Astro Foorumi

Olen aivan tolkuton unelmoija! Haaveilein jostain turhasta ja asioista jotka usein jälkeenpäin tuntuu tyhmältä, elelen omissa unelmamaailmoissa ja voisin unelmoida vaikka kaikki päivät jotain huuhaata.
Harvoin pystyn keskittymään tilanteeseen ja hyvin usein olen jotenkin poissaoleva.
Usein myös iskee semmonen tyhjyyden tunne ja levottomuus, etenkin jos olen yksin.
Viihdyn hirveän hyvin tien päällä, voisin reissata aina, ja sukulaiseni sanovatkin minua leikillä mustalaiseksi, kun en millään pysy paikoillaan. Reissun päällä olen enemmän oma itseni ja tunnen kun olisin kotona, elämä tuntuu mukavalta enkä haaveilee ympäri kellon. Muutenkin olen aika juureton ihminen, enkä tunne, että olisin kytköksissä mihinkään paikkaan, tai että olisin varsinaisesti kotoisin jostain, missä olisi minun oma kotipaikka.
Carpe diem, ei siis onnistu minulta! :P

Tämä nyt mielestäni on tosi ärsyttävää ja haittaa jo elämää, tuntuu ettei saa mitään aikaseksi kun sitä vain on omissa maailmoissa. Voisin kuitenkin olettaa että minut on tarkoitettu elämään maan päällä, eikä jossain stratosfääreissä, kun tänne kerta olen syntynytkin... :)
Mietinkin, että mikähän tähän voisi auttaa?
Eräs selvännäkiä sanoi minulle, ettei meidän asunnon energiat sovi yhtään meille, että leijumme kuten pilvissa. No, tekis kyllä mieli muuttaa, mutta en tiedä sitten että johtuuko tämä tuosta, vai pahentaako se vain tätä minun pilvissä leijumista...
Ehkä maadoitus? Onkohan muita keinoja kellään ehdottaa?

Mukava kuulla että muitakin parantumattomia unelmoijia löytyy! :)

Joo, kyllähän se taitaa  olla niin, että silloin kun on tylsää niin sitte unelmointivaihde menee päälle. Mutta kun kivaa on vain silloin kun on superkivaa, eli ei tavallan saa irti tarpeeksi tästä jokapäiväisestä elämästä, arki kun on ja lapset on hoidettava jne. On tietenkin hetkiä kun on tosi mukavaa lasten kanssa, ja jaksankin riehakoida ja ilakoida heidän kanssa tavalla jolla moni muu ei varmaan pysty, mutta liian usein olen poissaoleva ja omissa maailmoissani.

Eikä minulla oikeastaan ole mitään varsinaista harrastusta, on niitä ollut ja tykkään esin uida ja käydä kuntosalilla, mutta usein asiat jää vain haaveilun tasolle, kun harrastuksissakin on taas se että kaiken pitäis olla maksimaalista, eli jos menen uimaan niin uin täysillä kauhean pitkän matkan, niin että hädintuskin pääsen ylös altaasta, jos menen salille niin takasin tullaan lihakset tohjona, kävelemään en lähde kun se on niin kuolettavan tylsää köpöttämistä, ja jos lähden, niin sitten köpöttelen ja unelmoin samaan aikaan...  :D
Tietenkin extreme lajit on kiinnostavimpia, kuten sukellus, vuorikiipeily ja laskuvarjohyppy, mutta eipä nekään oikeen ole jokapäiväisiä harrastuksia, ei edes jokaviikkoisia.
Tarvis jotenki saadsa enemmän irti tästä jokapäiväisestä elämästä, ettei tartte lähte benji hyppyä tekeen että vois olla hauskaa...

Mitä teidän Neptunus tekee?  ::) Mulla ykkösessä 28 asteessa Jousimiestä, ja aspektia sinne ja vähän tännekin.
Kuulostaa niin kovin tutulta tuo :)
Nyt on taas ollu vähän helpompi vaihe, mutten millään viittisi olla tässä ja nyt tekemässä asioille jotain silloin, kun ne on jotenkin vinksallaan ja voin paeta johonkin ihan omiin maaimoihini...oon aina ollu semmoenn todellisuuden pakenija.
Pakovälineeksi kelpaa ihan mikä tahansa  :buck2:

joo :D kyllähän niitä on tullut kokeiltua, mutta mietinki että miten saisin enemmän irti arjesta, jotenkin tuntuu että mitä enemmän saa semmosia "extreme hauskoja" kokemuksia, niin entistä enemmän se hauskuus hiipuu elämästä, ja sitten elää pelkästään seuraavaa superhauskaa hetkeä vasten, you know?? :D
Vähän niinkun ihmiset jotka jaksaa kitkuttaa viikon sen takia että pääsis perjantaina dokaamaan, ja ois hauskaa. Ei mun mielestä mitään järkeä! :)

Itse en kyllä juurikaan käytä päihteitä, muuta kun erittäin harvoin, nuorempana tuli kokeiltua kaikenmoista, juurikin tuon absoluuttisen superhauskuuden etsinnän nimissä. huooh... :D

Hei, pakko kyllä tunnustaa ettei hajuakaan, sillä en ole perehtynyt noihin astrologian hommiin. Vaatii ilmeisesti liikaa fyysistä työtä, enkä ole saanut mitään tajunnan räjäyttävää hauskuuden tunnetta siitä... :D toistaiseksi... ;) mutta voisin kyllä ladata karttani tänne jos osaan. :)

Tässähän tämä.

Mää en koskaan ole ollut adrenaliinihakuinen, siis benjihypyt sun muut ei houkuttele, mutta muutoshakuinen kyllä. Tunnen olevani aina parhaimmassa terässä kun on elämässä jotain muutoksia tai uutta, muutto, reissaamiset uusissa maisemissa, uusi työ, uusi opiskelu/kurssi jne. Että ehkä voin jotakin vastaillakin tähän ketjuun.  ;)

Olen huomannut, että pienillä muutoksilla saa elämään virkeyttä. On aina joitain rutiineja mihin jumiutuu, kuten vaikka jotkut tietyt reitit mitä kulkee aina, niitä voi vaihtaa. Kävely on mulle itse asiassa oikein virkistävää, uusissa maisemissa on mukava kulkea, sekä luonnossa on niin paljon tuoksuja ja kauneutta, usein vain kulkee niin sokeana katsomatta ympärilleen, mutta kun pysähtyy ja ottaa tuoksuja nenäänsä ja katselee kaikkea kaunista, niin kyllä siinä tuntee elävänsä. Sama pätee nätteihin kaupunkiympäristöihinkin. Mutta tosiaan en ole koskaan adrenaliinihakuinen ollut, joten en tiedä kuinka vaikeaa jolle kulle muulle on vain nauttia kauniista maisemasta.  ::) ;) Suurin ongelma useimmilla silti varmaankin on varsinkin kävelylle lähdössä se, ettei osaa tehdä mitään millä ei ole päämäärää. Voihan sitä ottaa jonkin pienen päämäärän, käydä vaikka katsomassa mitä joltain alueelta löytyy tai ottaa piknik-eväät mukaan. Koira on paras ulkoiluun pakottaja.  ;D Mutta ulkoilma on aina O0 ja varsinkin nyt kesällä.

Unelmointi on yksi elämän ihanista asioista. Ja se on ihanempaa aina silloin kun aina välillä nauttii konkreettisesta arjesta. Molempia tarvitaan. Minusta tärkeintä on se, että nauttii juuri siitä yksinkertaisesta arjesta, ei se, että etsisi erikoisia kokemuksia tunteakseen olevansa konkreettisemmin elossa. Siinä tavallaan ei koskaan löydä sitä konkreettisuutta, kun tuntee sen vain tilanteissa, jotka eivät ole jatkuvia. Näinhän on lopulta luonnollista, että aina kun ei niissä tilanteissa ole, unelmoi niistä. Oma konkreettinen elämä on se, joka täällä on hyvä rakentaa sellaiseksi kuin itse haluaa ja siitä nauttii, mahdollisuuksien rajoissa, mutta kuitenkin.

Okei, ehkä se onkin vaan mun luonteen piirre ja osa minua. Silti tuntuu jotenkin että se on ärsyttävä asia ja se pitäis lopettaa ja alkaa elämään tässä ja nyt, joka solulla, silloinki ku täyttää tiskikonetta... :D

Aivan kun olisin on/off= unelmointi/täys meno :)

En tosiaan ymmärrä hönkäsen pöläystäkään noista merkeistä, mutta samankaltaiselta kuulosti ne pari juttua...? :D ehkä siitä löytyy syypää tähän touhuun... :)

Muutokset on kyllä tosiaan ihania. Elämässä pitää olla jännitystä ja käänteitä. Draamasta en kuitenkaan pidä nykyään. Teininä tosin olin kova draaman järjestäjä ja oli mukavaa jos oli pikku kaaos päällä xD nuorena myös kyllästyin tosi nopeasti poikakavereihin, ja nehän vaihtu ku... :D

Mulla on kans tuo unelmointi. Mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuu teidän kanssa. En ole nimittäin pätkääkään kiinnostunut mistään extreme-lajeista.
(Ratsastus kai ei ole extremeä  :D) Enkä myöskään kaipaa muutosta muutoksen vuoksi.

Töissä unelmointi pysyy handussa eli siellä olen skarppina ja saan aikaseks, mutta kotona.... ::)

Mä liittäisin unelmointiin kalojen merkin, ainakin melko vahvasti. Mulla on kuu kaloissa ja olen kans jossain määrin sellainen unelmoija. Sama vika kuin Kalevan neidolla, että olen töissä tehokas, mutta kotona en sitten ollenkaan. Mulla on kyllä aika vahva neptunus, se on pysähtynyt ja kakkoshuoneessa jousimiehessä ja tekee neliötä vähän sinne sun tänne.  Mua itseä ärsyttää, että unelmoin, mutta en saa tehtyä niiden unelmien eteen mitään.

Ei tästä kartasta äkikseltään saisi uneksijan mielikuvaa, kun vesielementti on kaikista heikoimmin edustettuna. Leijonassa on Aurinko, Merkurius, Mars, Kuun alasolmu ja nousu, joten lusthinpito kyllä kuullostaa ihan sinun jutultasi. Extreme-lusthinpito tulee varmaankin 5. huoneen Pluton kautta, joka on myös oppositiossa Härkä-Kuuhun. Luultavasti toimettomuus ei ole sinua varten ja tarvitset varmaankin aina jonkin projektin tai selkeän tavoitteen (huom. Saturnuskin omassa merkissään!), jotta et jäisi haahuilemaan päämäärättömästi elämääsi.

Ehkä sinun kannattaisi ottaa Härkä-Kuun positiiviset puolet käyttöön (nimim. minulla myös Härkä-Kuu). Härkähän on hyvinkin fyysinen ja aistillinen merkki ja maallisiin huvituksiin, kuten hyvään juomaan, ruokaan, kauneuteen, aistinautintoihin, luontoon, hyvään seuraan liittyvät asiat ovat hänelle sydäntä lähellä. Härän merkin kautta voi opetella tekemään asioita myös hitaasti ja askel askeleelta ja ottaa näin monenlaiset prosessit kivijalkaa myöten kunnolla haltuun. Tällöin myös mahdollisten rutiinien kehittäminen ei ole mikään kammotus, vaan siitä tulee selkäytimestä lähtevää osaamista ja kokemusta. Härkä opettaa myös läsnäoloa ja turvallisuutta, jos sinulla on kerran lapsia, niin heidän kauttaan näitä ominaisuuksia pitää varmastikin tietoisesti kehittää.

Exdtreme-kokemusten hakeminen on myös melko tavallista nuorille (mikä sinäkin minun mielestäni vielä olet), mutta ääripäiden vahingollisuus tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin ilmi. Tällöin kultainen keskitie tulee harvinaisen houkuttelevaksi ja tavoiteltavaksi vaihtoehdoksi.

Kiitos vastauksesta lilli. Oli mukava saada konkreettisia neuvoja :)

Ja joo, tosiaankin olen vielä nuori, ja aion olla vielä seuraavat 50 vuottakin :)

nyt tosiaan kun elämä on tämmöstä kotona istumista ja tietokoneen edessä puurtamista, niin sitä ihan tylsistyy ja nääntyy, eikä saa tehtyä niitä vähäisimpiäkään asioita kun jumittuu unelmoimaan. Olen kyllä harkinnu vaihtaa etäkoulun ihan lähiopetukseen, sekin saattais luonnistua paremmin. sosiaalinen kun olen.  :)

Noniin, ja  jaana.a;n aurinkokin on 12 huoneessa, joka on kalojen huone  ::)

Ei mullakaan ole minkäännäköstä extreme kaipuuta, olen ihan nössö niissä jutuissa. Mutta joo, unelmat on hieno ja hyvä juttu, niinkus elämän suola, sokeri, pippuri tai mistä nyt sitten sattuukaan unelmoimaan, mutta ne ei saa minusta hallita elämää, tätä hetkeä, ja vetää syliinsä niin että asiat jotka tässä hetkessä vaatis huomiota jää ihan retuperälle :)

Kuulostaa niin ihanalta tämä haaveilu...  :smitten:
Itse jossakin vaiheessa halusin muuttua ja sopeutua ympäristöön, kun ennen olin sellainen "outolintu" joka eli iihan omissa maailmoissaan. Ystäviäkään tai kavereita oikein ollut, yksi paras (ja kaikista maailman ihanin ja läheisin) kaveri, joka jäänytkin sitten parhaimmaksi ja läheisimmäksi ihmissuhteekseni koskaan.
Niin lopetin haaveilun ja aloin realistiksi, en oikein kyllä osaa antaa neuvoja, miten...  :o
Nytpä tuntuu siltä, että olisi mukava taas palata siihen omaan maailmaansa ja haaveiluun...