Astro Foorumi

Tässä olen hieman joutunut pohtimaan miten käytän viehätysvoimaani kun olen tavannut uusia ihmisiä ja etenkin miehiä. Minua on myös kiehtonut huomata mitkä asiat minussa viehättää ja herättää mielenkiintoni. Kaikkihan ei ole puhtaasti ulkonäköön liittyviä vaan lähinnä millainen persoona on kokonaisuudessa ja miten kommunikoi. Olen huomannut että minua kiehtoo aika perusmaskuliiniset voimat ja sitten taas naisissa sellaiset pehmeät, perusfeminiiniset voimat. Verbaalinen kyky viehättää ja kyky saada ns yleisön itselleen, tietynlaista karsimaa luonteessa.
Mutta kysyisinkin, oletko huomannut miten käytät omaa viehätysvoimaasa, saatko herkästi miehet ihastumaan itseesi tai oletko muuten sellainen miesmagneetti ja miksei myös naismagneetti?  ;D
Itse kun olen  :aurinko: :leijona:,  :askendentti: :neitsyt: ja  :kuu: :jousimies: niin ajattelin vielä kysyä, mitkä kartassa ilmaisee viehätysvoimaa?
Minulla maa sijaitsee kartalla  :kalat: ja  :askendentti: :neitsyt: kuullemma vetää puoleensa kaloja, sekä naisia että miehiä niin tämä on pitänyt yllättävän hyvin paikkaansa. Mitä opittavaa olisi kaloista?

^ Maapiste?  ???

Jahas. Nyt ainakin tiiän miksi viehätät minua ihmisenä ;)
Siis kun  olet :aurinko: :leijona:  :askendentti: :neitsyt: ja  :kuu: :jousimies: :)

Ite  :aurinko: :vesimies: ja asc  :jousimies: ja  :kalat: ja  :neptunus: vahvana, niin siinä se.
Se erilaisuus että myöskin samanlaisuus toisessa viehätää, niin se vain on.

Omasta viehätysvoimastani en tiedä, se on ihan totaalinen mysteeri mulle ittelleni  ::)

Nyt pistit pahan. Suurimmaksi osaksi se on varmaan ihmiskohtaista että mitä joku nyt näkee. Enpä ole tullut kyselleeksi.

Mutta sen olen ollut huomaavinani, että miehet pitävät siitä kun olen melko energinen, suora ja no..  :aurinko: :kuu: :merkurius: :jousimies: Eli varmaan maskuliinisuus. Tosin jotkut viehättyvät mun  :askendentti: :neitsyt: (lähinnä pedofiilit).  :P

Naisista en sit tiedä. Tuntuu että niille on mussa joku aina vikana. Mut mene ja tiedä. Toisaalta, jotkut äidilliset tyypit viehättyvät, varmaankin just tosta  :askendentti: :neitsyt: :stä, mutta minä en niistä. Mussa itsessäni on mamma-energiaa ihan tarpeeksi ( :chiron:  :rapu::aspect_opp:  :venus:), joten en koe sitä tarvitsevani. Päinvastoin, haluaisin purkaa tätä mun hoivaviettiä johonkin herkkään mahd.  :kalat: yksilöön (joita en ole vielä tavannut).

Yleisesti ottaen tulen toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa.

Astrologisesti katsottuna..

 :askendentti: : olemus
1. huone : oman karismansa esille tuomisen tapa

desc : tapa olla kontaktissa toisten kanssa

 :venus: : myöskin tapa, jolla ihmisten kanssa on tekemisissä, sekä tapa, jolla omaa naisellisuuttaan tuo esille, miten viettelee

11. huone : miten käyttäytyy ihmisryhmissä

 :keskitaivas: : julkinen esiintymistapa, maine ja imago

 :kuu: : kuinka on tunneperäisessä kontaktissa toisten kanssa

unohtamatta  :aurinko: a, karisman äitiä ja ilmenemismuotoa


Jos omaa viehätystapaani pitäisi miettiä, pitäisi minun noiden kautta lähteä miettimään. Sillä en ollenkaan muuten osaa sanoa. Mutta, en ole mikään mies- tai naismagneetti suurissa määrin tietääkseni koskaan ollutkaan. Kyllähän musta miehet kiinnostuu, mutten ole koskaan suuremmin päässyt selville miksi. Ulkonäkö ehkä suuressa roolissa silti. Venusmerkkiäni kaurista huomaan toteuttavani paljon, lopulta olen kuitenkin aina jokseenkin hillitty, sivistynyt ja siisti. Julkisesti tyrkky en koskaan ole ollut, ennemmin annan miesten juosta hieman ensin perässäni. Varsin karismaattisena, ihmisjoukkoja lumoavalla tavalla, en itseäni pidä. Miehiä kyllä tietäisin että ottajia löytyisi useakin varmasti, mutta niin kai tässä iässä kuitenkin aina.

Jos 1. huone on oman karismansa esille tuomisen tapa, niin aurinko ykköshuoneessa tarkoittaa sitten varmaankin pitkälti sellaista in your face-meininkiä. ;D

Olipas selkeää Ave^^  :) Kiitän :)

Pääsin ihan järkevästi mietiskellen muut läpi ja taisin jotain ymmärtääkin, mutta Venus oli liikaa; kun se on osa   :kalat:/ :oinas: :mars: :vesta: :kuu: 2./3. stelliumia  :idiot2:

Ohoh, okei. Tässä pohdinnan jälkeen ajattelisin, että :askendentti::jousimies::aspect_tri::aurinko::oinas: saa kenties ihmiset
kiinnostumaan musta ja miksei myös :keskitaivas::jousimies::aspect_tri::venus::oinas:. :kuu::rapu: ja DSC yhtymällä otan ihmiset vastaan
tuttavallisesti ja avoimesti. Tai tietysti sen päivän fiiliksistä riippuen. :merkurius::kalat: :aspect_con: :venus::oinas: sitte kaikki
maailman aspektit tuohon yhtymään ja niitten neliö ASC-DSC akselille, mut ymmärretään helposti
väärin, mua joko ei oteta tosissaan tai sitte otetaan liiankin tosissaan.

Tuo Maa-piste on aurinkoa vastapäätä oleva piste, mulla se on siispä vaa'assa ja 8.huoneessa,
yhtymässä nessunukseen. Saturnusko se tuo nää teemat nytten esille mulla? Ruumiillistaa ne. Sain
huimia ahaa-elämyksiä.

:jupiter::neitsyt: 7. huone :aspect_opp: :mars::kalat: 1. huone. kai toikin luo jotain ristiriitaa kun multa tunnutaan hakevan
mun todellisesta käyttäytymisestäni poikkeavaa käyttäytymistä. Tähän pätenee myös moni
muukin aspekti mun kartallani.. Ihmisille tulee jotenkin "myöhässä" ja yllätyksenä erilaisia
puolia musta ja heidän reagointitapansa sitten muuttaa asioita suuntaan tai toiseen ja tuonee
heistäkin uusia puolia esiin tai vahvistanee jotain vanhoja.

Mulla on menossa aika, että pitää tehä päätöksiä, mitä tahon ja miten voisin rakentaa vakautta
elämässä. Syntymäkartalla :chiron::leijona:, tr :chiron: :aspect_con: mun :mars:, tr pluto :kuunsolmu: lla ja saturnus aurinkoa vastapäätä.
Yms.

tr :aurinko::merkurius: :aspect_con: mun :chiron: tänään. Päätin vain rentoutua ja pohdiskella kaikkea tapahtunutta, törmäsin
tähän ketjuun ja päätin purkautua.

Menikstää offtopic?

Ainiin, astrologisilta sijainneiltaan suurimmaksi osaksi feminiiniset ihmiset tykkää musta. Naisten
kans kombo on hyvä, mutta miesten kanssa se on yleensä tökänny viimestään jossain vaiheessa.

viehätysvoima onko se joku "kaupunki ruotsissa" kun olen huomannut sellaisen asian että minun kanssani tullaan helposti puhumaan mutta sen toisen ihmisen kanssa jos minulla on naisystävä mukana lähdetään pois. ja sitten jos kiinnostun jostain miehestä niin hän ei kiinnostu minusta ja taas päinvastoin - eli kyllä se yksinäinen tulevaisuus taitaa olla ainoa varma asia kun sitä kauneuttakaan ei ole suotu edes himpun vertaa että sillä saisi seuraa. kun miehessä pitää olla sitä karismaa tai särmää ja minusta ei sellaiset kiinnostu ainakaan romanttisessa mielessä kun kauneutta ei minulle ole hyvät haltijat suoneet ja sisäistä kauneutta ei ole olemassakaan ainakaan silloin kun haluaisi löytää seuraa kiinnostaa vain se mitä ulospäin näkyy. nyt puhun vähän ristiin mutta minun suhteessani miehiin pätee se että karismaattinen mies ei halua minun seuraani ja "peräkamarin" pojat ei kelpaa minulle vaikka niitä olisi tulossa - mitä tehdä >:( >:( :(

Sullon ihan totaalisen väärä asenne!
Jokaisessa on kauneutta, sisällä ja ulkona. Voi olla klisee, mutta totta.
Sun tarvii ekana muuttaa sun ajattelua, ja se sit hehkuu myös ulos.

Kuuhilda..sää veit sanat suusta ni.   :o Sisäinen kauneus, sitähän sanotaanki et moni kakku päältä kaunis jne.. :smitten:

kyllä minä tiedän mitä tarkoitat mutta tätä mistä kerroin on jatkunut (kymmeniäkin)vuosia ja tilanne on tosiaan just sellain kun kerroin. voihan sitä muuttaa ajattelua vaikka kuinka mutta silti asiat on näin. olen nimittäin luonteeltani hyvin sosiaalinen, ja autan ihmisiä mielelläni ja tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa. saan usein alakuloisen nauramaan ja muuta vastaavaa ja minun puoleeni käännytään ehkä juuri siksi. mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että ihminen josta kiinnostun on todellinen vastakohta sille joka kiinnostuu minusta. en tiedä miksi on näin mutta olen kuullut joskus sellaistakin että olemuksestani saa aivan eri käsityksen kuin sitten jos alkaa puhua kanssani ja  siksi ne ihmiset jotka saa pääni kääntymään ja sydämen tykyttämään eivät vilkaisekaan ja ne jotka kiinnostuvat minusta niin sitten se KEMIA ei pelaa. myös toisen ihmisen tuoksu on minulle  tärkeä. seurustelin nuorena monta vuotta ja yksi syy suhteen päättymiseen koska en voinut käpertyä syliin kun toinen "haisi" ja kyse ei ollut jostain likaisuudesta vaan ihon tuoksusta? en sitten tiedä onko tässä mitään "järkeä" kunhan puran itseäni jos helpottaisi edes vähän. kun sain maistaa murusia siitä mitä eniten toivon ja sitten taas kaikki katosi

Oletko merjaperhana kokeillut muuttaa asennetta toisinpäin, siis niin että oletko nähnyt sen sisäisen kauneuden mikä niissä miehissä on, joita kutsut peräkamarin pojiksi tai jotka sinulle eivät näin ensisilmäykseltä kelpaa? Pinnallisessa kanssakäymisessä harvemmin lopulta oikeasti näkee muuta kuin pelkän ulkonäön tai karisman, niin että itsekin voi helposti olla sokea näkemään monia hyviä miehiä.  :angel:

Kaikille sisäistä kauneutta hehkuttaville:
Olisiko teistä itsestänne mukavaa, jos teillä olisi puoliso jonka on seksin aikana suljettava silmät ja ajateltava jotakuta toista voidakseen innostua/kiihottua?

Minusta olisi ihan hirveän väärä teko ryhtyä parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne fyysistä viehätysvoimaa. Olen pari kertaa sellaiseen erehtynyt juurikin sellaisten lausuntojen vuoksi joita tässä ketjussa on esitetty.  Minä olin hölmö ja uskoin kaikki nämä 'sisäinen kauneus on tärkein' ja 'oletpa pinnallinen' heitot, joita ilmeisesti heittävät nimenomaan ihmiset, jotka eivät ole visuaalisesti orientoituneita.

Lopputulos: Jos sitä fyysistä viehätysvoimaa ei ole, mikään määrä henkistä yhteensopivuutta ei auta: En kykene kiihottumaan tai haluamaan seksiä 'väärän' näköisen miehen kanssa. Jos ryhtyisin tällaisen miehen kanssa suhteeseen, joutuisin oikeasti tekemään tuon viestin ekassa lauseessa esittämäni mielestäni sangen epärehelliset teon, joka kerta kun pitäisi harrastaa seksiä.

Onko teistä rakkaudellinen teko rakastella yhden ihmisen kanssa ajatellen samalla toista ihmistä? Minusta ei. Jos noudattaisin tässä ketjussakin annettuja 'sisäinen kauneus on tärkeintä' ohjeita, joutuisi tasan siihen tilanteeseen. Minulla on asiasta muutamiakin kokemuksia, jotka osoittavat että kyseinen ohje ei päde kaikkiin ihmisiin sellaisenaan.

Omalla kohdallani asia menee näin:
Ensin on oltava se fyysinen mielenkiinto, muuten mikään määrä henkistä yhteensopivuutta ei silti innosta seksiin.
Sitten on löydyttävä henkistä yhteensopivuutta / sisäistä kauneutta tms. jotta syntyisi varsinainen parisuhde joka  miellyttää molempia, mutta se yksin ei mahdollista mitään muuta kuin täysin seksittömän suhteen.

Voisitteko hyvät sisäistä  kauneutta hehkuttavat ihmiset muistaa, että ihmisyksilöt ovat eri tavoin orientoituneita aistien suhteen: Toiset ovat visuaalisia, esim minä. Sitten on niitä, joille tärkeä on vaikkapa ääni tai tuoksu. Ja sitten on ilmeisesti - tämän ketjun perusteella - niitä, jotka joko eivät havainnoi ollenkaan mikä aisti heille on tärkein ja sen vuoksi kiinnittävät  huomiota vain henkisiin ominaisuuksiin, tai todella vain ovat kiinnostuneita siitä luonteesta/sisäisestä kauneudesta.

Näiden ihmisten neuvot eivät sovi muille, kuin niille jotka ovat samanlaisia kuin he itse tässä asiassa.

Jos visuaalisesti orientoituneet ihmiset, kuten vaikkapa minä, noudattavat näitä 'sisäinen kauneus on tärkeintä' ohjeita, he saattavat joutua tilanteeseen, jossa ovat parisuhteessa ihmisen kanssa joka on kyllä mukava, ihana ja sisäisen kauneuden läpitunkema, mutta ei herätä heissä mitään kiinnostusta seksiin.

Sisäinen kauneus on kyllä tärkein siinä suhteessa, että ilman sitä pysyvä suhde ei varmaan ole kovin innostava tai hyvä, mutta osa ihmisistä on niin visuaalisesti orientoituneita seksi suhteen, että se ihan ensimmäinen kriteeri on kuitenkin 'sopiva' ulkonäkö. Ja se ei tarkoita mitään kaunista mallipojua, olen itsekin ihastunut miehiin jotka eivät ole tavanomaisen hyvännäköisiä, mutta heissä on silti 'se jokin' Ja täytyy olla 'se  jokin' ellei halua joko seksitöntä suhdetta tai epärehellistä seksiä ajatellen jotakuta muuta kuin omaa kumppania.

Minä teen muille kuten haluan itselleni tehtävän ja juuri sen vuoksi en ryhdy suhteisiin, joissa seksi kumppanin kanssa ei kiinnosta pätkääkään.

Tuskinpa kukaan täällä väittääkään, että hänen neuvonsa toimisivat kaikille aina?
Ei toisen tilanteesta oikein näin pienellä voi tietää mitään.

Kuitenkin, se on varsin totta, että monet katsovat aivan liikaa pelkkää ulkonäköä ja ensimmäistä vaikutelmaa. Fyysinenkin kemia voi syntyä myöhemmin, kun oppii tuntemaan toisen paremmin. Ei se siksi ole mitenkään väärin miettiä myös tätä, eikä tämä todellakaan tarkoita sitä että pitäisi ryhtyä täysin vastenmielisen ihmisen kanssa suhteeseen, tuo aivan turhaa kärjistämistä.


Ensin voi tutustua toiseen ilman suhdetta, ystävinä, miksi pitäisi heti hypätä sänkyyn ja aloittaa suhde? Ja jos mies ei kaipaa muuta kuin seksiä, niin ehkä muunlaista siitä miehestä ei silloin saisikaan?

Ajattelua voi muuttaa juu, mutta jos tunteet pysyy enimmäkseen negatiivisina niin ei se paljoa auta. Ja musta tuntuu että sulla on jo valmiiksi se asenne, että "ei niitä kiinnosta kumminkaan" ja me ihmiset kommunikoimme toistemme kanssa alitajuisesti ja herkästi aistimme negatiivisen energian toisista ihmisistä. On sanomattaankin selvää että negatiivnen ihminen on luontaantyöntävä. Ja joo, kyllä sitä voi olla kiva, ystävällinen ja iloinen, mutta silti pinnan alla voi kyteä pessinismi.

Ymmärrän että jos on tullut torjutuksi monta kertaa niin se kyllä jättää jälkensä, mutta varo hukuttautumasta negatioon. Siihenkin voi jäädä rippuvaiseksi. "Taaskaan ei kiinnosta", jota seuraa "mitäs minä sanoin" -mielihyvä. Ja sitten alkaakin vetää huomaamattaan sellaisia tilanteita puoleensa.

Oletko vaivautunut tutustumaan syvemmin niihin tyyppeihin jotka ovat susta kiinnostuneita?  Voihan olla että sieltä paljastuukin oikea hottis, vaikkei ensivaikutelmalta sitä uskoisi.

Ja kauneus ei todellakaan takaa seurustelukumppania, sen voin sanoa.

Mutta kun minun kohdallani se fyysinen kemia EI VOI syttyä myöhemmin kun opin tuntemaan toisen paremmin. On kokeiltu juurikin niiden neuvojen vuoksi joita sinä ja muut tässä ketjussa ovat antaneet. Se on johtanut ihmissuhteisiin, jotka ovat olleet juurikin sen puuttuvan seksuaalisen mielenkiinnon vuoksi toimimattomia ja päättyneet aika kipeästi.

Joillakin ihmisillä nyt vain on niin, että jos sitä fyysistä viehätysvoimaa ei ole, se ei synny minkään asteisen kanssakäymisen perusteella yhtään minkään ajan kuluessa. En ole ainoa nainen, joka on tässä suhteessa mies, eli nimenomaan visuaalisesti orientoitunut. Olen jutellut muiden kohtalotovereiden kanssa joille myös on heitetty tuomitsevisa (olet pinnallinen) ja heidän kannaltaan katsottuna valheellisia (kyllä se fyysinen kemia voi syntyä myöhemmin() neuvoja.

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että olette onnekkaita jos se fyysinen kemia voi syntyä myöhemmin. Jotkut meistä ovat sellaisia, että tietävät heti, ei nyt aivan ensisilmäyksellä, mutta kuitenkin muutamien ensi minuuttien aikana ensikohtaamisella, tulevatko ikinä haluamaan kyseistä henkilöä fyysisesti.

Olisi hirveän kivaa, jos en olisi tällainen, potentiaalisten kumppanien valikoima olisi paljon laajempi kuin nyt. Mutta minä nimenomaan tekisin toista ihmistä kohtaan rakkaudettoman teon, jos ryhtyisin suhteeseen silloin kun seksi ei kiinnosta pätkääkään eikä tule koskaan kiinnostamaankaan kyseisen ihmisen kanssa.

Fyysinen viehätysvoima on oikeasti henkistä kemiaa, joka johtaa fyysiseen aktiin. Ei siinä sen kummempaa. Näin ainakin minulla. Ulkonäöllä ei ole siinä mitään tekemistä. Jos on kemiaa niin haluaa toista ulkonäöstä riippumatta. Piste. Maailma on pullollaan hyvännäköisiä tyyppejä, mutta minulla se tarvii paljon enemmän. Varsinkin sellainen ihminen jolla on hyvä olla itsensä kanssa on puoleensa vetävä.

Missä vaiheessa kukaan täällä olisi väittänyt, että kaikille vetovoima syntyy aina myöhemmin? Se voi syntyä joissain tapauksissa. On ihmisiä, joille neuvot toimivat ja ihmisiä, joille eivät toimi. Kyllä niitä neuvoja voi silti antaa toisille, jokainen kun kuitenkin itse päättää omasta elämästään. Ei se neuvojen antaminen tarkoita mitenkään koko kansakunnan yleistämistä yhden neuvon alle.

Minä kirjoitin omat viestini sen vuoksi, että tässä ketjussa ei oltu vielä nähty minun kaltaisteni näkökulmaa. Eli sen vuoksi, että tätä ketjua myöhemmin ehkä lukeva ihminen ei luulisi olevansa jotenkin viallinen, kun sitä fyysistä vetovoimaa ei synny vaikka toinen olisi henkisesti miten kaunis tahansa ja suhdekin kestänyt vaikka kuinka kauan.

Siihen asti kun  minä ensimmäisen viestini tähän ketjuun kirjoitin, ei ollut kukaan sanonut että on niitä ihmisiä, jotka näkevät ihan saman tien onko seksi toisen kanssa mahdollista vai ei. Nytpä on siis tullut korjattua se puute ja otettua huomioon  myös minun kaltaiseni ihmiset.

Minä itse olin aikoinaan  hölmö ja uskoin näitä 'olet pinnallinen' ja 'kyllä se kemia myöhemmin syntyy' väitteitä. Se aiheutti sitten minulle ja kumppanille tuskaa muutamassakin ihmissuhteessa. Juuri sen vuoksi halusin tuoda oman näkökulmani esiin, ettei joku tämän ketjun myöhempi lukija haksahtaisi uskomaan että ne neuvot pätevät kaikkiin.

Eleithyija kirjoitti:

Pointtini olikin se, että joillakin meistä tarvitaan molemmat: Se fyysinen kemia määrittää onko seksi kyseisen ihmisen kanssa ikinä tai koskaan mahdollista ja vasta sitten kun se asia on kohdallaan, kannattaa ruveta selvittelemään onko sitä henkistä kemiaa / sisäistä kauneutta, joka tietenkin on myös ehdoton edellytys pysyvän parisuhteen kannalta. Eli ehkä asia on niin, että osalla ihmisistä, kuten minulla, on kaksi kriteeriä parisuhteelle fyysinen+henkinen ja teillä onnekkailla on sitten vain yksi kriteeri eli se henkinen.

Hyvä niin, ja hyvä tuokin näkökulma on keskusteluun tuoda. Näkökulmana, ei kärjistettynä ja turhia hyökkääviä lauseita kuten: "Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että olette onnekkaita jos se fyysinen kemia voi syntyä myöhemmin." ja "Voisitteko hyvät sisäistä  kauneutta hehkuttavat ihmiset muistaa, että ihmisyksilöt ovat eri tavoin orientoituneita aistien suhteen: Toiset ovat visuaalisia, esim minä." viljelevänä, sillä kukaan ei moista ole missään vaiheessa väittänyt. No, jos tosiaan ymmärsit minut näin, niin sallittakoon sitten tuo vastaus.

No, onnekas olen.  :)

Minun vastaukseni olivat turhautuneita, eivät hyökkääviä. En ota vastuuta siitä, mitä muita tunteita kukaan lukija niihin projisoi.  Tai sitten sinun käsityksesi hyökkäävyydestä on kovin erilainen kuin minun.

Sekään ei minun mielestäni ole hyökkäävää, että tässä ketjussa visuaalisesti orientoituneita on nimitelty pinnallisiksi. Se on minusta vain yksisilmäisen tuomitsevaa ja se olettamista että kaikki muut ovat samanlaisia kuin kirjoittaja itse on.  ;D ;D

Ja tuo viimeinen lauseesi 'sallittakoon sitten tuo vastaus.'   :2funny:

Se on ihan se ja sama mitä sinä sallit, netiketin rajoissa kirjoitan ihan mitä huvittaa, eikä minua kiinnosta pätkääkän onko se muiden mielestä sallittavaa vai ei.

Anteeksi nyt, mutta missä kohtaa tässä ketjussa on nimitelty pinnalliseksi ketään? Jos tuollaista tulkitset, taitaa sinulla olla käsittelemättömiä asioita tämän suhteen korviesi välissä. Ja kyllä, käyn henkilökohtaisuuksiin, koska heität samanlaista herjaa itse. Sinullako vain olisi oikeus sitä heittää?

No, myönnän lapsellisuuteni tässä, että jaksan provosoitua ja vastata sinulle. Jos joku mode poistaa tämän viestini, niin poistaa täytyy myös edellinen viesti, jossa käytiin henkilökohtaisuuksiin käyttämättä yksikön pronomineja.

Olet oikeassa, ei olekaan sanottu ihmistä pinnalliseksi, vain kanssakäymistä. Mutta kuinka paljon nämä seuraavat lainaukset sitten korostavat sitä, että ulkonäköön tuijottaminen on pinnallista?

Kuuhilda:

Ave:

Eli pinnallisesta kanssakäymisestähän tuossa vain puhuttiin, pahoittelut siis.

Silti ylläolevat kaksi lainausta ovat minusta tuomitsevia sillä tavoin, että ne olettavat vian olevan siinä ihmisessä jolle ulkonäöllä on merkitystä. Ja ne molemmat syyttävät väärästä asenteesta.

Joten muutetaan: Minusta väärän asenteen tarjoaminen selitykseksi sille että suhde ei kiinnosta jos ei ole fyysistä kemiaa, on sinänsä myös hyökkäävää.

Minulla ei ole tämän suhteen käsittelemättömiä asioita, kiitos vaan. Kirjoitan viestejäni tähän ketjuun säästääkseni itseni kaltaisia tulevia ketjua joskus lukevia siltä erehdykseltä jonka itse aikoinaan tein: Kuuntelin samanlaisia neuvoja, kuin mitä Ave ja Kuuhilda ovat tässä ketjussa antaneet ja kesti aika monta vuotta, ennen kuin tajusin että ne eivät sovellu kaikkiin ihmisiin.

Ja minä ihan aidosti ja todella pidän onnekaina niitä, joille ulkonäkö on sivuseikka, sitä en ymmärrä miten sellaisen lausuman sisältävä lause voi olla hyökkäävä?  :o

Oletko muuttanut omia periaatteitasi?
Luet rivien välejä?

Omasta kommentistani voin sanoa, että se oli täysin neutraali, ketään haukkumaton, syyttämätön, tarkoitettu näkökulmaksi, jota toinen ei välttämättä ole tajunnut. Omaan maailmankuvaani ei nimittäin kuulu tuollaista erottelua, sillä katson itse jossain määrin paljonkin ulkonäköä, mutta olen huomannut että on hyötyä olla katsomatta pelkästään sitä, sieltä voi löytää jotain paljon enemmän.
Jos luit rivien välistä jotain muuta, syy löytyy itsestäsi, kuten aina muille sanot.

Mulle kävi niin, että olin ensin vuoden ystävä miehen kanssa. Sitten rakastuimme ja RAKKAUS herätti fyysisen vetovoiman. Kun rakkaus loppui, vetovoima katosi.

Yksinkertaista.

Sinullakin on oikeus vaatia, että tekstisi luetaan vain ja ainoastaan niinkuin olet kirjoittanut (Ekletikon oma teesi). Jos joku haluaa tulkita tai väärinymmärtää, se on lukijan vastuulla. Ja heijastuma lukijan omasta ongelmasta.

Tarkoitukseni ei ole ollut lukea mitään rivien väliin.

Vielä kerran se lainaus sinulta:

Kysymyksiä:

Miksi asenne pitäisi muuttaa toisinpäin? Onko siinä jotain vialla? Onko varma, että kaikki kykenevät muuttamaan asenteen toisinpäin? Miten kuvailisit asennetta jossa ulkonäöllä on merkitystä ja sellaista jossa sillä ei ole merkitystä?

Entäs jos kyse ei olekaan asenteesta (=valittu mielipide), vaan jostakin niin syvällä ja pysyvästi olevasta ettei siihen voi itse vaikuttaa millään tavoin?

Jos pinnallisessa kanssakäymisessä lopulta oikeasti näkee vain ulkonäön tai karisman, onko silloin niin että esim. seksin on kiinnostettava  täysin toisen ulkonäöstä tai karismasta riippumatta jos vain sitä sisäistä kauneutta löytyy? Ylläoleva lainaus ei ota huomioon visuaalisesti orientoituneita ihmisiä, joille se ulkonäkö/karisma on ehdoton edellytys seksin onnistumiselle ja joiden ei edes kannata ryhtyä selvittelemään tarkemmin sitä sisäistä kauneutta jos ulkonäkö ei natsaa, paitsi tietenkin jos haluavat täysin seksittömän (tai epärehellistä seksiä sisältävän) suhteen.

Jos on sokea näkemään niitä monia muita hyviä puolia ihmisessä, tarkoittaako se siis että kaikkien on kyettävä seksiin minkä näköisen  ihmisen kanssa tahansa, jos tällä vain on ne monet muut hyvät puolet?

Kysymykset ovat retorisia eivätkä siis kapaa vastausta, mutta valottavat sitä, minkä vuoksi kyseinen neuvo on minun kaltaisilleni ihmisille erittäin sopimaton ja tuottaa vakaviakin ongelmia jos sitä noudatetaan. Se on se päällimmäinen syy, miksi vaivaudun kirjoittamaan asiasta, joka itselläni on jo valmiiksi pohdittu ja kokeiltu ja jota minun ei ole tarvinnut miettiä enää vuosikymmeneen. Joku kaltaiseni ehkä on joskus tulevaisuudessa siinä tilanteessa missä itse nuorempana olin, kun kuuntelin turhaan itselleni täysin sopimattomia neuvoja, ja lukee tätä ketjua. Minä kirjoitan tässä ennen kaikkea tuota tulevaa hypoteettista itseni kaltaista lukijaa varten.

Ja sitten ihan tämän sananvaihdon ulkopuolelta vähän rajatietopuolta:
Sielut joilla on sopimus esim. parisuhteesta, sopivat tunnistusmerkkejä jotta tunnistavat toisensa kun sitten inkarnoituneina kohtaavat. Nämä ovat hyvin usein fyysisiä piirteitä, mutta ne voivat olla jotakin muutakin. Minusta tuntuu että minun kohdallani kyse on nimenomaan siitä, että sovitut tunnistusmerkit ovat pelkästään fyysisiä ja niitä on aina iso kasa per sielu. Ja sen vuoksi kukaan josta ei löydy niitä tunnistusmerkkejä, ei ole kiinnostava koska ei ole tarkoituskaan että päätyisimme pariksi.

Jollakulla toisella sielulla tunnistusmerkkinä voi olla tuoksu, jokin mielipide, tai ihan mitä tahansa. Ehkä se kuinka paljon joku piittaa fyysisistä piirteistä pariutumisvaiheessa, riippuu myös siitä millaisia tunnistusmerkkejä kyseinen sielu tapaa harrastaa. Minun ovat pelkästään ja yksinomaan visuaalisia. Sen vuoksi mikään ei onnistu, elleivät ne tietyt fyysiset piirteet ole kohdallaan.

Muutama hyvä ystävyys on seurannut kohdallani niistä epäonnistuneista parisuhteista, jotka epäonnistuivat juurikin siksi että fyysistä kipinää ei ollut ja molemmat ovat jälkeenpäin todenneet, että meidät oli tarkoitettu nimenomaan ystäviksi, ei parisuhteeseen.

????
Eikö täällä nykyään saa jakaa ajatuksiaan omien kokemustensa pohjalta?

Sattuipa mukavasti, että kun Ekletikko itse tulkitsee jotain mitä ei ole kirjaimellisesti kirjoitettu, se ei enää olekaan rivien väliin lukemista. Milläköhän tavalla noitakin olen tuossa väittänyt, mitä kysyt..



muok. No mutta se tästä vattuilusta. Väistyn takavasemmalle, Ekletikko jatkakoon paasaustaan jos haluaa.

Eiköhän olisi viisainta taipua paremmin tietävien mielipiteeseen?  ;)

Ihan totta....jos loppuu rakkaus ja intohimo..niin ei kantsi jatkaa..eikä sitä voi uudelleen väkisin.. "et yritetäänkö vielä"..   ???
Minun mielipide.  :coolsmiley:

Just näin.
On varsin hauskaa (näin jälkeenpäin) seurata vetovoiman kehitystä ja loppumista. Sama ihminen, ja niin monta erilaista vetovoiman astetta.

Jep jep- Näinhän se menee. Tosin ainahan voi olla silleen, että tulee hiljasempia kausia ettei seksi funtsita.. Mutta siinä vaiheessa kun kumppani ei enää haluta, niin eiköhänse ole jo pelkäksi ystyydeksi laimennutta...

Jospa sitä tulevaa.."tulevaisuudessa" niin sais pussailla ja halia tarpees.. ;) ::) :P    :smitten:
Koska tuo rakkaus on se ydin..olemus meissä kaikissa.   :-* :smitten:

hyvä sinä, minulla on juuri tätä ja kun en ole itse mikään kaunotar niin ulkonäkö ei ole minulle tärkeää. vaan se karisma joka miehestä huokuu ja ihon tuoksu sekä se helppous millä tällaisen ihmisen syliin on painautua. seksikään ei ole niin oleellista vaikkakin oikean miehen kanssa ihanaa mutta jos fyysinen kemia ei pelaa ei siitä henkisestäkään tule mitään sellaisesta syntyy vain kaveruutta. minä olen sen huomannut vasta nyt kun tapasin sellaisen ihmisen. kaikki asiat muodostaa kokonaisuuden; olemus,henkisyys,ihon tuoksu lähelle menemisen helppous eli vaikka olisi kuin ihana ja lempeä luonne niin jos sellainen karisma puuttuu joka vie jalat alta niin silloin en voi tehdä lähempää tuttavuutta vaan jään kaveri tai ystävä-asteelle. minun mieheni on sellainen joka tulee ovesta täpötäyteen huoneeseen ja näen vain hänet vaikka huoneessa olisi kymmenittäin miehiä (komeitakin) ja vaikka en olisi koskaan häntä nähnyt on kuin olisimme tunteneet koko ikämme ja paljon muuta vastaavaa. ja näistä "peräkammarin" pojista puuttuu se karisma joka saa jalat alta. ja jos sitten vielä henkinen puoli toimii niin VAU

Se, mikä tässä kuviossa on mielenkiintoista on, että 'sopiva ulkonäkö' ei ole ollenkaan sama kuin kauneus, komeus jne. Olen useaan kertaan elämäni aikana kuullut, että 'tykkäätpä oudon näköisistä miehistä' tai 'tykkäätpä rumista miehistä.' Eli mistään klassisesta kauneudesta/komeudesta ei ole kyse, vaan siitä että ulkonäkö on tietynlainen, että on sitä fyysistä kemiaa hommassa mukana. Tämä onkin se juttu, mikä on saanut minut pohtimaan siitä, onko kyse nimenomaan niistä sielujen keskenään sopimista tunnistusmerkeistä. Jos kyse olisi vain ulkonäkönirsoilusta, niin silloin se kiinnostava olisi komea/kaunis, mutta niin se ei tunnu minun kohdallani kuitenkaan olevan.

Minä haluan erakkotaipumukseni vuoksi parisuhteen, jossa ei hankita lapsia eikä asuta yhdessä, vaan molemmilla on oma kämppä jotta saadaan myös sitä tarvittua yksinoloa. Näinollen seksi, romantiikka ja fyysinen läheisyys ovat aika olennainen osa parisuhdetta minulle, minkä vuoksi pelkkä sielujen sympatia ei motivoi muuhun kuin ystävyyteen. Tilanne on varmaan aika erilainen, jos kaipaa lapsia ja yhdessä asumista, tai edes yhdessä asumista ilman niitä lapsia. Silloin nousevat ehkä tärkeimpään osaan ihan toisenlaiset ominaisuudet mahdollisessa kumppaniehdokkaassa.

Merjaperhana, kuvasit juurikin sitä sielunsopimuksen sielujen toistensa tunnistamisen hetkeä tässä tekstissäsi:

Viehätysvoima on katsojan silmässä (tai kuulijan korvissa, haistajan nenässä, mikä kullekin on tärkeää), joten ihminen joka ei minusta ole ollenkaan viehätysvoimainen, on  erittäin viehätysvoimainen jonkun toisen mielestä. Minusta on lohdullista, että makuja ja tapoja kokea toinen ihminen on niin monia. Viehätysvoimaa ei voi siis määritelläkään muuten kuin subjektiivisesti. Yleismaailmallisesti haluttuja ominaisuuksia kumppanissa fyysisellä puolella taitavat olla lähinnä 'terveen näköinen' ja 'hyvä hygienia.' Jälkimmäinen noista osoittaa aika hyvin mielenterveyden tasoa, esimerkiksi masentunut ei juurikaan jaksa hoitaa itseään ja ihminen joka ei tykkää itsestään ei sen vuoksi usein hoida itseään hyvin. Niinpä ne yleismaailmalliset ulkonäköjutut ovat ehkä karkeasti ajatellen 'ruumiiltaan ja mieleltään terve' ja kaikki muut ulkonäköjutut ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä jotka ovat jokaisella omanlaisensa.

"Eileithyia:
Fyysinen viehätysvoima on oikeasti henkistä kemiaa, joka johtaa fyysiseen aktiin. Ei siinä sen kummempaa. Näin ainakin minulla. Ulkonäöllä ei ole siinä mitään tekemistä. Jos on kemiaa niin haluaa toista ulkonäöstä riippumatta. Piste. Maailma on pullollaan hyvännäköisiä tyyppejä, mutta minulla se tarvii paljon enemmän. Varsinkin sellainen ihminen jolla on hyvä olla itsensä kanssa on puoleensa vetävä."
Just näin. Tätä mä hain, mutta Eileithyia osas sen sanoo paljon paremmin.
Käsitin nimittäin että MP - Mä en muuten tykkää sun nikistä, mun mielestä se osoittaa hirveesti negafiiliksiä sua kohtaan joka kerta kun sitä käyttää, ja voi olla että ei ole ollut tarkoitus, mutta ehkä tästäkin johtuin sitten käsitin sut niin että sulla ei ole hyvä olla itses kanssa -tosiaan ei pidä itsestään sellaisena kuin on, ja se on ensiarvoisen tärkeää voidakseen olla todella viehättävä, eikä vain jotain muuta, jonkun toisen silmissä. En usko, että kukaan pitää hehkuvan karismaattisena ja hyvännäköisenä ihmistä, joka ei pidä itse itsestään.

Kaikissa meissä on valtavasti viehätysvoimaa. On eri juttu, kuka sen näkee tai minkä verran elämää vierellä kulkee. Jokainen kohtaaminen on arvokas kestosta huolimatta. On turha sanoa, ettei ulkonäkö merkitse. Tottakai se merkitsee, kaikilla on niin erilaiset mieltymykset ja aina löytyy lisää mielipiteitä. En voi sanoa, etten viehättyisi myös ulkonäöstä. Ilman muuta. Mutta se henkilö, jota itse pidän viehättävänä ja hyvännäköisenä, ei välttämättä jonkun muun mielestä ole kumpaakaan.

Viehättävien ihmisten kohtaaminen on joka kerta yhtä kummallista ja jaksan ihmetellä sitä, miten maailma heittää näitä eteen. Ei auta kun olla kiitollinen!

No niin, jos minäkin noiden kautta katson asiaa.. no,  :askendentti: on Kauriissa, eli oman energian/karisman esille tuominen ainakin ensi kertaa tavattaessa on aika hillittyä, asiallista, pidättynyttä ja vaatimatonta, joskus jopa torjuvaa, eli en nyt mikään ihmismagneetti ainakaan ole. Ehkä jos positiivisesti miettii niin jotain viileää tyylikkyyttä tai vastaavaa voisi olla kuitenkin? DC on Rapu ja siinä ihan vieressä myös  :mars:, mutta nämä piirteet näkyvät vasta vähän läheisemmissä/tosi läheisissä ihmissuhteissa (no jaa ja Ravusta en nyt tiedä muutenkaan hmm...).

 :venus: sen sijaan on Kaksosissa, ja olen huomannut olevani aika eloisa, kiusoitteleva, arvaamaton ja helposti kyllästyvä, mitä "viettelyyn" ja miehiin tulee. Tykkään pitää hauskaa ja heittää läppää, mitään liian sitovaa tai vakavaa en kauhean hyvällä katsele ainakaan ennen kuin on tutustunut kunnolla. Ja kommunikoinnin pitää toimia! Tylsiä tai tuppisuita en kauan jaksa. Naisellisuutta en mitenkään korosta, päin vastoin, aika helposti ilmaisen että haluan olla vapaa, enkä anna tunteiden velloa.  :venus: :aspect_opp: :saturnus: ja  :uranus: tietysti tuo omat hankaluutensa myös...

11. huoneessa on  :jousimies: ja  :uranus: mutta en osaa ihmisryhmistä pahemmin sanoa, viihdyn paremmin pienissä porukoissa ja otan helposti aika syrjäänvetäytyvän roolin, koska en jaksa taistella siitä että saan ääneni kuuluville. Ihmisryhmissä on kyllä se hyvä puoli, että voi ajatella omiaan ja antaa muiden hoitaa puhuminen, jos ei kiinnosta osallistua keskusteluun. Ja usein mulla on niin omanlaisia mielipiteitä etten halua lausua niitä julki, kun kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi  ;D

Kympissä on  :jousimies: ja  :saturnus:... tuosta on aika vaikea tarkemmin sanoa, eikös ne ole ennemminkin muiden mielikuvat jotka tässä yhteydessä vaikuttaa, ei omat?

 :kuu: eli tunneperäiset kontaktit, taas  :kaksoset:, eli pyrin pitämään tunnepuolen aika piilossa ja mieluummin puhumaan asioista. Melko viileästi suhtaudun toisten tunteenpurkauksiin.

Sitten vielä  :aurinko: joka on Ravussa ja 5. huoneen komerossa.. viitosessa Aurinko on kotonaan, että jonkinlaista piilevää karismaa minussakin taitaa olla, toivottavasti tulee esim. esiintymistilanteissa esiin. Niin, ja koska mun   :aurinko: tekee kolmiota Plutoon, Skorpionivaikutus (=karisma) näkyy jonkin verran. Tekeehän  :aurinko: muitakin aspekteja, mutta tuo Pluto on ehkä tässä yhteydessä tärkein.

//

Sitten se, mikä saa minussa herättämään mielenkiinnon johonkin ihmiseen, on juuri tuo karisma, ja tässä ketjussa on käynyt selväksi, ettei siihen kuulu pelkkä ulkonäkö, vaan kaikki: olemus, tapa liikkua, pukeutuminen, kommunikointi, älykkyys, haju, persoonallisuus, elämäntapa... varmaan on vielä kaikkea muutakin mitä ihminen havaitsee tiedostamattaan, joka vaikuttaa siihen pitääkö jostain tyypistä vai ei, ja paremmin tutustuttaessa tietysti kaikki arvot ja muut tuommoiset vaikuttaa. On totta, että vasta kasvotusten tavattaessa osaa kunnolla sanoa, onko kemiaa vai ei, ja joissain tapauksissa ei heti ensi kerralla tiedä, millainen kemia on tarkalleen ottaen kyseessä, mutta osaan ainakin heti sanoa, jos EN pidä jostain ihmisestä, varsinkin miehestä siinä mielessä. Ja tietysti iän myötä olen oppinut, millaiset ihmiset ei ainakaan ole mun tyyppiä, koska ei sekään aina ihan niin selvää ole ollut. Eklektikon kanssa olen siinä samoilla linjoilla, että jos ei fyysinen kemia toimi esim. parin tapaamiskerran jälkeen, se tuskin siitä myöhemminkään syttyy. Toinen ehdoton toimiva must on kommunikointi, se on "väärin" mennessään mulla melkeinpä enemmän turn off kuin ulkoinen olemus.

Minuun vaikuttaa myönteisesti ihmisessä ainakin älykkyys, huumorintaju ( :vesimies:,  :merkurius:), kaikenlainen luovuus/taiteellisuus/lahjakkuus ja Pluto-Kauris-mainen karisma. Myös omintakeisuus, anarkistisuus ja riippumattomuus ( :uranus:) ihmisessä kiehtoo, sekä jonkinlainen aktiivisuus ja käytännöllisyys, ettei ainakaan mikään full time sohvaperuna-nörtti ole kyseessä. Mutta nämä on aika pintapuolisesti kerrottuja juttuja.

Noin niin kuin yleisesti, mielestäni on 2 asiaa, jotka rakastumiseen vaikuttaa: fyysinen kemia, joka on itse asiassa aivoissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita, jotka evoluutio ja geenit määräävät (immuunipuolustusten yhteensopivuus tai jotain vastaavaa). Näihin ei itse pysty vaikuttamaan, ja näillä jutuilla on merkitystä vain ja ainoastaan jälkeläisten tuotannossa. On tutkittu, että tuommoinen biologinen "rakastuminen" kestää korkeintaan 3 vuotta. Mutta jos on myös yhteiset arvot, kiinnostuksenkohteet ja muuta joka yhdistää, suhde voi kestää hyvänä paljon enemmän kuin tuon 3 vuotta, miksei koko eliniän. Siinä sitten vaikuttaa nuo henkiset ja tunne-elämän jutut myös siihen fyysiseen toimivuuteen. Mutta aikamoista tuurin kauppaa on, löytääkö tuollaisen henkilön, ja sitä paitsi ihmiset muuttuvat, että ei ole mitenkään sanottua, että kaikki kasvaisivat "samaan suuntaan" vuosien varrella vaikka ovatkin parisuhteessa.

Oz nosti tuolla toisessa ketjussa esille asiaa, johon tykkäsin jotakin sanoa, mutta ehkä tämä ketju on parempi paikka tästä asiasta kommentoida, täällä kun on sen suuntasta ehkä puhuttu? Vaikka ehkä kommentti onkin hieman tarkoitetun vierestä heitetty Ebenian vanhaan viestiin, itse asiaan tykkäsin heittää oman lusikkani soppaan.  ::)


Nimittäin sen keskitien löytäminen. Kyllä itseään pitää myös kunnioittaa sen verran, että vaatii mieheltä niitä asioita mitä pitää tärkeänä. Kyllä sitä monet tyytyvät mihin tahansa vain koska eivät halua olla yksin, vaikka vain vaatimalla saisi sitä mitä ansaitsee. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Nirsoillakin saa niin kauan kuin se on oma valinta haluta mielummin olla yksin jos ei löydä sitä mitä haluaa.

Mutta valitettavasti moni samaan aikaan sekä valittaa kuinka ei löydä miestä, että odottaa sitä joka ensi silmäyksellä vie jalat alta ja on kaikkien unelmien täyttymys. Suuremmassa tai lievemmässä määrin. Monesti nämä jalat alta ensi silmäyksellä vievät tyypit kun ovat vielä niitä, joiden kanssa tasapainoista, rauhallista ja vakavaa suhdetta ei edes saa aikaiseksi, vaikka tuon miehen sattuisikin saamaan. Jos tuo tasapainoinen suhde siis on se mitä haluaa, jota monet tällaiset ihmiset ainakin sanovat haluavansa. Toinen asia voi olla, että jos ei kelpuuta ketään, voikin lopulta olla ettei todellisuudessa halua sitä kestävää suhdetta tällä hetkellä, uskottelee niin vain itselleen koska "niin kuuluu haluta" yms, ja siksi kärsii tilanteestaan.

Jos jokin tilanne ei vain tunnu sujuvan millään niin kuin haluaa, silloin on aina uudelleenarvioinnin paikka. Onko varma siitä mitä haluaa, ovatko omat asenteet oikeat jotta voi ylipäänsä saavuttaa haluamansa, onko jossain kohdin ennakkoluuloinen, onko ymmärtänyt jonkin asian väärin, tavoitteleeko asiaa ihan väärältä puolelta, pitääkö jostain vain yksinkertaisesti luopua jotta saisi jotain muuta jne. Turha sitä on mukautumatta hakata päätään samaan seinään jatkuvasti. Kaikkea ei voi saada, mutta elämä on valintoja täynnä. Ja sen sanon omasta kokemuksesta, että kannattaa kokeilla sellaisiakin, mitä ei omaan "kriteeristöönsä" kuuluisikaan, sillä sieltä ihan totta löytää ainakin mahtavia uusia kokemuksia jos ei muuta.  :)


muok. Monesti ongelmana voi olla juuri se, minkä tyyppisistä miehistä viehättyy, ja se pitäisi heittää täysin päälaelleen, jotta voisi saavuttaa jotain tasapainoista. Karmako vaiko mikä se sitten on, joka ajaa niihin samoihin ongelmiin uudestaan ja uudestaan, eikä siitä oikeasti voi syyttää kuin itseään. Pitäisi kokeilla jotain ihan radikaalisti erilaista. Ihan vaikka vain katsoakseen mitä siitä syntyy, jos muutoin ei tunnu onnistuvan millään.

Mulla ehkä on helppo persoona miehen löytämisen kannalta siinä, että näen jotain mielenkiintoista, viehättävää ja kaunista monissa ihmisissä. On kohtuullisen pieni prosentti ne ääripäätapaukset, jotka eivät ulkomuotonsa takia sytytä ollenkaan. Niitähän aina on, olisi kyllä tekopyhä jos väittäisi ettei olisi. Mutta keskenään täysin erilaiset tapaukset voivat olla omina itsinään hyvinkin viehättäviä. Uusia kokemuksia on avautunut sitä kautta kun on tarttunut tilaisuuteen sellaisissakin tapauksissa, jotka eivät itselle olisi tavanomaisia. Itse asiassa sitä kautta on oppinut löytämään sen mitä lopulta miehestä haluaa, millä asioilla on se suurin merkitys, mitkä asiat ratkaisevat ja mitkä asiat taas ovat tosi kivoja juttuja kyllä, mutta eivät riitä jos noita ratkaisevia asioita ei löydy. Sillä täydellistä ihmistä ei täältä koskaan voi löytää, vaikka tuntuukin että sovitaan tuon miehen kanssa niin mahdottoman hyvin yhteen. Mutta siksihän me sovitaan, että kumpikaan ei olla täydellisiä, vaan hyväksytään toistemme virheet, ne ei ole niitä ratkaisevia tekijöitä.

Pakko päästä pätemään tähänkin topikkiin, itsellänihän on lähinnä negatiivista viehätysvoimaa ja se karkoittaa niin naiset kuin miehet. Se herättää ihmisissä lähinnä myötähäpeää, vihaa, kateutta, surua ja ivaa. Onneksi olen itse aivan vitun tyhmä ja en tajua tilannetta ollenkaan vaan muut ymmärtävät sen minua paremmin ja toivottavat minua suohon ja muutenkin luuseriksi. Onneksi minulla on vahva tunne että tilanne muuttuu vielä joskus minun voitokseni ja sitten kyllä siemailen viiniä ja naureskelen muille auringon loisteessa. Onneksi on teitä joilla riittää karismaa älyä ja viehätysvoimaa ja ties mitä ihanaa te pidätte huolen toisistanne kaikilla katalilla tavoilla niin meille "lowlifeille" jää riemua iloita aivan itsekseen omasta suuresta pienestä mielestämme ja kivoista verhojen väreistä sekä muusta sellaisesta joita ihmiset pitävät lähinnä "tavallisina" asioina.

ps.. olen myös vitun hullu - sekopää - kaappihomo - ja aivan vastenmielinen ihminen - olen myös erittäin ruma mutta pidän itseäni kauniina.
pss. Jos luit koko tämän postauksen sinussa täytyy olla jotain vikaa, koska 90% ihmisistä skippaa tämän viestin ensimmäisen lauseen jälkeen.
psss. axella lisää mitätahansa viehätysvoimaa!

Minussa siis täytyy olla jotain vikaa, koska luin postauksen loppuun  :crazy2:
Ei haittaa.

Olosi hepottuisi, jos tulisit kaapista ulos. Hyväksymällä ja rakastamalla itseään vetää puoleensa rakkautta. Tiedän, se ei aina ole helppoa. Mutta aloita ihan pienistä asioista. Esim. lopeta itsesi vähättely ja haukkuminen tällä foorumilla -  aloita kertomalla hyvistä puolistasi.

ps. axe haisee kamalalle...  ;)

Joo!
Mäkin haluan kuulla sun hyvistä puolista?
Aloita kertomalla edes yksi  :smitten:

Ja Axe tosiaan haisee pahalle  ;D

Koen seuransaannin periaatteessa aika helpoksi, kun mulla on tapana tehdä itseni sillä tavalla näkyväksi, että joku ihan varmasti kiinnostuu, yleensä useampi, riippuu vähän paikan tasosta (ja millä tuulella olen) ja miellyttääkö muuten paikan anti. Jos näkyminen ei sitten jostain syystä riitä, menen johonkin porukkaan heittämään läppää. Yleensä joku kiinnostuu kuitenkin.  ::)

Eli  :aurinko: :aspect_con: :pluto: nousussa ja  :kuu: :jousimies:.

Jokainen nousuvaaka osaa olla hurmaava (heh heh) mutta mä käytän kyseistä ominaisuutta melkeinpä vasta jos muu ei riitä. En suinkaan ole mikään erityisen hyvännäköinen, enimmäkseen siis mun "viehätysvoima" perustuukin röyhkeyteen, oveluuteen ja verbaalikikkailuun - sillä tavalla olen pokannut ns. kaikkien tavoittelemia tapauksia, mukaanlukien pari julkkista.  8)

Kaapista on vaikea tulla ulos kun se on täynnä rojuja. Kyllä minä hyväksyn itseni ja liian monen muun ympärilläni hyväksyn myös homouteni, feminiinisyyteni ja maskuliinisuuteni. Kiitos kauniista neuvotasi oli erittäin virkistävä lukea näin hyvän ihmistuntijan osuva neuvo. Oletko sinä tullut kaapista ulos, kun noin rohkeasti otit asian puheeksi

Kaapista on vaikea tulla ulos kun se on täynnä rojuja. Kyllä minä hyväksyn itseni ja liian monen muun ympärilläni hyväksyn myös homouteni, feminiinisyyteni ja maskuliinisuuteni. Kiitos kauniista neuvotasi oli erittäin virkistävä lukea näin hyvän ihmistuntijan osuva neuvo. Oletko sinä tullut kaapista ulos, kun noin rohkeasti otit asian puheeksi
[/quote]

Mun veli tuli kaapista jo teininä ja vanhempani hyväksyi tilanteen aika nopeasti ja minä sen kyl tiesinkin jo ihan kertomatta että veli ei tykännyt työistä. Kandeis kokeilla, ehkä se maailma ei siihen kaatuisi, en voi kyl tietää sun perheestä jos ne on vaikka jotain Kiihkokristittyjä.

Minusta homot ynm. on kaikki samanarvoisia ihmisiä. :smitten: Mieillä on vapaa valinta,ja jos tuntuu et tykkää samasta sukupuolesta, niin mikäs siinä. :coolsmiley: Ei se ihmistä pahenna. Olemme kaikki Jumalanlapsia, tyttäriä ja poikia. :smitten: :smitten:

No eiks toi homoilu nyt aika iljakasta hommaa ole ainakin kun miettii niin on se nyt vähän sairasta. Toisaalt kyl mä mielummin jotain hyvännäköstä jätkää panisin kuin jotain iha vitu rumaa muijaa. Et sanoisin et mun kokosella kyrvällä ehkä mielummin panen jotain jätkää kun jotai iha lorttoa akkaa. Tiukat minnit sitten ovat jo tarinan toisessa päässä. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä tällä kaunopuheisuudellani

Haha, mun mielestä taas Merjaperhana on paras nimimerkki tällä palstalla  ;D aivan ihana!

En ole tullut kaapista ulos, koska en ole kaapissa ollutkaan. Kuulun siihen pieneen ihmisryhmään, joka ei tunne vetoa omaan sukupuoleen.
Mielestäni rakkaus on aina kaunis asia, huolimatta siitä keiden välillä se on. Siksi rohkaisin sinua.
Mutta ole toki kaapissa ja tule ulos aikanaan -jos haluat. Moni on elännyt koko ikänsä kaapissa.

kiitti neuvosta. Temmellän siel kaapis nyt viel toivin

Juu, kannattaa olla ihan varma ulostulosta. Saattaa olla aika rankka prosessi ympäristöstä riippuen.
Tavallaan otit jo ensiaskeleen, kun kirjoitat täällä. Se on hyvä alku  :smitten:

Kaapista tultu ulos, klaustrofobia vaan lisääntyi  :angel:

Silkasta uteliaisuudesta kysäsen, miten vanhempas suhtautui?

Ööh en oo kertonu vanhemmilleni vielä ja oon korkeintaan biseksuaali joten Faijan ei tarvi tietää kaikkea ;)

Tämä on mennyt multa ohi.

Miltä nyt tuntuu? (klassinen typerä kysymys)
Miksi klaustrofobia lisääntyi? Useinhan jotkut asiat pahenee prosessin aikana ja lopulta ne helpottavat. Eikä isien tarvitse tietää kaikkea  ;)
Tuskin heterolapsostenkaan isit tahtoo tietää yksitysikohtia ja kumppaneita karvoineen päivineen...

Oi, vetovoima, kuinka saisin tuon magneetin tehoa väännettyä pienemmälle... Astrologisesti olen:

 :aurinko: :vesimies:
 :askendentti: :skorpioni:
 :kuu: :kalat:
( :merkurius: :vesimies: )

Erään "energiahoitajan" (en viitsi eritellä tarkemmin) mukaan minulla on hyvin vahvat seksuaalienergiat.
Ulkonäöstäni sen verran, että en ole mitenkään tyypillisen suomalaisen näköinen enkä pitkä. Minulle on sanottu, että olen sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Vaikka on minussa kyllä vahva annos ns. pimeääkin voimaa sisällä...

Ensin viehätysvoiman negatiiviset puolet:

Liekö se nousumerkin syytä, että hullut rakastuvat minuun. Sanovat, että katseeni on viettelevä, vaikken tosiaankaan tieten tahtoen olisi silmilläni viettelemässä. Kerrottu on myös, että katseeni on läpitunkeva, pistävä ja jopa murhaava. Sekös hulluja innostaa entisestään. Olen nouseva Skorpioni. Pistin kyllä viuhuu yhtenään, kun saa noita hulluja karistella kannoilta. Rasittavaa. Osa heistä lopulta luovuttaa sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena, osa haluaa haastaa minut kaksintaisteluun ja tuhoavat siinä itsensä. En ole vielä löytänyt "karmattomia" keinoja hullujen torjumiseen - hienovaraiset konstit eivät toimi (paitsi totaalinen ignooraaminen joillekin). Poliisi ja oikeusistuin ovat tuttuja paikkoja. Jos tästä jatkuvasta ahdistelun kohteena olemisesta ja taistelusta pitää jotakin hyvää löytää, niin ovatpa nämä kokemukset tehneet minusta hyvin voimakkaan naisen - minua on turha yrittää kiristää ja uhkailla, työpaikkakiusata, koettaa omistaa tai mitään muutakaan.

Kuu Kaloissa ja Aurinko Vesimiehessä tietää empaattisuutta kohdallani. Nykyään olen oppinut hillitsemään empatiaani, enkä jaa sitä aivan kaikille. Saan helposti takiaisia, jos osoitan ystävällisyyttä ja myötätuntoisuutta. Toisaalta, monet ihmiset aistivat nuo ominaisuudet minusta, vaikken niitä toisikaan ilmi. Tuntemattomatkin tulevat usein uskomaan minulle synkimmät murheensa ja oudoimmat salaisuutensa, enkä liioittele. No, ei siinä muuten mitään, minusta on mukavaa auttaa ja kuunnella, mutta sitten monet "vastalahjaksi" ihastuvat minuun. Sitä minä en oikein jaksa.

Positiiviset puolet:

Minusta yleensä pidetään aina kaikkialla, minne menenkin. Jään helposti ihmisten mieleen. Osaan jutella asioista kuin asioista, ja se tekee seurastani suosittua - olen myös mainio tarinankertoja. Herätän luottamusta. Minulle kerrotaan mitä ihmeellisimpiä elämäntarinoita (kuten aiemmin mainittua). Vaatimattomat fyysiset mittani herättävät hoivaamisviettiä sekä miehissä että naisissa - tahtovat ottaa minut syliin ja suojella. Minun ei tarvitse kuin kävellä kadulla tai käydä ruokakaupassa niin kiinnitän ihmisten huomion, halusin tai en. Ihmiset tulevat puhumaan minulle tai muuten lähestyvät minua; hakevat katsekontaktia, hymyilevät, tulevat lähelle... Lapset jäävät tuijottamaan pitkään, etenkin vauvaikäiset.

Ai niin,

Salaperäisyyteni kiehtoo monia. Sanovat, että minussa on jotakin jännittävää ja taianomaista. Sanovat, että hohdan valoa ja säteilen positiivista energiaa. Että kosketukseni parantaa. Ja että olen outo ja erikoinen, "joku noita", täynnä kaikkea salaperäistä, mitä on vaikea ymmärtää.

Nykyisin oon koettanu pukeutumisella laimentaa etenkin miesten mielenkiintoa minua kohtaan; en pue jalkaani korkokenkiä enkä ylleni muitakaan liian vietteleviä vaatteita. Se auttaa vähän, heh.

Tietääkö joku täällä joitakin syntymäkartan aspekteja, jotka osoittavat vetovoimaisuutta/viehätysvoimaa?

Joo mä laitan kaupungille lähteissä automaattisesti suojat päälle, ja saan kulkea "näkymättömänä", itse asiassa huomasin tän vasta aika vasta  :)

Oon ylitunteellinen, ulkonäköperfektionisti ( :aurinko: :harka:, :askendentti: :vaaka:). Toisaalta mullon 5.huoneessa (romantiikan luova ilmeneminen)  :mars: :kalat:, luonnostani "viaton peluri" , silmäpelit ja kauriinkatseet tulee selkärangasta, ja oon iteki välillä vähän säikähtäny tuota pinnalta hauraalta vaikuttavaa pirua minussa :P Johtunee et samaan aikaan myös  :venus: :oinas: hullaantuu ja tahtoo tuntea, olla aidosti läsnä, on vähän epävarma oudossa ilmapiirissä.. Joten ihan hyvä noi automaattisuojaukset sinänsä ;) Et saa aikaa ottaa "aseet" käyttöön vaan kun kaikkia osapuolia leikityttää, ja kun tosi kyseessä :)

Kyllä mä uskon, että viehätysvoima on kaikissa, mutta sen ilmenemismuoto/ reitti saattaa vaihdella (tulla ilmi kartan avulla tai muita hoksottimia käyttäen). Ja sit et miten hyvin on yhteydessä/ avoin omalle viehätysvoimalleen, eihän se ilmi tuu, jos on ihan hukassa sillä alueella :) (nekin ongelmat+avaimet voi näkyä tietty kartassa, jos hoksaa katella siitä vinkkelistä).

Ronjanrenttu toi sun elämäs kuulostaa aivan täydelliseltä leijut varmasti jossain hattarapilvessä kunjengi sua noin palvoo =) Mulla on ihan samanlaista mutta parempaa. Jengi suorastaan ohjaa ja johdattaa mua ja mulla oo koskaan mitään esteitä eikä seiniä kun limboan niiden alta joutsenensulavasti. hmm. Menee liian paksuksi. Paras lähtee takasin maan pinnalle tai pinnan alle ja alkaa vaikka luuttuamaan ;). Viestis oli mukava, kiva viihdyttävä mutta aistin pinnan alla kuumottavan katkeruuden :coolsmiley:

Onpas hyvin paljon samankaltaisia kokemuksia Ronjarenttu! Ei ihan mutta pitkältä osin.
Täällä on ihan joku ketju...vai onko se juuri tämä sama, jossa noita syntymärkartan viehättävyys ja vetävyys aspekteja ja sijainteja on enemmänkin mietitty.

Mutta se, että vedät hulluja puoleesi, johtuu sinusta itsestäsi. Saat sitä, mitä uskot ansaitsevasi, ja uskot saavasi.
En mä tiedä, aurinko vesimies täälläkin. Mitä sun Neptunus tekee?

Kuuhilda. Tuo vetovoiman laki on kyllä käväissyt mulla mielessä. Ehkä tulen vetäneeksi hulluja puoleeni juuri siksi, että minä en halua heitä elämääni? Sillä ainakaan en usko ansaitsevani tai saavani heidänlaisiaan. Pitäisiköhän lakata kokonaan ajattelemasta koko asiaa, niin hekin lakkaisivat kiinnittämästä huomiota minuun. Oletko sinä löytänyt omalla kohdallasi jonkin ratkaisun asiaan?

Kartallani on  :neptunus: :aspect_squ: :kuu: sekä  :pluto: :aspect_sex: :neptunus:. Eivät taida kauheasti liittyä yllä käsiteltyyn asiaan, vaan muihin seikkoihin. (Joku voisi tosin ilkeyksissään nyt heittää, että tuo ensimmäinen aspekti tarkoittaa sitä, että minä todellisuuspakoinen vain kuvittelen kaiken voimakkaalla mielikuvituksellani, joo-o...) Niin, kiitos vinkkauksesta ketjun suhteen, koetan tonkia sitä täältä foorumiviidakosta.

mii-i. Kun sanot laittavasi suojaukset päälle, kuinka teet sen?

No eipä paljon apua ole tuosta vinkkauksesta :D
Harmittaa kun täältä on niin vaikea löytää mitään jälkeenpäin, jollei muista juuri oikeita sanoja.

No minä voisin sormella osoittaa tuoa Neptunuksen ja Kuun neliötä nyt. Minulla siis se sama.
Ne vikapäät haistaa kaukaa sun sokean uhrautuvuutes, mitä vain sun etees rakkaani, kunhan rakastat, meille ei edes taivas ole rajana, rakkauteni korjaa kaiken ja niin edelleen.
Kuulostaako yhtään tutulta? Mulla neliön opit käytynä läpi, todistus niinsanoakseni takataskussa  :buck2:

Pluton sekstiili on sekin minulla myös, mutta se nyt löytyy kaikilta about saman ikäisiltä.

Mun ratkaisuni on ollu hemmetinkova työ itseni kanssa, siis pitkän kautta käsitelly lapsuuden ja ties minkä traumat ja päästänyt irti.
Tänäpäivänä elämään ei enää tule hulluja, vaan ihania ja lämpöisiä, aitoja ihmisiä, eli luulisin olevani oikeassa suunnassa.

Valitettavasti kirjallinen ulosantini ei nyt oikein pelaa...jotenkin tökkii...hauska löytää kohtalotoveri kylläkin!

Sanoit myös olevasi nykyään ihminen joka puollustaa itseään ja on käyty tuomarin edessä kerran jos toisenkin tai sinnepäin...no joo. Sekin on niin samankaltaista. Mutta koetko menettäneesi mitään tuossa taistelussa? Sen sijaan että olisit vain saanut ja löytänyt?

Mulle on joskus sanottu, että kerään ympärilleni mielenvikaisia ihmisiä. Mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan, se on minun kohdallani jotain minkä teen kyllä ihan itse. Pidän erikoisista ihmisistä, ja usein siinä samassa sopassa sitten ei kaikki ole ihan normaalia. Mutta että hulluja.. ehkä olen vielä pahemmin neptunuksen ja kalan vaikutuksen alla, sillä en osaisi sanoa kenestäkään tuntemastani, että olisi hullu, vaikka olisi mimmoinen. Muutenkaan en käytä tuommoista sanaa.  ;D

Pakkomielteiden aiheuttaja tiedostan, että voisin herkästi olla, ja huokaan todella syvästi ja kiitän etten ole pahempaan sen tiimoilta joutunut. Annan ihmisille herkästi jonkinlaista tarttumapintaa, haluankin antaa heille hyvää mieltä ja lämpöä, mutta kääntöpuolena voi sitten tulla kaikenlaisia pakkomielteitä. Ehkä kuitenkin herkän olemukseni johdosta vältyn niiltä? Jos olisin esim. juuri noususkopu, se heijastaisi ihmisiin tuota tarvetta synnyttää pakkomielteitä? Sellainen kuva minulla on, että minua lopulta pidetään kuitenkin herkkänä, jolle ei haluta pahaa ja siksi pakkomielteet eivät herää tai niitä ei haluta toteuttaa rankasti. En anna olemuksellani niille kovaa kovaa vastaan takaisin.

No, minä siis en ole hullumagneetti varmaan kuitenkaan. Voin ehkä tietää mitä ronjanrenttu tarkoittaa, ja uskon että nousevalla merkillä skorpionilla on paljon merkitystä siinä, että se herättää ihmisissä jollain käsittämättömällä tavalla syvältä syövereistä halua haastaa. Herättää pinnalle sen "hulluuden" niissäkin, joissa sitä ei muuten pinnalla ole. Tulee mieleen isäni, joka on myös noususkopu, hän on puhellut kokemuksistaan, miten vaikeaa on hoitaa välillä ihan jokapäiväisiä asioita, kun tuntuu että olemus vain herättää ihmisissä kummallisia reaktioita.

Ronjanrenttu, ihan yksinkertaisena ajatuksena asc-aur-kuu yhdistelmästäsi tulee mieleen: että noususkopu luo olemukseen voimakkuutta, johon monet tarraavat kiinni ja uskovat tällöin sinua niin vahvaksi, ettei sinua voi kaataa, jolloin hyvällä omalla tunnolla voivat tarrata kiinni. Kuukala heijastuu välillä välistä tuoden lämpöä ja empatiaa, mutta aurinkovesimies ei ole mikään empatian lähettiläs, vaan yllättävä toimija, joka voi yhtenä päivänä olla lämmin ja toisena kylmä, jolloin näiden kahden ristiriita voi hämmentää ihmisiä, ja saada ehkä siten vielä enemmän tarraamaan sinuun kiinni ja menemään pitkälle asioissa, sillä annat heille syytä myös vihata sinua. Nopeana ajatuksena näin tulee mieleen.

Ja kolmantena viestinä perään kirjoitellaan tuosta omasta vetovoimasta.
Tuossa viime päivinä nimittäin olen miettinyt, että minulla ei oikeastaan ole ollut mitään vaikeuksia saada miehiä kiinnostumaan minusta. Se on ollut todella helppoa itse asiassa. Enkä oikein tiedä mikä sen pohjimmiltaan aiheuttaa tai mistä viehättävyyteni syntyy. Se tuntuu oudolta siksi, että minuun on hyvin vahvasti juurtunut teiniajoilta se ajatus, että olen se ruma tyttö. Pidän itseäni nykyään viehättävänä kyllä, mutta on tuo ajatus juurtunut jollain tapaa kuvaamaan identiteettiäni. Enemmän samaistun seinäruusuun kuin siihen lumoavaan kaunottareen, vaikka todellakaan en pidä itseäni rumana vaan päinvastoin. Mutta, en koe mitään tarvettakaan olla mitenkään keskipiste. Eihän siihen kaikkien tarvitse pyrkiä. Silti minusta on kiinnostuttu ja minulla on nytkin ihana mies, joka pitää minua kauniina ja viehättävänä. Se riittää.  :)

Kas kummaa että puhuit Ave tuosta haastamisesta. Kun sitä nyt tässä pyöritellyt. Ja siis juuri aiheutit minulle ahaa elämyksen, tuon vahvuuden ja herkkyyden liitto.
Mukavan ihana ja herttainen mutta sitten siellä on sitä jotain kovaa, joka pistää loppupeliessä haastamaan, kova kovaa vastaan, panokset nousee.
 Skorpparia ei juuri ole, noh, on se keskitaivaalla Saturnuksen kanssa tuo Pluto.
Mutta minulla se on varmaan jotain muuta, jolla kuitenkin on samankaltainen vaikutus. Liekö sitten stelliumit ja planeetoojen keskittyminen rykelmään ascille ja keskitaivaalle, jolloin siellä on potkua. Ja no niin, kuu oinas.

Tuo vetovoima, josta minä ainakin mietteitä heittelin, ei ole sellaista, jota vain miehet tuntevat naista kohtaan...se on siis jotain muuta kuin fyysistä. Siis kaikki ihmiset, miehet, naiset, lapset, vanhat, nuoret jne. Nuorempana voikin olal että olin niin kaunis, että siksi tuijottivat, mutta siitä ei voi olla kyse enää tänäpäivänä...en siis pidä itseäni rumanakaan, mutta en minä kyllä mitenkään kauneutta hehkukaan. Sen on oltava jotain muuta.
 :-\

Se on sitä karismaa?  ;)

Mielenkiintoisen karisman (tai karismaattisuuden kokemisen) määritelmän kuulin, että karismaattiseksi koettu henkilö omaa ominaisuuksia, joita karismaattisuuden kokija itsessään haluaisi olevan. Se taas, onko niitä oikeasti on toinen juttu. Eli karismaattisuus tarkoittaa lopulta sitä, että persoonassa on projektoimispintaa mihin heijastaa omia toiveitaan.

Kuuhilda, kovan työn kuulostatkin tehneesi. Onnittelen sinua.

Kyllä minusta tuota kuvailemaasi ajattelua löytyy, että "minä teen mitä tahansa, minä korjaan kaiken, jos vain rakastat", mikä on kyllä ollut useammin turhaa kuin palkitsevaa uhrautumista ihmissuhteissa. En kuitenkaan ole hullaantunut hulluista, MUTTA minut on kahdesti kiristetty suhteeseen vetoamalla mm. sellaiseen, että "jos mua ei rakasteta ja jos mä jään yksin, mä otan hengen itseltäni". Molemmat olivat päihdeongelmaisia ja masentuneita ihmisiä. Toinen tahtoi niin kovasti omistaa minut, että kun ilmoitin jatkavani nyt matkaa eri suuntaan, sain häneltä selkääni. Ja toinen yritti vastaavasti hypätä parvekkeelta. (Siis nämä olivat kaksi ihan eri ihmistä ja eri aikaan, tämä täsmennyksenä mikäli kirjoitukseni on epäselvää.) Kyllä minä heidän vuokseen jouduin tosiaan uhrautumaan, vaikken - inhottavaa sanoa - kumpaakaan heistä koskaan rakastanut, auch!

En oikeastaan koe menettäneeni noissa taisteluissa mitään. Olihan ne tietysti siihen aikaan vaikeita asioita, joista piti käydä puhumassa psykiatrian alan ihmisten kanssa vuosien ajan, mutta nykyään... Nykyään ymmärrän, että ne kokemukset oli kaikesta huolimatta mulle hyödyksi. Viha ja katkeruus ovat laimenneet vienoksi kiitollisuudeksi siitä, että kokemusten ansiosta uskallan nykyään seistä omien oikeuksieni edessä, arvostaa itseäni. Vastikään mielessäni kiitin pahoinpitelijäni sielua, sillä ilman sitä kokemusta olisin luultavasti edelleen sinisilmäinen ja uhrautuvainen tyttö, jota kuka tahansa voi pyöritellä ja kiristää. Noiden juttujen ansiosta olen muuttunut tyystin ihmisenä ja uskoakseni juuri siihen suuntaan, kuin on tarkoitus.

Kyllä munkin elämääni saapuu myös lämpimiä, hyväntahtoisia ihmisiä, mutta samaan aikaan edelleen noita ei-toivottuja ihmisiä tulee kutsumatta kuvioihin... Pitkän taistelun olen jo tähän mennessä ehtinyt taistella ja alkaa tuntua siltä, että eikö tämä voisi jo riittää.

Ehkä joku sormi voisi osoittaa Plutonkin suuntaan, sillä mikäli oikein olen osannut tulkita, on se nouseva planeettani (ja jollei ole, Pluto silti pääsee minuun käsiksi nousumerkkini kautta) ja ehkä juuri siksi hullut jäljestävät minua... Jospa kaikki heistä haluavat antaa minulle mokomalle jonkin oppiläksyn! Nahkaa tässä ainakin on saanut luoda urakalla.

Ai kamala, tuo edellinen viesti on kirjoitettu niin kuin olisin nyt sitten vanehmpikin henkilö. Oivoi :D

Noh, tuo määritelmä Ave kääntää kyllä ajatukset sinne ykköshuoneen Neptunukseen minun kohdallani. Siinä sitä on mihin laittaa omia kuvitelmiaan.
Ja ne Uranus ja Jupiter ascilla edesauttavat varmasti. Jostain muistan lukeneeni ainakin Uranuksesta nousulla, että se tuo personaan sähköistä vetovoimaa  ::) Ja Jupiter tuskin ainakaan jättää persoonaa mihinkään varjoon, kun vielä omassa merkissään möllöttää.

Ah, juuri noin minäkin ajattelen Ronjarenttu. Rakasta vihollistasi, sanoi joku, ja se on todella hyvä ohjenuora.
Mutta minä ehkä ajoin takaa sellaista kykyä kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, ilman epäilyjä ja kyräilyä joka käänteessä. Ehkä kyky luottaa omaan arviointikykyyn ja omiin tunteisiin on kanssa joiltain osin menetetty...se voi olla, että se palaa ajan kanssa, ja hyvien kokemusten kautta.

Minäkään en enää sanoisi että olen elämäni TurmialanTommeja rakastanut, vaikkakin sen mukaan, mitä silloin rakkaudesta ajattelin, minä ilman muuta rakastin heitä.

Allekirjoitan tämän. Ja myös sen, mitä kerroit isäsi kertoneen. Luulenpa, että noista asioista näissä jutuissa mun kohdalla on hyvin pitkälti kysymys. Että tällaista vetovoimaa minulla. On vielä sanottava, että herkimmät ihmiset eivät kestä minua ja heistä nousee pintaan kaikenlaista pimeää, kun raastavat hermonsa takertumalla minuun. Niin ja vetovoimani ulottuu myös omaisuuteeni - esim. joku tuntematon mies käy kusemassa autoni oveen talvipakkasella ja sen sellaista. Noita ureoita pestessäni mietin, karmako se minulle kostelee niiden puolesta, jotka menettävät järkensä minuun tarrautumalla, vaikka en itse antaisi tietoisesti mitään aihetta tarrautumiseen. Nytkin olen ollut varkauksien uhrina samaan aikaan, kun olen kaikin voimin työntänyt erästä ahdistelijaa ulos elämästäni.

Nojoo, nyt livahdin sivupoluille. Mutta kiitos Ave^^, tämä syvensi näkökulmaani asioihin ja siellä syvyyksissä joku lamppu taisi syttyä.

Tuo nappasi jotenkin tuo kaikin voimin tuossa ^^
Siis...minulla ollut useampikin takiainen, ja siksi näitä miettinyt ja on ollut tilaiuuskia koettaa eri taktiikoita. Tällähetkellä takiaiseeni minulla on käytössä taktiikka, etten yritä yhtään mitään. Mitä vähemmän energiaa annan hänen suuntaansa, hyvää tai pahaa, sen vähemmän hän sitä minulta vie. Toivon, että tämä minun kuolleen lahnan taktiikkani jossain vaiheessa puree, ja hän luovuttaa ja päästää irti.
Toki olen vihainen ja enemmänkin hänen kulloisistakin tempauksistaan, mutta en anna hänen siitä tietää. Olen jo tullut ilmoittaneeksi hänelle, että hän on minulle kuollut, eikä sen jälkeen mitään.
Mikäli tilanne pahenee ja sitä vaatii, sitten hoidetaan asialliset asiat, kuten jutut poliisin kanssa.



Wiki sanoo karismasta näin:
"Sanaa karisma käytetään siis yleensä kuvailemaan yksilön vaivatonta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Se viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua (tai jopa vihaa, jos karisma on negatiivista) puoleensa. Termiä itsessään on vaikea kuvailla ja muita siihen liittyviä sanoja ovat viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Yleensä yksilössä pitää olla monia näistä ominaisuuksista, jotta häntä pidettäisiin yleisesti hyvin karismaattisena."

Kyllä vaan, Uranus ja Jupiter on minusta tuolla esillä ylenpalttisena ja sähköisyytenä, ja sitten Neptunus lie viehkeyttä ja mystisyyttä tuova elementti siellä? ::)

Ei ole todellista, täällä on yksi  :kuu: :aspect_squ: :neptunus: ja voisin kertoa kyllä kanssa vaikka mitä hämäriä tarinoita. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen kun tajusin, että en itse koskaan saa niistä ihmissuhteista mitään, mutta olen aina antamassa ja toivomassa, että minusta tykättäisiin. Otin erilaisen asenteen, että hitot en halua olla se, jolta aina vain otetaan energiaa ja kummasti porukka häippäsi sen jälkeen. Puf, kuin tuhka tuuleen.

En sanoisi, että olen karismaattinen, mutta varmaan silloin kun olen hyvällä tuulella minusta välittyy jotenkin sellainen  :kuu: :kalat: tyyppinen empatia ja valoisuus (  :kuu: :aspect_tri: :jupiter: ) ja nousu-ravun lämpö ja turvallisuus. Mutta tuo  :kuu: :aspect_squ: :neptunus:
niin, se on se mitä ei vain voi selittää.  :P

Kauhee itsekehuketju :P Aika siirappista. T: venus rapu

Noh, niin, ei Venus ravuille :D

Kyllä ihmisen pitää uskaltaa suhtautua itseensä positiiviestikin, vaikka suomessa ollaankin  :buck2:

Hahaa Lizzy!

Juu, tuon puff' ilmiön minäkin olen kokenut, kun rupesin korjaamaan asioita...

Tämä on varmasti aika tavalla henkilökohtainen mielipide, enkä mitenkään väitä, että Eklektikko olisi väärässä. Mikä toimii yhdellä ei toimi toisella  :) Ehkäpä fyysinen vetovoima on aika laaja käsite. Pidän itseäni hyvinkin visuaalisesti orientoituneena ihmisenä (olen kouluttautunut taiteiden alalla) ja ehkäpä juuri visuaalisuuden vuoksi pystyn näkemään lähes kaikissa ihmisissä jotain kaunista! Olen varma, että moni ei ole kanssani samaa mieltä, mutta harva ihminen on täysin ruma. Kyllä minua kiihottavat miehessä monet muutkin asiat, ja itseasiassa useimmiten juuri ne muut asiat kuin ulkonäkö. Karisma, ääni, tapa liikkua, silmät ja tietenkin se miten mies käyttäytyy sängyssä.

Oman viehätysvoimani salaisuus sitten varmasti on  :kuu: :aspect_con: :venus: ja  :askendentti: :leijona:. Ihmiset ihastuvat minuun helposti. Olen kuitenkin huomannut, että kirjoittaessani vaikkapa näin foorumeilla, tuo kaksoseni ei juuri tule esiin, vaan onnistun kuulostamaan helposti hyvinkin vakavalta jotkut ovat jopa sanoneet, ettö pelottavalta  :aurinko: :aspect_con: :merkurius:. Minusta olisi varmasti tullut oiva saaranaaja  :coolsmiley:

Mitä enemmän voimakasta tavaraa nousulla, siitä varmasti karismaa syntyykin. Ykkösessä ja nousussa olevat planeetat on vain pakko huomata. Mutta tuo neptunus ykkösessä herättää kyllä mielenkiintoni tässä, nimittäin sehän voisi ollakin merkittävässä osassa karismaattisuuden luojana? Ylipäänsä neptunus.. vaikka keskitaivaallakin.. ihailun kohteena olemisessa on aina mukana tavallaan jotain mystistä, jalustalle nostamista ja odotusten kasaamista siihen yhteen kohteeseen. Hmm..  ::) :)

Voi ei miten mielenkiintoinen aihe! Olen miettinyt tätä usein ja en tosiaankaan ole mikään itsekeskeinen tai itserakas ihminen, muta nyt on pakko puhua suoraan! Olen perus nätti nuori rapu nainen..en mikään missi tai klassinen kaunotar..silti minä "viettelen" miehiä ja voisin sanoa melkeimpä kenet vain  ::) Ystäviäni tämä joskus jopa ärsyttää ja he sanovatkin minun olevan käelevä flirtti  :o Mielestäni en ole..silloin tällöin joo kun teen sen tarkoituksella. Tässä on myös hämärää se että miehet jotka lähestvät ovat minun mieleeni ja sanovat usein asioita joita haluan kuulla. Tätä taahtuu muuallakin, mutta esim baarissa, jossa sama mies on käynyt vikittelemässä muita naisia sänkyynsä niin minua hän pyytää ulos  ???  tähänkin ystäväni ovat tympääntyneet kun heitä vikitellään sänkyyn ja minulle nin ei käy koskaan vaan aina käyttäydytään hyvin ja saatetaan ulos tosiaan pyytää..ensin tulin lopputulokseen että näytän tarhatädiltä..tämän kaverini ja miehet kuoppasivat..noh sitten mietin sen johtuvan lunnollisuudesta (olen sinut itseni kanssa, en kulje nenä pystyssä) no tuo satta näkyä ulospäin, mutta ei siinä määrin että joku känninen sen tajuaisi. Sitten päättelin että minä jollain tavalla tajuamattani manipuloin näitä miehiä  :2funny:  Jotkut sanovat tätä sisäiseksi seksikkyydeksi..en tiedä mitä se on..mutta tuottaa ongelmia myös siinä suhteessa, että jos käyn miesten kanssa ulkona, saan heistä ikuisia riesoja..siis kaikki jäävät roikkumaan, vaikka en tunne heitä???  ja koska olen itse herkkis enkä halua ketään satuttaa, en enään pahemmin ulkona ole käynyt  :-\ Itse olen jotenkin niin jumissa edelliseen tai no tämä sama ongelma oli ennen ex avomiestänikin että en vain ihastu..enkä osaa tehdä asialle mitään..turhauttavaa  :'( Vitsi kun osaisin itsekin tuota astro karttaa lukea  :smitten: voisik siitä löytyä vastauksia??  ;)

Pystyttekö te heti ensinäkemältä suoraan tietämään, että ette ole kiinnostuneita tai olette? Joo, on mullakin jotkut tapaukset selkeästi sellaisia, että ei kiinnosta, mutta yleensä tykkään tutustua paremmin monenlaisiin ihmisiin, ja vasta sitten sitä voi paremmin tietää. Siinä vaan tulee juuri se ongelma, että jos toinen ehtii kiinnostua on pakko loukata.  :( Mutta sitä se elämä on. Pakko on kokeilla ja tutustua, se on aina riski, kummalle tahansa. Ei sitä muuten voi löytääkään sitä "oikeaa". Mulle ei oo yhtäkään "turhaa" treffipyyntöä tullutkaan, jokasella oon mielelläni käyny.  :) Mutta onneksi ei enää tarvitse deittailla. Kyllä se pakkien antaminen on tooodella kamalaa. En ole koskaan oikein oppinut siihen. (No, jos ei nyt ihan omakehuksi menisi, niin kyllähän sitä on ihan itsekin saanut pakkeja. Mutta se ei tunnu yhtä kauhealta kuitenkaan.. jostain syystä.. se on helpompi käsitellä.)

Se on hienoa jos on se, joka halutaan ottaa vakavissaan. Mulle on aina miehet sanoneet niin (että oon vaimoainesta tai jotain muuta), mutta eipä oo ne suhteet siihen kuitenkaan menneet. Nykyseltä mieheltäni en muista moiseen suuntaan olevaa kommenttia. (Lie kertooko sekin jotain noista edellisistä miehistä, että kun ei tarvitse selitellä mitään, se jo riittää jos sanoo että haluaa mut eikä ketään muuta..^^ jaa-a..) Mutta se, mikä kellekin on vaimoainesta, on erilaista. Jotkut haluaa pysyväksi kumppanikseen älykkään naisen, jotkut äitimäisen naisen, jotkut hellannurkkaan alistetun paapojanaisen ja kukakin ties mitä, näin kärjistettynä.  ;) ;D

Menipäs myöhäisen ajan epäselväksi tekstiksi.. No, hyvää yötä valvojille.  :)

Tuo on oikeastaan aika hienoakin, sillä monet suhdeviritelmät voivat tuhlata kauankin aikaa periaatteessa hukkaan. Ainahan voi sanoa, että kaikesta oppii, ja niinhän se onkin, mutta kyllä se aika silti voi monessa tapauksessa mennä siitä huolimatta ns. hukkaan, jos käytännössä ajattelee.
Toisaalta taas, itseni kohdalla ajattelisin, että tuo jollain tapaa pilaa elämän yllätyksellisyyden. Joku, josta en sitä odotakaan, voikin paljastua todelliseksi löydöksi.  ;) Eli joku välimaasto niiden väliltä sopii mulle. O0

Ihania viestejä teiltä  :smitten: minä olen usein myös sellainen että tahdon hieman tutustua ennen kuin tyrmään, ellei sitten tyyppi ole ihan nou nou..kaikki treffit ovt olleet kivoja mutta jälkeen päin minua alkaa aina ahistamaan, enkä koe sitä tiettyä yhteyttä. ja toisaalta asiaan voi vaikuttaa myös aiempi ja ainoa suhteeni (ellei teini suhteita lasketa), joka kestikin sitten pidempään. Tämä mies on selkeästi sielunkumppani, mutta niitähän on useita (jossain? ). Itseasiassa tässä on selleinenkin pohjalla, että kun enollut ketään löytänyt ja kovasti toivoin tapaavani miehen, jonka kuvailin tuolloin erittän tarkkaan toiveissani yöisin (ei siis ulkonäöllisesti) niin tapsin hänet..ja juurikin sellaisessa tapahtumassa missä halusin ja ensimmäisen kerran elämässä, se olinkin minä joka pommitti viestejä ja kiemurteli kotona  :D Kiittelin kovasti tästä miehestä, joka on edelleen rakas ystävä. Ehkä minua häiritsee juurikin tämä, että kuuluisiko meidän olla yhdessä loppuun asti..luovutettiinko liian helposti  :angel: Itse en myöskään harrasta ollenkaan mitään yhden yön juttuja. Minulle on myös sanottu usein että olen vaimomatskua, vaikka lenkin uranainen  ::) Tuosta energioiden lukemisesta..minä en tätä hallitse, mutta tiedän js jollain on erittäin negatiiviset energia tai jos joku saattaisi olla väkivaltainen. Ainoa jonka auran pystyn lukemaan mielessäni on tämä edellinen mies. Tahtoisin koasti kyllä oppia lukemaan paremminkin  :smitten:

No joo, Neptunus, sehän se on klassinen filmitähtien planeetta muutenkin, ja he nyt ovat karismaattisia ja kykenevät luomaan illuusiota olevansa ties mitä, vaikkeivät olekaan.
Ja niin, sitten jos ajattelee, että mulla on keskitaivaalla vielä noiden nousun planeettojen  lisäksi Saturnus ja Pluto, eli ulospäin näkyvissä nekin, niin kai sekin jotain lisää tuo.

Minä en tosiaan näe ihmisestä, mitä se oikein on syönyt...tai luulisin, että se menee niin, että näen kyllä, mutta sivuutan sen helposti, koska tahdon nähdä hänet jonain aivan muunlaisena. Tai siis näin on ainakin ollut aiemmin. En tiedä osaanko nykyisin paremmin kuunnella itseäni sen sijaan että lakaisisin epämiellyttävät asiat vain maton alle...aika näyttänee  ???
Mikään treffimagneetti en ole minäkään ikinä ollut...jos joku lähestyy, niin se on jollain lailla sitten intensiivistä, ei mitään lähdetkö huomenna lounaalle tyylistä...luulisin, että ihmiset eivät siinä mielessä uskalla lähestyä minua...syyttäisikö siitäkin sitten tuota Neptunusta? Heillä täytyy olla jokin palo, että lähestyvät, tai sitten aikeet ovat vain jotain juttuseuran tapaista.

Kyllä. Kyllä minäkin pidän ihmisiin tutustumisesta, mutta jos minulla ei ole romanttista kiinnostusta, niin kerron tämän asian mahdollisimman hienotunteisesti. Yleensä vastapuoli kuitenkin on kuvitellut, että tavallinen ystävällisyys osoittaa romanttista kiinnostusta ja kun hänelle valkenee, että sitä kiinnostusta ei tosiaankaan ole (esim. olen alkanut deittailla jotakuta muuta), niin melkoisen melodramaattisia kohtauksia olen joutunut todistamaan.

Kaikkihan on tietysti tapauskohtaista mutta oman näkemykseni mukaan tuntuu olevan aika usein toistuva universaali ilmiö se, että jos lähtee tuollaiseen auttavaan (tai periaatteessa mihin tahansa vakavaan) suhteeseen ilman että on valmis aidosti rakastamaan ja sitoutumaan (mahdollisesti loppuelämäkseen) siihen ihmiseen, niin siitä seuraa negatiivista karmaa. Senkin kautta voi tietysti oppia asioita, mutta usein seuraukset ovat hankalat molemmille osapuolille. Jos haluaa aidosti (epäitsekkäistä syistä) auttaa jotain ihmistä, niin voi olla parempi välttää liian läheistä (varsinkin fyysistä) kontaktia, toimia vain väliaikaisena tukena, ja ohjata ehkä sitten mielummin ammattiauttajien puoleen. Mutta toisaalta jos on kyse itsetuhoisesta päihdeongelmaisesta, niin läsnäolollaan saattaa pelastaa henkiä. Mutta itse uskoisin että senkin voi tehdä neutraalilla, hieman etäisemmällä  välittämisellä, ilman että tarvitsee lähteä niin syvään kontaktiin ettei irtipäästäminen enää onnistu. Tosin joku sieluparka saattaa olla niin sekaisin ja epätasapainoinen että pelkkä silmiin katsominen, kädestä pitäminen ja ystävällisyyden osoittaminen saattaa herättää hänessä vahvan kiintymyksen ja riippuvaisuuden, varsinkin jos auttajan viehätysvoima ja energia on voimakasta..?
 

Minä olen ottanut asian tällä tavoin:
Terveydenhoidossa pidetään erittäin epäsuotavana, että hoitajalla tai lääkärillä on parisuhde potilaan kanssa.

Niinpä samalla logiikalla on erittäin epäsuotavaa, jos ihmissuhteen perusmotivaationa on toisen ihmisen hoitaminen tai sen mahdollistaminen että hän ei itse hoida omia ongelmiaan kuntoon.

Parisuhde ei voi olla hoitosuhde. Ja nyt en tarkoita tilannetta, jossa esim. pitkään yhdessä olleen pariskunnan toiselle puoliskolle tulee jokin yhtäkkinen sairaustila, vaikkapa nyt aivohalvaus josta kuntoudutaan pitkään tai alzheimer josta ei kuntouduta ollenkaan. Monet valitsevat tässä tilanteessa ihan vapaaehtoisesti ryhtyä omahoitajaksi ja sehän on ihan vain kunnioitettavaa. (Yllättyykö muuten kukaan siitä, että jos nainen sairastuu mies lähtee todennäköisemmin parisuhteesta, nainen taas todennäköisemmin ryhtyy omaishoitajaksi. Ero ei ole iso mutta tilastollisesti havaittava kuitenkin.)

Minä tarkoitan nyt tilannetta, jossa toisella on jo suhteen alkaessa mikä tahansa psyyken puolen ongelma, olipa se sitten päihdeongelma, prosessipäihdeongelma, kontrollinhalu, masennus, ihan mikä tahansa. Tällaisessa tilanteessa on mielestäni erittäin tärkeää, että tämä sairas puoliso käy itse hoidossa jossain, tai terapiassa, tai tekee itsetyöskentelyä ongelmansa kanssa. Puolisoa ei voi vaatia olemaan tukihenkilö tai terapeutti, sillä silloin kyseessä ei ole enää parisuhde vaan hoitosuhde - ja hoitosuhteessahan osapuolet eivät saisi olla parisuhteessa keskenään.

Minun vastuullani ei ole yhdenkään toisen aikuisen ihmisen elämä, jokaikinen on itse elämästään vastuussa ja eritoten siitä on vastuussa silloin, kun ryhtyy korruptoivaan vallankäyttöön eli juurikin kiristää malliin 'jos et ryhdy kanssani kimppaan, tapan itseni.' Minun silmissäni tuollainen lause nimenomaan vapauttaa kaikesta velvollisuudesta olla henkilön kanssa missään tekemisissä. Näiltä ihmisiltä pitää juosta pakoon ja lujaa! Mutta se tulee toki tehdä ystävälliseen sävyyn ja todeta ihan vain asiallisesti: "Tarvitset ammattiapua, minä en voi auttaa sinua millään tavoin, koska en ole ammattilainen näissä asioissa."

Jos ryhtyy mahdollistamaan toisen ihmisen sairastamista - hoitaa häntä juuri riittävästi, jotta hänen ei tarvitse todella paneutua ongelmansa ratkaisemiseen ja sen kanssa työskentelyyn - on myös suuri riski sairastua itse.  Toinen vastaava tilanne on se, jossa siipalla ei ole ainuttakaan ystävää ja hän sälyttää kaiken puolison harteille. Sanotaan että arkkua kantamaankin tarvitaan vähintään 6 ihmistä, ja samalla periaatteella täytyy mennä myös parisuhteissa: Kukaan ei voi olla toiselle puoliso, kaverit, vertaistukiryhmä ja terapeutti. Näihin kaikkiin osiin tarvitaan ihan omat ihmiset.

Enpäs olekaan vastannut tähän ketjuun, pitää siis korjata vahinko ;)

Viehätysvoiman salat? Hmm... Musta tuntuu, että mä olen tässä viehätysvoima-asiassa jäänyt jaon ulkopuolelle, sillä meikäläisen ovella ei ole tunkua kosijoista - päinvastoin ::)  Ihan ystäväporukoissakaan en ole se, jonka ympärillä kaikki parveilevat. Olen aina tuntenut itseni enempi outolinnuksi, joka ei oikein sovi mihinkään porukkaan ja on aina vähän ulkopuolinen :-X

Koska mulla on voimakas pläjäys Jousimiestä ja tulta kartalla, en ole kovinkaan naisellinen ja hienostunut, vaan enempi lapsenomainen, herkästi innostuva villivarsa (vielä näin kolmikymppisenäkin), jonka reaktiot ovat välittömiä ja harkitsemattomia - etuna tässä on se, että mun tunteenpurkaukset eivät ole teeskenneltyjä. Tietty töissä on työminä päällä ja ollaan hillitympää (huom! yleensä, ei aina ::) ) ja vapaa-ajalla tuuletetaan sitten vapaammin... Mulla on sellainen fiilis, että miehet enempi etsivät naista, joka uskaltaa näyttää sen naisellisen puolensa - eivätkä ole kuten mä, eli riuhtoo, tunkee itsensä joka paikkaan, puhuu mitä sylki suuhun tuo ja sottaa itsensä joka paikkaan ::)  Että eipä tosiaan ole miehiä mulla riittänyt joka sormelle - tosin ne, jotka ovat lähelle uskaltautuneet, ovat sitten jääneetkin pidemmäksi aikaa :)

En mielestäni ole mikään klassinen kaunotar, tosin en rumakaan. Pidän itseäni aika persoonallisen näköisenä ja ilmeikkäänä (ensivaikutelma tosin on aika tarkkaileva ja ujokin), kroppa on aika voimakas (normaalipainoinen olen). Naisellinen pukeutuminen ei ole oikein mun juttu, enempi mua näkee kiitämässä paikasta toiseen aina farkuissa ja tennareissa, yhdistettynä toppiin/printti-t-paitaan/huppariin tms. Mutta mitäs  :jousimies: muutenkaan vaatteilla keekoilisi, helmat ovat vain tiellä ja koroilla ei pääse vauhdilla paikasta toiseen... ::)

Yksi työkaveri tuossa sanoi lähiaikoina, että mä olen semmoinen nainen, joka varmasti vetoaa moniin miehiin. Koska nauran miesten ronskeille vitseille ja koska energiani kuulemma parhaimmillaan valaisee koko tilan. Oli kauniisti sanottu :smitten:  Mutta totuus on aika erilainen, sillä ei niitä miehiä tosiaan karkoitettavaksi asti ole ollut jonossa ::)

Mulla on jännästi  :venus: hyvin pehmeissä aspekteissa - sen sijaan  :mars: taas tekee paljon jännitteisiä aspekteja. Olenkin aikamoinen tujaus pehmeää ystävällisyyttä sekä raakaa, ronskia, alkukantaista energiaa. :mars: onkin kartallani näkyvässä asemassa, onhan se 1. huoneessa ja vieläpä  :kauris: :ssa, eli ylennysmerkissään.

 :venus: :ksen aspektit kartallani:

 :venus: :aspect_con: :aurinko:
 :venus: :aspect_tri: :kuu:
 :venus: :aspect_con: :merkurius:
 :venus: :aspect_con: :neptunus:
 :venus: :aspect_ssx: :juno:

 :venus: :jousimies: 11. huoneessa - että bye-bye vaan pehmeälle, hienostuneelle naisellisuudelle ::)

 :mars: :n aspektit kartallani:

 :mars: puolineliö :aurinko:
 :mars: :aspect_sex: :jupiter:
 :mars: :aspect_squ: :saturnus:
 :mars: :aspect_ssx: :neptunus:
 :mars: :aspect_squ: :pluto: (morjens!! :o )
 :mars: :aspect_tri: :chiron:
 :mars: :aspect_con: :juno:

 :mars: :kauris: 1. huoneessa - ei liene mikään ihme, että miehessä vetoaa juuri luotettavuus ja käytännönläheisyys :)  Sekä se, että mun suhteet tuppaavat olemaan hyvin sitoutuneita. Eikä varmaan mikään ihme, että ronskiudessa löytyy ;D

 :aurinko: :jousimies: ,  :kuu: :leijona: - tulta, tulta... Mulla vieläpä tarkka  :aurinko: :aspect_tri: :kuu: . Ei kovin hienovaraiset merkkisijainnit. Parhaimmillaan energiani on positiivista, tsemppaavaa ja hullunhauskaa hassuttelua - vitsejä, naurua... Huonoimmillaan kiivasta, impulsiivista, jopa tuhoavaa. Tai sitten energia on kokonaan kateissa ja mielen täyttää vain tyhjyys...

 :askendentti: :kauris: kertonee naamionani siitä, että olen ihmisten suhteen hyvin valikoiva ja vain harvat päästän koskettamaan sydäntäni. Toisaalta, kun luottamus on saavutettu, luotan toiseen 100%:sti ja myös muhun voi luottaa kuin vuoreen :)