Astro Foorumi

Havahduinpa tässä erääseen asiaan. Entisessä suhteessa minä olin se vaikea osapuoli, joka kiukutteli, oikkuili ja tiuski. Ex-mieheni on äärimmäisen kiltti ja ymmärtäväinen jota oli näin suoraan sanottuna erittäin helppo tossuttaa.

No, melkein 10 vuotta olimmekin yhdessä ja jo n. parin vuoden ajan olin melko tyytymätön suhteeseen - se muistutti enemmän ystävyyssuhdetta. Kaipasin intohimoisempaa ja "miehekkäämpää" miestä.

Sitten viime talvena tapasinkin erään hurmaavan hevimiehen, joka veikin jalat alta samantien  :D Edelleen olemme yhdessä, mutta nyt minä olen se joka saa kestää tiuskimista ja oikuttelua  ::) Sitä saa mitä tilaa ilmeisestikin.

Jos olisin itsekään tasapainoinen ihminen, kestäisin varmaan paremmin tuota äksyilyä. Olen vaan niin hemmetin herkkä että itkemiseksihän se melkein aina menee kun tarpeeksi kuuntelee tuota sanallista sivaltamista.
Tämän minä olen silti lienee ansainnut kun en osannut arvostaa sitä kilttiä miestä!

Ei tämä uusi mieheni toki läpeensä paha ole, temperamenttinsa on vaan aika omaa luokkaansa. Saa nähdä mitä tästä tulee...  :)

Minä olen au-Rapu, kuu-Kauris ja ac-Leijona, ex-mies Kalat-Vaaka-Vaaka ja tämä nykyinen Leijona-Skorpioni-Rapu.

Vaikka minäkin oon  :kalat:  niin ei se tarkoita et mies pitäs olla samanlainen..
Miehessä täytyy olla ns miehekkyyttä.. ::) mut eikai se empaattisuuskaan miehessä huono asia oo..
Mut jos toinen on ns.vastakohta toiselle, niin ei siitäkään varmasti pitemmän päälle tuu mittään. :idiot2:
Et pitäs kuitenki olla ns.samoilla "linjoilla" .. :smitten: :smitten:

Empaattisuus olisi erittäin toivottava asia miehessä, tästä nykyisestä ei sitäkään tunnu paljoa löytyvän  :crazy2: No kuten sanottua täytyy katsoa mitä tästä kehkeytyy!

Onko muilla kokemusta karman laista tälleen konkreettisesti?

Oivallukset ja havahtumiset on hieno juttu, ehkä olet tarvinnut tämän uuden kaverin että olet saanut näkökulmaa itseesi ja aiempaan toimintaasi ja eksääsikin, mutta.


Eli tässä suhteessa tunnet itsesi epätasapainoiseksi ja yliherkäksi ja että joudut kestämään.
Ja luenko oikein, että ajattelet että ansaitset rangaistuksen aiemmasta käytöksestäsi ja siksi kestät tätä?

Tarkoitan nyt sanoa, että erimielisyyksien ei pitäisi kasata sinulle tuollaisia tuntemuksia. Mieskin voi kyllä kehittää ilmaisuaan pois siitä suunnasta joka sinua satuttaa noin (puhut sivaltamisesta), jos hän haluaa. Ja kuinka paljon hän sitten tarkoittaa että otat itseesi, en tiedä, voi olla että otat enemmän kuin hän tarkoittaa jos muutenkin ajattelet että sinua pitää rangaista.  :-\

Onnea matkaan kumminkin.  :)

Onhan se opettavaista kokea oma käytöksensä omissa nahoissaan roolinvaihdon kautta. Kyllä minäkin olen saanut nieleskellä omia lääkkeitäni, mutta näin on toisaalta käynyt myös niille, jotka ovat minua kohdelleet huonosti. Ymmärrys lisääntyy prosessissa huimasti! Voit ihmetellä, miten exäsi jaksoi kuunnella sinua, ja jos asia oikein ottaa omalletunnolle, pyytää häneltä vaikka anteeksi tai jotain. Minusta tuntuu, että tämä vähentäisi myös omaa itserankaisun tunnettasi, joka värittää nykyistä suhdettasi. Sitten voit arvioida, onko suhde muuten niin hyvä, että sitä voi huonoista puolista huolimatta jatkaa.

Indium, tarkoitin että olen muutenkin kaikkine ongelmineni (masennus, huono itsetunto ym.) epätasapainoinen. Kyllä, jollain tavalla haluan "kärsiä rangaistukseni" siitä että olen kohdellut toista niin inhottavasti. Valitettavasti tuo käytökseni oli semmoinen äidiltä opittu roolimalli, hän kohteli/kohtelee edelleen isääni todella inhasti välillä. Ymmärrettyäni tämän olen toki oppinut kohtaamaan asiat toisella tavalla, ja reagoimaan myös toisin.

En silti toki ajattele että ansaitsisin huonoa kohtelua. Välillä tuntuu vaan että vaikka miten yritän tunteistani keskustella niin tuo toinen ei vaan ymmärrä. Eli kyllä, pelottaa hieman miten suhde voi tästä jatkua ellei toinen ala myös ymmärtämään kehittää itseään, keskustelutaitojaan siis ettei tarvitse aina reagoida aggressiolla ja hyökkäävästi (kuu-Skorpioni? :P ).

Kaiken otan henkisen kasvun kannalta siis  ;D

Lilli, exän kanssa puhuttu ummet ja lammet ja olen pyytänyt anteeksi, saanutkin. Osaisipa sitä vaan antaa itselleenkin anteeksi!

Onnistuit juuri kieltämään koko  minun ja muutaman tuttuni olemassaolon ihan kokonaan tuolla yllä olevalla tekstilläsi.  ;D :D ;)

Se, että sinulla ei ole niin omaa kokemusta muuttumisesta kuin myöskään kokemuksia muiden ihmisten muuttumisen näkemisestä, ei tarkoita sitä etteikö niin tapahtuisi. Olen itse laittanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana elämäni uusiksi pariinkin kertaan, jopa niin että elämänarvot ja mieltymykset ovat muuttuneet. Perusluonne ehkä pysyy, mutta muutos psyykessä noin muuten voi olla valtava, kun vanhat traumat puretaan pois. Sitä se sielu haluaa, kun se tänne tulee: Oppimista ja  kun oppii niin myös muuttuu.

Se sen sijaan on totta, että kukaan ei muutu toisen pyynnöstä, sellainen muutos ei ole koskaan pysyvä vaan väkisin muuttumaan pakotettu kyllä sabotoi muutoksen ennen pitkää. Sitäpaitsi toisen manipuloiminen/pakottaminen muuttumaan on karmaa tuottavaa toisen vapaaseen tahtoon puuttumista. Ihmissuhteissa ei siis muutosta kannata odottaa siltä toiselta osapuolelta, hän muuttuu vasta sitten kun haluaa ihan omasta halustaan oman itsensä vuoksi muuttua, ei koskaan toisen aikatauluissa tai toisen pyynnöstä.

Niinpä ihmissuhteessa siipan on kelvattava sellaisenaan ilman valituksia ja mutinoita, ellei kelpaa on erottava sen sijaan että valittaisi, tai vaatisi toista muuttumaan.

Juu-u, samaa mieltä, kyllä ihminen muuttuu, ja voi muuttua kovastikin elämän puristuksessa, ja sitä herrantähden vaaditaan, että selviäisi elämästä hengissä ;)
Minä ainakin henkilökohtaisesti olen muuttunut paljonkin ja olen uusiutumiskykyinen...minusta olisi kamala tuomio se, että kukaan ei koskaan muutu!

Mutta kukaan toinen ei koksaan voi muuttaa toista ihmistä, muutoksen on aina lähdettävä ihmisestä itsestään, ei voi muuttua eikä pysty muuttumaan siksi että toiset niin haluavat. Eikä pidäkään. Ei toisten tähden, vain itsensä tähden.
Myöskin tietty toisinpäin, on täysin tuhraa kuvitella pystyvänsä muuttamaan ketään koskaan mitenkään, kyllä hänen on tehtävä se aivan itse.

Mä oon samaa mieltä..sun kaa.. ;) ::)
Ja minä en ole t.halua olla semmosessa suhteessa.. :smitten: mikä ei toimi..vaikka pystyiskin.
Eikai sitä kenenkään tarvii ns.kärsiä.. ??? ???

Onpas mielenkiintoisia kommentteja tullut  :) Tuohon muuttumiseen ja henkiseen kasvuun: tuntuu että olen juuri nyt tässä vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän jonkun "henkisen murroksen" kynnyksellä. No, toki 30 ikävuottakin lähenee joten kai se kuuluu asiaankin, tiedä sitten mutta pelottavaa tämä on.

Asuin ja elelin ennen vissiin jossain lintukodossa kun tämä nykyinen olotila tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta ja todellakin pelottavalta. En nyt jaksa sen enempiä yksityiskohtiin mennä. Toisaalta on vaan ajateltava että kaikki on paremmin kunhan tästä ajanjaksosta selviää  :coolsmiley:

^^
Minun ajatusmaailmassani juuri tuo on muuttumista.
Sielu tuskin muuttuu, se on sama, minun sieluni. Mutta jos puhutaan että ihminen muuttuu tai on muuttumatta, niin kyllähän se tarkoittaa juuri tuota.
Kukin tavallaan, jonkun täytyy muuttua itsekkäämmäksi, jonkun toisen taas täytyy opetella pehmeyttä etc.
Ei muuttuminen tarkoita että muuttusi jotenkin paremmaksi, vaan nimenomaan että muuttuu eheämmäksi.