Astro Foorumi

Olen nähnyt useita kymmeniä kertoja viimeisen 20v aikana, tismalleen saman unen. Se alkaa niin, että olen isoveljeni ja isäni kanssa kalastamassa, hetken kuluttua isäni ja isoveljeni lähtevät juoksemaan veden päällä kelluvien laattojen avulla mua karkuun ja minä pingon perässä minkä ehdin. Joka askeleella laatat uppoavat yhä enemmän ja enemmän ja niiden välimatka toisiinsa kasvaa, joudun harppomaan askeliani. Tarpeeksi juostuani päivä on muuttunut sysimustaksi yöksi, isä ja isoveli kaikkoavat näkyvistä ja minä uppoan veteen. Juuri sillä samalla sekunnilla, kun olen hukkumaisillani, herään hiestä märkänä.

Mitä tämä uni tarkoittaa?

Entä mitä tarkoittaa, kun näen unessa omien lapsieni kuoleman. Heidät ammutaan!

Hmm.. Pelkäätkö menettämistä, että ajaudut kauemmas juuri isästä ja veljestä? Tunnetko jääväsi paitsi jostain heidän yhteisistä jutuista, olevasi ulkopuolinen tai erilainen perheessä? Isän ja veljen suhde läheisempi? Et pysty ilmaisemaan tunteitasi heille, ehkä ovat tärkeitä mutta et saa sanottua jotain mikä painaa mieltäsi.. Vesi- tunne-elämä.

Ampumisuni voi viitata vaikka entisen elämän kokemukseen lasten menettämisestä tai toisaalta pelkoon että lapset joutuvat jonkinlaisen "hyökkäyksen" kohteeksi, sanallisen tai muuten ikävien vaikutteiden uhriksi.

Suhde isääni on aina ollut heikko. Valitettavasti hänen silmissään synnyin väärään sukupuoleen. Myöskään veljeni suhde isäänsä ei ole nykyelämässä enää häävi, he olivat lapsuudessani paremmissa väleissä. Vajaa 2v sitten isälle tehtiin 2 pallolaajennusta, ei tuntunut minusta miltään.

Olen lasteni kanssa yksin ja he ovat koko elämäni. Sellaisina viikonloppuina, kun vierailevat isällään, tunnen olevani ventovieras ihminen. Nuorimmaisen aloitti 6kk sitten päivähoidon, sen jälkeen ampumisunet ovat olleet useammin esillä.

No kyllä tuo isän ja veljen pakeneminen ja veteen vaipuminen varmasti sitten viittaa siihen isäsuhteen problematiikkaan. Toistuva uni tahtoo muistuttaa käsittelemättömistä asioista.

Eli tarkoittavatko nämä unet nyt sitä, että mun pitäisi jotenkin käsitellä asiat? Mielestäni olen niin tehnytkin, enkä ole katkera isälleni. Hän ei vain kuulu elämääni millään tavalla, ei ole koskaan nähnyt yhtäkään lastenlapsistaan (ei minun, eikä veljeni). Suhteeni isääni on neutraali, ei oikeastaan edes minkäänlainen. Hän on minulle kuin kuka tahansa vieras ihminen, joka kaupungilla tulee vastaan.

Yleensä sitä ne meinaavat, tarkoitti se käsitteleminen sitten ihan niinkin yksinkertaista asiaa kuin anteeksianto, menneisyyden hyväksyminen ja irti päästäminen tai konkreettinen asioiden purkaminen keskustelemalla tms. Joku voi käsitellä haamujaan vaikka maalaamalla. Selvästi aihe kuitenkin alitajuntaasi vaivaa jos 20 vuotta unissa on pyörinyt.

Kiitos vastauksista, koitan saada jotakin tolkkua asiaan  :)