Astro Foorumi

Siis mä olen IHAN ulalla tuosta lapsestani...
Fyysistä vai psyykkistä ensisijassa?
Mikä sen on?! Mikä avuksi? Mistä kiikastaa?
Näkiskö joku jotakin tähän...sillä on paha olla :(

ekana nous koulukiusaaminen, voisko olla että joku ajattelee pahaa?

Koulukiusaaminen tai koulumaailma mullekkin nousi mieleen ensin.
Onko hänellä tavallista suurempi tarve miellyttää sinua? Täydellisyyden tavoittelija, joka ei saa erehtyä? En tiedä miksi, mutta näen hänet hieman kyyryssä edessäsi, kuin pelokkaana. Pakko pärjätä ja olla reipas, ettei äiti hermostu tai kärsi?

Ilmeneekö syömishäiriötä suuntaan tai toiseen? WC-asioilla voi yrittää hallita omaa kroppaansa, jos muuten tuntee olevansa rajoitettu. Onko tuhrimista tai yökastelua, virtsankarkailua?

Kiltin pojan syndrooma????

No koulustahan se nyt kyse on juu.
Ja kiusaamista ei kai varsinaisesti ole...mutta Yep osui naulan kantaan,luulen ma.
"Koulukiusaaminen tai koulumaailma mullekkin nousi mieleen ensin.
Onko hänellä tavallista suurempi tarve miellyttää sinua? Täydellisyyden tavoittelija, joka ei saa erehtyä? En tiedä miksi, mutta näen hänet hieman kyyryssä edessäsi, kuin pelokkaana. Pakko pärjätä ja olla reipas, ettei äiti hermostu tai kärsi?"
 Ja molemmat, sillä hermostun turhista usein, mutta tänäänkin sille vain yhdessä naurettiin, joten suurimmaksi taitaa nousta tuo ettei äiti kärsi osasto :/
Ei ole ihan vieras aate tämä.
Ja täydellisyyden tavoittelija...pakko olla paras, ja ei siedä sitä ellei ole, eikä siedä moitteita...

Dääm. Jopa on homma.

Entä jos sitä kiusataan pahemminkin, muttei tuo mitään ilmi, ettei äiti vain kärsi? Nimittäin tässä nyt jutellessa selvisi viimelukuvuodeltakin joitain juttuja, joista hän ei ole puhunut mitään, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt.

Ei ole ongelmia kuin koulussa, kesällä kaikki katosi, ennen koulujen alkua alkoi sairastella epämääräisesti ja ilmenivät päänsäryt.

Juuri tuon "ettei äiti kärsi"-asenteen takia voi olla vaikea kertoa niitä kiusaamisasioista, tiedän kokemuksesta. Mielummin sitä vähättelee tilannetta ja koittaa vain kestää. Onko ketään luotettavaa aikuista kelle poika voisi puhua? Jos sitä kautta saisi tilannetta avattua.

Mä just aloin miettiä, että kuka olis sellanen aikuinen, jolle se uskaltais puhua?  ??? Mutta just siksi se ei uskalla varmaan, kun pelkää että niistä asioista ei vaietakaan vaan viedään eteenpäin.
Kun mulle se ei näköjään puhu...no tänäänkin puhui jotain jostain koulussa olleista epäkohdista, ja kun aloin selvittää asiaa, sai raivarin  :idiot2: Ja että ei hän voi nyt mennä tuon takia kouluun, kun saa kuitenkin jälki-istuntoa...

Minkä ikäinen hän on?

Voit yksinkertaisesti antaa hänelle luvan erehtyä tai joutua vaikeuksiin. Vaikkapa vain toteamalla, ettei maailma siihen kaadu.
Äideilläkin on oikeus tehdä virheitä. Ei kukaan meistä ole täydellinen kasvattaja eikä täydellisesti kasvatettu.  :smitten:

Kerro hänelle, että vaikeuksista kasvaa lujemmaksi, eikä kukaan täällä selviä ilman vaikeuksia ja virheitä. Kun lupaat olla tukena ja rakastaa joka tapauksessa, hän uskaltaa ottaa ohjat käsiinsä.

Näkisin, että koulussa on joku poika, jolle pitäisi laittaa "kova kovaa vastaan", mutta lapsesi ei halua koulussa puhutteluun (jälkät yms), eikä tuottaa sinulle pettymystä.

Hassua, että joitain lapsia pitää rauhoitella ja rangaista ja toisia kannustaa vähän töllöilemään  :D

Pojastasi tulee samanoloiset energiat, kuin omallani oli alakoulussa. Hänestä kasvoi rauhallinen, vakaa ja tasapainoinen nuori mies, jolla on mukavia kavereita. Kohelluksilta oleme onneksi välttyneet.

Mielessäni pyörii ajatus poikasi virtsaamisesta. Onko hänelä jotain pissavaivaa? Sekin on kurjaa, jos pitää koulussa rampata vessassa. Jännitys ilmenee jatkuvana pissahätänä? Kiinalaisen lääketieteen mukaan pelko asuu munuaisissa ja munuaiset hallitsee kehon aukkoja. Eli hermopisut ja hermokakat liittyvät pelkoon.

Pyydä aamuisin pojallesi Enkeleitä kouluun mukaan. Jos mahdollista tee sen ääneen. Vaikkapa sanomalla; hyvää koulupäivää Enkeleitä mukaan. Ehkäpä pyydätkin jo. Voit myös täsmentää pyyntöjä esim pyytämällä rohkeutta jne.

Voimia äidille ja pojalle!  

Jospa et yrittäiskään selvittää asioita ja yrittää poistaa niitä?

Jos hyväksyisit, että tälläinen asia on. Myöntäisit ongelmat ja auttaisit poikaasi löytämään ratkaisuja. Tai sitten shit happens-asenne. Kunhan lapsi tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty, hänen on helpompi kestää myös niitä tummia tunteita.

Kuuntelu, myötätunto ja rohkaisu  :smitten:

Lisäys;
Väkivaltaan ei pidä yllyttää, mutta itsensä puolustaminen on ok. Voisitko sanoa pojallesei, että joskus täytyy vaikka nyrkein laittaa toinen kuriin. Jos siitä tulee jälkkää, vaikka kyseessä onkin puolustautuminen, se on sen väärti. Kunhan saa niska-persotteen siitä toisesta, oma elämä helpottuu kummasti.
Ilman omaa poikaani en tälläisiä ohjeita antaisi, mutta meillä tuo auttoi. Kiusaaja lopetti lähinnä sanallisen kiusaamisen, kun päätyi kotimatkalla ojjan pohjalle. Eikä siitä edes tullut seuraamuksia. Kaveri tajusi ansainnensa sen.

Thanks isosti Yep.
Ja Minna hiljaa  ;D

Poika on 8.
Mun täytyy tosiaan jutella sen kanssa...sanoa, että on täysin ok mokata, koska ei mistään ilman sitä mitään tule..luulisin kyllä että olen antanut esimerkkiä, kun vaikkapa nyt nämä mun tyhjän raivoomiseni...pyydän anteeksi ja sanon että tein väärin, ja sanon että äiditkin tekee virheitä...mutta ilmeisesti jotenkin sitten siinä mitä sanon ja teen on joku klikki, eikä mene perille, kun ennemmin ne uskoo sitä mistä saavat konkreettisen esimerkin, kun sitä mitä joku sanoo....ja kyllä vaan, mulla on ollu vaikeeta antaa anteeksi ITSELLENI. Vaadin liikaa itseltäni...joten, niinpä.

Mä just tänään sanoin sille, että rakastan sitä, ja se tarkoittaa että haluan auttaa sitä, jos sillä on jotain ongelmia elämässään, ja että sen täytyy uskaltaa puhua niistä...eli olin taasen tarjoamassa sille tätä asioiden selvittämistä ja poistamista.

Tää on nyt tosi valaisevaa.

Mitäs jos mä vaan sanon sille, lupaan, että jos kertoo, mikä mieltä painaa, niin En tee mitään, mutta haluan tietää ja tukea häntä? Ja että ei se mitään, jollet tule toimeen toisten kanssa ja ole suosittu...en herra paratkoon itsekään ole sitä ollut.
EI SE MITÄÄN.
Pitäisköhän mun oikeesti kertoa sille, millainen itse olen ollut? Ihan oikeesti? Raggari pahimmasta päästä.
Ja pitäisi varmaan sanoa sekin, että jos joutuu itsensä puollustamisesta koulussa puhutteluun, niin ei se mitään, mä olen sen puolella, enkä pettynyt vaan ennemminkin ylpeä?! Ettäanan mennä, näytä sille?
Yritänköhän mä kasvattaa sitä vähän liikaa joka käänteessä ulkoisten normien mukaan, joita vastaan itsekin aika pitkälle monessa tilanteessa olen?

Mulla on kyllä hyvä mielikuva kuka se poika on...varma en ole, mutta luulisin jopa tietäväni.

Virtsaongelmia ei ainakaan tietääkseni ole  :idiot2: Mutta se mitä minä en tiedä, voi ihan hyvin olla olemassa kuitenkin  :-\

Enkeleitä olen pyytänyt...mutta en ääneen. Miksen? Miten hyvältä sellainen toivotus lapsesta tuntuisikaan!

Kuuhilda, iso ja lämmin hali!  :smitten:

Miten vaikeaa äitiys voikaan joskus olla! Kun lapselleen haluaa parasta, mutta maailmassa on tyhmiä ihmisiä, joihin et voi vaikuttaa. Niin se vaan on. On ihan käsittämättömiä vanhempia ja kamalia kakaroita. Ainoa keino on yrittää auttaa omaansa sopeutumaan ja selviytymään näistä huolimatta.

Jankutan, mutta koita seurata ramppaako illalla pissalla tiheään tai peitteleekö sulta jotain "pippelijuttuja". Ei mitään vakavaa, mutta tarvitsee huomiota. Tai sitten näen omiani  ;D

 :smitten:

Yep Yep.
Ihan käsittämättömiä vanhempia ja kamalia kakaroita noiden kaikkien muiden kakarat  :angel:
Ja itse olen ollut mestari sopeutumaan, joten voin auttaa poikaa, heti kun vain lopetan jonkun tähtien tavoittelun...joita en loppujen lopuksi edes halua.
Mä seurailen tätä pissa osastoa nyt, nyt tiedän seurata. Ois kiva, kun näkisit omias kyllä  ;D

Kuuhilda tsemppiä.. :coolsmiley:    :smitten:    Ei sitä näin jälkeenpäin.. kun aattelee, niin oo varmaan ollu "paras kasvattaja" lapsilleni.
Mut kaikkeni varmaan yritin,mitä osasin..jokainen erehtyy ja se on vain elämää.
Just tuossa yritin nuorinta kannustaa,kun sano et hän on t.kaverin kans tätä aatellu.
Sannoin et tuohan kuulostaa hitsin hyvälle.. :smitten:

Sillon ku ite kävin ..varsinki alaluokkia, niin olin tosi ujo ja arka .. mua kyllä ainakin.. muutama poika kiusas..
Onhan sitä vieläki ujo ja arka..niinkun moni  oikee :kalat: oikeesti onki.. ??? :P :D

Eikä vanhemmat varmaankaan osannu kysellä, et miten siellä koulussa sujjuu.. :idiot2:
Mut en oo katkera mistään. Eteenpäin mennään ku "mummo lumessa".. ;D        :angel: :angel:

Hei Kuuhilda, oikeestiko luulet et olen hilja, lyhensin juu  :D sulla on niin pitkät mailit niin lukenu niitä pari päivää :2funny:

MOI YEP, ihania noi sun viestit, suukkonen sinnekin ja Unelmassa me nähdään Torstaina, valmistaudu Leijonaenergiaan,
säihkettä tulee piisaan!

Minna

Halit sulle kanssa, Minsa.

Kuuhilda, onko tilanne helpottanut?

Hoi Minna ..mitä missä milloin...torstaina..sehän on toivoa täynnä.. ;)
Ja jellonaenergia, eikös sillons pitäs karjahella.. :P noh tulleehan siitä sit varmaan ympäristoon jotain säihkettä.. :P :2funny:

Ah...hmmm. Tuota, sanoisin että kyllä.
Siis nyt poika tahtoo puhua minulle ja on huomannut että se helpottaa. Hirveän herkkä, ja ottaa kaikki epäreiluudet pahasti itseensä. Kiukunpuuskat ja päänsärky tuli tänäänkin pelkästään sellaisista asioista, että oli mennyt "kaverin" kanssa kauppaan, seuraksi, kun tällä kaverilla oli vähän ollut rahaa, eikä seuralainen ollut saanut sitten ostetusta hubbabubasta palastakaan....ja toinen harmitusta aiheuttanut asia oli ollut poikien omatoiminen jalkapallopeli ja epäreiluudet joukkueiden huudossa...jes! Nyt nää tulee pihalle :) Eli olit kyllä Yep ihan jetsulleen oikeassa...
Mä juttelin sillon pojan kanssa, ja siitä oli sitten seuraavana päivänä tuloksena nyrkkitappelu ja jälki-istunto...poika uskalsi ottaa jälkkärin itselleen kun tiesi etten minä tuomitse häntä  :smitten:
Ja minä olen sitä mieltä että jälkkäri oli epäoikeuden mukainen, molempien pukareiden sinne olis pitänyt joutua  :angel: Mutta teki Varmaan pojalle hyvää että olin tuota mieltä  :smitten:

Kuuhilda, teilläpä tuli jälkkä nopeasti  :D
Hyvä, että puhuu.

Olen RV:n kanssa hiukan eri mieltä tuosta asian viemisestä kouluun. Omia koulukiusaamistapauksia ei kannata projisoida toisiin, eikä puuttuminenkaan ole takuu asioiden helpottumisesta. Jokainen tapaus on omanlainen, eikä ole yhtä ainoaa ratkaisua. Usein vanhempien puuttuminen karkoittaa loputkin kaverit.  Hyvää tarkoittava äiti voi olla tehokas kaverinkarkoitin (kokemusta on).

Jos poika uskaltaa puhua, koska lupasit olla puuttumatta, niin luottamus voi mennä pahasti. Epäreilut jalkkissäännöt ja karkin syöminen yksin ovat kuitenkin sellaisia asioita, että ne eivät täytä kiusaamisen tunnusmerkistöä. Koulun on mahdotonta puuttua vapaa-ajan ongelmiin (kuten kapassakäynti). "Kaverin" käytös on raivostuttavaa ja moukkamaista. Siinä oikeastaan vaan näkyy kasvatuksen puute. Koulu ei voi käskeä tarjoamaan karkkia tai pelaamaan sääntöjen mukaan. Pojallasi on valinnan paikka, etsiä reilumpi kaveri tai harjoitella mielipahan ja pettymyksen tunteita tämän "kaverin" kanssa. Nyt hänellä olisi hyvä opettaja. Mitäs, jos poikasi saisi rahaa ja tekisi saman tempun? Jos kaveri ei opi, niin saapahan poikasi puntit tasan.

Jatkuvaan, selkeään kiusaamiseen on puututtava ehdottomasti.

Poikasi on herkkä ja oikeudentuntoinen. Hyviä ominaisuuksia, kunhan oppii sietämään karkeampia kanssaeläjiä.