Astro Foorumi

Hei kaikille

Ajattelin, että tämä herättäisi keskustelua laajemminkin.

"Kiusaamiseksi määritellään tilanne, jossa yksi tai useampi työyhteisön jäsen joutuu toistuvasti järjestelmällisen kielteisen tai vihamielisen käyttäytymisen kohteeksi. Kiusaajat ja kiusatut vaihtelevat esimiehistä alaisiin. Kiusatuksi tulemisen kokeminen on yksilöllinen ja arvioitava jokaisen kiusatun kohdalla erikseen. Kiusaamista ei ole työhön liittyvien erilaisten päätösten ja tulkintojen käsittely. Toimintaan ja työhön liittyvien ongelmien käsittely työyhteisön jäsenten kesken ja työnantajan velvollisuuksiin kuuluva perusteltu kurinpidollinen rangaistus tai huomautus ei myöskään ole työpaikkakiusaamista." - http://terveysnetti.turkuamk.fi/Tyoikaisten/2006_Tyopaikkakiusaaminen/maaritelma.html

Onko sinua työpaikkakiusattu? Millaisia kokemuksia tästä on tullut? Miten tilanne raukesi, vai jatkuuko se yhä? Nimiä tai työpaikkoja ei kannata kirjoittaa tänne (eikä varmaan netiketin mukaan saakaan kirjoittaa), mutta omista kokemuksista saa aina puhua.

 :smitten:
Mulla on ollut kunnia olla kiusaamisen kohteena. Kaikenlaista vattuilua ja sitä, että jätetään kertomatta tietoja, joita olen tarvinnut työssäni. Eli kaikenlaista kampitusta ja mulkoilua sitten siihen vielä päälle. Niin lapsellisia ovat kiusaajat olleet, että vahingonilo on naamasta paistanut kilometrin päähän.  :o Työkaverit ja yksi esimies ovat sanoneet, että työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit ovat täyttyneet. Vähän tuli suomalainen sisu kehiin ja tuumin, että katotaan ketkä ovat jääräpäisempiä. Mulla on pitkä työkokemus ja sen avulla selvisin töissäni hyvin, vaikken heidän apuaan saanutkaan. Tilannehan ratkesi, että yksi lähti eläkkeelle. Työasiat muuttuivat perin juurin ja emme ole tekemisissä lainkaan, ellen itse tahdo. Kun käytävällä vastaan tullaan tervehdin ja naamani loistaa kuin Naantalin aurinko. Nyt on minun vuoroni.  :coolsmiley: :idiot2: :smitten:
Ilkeitä ihmisiä on.

Eikös kiusaamiseksi voida luokitella mm. sellainen toiminta että työkaverit käyvät juoruamassa esimiehille seläntakana ja sitten yhtäkkiä olet esimiehen puhuttelussa etkä tiedä mistä sinua syytetään tai tiedä edes sitä,että sinusta on käyty kertomassa esimiehelle?

työpaikkakiusattu minäkin.
valehtelua,tavaroiden piilottamista,ei kuunnella mitä sanottavaa,asioiden kertomatta jättämistä,ym.KAIKKI MITÄ TAPAHTU SINUN SYYTÄSI-tyyliin

No näin minulle kävi. Kaikista inhottavinta asiassa on, että en ole ainoa, enkä varmasti viimeinen ketä tämä henkilö tulee kiusaamaan ja tekemään "miinoja" työaikana. Minun työkykyni jopa kyseenalaistettiin ja vain sen takia, mitä eräs minua vähemmän koulutettu mies meni juoruamaan pomolle. Olen kuitenkin työni hoitanut niin kuin pitää ja tästä pomokin oli samaa mieltä. Ja jos on oikeasti sanomista ollut, olen ottanut sen rakentavana kritiikkinä. Mutta kyllä nyt tuli niin paksua pajunköyttä, että olin silmät suurina, kun pomo minua puhutteli.
 :o ::) :uglystupid2:

minuapa on kiusattu koulussa ja jahdattu ja eristetty ja voin kokemuksesta kertoa että jos annat kiusaamisen jatkua osoitat herkkyytesi niin paskatulvalla on hyvä syy valua juuri sinun lautasellesi ja sitten purat toisten eripurat niihin jotka ovat sinua heikompia esim naapurin mupsi koiraan. Voi olla ehkä vaikeaa mutta kuittaa joskus takas, ei tarvii alkaa hautoja kaivella mutta joku fiksu kommentti joka osoittaa toisen "paremmuuden" olevan vain valheellinen fabiaali. Muista että sinussa on voimaa. älä pelkää  näyttää sitä ja lähteesi kuivua. Jos silti pelkäät niin  harjoittele esim lempipaikassasi huutamista tai fyysisiä aktiviteettejä kuten kuntoilua. Osoita ettei jatkuva paskavirtaus edes häiritse sinua- se jos joku vituttaa muita >;D

Se on totta, että nimenomaan herkkiä ihmisiä kiusataan; kiusaajat itse ei sitä usein tietoisesti tajua että he käyttävät hyväksi jonkun esim poikkeuksellisen herkän ja psyykkisesti vastaanottavan ihmisen varantoja, he näkevät että kyseessä on ihminen "johon mahtuu", tai joka on hiukan erilainen - kiusattu voi olla älykkäämpi, taiteellisempi, kauniimpi, riippumattomampi,mystisempi ja kiusaaja haluaa lannistaa tällaisen ihmisen; tai sitte kiusaaja voi tosiaankin olla niin alhainen että tajuaa että toinen on tosiaan hyvin hauras, hiukan ulalla eikä kykene antamaan takaisin - eli haistaa niinku veren maun, eli tota voi näköjään alkaa kiusaamaan, hyi helvetti !

" Voi olla ehkä vaikeaa mutta kuittaa joskus takas, ei tarvii alkaa hautoja kaivella mutta joku fiksu kommentti joka osoittaa toisen "paremmuuden" olevan vain valheellinen fabiaali."

Ei ne kiusaajat aina yritä esittää parempia, monet kiusaajat joko työpaikoilla tai naapurilähiöissä on ihan avoimesti ylpeitä junttimaisuudestaan, öykkärimäisyydestään, kuvittellusta voimastaan ja rehellisesta suomalaisesta sivistymättömyydestään joten siinä on vähän vaikeeta osoittaa toisen "paremmuden" olevan valheellinen juttu, ettei vahingossa tuu osoittaneeks toisen huonommuuden olevan se valheellinen kuori, heh heh  ;D

Aina kannattaa muistaa että itsessä on voimaa, olla peloton, rohkea, aina  :knuppel2: - En tarkoita väkivaltaa vaan todella rohkeutta; kannattaa myös olla valmis menettämään, lähtemään - tulisielu ei jää homehtumaan yhteen työpaikkaan tai asuntoon loputtomasti; sisäinen tuli, sisäinen oma itse ja herkkyys - sitä ei SAA MENETTÄÄ !

"Osoita ettei jatkuva paskavirtaus edes häiritse sinua- se jos joku vituttaa muita "

Valitettavasti riittävän matalamieliset ja ahtaissa henkisissä ympyröissä elävät ihmiset ei tajua sitä häritseekö toista heidän sanomisensa todella vai ei, he eivät osaa sillä tavalla nähdä ja tulkita toisen eleitä, he kuvittelevat että kun he sanovat jotain niin se tekee vaikutuksen.
Ja täydellinen välinpitämättömyys v-tuttaa joitakuita sopivissa tilanteissa mutta esin naapurilähiöissä ihmiset ei jaksa edes muistella omia tunteitaa siinä määrin, monelle kiusaajalle jää vaan päälle se oma rooli, ikäänkuin kiusaaja itse ois riivattu, sama työpaikoilla.

Hyvin kirjoitettu body electric.  :)

Sitten omaan asiaani:
Olen miettinyt sitä, miksi kiusatun pitäisi "pakko-oppia" itsensä puolustamistaidoiksi kutsuttuja taitoja. On eri asia toki, jos on itseäänkin häiritsevästi kynnysmatto, mutta taas kaikkien (esimerkiksi minun) persoonaan ei vain kuulu jatkuva takaisin kuittailu. Miksi se olisi oikeastaan edes yhtään tehokkaampi keino kun vain olla antaminen? Harvemmin se takaisin kuittailukaan oikeasti on auttanut mitään.

Tavallaan, jos annetaan viesti lapsille, että kiusatun pitää oppia puolustamaan itseään, annetaan viesti, että siellä ne kiusaajat saa rellestää, mutta on kiusatun vika, jos ei osaa puolustaa itseään? Meitä vain on täällä erilaisia persoonoja, ja jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Ei se ole sen herkemmän ihmisen vika, jos on herkkä. Minusta pitäisi tukea kiusatun lapsen kohdalla hänen itsetuntoaan, tuoda esille asioita missä hän on hyvä, viedä hänet sellaisiin paikkoihin (esim. harrastuksiin), missä hän kokee hyväksytyksitulemisen tunnetta. Näin ymmärtää, että se sattuu olemaan vain ne jotkut ****päät, jotka eivät hänestä tykkää. Kaikkia ei vain yksinkertaisesti edes voi miellyttää tässä maailmassa.

Mutta työpaikka (ja koulu) kiusaamiset on hankalia juttuja, kun sinne kuitenkin on pakko joka päivä mennä ja ei välttämättä ole mahdollista vaihtaa paikkaa kuitenkaan. Kyllä minä tilanteessa vain katsoisin uutta työpaikkaa miten olisi mahdollista, ja mikä tärkeintä, pitäisin oman uskoni itseeni (vahvistaisin sitä asioilla, mitkä sitä minulle vahvistavat ) ja vapaa-ajalla olisin rentouttavissa paikoissa. Ei sitä tulehtunutta yhteisöä niin vain yhtenä ihmisenä muuteta.. Itse en jaksaisi siihen ruveta.

Minä olen kyllä tällaiseenkin ihmetekoon kyennyt ja vieläpä erittäin lyhyessä ajassa. Entisessä työpaikassani silloisen työnantajani monet henkilökohtaiset ja työasioihin liittyvät paineet purkautuivat raivokohtauksina, joita oli usein. Hän ei siis raivonnut koko aikaa, ainoastaan silloin, kun oli jotakin ylimääräistä stressiä. Kaikkia simputettiin tasapuolisesti ja yleensä pikkuasioista. Erittäin moni otti loparit heti kun sille oli otollinen aika.  Itse olin pomoni kanssa hämmästyttävän hyvissä väleissä, mutta kaikkein tulehtuneimpana jaksona (jota kesti n. vuoden) sain minäkin osani tykityksestä. No, siinähän kävi niin, että minä jyrähdin. Siinä kohti en piitannut, vaikka olisin saanut potkut. En haukkunut pomoa pystyyn, mutta otin esille varmasti hyvin painavaan sävyyn työhön liittyviä epäkohtia. Koska tein asian kirjallisesti, pomo päätti pistää listan yleiseen levitykseen, vaikka se oli tarkoitettu kahdenkeskiseksi. Koska työkaverit olivat vuodatukseni nähneet, niin päätin sitten puhua heidän kanssaan ja heillähän oli omat vuodatuksensa kerrottavana yllämainituista raivokohtauksista. Kukaan ei halunnut minun ottavan lopareita, vaikka olin siihen täysin valmis.

Olin hyvin iloinen työkaverieni tuesta ja siitä sain sitä lisävoimia niin itseni kuin koko porukan puolustamiseen. Riehuminen loppui kuin seinään, kun kerroin pomolleni simputtamisen vievän huomion pois tärkeämmistä asioista kuten työnteosta.

Lähdin työpaikasta pari vuotta myöhemmin ja pomo halusi vielä ennen lähtöäni puhua tuosta aikaisemmasta episodista. Tämä oli poikkeuksellista, koska muiden mukaan hänellä oli vain tapana "unohtaa" omat kiukkuilunsa ja olla sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän halusi joka tapauksessa korostaa, ettei ollut ottanut asiaa pahalla ja että hänellä ei ollut mitään minua vastaan. Minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta asiaa.

Ota joskus stanssi kiusaajia vastaan. sano jotain takaisin - älä osoita pelkoa tai epävarmuuttasi -  kiusaajat elävät pelosta ja käyvät heti heikkouteesi kiinni. Osoita, että olet tilanteen tasalla, jos et yksin siihen pysty tai pelkäät niin pyydä apuvoimia, ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. Itse tulen ongelmieni kanssa hyvin toimeen, koska minulla on maailman ihanimmat naapurit, jotka rakastavat minua ja osaavat auttaa minua tilanteessa kuin tilanteessa, en vaihtaisi heitä mihinkään ja jos heillä on asiat huonosti myös minä suren!

Fuck! Kuulostaa tosi pahalle. Helpoin tie ei aina ole kevyin. Itse olen vaan hiljaisesti hyväksynyt kaiken pelleilyn mitä porukka tekee työsalissa ja kyllä siinä koville joutuu. Helpompaahan se varmaan vaan olis mennä jengiin mukaan ja alkaa pilkkaamaan jotain ihan random tyyppiä, siinä helposti "sokaistuu". Munmielestä ainakin kunnon työpaikassa pomon vastuu on pitää työläiset aisoissa. Sinne vaan valittamaan pomolle, uhkaat ottaa vaikka loparit kun tilanne on sietämätön ja painostat pomoa niin kyllä luulis sen laittavan vähän asioihin puhtia. Itse ainakin arvostaisin ja vähän pelkäisin sitä jos joku työläisistä (en ole siis esimiesasemassa, mutta kuvitteellisesti) ottaa asian puheeksi ja nostaa ketun pöydälle. Tällaiset asiat vaativat huikeat määrät rohkeutta ja voivat jopa kostautua. Vaihtoehtosi ovat tyyliin kestä iva, etsi oma porukka ja pyri vaikuttamaan siinä omalla tavallasi (ei tarvi lähtee niiden rienaajien peliin mukaan), tai sitten valita esimiehelle. Paha mun on neuvoa kun en ole millää taval vaikuttamas elämässäsi, mutta eiköhä asiat tuppaa ratkeemaan =). Kiitos kuitenki ku noin selkoatekevästi avauduit minulle tai siis meille täällä foorumilla. On jotenkin huojentunut olo kun pääsee kuvittelemaan auttavansa :D

Ihanaa että tämäkin thread alkoi elää ja keskustelua syntyy.

Omalla työpaikallanihan mua sitoo sopimuksen määräaikaisuus, en pääse mihinkään vuosiin. Että siinä on huono uhkailla lopareilla, kun alalla on pienet piirit ja varmasti sen joku kertoo eteenpäin, mikä oli oikea syy työn lopettamiseen, eikä kukaan enää palkkaa heikkoa luovuttajaa. Näin siis mun alalla, toivottavasti ei ihan kaikkialla.

Olen osani saanut ja työnantaja hoiti asian "kulissien takana", mutta kuulemma enemmänkin siihen suuntaan että "antakaa tuon nyt olla, on muutenkin jo mielenterveydellisesti haastavassa tilassa", eli nyt mua kohdellaan vähän kuin pommia joka saattaa räjähtää milloin tahansa... No, aina parempi sekin. On inhottavaa mennä töihin, kun ei koskaan tiedä, mitä p*skaa sieltä taas on keksitty nakella.

Inhoan ihmisten diagnosointia narsistiksi, mutta meidän töissä on super iso narsu! Herranjestas, miten se pyörittää pomojakin miten lystää. Onko normaalia, että nousee niin voimakas viha, että sen voi tappaa?

AAAAAAAARRRRRRRGGGGGGHHHHH!

Jos selkään puukotuksesta puhutte puhutte varmasti minusta. Olenhan siinä mestari =).  Puukotan selkään  itse kutakin :D Puukkoja on myös jaella muille kaiken muotoisia ja värisiä. Voit liittyä selkäänpuukottajien voitonriemuisaan joukkoon. Iloisuus nousee sairauden korvikkeeksi.
    Jos jotain oikeasti asiaa on niin sano se vaan suoraan, älä pelkää vaan näytä pelkosi. koska asiat ei selviä kuin puhumalla tai tekemällä. Ei tarvitse olla ystäviä mutta jonkinlainen sopusointu helpottaa rallia, ongelmat tulevat kuitenkin vastaan siinä vaiheessa tiimihenki on kaiken A ja O. Siksi pyrin keskittymään vain omaan osaani vaikka tajuan että pitäisi kaitsea muita ihmisiä kuin ystäviä, joskus jopa kuin pieniä ipanoit. Koska olen tavallaan aika tollo ja surullinen ja muuta mukavaa mutta enemmän surulliseksi tulen kun kuulen jatkuvaa riitelyä ympärilläni (tämä siis väistämätöntä). Asioista joita ei heti pysty ratkaisemaan ei kannata kiistellä. Vaan sopusointu, varmuus, tiimihenki ja luontevuus hommaan löytyy ajan kanssa. sanonta "Hiljaa hyvä tulee" Ei petä jälleenkään. Näin ollen pyri olemaan rajoittamatta toisten "omaa rauhaa" liikaa itsekeskeisten toiveiden ohjaamina. Ketään ei voi kontrolloida väkipakolla ellei ole ihan pakko, joten minulla on paljon opeteltavaa. Itse olen ainakin sellainen pelkuri etten tule omasta kolostani jos minua sörkitään tikuilla. Toivon että ihmiset pyrkisivät nauttimaan omasta eikä tavoitella toisten sauvoja. Koska suuri onni löytyy itsensä ymmärtämisestä. Levollisia öitä kaikille vetäydyn nyt omaan rauhaani.

Miten olette sitten käyttäytyneet noiden työpaikkakiusaajien kanssa. Itseäni inhottaa niin paljon, että vaikea on katsoa, saati sitten vastata toisen tekohymyyn. Kun tekisi mieli suoraan sanoa, että olet ala-arvoinen selkäänpuukottaja. En tiedä, mutta väsyttää tämä touhu.

Itse ratkaisin asian niin, että en puhu kuin pakolliset ko. ihmiselle, ja sitten lähden huoneesta vaivautumatta edes tekosyihin. Mun työpaikalla pomo puuttui asiaan ja sanoi suoraan kiusaajille että nyt loppuu perkeles. Mutta myös se on auttanut, että koska pystyn tekemään töitä etänä, olen myös tehnyt niitä kotona ja siksi vähän "hajurakoa" on päässyt syntymään.

Tiedän tosi hyvin tuon ketutuksen feikkihymyjen takana. Mutta itse otan sen sitä kautta että "minä pystyn olemaan parempi ihminen kuin sinä"-kannalta, eli se hymyilykin voi olla piilokettuilua ;)

Nykyisin sitten asiallisuus on lisääntynyt, onneksi. Ja minä olen sellainen peilityyppi, että kohtelen ihmisiä niin kuin he minua. En unohda mitä on tapahtunut, mutta jos kiusaaja on asiallinen minua kohtaan, niin sitten olen sitä minäkin. Mutta mitään muuta en tältä tyypiltä odota kuin asiallisuutta, en tuttavallisuutta, en bilekutsuja, en yhtään mitään. Eläköön itsensä kanssa, se näkyy olevan vaikeampaa kuin hän haluaisi näyttää.

Jälleen kerran pätee tämä Väinö Linnan lause, "se nyt on se pienimmän riesan tie".

Nyt on mennyt lähestulkoon vuosi siitä, kun nämä kiusaamiset alkoi. Yksi kiusaajista on menettänyt apurahansa, toinen on ylityöllistetty. Pakko sanoa että pelottaa, mitä kaikkea sieltä alkaa sataa niskaan taas keväällä. Toisaalta, yksi ystävistäni sanoi hyvin, että joillakin ihmisillä nyt ei vain ole minkäänlaisia tapoja, eikä sille mahda mitään. Että minkä minä sille mahdan, jos näiden tyyppien ainoa selviytymisstrategia on purkaa pahaa oloansa minuun, muihin työkavereihin, joskus jopa pomoon itseensä. Kyllä siinä nakerretaan omaa jalkaa enemmän kuin meidän muiden. Ärsyttää vain, kun en tiedä mutta epäilen, että tämä tilanne näkyy hyvin toisenlaisena sitten ulkopuolelle, nämä kaksi varmasti pitävät huolta siitä että minua pidetään saamattomana bimbona joka ei ymmärrä mistään mitään tai saa mitään aikaiseksi...

Onneksi on joululoma välissä.

Pitänee alkaa lähetellä enkeleitä sinnepäin. Tai odottaa, kun ihminen tuhoaa itse itsensä negatiivisuudellaan.

Hei, enkeleiden apua tosiaan kaivattaisiin. En usko että nuo mihinkään muuttuvat, se on niin syvälle se kateus toista ihmistä kohtaan ja siihen päälle suunnaton itsekeskeisyys. Kai noilla on jokin vaihe jäänyt kehityksessä kesken joskus lapsuudessa, heikko itsetunto varmaan taustalla riivaa. Kun katsoo noiden touhuja, niiin todella inhottaa, niiden keinot on yksinkertaisesti likaiset.

Räikeintä on tulla oman esimiehensä kiusaamaksi, niin kuin itselläni on nyt käynyt. Hän yrittää savustaa minua työpaikasta ulos, vaikka mitään  selkeää syytä ei ole. Työni olen moitteettomasti hoitanut, tuonut tietotaitoni työyhteisön käyttöön, mutta tämä ei ole esimiehelleni sopinut. Olen uhka. Kovin kurjaa tällainen toiminta.

 >:(

Se on varmaan pahempi kun esimies kiusaa. Pidemmän päälle varmaan tosi hankala tilanne. Onko mahdollista puhua vielä ylemmäs vai olisiko sekin haitallista? Uuvuttavaa. Itsellä aina välillä tulee sellainen olo, että onko noita kiusaajia ihan pakko sietää mutta eihän sitä tiedä mitä seuraavassa paikassa sitten on jos vaihtaa. Mulla on ainakin selkeä kateus noiden kiusaajien taustalla. Se oikeasti näkyy ihan päälle päin. Inhottavaa touhua. Voimia sinne.

kiusaaja esimies oli myös työpaikan työsuojeluvaltuutettu. ei oikein voinnu aikanaan mennä puhumaan.

ja eräästä toisesta paikasta halusin lähteä pois kun lasten äiti oli aivan sekopää,jos olisin lähtenyt ois tullu 3kk karenssi...

Mulla onneksi suht ymmärtäväinen pomo mutta minusta hänen vaikuttamistapansa ns. kulissien takana näissä kiusaamisasioissa on vähän epäilyttävä. Tai ei epäilyttävä, mutta minusta tuntuu vain että kaikkien osapuolien pitäisi olla paikalla selvittämässä asiaa. Ehkä hän hakee sillä konfliktien välttämistä, mutta minusta se on tässä vaiheessa jo vähän myöhäistä.

Tosi ikävää jos pomon tilanteessa oleva ihminen päättää inhota työntekijöitään. Pomon työhön kuuluu alaisten tukeminen, melkeinpä enemmän kuin pomottaminen. Hyvä johtaja on minusta kannustava ja positiivinen, mutta asiassa tarkka ja jämy.

Huoh. Taas kerran mietiskelen, mikä karma minut pitää sosiaalisten työtilanteiden jatkuvana silmätikkuna. Ja että kuinka kauan jaksan tätä tilannetta.

Olen asiaa vienyt eteenpäin luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Nyt vain odotan, että asiat alkavat rullaamaan. Olen parhaani tehnyt.


Ja kiitos tuesta. Sitä me kaikki tarvitsemme, olimmepa kiusattuja tai emme.  :)

Kuule, tosi paljon voimia sinulle.. :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:
 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Hienoa, SanctAstra! Voimia sinulle  :smitten:

Itse kuulin tänään että minusta juorutaan, että olisin päättömästi ja epätoivoisesti rakastunut erääseen työntekijäämme. Tämä ko. ihminenkin sen kuuli vihjailujen kautta ja oli niin outona minua kohtaan tänään töissä, että huh. Asiaa mutkistaa se, että ko. henkilö on eräänlaisessa esimiesroolissa myös minunkin ylitseni. Aivan yläastemeiningiksi tämä alkaa mennä. Alan harkita jo vakavissani, että onko minun tosiaan pakko olla tässä työpaikassa, enkö oikeasti löytäisi muualta tilaa itselleni. Valitettavasti on edelleen se määräaikainen työsopimus...

Käykää katsomassa kiusaaminen.fi foorumia ja voitte ottaa siellä myös kantaa!
Tärkeä asia joka täytyisi saada rohkeammin esille!
Luulen, ettei kaikki halua kirjoittaa kipeästä asiasta, mutta kun lukee edes toisen juttuja, sekin auttaa!  :smitten:

Ensiksikin todella paljon voimia kaikille  :smitten:

Olen ollut luottamusmiehenä ja tiedän tasan tarkkaan minkälaista työpaikkakiusaaminen on koska valitettavasti olen ollut ratkomassa
niitä tilanteita ja AINA asiat ratkesivat hyvällä tavalla kun niihin vain puututtiin! Joissakin tapauksissa työntekijä ei halunnut olla itse paikalla siis oli niin ujo, joten silloin vain minä ja esimies keskusteltiin asiasta. Asioistahan voi kertoa luottamusmiehelle myös niin ettei työnantaja edes tiedä keneltä työntekijältä palaute on tullut jos ei halua että  luottamusmies kertoo tämän työnantajalle.(tämä riippuu tietenkin asiasta..)

Thuileann: Sinua neuvoisin niin että sanot suoraan esimiehellesi että haluat jutella kahden kesken ja sitten kerrot suoraan että olet kuullut olevasi rakastunut häneen ja että huhupuheet eivät todellakaan pidä paikkaansa ja sanot ettet tiedä miksi tai mistä tämmöset huhut ovat alkaneet(jos et oikeasti tiedä) ja haluat niiden päättyvän. Esimiehesi kyllä kuuntelee ja on varmasti helpottunut kun asian oikea totuus tulee ilmi.

Jos et uskalla tehdä tätä niin heti luottamusmiehen juttusille,hän kyllä osaa asiassa edetä oikealla tavalla :) Koskaan ei saa jäädä vain katsomaan kun oma maine lytätään tai itseä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Luottamusmiehen tehtävä on mm. valvoa työlainsäädännön ja työehtosopimuksen sekä muiden työnantajan ja työntekijöiden välisten sopimusten noudattamista työpaikalla. Olipa asia mikä tahansa työpaikalla niin luottamusmiehelle voi mennä siitä puhumaan!


Rohkeutta ja voimia  :smitten:

Kiitos Palance kommenteistasi. Tällä hetkellä ratkaisin asian vain toimimalla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En jaksa enää tätä typerää draamailua. Pomokin on varmaan jo tajunnut, mitä tapahtuu, kun on jo vähän neutraalimmin alkanut taas moikkailemaan...

Meillähän ei ole luottamusmiestä työpaikalla, että hommat pitää hoitaa ihan itse.

Hei Thuileann!  :)

Minua ihan harmittaa etten ole puolustamassa sinua. Valitettavasti usein jos asiat painetaan vain villaisella se kiusaaminen ei lopu..mutta annanpa tässä vielä muutamia vinkkejä..  :)

Kerran teillä ei ole luottamusmiestä (äärimmäisen harmillista!) niin lue alla olevat:

Työsuojeluvaltuutettu:

Työsuojeluvaltuutettu on lakisääteisesti valittava sellaisilla työpaikoilla, joilla työskentelee yli kymmenen henkilöä.Jos siis teillä näin niin työsuojeluvaltuutettu täytyy olla työpaikalla ja hän hoitaa tietenkin mm.työhyvinvointia siellä.

Luottamusmies:

Luottamusmiehen valinnalle ei ole määritelty mitään minimihenkilömäärää, lähtö-
kohtaisesti siis jo kolmen ylemmän toimihenkilön ryhmä voi luottamusmiehen valita.

Luottamusvaltuutettu:

Koska luottamusvaltuutetun asema perustuu lainsäädäntöön eikä työmarkkinajärjestöjen sopimuksiin,
luottamusvaltuutetun valintaan voivat osallistua myös ammattiliittoihin kuulumattomat.

Luottamusvaltuutettu on luottamusmiestä vastaava työntekijöiden valitsema edustaja. Luottamusvaltuutetun voivat työntekijät valita työsopimuslain nojalla työpaikassa,
jossa ei ole työntekijäjärjestön ja työnantajapuolen väliseen sopimukseen perustuvaa luottamusmiestä.


Monestihan työpaikalta löytyy luottamusmies/valtuutettu ja työsuojeluvaltuutettu ja jos ei niin ihmeessä puhumaan asiasta.Monet asiat helpottuvat kun sellainen löytyy työpaikalta, usko pois.  :smitten:

Toivottavasti vinkeistä on apua.  :)

Hei Palance,

kiitos taas vinkeistä ja puolustushalusta :) työsuojeluvaltuutettu kyllä pitäisi löytyä, olen joskus nähnyt nimen vilaukselta. Pitääpä ottaa selvää jos ei homma ala muuttua. Onneksi nyt on kevätloma tulollaan, että ihmiset saavat muuta ajateltavaa...

Hei taas Thuileann!  :)

Hienoa että työsuojeluvaltuutettu löytyy työpaikaltasi, mutta ihmettelen miksei hän hoida annettuja tehtäviään jos olet vain nimen nähnyt joskus vilaukselta. Työsuojeluvaltuutetulle kun kuuluu kysellä aika-ajoin työhyvinvoinnista työntekijöiltä joko sähköpostikyselyllä ihan paperikyselyllä tai suoraan käymällä työntekijöiden työpisteillä. Todella outoa? Hyvä työnantaja ilmoittaa jo ihan alkumetreillä uusille työntekijöille tämmöiset asiat siis työsuojeluvaltuutetut ym. Enkä nyt missään nimessä sano etteikö sinulla olisi hyvä työnantaja,mietin vain onko nyt unohtunut perusasioiden ilmoitus?  :)

No mutta tsemppiä sinulle todella paljon ja jos joku asia mietityttää niin voit aina kysyä minultakin neuvoa. Autan parhaani mukaan  :smitten:

No tällä alalla lienee illuusio että olemme tällaisien asioiden yläpuolella, ja nykyään vielä enemmän, että olisitte iloisia jos teillä yleensä on töitä tällä alalla, että nurinat pois... En tiedä mistä johtuu tämä huono työntekijöiden huolto. Pitänee ottaa selvää.

Kiitos, Palance, jälleen avuntarjouksesta, tartun siihen jos vielä tulee aihetta :) Ihanaa viikonloppua sinulle!  :smitten:

Miten oikeasti voi menetellä työpaikkakiusaajan kanssa, joka käytöksen perusteella vaikuttaa melko narsistiselta persoonalta. Jos hänen kanssaan lähtee taistoon tai nostaa kissan pöydälle, mitä meno on sen jälkeen? Kun tähän mennessä on selkäänpuukottamista, kieroilua, valehtelua, pahan puhumista, tietojen panttaamista ja ties mitä, mistä en edes tiedä. Tähän saakka olen yrittänyt lutvia, katsoa ns. sormien läpi, koska taistelun tuon tapaisen henkilön kanssa tuntuu oikeasti järjettömän raskaalta ajatukselta. Toisaalta voimavarat hiipuvat ja jos kiusaaja sen tietäisi, hyppisi voitonriemusta. Kun työyhteisössä käsite narsismi on tuntematon ja henkilö esittää monenlaisia rooleja, ylemmilleen tietysti todella ystävällistä ja hiukan väärinkohdeltua ja sitten taas minulle päin on ihan omat meiningit, niin mitä oikeasti kannattaa tehdä? Alkaisi olla mukava, jos päässä pyörisi jotakin muutakin kuin minun tuhoa haluava kollega.

Heips ystävät,

nostan tämän topicin nyt kun kiusaaminen on laajemminkin tullut otsikoihin. Josko jollakin olisi jotain jaettavaa tai uutta näkökulmaa. Ilta-Sanomista löytyi tällainen artikkeli:

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288733665076.html?pos=ksk-trm-trvs-ospu

Yritetään olla ihmisiksi, vaikka kaikki ei tajua edes yrittää... :)

Uskotteko että meikäläiset herkempinä ja vähän outoina joutuvat useammin kiusaamisen kohteiksi?
Koulukiusaamisen kanssa olin itse aina veitsen terällä, mutta työpaikoilla minua ei olre kiusattu. Olen ehkä oppinut piilottamaan itseäni paremmin. Noloja ihmissuhteita ja kaiken maailman romansseja on kyllä ollut, mun energiat sekoaa toisiin herkästi. Täytyisi muistaa suojaukset paremmin.
Meillä töissä oli yksi kiusaamistapaus, joka selvitettiin esimerkillisesti. Siitä on mullakin vähän huono omatunto kun en tajunnut mistä on kysymys. Jätin kiusatun omiin oloihinsa kun hän alkoi kiusaamisen seurauksena käyttäytyä vetäytyvästi. Mutta yhdessä tuo kaikki sitten selvitettiin ja ko. henkilö on meillä edelleen.