Astro Foorumi

Perjantai ja aamunavaus:

Sanat.

Totuus.

Tuleeko kokemus ensin ja sitten saatte tukea omalle kokemukselle jostain kirjasta/kirjoituksista joka joku muu on kirjoittanut/kertonut, vai luetteko ensin ja luotte siitä kokemuksen itsellenne, jotta voitte sitten todentaa omaksi totuudeksi, vai miten tämä prosessi etenee?

Pohdin vain sitä, että usein näyttää siltä, että moni on syvästi rakastunut oman ajatusmaailman edustajaan/jiin ja omaan totuuteen (vai onko se jonkun muun määrittelemä?), niin että ajatuksien tuulettaminen ja kääntyminen omaan sisimpään jää joskus pinnalliselle tasolle?

Mikä on totuus?

Kuka tietää totuuden ja onko totuus meille kaikille sama asia?

Miten voimme määritellä ja minkä perusteella voime määritellä jotain/jokin totuudeksi?

Oma itse on totuus, joillekin toisen totuus on erilainen se on kokijan/näkijän silmissä täydellistä totuutta tuskin onkaan, me vaan näemme sen miten haluamme tai koemme :smitten:

Totuus = Se mikä Tekee Tämän maallisen Ymmärrettäväksi

Sitäkautta jokaisella siis omansa; oman ymmärryksensä mukaan.

Se mikä on Totuus Kaikille (perimmäinen), ei pala Tulessakaan,
eli mitkään mielen tunteenpalot eivät sitä horjuta.

Perimmäinen Totuus On. Ja sen voi löytää mistä tahansa ...Oman Ymmärryksensä Syvyydeltä.

Pidän kaikki-totuutta asbtraktiona ja osatotuutta eli tosioita kokemuksellisuutena.

Suhteellisia näkökantoja totuudesta luomme kokemuksiksi.


Mitä sitten ovat käsitykset totuudesta?

- Käsitykset ovat mielen kudelmaa siitä, mikä ylittää mielen virkkuukoukut.


Mitä sitten ovat totuusjärjestelmät?

- Mielen luokitteluja siitä, mikä on luokattomuutta.


Kuinka sitten voimme mitenkään tietää tietävämme totuuden?

- Luulemalla ensin ja etenemällä oletuksiemme mukaisesti.


Voiko totuutta omistaa?

- Ei voi, koska totuus omistaa kaiken, joka siihen törmää.

- Törmääminen tarkoittaa sitä, että totuus itsessään on läpinäkyvää eli läpäistävissä.

- Se, joka on törmäämättä totuuden seinään, on totuutta.

- Totuudellisuus on läpiaistittavuuden mestaruutta.


Totuus omistaa itsensä.

 ::)

Perjantai ja aamunavaus:

Huomenta :)

Sanat.

Sisältävät :o

Totuus.

:aurinko: :aurinko:

*olen yhtenä silmänä*

Tuleeko kokemus ensin ja sitten saatte tukea omalle kokemukselle jostain kirjasta/kirjoituksista joka joku muu on kirjoittanut/kertonut, vai luetteko ensin ja luotte siitä kokemuksen itsellenne, jotta voitte sitten todentaa omaksi totuudeksi, vai miten tämä prosessi etenee?

Koen itse elämää. Muut ovat mielen heijastusta sen saippuakuplaoopperan näkymistä  ::)

Pohdin vain sitä, että usein näyttää siltä, että moni on syvästi rakastunut oman ajatusmaailman edustajaan/jiin ja omaan totuuteen (vai onko se jonkun muun määrittelemä?), niin että ajatuksien tuulettaminen ja kääntyminen omaan sisimpään jää joskus pinnalliselle tasolle?

Ihminen pitää varmoina pitämistään asioista koska saa niistä pönkitystä minälleen ja tarkoitukselleen jotta voisi olla olevinaan jotain muka erityistäkin tai tietävänsä jonkun kautta jotain elämää suurempaa ja silloin totuus on mitä sattuu olemaankaan.. ??? Sukellettava syvästi itseen niin elon pinta muuttuu...

Mikä on totuus?

:angel: :smitten: :)

Kuka tietää totuuden ja onko totuus meille kaikille sama asia?

Se joka ymmärtää ja tiedostaa sen mikä on.. :D :P

Miten voimme määritellä ja minkä perusteella voime määritellä jotain/jokin totuudeksi?

Jos jokin havaitaan senhetkiseksi paikkaansapitävyydeksi niin sitä voi pitää senhetkisenä totuuna mutta elämä muuttuu joka hetki..   :smiley6600:


:-*

Tulessa Totuus hioutuu..

Totuus on kuin Tuli Meren kirkkaassa tyyneydessä..

..tai pääsiäiskokon tulenlieskat ja kipunat lumen keskellä vaeltaen kohti taivaita..

onko se vaan omaa totuutta,jonka näkee intuitiivisesti läpi jonkun merkin ja kertoo siitä muille,
itselleni se on oivallus,hetkellinen näky,häviävä hetki
minuutta sillä ei tarvitse pönkittää
kun en minä edes tiedä mikä minun on

Luettu on minulle teoriaa ja spekulointia niin kauan kunnes omat kokemukset tukevat luettua.

Itse olen ajautunut mystiikan maailmaan täysin omien kokemuksien johdattamana. Luettu on tullut mukaan myöhemmin.

Aamulla kun heräsin niin olo oli tällainen..
Mikä on minä ja onko mitään mitä kukaan omistaisi?

Totuus on olevan ilmenemisen kaivo ja kaikkiallisen elon ydinliike
Miettiä, huomata ja nähdä..
Me ollaan totuuden sisällä olevia pieniä hippusia

Totuus on AINA sama jokaiselle , mutta näemme sen eri tavoin.

Ja vain sen tähden, koska se oppiminen tuo siihen erilaisuuden vivahteita niin kauan, kunnes näemme KOKO sen yhteisen luomuksemme Valon, josta kukin meistä on se yksi osa.

Sillä kukaan ei näe siten kuin minänikin jo nyt näen, sillä olen vielä täällä maan päällä, jossa jokaisen silmän rakenne on erilainen - myös sen sisäisyyden teoin.

Totta se on, miten sen kukin siis näki jo silloin, kun toisilla foorumeillakin siitä "kinasimme" vaan toiset vain eivät sitä tajunneet, etteivät koskaan voi nähdä sitä omaa totuuttani samoin.

Sillä vasta nyt se onkaan mahdollista, kun tämäkin "haloo" on tältä foorumilta poistumassa eli emme enää estä kenenkään toisenkaan totuutta esiin tulemasta vain sillä omalla ajatuksellamma siitä, että vain minun totuuteni on se jaloin!

Sillä totuutta on jokaisen omien tekojen summa niillä ajatuksilla, jotka jokaisen OMA jumala - on se ollut sitten sen egomme tekoa tai sen toisenkin aivopuoliskomme tuotantoa niin silti se koko ajan on palvellut ainoastan ja vain tätä kokonaisuutta, joka on se yhteisen elämämmekin Luoja!

Sillä eihän ole ketään muuta, joka luo ajatuksella asioita elämäänsä kuin sellainen olento, josta sanotaan, että siinä se taas oli, se elämäni suurin Luoja.  :smitten:

En usko enkä ymmärrä tätä tuubaa sori vaan.  ;D

Mitä oikein ajat takaa?
Kierrät itsesi häntää?

Kyllä kuvitusta maailmaan aina mahtuu.  :idiot2:

Niin! Totuus todellakin näyttäytyi eri tavoin vain sen takia sinulle, Lumor, koska ollemme erilaisuuden teoin tehty tänne maailmaan!

Mutta hetkellä, jolloin näet kaiken samoin, voit sanoa sinäkin, etten tehnytkään kuin sen, mitenkä se omakin Luojamme sen sanoi, sillä niitä vain se se yksi on.

Eli sitä on elää Ykseydessä, kun näkee joka ikisen teoissa sen totuuden siten, kun on nähnyt itsekin sen kerran - ja sen tähden sen hyväksyä voi!

You know, Luojalla on monta kanavaa ja vekotinta työntekoonsa ja kanssa-Luojiakin löytyy..

Yksi Yhdistää Kaiken

Totuus on Suuri Vatupassi ja Rakennusmestari  ::)

Luominen..

Mitä se on?

Käytännössä voisi olettaa että jokainen sisäinen/ulkoinen teko on jollain tapaa luomista muodossa tai toisessa. Värähtelyä jostain johonkin tai jossain..

Mitä kuuluu teon piiriin?

Luovatko eliöt/olennot Jumalaa itsensä näköiseksi/muotoiseksi olemassaolevien mahdollisuuksien mukaan?

Ihana hopeatähti, annat meille taas purtavaa  :)


Tuleeko kokemus ensin ja sitten saatte tukea omalle kokemukselle jostain kirjasta/kirjoituksista joka joku muu on kirjoittanut/kertonut, vai luetteko ensin ja luotte siitä kokemuksen itsellenne, jotta voitte sitten todentaa omaksi totuudeksi, vai miten tämä prosessi etenee?

Luulen, että prosessi riippuu persoonasta. Joku "löytää" totuuden ensin jonkun toisen kautta, kirjoituksesta tai puheesta, kunnes oma kokemus joko sisäistää sen tai muuttaa käsitystä tyystin toisenlaiseksi. Toinen taas kokee ensin ja etsii sitten vasta sanat, jotka edes likimain vastaisivat tuota kokemusta. Niin kauan kuin toimimme ihmismielen rakenteen mukaisesti, emme kenties voi saavuttaa sellaista Yhtä Oikeaa Totuutta, joka olisi jokaiselle yksilölle sama.

Sanat ovat likiarvoja, joilla kyllä voidaan kuvailla totuutta ja tosia asioita, mutta ne eivät ole itse Totuus.

Mikä on totuus?

Pidän tästä sanonnasta: "On olemassa minun totuuteni, sinun totuutesi, hänen totuutensa ja sitten on vielä Totuus." Uskon siihen, että todellakin on olemassa jokin absoluuttinen, mutta me tavoitamme ikäänkuin välähdyksiä tai sirpaleita tuosta absoluuttisesta. Ehkä hetkittäin jopa oivalluksenomaisesti sen Totuuden, mutta kun alamme viipaloida tuota kokemusta sanoihin, huomaamme niiden olevan riittämättömiä.

...Vaikka harrastaisimme minkälaista käsiteanalyysiä tahansa, ei kaksi eri yksilöä voi koskaan tavoittaa täysin samaa näkemystä asioista, oma historiamme väistämättä värittää ymmärrystämme. On kuitenkin tärkeää keskustella ja edes yrittää pukea sanoiksi asioita ja käsitteitä, sillä sanat ovat niitä hentoja siltoja mielestä toiseen, lähes ainoa keino jolla voimme yrittää päästä yhteisymmärrykseen. Vaikkapa sitten Totuudesta.

Kuka tietää totuuden ja onko totuus meille kaikille sama asia?
Tiedämme kaikki osasia totuudesta, ehkä yhdessä tiedämme Totuuden? Luulen, että se on meille kaikille sama, näemme sen vain oman linssimme läpi.

Miten voimme määritellä ja minkä perusteella voime määritellä jotain/jokin totuudeksi?

On olemassa "faktoja" ja ns. fysikaalisia totuuksia; kuten se totuus, että Suomen presidenttinä toimii tällä hetkellä Tarja Halonen, tai se totuus, että Maapallo kiertää Aurinkoa. Perusteena on riittävän monen ihmisen yhtenevä mielipide asiasta. Mielenkiintoinen esimerkki totuuden muuttumisesta on tieteellinen tutkimus, jossa lisätieto voi muuttaa käsityksiä totuudesta. Kun riittävän moni on samaa mieltä siitä, että jokin perusolettama (eli "vallitseva totuus") ei enää vastaakaan todellisuutta, tapahtuu murros. Maapalloakaan ei enää pidetä litteänä pannukakkuna, jota taivaankappaleet kiertävät  ;)

Koska en voi "omin silmin", omalla kokemuksella tuntea kaikkia faktoja ja fysikaalisia totuuksia, olen päätynyt pääasiallisesti luottamaan myös kirjoitettuun/puhuttuun tietoon totuutena (kunnes toisin todistetaan ;)). Samoin on monien henkisempien totuuksien laita, jokin kirjoitettu tai kuulemani "resonoi" minussa, tuntuu todelta. Olen alttiimpi omaksumaan nämä "totuudet" osaksi omaa käsitejärjestelmääni kuin jonkin sellaisen, mitä en halua hyväksyä. Joskus kokemus takoo järkeä päähän ja joudun hyväksymään todeksi sellaistakin, mikä on herättänyt minussa vastarintaa  ::)

Thothuus..

Se on siinä silmänräpäysten välissä!  :D  ;)  :o

;D

    :D

       ;)    Löysin totuuden, en vain heti huomannut sen arvoa,

              se vain katosi tänne mielen myllerrykseen!! ?

                 :2funny:

"Tuleeko kokemus ensin ja sitten saatte tukea omalle kokemukselle jostain kirjasta/kirjoituksista joka joku muu on kirjoittanut/kertonut, vai luetteko ensin ja luotte siitä kokemuksen itsellenne, jotta voitte sitten todentaa omaksi totuudeksi, vai miten tämä prosessi etenee?"

Varmasti menee molempiin suuntiin, mutta väittäisin, että kun kokee asiat ruumiinsa kautta, ne oppii ja ne uskoo. Myöskin uskon, että kaikki absoluuttiset totuudet ovat meissä itsessämme, joskus jokin asia, toisinaan teksti tai sanat, ainoastaan muistuttavat siitä. Tämä tosin on uskoa, ei liene totuutta, sillä...

"Mikä on totuus?"

... totuuksia on varmasti yhtä monta kuin oliotakin maailmankaikkeudessa!  :D

Kiitos kaikille, sain taas uutta pohdittavaa  :)

Olen usein yrittänyt tehdä asioista liian monimutkaisia vaikka loppupelissä, kun
palauttaa itsensä tuonne sydänchakran seuduille lepämään, huomaakin että
kaikki on perin yksinkertaista, vailla dramatiikkaa tai epäharmonia.

Mukavaa lauantai päivää kaikille, ulkona on upea keväinen keli  :)

Vielä kommentoin tuota "totuutta":

Eikös meillä olekin taipumus sekoittaa keskenään "totuudellisuus" ja "tosiasiallisuus"?

Väittämällä tosiasioita, kyseenalaistamattomia uskomuksia ja johtopäätöksiä, totuudeksi ihminen esiintyy jumalana muille.

Enkä nyt tarkoita "jumalalla" muuta kuin auktoriteettia, jonka sanaa pidetään tai ainakin toivotaan pidettävän lakina - määräyksenä siitä, miten ajatella, puhua ja toimia; kuinka ja mitä milloinkin saisi tietää.

Valtava määrä hierarkisuutta ja hyvä-veli-kerhojen salailua on purettavissa alkutekijöihinsä aina ihmiskunnan kollektiivisen piilotajunnan ohjailevuuteen asti, kun oivallamme, ettei totuutta voi omistaa määräämällä tiedettävyyden ylläpidosta ilman sen toimivuutta ja oikenevuutta eli mukautuvuutta.

Tosiasiallisuutta pidetään usein faktana: "näin on näreet" -itsestäänselvyytenä.

Kuitenkin on aina oleva jotakin, mitä emme tiedä taikka haluakaan tietää sekä mitä emme kykene vielä tietämään, halusimmepa sitä taikka emme - kunnes kykenemme.

Sen sijaan on eri asia ymmärtää voivansa todella tietää - olla varmaa tietämistään siitä, että tietää.

Silloin - näkemykseni mukaan - ihminen on siirtynyt tosiasiallisuudesta totuudellistamiseen.

Joka prosessi, totuudellistaminen, on kunkin meistä itseohjautumisen tie omaan sisimpänsä läsnäolevuuteen.

Yhteenvetona: Tosiasiallisuus on ihmisten toisilleen rajaamaa ja annostelemaa tietämystä; totuudellisuus puolestaan on ihmisen antautumista olemaan totuutta itseään.

Voimme joko tietää sen, minkä edessä olemme ensin tunnistaneet tietämättömyytemme - tai ristiinnaulita hänet, joka tietää tietävänsä.

Valinta on tehtävissä aina näiden kahden "joko-tain" välillä,
joista edellinen sulkee jälkimmäisen ulkopuolelleen,
kun taas jälkimmäinen sulkee edellisen sisälleen.

 ::)

Kävin lasten kanssa ulkona ja heidän leikkejä seuratessa havahduin siihen,
että sanonta (nyt en muista sanantarkasti):

"Sinulle vastattiin ennenkuin kysyit" jos vain olisin hiljentynyt kuuntelemaan ja katselemaan, kaikki on varsin lähellä vaikka saan itseni kuvittelemaan toisin.

Pysähtyminen.

Kaikkiin kysymyksiin on jo vastattu  :)

sanovat että:
jos ymmärtää sen että asiat oikeastaan eivät ole sitä miltä ne näyttävät,

se on aika mullistava kokemus

siksi sanotaankin että:

jos se ei ole jollain tapaa tajunnan räjäyttävä kokemus

ei  sitä ole lainkaan ymmärtänyt.