Astro Foorumi

Ihana biisi..siis uskotko   ;) enkuleihin..  :angel:      http://www.youtube.com/watch?v=fGDwAanWl0A
Uskon toki..en oo nähny..mut tuntenu monesti.. :angel: :smitten:

Uskon koska näen ja tunnen heidät  :angel:
Oma enkeli tietenkin kaikkein tutuin. Koskettaa mua usein niskaan ja tunnen sen ihanana kihelmöintinä tai väreilynä ympärilläni. Ae Mikael myös tuttu  :)
Sit aiemmin oli oli varoittajaenkeli homekämpässä joka näkyi sinipunavalkeana ja aina samassa paikassa.
Nyt kun tilanne on jo parempi, ei ole näkynyt enää.
Enkelit on ihania  :smitten: :smitten: :angel: :angel:

Kyllä!
Olen nähnyt jo lapsesta asti suojelusenkelini. Olen myös saanut konkreettista apua. Enkelin tuoksu on ihana!  :smitten: :smitten: :smitten:

Ihanaa naiset..aattelin vaan kysästä näin julkisesti  ;) :P joo mieki tosiaanki uskon..ja sit Mestari Jeesukseen.. :smitten: Oon häneltä monesti pyytäny...et voisitko kaukohoidossakin... hoitaa ihmistä..kun sä olet mulle niin rakas.. :smitten: ja enkulit tietty kans.. :smitten:
Ja sit haluanki olla ns.lapsenmielinen.  :D...uskon et tuolla luonnossa on pieniä enkelikeijuja,     :angel:   jotka hoitaa kukkia..et me ihmiset saatas niitä ihailla..jos me vaan huomattas luonnon kauneus.. :-* :smitten:

Juu, luonnossa on ja vielä niitä luonnonhenkiäkin  :smitten:
Tää tuntuu niin hölmöltä kirjoittaa mut keijujakin on olemassa ja jonkinkaltaisia maahisia.Puillakin voi olla oma "vartija"
Meedio sanoi aikoinaan että luonnossa oleminen on suurin meditaatio ja mitä herkempi ihminen sitä vahvemmin tietenkin ne luonnonhenget aistii.
Mul on ollut aivan järkyttävät pelkotilat aikanaan näihin henkimaailman juttuihin mut ikinä en ole ulkona pelännyt, en ihmistä enkä mitään ilmiötä
Enkeleitä kannattaa oikeesti käyttää ihan arkijutuissa (tästäkin olen aiemmin kirjoittanut). Virastoasiat, lääkärikäynnit, parkkipaikan löytäminen ja vaikka ahdistuksen poistaminen on helpottunut kun enkelienergiaa on mukana  :angel: :angel:
Meillä ihmisillä kun on vapaa tahto ja enkelihierarkias se menee eri tavalla, meidän tulee nöyrästi pyytää apua ja tietty muistaa kiittää  :smitten:
On mullakin välillä kaamee uskonpuute ja epäily mutta kun keskittyy ja hiljentyy hetkeks, kyllä sitä apua ihan oikeesti saa ja se on mielettömän HIENO asia oikeesti. Kukaan meistä ei kulje yksin  :)
Unelmassa, ihanaa että kanavoit Kristus-energiaa koska se on vahvin kaikista ja puhdistaa/parantaa parhaimmin

http://www.adonai.fi/2114       :angel: :angel:     :smitten: :smitten:

 :smitten:
Uskon, koska tunnen ja huomaan, kun on autettu. Lähettävät merkkejä myös. En ole nähnyt.  :angel: :smitten:

Oih ihanaa. :angel:...mäkin haluisin..mut varmaan se sit tapahtuu ku on tarkotus.. :smitten:
Kerran täs tunsin humahduksen..joka tuli tuolta ovelta..aattelin et oiskohan mun oma enkuli sieltä tullut.. :D
En siiihen kiinnittäny sen kummempaa...huomiota...ku tiedän et heitä tosiaankin on..ja oonhan monesti tuntenutkin..hoidoissa..esim..et kuinka ihanasti pieni enkeli..suukottelee ja silittää lasta.. :angel:

Ja tosi kiva ku voi näin vapaasti täällä kertoa.. ;D    :smitten: :smitten:

Ihanaa noin se varmaanki on..ja sit enkelit tykkää ku heitä kehuu..hoidoista ynm..no kukapa ei tykkäis... ::)..jos saa vaikk,, apuja ylhäältä.. :smitten:    :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:

Hyvin kuvasit Dejavue enkelin havainnoimisen esteitä. Näin se varmaan on. On myös vaikea muistaa pyytää apua juuri silloin, kun tilanne on päällä. Eli on pyydettävä ja kiitettävä ja havaittava, kun on saanut apua. On muistettava antaa huomiota ja keskityttävä. Merkkejä kyllä tulee ja apua on tullut monta kertaa.

Enkelit käyttävät myös paljon toisia ihmisia auttaessaan ja antaessaan viestejä. Esim. auton korjaaminen voi olla Enkelille haastavaa, silloin pitää lähetttää joku ihminen paikalle.
Sekin toimii yllättävän hyvin, kun pyytää parkkipaikkaa etukäteen.

Olin viime juhannuksena huolissani teinistäni. En tavoittanut häntä puhelimella. Aikaa kului ja yritin lohduttautua, ettei hän varmaankaan vain ole kuullut puhelinta. Sitten tajusin sanoa hänen Suojelusenkelilleen, että äiti odottaa yhteydenottoa. Meni 5 minuuttia, kun puhelin soi... Niinhän se oli, ettei ollut huomannut katsoa puhelintaan. Mutta sitten oli saanut inspiraation katsoa, onko äiti tavoitellut.

Kiitollisuus valtaa mieleni edelleen, kun kirjoitan tätä.
Kiitos kiitos kiitos!  :smitten: 

 :D Noh mulla on vähän samantapasia.. ;) sanottiin..et on tullu kotia ja on nukkumassa..noh kävin vilkaseen ja olihan hän nukkumassa.. :o :D   

                 :angel:

Nää on just parhaita  :smitten:
Enkelit arjen keskellä.

Jeps..niimpä.. ;) :D   :angel:

Uskon ja työskentelen enkeleiden kanssa. Minulle enkelit ilmaantuvat erivärisinä muotoina, esim. palloina (orbit), joskus myös kipinöinä ja unissa yleensä ihmisen hahmossa. Höyheniä näkyy myös ajoittain.

Tunnen enkelit myös tuoksuna sekä kylmänä ilmavirtana (korkeataajuista energiaa), joka nostattaa ihokarvat pystyyn. Joskus myös enkelin läheisyys saa minut itkemään ilman syytä. Mutta koskaan ei ole ollut paha olla, vaan päin vastoin. Ensimmäisen kerran nähdessäni oman enkelini hän muistutti kovin Texas-yhtyeen Summer son-kappaleen musiikkivideolla ollutta kirkasta valohahmoa. Tapaaminen oli niin täynnä pyyteetöntä rakkautta, tuntui kuin olisimme olleet rakastuneita toisiimme, ja voi sitä pettymystä ja surun tunnetta, kun tapaamisemme päättyi.

Olen lapsesta asti ollut tekemisissä enkeleiden kanssa.  :angel:

Uskon enkeleihin ja pyydan heilta useinkin apua monenlaisiin asioihin.
 Ei kylla ole nakynyt hoyhenia eika mitaan muutakaan, mutta usein tunnen kosketuksena kasivarrella tai vaikka hiuksissa, en osaa sanoa onko enkeli vai edesmenneet laheiseni.
Olen nykyaan hyvin kiitollinen saamastani avusta ja enkeleiden lasnaolosta elamassani, aikaisemmin en ollut heista tietoinen enka ole nain ollen paastanyt heita elamaani.

Oih ihanaa..onkohan ne nuokin pienet siniset pallot..joita nähny jo kauan aikaa sitten niin AE Mikaelin säteitä tai sinnepäin. :angel:
Sit oon nähny noita kirkkaita.. tavallaan ku kipinöitä tosiaankin ilmassa ..No tässä  kauanaikaa sitten tuli tietsikkapöydälle pieniä höyheniä..ajattelin  :idiot2: et on kyllä kissa kotona..mut eikai siinä oo pieniä höyheniä..kuiteskaan.. ;D
Sit täytyy tunnustaa..et eilen illalla viimmeks tirautin itkut..noh oli siihen vähän syytäkin..mut sitten itekkin aattelin et sitä on niin herkistyny..Ja sitten ku saa hyvää palautetta hoidoista..niin kiitollisuudestahan sitä monesti tirauttaa.. :smitten:

Ei se meidän kissa ollu koskaan käyny ulkona.. ;) ;D

Uskon enkeleihin. Mutta aina kun koitan kirjoittaa tänne meidän "ihmepelastumisesta" tietokone lagaa tai sattuu jotakin muuta. Joten sanonpa vaan että uskon, en voi olla uskomatta  :smitten:

Uskon, vaistoan suojelusenkelini. Haluaisin nähdä hänet tai ees höyheniä. Tai valkonen sulka ois tosi magee. Uskon myös luonnonhenkin, keijuihin, haltioihin, maahisiin...Haluaisin nähdä heitäkin.

Tässä on mun systerin enkelikokemus:
Tuo nimimerki angel olen minä, kerron siinä systerini enkelikokemuksesta.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/kristallipallo/yliluonnolliset-ilmiot/1474530/enkelikokemus/

SA:n kirjoituksesta opin taas lisää joten KIITOS  :smitten:
Rukoilen usein niin muiden kuin itseni puolesta ja pyydän enkelien apua. Sit yht´äkkiä niissä tilanteissa joihin olen pientäkin apua toivonut alkaa kyyneelet virtaa vaikkei itketä kunnolla.
Tämä tapahtui tätä ketjua lukiessa sekä lääkäriaseman odotustilassa pari päivää sit ja hieman nolostutti pyyhkii silmiä koko ajan ja varsinkin kun näki lääkärin niin kyyneleet valui koko ajan.
Pyysin auttajia sinne mukaan ja kaikki sujui tosi hyvin  :angel:
Toivon teille jokaiselle enkelikokemusta jotka vielä ette vielä sitä ole tiedostaneet.
Mä näin hetki sit siniset säteet AE Mikael lähellä
Ihan häkeltynyt olo jotenkin. Täyskuu valvottaa ja enkelit lähellä  :smitten:
Siunausta  :angel:

Toi elokuun täysikuu saa mut valvomaan jok ikinen vuosi eniten ja sen sanon sulle Unelmassa että sulle on annettu lahja. Ei aivan vielä täydessä voimassa mutta potkuu siinä on ja paljon jo nyt  :smitten:

Tattis sulle tuosta.. :coolsmiley:    :smitten:
Juu.uu   Lahjapa hyvinki.. :angel: :angel: :angel:
 :smitten: :smitten: :smitten:

Voi, olisipa mukavaa kuulla tuosta! Yritä vielä kerran  ;)

^No mä koitan, varsinkin kun nyt on saatu nettiyhteydet kuntoon ja konekin on suht hyvä  ;D

Siis siitä tapahtumasta on jo 11 vuotta ensi kuussa. Olimme koillismaalla mökillä siinä hiukan ennen lokakuun puoltaväliä. Sunnuntaina, lähtöpäivän aamuna satoikin ensilumi maahan. Meillä autossa oli kesärenkaat, odoteltiin aikamme että lumi/räntäsade loppuisi, vaan ei loppunu. Lopulta meidän oli pakko lähteä ajelemaan. Ajeltiin hissuksiin, ja ihan kivasti kuitenki meni matka. Kun sitten alko sitä räntää tulla raskaammin taivaalta, niin ettei eteensä oikeastaan nähny kuin about 10m. Mies oli kuskina, ja ajoikin niin varovasti kuin kykeni. Meidän perään ilmestyi linja-auto, jonka kuski ei ilmeisesti ollut kovin tyytyväinen ajovauhtiin, joten hän päätti lähteä ohi, sillä seurauksella että nakkasi melkoset moskat meidän tuulilasiin. Siihen lisättynä taivaalta tuleva tavara, niin  voisi sanoa että meidän näkyvyys oli melko pitkään olematon. Kun saatiin tuulilasi puhtaaksi, oli järkytys kova, koska meidän edessä oli iso rekka, mistä se rekka siihen ilmestyi, kun linja-auto oli vasta ohittanut meidät, en tiedä. Reagointi aikaa meillä oli sekunteja, mies sai väistettyä rekkaa, mutta sillon lähti auto liirtoon. Miestä pelotti, mua ei. Mua ei pelottanut, koska sillä hetkellä kun auto lähti liirtoon mulle tuli niin lämmin ja varma olo ja aivan kuin oltais oltu tavallaan pumpulissa, meidän ympärillä oli kirkas hiukan ehkä kellertävä valo. Mies huusi että "nyt me kuollaan", ja mä vastasin sille rauhallisesti että "ei kuolla". Ja kohta mies saikin auton hallintaansa ja pysäytettyä tien viereen. Vasta jälkikäteen mä tajusin että kun oltiin ohitettu se rekka ja auto lähti heitteleen holtittomasti, mä pyysin apua, ja muistaakseni nimenomaan enkeleiltä. Ja se varmuus ja rauhallisuus mikä mut "valtasi" oli niin ihmeellisen tuntosta, en ole sen jälkeen sitä tuntenu. Mulla oli sillä "kauhun hetkellä" niin lämmin ja hyvä olla. Mä oon tullu siihen tulokseen että meidän pelastuminen oli enkeleiden ansiota.
Skeptisesti vois ajatella että olis jossai shokkitilassa, enkä siksi osannu pelätä ja että se kirkas valo oli auton valot lumisateessa, mutta miten se sitten ympäröi meidät kauttaaltaan? Ja oli hiukan kellertävää, lämmintä valoa, ei sellaista auton valkoista valoa..

 :smitten: :smitten: :smitten:

Tummasilmä  :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos, kun jaoit tuon.

Yep  :smitten:

Staardis, kun nyt oikeestikin luin uudelleen tuon tekstini, niin kyynel vierähti poskelle.. Kyllä mun usko enkeleihin on niin vahva, että nykyään huomaan että ajatuksissani jopa juttelen heille. Ja on mulla toinenkin "kokemus" joka ei niin tramaattinen ole kuin tuo josta kerroin, mutta vahvistaa tuota mun uskoa. Mutta siitä toisella kertaa  :smitten: