausia. (ja kaiken muun leivän kanssa sama juttu)

Ja sehän on ihan luonnollista: Täysjyväruisleipä on itseasiassa nopea hiilihydraatti, joka sokeristuu jo suussa. Jokainen 1960-luvun lapsi tiesi, että jos ei ole karkkia niin ruisleivänpalaa kun pureskelee tarpeeksi kauan, se muuttuu suussa erittäin makeaksi.

Elimistön kannalta vilja, riisi, peruna jne ovat sokeria, sellaiseksi ne muuttuvat joko osittain jo suussa, mutta viimeistään suolistossa.

EU kumosi ruisleivän terveysväitteistä viime syksynä kaikki paitsi yhden: Se lisää ulostemassaa. Kaikki muut ruisleipään liittyvät terveysväitteet ovat puppaa, jota ei saa enää käyttää teksteinä elintarvikepakkauksissa.

Jos sokerivierotus siis epäonnistui, mieti tuliko syötyä leipää.

Syöpäsolut rakastaa sokeria ja valkoisia jauhoja.
Antti Heikkilä on kirjoittanut kirjan "Vaaralliset viljat" En o vielä lukenut mutta huomaan oloni paljon paremmaksi jos en syö leipää lainkaan. Kai mulla on jotain keliakiaan viittaavaa ongelmaa.
Ihmisen makutottumukset voi muuttua paljonkin elämän aikana. Mä rakastin sokeria parikymppisenä mut nykyään se lähinnä ällöttää. Valkoista sokeria en käytä edes teehen. Yäk!
Aineenvaihduntaa nopeuttavia troppeja on luontaistuotekaupoissa vaikka kuinka paljon: siankärsämö, maarianohdake, Valmarin ym mutta tärkeintä tietenkin on että syö vaan sen minkä kuluttaa
Vaaka on ihan turha ja jotkut kalorilaskurit  :idiot2: Kai ihminen nyt tuntee itse mikä on hyvä olo/sopiva paino
Onko hiilihydraattihumala todellakin tavoittelemisen arvoinen ja sen johdosta läskisellu?
Liiku, ihminen liiku!
Rakastelu on parasta hyötyliikuntaa mutta kyllä ne endorfiinit irtoo muullakin toiminnalla.
Mun 65-vuotias mama kävelee 10 000 askelta päivässä. Hänellä siis askelmittari päivittäin käytössä
Nykynuorista kasvaa läskein sukupolvi ikinä. Ennen lapsille huudettin tulkaa jo sisälle, nykyisin menkää jo ulos
Mitä tapahtuu jatkossa?

Post hoc, ergo, propter hoc -fallacy'n takia tämä "lääketutkimus" vain omaan
kokemukseen perustuen näyttää olevan aimo hankalaa.

Eilen illalla väsytti ja janotti niin maan perusteellisesti, että ajattelin diabeteksen
yht'äkkisesti iskeneen täydellä voimalla.

Noh, join juuri ennen maate panoa varmaankin puolisen litraa "aitoa" appelsiinimehua (ei siis konsentraatista
valmistettua). Sen lisäksi laitoin kromipikolinaattitabletin (Kromisan) kielen alle.

Nukuin poikkeuksellisen sikeästi ja tänä aamuna  oli pitkästä aikaa melko hyvä
olo, eikä "kukaan ollut syönyt kissanpashaa suullani" (niinkuin joskus taidetaan
krapulassa kysyä: Kuka on... jne).

Nyt en sitten pysty päättelemään kummastako nuo sikeät unet johtuivat: kromista
vai appelsiinimehusta. Todennäköisimmin kai jälkimmäisestä vaikka se hieman
oudolta saattaa kuulostaakkin. Tai sitten jostakin ihan muusta, josta minulla
ei ole hajuakaan...

Oisko jano ja väsymys voinut johtua ihan nestehukasta, josta tullut myös matala verenpaine? Ja nestehukan yhteydessä syntynyt lievä kaliumvaje? Ja kuivuma+hypotonia+hypokalemia korjaantuneet nopeasti ja näppärästi täysmehun myötä?
Näin on ainakin monesti käynyt omalla kohdallani, minulla kun on taipumus kuivua nopeasti koska unohdan juoda, ja kuivuessa paineet sun muut jutut väsähtää. Silloin elimistö suorastaan huutaa appelsiinituoremehua!

Saattaapa hyvinkin olla. Kaliumarvoni on ollut parilla viime mittauksella alarajalla...

Banaania poskeen.  ;)

Hyviä banaaneja näyttää olevan nykyään hankala löytää. Chiquitat maistuvat
minusta lähinnä sille, miksi kuvittelen selluloosan maistuvan. Toki muitakin
brändejä on tarjolla...

... ja rasvaton maito maistuu tiskivedelle? Kyllä se banaanikin alas menee, kun tarpeeksi kauan syö.

Banaani EI ole paras mahdollinen kaliuminlähde.

Fineli-elintarviketietopankki on  hieno paikka, valitsin sielä vasemmasta laidasta "ravintotekijät" kohdasta 'eniten ja vähiten' ja sitten vielä valitsin että näyttäisi 200 ensimmäistä, eli kaliumpitoisinta ruoka-ainetta. Tällaisia löytyi:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2192&fuclass=all&specdiet=none&items=200&from=top&portion=100g&lang=fi

Banaani, ja sekään ei tuore vaan kuivattu banaanilastu, on vasta sijalla 146...
Useimmat pähkinät ja siemenet sisältävät enemmän kaliumia.

Banaanien mausta:
Banaani on kypsä vasta kun sen kuoreen ilmaantuu mustia pilkkuja. Jos banaania yrittää syödä ennen sitä, sen kuuluukin maistua lähinnä selluloosalta. Pikakypsytys: Laita banaani samaan pussiin omenan kanssa, kypsyy tavallista nopeammin, koska omenat tuottavat juurikin sitä kaasua jota käytetään kun banaaneja varastoilla kypsytetään.

Lienee muutamassakin viimeaikaisessa tutkimuksessa/hutkimuksessa
todettu, että tärkein elementti laihduttamisessa on ravinnon saannin
rajoittaminen.

Liikunnasta voi olla jopa haittaa, varsinkin luultavasti pittatyypeille,
joilla on intensiivinen aineenvaihdunta ja siten myös kaiketi taipumus
ns. suden nälkään, joka voi intensifioitua liikuntasuorituksen aikana ja
jälkeen.

Ainoita idioottivarmoja laihdutuskonsteja lienee siten se, ettei
käy elintarvikkeita myyvissä liikkeissä eikä poikkea roskaruokapaikkoihin. Silloin kaapit
pikku hiljaa tyhjenevät lohtusyömiseen houkuttavista elintarvikkeista.

Tuo metodi sopinee kuitenkin valitettavasti vain sinkuille...

 >:(

Liikunnan osalta tehokkain tapa tukea laihtumista lienee kuntosaliharjoittelu. Lisää lihasmassaa jolloin energian kokonaiskulutus kasvaa. Lihaksikas ihminen on myös usein terveemmän näköinen kuin nälkäkurki.  ;)

Mitä on lohtusyöminen?
En ole koskaan saanut syömisestä mitään "aah, kun on hyvä olo" fiilistä. No toki, jos on vatsa ollut pitkään tyhjä, tulee syömisestä pieni helpotus mutta ei mitään euforiaa
Juon siideriä ihan liikaa mutta en silti liho. Snadi läski mahassa mutta aloitin vatsalihastreenin eli vähintään 50 selältään istuma-asentoon liikettä päivittäin ja hathajoogaan mennään ystävän kanssa heti ensi vuoden alussa et elämänmuutos tapahtuis

Toiset lohduttautuu syömällä ja toiset sitten juomalla. Tai pössyttelemällä tai mitä ikinä. Voi meitä. :)

Tehokkain liikuntamuoto on sellainen, mistä tykkää ja mikä tuntuu hyvältä. Kuntosaliharjoittelu on hyvä toiselle, kun toinen saa enemmän irti joogasta tai vaikkapa uinnista.

Siis mitkä raudat jaloissa?  :o

Kotona voi jumppailla myös, taikka joogailla. Ei tarvi poistua mihinkään. :)

Ehkä jo sanottu tässä ketjussa, mutta tärkeyden vuoksi toistettava:
Liikunta on laihtumisessa selkeästi kakkossijalla, tärkeintä on ruokavalio!

Liikkuminen on terveyden kannalta hyvin tärkeää, mutta huono laihdutuskeino, ellei muuteta sitä ruokavaliota joka lihotti. Toki hirveällä liikuntamäärällä ja kitukaloriruokavaliolla voi laihtua, mutta kuinka pysyviä ne tulokset ovat ja lähtiköhän ehkä läskin ohessa pois myös lihasmassaa?

Nykyiset ruokavaliosuositukset aiheuttavat pakon syödä 2-3 tunnin välein, jolloin elimistö on koko hereilläoloajan ns. postprandiaalisessa eli aterianjälkeisessä tilassa: Se käyttää energiaksi syötyä ruokaa, ei omaa rasvakerrosta. Jotta voisi laihtua - liikunnan määrä tässä kohtaa täysin toissijainen asia - tulisi ruokavalio koostaa niin, että ruokaväli olisi esim. 4-5 tuntia. Ja tämähän ei onnistu, jos syö paljon sitä täysjyväviljaa ja ruoka on hyvin vähärasvaista.

Liikunnan on oltava sellaista että se on itseisarvoisesti itsensä vuoksi hauskaa, jos motivaattorina on vain laihdutus- tai kunnonkohoitus, ei sillä motivaatiolla liikuntaharrastus kovin kauaa yleensä jatku. Niinpä kannattaa unohtaa kokonaan mitä kukaan sanoo minkään liikuntamuodon mahdollisesta tehokkuudesta tms. laihduttamisessa ja etsiä vain sitkeästi sitä liikkumisen  muotoa joka tuottaa itselle iloa, olipa se sitten rauhallinen kävely luonnon helmassa tai vaikkapa vatsatanssi.

Karppaus.info palstalta löytyy melkoinen määrä ihmisiä, joilla esim. nivelet ovat ylipainon seurauksena siinä kunnossa, että liikunta on alkanut sujua vasta sitten, kun ensimmäiset 20-30 kiloa on tiputettu pois. Ja niiden poistiputtamiseen ei siis tarvittu liikuntaa.

Itsellä ei niin huutavaa tarvetta ole laihduttamiselle (n. 180 senttimetriä, 82 kilogrammaa),
mutta olen viime aikoina huomannut, että "raivopäisellä" (ei oikeastaan niinkään voimaperäisellä
vaan maksiminopeuteen pyrkivällä) rumpujen takomisella[1] saan
huomattavasti helpommin hiitin päälle kuin vaikkapa cross-trainerilla. Siinä on varmaankin
jokin tahi joitakin psykoloogisia tekijöitä mukana...

 :knuppel2:


1. esimerkiksi yksinkertaista O-v-o V-o-v -triolia "soittamalla" vuoronperään snareen, rideen ja crashiin lyöden,
ja sitten vielä basari ja haitsu mukaan geimeihin!

Siks kysyin lohtusyömisestä koska mun ruokahalu katoaa kokonaan kun tapahtuu jotain pahaa. Toiset sit lohduttautuu ruoalla näköjään. Erilaisia ollaan juu.
Mulle tuli aiemmin järjetön ruokahalu pilven poltosta. Nykyään poltan aika harvoin eikä siitä enää tule samaa vaikutusta että syö kaiken mitä kaapeista löytyy
Helpoin tapa laihduttaa tai edes lihoa on olla niin turhamainen että rakastaa peilikuvaansa. No miksei lihavakin siihen kykenisi mutta jos aatellaan terveysnäkökulmasta on esim satunnainen päihteidenkäyttö terveellisempää (hyvä, rento olo) kuin jatkuva ylimääräisen massan kantaminen mukana. Siihen vielä stressi päälle niin avot!
Sydän ja verisuonet kirkuu

Mä oon aina rakastanu omaa peilikuvaani ja olin nuorempana jopa hätkähdyttävän kaunis, mut eipä vaan estäny lihomasta.

Ja ne raudat jaloissa - tarkoitin liukuesteet, siis nyt kun kadut on niin jäisiä ettei pääse muuten liikkumaan.

(Myös Kidsingin Olga Heikkala on mielestäni suorastaan häkellyttävän kaunis. Saa nähdä tekeekö murrosikä hänelle
tepposet, niinkuin kaiketi aina silloin tällöin käy...)

Noh, asiaan. Tein eilen eka kertaa tänä vuonna kesäajan suht. pitkän vakiopyörälenkin (yli 25 kilsaa) .Viime kuukausina aamupunnitus on antanut arvon 83,2 - 83,4. Tänä aamuna se oli 82,8. Jiihaa!

 :D

Synkronistisesti juuri kun toisen ketjun takia kaipasin enemmän tietoa solutason toiminnoista aineenvaihdunnassa, oli kirjaston hyllyssä odottamassa Gary Taubesin erinomainen opus nimeltään Why We Get Fat. (On suomennettukin nimellä Miksi Lihomme). Ja sehän ei siis ole dieettikirja ollenkaan, vaan käsittelee nimenomaan asian takana olevaa tiedettä ja laihdutusneuvojen surullista tieteen puutetta. Olen äimänkäkenä synkronismin tehokkuudesta, sillä juuri niihin metaboliaa koskeviin kysymyksiin, joihin kaipasin vastauksia tuon rasvapolttoisuuden suhteen toisessa ketjussa, antoi tämä kirja myös ne vastaukset.

Kuten myös tietoa siitä miten ihmisiä on surullisesti huijattu laihdutusasioissa täysin toimimattomillla neuvoilla (syö vähemmän ja liiku enemmän) vuosikymmenet. Koetan saada jotain esitystä asiasta tähän ketjuun, mutta suosittelen myös kääntymään kirjaston puoleen ja lukemaan ko kirjan, en tiedä onko suomennos vielä päätynyt kirjastoon, mutta tämä englanninkielinen ainakin sieltä löytyi.

Tässä kuitenkin lyhyt kuvallinen esitys asiasta:
http://www.foodtechconnect.com/wp-content/uploads/2012/01/Carbs_Are_Killing_You.png

Ja Gary Taubesin haastattelu:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=l59YyXpCT1M

Lyhyesti kuitenkin, asia on aivan päinvastoin kuin vieläkin laajalti ajatellaan:
Ylensyönti ja vähäinen liikunta ei aiheuta lihomista, vaan kun metabolia menee siihen tilaan että kalorit varastoituvat rasvakudokseen sen sijaan että solut saisivat niistä ravintoa, keho kompensoi tätä kasvattamalla ruokahalua ja vähentämällä liikkumisen halua. Metabolinen tila jossa kalorit menevät rasvakudokseen aiheuttaa siis ylensyöntiä ja liikkumattomuutta, ei suinkaan päinvastoin. Ylipainoisten syyttäminen laiskoiksi ja ahneiksi on siis täysin vailla tieteellistä pohjaa. ( Vielä 1900-luvun alussa ylipainoa pidettiin eräänä aliravitsemuksen muotona.)

Ko. kirjassa on hyvät lähdeviitteet ja siinä enimmäkseen puhutaan tutkimuksista. Ruokavalioneuvoja sen sijaan ei tosiaan ole kuin pikkuinen liite ruoka-aineryhmistä, mutta suosittelen silti lämpimästi kirjaa aivan kaikille, riippumatta siitä onko paino-ongelmia vai ei.

Mä olin hyvin hoikka, melkein laiha 30-vuotiaaks asti ja hoikanpuoleinen sopusuhtanen 40-vuotiaaks, sen jälkeen vasta rupesin lihomaan muutamassa vuodessa - nyt on menny vuoskausia etten oo saanu painoa pudotettua alas tollaset 20 kiloa, välillä VHH:n avulla mut se tuli takasin.

Kaikista helpointa laihdutus on kun vaan alkaa ajatella itseään kevyemmäksi. :) Olet sitä mitä uskot olevasi.  :smitten:

 :smitten:
Kiitos Ionatuulih. Täytyykin muistaa.  :smitten:

Joo, toi sama ajattelu malli pätee kaikkeen muuhunkin, osaamisiin, jaksamisiin summuihin. It's all in your mind! ;D

Tangokuningas ja oopperalaulaja Mika Pohjonen väittää pudottaneensa noin 25 kiloa
seuraavalla "metodilla":

- yksi kunnon ateria ja kaksi proteiinipirtelöä päivässä.

Tuskin toimii sellaisilla, joilla rasvaa varastoituu geneettisistä syistä tavallista
helpommin pahojen päivien varalle...

Joo, ja "kunnon ateria" tietysti on melko epämääräinen ja venyvä käsite?

 ::)

Minä laihduin hyvinvoiden ja kevyesti syömällä muutaman viikon salaatilla ( paprika, kurkku, jäävuorisalaatti) ryyditettyä jauheliha-makaronimössöä ( paistettua jauhelihaa, makaronia, herne-maissi-paprikaa/sipuli).
Tästä vaihteeksi myös maustettu kana ja possunsuikaleet..  :D

Vahinko vain, että suurin osa herkuttelijan laihtumisesta tapahtuu lihaksistosta ja luustosta. Mistä muualta aineenvaihdunta nappaa elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, jollei ruoasta niitä voi imeyttää kemiallisen reaktion tarpeisiin?!

Itse olen noudattanut sitä 5/2 -paastoa nyt viime kesästä. Lisäsin vielä puuron ruokavaliooni, jokaiselle päivälle. Vatsa on aina tyytyväinen ja keho polttaa turhat rasvat pois. Pari viikkoa sitten aloin miettiä, mitä ruokavaliostani puuttuu ja kas tulin kotiin kaupasta kuivaherneitten ja riisien sekä linssipakettien kanssa. Ravitsevaa ruokaa, joka pitää aineevaihdunnan  tehokkaana. Vyötäröltä on hukkunut aikamoinen määrä senttejä näitten  'takaisin lapsuuden suoperruoka-dieetteihin' -kokeilujen kanssa. Pitkisten kokonumerot muuttuneet eri kymmenille ja takit muistuttavat enemmän säkkejä. Onneksi on aikaa ja ompelukone kotona vielä joutilaana. Muutama sisäänotto ja jakut istuvat muualtakin kuin hartioista.
 Pitkiksistä rustailen hameita, kun mallit ei enää toimi muuten.

Onhan sitä laihduttu vaikka millä, vaikka pelkillä herkuilla.
Se ei kuitenkaan ole pointti millä laihtuu - se käy niin kovin monin tavoin - sillä mitä väliä, jos kilot lihoo pian takaisin? Olennaista olisi löytää ruokavalio, jolla sekä laihtuu normaalipainoon (tai lihoaa siihen jos on alipainoinen - tämä on oikeasti toisille ongelma) että myös säilyttää tämän painonpudotuksen ja että ruokavalio on sellainen että sitä voi sitten jatkaa koko loppuikänsä.

EgyptianMau: Sinun painonpudotustarpeesi on niin pieni, 4 kg, että se pysyy varmimmin poissa jos se lähtee TODELLA hitaasti niin että et ole paljoakaan alikaloreilla vaan kiinnität huomiota ruuan laatuun. Joskus on myös niin, että noin pienen pudotustoiveen osalta olisikin kyse itse asiassa kiinteytymistoiveesta ja jos sutjakoitumista avittaa liikunnalla sopivan ruokavalion kera, voi olla että sutjakoituu ilman että paino tippuu lainkaan, se voi jopa lisääntyä sillä rasvakudos on hötöä ja kevyttä, mutta lihakset ovat painavia. Joskus voi siis olla parempi käyttää mittanauhaa tai testivaatetta, kuin puntaria, jos painonpudotustarve on tosi pieni (tuollaiset jopa 4 kg voi vaihdella toisilla paino kuukautiskierron mukaan pelkän nesteen vuoksi) ja harrastaa myös lihaksia mahdollisesti kasvattavaa liikuntaa.

Helpoin tapa laihtua on ihan oikeasti vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio (tämä on nyt sitten tutkimuskoostein todistettu vihdoin) ja se myös on taannut pysyvimmän painonpudotuksen, koska hyvää oikeaa ei-teollista ruokaa on sitten helppo syödä koko loppuelämä. Sokeririippuvuudesta ei pääse eroon kuin 'kylmä kalkkuna' metodilla eli lopettamalla tyystin ja kärsimällä vieroitusoireet. Kannattaa myös huomioida, että sokeririippuvaiselle tärkkelys voi laukaista sokerinhimon: Yksi pala täysjyväruisleipää voi johtaa päivien makeisten ahmimiseen, jos riippuvuus on kova. Kaikki tärkkelys kuitenkin muuttuu sokeriksi.

Ja niitä hiilihydraattimääriähän ei siis tarvitse vahtia juurikaan, jos vain vahtii sitä laatua.

Oon käynyt itse kolahtamassa vähän ääripäästä toiseen tämän homman kanssa, painoin enimillään n 6-7 v sitten 110,8 ja pienimmillään siitä vuoden päästä 48,8. Koskaa vissiin vähän kaikkia elämänalueita et kaikki tai ei mitään  :( ko. laihdutustapoja en suosittele kellekään mutta asioita aivan, todella erittäin paljon liikaa opetelleena ja monen kokemuksen kautta puhun itse proteiinin ja "kivikautisemman" ravinnon puolesta, vedän itse tällä hetkellä hillittömän määrän kasviksia (suositeltu puoli kiloa ei riitä mulle mihinkään :D ), lisäksi lihaa, maitotuotteita ja pähkinöitä. Kroppa, saati oma pää ei anna syödä vielä mitään "turhaa", tosin olen sitä mieltä että omalle kropalle ei vaan käy hiilihydraatit ja jotkut rasvaisemmat tuotteet. En ota ihan selvää onko fyysiset oireet ko. ruoka-aineista psyyken aiheuttamaa mutta emmää nyt itteäni ala rääkkäämään leipää syömällä jos tule ehillitön tärinä ja pyörtyily siitä  ;D Itselleni ei käy edes täysjyvätuotteet, joillekin ne voi toki käydä :) Hedelmiä voin jo syödä, ne aiheuttivat aikaisemmin myös "hiilarihorkan" kuten itse sitä tärinähepulia kuvailen :D

Laihdutusmielessä ihan fakta on se että proteiinin ja kasvisten pilkkomiseen menee limistöltä enemmän energiaa ja ne pitää kylläisyyttä paremmin. Ja tietty se että niissä on vähemmän energiaa kuin jos lautasella olisi se perunamuusiläjä.

Kasviksista olen vuosien mittaan oppinut tekemään vaikka mitä herkkuja (lisäksi olen ammatiltani kokki ja tykkään ruuanlaitosta, anoreksiatausta huomioon ottaen toki vähän kieroa :D), jotka korvaa mulle täysin kaikki mäkkärimätöt sun muut. Hyvä osata joustaa joskus toki niistäkin, itse en vaan osaa, mulle on aivan vieras ajatus syödä enää hampurilaista, sen verran jumissa pää ollu aikanaan noiden hommien kanssa. Voisin väittää että kasvisten kulutukseni ei tullut riittävän selväksi vielä, syön niitä oikeasti ihan kilotolkulla päivässä, joskus mietin sitäkin että onko toi ny normaalia vetää kurkku ja puoli kiloa tomaatteja aamupalalla mut en mieti enää, mää tykkään ja tuksin niistä nyt haittaakaan on :D kasviksiin on nimenomaan ihan riippuvaisuus, vaikka ei nälkä olis ja en ole henkistä kasvistenhimoani tyydyttäny päivän aikana niin pakko lähtee hakemaan porkkanapussi vaikka keskellä yötä  ;D

...Kirjoittaa Iltalehti, ja jatkaa:

Iowalainen opettaja laihtui kolmessa kuukaudessa lähes 15 kiloa syömällä ainoastaan Mc Donaldsin Big Mac -hampurilaista. Samalla miehen kolesteroliarvot laskivat.

 ::)   ;D

Veriarvojen paraneminen selittyy näin:
Aina kun laihtuu, käyttää yhtenä kalorinlähteenään kovaa eläinrasvaa - sitä ne omat rasvavarastot nimittäin ovat. Kovan eläinrasvan käyttö kalorinlähteenä puolestaan parantaa veriarvoja.  (Meikäläisen kokonaiskole laski arvosta 4,8 arvoon 4,4 kun aloin syödä yli 100 g maitorasvaa päivässä).

Tästä johtuu usein myös kasvissyöjiksi/vegaaneiksi ryhtyneiden hyvä olo: Alkuvaiheessa yleensä paino laskee, jolloin taas kerran merkittäväksi kalorinlähteeksi muodostuu kova eläinrasva - omista varastoista. Ongelmat tulevat sitten kun laihtuminen pysähtyy, sillä keskushermosto ja aivot joutuvat ennemmin tai myöhemmin hankaluuksiin, ellei ravinnosta saa lainkaan eläinrasvaa. Hyvää oloa voi kestää omista rasvavarannoista riippuen muutaman vuodenkin.

Ja edelliseen liittyen osuikin sitten sopivasti eteen tämä tieto:

High saturated fat diet reduces the prevalence of heart disease by 77%

Blogikirjoitus: http://healthydietsandscience.blogspot.fi/2013/12/high-saturated-fat-diet-reduces.html
Ja itse tutkimuslinkki: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9212571

Siis: Suuri määrä tyydyttynyttä rasvaa ruokavaliossa vähentää sydänsairauksien esiintyvyyttä 77%.

(Ja sidemania kiinnostanee, että tutkimuksessa käytettiin tyydytetyn rasvan lähteenä gheetä, eli kirkastettua voita.)

öh... oliko tämä tarkoitettu minulle  :o? ko. laihdutus oli erittäin epäterveellisillä keinoilla niin henkisesti kuin fyysisesti tehty, ja rankimpia aikoja minulle,  ja oon ihmeissäni miten ei elo jäänyt siihen jos sitten ei fyysisen romahduksen takia niin sen takia etten napannut mitään unipilleriövereitä. Vähän tuli kumma fiilis kommentista  :(

Ettei olisi vaan kommentti ketjun otsikkoon? Aika monen mielestä hampurilaislaihdutus voisi olla 'helppoa laihdutusta.'  :)

Millä vaan voi laihtua, mutta sillä ei ole edes väliä: Vain sillä on, onko painonpudotus pysyvää. Oma mottoni on: Jos ruokavalion noudattaminen vaatii tippaakaan itsekuria, ruokavalio on vääränlainen; sellainen että se häiritsee normaalia nälänsäätelyä, tai tuottaa ravintoainevajetta. Oikein koostettu ruokavalio vie nälän pois ja pitää sen pois pitkään jopa hieman alikaloreilla. Vääränlainen tuottaa näläntunnetta jopa ylikaloreilla.

Pitää syödä sitä mistä tulee hyvä olo :)
Jos kehosi ei jotain siedä, niin älä ihmeessä edes yritä! Olen voinut melko mainiosti itsekin sen jälkeen, kun viljat jäi pois kokonaan. Mulle sopii tosi hyvin mahdollisimman pieni hiilari määrä. Ei enää tärinöitä :) Hypoglykemiat on historiaa nyt!

(Sori, jos olen maininnut tämän suutran jo aiemmin...)

Joogafilosofian (yoga-shaastra) tärkein opus on MaharSi Patañjalin (n. 200 eaa??) yoga-suutra.

Sen kolmannessa osassa nimeltä vibhuuti*-paada Patañjali esittelee yli 30 siddhiä (vi-bhuutia)
eli "yliluonnollista" kykyä. Yksi näistä on nälän ja  janon ehkäiseminen (kSut-pipaasa-nivRttiH).

Tuo saadaan aikaan kohdistamalla saMyama (~ sañjama) eli rento mutta intensiivinen keskittyminen kantha-kuupaan:

kaNTha-kuupe kSut-pipaasa-nivRttiH (kantha-kuupee kshut-pipaasa-nivrittihii).

Olisi kiintoisaa spekuleerata, mikä tuo kaNTha-kuupa oikeastaan on. Jokin cakra (tshakra)??

Måns Broo suomentaa tuon tälleen: [sidis: sañjamasta] kaulan kuoppaan: nälän ja janon ehkäiseminen.


* vibhuuti    a. pervading, abundant, powerful, mighty, disposing of (gen.); f. development, growth, abundance, might, power, glory, majesty, splendour, success, welfare, fortune, prosperity, wealth, riches.

Sideman, vanha kansa vinoillen toteaa usein, että siirtävät nälkää = syövät. Minäkin nykyään siirrän nälkää lastenannoksilla kolme kertaa päiväsä ? teet ja satunnaiset kahvit. Vyötäröltä huvennut yli 20 senttiä ja kiloissa lähes saman verran.
Laihdun tai lihon - tapahtuu päästä varpaisiin.
Toki tämä ilonpito ulkomuotoni kanssa alkoi kokeilusta 5/2 -paastolla  - ja kokeilu jatkuu yhä.

Mikä toi 5/2-paasto on ? Sehän voi toimia mullakkin.

Olikos se niin, että kahtena päivänä (esim ti ja to) viikossa alle 500 kilokaloria (miehet alle 600),
muulloin voi syödä niin paljon kuin lystää?

Oma suositukseni kokemuksieni perusteella helpoimmasta kilojen karistamisesta on tasainen kalorivaje. Mutta ei mitään liian hurjaa vaan olen itse käyttänyt yhdeltä treenifoorumilta pänttäämiä ohjeita. Eli, jotta lihasmassa ei kärsi turhaan, mutta paino putoaa jatkuvasti niin olisi hyvä jättää joka päivä 300-500 kaloria vajaaksi kokonaiskalorimäärä. Oman tarpeen ja mieltymyksen mukaan. Silloin paino putoaa pakosti, mutta ei tarvitse kituuttaa nälässä. Tässä on helppo apu jokin kalorilaskuri, minkälaisia varmaankin löytyy netistä jo enemmänkin googlettamalla. Sitten voi jonain päivänä viikossa, vaikka viikonloppuna syödä enemmänkin tai vähän herkutella, jottei pipo kiristy liikaa.

Tuolla 500 kalorin vajauksella muistaakseni tippuu paino 500 grammaa kahdessa viikossa PAKOSTI. Siihen vielä urheilua päälle niin voi syödä taas enemmän ja lihakset ja kunto säilyvät paremmin sekä paranevatkin. Mutta edes urheilu ei ole pakollista painonpudotukseen vaan kalorivaje. Proteiinit ja rasvat ovat tärkeitä dieetillä, koska ne pitävät nälkää. Jos joskus söin vaikka patongin tällä tavalla niin illalla tuli takuuvarmasti nälkä, kun ei voinut syödä enempää ja patonki on sellainen hiilihydraattipommi. Mutta käytin itse saliaikoinani myös 40/30/30 jakoa koko päivän ruuan energiamäärissä. Eli 40 % hiilareita, 30 % proteiinia ja 30 % rasvaa. Toimi erittäin hyvin itselläni. Tuossa pitää vielä muistaa, että rasvaa ei syödä määrällisesti 30 % kaikesta, vaan kalorimäärässä mitattuna! :)

Tuo 5/2 voi olla siinä mielessä motivoivampi, että paastopäivinä moni saa aikaan lievän paastoeuforian,
joka kannustaa jatkamaan samalla linjalla?? En ole kyllä vieväkään itse kokeillut tuota kuin parina
päivänä... Toivoisin saavani painoni noin 79:än kiloon. Nyt vajaa 82! Pituus miltei 180  senttimetriä!

(Asiakas: Saisinko viisipuuvoa? Tarjoilija tuo ruispuuroo, mannapuuroo, vehnäpuuroo, tattaripuuroo ja kaurapuuroo
oikein voisilmällä. Asiakas siihen: ei vieväkään viisipuuvoa! Ehhe-hehhe...)

 ???   ::)

Jooh, varmaankin, en ole tuohon 5/2 paastoon tutustunut. Piti vain sanoa oma kokemukseni asiasta. Lähinnä siksi, että ihminen helposti päättää joskus radikaalisti pudottaa painoaan. Mutta jos tekee jotain todella radikaalisti, niin silloin sen vaikutukset pidemmän päälle voivat tulla takaisin. Mielestäni siis helpommin kuin, että tekisi jatkuvaa työtä asian suhteen, jolloin tulevaisuuden minuuksien ohjelmaan myös kuuluu tasainen painonpudotus, terveellinen elämäntapa tai mikä tahansa minkä aloittaa. Eli itse suosittelen pieniä askelia suuriin muutoksiin. Vaikkakin eri ihmisillä toimivat eri tavat ja on sitä itsekin radikaaleja muutoksia tehnyt. Ne seuraukset niistä on vaan välillä aika hurjia koettavia, mutta tietysti kehitys on nopeampaa.