Astro Foorumi

Mistä tietää mikä on suvun karmaa ja mikä omaa, henk.koht. sielullista karmaa? Jossain oli juttua että suvun karmat voidaan "maksaa" pois mutta missä ja miten ja tosiaan mistä tietää mikä on se suvun karma?

Jos joka sukupolvessa on yksi täyskahjo ja toinen umpijuoppo, voiko nuo olla sitä suvun karmaa? Entä köyhyys, työttömyys, perinnölliset sairaudet? Mihin asti sukupolvia niitä pitää kestää/olla?

Lukuisia kysymyksiä  :)


 :smitten:  :smitten:

Jaa´a, enpä osaa oikein sanoa.. Meidän suvussa ongelmia on riittänyt  ::) Mutta missäpä ei  :)
Eräs suku josta  voisi luulla olevan jollain tavoin "kirottu" on Kennedyt. Olen aina pohtinut miten yhteen sukuun voi tulla niin paljon ongelmia ja vastoinkäymisiä, salamurhia, huumeongelmaa, sairauksia, onnettomuuksia, syrjähyppyjä jne...

Oma kokemukseni on että kartalla  :saturnus: kertoo karmasta eli mitä tässä elämässä saa korjata menneestä teoista. Itselläni  :saturnus: on  :harka: 2.huoneessa Koch huonejärjestelmän mukaan ja se on yhtymässä  :uranus:.kseen
Äkkinäisiä rajujakin tapahtumia jotka ovat kohdistuneet omaan arvooni ja omaisuuteen. Kun jälkeenpäin ajattelee tapahtuneita huomaan että aina on ollut voimaa selvitä ja nyt niinsanotun uuden elämän mahdollisuuden saatuani on kaikki hyvin :angel:, ei tarvitse vahtia omaisuutta, eikä pelätä mitä muut ajattelevat, silti jokainen päivä on kaikkea mitä tarvitsen ja se on siinä :smitten:

 ;) mateve

Käsitykseni mukaan ns. suvun karma kulkee dnan mukana.

Elämähän on sukupuolitauti, joka saa alkunsa yhdynnästä ja johtaa kuolemaan, kuten olen kuullut pessimistisesti kerrottavan...

Siis silloin kun olet päättänyt tulla tänne Tellukselle suorittamaan jatko-opintojasi, niin valitset kurssimateriaalisi huolella:
- vanhemmat, joiden geeniperimästä löytyy juuri sinulle sopivat teemat: esim. isän puolelta vääjäämätön suhtautuminen asioihin, joka johtaa yleensä sydän- ja verisuonitauteihin, valtimonkovettumatauteihin, niskaongelmiin (uppiniskaisuus) jne. sekä esim äidin puolelta itsensä vähättely ja aliarvionti luterilaiseen tapaan, nämä sitten ilmenee taasen sydän- ja verenkierto-ongelmana, anemiana, sokeritautina jne. Lisää herkkuja tulee siitä, jos päätät valita isovanhempien puolelta vanhemmissa latenttina olevia taipumuksia. Kyllä geeneissä löytyy - eihän niitä ole pahemmin puhdisteltu aikoihin. Siellä majailee kaunaa, kateutta, vihaa ja vaikka mitä 'syöpäläisiä'. Onhan siellä myöskin hyviä ominaisuuksia, jotka auttavat opiskelijaa jaksamisessa: kärsivällisyyttä, rakkaudellisuutta, kykyä antaa anteeksi niin itselleen kuin muillekin.

Nyt on siis ensimmäiset kurssimateriaalit valittu. Homma lähtee rullaamaan: koska olet päättänyt suorittaa tentit, otat nämä valitsemasi ominaispiirteesi itseesi ja heti syntymästä alkaa vanhempien, suvun, ympäristön uskomusmaailman opettelu.

Tätä esikoulua kun käy muutaman vuoden, niin alkaa olla jo pääpiirteet selvillä. Suvun karman puhdistaminen alkaa siis yksinkertaisesti niin, että annat ensinnäkin itsellesi ja suvunjäsenillesi anteeksi sellaiset asiat, jotka sinua suuresti ottaa kupoliin ja sitten nekin, jotka ottavat vain vähän pinnan päälle jne.. Puhdistat uskomusmaailmasi täysin, eli tarkistat kaikki pienetkin asiat, joille sinulla on annettuna jokin merkitys, että onko tämä merkitys toimiva vaiko luutunut juttu.  :coolsmiley:

Siis ei siinä sen kummempaa ;) Kun pystyt antamaan kaiken anteeksi itsellesi ja muille, hyväksymään toiset rakkaudellisesti, pystyt seisomaan selkä suorana ja pitämään oman tonttisi omanasi, niin eiköhän siinä ole jo karmaa selvitetty... ja saattaapi olla että se omakin karma on kenties putsattu siinä samalla aikas mukavasti... :smitten:

Olen tuota miettinyt,että jos sukupolvissa on ollut pahoja ihmisiä tai että olen itse ollut edellisessä? elämässä paha ihminen,niin miksi minun pitää heidän teoistaan kärsiä vielä tässä elämässä,juuri nyt??

Olen lukenut,että teot kantautuvat aina kolmannelle sukupolvelle saakka,olenkin jo omani saanut osakseni,eikö jo riittäisi  :tickedoff:

Miten pystyn antamaan sukulaiselleni hänen tekonsa vilpittömästi anteeksi?Niin monia hän on satuttanut  :'( En ole nähnyt häntä pitkään aikaan,paitsi uniini hän tulee melkein joka yö.Miten käsittelen nämä asiat jotta voisin puhtaasti hänelle antaa anteeksi?  

 :-\

Kyllähän se niin on, että lapsena sitä imetään ympäristöstä vaikutteita pesusienen tavoin. Se, mitä vanhemmat opettavat tahallaan tai tahattomasti, tulee osa meitä. Jos koemme mallin huonoksi, voimme päättää tehdä kaiken juuri päinvastoin mitä vanhemmat, mutta tässäkin hypätään yleensä ojasta allikkoon. Sanotaanko nyt vaikka että vanhempasi olivat väkivaltaisia ja kontrolloivia ja itse päätät olla pitämättä omille lapsillesi mitään kuria. Rajojen puute aiheuttaa kuitenkin turvattomuutta ja alkoholiongelmat tulevat todennäköisesti mukaan jo nuorella iällä, ehkä se väkivaltaisuuskin. Eihän kullannupuilta ole koskaan kielletty mitään.

Hyvin tavallista on myös se, että huomaa keski-iässä olevansa juuri samanlainen kuin inhoamansa vanhempi. Eräs tuttavanaiseni on kärvistellyt lapsuudentraumojensa kanssa, hylkääminen on se iso juttu. Isä on hylännyt fyysisesti ja äiti henkisesti ja tyttö lähti jo 15-vuotiaana kotoa ja perusti oman perheen jo 16-vuotiaana. Hieman yli 30-vuotiaana tuli avioero, nainen rakastui pikana toiseen mieheen ja oli täysin valmis hylkäämään suureksi paisuneen lapsilaumansa tämän miehen takia. Lapset jäivätkin ex-miehen huostaan.

Eli näin sitä kehää kierretään. Sukupolvien ketjut jatkuvat niin kauan, kunnes pystyy todella itsenäistymään, käsittelemään kipeät kohdat ja kyseenalaistamaan niin kasvatuksensa ja kulttuuriympäristönsä. Napanuora edellisiin sukupolviin on yllättävänkin voimakas ja sen katkaiseminen on tarpeellinen, vaikkakin kivulias toimenpide, jotta itse välttyisi toistamasta vain samoja juttuja sukupolvesta toiseen.

Minä uskon kyllä ihan yhteiskunnalliseenkin karmaan. Jossain määrin maailmaa kierrelleenä ja ulkomailla asuneenakin osaa katsoa tätä Suomea aivan uusin silmin. Tällaiset seikat tulevat esiin, kun joko ulkomaalainen tai pitkään ulkomailla asunut kommentoi Suomea:

-humalahakuinen juominen pistää silmiin voimakkaasti
-miehet eivät ole herrasmiehiä eivätkä naiset naisia
-suomalainen ei osoita tunteita muuten kuin päissään ja silloinkin yleensä vain aggressioita
-koulutus on tolkuttoman yliarvostettua
-suomalaiset eivät ole solidaarisia, tarkoittaa sanoa, että yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi ei liittouduta (Suomessa asuvan ranskalaisen kommentti eräässä TV-ohjelmassa)

Toisaalta taas suomalainen on yleensä raha -ja bisnesasioissa rehellinen, toisin kuin ranskalainen (omakohtainen kokemus) ja arkipäivän byrokratia, aikataulut yms. toimivat. Suomalainen ei ole yleensä small talkissa guru kuten amerikkalainen, mutta joskus vähäpuheisuus ja töksähtäväkin rehellisyys on mukavampaakin kuin vain jonniin joutava äänessä oleminen.

Pakko sanoa, että niin kauan kuin ei saa etäisyyttä omaan kulttuuriinsa, niin sen omituisuuksille tai vahvuuksille on melko sokea. Kaikkea pitää itsestäänselvyytenä. Näin lienee myös pienempien yksikköjen kohdalla, perhettä siis tarkoitan. Ja siltikin, vaikka osaisikin omaa perhe- ja kulttuuritaustaansa tarkastella kepin nokasta, niin silti se on aina osa sinua.

Esim. suomi on ja pysyy äidinkielenäni ja olen pysyvästi leimautunut suomalaiseen, vetiseen maisemaan selkeine vuodenaikoineen.

No ompas vähän pelottava aihe.. Mun suvussa on mielenterveydenhäiriöitä, alkoholismia, kaikenlaista luonnevikaa, sairauksia.. viime aikoina miettinyt sitäkin, että mitenkähän tässä maailmassa käypi, kun on syntynyt kaikenmaailman vääryyksien seurauksena, siis että olisin jäänyt syntymättä jos asiat olisi menneet niinkuin olisi pitänyt. Ei liity varmaan tähän, mutta kipiänä kun näitä lukee niin alkaa vaan kauhistuttaa. Odotan kyllä kovasti, mitä pätevää tähän aiheeseen sanotaan...

Mutta kertokaapa mistä sen erottaa mikä on sukuun liittyvää karmaa, mikä omiin entisiin elämiin liittyvää karmaa ja mikä sitä mitä on omilla ajatuksillaan aikaisemmin tässä elämässä luonut tähän hetkeen?

*ajatukset ja karmat sekaisin*

Kyllä kai siinä joku täytyy olla millä ne erottaa... eikö... vai?  ???

Suvuissa kulkevat geenit ja meemit - geeni- ja tunne- perimät.
Niistä mielenkiintoista juttua:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/meemit.htm

Toiseen ja kolmanteen polveen periytyminen on todistettu oppimisen evoluutiossa, eli niin kauan kestää jostakin käyttäytymismallista pois oppiminen, kunhan siis ensin on alettu opetella. Jälkimainingit näkyvät siis vielä niin kauan perillisissämme.

Voi miten tämä on niin vastenmielinen aihe itselleni, mutta silti pitää vastata..  :buck2:

Minun suvustani on aina sanottu, että se on kirottu.

Sukumme kaikki miespuoliset ihmiset ovat kuolleet hyvin nuorina mukaan lukien lähipiiristä isäni, veljeni, 2 setääni ja serkkuni.
2 elossa olevaa miestä ovat molemmat setiäni, joista toisesta sanotaan, että hän teki sopimuksen Pirun kanssa, että jäisi henkiin.
Nykyisin huhutaan jopa, että hän teki sopimuksen entisen KGB:n, nykyisen FSB:n kanssa ja Venäjän Mafian kanssa tässä maallisessa elämässä.  :D

Toinen elossa oleva setäni vammautui onnettomuudessa ja taantui mieleltään lapsen tasolle, eikä pärjää ilman 24 h apua.

Lisäksi tätini vammautui myös toisessa onnettomuudessa ja halvaantui. Sitä ennen hän oli 60 -ja 70-luvuilla yksi kansainvälisiä suomalaismalleja maailmalla.8)

Kaikkiin näihin onnettomuuksiin ja kuolemiin liitetään aina jotain epämääräistä ja mystistä. Liekö sitten sattumaa vähän liiankin kanssa vai liittyykö niihin sitten jotain suunnitelmallisuutta vai ei.  :idiot2:

Joka tapauksessa olen viimeinen tällä nimellä ja nuorin koko suvustani ja kun minä kuolen, niin koko nimi lakkaa olemasta.  :buck2:
Tiedä tuota, onko sillä nimellä edes väliä.. edes geeneillämme, joiden jatkuvuus minunkin kautta on hyvin kyseenalaista.  :buck2:

Tätini, 18 v, kuoli -70 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Isäni, 27 v, kuoli -75 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Vaari, 98 v, kuoli -79 (luonnollinen kuolema)
Setäni, 34 v, kuoli toukokuu -89 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Serkkuni, 23 v, kuoli 2.7.-89 (auto-onnettomuus)
Veljeni, 17 v, kuoli 4.7.-89 (huom. vain 2 päivää serkkuni jälkeen toisella puolella Suomea, sukellusonnettomuus)
Setäni, 54 v, kuoli -91 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)

Kolmas setäni taantui onnettomuudessa lapsen tasolle -85 ja tätini halvaantui pahoin -93.

Kaikki onnettomuudet ja kuolemantapaukset ovat omia erillisiä tapahtumia, eikä kukaan sukulaisista ole ollut mukana samoissa onnettomuuksissa tai tilanteissa.

Kaikki tapaukset ovat sattuneet Suomessa, eikä poliisi koskaan lähtenyt tutkimaan tarkemmin näitä yhteensattumia, etenkään jos kuoleminen sattui pienellä paikkakunnalla, mutta ehkei niihin sitten ole ollut syytäkään.

Äidistäni sanotaan, että hän menetti järkensä juuri näiden tapausten vuoksi, koska myös hänen äitinsä kuoli äidin ollessa lapsi ja se oli ikään kuin jo valmiiksi painamassa siellä.  :uglystupid2:

Tragediaa lisää se, että äitini ja isäni suvut, etenkin äitini ja isäni sukulaiset ovat erittäin huonoissa välessä, joka alkoi vuonna -75, jolloin isäni kuoli ja sille ei löydetty luonnollista kuolinsyytä ja isän suku syytti äitiäni, joka ilmeisesti oli paikalla.
Tosin poliisi ei koskaan edes (mielestäni) tutkinut asiaa, vaan jätti homman äitini kuulusteluun. Äitini uudelleen avioitui samana vuonna isäpuoleni kanssa.


Kun minut murrosikäisenä veljeni, serkkuni ja setäni kuoleman jälkeen lähetettiin pois yksityiseen kouluun opiskelemaan normaalin yläasteen sijaan, alkoi tietyt piirit olla kiinnostuneita sen syistä, että oliko sillä jotain tekemistä outojen kuolemien kanssa jne. koska vielä -89 oli jotenkin tavatonta, että lapsia lähetettiin ulkomaille sisäoppilaitokseen.

Kun äitini isoäiti näki kaikki nämä onnettomuudet unissaan ennalta ja kun minä selvisin varmalta kuolemalta 3:sta eri onnettomuudesta terveenä ja muutenkin hiukan erikoinen kersa, niin voitte kuvitella, että huhumylly sukuni ympärillä sen kuin vain jatkuu.  :buck2:

Mikähän juttu siinäkin on, että minun piti ylipäätään syntyä Suomeen..?  :idiot2:

Onneksi pikkuveljeni on eri sukua kanssani.  :smitten:

Että tälläistä..

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix[/color]

Ilmeisesti on myos muita jotka ovat karsineet suvun karmasta, en ainoastaan mina.Isani kuoli syopaan 44 vuotiaana, veljeni kuoli 26 vuotiaana  ja siskoni 38 vuotiaana ja aitini eli kauan minun perheessa 60 vuotiaaksi, muista sukulaisista puhumattakaan, en tieda syyta dna-geenit ,paha onni vai paha karma :-\
Diamond

:smitten:

  Hieno idea, kantaa vain oma taakkansa, ja tulla autuaaksi.

    Täällä vaan on joitakin. tai joku, joka pyrkii kantamaan

       jopa koko pohjolan taakkaa, ja se saattaa olla paljon.

                :coolsmiley:

Karman osaltahan sanotaan, että valitsemalla kansansa ja perheensä sitoutuu samalla myös kansalliseen ja suvun karmaan. Geneettinen komponentti olisi näpsäkkä keino asian toteuttamiseen.

Jälleen kerran, hämärän muistikuvani mukaan MMY* suhtautui erittäin karsaasti
geenien manipulointiin, koska hänen mukaansa DNA on karman välittäjä...

 ???

*Maharishi Mahesh Yogi, TM-liikkeen "guru"

Kuuntelin eilen juuri muutaman Kryon-kanavoinnin, jotka ovat marraskuun lopulta:
http://www.kryon.com/cartprodimages/2014%20downloads/download_portland-O_14.html

Niissä puhuttiin juurikin siitä, että DNA:ssa sijaitsee se ihmiskehon 'innate' eli luonnollinen/synnynnäinen, joka säätelee ensinnäkin koko kehoa, esim sitä miten keho tietää minnekin kasvattaa tietynlaisen solun, sekä myös sitten karma ja tämä 'innate' vielä lisäksi sitten vastaa hengellisestäkin kehityksestä johon tuo karma on aiemmin liittynyt.

Ja karmasta irtisanoutuminen on tästä syystä nimenomaan ensimmäinen tekijä pidemmän eliniän osalta: DNA luulee edelleen että jotta ihminen voisi saada käyttöönsä kunkin inkarnaation aikana opitut asiat, hänen täytyy ensin kuolla ja inkarnoitua sitten uudelleen. Nyt värähtelyjen noustua näin ei enää ole, vaan ne opitut asiat saa käyttöönsä saman tien. Mutta koska DNA ei tiedä vielä tätä, se kantaa vastuutaan hengellisestä kehityksestämme vanhalla metodilla eli järjestämällä meille lyhyitä inkarnaatioita, jotta oppimiskertoja (joihin ennen siis tarvittiin se kuolema ja uudelleen inkarnoituminen) tulisi tiuhempaan. Niinpä täytyy saada kontakti tähän 'innate'-juttuun DNAssa ja vakuuttaa se siitä ettei moinen ole enää tarpeen. Tällöin DNA sallii kehon korjata itseään ja uusiutua paremmin ja vanheneminen pysähtyy/hidastuu, mitä myöten sitten inkarnaatioiden kestotkin pitenevät.

Ko. kanavoinneissa kerrotaan myös siitä miten ottaa tuota kontaktia DNA:hansa.

Sanouduin itse irti karmastani jo vuosia sitten, jossain 2005 tienoilla kun kuulin Kryon-kanavoinnista että moinen on mahdollista. Minä kyllä kiinnitin huomioni vain siihen, että sen jälkeen kaikki ihmissuhde-saippuaooppera-draamat loppuivat kuin seinään, mutta on kyllä totta että kehon kanssa kommunikointi ja terveyskin on sen jälkeen parantunut huomattavasti.

Hmmm...tarkoittaako tuo sitä, että sanouduit irti myös ns. hyvästä karmastasi??  
Esim. mahdollisuudesta isoon löttövoittoon, yms, yms??

 :o   ???

Käsittääkseni tuossa vain ohjelmoidaan oppimisjärjestelmä uusiksi. Karman lakihan pysyy eli se mitä olet maailmaan laittanut/laitat niin sitä saat takaisin. Mutta kyse on siitä, että muuttaa kärsimyksen kautta oppimisen ilon kautta oppimiseksi näin yksinkertaisesti ajateltuna. Eklektikko voi tarkentaa ja sanoa, onko se näin hänellä. :)

Vaikka uskoisikin että karmat on sovitettu, niin tarkoittaako se ettei ihminen enää luo uutta karmaa? Tietääkseni tämä on perinteisesti ajateltu niin että karmaansa ei voi muuttaa, mutta tietysti siihen voi asennoitua niin että sovittaa sen minkä on itse aiheuttanut. Toiseksi ihminen luo myös hyvää karmaa, ja se pitää meidät pyörimässä täällä samsarassa aivan yhtä tehokkaasti kuin huonokin karma.
Mutta kiinnostava aihe tuo suvun karma. Shamanismiin ja animismiinhan liittyy usein se käsitys että esi-isät syntyvät uudelleen samaan sukuun tai klaaniin. Vetääkö ihmisten keskinäinen karma heitä aina samaan perheeseen tai sukuun?

Kyllä, olen sanoutunut irti kaikesta karmastani, koska olen siirtynyt seuraavaan, uuteen oppimisen tapaan joka on tullut mahdolliseksi vasta nyt värähtelyjen noustua, siihen kanssaluomiseen. Joka minulle myöskin on sitä ilon kautta oppimista, kun karman kautta oppiminen on tosiaan kärsimyksen kautta oppimista.

Mutta kuten olen lukuisia kertoja sinulle selventänyt, minun 'Kryonistinen'  karmakäsitykseni on se että karmaa syntyy vain ihmisten välille. Sitä syntyy kun joko puuttuu toisen vapaaseen tahtoon ("negatiivinen") tai auttaa toista toteuttamaan vapaata tahtoaan ("positiivinen"). Toinen saa sitten tehdä saman takaisin myöhemmin. Vain ihmisten väliset asiat ovat minun käsityksessäni sitä karmaa, muut asiat ovat sielun itse itselleen tilaamia oppimiskokemuksia.

 Lottovoitto ei siis koskaan ole karmaa, vaan sielun itselleen tilaama oppmiskokemus tai kanssaluotu asia.

Ensinnäkin kyse ei ole siitä että karmat olisi sovitettu, vaan niistä voi nyt sanoutua irti olivatpa ne sitten sovitettuja tai eivät. Tämä onnistuu synkronismin ansiosta, kun joku haluaa sanoutua irti karmastaan, käy synkronistisesti niin ettei se haittaa mitenkään niitä karman muita osapuolia.

Toiseksi: Kuten edellisessä viestissäni kerroin, karmaa syntyy vain kun puuttuu toisen vapaaseen tahtoon tai antaa puuttua omaansa.Ellei siis puutu toisten vapaaseen tahtoon, ei karmaa enää synny.

Ja voinkin todeta että tässä inkarnaatiossa en ole koskaan halunnut puuttua toisten vapaaseen tahtoon ja parhaani mukaan pyrkinyt estämään myös omaani puuttumisen. (Jälkimmäinen ei aina elämän alkupuolella onnistunut, eli velanmaksua kyllä siinä vaiheessa.)

Edes silloin agnostikko-vuosikymmeninä kun en uskonut mihinkään tai varsinkaan tiennyt tästä nykyisestä karmakäsityksestäni mitään, en halunnut koskaan puuttua toisten vapaaseen tahtoon. Esimerkkejä puuttumisen estämisestä ja puuttumattomuudesta: 13-vuotiaana katkaisin välit kaveriin kertaheitolla, kun hän sanoi 'et saa leikkiä muiden kanssa kun olet minun paras kaverini.' Ja yksi ihmissuhde on hajonnut minulla siihen, että en suostunut miehen pomoksi, hän kun olisi ilmeisesti turvallsuudentunteisiin liittyvistä syistä sitä halunnut.

Alkupuolella elämääni maksoin takaisin paljonkin karmaa, eli vapaaseen tahtooni kyllä puututtiin toisten ihmisten toimesta aika ikävillä ja rankoillakin tavoilla, mutta sekin on loppunut jo pari vuosikymmentä sitten, eli jo ennen kuin kuulin mahdollisuudesta sanoutua irti karmasta ja tein sitten sen.

Ja vielä vapaan tahdon määritelmää: Ihmisen vapaa tahto ulottuu siis vain omaan itseen, kaikkeen mitä voi tehdä itsekseen tai yksikseen. Heti kun tarvitsee hommaan mukaan toisen ihmisen, hänen on suostuttava siihen vapaalla tahdollaan. Ja toisen vapaaseen tahtoon voi puuttua paitsi väkivallalla ja komentelulla, myös uhkailemalla, kiristämällä, syyllistämällä ja valehtelemalla.

Kryon kanavointien mukaan vasta vanhemmalla sieluniällä ihminen ylipäätään edes haluaa yleensä sanoutua irti karmastaan ja vasta nyt se on tullut edes mahdolliseksi. Karma on kuitenkin sen verran hyvä automaattinen oppimisen järjestelmä, että onkin ihan järkeenkäypää että sielut haluavat ottaa siitä ensin kaiken irti, ennen kuin siirtyvät kanssaluomiseen.

Täytyy muistaa että myös on toisenlaisia näkemyksiä karmasta, kannattaa tutustua niihin
ja miettiä myös miksi on monia tulkintoja.

Kyllä, ilman muuta kannattaa tutustua kaikenlaisiin karmakäsityksiin, juuri siksi sen Kryonin mainitsen kun omastani puhun, jotta lukijoillekin olisi selvää että kyse on vain siitä nimenomaisesta (ja myös muiden kanavien kuin Kryonin kanavoimasta) karmakäsityksestä.

Karmaa on muuten käsitteenä väärinkäytetty maallisen vallanhalun tyydyttämiseen aivan kuten monia muitakin hengellisiä oppeja: "Tee kuten käsketään ja tuota työlläsi eliitin luksus, olet ansainnut sen aiemmilla inkarnaatioillasi ja ellet nyt tee kuten käsketään, seuraava inkarnaatiosi tulee olemaan vielä kurjempi."

Ja aasialainen buddhalainen opettaja on todennut näin länsimaiselle naiselle joka kysyi miksi naisen asema on huonompi kuin miehen kyseisen opettajan opetuksissa: "Istu kiltisti siellä takarivissä hiljaa ja keitä teetä miehille, niin ehkä saat pian inkarnoitua mieheksi." (Tämän kertoi sen itse kokenut  nainen aikoinaan suurella kansainvälisellä buddhalaisella keskustelufoorumilla nimeltään E-sangha.)

Tuo onkin  tarkoitettu lähinnä muille lukijoille muistutukseksi siitä, että on olemassa myös ns. hyvää karmaa.
Kun käytetään termiä karmasta irtisanoutuminen, siitä lähes väistämättä syntyy vaikutelma, että karman
"kokeminen" on aina maallisesta näkökulmasta katsoen negatiivinen ja ikävä jutska...

 ;)

Kelle syntyy kelle ei. Mistä sen tietää. Minulle on ihan ok että olen irtisanoutunut sekä siitä vapaaseen tahtooni puuttumisesta, että vapaan tahtoni edesauttamisesta. Voin nimittäin nyt kanssaluoda niitä asioita jotka edesauttavat vapaan tahtoni toteutumista.

Jo vanhoissa Michael-kanavoinneissa kerrottiin miten inkarnaatiokierron alkuvaiheessa sielut tekevät enemmän negatiivista karmaa ja loppupuolella maksavat sitä enemmän. Jotenkin tulee semmoinen tunne, että se negatiivinen on suurimman osan aikaa pääosassa ja positiivista opitaan tekemään vasta sitten myöhemmin.

Ainakin kun lukee historiankirjoitusta viimeisten muutaman tuhannen vuoden ajalta, niin negatiivisen karman teot ovat kyllä olleet pääosassa...

Karma tarkoittaa "tekoa", joka on alunperin tarkoittanut uhraamista jumalille. Uhraamalla on siis varmistettu parempi kohtalo tuonpuoleisessa. Nykyään on erilaisia käsityksiä, mutta yleensä ajatellaan että myös ajatukset, halut ja tunteet tuottavat karmaa. Hindulaisuudessa tähän liittyvät samskarat, joilla tarkoitetaan jälkiä jotka jäävät mieleen kaikista elämän kokemuksista, myös tunteista ja haluista. Ne puolestaan kerääntyvät kehon eri kerroksiin aina uudessa inkarnaatiossa, ja toimivat siten uuden kehon ja persoonan "aihiona". Ainakin osittain karman ajatellaan toimivan juuri tämän mekanismin kautta. Esim. Radhakrishnanin mukaan karma toteutuu ihmisen taipumusten kautta (jatkuvuuden periaate, ei palkkio-rangaistus). Joidenkin käsitysten mukaan on olemassa myös neutraaleja ajatuksia ja tekoja, jotka eivät aiheuta karmaa. Itse olen tätä ajatellut yleensä niin että kaikki toiminta (äly-, tunne- tai fyysisen tason) aiheuttaa jonkinlaista värähtelyä, jonka yksilö myöhemmin kohtaa jollain tasolla, jossain kierron vaiheessa.

Hieno kuvaus.

Patañjalin mukaan tavallisen pulliaisen (itareSaam: muiden [kuin joogin]) karma ilmeisesti on joko mustaa, valkoista tai kaikkea
siltä väliltä (tri-vidham: kolminaista), kun taas valaistuneen joogin karma on ei-valkoista (a-shukla) ja ei-mustaa
(a-kRSNa), siis kaiketi neutraalia, koska valaistunut joogi ei samaistu prakRtin toimintaan eli karmaan.

Joogin äksöni ei siis tuota sen paremmin hyvää kuin huonoakaan karmaa, joka vaatisi reinkarnoitumista
kokemaan ne.

karmaashuklaakRSNaM (karma a-shukla_a-kRSNam) yoginaH, trividham itareSaam. (yoga-suutra IV 7, tai silleen...)

Alun perin näin, mutta maailma on muuttunut ja värähtelyt nousseet - Jumalan ei enää tarvitse olla hierarkkisesti ylempi, pelättävä, tuomitseva tai uhreilla lepyteltävä. Jumala voi nykyisin olla perheemme, tasa-arvoinen, vaikkakin toki 'suurempi.'

Toki mikä tahansa keino saada kontakti Jumalaan/Korkeimpaan/mitenkukinsennytkäsittää on aivan validi, Jumala ei ole nirso.   ;)

Mutta värähtelyjen nousu on tehnyt mahdolliseksi kanssaluomisen jos karmajärjestelmä ei nyt jotakuta enää innosta.


Ajatukset tosiaankin luovat niin haluja kuin tunteitakin, se on ihan totta. Tämän voi kuitenkin käsittää myös niin, että ajatuksillaan kanssaluo omaa todellisuuttaan. Vanhan energian ajatustavalla tämä sanottaisiin vain niin että ajatuksillaan luo karmaa itselleen. Kutsuipa asiaa sitten millä nimellä tahansa, tuo on aivan todellinen prosessi: Esimerkiksi ahdistuksen aiheuttavat omat automaattiset negatiiviset ajatusketjut. Kutsuipa sitä sitten omaksi-karmaksi tai kanssaluoduksi mielentilaksi, se on aivan todellinen prosessi. Maallinen psykologiakin tuntee sen. Ajatuksemme ovat voimakas luomisen väline, ymmärsipä sitten sen karman luomiseksi tahi kanssaluomiseksi.

Kas, kuinka tämä kahdeksan vuotta sitten alkanut ketju onkaan saanut uutta lihaa luidensa päälle!

Tekee hyvää puntaroida omaakin käsitystään asioista näin monen vuoden jälkeen. Maailma, energiat ja värähtelyt ovat muuttuneet - tietoisuus laajentunut, ja silti joudumme pohtimaan edelleenkin mikä on karmaa, omaa - suvun - kollektiivista. Onko nimike edelleenkin sama, vai kaipaako se päivitystä. Onko karma oman kokemuksellisen ajatus-, tunne- ja/tai toimintamallin tuottamaa, vai imemmekö me itseemme kollektiivisesti olemassaolevaa energiaa, mikä syyn ja seurauksen lain mukaan kuuluu kuitattavaksi jossain vaiheessa.

Edelleenkin huomaan olevani suhteellisen samaa mieltä kuin aiemminkin, sikäli, että koen yhä tärkeämmäksi puhdistaa oman itsensä kautta tätä kollektiivista harhaa. Astraalimaailmassa hiimailee ajatustemme tuotokset hyvinkin moninaisine tunnesidoksineen, ja mitä enemmän pystymme niitä sidoksia irroittelemaan ja luudalla seittejä huiskimaan pois, sitä parempi.

Liekö loppupelissä niinkään suurta väliä sillä, kenen likoja puhdistelemme. Ovatko ne aiemman inkarnaatiomme jätöksiä, vaiko nykyisen, vaiko sukumme tahi klaanimme. Tärkeintä on tarkkailla ajatuksiaan, ettemme lisää pesäämme likaisi sekä puhdistaa, puhdistaa, puhdistaa.

Kukin kykynsä ja taitonsa mukaan, tarve lienee kaikilla yhtäläinen.

Suvun Karma! :coolsmiley:
Mielenkiintoinen ja varsin kiinnostava aihe pitkästä aikaa. :)
 Suvun Karma on varmasti todellinen yksilölle, kun saa kuulla merkittävistä tapahtumista ja menestystarinoista esi-isien sankaritarinoita kuunnellessa. ::)  Karma on tällöin itsekkäälle, egoistille ja kunnianhimoiselle sielulle balsamia haavoihin. >:(  Suvun menestys ja vuosisatojen aikana koetut onnistumiset hivelevät mieltä, niistä sukujuhlissa ja kokoontumisissa kerrottaessa, vaikkei kaikelle totuuspohjaa olisikaan. Isosisien ja suvun vaiheiden muisteleminen saa aikaan euforiaa ja lisää oman erinomaisuuden tunnetta saaden uutta voimaa omissakin henkilökohtaisissa tavoitteissa. Suvun Karma on tälöin menestykseen ja sen ihailuun keskittyvää, jolloin helposti lakaistaan maton alle todelliset vaikuttimet ja motiivit. Saatetaanhan sinne piiloitaa myös jokunen luurankokin johonkin kaappiin. :tickedoff: :knuppel2: :'(
 Pyhässä Raamatussa on lukuja Mooseksen kirjassa, jossa  sanotaan, että esi-isien teot, ollessaan pahat, kostautuvat aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti. :o  :tickedoff:  :knuppel2:   Tuo säädös on opetettu Juutalaiselle kansalle,kuten samalla heille annettiin useita käskyjä ja määräyksiä ns.  laissa miten toimitaan kussakin rikoksesta rangaistaessa.  :knuppel2:
 Inhimillistä kärsimystä ja pelkoa aiheuttavat tietoisuus siitä, että edellisissä sukupolvissa on saattanut tapahtua traagisia tapahtumia, joiden salaaminen on johtanut sukuriitoiin ja salailemiseen asioiden todellisesta kulusta, jolloin siitä on tullut tabu. :crazy2: >:( :-X :-[
 Sukurakkaus on ollut usein koetuksella kun on perintöriitoihin syyllistytty ja vääryydet ja ylitsekäymiset ovat rikkoneet ihmisten välit usein jäätävällä tavalla. Pelko, ahneus ja syntielämä synnyttävät pahaa Karmaa suvussa ja odotettavissa on yhteenottoja sukulaisten välillä aina alenevassa ja tulevassakin polvessa. Tarinat jatkuvat selvittämättöminä ja sopimatta ja ihmisten keskinäiset välit tulevat kovalle koetukselle muisteltaessa kokemiamme vääryyksiä ja loukkauksia johtaen lopulta pysyvään välien rikkoontumiseen. :uglystupid2: :tickedoff: :idiot2: :2funny: :crazy2: :buck2:
  Voiko tällainen olla Suvun Karmasta johtuvaa vai onko kyseessä vain yksinkertaisesti toteamus:" Sitä saa mitä tilaa". :tickedoff: :knuppel2: :idiot2: :crazy2:
 Raamatussa on myös paljon muita opettavaisia kertomuksia ihmisen luonteen vajavaisuuksista ja niiden syntymiseen johtaneista syistä. Kertomukset, miten ja miksi Kain tappoi Aabelin sekä Saulin vaino Daavidia kohtaan kateuden synnyttämästä pahoista teoista, kuten Jaakob ja Eesaun tarinat joistakin esimerkeistä. :tickedoff: :uglystupid2: :idiot2: :knuppel2: :buck2: :'( :-X :-[ >:( ;D
 ihmiskunnan historiassa.Karma ajatuksena, ei ole ikään uusi ja se tunnetaan keinona ravistella uppiniskaisia ja pahoja palvelijoita uhkailemalla kostolla ja peloittelulla. :( :o ::) :-[ :'( :angel:
 Toinen mainitsemisen arvoinen kohta karmasta ja sen voimasta löytyy Hesekielin kirjasta 19. luvussa, jossa armahdetaan esi-isien tekemistä synneistä seuraavasti. Jos poika katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi Jumalalta niin lain mukaan hän on saava anteeksi kaikki synnit siis myös ne synnit, jotka ovat suvun syntejä.
 Katuva omat syntinsä tunteva ihminen, voi nöyrtyä Jumalan eteen ja pyytää tekemänsä synnit anteeksi ja tämän lain mukaan ne hän saa myös anteeksi kun niin tekee vaikkei se ihmisille, jotka janoavat kostoa, kelpaisikaan.
 Hesekielin mukaan sydämmestään katuva, saa kaikki synnit anteeksi, myös esi-isiltä perityt synnit. :'( :angel:
 Omalla vajavaisella käsitykselläni,  olen valmis uskomaan, että sanoutumalla irti Suvun Karmasta ja sen synneistä on vapauttava kokemus, kun ei enään koskaan tarvitse kantaa syylisyyttä sellaisista teoista, joihin itsellä ei ole mitään osaa, eikä arpaa.
 Ehdottomasti sanoudun irti  kaikista luvattomista kytkennöistä ja sukuni karmasta ja synneistäkin, joihin itselläni  ei ole mitään osuutta ei sanoissa eikä teoissa. :-\ :angel: :'( :crazy2: :coolsmiley: :tickedoff: :uglystupid2: >:( :( :o 8)
 Suvun Tabut ja Karmat sen myötä saavat mennä romukoppaan ja haudata Armon Mereen, jonka rannalla seisoo iso lappu. Onkiminen tällä armon merellä on kielletty. Amen. :police: :knuppel2: :tickedoff:

Rauhaa, Iloa ja Rakkautta kaikille ilman karmaa!   ;) :angel: :D :) :2funny: :smitten: :smitten: :smitten:

Voisko noita hymiöitä käyttää vielä enemmän ?

koppi, suvun karmasta puhuttaessa ei liene syytä painottua pelkästään menestystarinoihin, vaan myöskin muuhun pinnan alla kytevään.  Tällä hetkellä näitä 'pahoja tekoja kolmanteen ja neljänteen polveen' -teemoja käsitellään konkreettisesti suvussa kulkevina sairauksina sekä toiminta- ja ajattelumalleina. Häpeän, vihan, kaunan, kapeakatseisuuden energiat ovat jääneet solumuistiin ja sitten polvet puoltavat.

Tokihan niistä voi irtisanoutua, eihän kukaan voi odottaa, että kaikki kykenisivät putsaamaan oman mielenmaisemansa ja karmansa suvun vastaavista puhumattakaan. Syyllisyyttä ei tarvitse kantaa tehdyistä eikä tekemättömistä, sillä kuten siteeraamassasi opuksessa sanotaan Saarnaajan kirjassa: Siis syö leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten nämä syntisi ovat sinulle anteeksiannetut.
Ja eikös se kirja perustu myös lunastusoppiin, joka helpotti jo edellisten polvien velkojen maksua aneiden muodossa.

Karma pohjimmiltaan on syyn ja seurauksen laki, ei siis palvelijoiden rankaisusysteemi, mistä puhuit. Eli rakkaudellinen tapa opettaa ihmissukuisia, kehittyviä olentoja kantamaan vastuu teoistaan. Myös siitä, että meille on annettu vapaa tahto ja ajatuksen luova voima käyttöömme.

Valitettavaa onkin, että vielä tänäkin päivänä annetaan valtaosa vastuustamme kuolleesta kielestä virheellisesti käännettyyn opukseen, mitä muutenkin on käytetty karmaa tuottaviin tarkoituksiin inkvisitioineen sekä ristiretkineen. Mutta kukin tulee autuaaksi omalla uskollaan.