Astro Foorumi

Kuinka rakastetaan itseä? Tämän asian kanssa olen ihan hukassa!

Joka paikassa kehotetaan "Rakasta itseäsi",
vääntäkää rautalangasta mulle malli, miten.

Ajattele olevasi yksilönä arvokas.

Itse sain sellaisen ohjeen tuohon Vieno Puustjärveltä, että joka ilta, ennen nukkumaanmenoa, siinä iltavuoteella, ota ajatuksissa sinussa oleva pieni lapsi syliin ja sano sille, että rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.
Minua ainakin helpotti ajatella itseäni sellaisena pikkutyttönä kuin muistan olleeni. Häntä kohtaan oli aluksi helpompi osoittaa rakkautta.
Ja sama lapsihan meistä löytyy vieläkin. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa rakkaus vahvistuu.

Jos sinua kiinnostaa chakrat, niin sydän chakran hoivaaminen voi myös auttaa.
Väreillä esimerkiksi, vaaleanpunainen ja vaaleanvihreä auttaa. :smitten:

Parahin Jellonaleidi!

Nostahan pääsi pystyyn, niinkuin olet nähnyt itse jellonaäidin tekevän, olet tehnyt parhaasi kaikessa!

Tuo kehote ei kylläkään ole suinkaan helposti tehty kuin on sanottu! Se on klisee!

Tämä yhteiskunta on kyllä yrittänyt takoa meidän päähämme jos monenmoista oikeaa tapaa rakastaa. Piilo-ohjeista on yhtä helposti löytynyt sekin, miten ja mitä ei saisi rakastaa. Mutta kuka mittaa sen kyvyn, tilan ja oikeudellisuuden meidän sydämistämme? Ja mitä se on itselle?  Ehkä se nousee sieltä esiin joka kerta kun ryhdyt taisteluun, puolustaudut. Silloin voi kysyä, mitä ja miksi?

Ja on hyvin vaikea rakastaa, kun emme tunne mitä ja minkälaista ihmistä rakastamme. Se kun tahtoo olla niin piilossa. Siksi usein erehdymme rakastamaan sitä kulttuurin luomusta, joksi meitä on yritetty muotoilla. Vaikka sitähän oikeastaan jopa vihaamme, ihan hyvä, sillä se ei ole perimmäinen itse. Se vain ei ole sitä mitä ympäristö odottaa ja olemme pettyneitä itseemme. Näinhän ei saisi olla.

Mutta kun syvällä sydämessä liikahtaa, kun valo välähtää, pienikin onnistumisen hetki. Sitä rakasta, rakasta niin että se kasvaisi, saisi enemmän tulla, saisi enemmän tilaa. Ja voit aina rakastaa sitä osaa ruumistasi, joka on vielä kunnossa ja toimii. Pyhä jyssäys, kun siihen saakin olla tyytyväinen.

Tämä nyt tuli tällaisella paatoksen ilolla!

Hello jellona!
 Yritän antaa ihan konkreettisia "ohjeita"...
 Ekax on mitä luultavimmin kysyttävä, että kuka se itse oikein on...Voi olla jokseenkin hankalaa rakastaa tuntematonta.
 Sitten nousee esille itsensä arvostaminen/kunnioittaminen...Voisitko rakastaa ihmistä, jota et arvosta/kunnioita? Luultavasti et ja sama koskee myös itsensä rakastamista.
 Itsekunnioitus näkyy fyysisellä tasolla ihan jokapäiväisessäkin elämässä...Annanko itselleni aikaa rentoutua, liikkua, nukkua, syödä terveellisesti? Teenkö asioita, joista pidän? Pidänkö puoleni vai toiminko jonkun kynnysmattona? Huolehdinko itsestäni, kuten huolehtisin rakkaimmastani vai odotanko huolenpidon tulevan jostain ulkopuoleltani? Siinäpä ensialkuun...
 Lopuksi voisi vielä kysyä: Osaanko antaa itselleni anteeksi, kuten antaisin anteeksi rakastetulleni? Olenko itselleni armollinen? Elänkö itsesyytöksien keskellä vai annanko asioiden mennä?
 Aika pitkälti kysymyksen vastaus voisi aueta miettimällä, miten kohtelisin toista ihmistä (tai toivoisin kohtelevani), jota todella rakastan? Kohtelenko itseäni samoin?
 HYVÄKSY ITSESI SELLAISENA KUIN OLET- silloin voit myös rakastaa itseäsi pyyteettä/ehdoitta.

 Rakkaudella neitsyt

Mutta voiko aina rakastaa itseään? Mielestäni on tärkeintä, että hyväksyy itsestään ne kaikki puolet mitä on, mutta aina ei voi olla''hyväksyvä'' itseään kohtaan saatikka muitten..itsensä rakastaminen rinnastetaan, että on hyvä olla, mutta onko aina hyvä olla? Tuskin kellään aina..nauttii sillä hetkellä hyvästä olosta, kun tulee paha olla, niin ajattelee sitä hyvänolon hetkeä :smitten: siihen asti kunnes tulee taas parempi olo, esim. itselläni nyt ei ole hyväolo, koska on korkea kuume ja kauhee yskä :tickedoff: mutta kun ajattelen sitä että tämä on ohimenevää, se tekee oloni paljon siedettävämmäksi :smitten:

Menin alkajaisiksi itseni kanssa kihloihin!  ;D
Sormus muistuttaa päoivittäin: ole itsellesi lempeä, rakasta itseäsi. Näin ei ole päässyt unohtumaan.

Häitä odotellessa voisin itsekin ruveta ottamaan sitä sisäistä lastani sylkkyyn. Kiitos vinkistä.

 :smitten:

sammaletar...siis aivan ihanaa :smitten: hyvä pointti ;)

Kyllä opit vielä todella rakastamaan itseäsi. Kaikki aikanaan...

Itsekin leijona-aurinkona tuon esiin sen, mikä minun omakohtainen oivallukseni on.
En ollut osannut avata sydäntäni vastaanottamaan rakkautta.Annoin vain rakkauttani, mutta kun joku antoi minulle rakkauttaan,en sitä vastaanottanut. Syystä, että en ollut antanut lupaa itselleni olla rakastettu.En siis osannut rakastaa itseäni.En uskonut olevani rakkauden arvoinen...
Nyt sitä Rakkauden vastaanottamista opettelen,ja huomaan kuinka se on avannut paljon suljettuja ovia.Niitä, mitä itse olen sulkenut.

Nyt osaan sanoa itselleni:"minä rakastan sinua!" :smitten:

Kuinka lohduttavalta kuulostavat sinun sanasi!
Usein ylpeys, joka on se ainoa, minkä sivulliset sinua rakastavatkin ihmiset sinussa kohtaavat, johtuu juuri tuosta 'vastaanottamisen vaikeudesta', pelosta että haavoittuu tai tulee torjutuksi tai nauretuksi. Sitä on vaikeampi sivullisen nähdä ja tietää. Vaikeaa on sellaisen ihmisen rinnalla olla, kun jatkuvasti tulevat ne peitset etsimään mitä toisessa voi haavoittaa. Ikuinen taistelu; haavoita toista ettei tuo toinen pääse haavoittamaan. Mutta miten voittaa se pelko? Onko helpompi riidellä, panna halvalla toista kuin raottaa omaa sisintä?

Ole onnellinen siitä, mitä olet oivaltanut!!!!  ::) ::) :smitten:

Mita tarkoitat, ettet rakasta itseasi, jos olet sinut itsesi kanssa, teet kaiken omasta mielestasi oikein ottamalla muut ja ITSESI huomioon ei pitaisi olla syyta
tuntea oloa noin kurjaksi.
Rakas ystava, LUOJA ON TUONNUT SINUT TAHAN MAAILMAAN JA SINUN TEHTAVASI ON ELAMASTASI NIIN MUKAVA KUIN ITSE HALUAT.Vastoikaymiset
ovat vain opetuksia ja niita on meilla kaikilla.Tee itsellesi jokin palvelus:esim. istut illalla telkkarin vieressa, niinkuin moni meista tekee, lahdekkin lenkille, et tieda kuinka hyvan olon saat ja se on aloitus voittaa se paha joka on sisallasi, tai muu aloitus, mutta ALOITA, ALA JAA NYHJOTTAMAAN!
Minun on helppo antaa ohjeita, mutta sinusta kaikki on loppujen lopuksi kiinni, eiko niin.
Diamond

Hyvä, että ole tiedostanut tuon rakkaudettomuuden itseäsi kohtaan, siinä on jo hyvä alku. Minä olen samassa vaiheessa. Uskon, että kun tajuaa asioita niin ei niille sen kummemmin tarvitse tehdä mitään. Kun elämä tuo eteen tapahtumia, valintoja ym. niin yritä siinä vaiheessa muistaa itsesi ja kykenemättömyytesi vastaanottaa rakkautta. Valitse toisin.

Jos mietin itse, miksi en sitä pysty ottamaan vastaan, kohtaan monia pelkoja. Toisia en uskalla edes ajatella loppuun. Uskon kuitenkin, että jonakin päivänä olen tämänkin mennyt läpi. Sen tiedän, että enää en tule kohtaamaan itseni kaltaisia ihmisiä, koska olen tajunnut itse olevani näiden ihmisten kuvajainen. huh.  ???

 :knuppel2:

    :knuppel2:

        :police:

           Höpön Löpön, Naisten Löpinöitä,,  Itsensä Rakastaminen  !?

             Sehän on Itsestään Selvä Asia, ei enempää siitä.

               LOPETA ITSESI halveksiminen, aliarvostaminen,

                  parjaaminen, väheksyminen ja toisten kanssa

                    vertaaminen.   :'(   :-*   :angel:

               N O U S E    S E I S O M A A N ,  älä  aina

                         K U M A R R A !!

                                   :2funny:

KOTKANSILMÄ pakko sanoa, että sä oot ihana!!  :smitten: ;D ;)

:-*

    :-*

       :-*

        IHANAA, että olet samaa mieltä, niin minäkin, ja mitä tästä

           opimme ??  Tokkopa paljonkaan.. MUTTA rakastakaamme

              edes ITSEÄMME, eihän sitä toiset TEE, vaikka kuinka

                  K E H U V A T   T E K E V Ä N S Ä   :'(

                         :angel:   :smitten:

Rakasta itseäsi, mutta älä tekojasi.  :P

Pikatehoterapia Itsearvostukseen ja Rakkauteen:

Ryhdy kutsumaan Itseäsi Kuningattareksi, Ylhäisyydeksi, Jumalaksi, tai jollakin muulla Ylevöittävällä nimellä. Siten saat Värähtelyysi lisää Virtaa.

Harjoittele myös kaikessa liikeessäsi ja tekemisessäsi Arvokkuutta.
Kulje Ylväästi ja Ryhdikkäästi.

Katso itseäsi peilistä aina kun voit, Hymyile ja tervehdi itseäsi Kunnioittavasti.
Pieni flirttikin sallitaan...

Pikkuhiljaa alat tavoittaa hymyilevistä silmistäsi Hyväksyntää ja Arvostusta Itseäsi kohtaan. Huomaat enenevässä määrin Hyväksynnän ja Arvostuksen lisääntyneen myös kanssa käymisessä toisten kanssa. Suorastaan Säteilet, ja saat toisetkin Säteilemään. Se on Rakkautta.

Itsensä rakastaminen on kuitenkin lopulta itsensä hyväksymistä.  ;)

:smitten:

    :smitten:

       :smitten:  Itsensä hyväksyminen, sellaisena kun nyt sattuu

                        olemaan, on ensimmäinen askel itsensä

                           rakastamiseen.

                             :smitten:

                      Voihan sen näinkin sanoa!  :angel:

http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/10itse.html

Itsekunnioituksen kymmenen käskyä
 :angel:

Saai, olipa upea sivusto tuon linkin takana jonka laitoit  :).


Kiitos kaikille ketkä ovat neuvojaan laittaneet!

Tuntuu elämä paljon valoisammalta, ehkä vähitellen opin oikeasti itseäni RAKASTAMAAN!

                                                             turhat/
   :smitten:  Kuvat, nuo tuhansien sanojen kauniit / kuvajaiset,

         kertovat vain äärettömästä, kaipuusta, yksinäisyydestä,

     turhautumisesta, joka on ihan paikallaan, silloin, kun se iskee..

              Sitä niität mitä kylvet / heh heh, eiku KYLVÄT..


                         :2funny:

[quote author=Kotkansilmä link=topic=6003.msg49143#msg49143               Sitä niität mitä kylvet / heh heh, eiku KYLVÄT..


                         :2funny:

MieliKUVISSA voimme kylpeä kylvämällämme kukkaniityllä tai sikolätissä.
Ja kuten mielikuvat heijastuvat todelliseen kokemukseemme maailmasta, olemme mitä ajattelemme olevamme,
hyväksyimmepä itsemme sellaisena tai emme.