Astro Foorumi

Pakko kirjoittaa sillä pikkaisen suututtaa...
Ärsyynnyn suunnattomasti siitä että ihmisen painoon puututaan "julkisesti". Miksi pitää sanoa työkaverille kaikkien kuullen monta kertaa viikossa jotain hänen painostaan?
Kyse on nyt minusta. Saan kuulla usein ja olen saanut kuulla koko elämäni pienuudestani. "hyi kun olet laiha", "miten voit olla noin laiha", "hyi kamalaa, syötkö sä mitään".... Ja minähän syön kuin hevonen, en vain liho.
Kyse on muutamasta työkaverista, muut on todella mukavia.
Ei ihmisen kokoon pidä puuttua, ei se kuulu muille. Ei toisen isoutta tai pienuutta tarvitse kommentoida.

Hengitän syvään ja rauhoitun  :)
Pakko oli vaan purkaa sillä tuommoinen ärsyttää minua suunnattomasti. En minäkään kommentoi muiden ihmisten ulkonäköä. Onko sillä todella merkitystä muille minkä kokoinen joku on? Pitäisikö kaikkien olla samaa kokoa? Onko olemassa vain yksi oikea "normaali" koko? Puuh....

Veit sanat suustani!

Viimeksi eilen minulle huomautettiin, että sinä olet niin pieni ja laiha ja arvosteltiin syömistäni, vaikka ko. ihmiset eivät edes tunne minua!  :tickedoff:

Noin vain voi mennä henkilökohtaisuuksiin vaikka olisi ventovieras!  :o  :tickedoff:

Kokeilepas huomauttaa vastaavasti pullukalle ihmiselle hänen koostaan ja arvostella hänen syömistään, niin johan olet ikävä ja negatiivinen ihminen!  :tickedoff:  >:(

Joskus olen ollut vähällä singauttaa takaisin huomauttelijalle, että.... (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix

Tuli muuten vielä mieleen, että minusta on erittäin loukkaavaa, että käydessäni kylässä minulle tuputetaan ruokaa huomauttelemalla laihuudesta aivan kuin olisin sairas ja yritetään pakkosyöttää sokerisia ja rasvaisia leivoksia ja pullaa, joissa ei ole mitään terveellistä.  :o :tickedoff:

Ylensyöneenä olen sitten huonovointinen ja väsynyt, enkä jaksa koko viikkona mitään.  :'(

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix

Minäkin syön hyvin pieniä annoksia ja siitä on ollut aina se ikävä puoli, että vieraissa ollessa täytyy niin hyvin ja kauniisti kuin osaa kertoa, että kiitos, ruoka oli todella hyvää, minä en vain millään jaka syödä enempää.

Nuorempana minun luultiin jatkuvasti olevan laihdutuskuurilla, koska "nuoret tytöt tekevät niin". Minä en van jaksa syödä enempää, piste.

Ei se lihavanakaan ole mukavaa, kun kierrellen ja kaarrellen tyrkytetään laihutusohjeita. Ja "julkisalaisesti" kytätään syömisiä ja perustelemaan se "hyvällä tarkoituksella". Siskoni, joka on myös kasvanut aikalailla teinivuosistaan, juuri soitti ja noitui samaa asiaa, kun hänen syömisiään ja syömättömyyksiään kytätään työpaikalla.  :knuppel2:
Eniten ärsyttää, kun ajattelen näitä jotka ovat isokokoisia sairauden takia, eivätkä voi noin vain "laihduttaa".  :tickedoff:

Olen kuitenkin huomannut, että ihmiset ovat lihavien kohdalla hienotunteisempia kuin näiden jotka ovat laihoja. Seurasin kerran sivusta kun erästä keskustelua, jossa nämä "hyvää tahtovat sielut" kehoittivat erästä luonnostaan laihaa ihmistä syömään enemmän. Tämä hoikka ihminen sanoi, että "Miksi ihmeessä ihmiset katsovat oikeudekseen neuvoa laihoja ihmisiä syömään. Mutta tulisiko kenelläkään mieleen sanoa lihavalle ihmiselle, että syö vähemmän". Kun ajattelee, niin eipä ole sitä ole kuullut sitten sen jälkeen kun saavutin ns aikuisiän ja ihmiset eivät niin uskalla tulla sanomaan ääneen miten minulla pitäisi elää.

Ehkä nämä ihmiset ovat vain kateellisia. Itse ainakin haluaisn olla niin sanotusti läpipasko.  ;D

Juuh, tällainen ulkomuotoon, ulkonäköön keskittyminen ottaa minuakin niin päähän. Tuntuu, että monesti etenkin työpaikoilla näin on. Aivan kuin mitään muuta ei osattaisi puhua. Kuka on millaisellakin laihiksella ja kuka sitä, kuka tätä... Blääh, juuri kaikkea tuollaista liirum-laarumia ja hölynpölyä suorastaan ! Grrr !  :knuppel2:

Niinpä...ei ole herkkua kuulla...sun pitäs liikkua enemmän, herkutteletko paljon? :o koska olen kookas moni ajattelee että syön vaan sipsejä ja suklaata, tosin herkuttelenhan mie niinkuin muutkin samanlainen oikeus se on meillä pullukoillakin nauttia ihanista herkuista :P Mikähän se oikea mitta todellisuudessa on että olisi täysin hyväksyttävä :uglystupid2: ei taija sellasta löytää, minusta sellaiset persoonat jotka nimittelee tai huomauttelee toisten ulkonäöstä ovat henkisesti aika köyhiä ''valitettavasti'' Eiköhän meillä jokaisella ole se tauottu päähän miten laihtua tai miten lihoa, mut ei se vaan kaikilta edes onnistu vaikka kuinka haluis :knuppel2:
(http://www.easy.ne.jp/gif/index/XXXL.jpg)

Erilaisuus on ihanaa :smitten:

Ehkä ihmiset jollain logiikalla ajattelevat, että jos laihalle ihmiselle sanoo, että syö nyt hyvänen aika niin eihän toinen voi ottaa sitä loukkauksena, koska kulttuurimme suorastaan palvoo laihuutta. Koskaan ei voi olla liian laiha -ajatuksen mukaisesti...  :idiot2:

Mutta tosiaan heti jos ylipainoiselle huomauttelee tämän painosta niin se on rasistista ja ilkeää ja loukkaavaa.  :coolsmiley:

Mielestäni toisen painoon tai ulkonäköön puuttuminen on aina yhtä yksityiselle alueelle astumista ja se loukkaa. Miten päin tahansa.

Aivan sama liikunnan kanssa vihaan sitä, jos joku arvostelee liikkumistani tai liikkumattomuuttani.  :tickedoff:

Vanhempani jaksavat sitten aina huomauttaa kotona käydessäni, että olenko heidän mielestään lihonut tai hoikistunut. Yleensä olen joka kerta jompaa kumpaa. Vaikka itse en olisi huomannut mitään.

Naisena olen tottunut siihen, että tiettyyn aikaan kuukaudesta ei kannata mennä vaa´alle, koska voi harmittaa...

ahaaelämys! En pidä ulkonäkööni tai painooni tai liikkumisharrastukseni määrään tai olemattomuuteen liittyvistä kommenteista, koska koen, että ne eivät kerro minusta yhtään mitään.

Sen sijaan suorastaan rakastan sellaisia kommentteja kuin "vaikutatpa jotenkin pirteältä tänään" "oletpa sinä tänään jotenkin väsyneen oloinen". Koska minusta kyllä näkee ja vaistoaa kumpaa olen, joten kun toinen sanoo noin niin voin vain nyökkäillä tai hymyillä, että joo todellakin tuntuukin siltä.

 :smitten:

Juu ja harmittaa jo sekin, että alle puolivuotiaan vauvani kokoakin kommentoidaan  :tickedoff: On kuulema "niin iso ja paksu reisinen". Kyllä ihmetyttää kenellä on muka oikeutta tulla sanomaan mitään. Ja mikä mukamas on niin sanotusti "normaalia" ja kuka sen määritellyt  :-\ Ihme meininkiä tollanen. Tämä vauvan kokoon puuttuminen tuntuu jotenkin oudolta myös siksi, että kyllähän  paino tuossa iässä vielä aika paljon muuttuu. Ihan pimeetä suorastaan. Esikoiseni taisi olla enemmän sellainen "normaalin kokoinen", kun ei kukaan mitään kommentoinut. Tuntuu aika luokkaavalta tollanen kommentoiminen...on kuitenkin minun rakas vauvani....ja pitäisikö sitä mukama jotenkin sitten puolustella ihmisille jo nyt miksi tuo ihmisen alku on sellainen kuin on. Etenkin kun koko tuskin kertoo vauvastani kovin paljon mitään..  ???

Ihmisillä on hirveä tarve lokeroida toisiaan; niin tuo laihuus johtuu varmaan siitä ja siitä, tuo lihavuus siitä ja siitä, rikkaus, köyhyys, kauneus, rumuus ja plaaplaa siitä ja siitä. Näin on turvallisempaa elää, kun lähipiiri on lokeroitu kuka mihinkin turvalliseen diagnoosiinsa. Ja syntymästä se heti sitten jo alkaa. Sellasta se. :idiot2:

Itsekin olen saanut osakseni tuota ruoan tuputtamista ja päivittelyä kuinka voin olla niin hoikka vaikka kaksi lastakin synnyttänyt. Minäkään en sille mitään mahda, että olen hoikka luonnostani. Olen sitäpaitsi siihen tyytyväinen :coolsmiley: ja tuntuukin, että huomauttelijat ovat vain kateellisia... Syön hyvin ja tarpeeksi ja kyllä osaan herkuttelun jalon taidonkin. En vain ole lihoavaa sorttia, kaiken lisäksi liikun myös paljon joka osaltaan myös vaikuttaa asiaan.
Niin ja se, että olen vielä ryhtynyt kasvissyöjäksi joulun jälkeen on aiheuttanut jonkinasteista kummastelua ja päivittelyä. Tyyliin, eihän ton tarvii edes laihtua jne. Enhän minä siihen ruokavalioon siitä syystä ole alkanutkaan, että haluaisin, olisi tarkoitus laihtua entisestään.  :tickedoff: Eikä sellaista edes pääse tapahtumaan, kun vastaavasti sitten syö enemmän... Eettisistä ja henkisistä syistä aloin kasvis syöjäksi, en laihduttamisen vuoksi.  ???

Rakkauden Enkeli,

aivan samaa olen saanut kuulla koostani lasteni synnyttyä...etenkin näiltä pisteitä laskevilta ihmisiltä...kateutta lienee juu. Ja syömishäiriöiden ymv piikkiin laitettu jo murrosikäisestä asti. Mutta minulla tuo arvostelu nykyään siirtynyt enemmäbn muille alueille "miksi et laita lapsia hoitoon?" "mitä aiot opiskella tai mihin menet töihin kun lapsesi menevät hoitoon?" "et voi elää tuollain" jne jne.

Henkilökohtaiset "makukertomukset" ovat mielenkiintoisia.

Jännä Sign, tosiaan tuo 6.huone ja vanhempien arvostelu voisivat ehkä liittyä jotenkin toisiinsa...

Olen myös itse ollut samanlainen "ruumiinpalvoja", mutta se on johtunut enemmän huonosta itsetunnosta kuin mistään muusta. Oli toinen sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa niin aina hän oli minua kauniimpi.  :-\

Varsinkin suht lyhyenä ihmisenä itse, olen aina ihaillut pitkiä ihmisiä. Mutta se nyt voi olla myös sitten sellainen "erilainenhan on aina kiinnostavaa ja eksoottista ja eksoottinen on kaunista". No niihin tummiin hiuksiin minulla on edelleen suorastaan pienoinen pakkomielle ja fetissi... ne vain ovat niin kauniit.  :-[  :-*

Mutta siihen painoon vielä niin aikuiset ovat asia erikseen, mutta hyvänen aika kyllä tosiaan pienet vauvat pitäisi sentään säästää tältä hysterialta.  :buck2:

Niin......mutta entäs sitten kun on pieni ja pyöreä!

Voi että olen saanut myös tästä kuulla ja valitettavasti ihan kotosalla.
Olen vahvojen lääkkeiden ja tietty kortisonin takia saanut painoa reilusti lisää parin viime vuoden aikana. Ei ihan kaikelle aina itsekkään mitään voi :'(

Sevaan satuttaa aivan KAUHEASTI kun rakkaat ihmiset ovat ilkeitä, toistuvasti.

Minä se kuitenkin itse painoni kannan ja sivuvaikutukset kärsin ja kaikki kivut myös :'(

Onneksi on "kohtalotovereita" tuollakin saralla. :) Minun päätöstäni hoitaa lapsia kotona on onneksi arvostettu ja ymmärretty.  :)

Kontrollifriikkejä  ;D  :2funny:
Minulla myös paljon tavaraa tuolla 6 huoneessa  ;D

Täysikuu, niinpä tuo on todella hankala tilanne. Mutta täytyy vain ajatella, että se mieli on tärkeämpi kuin se paljonko vaaka näyttää. Ihan oikeasti kyllä jotain rajaa pitää olla. On elämäntilanteita, jolloin oman painon, liikkumisen ja syömisten seuraaminen tuntuu tärkeältä, mutta sitten taas on aikoja, jolloin on tärkeämpää keskittyä ihan muihin asioihin.

Sign, tuosta lässytyksestä tuli vain mieleeni... Minua on lähinnä huvittanut kuinka jotkut voivat arvioida minun oikeasti olevan 16 ja jotkut sitten 25, vaikka aika saman näköinen ja kokoinen olen ollut jo muutaman vuoden.
No nuo iät kuvastavat hyvin henkisen elämäni vaihtelua...  :2funny:

Sign? ja  Alzbeta

Tunteista on paljon puhuttu meilläpäin ja muutenkin käyttäytymisestä.
Tässä alkaa kyllä vahvankin naisen mieli kohta rakoilemaan :'(

Mutta tämä on elämää ja olen sen itse itselleni valinnut!

Niinpä ! Minulle aivan sama, painaako joku 200kg tai 30kg... Tai minkänäköinen. I don't care ! Ei kuulu minulle...  :)

Täysikuu, ehkä nyt onkin tärkeämpää keskittyä siihen mielen hoitamiseen. Kun mieli kevenee niin kyllä se elopainokin sitten vähitellen palautuu entisiin lukemiinsa.

Voimia!

 :smitten:

Pakko tuulettaa...tää nimittäin ottaa kupoliin...

Ja niinkuin tuossa jo aijemmin mainitiin niin hoikille saa huomauttaa, mutta pulskille ei?
Ne ei loukkaannu kun ne on laihoja?

Mie oon ollut aina aika pienikokoinen (172/52), mutta paino on pysynyt miltei samana oikeastaan murrosiästä asti. Tämän lisäksi olen hyvin hyvin terve. Liikun(uin), syön hyvin hyvinterveellisesti ja sairastan harvoin ja silti joillain on varaa päivitellä et 'ai kauhee ko sä oot laiha...miten sä voit olla noin laiha?' Johon olen ruvennut vastaamaan kysymyksellä: 'ai kauhee ko sä oot lihava...miten sä voit olla noin lihava?' sit tää jatkuu: Mistä sä nyt loukkaannuit?(!)... O'cay mistä sä loukkaannuit ja keskustelu päättyy.


Tuntuu kuin lihava olisi kirosana? Pulska, pulska, pulska, lihava, pyöreä, pyylevä, läski, tukeva, roteva, vanttera, suuri, hyllyvä, lyllyvä tai parhaimpana: isot luut!

Noin...saimpas sanottua :-X

Yleensäkin toisen ihmisen ulkonäköön puuttuminen on sitä itseään..Siis ai kauhee kun sillon kauhee tyyli, huono iho, voi miten lyhyt tappi, laittas tukkas jotenkin muuten, oishan sillä vara mennä oikomishoitoon, jnejnejne..

Itse olen kutakuinkin viimeiset 20 vuotta kuullut jostain ulkonäköasiasta tölväisyä, pitäisi olla joku kiiltokuvatyttö mutta pah. Sitä paitsi erilaisuudessa on voimaa, myös ulkonäöllisissä asioissa. Vai haluaako joku todella täydellisen arjalaista klooniarmeijaa katsella, siis joku muukin kuin aatu ja kump.?

Yleesäkin on vaikea hyväksyä omaa kehoaan..ja eipä paljoa auta jos sivullinen kaupanpäälle vielä lyö pökköä pesään :-X oli laiha tai lihava ei todellakaan tunnu hyvälle..tosin hoikilla on helpompi löytää kauniimpia ja halvempia vaatteita kuin pulskilla :-\ ja jos löytää hyvän, se maksaa hunajaa ja kun ei ole vara ostella/tilailla miltään suurtarilta että sais sellaisen kuin haluis..oli niin tai näin ikuna se ei ole hyvä.. :tickedoff: höh...no mutta kuitenkin on vaan tehtävä sen eteen jotain tai jättää tekemättä :smitten: arvostelu on typerää

Kiitos kaikille vastauksista! Kaikenlainen ulkonäön kommentointi on inhottavaa! Omat läheisimmät ystäväni ovat isoja, minä olen pieni. Emme ole koskaan kommentoineet toistemme ulkonäköä. Ihmiset ovat erikokoisia, ja se on hyvä. Pahinta on se kun ihmiset kuvittelevat minun olevan anorektikko.. Yhdessä vaiheessa yritin väkisin lihottaa itseäni sillä pidin itseäni niin rumana muiden kommenttien takia. Sitten päätin että en aio alkaa muuttamaan itseäni muiden hyväksynnän takia.
Jatkuva nälviminen satuttaa, oli sitten minkäkokoinen tahansa. Hyväksykäämme toisemme vaikka olisimmekin kaikki erilaisia  :)

Rakkautta  :smitten:

Minä lihosin viime kesän jälkeen 10 kiloa, ja olen itse hyvin tietoinen tästä asiasta. Olen kuitenkin vielä normaalipainossa (168/65), mutta harmittaa silti.

Kaksi henkilöä sitten katsoi asiakseen huomauttaa asiasta. Tätini suorasukaiseen tapaansa tokaisi että "voi kamala miten sä olet päästänyt itsesi tohon kuntoon". Toinen oli tuttu vanhempi mies pikkujouluissa "mä luulin ensin että sä olet raskaana kun olet lihonut noin paljon, mutta sitten huomasin että sun perse on vaan levinnyt".

Kyllä tuli huono fiilis noiden jälkeen! Varsinkin siellä pikkujouluissa oli koko ilta pilalla ja itketti (herkkä kun olen :) ).

Molemmista hämmästyin alkuun niin, etten edes osannut sanoa mitään takaisin. Noh, toivottavasti heille tuli edes sitten itselleen parempi mieli kun pääsivät minua arvostelemaan.

Ihmiset sitten osaavat välillä tölväistä...
Itsekin olen suorapuheinen mutten koskaan kommentoisi toisten ulkonäöstä.
Kurja juttu.

Tahdittomia ja ajattelemattomia ihmisiä on maailma pullollaan, mutta jos yhtään lohduttaa, niin yleensä sitä mitä antaa saa myös itse takaisin. Negaatiot negaatioina, positiivisuudet positiivisuuksina.

Tuollaisille mölähtelijöille täytyy vain osata antaa anteeksi ja käsitellä se oma mieli paha pois, ettei se jää kieppumaan sisään.

Itsekin erittäin paljon ylipainoa omaavana on sisäinen pakko tähän ketjun kantaa korteni kekoon.Olen sikäli onnellisessa asemassa.Että KOSKAAN IKINÄ ei lähipiirissäni ole painoani ivattu.Aina ihmiset ovat nähneet painoni taakse. :smitten:
Mutta sitävastoin ihmiset jotka eivät minua tunne ovat kymmeniä kertoja katsoneet esim.työssäni asiakaspalvelijana esittää minulle mitä ihmeellisimpiä kommentteja painostani.Yksi pieni kommentti satuttaa ah niin pahasti(ainakin minua)joka olen koko ikäni yrittänyt laihtua.Niinkuin täälläkin hetkellä.
Vaikka olisi kuinka hyvä päivä niin ilkeämielinen tai tyhmyyksissään heitetty ajattelematon kommentti saa minut pois tolaltani.
Maailmaan pitäisi saada myös painorauha ja myös ikärauha.
Jokaisen ihmisen pitäisi saada rauhassa olla juuri sellainen kuin on.
Itselleni ei tulisi mieleenkään kommentoida kenenkään ukomuotoa kun korkeintaan kannustavilla lauseilla.
Tää maailma on menossa niin hurjaan suuntaan ulkonäkövaatimusten suhteen,että hirvittää!!!!Rakkautta ja valoa kaikille ulkomuotoon katsomatta :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

 ??? ??? ??? ???

Ikiaika, lääkärit vois olla toista mieltä tosta...  ::)

No anyways... Täysikuu puhui psyyke/mielialalääkkeiden aiheuttamasta painon noususta...

Muistui mieleeni kun 15-vuotiaana minulle oli erittäin vaikeat ja erittäin epäsäännölliset kuukautiset niin sain sitten jotain hormonipillereitä, jotka auttoivat. No joo... autto kyllä, mutta jos jotkut niin kaikenlaiset hormoneja sisältävät pillerit vasta sitten lihottavatkin. Paisuin sinä vuonna urheilullisesta nuoresta eh naisellisiin muotoihini ja ne samat muodot on edelleen jämähtäny tohon ympärille ja en tiedä pääseekö niistä ikinä.  :tickedoff: :tickedoff:

Ei minua nyt varmaan lihavaksi voisi sanoa, mutta ei myöskään hyvällä tahdollakaan luonnehtia hoikaksi. Olen sellainen "naisellisen pehmeä ja pyöreä"
 :knuppel2:  :tickedoff: :tickedoff:

Sorry, joku ihme purkaus...  :buck2:  :'(

En suinkaan puhunut lääkkeiden tarkoituksesta mitään, joten nämä minua isontavat lääkkeet eivät ole mieliala-lääkkeitä.

Minä olen joutunut syömään hermosärkylääkettä ja niinkuin sanoin aiemmin, kortisoonia. Kortisoni tekee kuukasvot ja kerryttää nestettä. Samoin hermosärkylääke kerryttää nestettä ja lisää ruokahalua. Paha yhtälö!

Minä en viitsi ottaa hassuista letkautuksista täällä foorumilla hernettä, mut annas olla täällä kotona, murrrr

Täysikuu anteeksi väärinkäsitys. Ehkä tuo tuli siitä, että moni lähipiirissäni on valittanut psyyke/mielialalääkkeiden vaikutuksesta painoon. (no moni ja moni, pari...) mutta siis kuitenkin.

Kortisoni voi tosiaan olla hankala juttu. Veljelleni aiheutti todella paljon turvotusta ja muitakin ikäviä oireita. E-pillerit tekee monelle muutamia lisäkiloja myös.
Itselläni on jotenkin sokeus ihmisen kokoon, sen sijaan huomaan aina jos henkilö on värjännyt hiukset tai hänellä on vaikkapa uusi värikäs vaate. Jos kommentoin jotain niin sanon positiivisia asioita niistä, sillä jokainen haluaa kuulla jotain kaunista, ei arvostelevia kommentteja.
Hyvä ystäväni ja minä olimme tiiviskaksikko kouluaikoina, hän on iso ja minä pieni. Ihmiset olivat kyllä ilkeitä, minä olin anorektikko lauta ja hän läski. Onneksi meillä oli toisemme  :)

Cowboy, totta, ihmisiltä vaaditaan uskomattomia asioita ulkonäkö asioissa. Pitäisi pysyä ikuisesti nuorena ja rypyttöminä, olla kokoa 34 mutta kuppikoko vähintään DD. Selluliittiä ei saisi olla ja jokaisen kurvin pitäisi olla oikealla kohdalla jne jne.... Pahinta on se että naiset ovat toisilleen niitä pahimpia arvostelijoita vaikka pitäisi pitää yhtä näissä asioissa  :)

Varsinkin, kun on vielä nuori, eikä edes aikuinen. Vanhemmat ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella nuorempansa ulkonäköä. Ihan kuin muiden lasten pilkka ei olisi tarpeeksi. Se on mielestäni vastuutonta, koska ihminen vasta kasvattaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan ollessaan lapsi. Kuullessaan jatkuvasti pelkästään negatiivisia kommentteja ulkonäöstään minäkuva kieroutuu.  Varsinkin, kun varsinkin teini-ikäisille tuputetaan enempi ja vähempi viestejä, että pitää olla tietynlainen ollakseen onnellinen, jo muutenkin joka paikasta.  :idiot2:
Meillä aikuisilla kuitenkin on, tai ainakin pitäisi olla, kyky laittaa tietynlaiset kommentit mappiin päässä, jossa lukee: "idioottien typerät kommentit". Ja paremmat aseet puolustautua typeriä kommentteja vastaan. Ilman, että se menee osaksi huonoa minä kuvaa.

Aivan SAMA, miltä ulkoisesti näyttää, kunhan sisin on puhdasta kultaa !
Me olemme kaikki kauniita taideteoksia ! Piste.  :-*  :angel:

No eikö pyrkimys kauneuteen ole luonnollista luonnollisella ihmisellä? :idiot2:

Ja kun hän ei sitä syystä tai toisesta saavuta, niin ihminen tulee kateelliseksi ja haluaa, että muiden täytyy tulla samalle tasolle hänen kanssaan ja kun sekään ei onnistu, niin ihminen viimein katkeroituu....  ;)

Niin se vain menee, kun itse ei pysty hallitsemaan itseään, niin pitää yrittää hallita sitten muita.  ;)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix

Tuota juuri ajoin takaa.
Mutta heikko on ihminen joka katkeroituu oman ulkonäkönsä takia.
Sellaisessa ihmisessä asuu kirvittävä kateus.

 >:( >:( >:(

Cowboy
"Maailmaan pitäisi saada myös painorauha ja myös ikärauha"

tää oli tosi hyvin sanottu :)

Joo. Julistetaan pannaan, kaikenlaine kritisova keskustelu.

Pistetään joka asiaan pusi, pusi, hali, hali.
Rumaahan ei ole olemassakaan.
On vain kaunista, oikein kaunista, ja hillittömän kaunista. (pistääkö joku paremmaksi ?? Tottakai katsotaapa.)


 ;D ;D ;D ;D ;D

minä en ainakaan tarkoittanut keskustelemista julistaa pannaan...mutta väliäkö tuolla, mitä tarkoitin, ne keskustelevat joilla on jotain sanottavaa, kuitenkin... :)

Moikka
vanha sanonta sanoo: katellisten panettelu - jos toisen ulkonäköä arvosteloo. Jos toisen ihmisen painoon puututaan "julkisesti", niin jos tällä ihmisellä on sinut koppansa kanssa ja itsetunto kunnossa, niin kyllä siitä takaisin tulee kuittaus muodossa tai toisessa. Miehet saattavat piikitellä naisten ylipainosta, koska he pitävät pyöreämmistä naisista enemmän, mutta flirtti on piikkittelevää, koska yhteiskunnan paine ei pidä suvaitsevana tukevan ihannointia. Katsokaapa vaikka sinkku tilastoja niin suurin osa heistä on laihempia tyttösiä, miksiköhän tukevat tytöt menevät heitä enemmän liittoon mieshen kanssa.  :uglystupid2:
Tästä kateudesta johtuen varmaan naiset kuittailee tukevalle kaverille kaikkien kuullen monta kertaa viikossa.
Tärkein asia tuntuu meiltä unohtuvan kanssa ihmisistä eli tärkeintä ei ole ihmisen koko eikä näkö vaan sen KYKY. Tositarina: Suomalaiset politikot olivat aikoinaan saunassa erään arabi sheikin kanssa ja tiirailivat häntä siellä ja eräs totesi kaljoissaan, kun tiesi ettei toinen osaa suomea, että noin rikas ja suurikokoinen mies, mutta noin pienet vehkeet. Se kateudesta. :2funny:

Niin jos yli 185cm mies ei paina 100 kiloa niin se on riisitautinen, mutta meillä lyhyemmillä se ei pidä paikkansa, kun muuten oltaisiin rantapallon sukua.
 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Niinpä! Olen myös pienikokoinen ja saanut kuunnella vihjailuja anoreksiasta ym. aidanseiväs-kommetteja. Itse en kiinnitä huomiota toisten ihmisten ulkonäköön, joten onkin ihmeellistä joutua tällaisten perusteettomien hyökkäysten kohteeksi. Syön nimittäin kuin hevonen, mutta en silti liho! Kiinnitän kyllä huomiota ruuan laatuun ja siihen, miten yhdistelelen eri ruoka-aineita sekä siihen, että syön oikeaan aikaan oikeita aineita, sillä näin olen vapauttanut itseni esim. väsymyksestä ja migreenistä. Olen joutunut karsimaan esim. valkoisen sokerin pois ruokavaliosta, koska se rasittaa maksaa ja aiheuttaa jatkuvia nielun- ja korvien tulehduksia. Ja jokainen varmaan tietää jo, että valkoinen sokeri on suurin ylipainoa aiheuttava tekijä!!!! (Lukekaa Fitonics elämäsi kuntoon, Marilyn Diamond, Donald Burton Schnell)
Kaikkein rasittavinta on kuitenkin se, että jotkut luulevat minun ylpeilevän laihuudellani. Voi hyvät hyssykät! Minä kun elän toiveessa, että saisin muutaman kilon lisää luitteni päälle, niin vaatteetkin istuisivat paremmin ylle. Joudunkin usein etsimään vaatteita lasten ja nuorten osastolta tai tekemään ne itse. Toisaalta on kivaa, että perin lasteni pieneksi jääneitä vaatteita ja näytän tosi "nuorekkaalta".

Hei,

Oma kokemukseni painon ja ulkomuodon arvostelusta muuttui melkein vuosikymmenen kestäneeksi painajaiseksi. Olin parikymppisenä muodokas. Au Pairina ollessani sain perheen rouvan puolelta sen verran kovaa painostusta painon pudottamiseen, että sairastuin ensin bulimiaan ja sitten anoreksiaan. :-\

Paino kyllä tippui kun jokaisen ruokailun jälkeen tökkäs sormet kurkkuun, mutta kun sitä ei pystynyt lopettamaan... söin ja söin, kunnes melkein halkesin :buck2: ja vapautin itseni siitä oksentamalla. Onneksi tapasin (paljon parjaamani) miehen, enkä enää - yksinkertaisesti- kehdannut juosta pytylle heti kun jotain söin. Pelästyin myös alkaneita rytmihäiriöitä, joten oksentaminen jäi.  :) :) :)

Valitettavasti syömishäiriö on kuin alkoholismi, ruoan kanssa ei koskaan enää voi tulla normaalisti toimeen. Häiriön tiedostaa, mutta sitä ei voi unohtaa...  :'( :'( :'(

Mikähän opetus silläkin oli kohdallani.... Kohtuullisuuden oppiminen kenties????

Taidan olla "Täysillä tai ei mitään"- tyyppiä :2funny:

Mieheni taas on hieman lihonnut, tai vatsa on kasvanut jonkun verrran. Hän kyllä liikkuu paljon, että paljon on vartalossaan ihan lihastakin, mutta on tietysti sitä muutakin...
Mutta se jos mikä ärsyttää, niin hänen puolen sukulaiset aina toitottavat hänelle, että oletpas sinä lihonnut.
En voi käsittää, etteikö ole muuta sanottavaa ihmisillä. Ja ovat vielä ihan kypsässä iässä olevia ihmisiä.
Minua niin paljon tympii se, että olen miettinyt seuraavalla kerralla sanovani takaisin, että oletpa sinä rupsahtanut. :tickedoff:
Mitäköhän sitten sanoisivat???
No joo, taitaa ollaparempi olla sanomatta, mutta ihan sama asia. >:(

En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista toisten heikkojen puolien päivittelyjä...
Kai siitä kompleksi vähemmälläkin tulee. :knuppel2:

Heh tuostapa tuli mieleen asia joka minua häirinnyt. Nimittäin anoppini jaksaa hyvin usein mainita miehelleni jotain hänen hiusrajan nousemisesta koko ajan vain ylemmäs (siis kaljuuntumisesta). Kerran minua sitten rupesi niin paljon sapettamaan koko touhu  :tickedoff:, että anopin heitettyä ilmoille kommenttinsa, menin sen jälkeen suoraan mieheni luo ja moiskasin pusun otsalle sanoen: Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Mieheni iloisesti yllättyi moisesta teosta ja menipä anoppikin hiljaiseksi. Eikä ole sen jälkeen enää (ainakaan minun kuullen) moista kommenttia heitellyt.  ;D
Tähän väliin haluan kuitenkin sanoa, että anoppini on aivan ihana ihminen ja tulen hyvin toimeen hänen kanssaan. :smitten: Tuo on kuitenkin yksi asia mikä on harmittanut...

Minulla on ikävä lihoamisvaikutus myös partnereihini. Nykyinenkin on saanut vähän massua minun kanssani alettua olemaan. Kerran ystävämme katsoi inhoten hänen vatsaansa ja sanoi ääneen, että "oletpa päässyt lihomaan". Mieheni näytti lannistuneelta.  :( Minä halasin hänen vatsaansa ja sanoin, että minusta tää homer vatsa on ihana. Eikä siihen ole enää palattu.

Tuosta lihoamisvaikutuksesta tuli mieleeni sitten päinvastainen ilmiö... On olemassa ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi maailman lihavimmaksi ja rumimmaksi ihmiseksi ja ajattelemaan, että minun pitää laihtua! Ihan pelkällä olemuksellaan, vaikka eivät olisi yhtään ilkeitä tai sanoisi mitään asiaa liittyvääkään.

*huokaus* jostain syystä tunnun vetäväni puoleeni ihmisiä, joilla on tavalla tai toisella vääristynyt suhde ruokaan ja kehoonsa ja ovat joko laihoja, laihduttamassa tai sitten puhuvat koko ajan siitä miten pitäisi laihtua.

Tulee itsellekin sellainen hysteerinen suhtautuminen ja se tuntuu sitä ahdistavammalta kun se ei ole minua itseäni sitten yhtään. Olen aina suhtautunut kehooni ja ruokaan normaalisti... ainakin joskus ennen teini ikää.
 :-\

Vähän on samanlaisia kokemuksia.. Olen pukuompelijaksi opiskelemassa, ja sovitus tapahtuu täysin valoisassa huoneessa jossa kaikki katsovat, ja opettaja huutaa että "kattokaa nyt tätä kun tällä ruipelolla ei ole mitään missä vaatteet pysyy.." Ja luulee että otan sen kohteliaisuutena, kun sitä laihuutta nyt niin ihannoidaan...sairasta

Mullakin on joskus ollut tuollaisia kokemuksia...
Eräs ystäväni omaa todennäköisesti todella huonon itsetunnon, sillä minun mielestä hän on todella kaunis ja nätti ja sopusuhtainen ja silti hän tämän tästä valittaa joko mitättömästä finnistään, hiuksistaan (jotka ovat tosi hyvin), liikakiloistaan (joita ei todellakaan ole) .
Aluksi aina kehuin häntä ja sillälailla, mutta enää en ole jaksanut kuin hymähtää tuollaisiin kommentteihinsa ja yrittänyt vaihtaa puheenaihetta.
En tiedä sitten miten olisi oikein toimia....
Ehkä hän kaipaa niin paljon huomiota tai jotain. Tai ei sitten todellisuudessa rakasta itseään tarpeeksi. En tiedä. ???

Neuvolassa ovat käyrien mukaan löytäneet lapsistamme ylipainoisen ja alipainoisen vaikka samaa ruokaa syövät.Mutta sehän keskimääräisesti sitten on tasapainossa  ::)

"Ylipainoinen" käy liikunta kerhossa(aina tykännyt liikkua) ja "alipainoinen" on se herkkusuu. Heitetään siis vaaka pois!! ;)

Olen jostain syystä törmännyt aiheeseen "anoreksia" ainakin 3 kertaa joka päivä viimeisen parin viikon ajan ja teemaan laihtuminen ja laihduttaminen ainakin kymmenissä eri yhteyksissä ja "ylipaino" on viime aikoina vilissyt joka puolella.

HELP!!!!!  :buck2:

Edit: muuten juuri 45 minuuttia aiheen yhteydessä mainittiin hauskasti, että [laihduttamisen] tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi...  :2funny: :2funny:
:2funny:

:2funny:

Kyllä minäkin saan kuulla v......a siitä, että olen alipainoinen, anorektikko ym.
Minkä sille voi ettei ole kunnon ruokahalua masennuksen takia?
Painan tällä hetkellä ehkä n. 45 kg.
Mua ärsyttää olla näin pieni, mutta aina ei voimat riitä edes siihen safkan tekemiseen, ei kiinnosta.
Joskus tekis mieli kuihtua pois koko planeetalta: täällä on aivan liian raskaat energiat näin herkälle ihmiselle :-[

Ikiaika, onks sulla kanssa joku painoproblem kun tuol tavalla kirjoitat?

....Ja sekin suurin osin vain siksi, että ihmiset ovat kateellisia laihuudesta.
Minä erehdyin kertomaan ystävälleni jo parantuneesta bulimiastani koska tunsin, että hän olisi osannut suhtautua oikein. No.. Hän on muutaman kilon ylipainoinen ja mielestäni oikein kaunis, niin hän sitten luuli että ylpeilin laihuudellani hänelle. Vaikka oikeasti katson ihaillen vähän tuhdimpia naisia, kuinka he osaavat kantaa sen ylväästi ja ovat itsevarman näköisiä ja se jos mikä saa ihmisestä kauniin :smitten:

Heips!

Nykyään alkaa olla sosiaalisesti sallittua sanoa rumastikin tupakoinnin hölmöydestä tupakoitsijoille - myös niissä paikoissa, joissa tupakointi on sallittua. Siis saarnata malliin "vähänks olet tyhmä, etkös tiä kuin epäterveellistä toi on, kyl sun kannattais lopettaa."

Ja sen sijaan että tupakoitsija - huomataanpa nyt, että kyse on siis tilasta jossa tupakointi on sallittua - sanoisi: "Hittoako se sinulle kuuluu" yleensä myönnellään että onhan se hölmöä ja että ollaan yritetty lopettaa ja kohta yritetään taas...

Ylipaino alkaa esimerkiksi Jenkeissä - maailman lihavin kansa - kohta ohittaa tupakoinnin ennenaikaisena tappajana. Murrosikäsillä alkaa olla maksakirroosin alku - sen saa nimittäin pelkästään rasvaruuallakin ilman alkoholia - ja kakkostyypin diabetesta. Mikäli kakkostyypin diabeteksen saa esimerkiksi 15 vuotiaana (ei niin harvinaista enää nykyään) eliniänodote lyhenee 17-25 vuotta!

Tämä ikäänkuin näkökulmana siihen, että on muitakin syitä nalkuttaa ylipainosta, kuin estetiikka. Katsokaapa elokuva Supersize Me (jossa haastatelluilta lääkäreiltä on suurin osa em. asiatiedoista), niin saatte vähän perspektiiviä asiaan.

Ehdotukseni on:
Joko tehdään jälleen sosiaalisesti kielletyksi myös muista elämäntaparatkaisuista (tupakka -sallituissa tiloissa tai omassa kodissa - ja alkoholi) nalkuttaminen, tai sitten sallitaan myös ylipainosta nalkuttaminen terveyssyistä.  ;D

t. Eklektikko

Itse en nalkuta kenelläkkään mistään valinnnoista niin kauan kun ne eivät vaikuta omiin valintoihini. Tupakoitsijat röyhytelkööt minun puolestani ihan rauhassa ja ylipainoiset tuhotkoon ihan rauhassa maksansa ja insuliiniaineenvaihduntansa. Olemme vastuussa vain ja ainoastaan omista valinnoistamme.

Hyvä pikkari!

Masennus voi olla oire fyysisen kehon epätasapainosta.
Lue siis Maria Trebenin kirja Luonnon omat lääkkeet, sillä siitä saa sellaista tietoa, mitä en ole muualta löytänyt.
Sen mukaan ihminen purkaa kaikki sielulliset tunteensa munuaisten kautta ja siksi munuaiset kärsivät eniten sielullisissa kriiseissä, ja lääkekasveista kultapiisku vaikuttaa parhaiten ihmisen tunne-elämään.

Lisäksi: "Kuuluisa hermolääkäri, tri Wagner-Jauregg sanoo kirjoissaan -kahden kolmasosan hermosairaista ei tarvitsi olla parantolassa, mikäli heidän munuaisensa olisivat terveet."
Treben jatkaa:luettuani tämän, kykenin neuvomaan monia onnettomia munuaishäiriöiden takia masennuksesta, harhakuvitelmista ja raivonpurkauksista kärsiviä käyttämään peltokortekylpyjä ja saatoin siten säästää heiltä käynnin hermoparantolassa. Näissä tapauksissa tulee myös juoda peltokorte-, siankärsämö- ja nokkosteetä aamuin illoin kupillinen kutakin.

Mutta, kokemukseni mukaan, myös puutteellinen ravinto ja kuona-aineiden kerääntyminen kehoon voi aiheuttaa masennusta. Lisäksi kyse voi olla kilpirauhasen tomintahäiriöstä, joka taas on seurausta maksan toimintahäiriöstä. Kipirauhanen ja aivolisäke puolestaan vaikuttavat toisiinsa.

Mutta jos vielä jatkan oman kokemukseni perusteella. Olin 90 luvun loppupuolella niin heikossa kunnossa, etten jaksanut pestä edes astioita, ilman että kävin välillä lepäämässä. Kärsin valtavista migreenikohtauksista, selän lihasten jäykkyydestä, hiusten lähdöstä, unihäiriöistä, nielun tulehduksista, rytmihäiriöistä ja kuolettavasta väsymyksen kaltaisesta masennuksesta. Painoin korkeintaan 45 kg. (näin jälkikäteen ajatellen selviä kilpirauhasen toimintahäiriöstä kertovia oireita)

Löysin sitten kirjan Viisi tiibetiläistä riittiä - nuoruuden lähde ja ryhdyin tekemään kirjassa neuvottuja joogan kaltaisia liikkeitä. Muistan ikuisesti sen, mitä tapahtui, kun olin tehnyt liikkeet ensimmäisen kerran. Menin nimittäin nukkumaan ja pitkästä aikaa nukuin kunnolla, syvää unta. Heräsin kuitenkin siihen, miten oikean puoleisessa ohimossa tuntui lämpöinen, pyörivältä tuntuva liike. (Käsittääkseni siinä on aivolisäke) Ja sen jälkeen siitä lähti kuin lämpöisiä säteitä koko päähän. Oli autuaalinen tunne, kun koko pää "aukeni" ja kipeät niskan lihakset rentoutuivat.
Ja se muutos mikä kehossani tapahtui lyhyen ajan sisällä, oli silmin nähtävissä. Ryhtini parani, samalla kun voimani palautuivat. Elämä alkoi myös tuntua taas elämisen arvoiselta.

Kirjassa neuvotaan myös, ettei eri ruoka-aineita, esim. valkuaista ja nopeita hiilihydraatteja, saa syödä samalla aterialla.

Olenkin nyt parin vuoden ajan pyrkinyt noudattamaan tätä neuvoa (Lue Fitonics-elämäsi kuntoon, Marilyn Diamond, Donald Burton Schnell).
Olen myös huomannut, että kannattaa syödä mahdollisemman puhdasta ja luonnonmukaista ravintoa ja tarpeeksi kuumentamattomia vihanneksia ja juureksia, että elimistö pystyy toimimaan kunnolla. 

Ja nyt kun kevät saapui suomeenkin, niin kannattaa kerätä ensimmäiset nokkoset ja voikukan lehdet talteen. Nokkosesta saa "virtaa" ja voikukka puhdistaa tehokkaasti maksaa. Se näkyy nopeasti esim. kasvojen iholla.

Aurinkoista kevättä!