Astro Foorumi

Ihan yksinkertainen kysymys.  ;)

Mutta kun kosmos ravistelee pientä maapalloamme, jota taas ihmiset ovat kaltoin kohdelleet, ja tunnemme olevamme voimattomia, niin siksi tämä kysymys.

Kevään tuloon luonnossa, ympäristössämme, sisimmässämme voimme luodata kauniita ajatuksia ja tunteita. Tai sitten antaa herätä niiden negatiivistenkin ja etsiä niille hoivaa esim. luonnosta, joka yrittää parhaansa antaa.

Nyt tietenkin pelottaa nuo kauheat jääpuikot, jotka kuin miekat ojentuvat katonharjoilta odottaen uhriaan. Mutta ne iskevät myös talveen sitä tainnuttaakseen. Ihminen viisaana osaa pysyä alta poissa.

Muistan aina kun olin postia hakemassa, puolivälissä kotiin, kun näin pienen 2-vuotiaan poikani katsovan katolta tulevaa kauheaa jäälohkaretta. Se liusui hiljaa alas, enkä olisi ehtinyt apuuan, enkä järkytykseltäni saanut ääntä suustani. Kaikki juuttui kurkkuun. En voinut kuin enkeliä huutaa mielessäni pojan apuun. Jääteli, jota poikani uteliaana katsoi, romahti maahan hänen jalkojensa eteen, halkesi ja räjähteli ympäriinsä. Poikaan ei sattunut mikään. ...Olen aina kertonut hänelle, että enkeli tuli apuun, ja hän uskoo sen varmaan vieläkin näin.

Luonto jyllää, vavisuttaa paljon, jotakin meissäkin. Seurataan sen tuloa.  :coolsmiley:

Kevät on aika monisäikeinen niinkuin kaikki muutkin vuodenajat. Tuntuu kuin kevään sisässä olisi monta pientä kevättä.
Ensimmäinen kevät on joskus helmikuussa, sellainen erilainen tuoksu ilmassa. Jää ja lumi aavistelevat jo sulamistaan, koko luonto huokuu näitä aavistuksia levottomasti, aivan kuin aamuyöllä rauhattomia uniaan näkevä ihminen. Tästä vaiheesta pidän itse asiassa, kun talvi on vielä niskan päällä, mutta keväänkin voi aistia jos tarkkaan pysähtyy tuntemaan..

Ja kaikkiin näihin pieniin keväisiin liittyy omat tunnetilansa, ensimmäisessä se on valppautta, toiveikkuutta ja eräänlaista nuortumisen tunnetta. Tietenkin keväissä on hetkensä, jolloin on aivan puhki ja ahdistunut. Kaikki mikä maasta alkaa hennonvihreänä nousta muistuttaa koukistelevia sormia, jotka kutsuvat maan alle lepäämään.  :(
On myös riemun hetkiä, liikutuksen ja kärsimättömyyden sekä  lapsenomaisen ihastuksen, aivan kuin kevään merkit olisivat ennennäkemättömiä eivätkä jokavuotisia puroineen, leskenlehtineen ja muuttolintuineen.  :)

Ai niin, tänään pääni yli lensi hyvin matalalla joutsenpariskunta, jota jäin ihastelemaan ääneen samalla kun talsin siinä pohjosohjossa sukat märkinä apteekkiin ostamaan flunssa-lääkettä...kevättunnelmaa kerrakseen.  :D

Kauniisti maalailit, Enska!

Minäkin katselen aina männyn latvoja joihin aurinko porottaa lämpöään. Sieltä alkaa erittymään jotain.

Ja sitten ne kaarnatuulet? Tiedättekö? Täällä päin sanotaan, että tammikuusta kolme kaarnatuulta, niin tulee kevät. Sehän on sitä kun puhtaat lumet ovatkin äkkiä täynnä puiden roskaa. Metsä ravistaa itsestään vanhat pois ja ojentautuu kevättä kohden.

Hei metsätonttu!

Oletpa sinä aikaisin liikkeellä keväästä puhumassa.
Kun tuntuu ihan siltä kuin jokin viivytys olisi menossa.

Lunta maassa ja taivaalta räntää, raaka tuuli puhaltelee melkein hiukset päästä.

Mutta joku voima saa mielen keväiseksi, olkoon sää mikä hyvänsä.

Kun talven voima laantuu, tekee mieli ruveta suunnittelemaan uusia asioita.
Katselemaan pihaa ja luontoa eri silmällä.

Minulla on sellainen tunne, että kevät tuleekin sitten yhdessä humauksessa.


 :smitten:    maarita           :smitten:

Ihanaa..mie rakastan kevättä ja syksyä :smitten: On aika herätä talviunesta :D oon ollut tosi väsynyt talven ja kiukkunen :tickedoff: en tiiä mistä se johtuu, mutta todella raskaita energioita liikkunut >:( Mutta nyt on ihanan kevyt olo, oikein ilo pursuaa sydämmestä...ja jaksaakin paremmin :smitten: olkaahan varovaisia liikenteessä, kun loskan alla on vielä jäätä :-\

Hei Maarita!

Kyllä nyt just on oikea aika keväästä puhua. Nyt se alkaa.

Laulaako teidän talitintit 'titi-tyy' vai pelkästään tit-tit, niinkuin kaupungin tintit tekevät. Täällä he vielä laulavat aivan nuotilleen. Ja pulmuset jo pelmahtelevat pelloilla.

Se on tuloa nyt!! :D

Minua on vaivannut tänä keväänä ihan kaamea väsymys! Viimeksi on väsyttänyt näin paljon murrosiässä. Koko ajan on ihan tööt..  :buck2:

Tää on ihan kevät ihminen :smitten: :smitten: Mulle kevät on mahdollisuus uuteen....pesää en rakenna mutta kaikin puolin herään eloon.Vaikka nyt tää kevät onkin aikas erillainen kaiken surun ja sen semmoisen tähden niin siltikin odotan sitä hetkeä jolloin ravistan nuhrut hittoon ja lehähdän lentoon :D Mulle keväässä ei ole mitään yksiselitteistä ihanaa vaan se kaikki kaikkinensa....kesä tuo sitten jo taas syssyn ja sen semmoisen mutta siihen kai hetki aikaa vielä.....kevättä kaikille suurin riemuin ja heräämisiineen :2funny: :2funny:

Kevät saa aikaan kummallisia mielialanvaihteluja, yleensä positiivisia. Pessimistinen skorpparikaveri on tullut pirteemmäksi. Minä oon ollut ihan :laugh: ja :crazy2: ja tuntuu kuin olisi taantunut pari vuotta, mikä tuntuu aika kivalta. Asiat ei tunnu niin vakavilta, eikä tällä hetkellä mikään olekaan, ei tule murehdittua tuleviakaan asioita.

Loska saisi jo valua ojiin ja aurinko tulla taas ihan rohkeesti näkyviin, mut muuten kaikki on just niin kuin pitää 8)

  Ettet vaan ois saamassa tätä ihanaa lenssua....olin itse viikon ennen päätautia ihan satasella naatti :buck2: :buck2: sitten iski tauti niskaa ihan apinan raivolla ja viikko mennyt pää sekaisin,,,eikä tunnu oikee kunnolla helpottavan vieläkään.Ottappa vitskua ja koeta lepää toivottavasti et sairastu on meinaan ihan pläääh olla ihan pihalla :buck2: mutta jaksamisia :smitten: :smitten:

Ehkä se tämän ajan tuttu lentsu on myös valmistautumista kevään, auringon maratoonin marssiin. Välillä pitää ruumiin ja sielun saada OLLA. Pysähtyä. Ihan hyvällä omalla tunnolla. Suokaa se.

Auringon mahti kuuluu kevääseen. Minulla on tyynyt tuossa tuvan ikkunan pöydällä, jossa 20-vuotias Iidakissa istuu ja kylpee auringossa. Silmät autuaasti kiinni, pää nuokkuu, ja selässä joka ikinen karva on pystyssä levällään imemässä auringon parantavaa voimaa. Tänään on se onnen päivä. Muutta kun oli muutama pilvinen päivä, se istui ja huusi suoraa huutoa, kuin emäntä olisi voinut manaa sen auringon esille.

Ja siitäkin jotkut kärsivät. On valoallergikkoja, on arkoja silmiä. Ja vaikka mitä. Miten näin on käynyt ja auringon pitäisi olla meidän ilo ja autuus?

Oi miten ihanan aiheen aloitit metsätonttu! Minä rakastan kevättä ja herään silloin aina ikäänkuin "eloon". Olenhan huhtikuussa syntynytkin. Keväisin iskee monesti sellainen uudistamisen/uudistumisen tarve. Kotiinkin kaipaan aina jotain piristävää. Keltaisia narsisseja ostin tuossa juuri kotia valaisemaan.

Pääsiäisen aika tuo sitä piristystä ja valoa oivallisesti tullessaan. Nyt varsinkin lasten myötä siitä on tullut taas erittäin tärkeä aika/juhla elämässäni. Muistan kuinka lapsenakin rakastin pääsiäistä joulun lisäksi. Se on mielestäni paras juhla joulun jälkeen.

Nytkin on esikoisen kanssa alkuviikosta laitettu pääsiäisruohot kasvamaan, pajunoksia haettu ja niitä koristeltu sunnuntaita varten, jolloin lähdetään virpomaan sukulaisia. Olen ilmiselvä "noita"  ;D Tuon "pakanallisen" merkityksen lisäksi pääsiäisessä on minulle  se toinen todella tärkeä puoli, joka liittyy Jeesukseen, ylösnousemukseen, ikuiseen elämään, Kristusminään jne. kuten varmaan tietänette.  ;) No juu, mutta nyt juutuin pääsiäiseen vaikka piti yleisemmin keväästä puhua...

Rakastan sitä kevään heräävän luonnon seuraamista, lintujen paluuta ja laulua jne. Sekä niitä kaikkia ihania kevään tuoksuja (hangen alta paljastuvaa koirankakan hajua lukuunottamatta.  :2funny:) On myös ihana päästä taas pian "tonkimaan" omalle pihalle kukkapenkkejä yms. Aivan ihanaa kun on taas kevät ja pian tulee KESÄ. Näihin kahteen vuodenaikaan liittyy myös tuo ihana valoisuus, valo jota RAKASTAN suunnattomasti. :smitten:

Mites on, Rakkauden Enkeli ja muut?

Oletteko laittaneet jo taimia kasvamaan?

Oikeastaan laitoin nyt aika vähän: päivänsiniä, palavaa rakkautta ja ahkeraa liisaa. Siis vain ruukkukasveja. Mutta aion saada kaikki ikkunani ja verantani päivänsinen köynnöstämäksi! Palavat rakkaudet ja ahkera liisat on kiva antaa vaikka lahjaksi, mutta pihallekin mahtuu!

Ulkona aion hoitaa vanhat perenani.

Mutta puutarhassa on vielä yksi metri lunta!

Kevät on ollut aina se "vähiten lempivuodenaika", vaikken sentään Keväänvihaaja olekaan  ;). Heitäkin on, läheisissä monta, jotka keväällä ahdistuvat ja masentuvat.

Minulle kevät on ensimmäisenä tuoksu; se aavistus, josta "enska"kin maalaili. Valon määrän kasvaessa peiliin (ja myös kasvoihini, olettaisin) ilmestyvät pisamat. Vuosi vuodelta enemmän, vuosirenkaat? Lumien sulaminen ja loska tuovat mukanaan kivut, koko keho reagoi kevääseen. Toisaalta kohotan tunnelmaa nautiskelemalla lintujen laulusta (ti-tyy laulaa talitiainen maalaiskaupungissa), tippuvista vesipisaroista, ensimmäisistä hyönteisistä ja ennenkaikkea muuttolintujen paluusta! Eilen oli minulle "ensimmäinen kevätpäivä", kun taivas hieman availi pilviverhojaan ja kolme joutsenta lensi ylitse.

Kyllä se tulee.

Koen kevään jotenkin tosi kaksijakoisena...
Toisaalta se on piristävää, toisaalta taas tosi masentavaa aikaa. On kaunista, kun luonto taas rupeaa kukoistamaan pitkän talven jälkeen, mutta toisaalta inhoan sitä kirkkautta, joka on keväthankien myötä huikaiseva. Kärsin nimittäin migreenistä ja "arskat" on pakko olla silmillä. Sitä rupeaa kyllä energisoitumaan ja hormoonit alkavat hyrräämään, mutta en sano pitäväni keväästä kovinkaan paljon... Vaikka keväällä olenkin syntynyt...Suurin osa elämäni ikävimmistä asioista on usein sattunut juuri keväällä, ehkäpä juuri siksi en siitä niin pidä. Ja en tiedä miksi, mutta juuri pääsiäinenkin juhlana ei koskaan ole oikein "kolahtanut". Jotenkin se vain on synkeä juhla. I don't know why... ? Ainoa hyvä juttu pääsiäisessä ovat suklaamunat...

Kevät on jotain niin ihanaa, että ei voi olla ihanampaa! Odotan niin innolla sitä päivää, kun puissa näkyy ensimmäiset hiirenkorvat ja kaikki puhkeaa kukkaan! Se on niin ihmeellistä! Miten luonto jaksaakaan toistaa samat uusiutumiskuviot joka vuosi ja aina yhtä kauniisti.. :smitten:

Minulle ei keväässä ole muuta 'negatiivista' kuin että sen todellisen alkamisen odotus on riipivää...
Tänä vuonna varsinkin, kun lunta sataa edelleen...loskaisuus ja kylmyys ei ole kivaa...

Mutta kun tämän yli pääsee ja maa alkaa lämmetä, niin monta kertaa päivässä käyn läpi kaikki perenna istutukseni, ruusupuskani, puuni yms ja ihaillen tongin maata niiden jaloissa ja odotan, että ne alkaa viherjöidä ja kasvaa...
Varsinkin sellaisten kasvien seuraaminen on hienoa, jotka nousevat joka vuosi maasta asti ylös ja talvehtivat vain juuristollaan...joka vuosi ehompana ja tuuheampana nousevat sieltä...välillä nousee jopa yllätyksiä...

Tänä vuonna en ole mitään siemeniä istutellut, mutta varmaan tulee jokavuosi sitten uusia taimia osteltua....
Keräilen noita vanhoja ruusupensaita, joka on kyllä hiukan hassua, kun ehdin aina muuttaa, ennenkuin niitä on paljon tai ovat kasvaneet isoiksi, mutta onpahan seuraavalla asukkaalla niistä iloa, jos on...
ja hyvää harjoitusta se on ollut...jos vaikka joskus pysyisi sen aikaa aloillaan, että ehtii nähdä monen pensasruusulajikkeen loiston omalla pihallaan...
Niin ja tietysti sen tuoksun....

Minä olen niin kesä ihminen kuin voi olla, ja kevät on siitä minulle aina lupaus, että kesä tulee! :smitten:

Juuh, tuosta luonnon heräämisestä minäkin pidän ja kevään tuoksusta (paitsi koiranpaskan, joka keväällä karseaa)
Mutta sitten tuo loska-moska, kura ja melkeinpä kaikki muu keväässä, blaahhhh...
Kesä, talvi, kevät, syksy, siinä lempijärjestykseni...

Minä olen kuin karhu. Minä elän talvet sellaisessa unen omaisessa tilassa ja varsinkin alkutalvi on minulle väsyttävää ja joskus jopa masennuksen aikaakin. Viime syksy oli pahin, kun lumi ei satanut ja pimeys tuli ja olin silloin töissä lasten tarhassa, jonne olisi pitänyt jaksaa juosta aamuvarhaisella ja lähteä kun oli jo pimeää. Sairestelemaanhan sitä alkoi, kun pimeys ja väsyneenä itseään piiskaaminen alkoi ahdistaa.  :knuppel2:

Mutta kevät kun alkaa näyttää merkkejään ja kesä alkaa tulla, niin minäkin herään horroksesta. Minua ei haittaa edes se koiran paskan haju. Kesää odottelen innolla.  :smitten:

Sinä raapasit kevättä syvemmältä! Täällä kärsimme näistä vuodenajanvaihteluista. Siis myös kärsimme ei vain nautita. Monella tavalla. Sinä toit niitä julki. Aivan pelkään taas monen ystäväni puolesta, kuinka heidän tunteensa reagoivat kevääseen.

Pisamat ja kurtut ovat vain ihania! Minäkin saan tummat silmänympärykseni peittoon, kun rusketun helposti.  ;) Lumien sulaminen tuo esiin myös tekniikan ja ihmisen jälkien ruman totuuden, lian, noen ja roskat. Ei se ainoastaan ole ihanaa.

Ja nuo joutsenet. Tiedän jo ainakin yhden vauhkon ihmisen, jotka katsovat niitä kauhu silmissä ja tappaa kissansa, jos se ulos pääsee, influenssan pelossa.

Vaikka kuinka yrittäisin nauttia keväästä niin ei. Se vain vie joka kerta voimani. Sekä fyysisesti että henkisesti. Maailma tuntuu räikeältä ja samalla likaiselta
:buck2:

Ihanin vuodenaika mielestäni on alkusyksy kun sateet ei ole vielä alkaneet, kesän lämpö ja energia on edelleen ilmassa, mutta selvästi on aistittavissa jo hieman viilemmät tuulet. Aurinkoinen raikas alkusyyskuunpäivä. Voi että.

Niin, kevät saa minut kummallisesti aina kaipaamaan syksyä... enkä tiedä onko se mennyt syksy vai tuleva...  ???

Edes syksyinen sateen ropina ei lannista niin kuin kevään loska. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä...  ::)

Ollapa syntynyt vaikka 9.9  :smitten:  :-*

Ei syntymäpäivätoive vaan toivesyntymäpäivä...  :2funny: :2funny:

Heh heh hauskaa keväisen loiskaisen lumisateista viikonloppua.  ;)  :)

Joistakin lauluista tulee mieleen tietty hetki tietystä vuodenajasta. Tai jostakin hetkestä/välähdyksestä/tunnelmasta alkaa jokin laulu ihan itsestään soimaan päässä..
Mikähän se 22 pistepirkon kappale on.. nimeltään "Birdy" tai vastaava..
Kuunnelkaapa jos saatte käsiinne ja katsokaa samalla ulos ikkunasta.

Kun olisin maaseutumaiseman ääressä, niin toimisi vielä paremmin. Aina kun kuulen sen kappaleen, niin näen kelirikkoisia hiekkateitä, paljaita pajuryteikköjä ja lintuparvia seuraamassa kevätkyntäjiä..
Toimii myös toisinpäin, kun suljen silmäni ja se laulu tulee radiosta mihin vuodenaikaan tahansa.

Hei Metsätonttu

Kevät........se kuulostaakin jo laululta.

Nyt kun noista jääpuikoista kirjoitit äkkäsin niiden vaarallisuuden. Minä olen aina haltioissani niitä ihaillut, roikkuu ne sitten mistä hyvänsä.
Miten haavoittuvaisia lämmölle ja kiitollisia pakkaselle, mutta kauniita. Kun aurinko paistaa niiden läpi ja tipat tippuvat maahan, silloin tietää että kevät tulee.

Nyt niinkuin Mi-Olea kirjoittikin, tämä raastava aika loskineen ja liukkaineen. Voi kun pian alkaisi olla lämmintä.
Se on aivan ihanaa seurata, kun auringonpuoleinen kukkapenkkini alkaa työntää narsissien ja esikoiden versoja. Helmihyasintit ja liljojen versot seuraavina......ai että!
Sitten kun alkaa tuoksua aamuisin keväältä, märältä mullalta ja puhtaalta. Linnut saapuvat sirkuttamaan ja oravat juoksentelevat pitkin seiniä.
Puihin alkaa ilmestymään silmut ja ne pullakoituu.....tuoksuu muuten ihanalta.

Kyllä mulle kevät on hyvä ja odotetuin vuodenaika, koska tiedän että kesä on tulossa.

Keväällä kaikki on niin herkkää ja haavoittuvaista. Kaikki luonnon värit on niin hentoja ja ilmakin on utua.
Kesä vahvistaa sen ajallaan :smitten:

Eipä ole tullut ainakaan vielä laitettua...

Lainaus Gigiannelta:



Eihän se ole ollenkaan synkeä juhla, kun tarkkaan ja sitä todellista sanomaa ajattelee.  ;) Toki tuo ristiinnaulitseminen oli kauhea tapaus, :'( silläkin kuitenkin tarkoituksensa. Oikeastaan pääsiäisessä piilee suuri ilosanoma. Juuri siitä, että elämä ei lopu kuolemaan, sekä siitä, että me kaikki voimme tulla tietoisiksi, löytää itsestämme tuo "Kristusminä" ja itsekin tulla "ylösnousseiksi mestareiksi" jne.  :angel: Toki saat kokea pääsiäisen edelleen kuten haluat.  ;) Halusin vain hieman "valaista" asiaa.  ;)

Tiedän kyllä Rakkauden enkeli, mutta... En tiedä, silti pääsiäinen tökkii...
Ja nimenomaan eniten Pitkäperjantai. Se on aina niin ankea päivä...
Heh, metsätonttu, mitä ne taimet on... ? Täällä yksi varsinainen "kukantappaja"... Minulla on kotona ikkunalaudalla vain yksi kaktus, sekä hiukan tekokukkia...  ;D

Kokeileppa Gigianne Kiinanruusua!
Minulla itsellä on 13vuoden ikäinen rungollinen kiinanruusu, joka on jotain 150cm korkea ja lehvästö metrin levyinen...
Se on helppo kasvi, sitkeä ja ilmoittelee janostaan lehtien lurpuuttamisella...
Ja palkitsee hoitajansa aika-ajoin loistavilla kukillaan...

Tuo minun on siitä kummallinen, että siinä oli ensimmäiset 11vuotta aina valkoiset/kermanväriset ruusut, mutta viime vuonna se teki yllättäen yhden kirkkaanpunaisen ruusun, valkeiden joukkoon.  :o Kysyin sitä oikein hortonoomiltakin, mutta hän ei keksinyt mitään selitystä sille, koska rungollisena se on vartettu, eikä siten voi tuottaa mitään muita värejä....

Muutenkin olen tuon kasvin kanssa elänyt jossain 'symbioosissa'  ;) .
Onhan se ollut monasti kuolemaisillaan ja kirvoja täynnä ja kuolemaan tuomittunakin, mutta sitkeästi vein sen suihkuun ja hoivasin, niin johan selvisi.
Tänä vuonna olen jättänyt sen leikkaamatta ja anna sen rönsyillä ja kasvaa miten vain...katsotaan mitä siitä tulee... :D

Kiitokset vinkistä, Mi-Olea !
Mutta taidan kuitenkin tyytyä ihan vain tekokukkiin...  ;)

Mi-Olea!

Tuo punainen kukka on selvä merkki jostakin. Kukka halusi kiittää sinua jostakin!

Minulle tuli muutama vuosi sitten niin raskas masennus, että aloe kuoli, samoin upea kiinanruusuni ja monta muuta kukkaa. Nyt on tilanne taas aivan toinen. Odotan vanhan kunnon liiviani kukkivan komeasti!

Metsätonttu!

Se oli kyllä hieno ihme, se punainen kukka, ehkä joku löytäisi sille jonkun selityksen....
Oliko liivia se johon tulee ne suuret oranssit kukat?
*muistelee*

Minulle tuli oikein kunnon kevätnuha.
Kun tulee taivaan täydeltä räntää, ei mikään ihme.
En ole varmaan vuoteen ollut nuhassa.
Ilmankos olin pari päivää väsynyt tätä ennen.

Ensin tippuu nenänpää, ja toivottavasti sitten alkaa räystäät tippumaan oikein kunnolla. Aurinkoa halajaisin.

Mutta kun kukista on puhuttu. SantPauliat, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat hailakoita ja ilman kukkia, ovat nyt tumman vihreitä ja pukkaavat kukkaa kiireesti.
Samoin tulilatvat ovat punaisena kukkaterttujaan.
Minäkin odotan kliiviani kukkimista mutta taitaa tänäkin keväänä olla turhaa.

Mutta annas olla kuukauden päästä, pihalla alkaa kasvukilpailu.
Sitä on kiva seurata.

Iloitaan keväästä vaikka räntäsateessa.
Sanottiinhan ennen, että uusi lumi on vanhan lumen surma.


 :smitten:    maarita           :smitten:

Vaikka olenkin pimeän syksyn lapsi, niin kevät on miltei lempparivuodenaikani. Mulla tosin on sellasia kaksijakoisia tuntoja siitä, kuten monilla muillakin täällä olen lukenut olevan. Jossain vaiheessa helmi-maaliskuuta tulee aivan tautinen väsymys ja toisinaan masennuskin, riippuen siitä, miten rankka talvi on takana. Mutta sitten tulee jostain kauhia määrä energiaa ja voisin touhuta vaikka vuorokauden ympäriinsä kaikkea: kukille mullanvaihtoa, uusien taimien kasvatusta, "miksei se lumi jo sula että pääsis pihaa rapsuttamaan" jne. jne. Sekin on nakkivarma kevään merkki, kun tiettyyn kohtaan mieheni kotipihan pihamaata nousevat ekat krookukset. Silloin viimeistään pitää ruveta tekemään kevättä pihalle ja ärsyttää ihan simona, kun pitää lähteä muka kesken touhujen  sisälle iltapuuhille ;D

Varmaan se lisääntyvä valon määrä vaikuttaa ja ne hemmetin hormonit. Jotenkin tuntuu, että kaikki aistit terävöityy keväällä huomaamaan paljon semmoista, mikä pimeän talven aikana jää huomaamatta. Se sulavan lumen tuoksu, puiden värin muuttuminen, keväiset auringon nousut ja laskut, loskakelit... Rospuuttokeleistä en jaksa enää ottaa mitään kauhiaa stressiä edes autoilijana, kun se on kumminkin näillä korkeuksilla joka ikinen vuosi esiintyvä ilmiö. Saapahan jännitystä elämäänsä, kun leikkii täkäläisillä kyläteillä tommimäkistä auton tahtoessa ihan eri suuntiin kuin emäntänsä  :D

Ja tiiättekö, mikä on ihan huippua vielä nyt 35-v:na: kun pääsen raapimaan kumpparin kärjellä ojia hiekkateillä oleviin rapakoihin! Siihen lystiin en kyllästy kyllä ikinä ja nyt sitä on vielä lystimpi tehdä omien lasten kanssa  ;D

Oikein muistit! Minulle rakas kukka, sain sen pari vuotta sitten lahjaksi ystävältäni. Siitä muistankin kevään, sillä auringossa alkoi näkyä kliivian, liivian lehdillä pölyt. Minun työni oli puhdistaa ne, kuin olisin kylvettänyt sen kevättä kohden ja kas toukokuussa saatoi olla useat kukkasarjat. Tästä kukasta muistan aina rakkaan äitini.

Kevät on ärsyttävää aikaa sen loskan takia, ainut hyvä puoli on että tietää kesän olevan lähellä.

Juu, juu, kevätpuroja tekemään!

Mutta toivon, että kaikki pysyvät pystyssä kun liukkaat tulevat! Tai jospa osaatte ne satasatsaa-askeleet!

Noh...niinpä on minullakin kliivia...  ;) tai kaksi...se tekee niitä poikasia paljon....ja saa helposti siis useampia... :)

Miten ihana on kevät sinulle, Elämänilo!

Olet löytänyt siihen juuri oikean katsantokannan.

Kuule, haluan tulla mukaan ja tiedätkös mitä tehtäs?

Hypittäs siinä rapakossa ja nauraa räkätettäs!  :2funny: :2funny:

:smitten: Ihanaa Elämänilo ja Metsätonttu.  ;D  :smitten: *tulee lätäkölle ämpäri ja lapio mukanaan*

AIVAN! Ihan niinkuin elämäkin on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja siinäkin "oikeat varusteet" ovat kaiken a ja o.  ;)  :smitten: :angel:

Jess, Elämänilo, sulla on oikea asenne!

Tiiätkö, kun tätserini täytti maaliskuun alussa 60, etsin perheeni kans hänelle synttärilahjaa. Mieheni ja kaksosistamme nuorempi hokasivat marketista limetin ja sitruunan viipaleilla kuvioidut kumpparit. Mulle tuli heti semmoinen "kirkastunut" olo, että nuo on ihan selvästi tätserin kengät, ne ostetaan hänelle lahjaksi! Eipähän ollu keneltäkään toiselta samanlaista lahjaa ja täti ilahtui ikihyviksi. Sitä en tiedä, kaiveleeko hän ojia niillä, mutta niiden väriyhdistelmä piristää ihan väkisinkin, pitää varmaan hankkia sellaiset itellekin  ;D

Sitäkään en lakkaa ikinä ihmettelemästä, mikä ihme houkuttelee lapset aina rapakoihin ja ojiin. Siellä on sit kiva läträtä, kastella ja sotkea ittensä. Minäkin voisin tulla mukaan siihen porukkaan, joka puhui menevänsä rapakkoon hyppimään. Mahtuuko joukkoon?  ;D

Heh, veteen liittyen tuli mieleen lapsuudenaikainen vesileluni. Se oli sellainen käyntiin vedettävä majava, joka porskutteli eteenpäin ja veden lämpötilan mukaan oli joko ruskea tai sininen. Lämpimässä ruskea, kylmässä sininen. Sehän olisi sopiva lelu vesileikkeihin...  :2funny:

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantaviiru järven jäällä,
kesä tulee, ihanaa!

näin sanoi Lauri Viita

:(  Minulle kevät ei ole iloista aikaa....

En tykkää yhtään kun lumi lähtee. Se on lähinnä ahdistavaa koska mielestäni luonto paljastaa talven jälkeen rumat kasvonsa. Joka kevät lähinnä odotan jo syksyä.
Kun syksy saapuu ja vie lehdet, ryhdyn jälleen hymyilemään.

Eli sitä odotellessa...

Koen kevään valtavana voiman antajana. Kaikki pimeys ja vanha saa kyytiä, tilalle tulee kirkkaus ja valo. Joka aamu voi kokea jotain uutta. Uusia muuttolintuja tulee koko ajan lisää, lumi sulaa, ruoho alkaa  vihertää, purot solisee..... Ahh tätä riemun tunnetta    :laugh:

Yhdyn täysin sanoihisi!!!!

Kevät on ihanaa aikaa  :D

Talven pimeyden jälkeen herään eloon, tulee virtaa ja inspiraatioita ihan erilailla kuin talvella.. täytyy jotain kivaa uutta kotiin saada. Tämä kevät on kyllä muuten ollut minulle poikkeuksellinen, ollut henkisesti raskasta aikaa mutta jo tuntuu että alkaa tuo aurinko jo minullekkin sisimpääni paistamaan  :smitten:

Vesi tippuu räystäältä, linnut alkaa laulamaan, lumet sulaa ja luonto alkaa herään eloon...se on ihanaa  :)

Lasten kanssa puroja tehty ja ne kumisaappaat jalassa lätäköissä hypitty!!  ;) Muistan kuin lapsena jo tykkäsin leikkii lätäköissä ja eipä tuo ikä ole muutosta tuonut  ;)

 :smitten:

Kevättä rinnassa ja väsymystä silmissä!

Olin viikonlopun etelässä, talvikengät jalassa vielä ja kiertelin niitä laajoja rapakoita rataslaukun kanssa. Hyppelyt nyt vielä kuitenkin jäivät.

Ihana kulkea takki auki repsottaen ja kaulaliina melkein maata viipottaen. Mutta likasta ja rumaa!

Yllätys oli kun tulin aamulla pohjoiseen. Koko luonto taipui raskaan märän lumen peitosta!
Oli niin valkoista että hieraisin silmiäni, kun hytistäni astuin. Totta! Mikä ihana puhtaus Etelä-Suomen loskan jälkeen.

Pienet takatalvet kuuluvat myös kevääseen!

On ihanaa kun kevät tulee, joka vuosi omalla ajallaan. Minäkin herään eloon keväisin pimeän talven jälkeen. Kevät aurinko lämmittää ja päivien valoisuus tuntuu luihin asti. Kesän lämmöt tulee hyvänä kakkosena.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Taisit osua pahaan aikaan tänne, metsätonttu. ??? Loskakausi on nimittäin nyt jo oikeastaan ohi ja kadut ovat jo täysin kuivat ainakin Helsingissä. :) Keli on viikossa muuttunut tosi paljon, kun loska on kuivunut. Pääsevät kadunlakaisijat töihin...

Kivaa, kun voi kaivaa kevätkengät komerosta. :smitten: Ei tarvitse enää sohjossa kahlata.

Kyllä.
Rakas Helsinkimme oli kuiva ja oikein kihisi odotuksesta. Mutta puhdistuslaitos siellä sitä kuivaa on tehnyt!!
Mutta lasken etelään myös Martinlaakson ja Hyvinkään. Ja siellä loska ja musta nokinen lumi.

Suomemme on pitkä ja sorja. Pituus luo nuo monet ulottuvuudet. Nythän on Lapissa parhaat lasketteluajat! Mikä rikkaus meille! Voimme kohdata kevään kolmena eri kuukauten liikkuen vain ylös ja alas.  :smitten:

Bongasin eilen:
-Niitä krookuksen punavihreitä versoja vai mitä lie
-KIURUN!!!

Tulipa kevät sellaisella rytinällä, että kantohankia ei ehtinyt syntyä.  :-\

Mutta sillat ja krookukset pursuaa nuppujaan ja odottaa vain sitä aurinkoista päivää nyt lehahtaakseen auki.

Alkaa jo hermostuttamaan, että ehtiikö siihen kaikkeen mukaan.  :D

Tultiin eilen  Pohjoiskarjalasta kotiin Päijät-Hämeeseen ja kurkia bongattiin matkalla.
Kotiin päästyämme olikin kukkapenkissäni tapahtunut sulamisoperaatio ja krookukset kukki, ah ihanaa.
Loskaa on pihassa kyllä, vanhoja talven hiekoitushiekkoja ja likaisen oloista joka paikassa, ennenkuin kuivuu.

Mutta kyllä odotan sydän pamppaillen lämpöä ja aurinkoa :smitten:

Kyllä kevään tuntee myös siitä, että ne läheiset ja ystävät, joilla on mielenterveysongelmia, ovat kauheassa paniikissa. Tunteet jylläävä, positiiviset ja negatiiviset.

Tämän luonno muutosten myllerryksessä meistä suomalaisista olisi pitänyt kasvaa aivan erityisiä ihmisiä. Siitäköhän Kehokin mainitsi.

Mitä tuumitte?

Kevät on kyllä parasta, heti kesän jälkeen  :smitten:
Voisin istua tunteja pihalla ja katsella räystäistä tippuvaa vettä ja kuunnella niiiden city-talitinttien laulua  :) Mahtavaa lenkillä huomata, kuinka päivä päivältä lunta on vähemmän ja pikkuhiljaa luonto alkaa valmistautua kesään  :smitten:

Yleensä synkintä aikaa on joulu-tammikuu, se kaikista pimein kausi. Tuntuu, että silloin ei saa mitään aikaiseksi. Mutta heti kun aurinko ilmestyy, tulee virtaa ihan mahdottomasti ja se virtapiikki kestää jopa sinne marraskuulle asti  :)

Kesänlapsi kun olen  :angel:

Pohjois-Pohjanmaalla on kadutkin jo putsattu, kohta voi kaivaa rullaluistimet kaapista  :coolsmiley:

-MillaMiuMau

:)

Kyllä kevät on aivan ihanaa aikaa.
Ostimme tänään mieheni kanssa uudet polkupyörät.
Haikailimme niitä jo viime kesänä, mutta silloin ei ollut oikein varaa ostaa.
Tänä keväänä ne sitten hankittiin.
Ne ovat sellaiset vaihteettomat Aino ja Oiva pyörät.
Voi vitsi ne ovat IHANAT!!!

Entinen pyöräni on sellainen maastopyörä, jossa ajoasento on niin huono, ettei edes ole huvittanut koko pyöräily.
Kyllä oli nyt kiva poleksia hyvässä ajoasennossa selkä suorana ja niin mukavalla satulalla. :smitten:
Että nythän tästä keväästä vielä pääsee nauttimaan oikein korkojen kanssa.

Tässä miun menopeli:
(http://www.helkamavelox.fi/imgs/products/hnva1_m_aino_musta_chnva1_m_aino_musta_c.jpg)

Ja tässä mieheni:
(http://www.helkamavelox.fi/imgs/products/hmvo1_m_oiva_musta_chmvo1_m_oiva_musta_c.jpg)

Rakastan kevättä!  :smitten: :smitten: :smitten:

Lämpöä, auringonpaistetta, hymyileviä ihmisiä keväthepenissä, auringosta nauttivia terasseilla jne... Pirkkahallin puutarhamessut tuhansine tulppaaneineen ja muine kukkineen. Yhteiset istutuspuuhat oman pikkutyttären kanssa, joka vielä jaksaa innostua kasvun ihmeestä.

Yksi varma kevään merkki on muuten myös se kun Tavaramarkkinoiden kaihoisansuloinen Kevät alkaa soimaan radiosta:

"On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Pystynkö mitään antaa?

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
pojat on poikia ne lupaa eikä palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luo ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Toisinaan ihmistä pelkään

Sinä tarjosit salmiakkia...

On siis kevät kuljen Hakaniemen rantaan...

Sinä tarjosit salmiakkia..."

Terve!

Kiitos May kun laitoit nuo sanat tuohon, voi mielessään laulaa tai jopa ääneen!

Nyt on se aika meneillään, mikä on mielestäni koko vuoden parasta aikaa :smitten: Likaistakin on , se on totta, mutta minkäs teet kun valoa on aina vaan enemmän ja koirat ovat paskoneet kuukausitolkulla pyöräteiden ja lenkkipolkujen varsille. Mutta... ei haittaa pätkääkään!

Ulkoilin tänään oikein urakalla, saunoin ja uin avannossa ja olin taas aivan tohkeissani. Kaupungilla näin sitten, kun joku nainen oli pukeutunut keväisiin housuihin ja kuten M A Numminen laulaa; "Naisten lanneliike ilon silmälle suo", katselin sitä keinuntaa ja hyvä ettei merisairaus iskenyt ;)

Näin koen kevään ja varsinainen luksus-juttu on se, että minulla on vielä ensi viikkokin lomaa 8) Sisso!

Aah luonto ja pyöräily, niinpä !
Olen aina rakastanut pyöräilemistä ihan lapsesta saakka. Se oli aina kohokohta, kun sai keväällä ensimmäisen kerran ottaa pyörän esiin ja lähteä sillä suihkimaan. Siispä eikun pyörän selkään ja VIUUHHHH menoksi. Ja tietysti kypärä päässä, vaikka siltikin on joskus järki jäässä...  ;D Minullakin ihan vaihteeton, oikein kunnon vanhanajan pyörä, Kronan. (punainen)

Tänään tuo aurinko rävötti sen verran inspiroivasti että oli ihan pakko lähteä kävelylle ja laittaa vihdoin ja viimein vähän kevyempää vaatetusta päälle. Jo saivat kerrastot jäädä ( mitä minäkö vilukissa?)
Raittiista ilmasta päihtyneenä palasin kämpille ja siivosin vessan, vein talviromppeet kellariin, opettelin taas vähän vaatteiden korjausta, värjäsin tukan, järjestelin vaatekaapin, pesin pojan lenkkareita ja vihdoin sain purettua osiksi edelliseltä asukkaalta jääneen hirveän kaapinrotiskon. Tämä kaikki muutaman kahvikupillisen ja auringonkukansiemenkourallisen voimalla. ..Ja tietenkin kevään!

enska
..onko sinullakin himo auringonkukansiemeniin kyselee riippuvainen suorastaan?

joo-o..siemeniä jos jonkinlaisia (mm. kurpitsansiemenet on pop), pähkinöitä on tullut puputettua jo monta vuotta ihan tuon ruokavalionkin takia, että saa proteiinia tarpeeksi. (Siis en syö lihaa enkä kanaa) Johonkin smoothiehässäkkään kun laittaa pellavansiemeniä ja vehnänalkioita, niin ai että nam!

italialaiset vai kreikkalaisetko naiset syöttävät miehilleen salaa kurpitsansiemeniä eturauhasvaivoihin ja näin pitääkseen ne uroot kunnossa hoitamaan hommansa...vai oliko ne niin viisaita että napsivat niitä ihan itte...
en muista
mangnesiumia erityisesti taitaa meikäläiseltä uupua..

Kevään ensivihannekset ovat nokkoset!

Niissä on kovasti kivennäisaineita. Silmät kirkastuvat ja hiuksiin tulee kiiltoa.
Popsikaa ja käyttäkää niitä niin paljon kuin muistatte ulkona kyykähtää.

johan nuo vihulaiset punertavina pilkottavatkin uutta kasvua ja entisetkin kuivatut vielä käyttämättä osin..
niin se vuosi taas vierähti tähän pisteeseen

Kiirettä pitää, ja bailatakin pitäisi ehtiä eli kaasujalka pohjaan kun moottoritie on kuuma jne. :P

väsyttävänä ja masentavana aikakautena. :'(

Minä rakastan kevättä kun luonto herää eloon ja sen tuoksua ja se saa minuun enempi virtaa, kuin mikään muu . Rakkain vuoden aika minulle  :smitten:.

Mina kirjoitin eilen runon kevaasta-kun kaipaan sita vuodenaikaa, vihreytta ja auringonlampoa-inhoan talvea.

Odotan "hulluna", että päästään vuodenvaihteen ohi ja
päivät alkaa pidentyä ja IHANA KEVÄT on joka hetki lähempänä...

Tammikuun eka päivänä minä herään..  :smitten:

Oih!!!! :smitten:

Kuka keksikin tämän aiheen tähän aikaan,joka on yhtä pimeyttä ja vesisadetta. :'(
Oikein tunsin,miten suleneen maan tuoksu tulvahti huoneeseen.
Ensimmäiset leskenlehdet,jotka ovat joka kevät ihmetyksen aiheita,sinivuokot,muuttolinnut,,, :smitten: :smitten:
Kevät on niiiiin IHANAA AIKAA!
Puhumattakaan kun alkaa ensimmäiset söpöt hiirenkorvat tulla koivuihin. :smitten:
Nyt en malta odottaa,tuli depis,kun katsoo ulos. :-\ :'(

Mitäs täällä haaveillaan vanhan metsätontun aiheen alla!  ;D Keskellä pimeintä kaamosta?  8)

Nytpäs kyllä laitan metsätontun terveiset tähän sieltä metsäpolulta. Hei!

Tulet ulkoa tuolta, rännän ja sateen sekamuodon kastelemana. Aivan litimärkänä, vaikka sadetakki olisikin ollut. Kumisaappaita on pakko käyttää, mutta ne kylmää entuudestaan ja sitten alkaa suonenveto, kontit ei lämpene ikuna ilman saunaa  :'( Siinä sitten ripustelet vaatteita kohmeisilla sormilla ja menet pesemään koiran, joka on vaihtanut väriä ja turkin paksuutta ulkoilun aikana. Pesun jälkeen peset itsesi ja kun ei ole sauna lämmin, siinähän jäädyt vielä pahemmin.
Onneksi joku on laittanut pannuun valkean, että on edes lämmintä vettä  ;)
Jaa, että mitä mieltä keväästä...  :smitten:
En toki tahdo jouduttaa ja hoputtaa luonnon lepoa, mutta kun edes tulisi kunnon talvi ja lunta, pakkasta... tämä märkä ja pimeä aika pois, yäk  :buck2:
Tammikuussa postiin tipahtaa siemenluettelo... siitä alkaa kevät  :smitten: Kun kuulen mustarastaan laulun ekan kerran tipahtavat melkein korvat päästä ja sydän paisuu onnesta... ne tulee taas, linnut ja niiden äänet  :smitten: Kuljen pitkin luonnossa nenä maassa ihastelen kuin ekaa kertaa kaiken näkiessäni, leskenlehdet, sinivuokot, hiirenkorvat yms. Kaivan pihalle pikku puroja ja paiskon pohjoispuolle kasaantunutta lunta auringon valoon, jotta sulaisivat kaikki pois  ;D Heitän melkein voltin kun ensimmäiset perhoset ilmaantuvat ja suren illalla miten niiden käy, kun yöllä lämpötila laskee  ::)
TULISI JO VALOA... vaikka vain hankien kautta  :angel:

Täälläkin oli jo niin ihana lumi ja pakkanen lasten laskea mäkeä, tehdä lumilinnoja ja jopa jo luistella. Jotkut jo hiihtelivätkin.

Ja nyt täysi pimeys!! Minun töitäni se ei haittaa nyt kun on muutama lomapäivä ja siivoan huoneita joulukuntoon tai oikeastaan sellaiseen kuntoon että saan alkaa taas maalailla niitä kymmeniä aiheita, jotka päässä pyörivät.

Toisaalta tämä pimeä aika rauhoittaa.  :smitten:

Minä vihaan kevättä.

Kaikkein parasta aikaa ovat juuri pimenevät illat, aika elokuusta jouluun.

Mutta kevät? Huh.

Näin juuri toissayönä kamalaa painajaista, että tajusin yhtääkkiä, että on jo maaliskuu, enkä ole ehtinyt vielä hiihtää yhtään.
Se oli niin kamala tunne, että apua, olen tuhlannut yhden talven nauttimatta siitä ollenkaan, ::)
Mikä lie tarkoitus...Ehkä tarkoitus oli herättää elämään tässä ja nyt. Kevät tulee sitten ajallaan ja sitten nautin siitä. Nyt pitäsi nauttia tästä ajasta.

Jaa että HIIHTÄÄ!
Meillä päin onnistuu ainoastaan vesisuksilla.Joki tulvii pahemmin kuin keväisin ja syksyisin konsanaan ja sadetta,sadetta ja sadetta.
Päälle vielä kaiken kattava harmaus ja kylmä piiskaava tuuli,niin,, :tickedoff:

Aurinkoa ja kevättä!!!!Perhosia ja linnunlaulua!!!!
Jos ei kerran voi enää kunnon talvea olla,niin mitä ihmettä me teemme puoli vuotta kestävällä syksylläkään.
Rikkaruohotkin nostaa päätään kukkapenkistä!? :o

No ei täälläkään nyt taas pääse hiihtämään, tuli sen verran rankka vesisade. Mutta toiveessa on hyvä elää. Sateinen viikonloppu sujui mukavasti reissussa "rähjäytyessä", olimme käymässä Helsingissä ja sukuloimassa Etelä-Suomessa. Ratikalla hurruuteltiin pitkin ja poikin, hih, minusta se on mukavaa puuhaa...Ehkä se johtuu siitä, että niin harvoin siinä tulee istuttua. Ja jeeee, kun tänä aamuna tuntui siltä, että olen ylimääräisen tsemppaamisen tarpeessa, niin laitinpa sitten viestiä kahdelle reikiystävälleni ja pidämme kimppakivat sitten keskiviikkoiltana. Ja se jos mikä tuo kevään sateisen syksynkin keskelle, saa hörhötellä ja höpötellä sydämensä kyllyydestä. :)

Ennen oli hienoa kun oli kunnon talvet lumikinoksineen, ja me penskat vietettiin vapaa-aika luistellen ja hiihtäen...

Nyt on niin pimeetä ja vettä sataa. Yäk. Liittynee kaikki ilmastonmuutokseen  -ei hyvä mutta sehän ei ole meidän käsissämme.  ???

Siltikään ei pidä keväästä. Voi muuten olla ihan sidoksissa karttaani: keväällä  :aurinko: ohittaa ensin Saturnuksen ja siirtyy sitten 12.huoneeseen, eli yksinäisyyden ja vetäytymisen aikaa.

Syksyllä taas  :aurinko: menee 5. huoneessa eli vapaa-aika, romanssit ja harrastukset kiinnostaa ja tämä Kauris on täynnä Energiaa!  :)