Astro Foorumi

Tulin kertomaan tarinani liittyen enkeleihin, olen nimittäin ollut hyvin läheisissä tekemisissä heidän kanssaan koko ikäni.
En halua pahoittaa kenenkään mieltä kertomuksellani, vaan toivon, että siitä otetaan opiksi ettei kenenkään muun tarvitse kärsiä kuten minä kärsin.

Minun äitini oli yh, ja hyvin kiinnostunut enkeleistä.
Muistan niin kauas kuin vain muistikuvia minulla on, siitä kuinka äitini kertoi minulle miten olen Indigo lapsi ja miten paljon minusta lähtee rakkautta.
Hän kertoi minulla enkeleistä ja siitä kuinka he rakastivat minua todella paljon koska olin niin lähellä heitä omassa rakkaudessani.

Koko kasvuikäni sain kuulla miten olin rakkauden enkeli ja siitä kuinka minä olin täysin erilainen kuin muut lapset.
Ja hän aina varoitteli minua muista lapsista, varsinkin punaisista tytöistä, miten en saisi olla tekemisissä heidän kanssaan.
Itse en vielä silloin ymmärtänyt mitään, tiesin vain miltä minusta tuntui, en osannut ajatella asiaa sen pidemmälle.
Uskoin siis kaiken mitä äitini minulle kertoi, varoin muita lapsia, varsinkin niitä tyttöjä, kadulla kävellessäni siirryin aina toiselle puolelle katua jos näin jonkun tytön jolla oli punaista päällään.

Halusin olla hyvä poika, miellyttää äitiäni.
En tavannut ketään, pitäydyin omissa oloissani koulussakin, en saanut ystäviä, olin yksinäinen.
Ainoa kaverini ja seurani oli äitini, hän lohdutti usein minua kertomalla miten enkelit olivat kanssani joka hetki.
Tunsin silti itseni yksinäiseksi.

Masennuin jo 14 vuotiaana.
En halunnut elää enää, en kyennyt ymmärtämään enkeleitä, en tuntenut heitä, en saanut lohtua heistä vaikka äitini aina väitti heidän huolehtivan minusta.
Olin niin yksin ja tunsin itseni niin epäonnistuneeksi, tunsin varsinkin, että minussa täytyy olla jotain vikaa!
Miksi minä en tunne samoin kuin äitini!?
Miksi minä kärsin niin, vaikka äitini vakuutti minulle, että minä olen erikoinen ja miten minä olin ITSE rakkaus!
Olin hyvin masentunut.

Hiljalleen aloin epäilemään äitiäni.
Ehkä hän tiedäkään mitään, eihän hän pystynyt pitämään isäänikään.
Aloin vihaamaan häntä!
En sietänyt hänen ääntään, en pystynyt katsomaan häntä.
Olin täynnä vihaa!
Hän oli valehdellut minulle koko ikäni!
Halusin kuristaa hänet, ihan mitä vain!
Onneksi päätin vain karata kotoani, matkustelin ympäri suomea bändärinä.
Kyllästyin siihenkin, matkustin ulkomaille, tein paljon pahoja asioita, joita kadun.
Aiheutin itselleni lisää kärsimystä.
En tiennyt kuka todella olin, en tuntenut itseäni, tunsin vain ne typerät enkelit ja sen typerän rakkauden mikä elää vain huulilla!

Pohjalle vaivuttuani, makasin vain Moskovan kaduilla, olin yksi heistä.
Olin koditon ja rahaton pummi.

Sitten tapahtui jotain mitä siunaan vielä tänäkin päivänä.
Tapasin Guruni, jokin hänessä veti minua puoleensa, hän otti minut siipiensä alle suojaan.
Ruokki minut kun minulla oli nälkä, piti minua sylissäni kun kaipasin lämpöä.
Hän pelasti minut elämään.

Hänen nimensä oli SAATANA.

Olipas elämäntarina. Eipä täällä kai kukaan pääse "helpolla" ..  :'(

Itselle tuli tuosta mieleen, että ainakin osaa itse tehdä toisin kuin vanhemmat.. tai ainakin yrittää..
Vanhempina kaikki varmaan tekee parhaansa, minkä osaa ja luulee oikeaksi.. eihän sitä muuta voi.
Mutta tokihan sinulla on varmaan iloistakin kerrottavaa...olethan löytänyt meidätkin.. :smitten:
 :smitten:

*Pyyhkii kyyneleet*
Kiitos  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

No lähetän täältä iloisia ajatuksia sinulle.. edes :smitten: :D :smitten:

Kerropas Ivan miten tarinasi jatkuu tähän päivään asti? :angel:

Hei Rakas Ivan Kulta   :-*

Liikuttavaa, miten pahoin äitisi sinua kohteli, vaikka itse otaksui hyvää tekevänsä.
Ei ihme, että toista sukupuolta (saatat) vieroksua.
Minusta tuntuu kovasti nyt siltä, että äitisi elää/eli varsinaisessa harhamaailmassa, illuusioiden illuusioissa. Hän tahtoi viedä sinut myös illuusioon, mutta minuutesi heräsi oikein hyvin, vaikkakin masennuksen kautta, mutta kuitenkin ja siitä BRAVO Sinulle.

Sinä Ivan varmasti tiedät, että aito Rakkaus antaa aina valinnanvapauden, eikä tukahduta toista, missään olosuhteissa, Tämä Rakkaus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet - ihan just presiis  - tämä rakkaus kulkee mukanasi aina. Kaiken mitä elämässäsi koet ja valitset, silti Rakkaus on seuranasi, vihaa vain vapaasti - ilmaise se  :tickedoff: :tickedoff: :knuppel2: :knuppel2:, niin se vapauttaa sinua taas hieman enemmän elämään omaa elämääsi

Sinua syvästi Rakastaen :smitten:
Stareyes ;)

On valitettavaa Ivan, Sinun kohtalosi liikuttaa hyvin harvoja jumalia tällä foorumilla.
He pitävät itseään jumalina, eivätkä anna arvoa luojan voimalle.

 :( :( :( :(

P.S. Tällä en tarkoita tähän topikkin vastanneita. Vaan yleensä.

Aivan kuten valitsemme vanhempamme, valitsemme myös miten haluamme elää elämäämme. Sinä valitsit tällä kertaa tällaisen.

Vihjailusi Ikiaika on hyvin närkästyttävää. Kohtelet tässä ihmisolentoja kuin he olisivat tehneet jotain väärin edistäessään suunnitelmaa jolla ihmisyys voitaisiin tuoda sille kuuluvalle todellisuudelle. En nyt ymmärrä logiikkaasi.
Kun ei mukamas kunnioitettaisi Luontoa? Sangen outoa..

Valitan en ole kallonkutistaja, en pysty lisäämään ymmärystäsi.
Olen vain tavallinen ihminen.

Ei se mitn. Samassa veneessä ja meressä tässä kumminkin soudellaan - huovataan - upotaan - annetaan virran viedä - rantaudutaan ihmisyyteen?

... tai karahdetaan ihmisyyden karikkoon...

Jokainen meistä on rakkauden ilmentymä, mutta se pitää ensin jokaisen itse löytää itsestään. Siihen saakka pyöritään pimeässä, kuunnellen milloin kenenkin ohjaavia ääniä, kunnes avataan silmämme ja nähdään valossa missä ollaan ja minkä tähden.

Ikitosi, juuri näin puhut täyttä asiaa.  :smitten:

Ikiaika en oikein ymmärtänyt viittaustasi? ketkä täällä mielestäsi leikkivät jumalia ja ketkä eivät mielestäsi anna arvoa luojan voimalle?

Niin ja puhutaanko vähän siitä mikä kenenkin mielestä on "Jumala" tai "Luoja"? 
 :coolsmiley:

Eiköhän me kaikki olla tavallisia ihmisiä :smitten: en usko että täällä kukaan yrittää olla enempää sitä kuin ovat, jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä, kuhan ei loukkaa toisen uskoa tai arvokkuutta, sitähän se suvaitsevaisuus tarkoittaa :smitten: Itse en katso ketään ylös enkä alas, jokainen saa ajatella omalla parhaalla tavallaan ja ei ole syytä loukata ketään :coolsmiley:

Kysy tuolta ikitosilta, hän tuolla toisessa topikissa väittää olvansa jumala.
Ja olen yrittänyt vääntää rautalangata hänelle, ja vähän muillekin, että täällä ollaan ihmisiä ja pitäis elä'ä ihmiselämä, eikä toitottaa olevansa jumala.

 >:( >:( >:( >:( >:(

No onhan se hyvä oppia tuntemaan myös se oma jumalallinen puolensa, koska emmekö me täällä jokainen ole Luojamme kuvia. Omalla tavallamme.

Kaikessa inhimillisyydessämmekin.  :)

Lainaan itseäni sieltä toisesta topikista:
Voimme ihan rohkeasti sanoa Itseämme Jumalaksi. Sama kuin sanoisimme olevamme hengissä. Olemme kaikki samaa energiaa, samaa henkeä, samaa Jumalaa. Kukaan tai mikään ei ole tästä Jumalallisesta Ykseydestä erillinen. Tämä on hyvä tiedostaa.
Materiaalinen maailma on Jumalan kuva. Ja Jumaluus kehossamme elää tässä elävässä kuvassa; jokaisessa solussa Jumalan Henki. Siis Henki.
 
 
Henki se kai sinussakin, ihmispolo-Ikiajassa pihisee!

Ja mikäs sen hengen osuus ihmisenä olemisessa olikaan ...?

Tässä tekstiä missä ikitosijumala väittää jumaluuttaan.

71 kerta tänään Se on tietoisuus. Usko jo.

HÖPÖ HÖPÖ. Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen niin mikäs muu ihminen onkaan kuin jumala jumalien joukossa. Ihminen on luoja siinä missä Luoja itse.
Lukekaa "KESKUSTELUJA JUMALAN KANSSA" osa 1. Ei tarvitse sen jälkeen vääntää rautalangasta... Rakkaudella.
Jos yksikin solu meissä epäilee, jumaltekoja ei tapahdu. Se ei ole luulosairautta vaan USKOA.   :angel:

Silloin ei sinullakaan pitäisi olla ulkonäkö ongelmia. Eikä mullakaan täällä siitä valittaneillas.

Ahaa, nyt jymmärrän, miks Ikiajan on niin vaikea uskoa omaa Jumaluuttaan; ulkonäköongelmia, nääs  :2funny: :2funny:

Mielestäni mikään tuossa Ikitoden viittaamassa omassa kirjoituksessaan ei osoittanut missään vaiheessa, että hän väittäisi olevansa jumala jonka pitäisi todistaa ihmeteoilla sellainen olevansa. Itse asiassa juuri noin hyvin pitkälti itsekin ajattelen miten Ikitosi tuossa kirjoitti enkä silti tunne olevani mitenkään jumalaa pilkkaava.

En nyt käsitä ollenkaan Ikiaika miten tuosta kirjoituksesta saat tulkittua moista?
Ja nyt päästiin ulkonäköongelmiin?? *ei oikeen pysy mukana*

paitsi että siinä juuri tulee se Uskon kysymys. Uskonko siihen, että myös tämä kehoni on Luojan luoma ja sellaisena kaunis, arvokas ja rakastettava?

 :smitten:

Jahas nyt tääjuttu muuttui tuollaiseksi. :o :o :o :o :o

Niin millaiseksi sitten?  ??? *on sokea omalle tekstilleen*

Ensiksi kysyit kuka väittää olvansa jumala, sen kun näytin. Aiheutti sen että sinäkin rupesi olemaan jumala.
Sitten sinusta tuli sokea jumala.

Voihan hitto mihin ihmispolojen pitäisi uskoa kaikkien foorumin jumalien edessä.

 >:( >:( >:( >:( >:( >:( >:(

Voi Ikiaika-poloinen, usko Itseesi vain!

Pusipusi ja Halihali Sullen  :smitten:

:2funny: :2funny: :2funny: :smitten:  :smitten: :smitten:

usko itseesi...  :angel:

Ikitoden kanssa sama linja näemmä jatkuu...  :)

Minulla on, kuten jo kymmenen kertaa, olen foorumijumalalle kertonut, TIETOISUUS, Minun ei tarvitse uskoa. jos minun pitäisi uskoa. Ei tätä keskustelua tarttis käydä, vaan olisin edessäsi polvillaan kuten muutkin foorumilaiset.
On pieni mailma jumalan.


 ;D ;D ;D ;D ;D ;D

Riittääkö sinulla kyvyt siihenkään ??
Sinähän et tiennyt ensin edes mistä tuulee, mutta pyörit kuin tuuliviiri.
 ;D ;D ;D ;D ;D ;D

Oih Ivan ja pyöreät pakarat... long time no see :smitten:

Asiaan:
Se on se tuskan viehätys, mikä siinä 'karismaattisessa' kaavussaan yrittää epätoivoisesti esittää, että sillä olisi jotain mitä sinä tarvitsisit oppiaksesi, mutta älä lankea siihen harhaan, että mieli ja keho olisivat yhtä. Se ei todellakaan ole totta ja se ja vain se harha pitää sinutkin kiinni siinä tuskassa.

Sun äippä oli aivan oikeassa todetessaan sen valtavan rakkauden mitä olet ja huomaa, että myös rakkaus voi olla karismaattista ;)
Eikä sillä rakkaudella ole mitään ehtoja tai muotoja... ei ole olemassa erillaisia rakkauksia on vain rakkautta ja se rakkaus on samaa kiillotitpa sitten kenkiä, asioit pankissa tai veit kukkia tyttöystävälle. Anna virrata vain vähän niin kuin puro tai joki  :D

Mutta, se on se kun on yhtäaikaa hyvin herkkä ja voimakas... sitä niin herkästi kerää ja kelaa kaikkea sontaa ja sitten kun sen yrittää sillä voimalla polkaista pihalle niin eihän siitä voi hyvää seurata. Vasta kun hyökkääminen on todettu turhaksi (mitä se kertakaikkiaan onkin) voi sen kaiken paskan antaa anteeksi...niin itselle ja muille. Ja jos tuntuu siltä ettei sitä pysty tekemään niin anna niiden 'enkeleiden' antaa anteeksi sun puolesta. Ne tekevät sen hyvin mielellään. Tämän jälkeen tiedät mitä on olla vapaa sillä anteeksi antaminen on sama asia kuin pois antaminen ja arvaappa mitä tilalle astuu ;D

Sulla on valtavasti lahjoja ja noin voimakkaasti eteenpäin työtyvä enegia jota hallitset voisi olla erittäin hyödyllinen monessakin suhteessa... tuoden iloa itsesi lisäksi kaikille 'täällä'...kaikkialla.

 :smiley6600:

     :smiley6600:

         :smiley6600:

              SIIS Ivan ja Keho   ovat  yhtä,  niimpä !! ?


                        :2funny:

Kas kun olen ennenkin kuullut ton tuuliviiri jutun... No hyvänen aika jos ei tuuliviiri tiedä mistä tuulee niin kukas sitten...  ::)

Tosin nyt on kyllä enemmän sellanen ilmanpainepuntari olo...  :buck2:

Vetoon siihen, että nyt huhtikuussa on ollu jotain todella kummallisia energioita ja värähtelyjä ilmassa ja oon ollu tosi kummallinen. Eh, normaaliakin ailahtelevaisempi...  ???

Karismaattinen rakkaus... kuulostaa joltain, johon vaan guruilla on etuoikeus...

Olipahan raju tarina..

Minusta haet nyt rakkautta väärästä paikasta, turha sinun on itseäsi rankaista äitisi sanojen ja tekojen takia.

Tiedän erään olennon joka on minun guruni. Hän ei anna minulle leipää aina kun sitä pyydän, mutta hän antaa sitä niinä hetkinä kun sitä todella tarvitsen. Rakkaudesta en ole paitsi jäänyt, vaikka hävettää, että en ole aina antanut vastarakkautta.

Oli miten oli ja oli gurusi kuka hyvänsä, toivon sinulle hyvää. Ja olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kärsimään. Hyvä, että pääsit irti masennuksestasi.  :smitten:

ps. Kirjoitat hyvin, hyvää kieltä ja oma tyyli tuossa kertomuksessassi

Jaha, tämä ketju menee nyt henkilökohtausten piikittelyjen ja kädenväännön vuoksi lukkoon. Yrittäkääpä käyttäytyä, olette kuitenkin yleisellä foorumilla. Korostan edelleen, että kahden keskiset asiat voidaan hoitaa kahden kesken.