Astro Foorumi

Olisi kiinnostavaa kuulla millainen äitisuhde teillä on ja pystyttekö nimeämään kartasta miksi. Erityisest ikiinnostaa jos koette olevanne (vastentahtoisestikin) samanlaisia kuin äitinne. Onko tälläiseen joku alttius kartalla vai onko se vain kasvatusta.

Olen useasti miettinyt, miksi olen useissa asioissa niin samanlainen kuin äitini. Useammat asiat ovat hyviä, tykkään yllättää, pitää juhlia ystävilleni, huolehtia tärkeistä ihmisistä. Tässä häiritsee pikemminkin että tuntuu siltä, että teen nämä asiat samalla tavalla kuin äitini. En osaa sanoa onko se samanlaisuutta esim luonteenpiirteissä vai kasvatusta.

Jos tarkastellaan karttojamme eniten minua häiritsee samankaltaisuutemme joissain asioissa, koska äitini osaa olla tosiaan kohtuuton (hänellä kuu leijonassa, minulla neitsyessä) Koen kuitenkin, että olen osaltaan oppinut tuota kohtuuttomuutta. Minulla on au kaloissa, hänellä oinaassa. Voiko joku siirtämisefekti johtua tästä?

Meillä molemmila on venus oinaassa, joka tuo ehkä sellaista juhlamieltä, ilon tarttutamisen halua kaikkeen ja kaikkiin. Toinen yhdistävä tekijä on saturnus kauriissa. MC on molemmilla jouskarissa (molemmat on opettajia :) Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

Mulla nousu  :vesimies:, äidillä  :skorpioni:
Mars on mulla  :kauris:, äidillä :rapu:
kuunsolmu on mulla  :kalat:, hänellä :neitsyt:
Merkirius on mulla  :vesimies:, hänellä  :kalat:
Uranus mulla  :kauris:, hänellä  :leijona:

Mutta meitä yhdistää samanlainen tapa olla höpsöjä, ilahduttaa toista ihmissuhteissa ja usein samankaltainen tapa puhua kun olemme hyvällä tuulella. Mun toisten mielyttäminen on kyllä karsiutunut vuosien varrella, äidin ei. Huomaan, että äiti yrittää usein myös saada mut jotenkin puolelleen, ihan kun en olisi jotenkin täysin "hänen lapsensa". En oikein ymmärrä tätä ja siksi minun on myös välillä vaikea suhtautua äitiini.

Koen kuitenkein todella ahdistavaksi nämä yhtäläisyydet ja en oikein tiedä ovatko ne todella minua (voihan olla että olemme sitten vain samanlaisia) vai jotain heijastusta kasvatuksesta. Haluaisin ehdottomasti olla vastuussa kaikesta toiminnastani ja käytöksestäni, enkä ajatella, että äiti vaikuttaa jossain taustalla.

Olipa avautuminen, onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Positiivisia tai negatiivisia.

Äitisuhde on ollut tässä suunnassa kovasti tapetilla. Tuntuu, että oma olemassaolo jo saa hänet ärsyyntymään. Pitäisipä etsiä joku planeetta joka tuota ärsytystä nyt oikein saa suuntaani...  ???

Listaanpa tähän vähän merkkejä ja jos on aspektoituneet niin laitan senkin
Mun  :askendentti: :leijona: äitin  :skorpioni:
 :aurinko: :neitsyt:  :aspect_tri: :harka:
Kuut yhtymässä  :kuu: :vaaka:
 :merkurius: :vaaka: hänen  :merkurius: :kaksoset:
 :venus: :leijona: hänen  :venus: :oinas:
 :mars: :oinas: hänen  :mars: :leijona:
 :kuunsolmu: :kalat:  :aspect_tri: :kuunsolmu: :rapu:
 :pluto: :skorpioni: :aspect_sex: :pluto: :neitsyt:

Äitini AC-DC linja on sama kuin mun IC-MC-linja... Äitini aurinko on mun MC:llä, ja äiti huutaa takaraivosta ohjeita siihen, miten muiden ihmisten silmissä olisi hyvä käyttäytyä, miten olisi hyvä elää elämäänsä jne.

Näyttäisi paljon olevan samoissa elementeissa tai samoissa laaduissa... siis liian samanlaisia? Ollaan otettu yhteen, saman katon alla elo on hyvin haasteellista, ollaan itsepäisiä eikä kumpikaan anna periksi, molemmilla omat periaatteet, joista ei voi luopua toisen voitoksi ja omaksi tappioksi. Muutama päivä vielä menee, ja ihan naureskellen, kunnes pidemmällä aikavälillä äiti :harka: ottaa jostain nokkiinsa, jota en pysty ymmärtämään. Ja koska vannon tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuteen  :merkurius: :kuu: :vaaka: (?), en lähde suin surminkaan ymmärtämään vikoja yksipuolisesti... ::) Annan samalla mitalla takaisin ja yritän suhteuttaa asioita. Mutta sehän lyö vain vettä kiukaalle! Härän puhina vain kuuluu ja sitten ollaankin pian mykkäkoulussa... Johtuuko  :merkurius: :kaksoset:, että toisinaan ollaan yhtä hymyä ja pian jo murjotetaan? Niin nopeaa muuttumista, etten perässä pysy...

P.S. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa, jos minä olisin äiti ja äitini lapseni... Miksi tämä on tässä elämässä näin nurinkurin?

Aihetta liipaten on kirjoiteltu täällä
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=28615.0

Itse olen  :aurinko: :vesimies: ja :kuu:  :leijona:. ja äiti  :aurinko: :harka:  ja  :kuu: :vesimies: ja hänellä
 on mars: :leijona:. meillä on hankala suhde. mitä nämä kertois siittä. oma mars on jousimiehessä. mun asc rapu ja sen vaaka.

Hei Trius, täällä vähän samansuuntaista kokemusta kuin sinulla. Tuntuu että pelkkä olemassaolo on ärsyttänyt äitiäni aina. Meidän kartoilla mun  :askendentti: ja äidin IC on asteen heitolla samat.
Mun  :aurinko: :merkurius: ja :venus: on oppositiossa äitini  :askendentti::hen, hänen ja minun kuu oppositiossa keskenään.
Ei turhan helppoja aspekteja siis alkuelämään isketty :D

Itselläni sillälailla, että koen, että nousumerkkini olen saanut äidiltä ja kuun isältä.Äiti siis aurinko vaaka ja minä nousuvaaka, isä aurinko jousimies ja minä kuu jousimies.Itselläni uranus neliöi nousua, ja sieltä nouseekin sitten se kapina kaikkia äidin toimintatapoja vastaan  ;D On äidissäni paljon hyvääkin, mutta hän on vähän liiaksi tunne-ihminen ja välillä hyvin epälooginen ja ennakkoluuloinen, itse taas olen aina sotinut kovasti sitä vastaan.Minä siis ajattelen välillä liiaksi järjellä ja yritän järkeistää sellaisia asioita, jotka kuuluisivat tunnepuolelle, ja äiti taas antaa aina tunteidensa viedä, mikä johtaa usein todella epäjohdonmukaiseen käytökseen.

Mä olen pohtinut tätä tässä viimeaikoina nyt paljonkin.
Äitisuhdetta ja itseäni äitinä, eli myöskin lasteni äitisuhdetta. Aihe, jossa on paljon miettimistä. Olen tarkastellut Kuuta ja Cerestä. Voisi varmaan myös tutkia ainakin  neloshuonetta ja IC;tä?

Oman äitini tarkkaa synt. aikaa minulla ei ole, ja olen vain joskus suurpiirtteisesti bongaillut planeettojen sijainteja hänen syntymäpäivänään. Noh, siellä on Mars ja aurinko oinaassa, ja voisin epäillä perineeni jotain siitä, mitä luonteeseen tulee tuon sijainnin kautta. Minulla kuu ja IC oinaassa, kuu osana stelliumia jossa mukana Mars. Muuta en nyt äitini kartasta muista. Sekin kartta on uudelleen käytävä tonkimassa tätä aihetta silmällä pitäin.

Mutta, oma kuu :oinas: sopii siihen, mitä siitä useimmissa tulkinnoissa sanontaankin oman äitini suhteen. Että lapsi on jäänyt vaille äidin hellyyttä ja hoivaa pienenä. Huone on kolme, joten sitä en osaa kamalan hyvin tähän tuoda mukaan.
Ja miten se  :kuu: :oinas: sopii minuun äitinä? Noh, oikein hyvin. Hyvässä ja pahassa. Olen erittäin omistava ja omiani puollustava, määräävä akka  :buck2:...parhaiten tämä kai selkiää jos katsoo lasteni omia kuita...
Ja mitä tuo linkin takana oleva keskustelukin siitä vaikka sanoo...vaikkain vähän suppea ja ykskantainen, hiukan jopa negasävytteinen tulkinta voi ollakin...

Esikoinen:

Kuu Härässä
- Lapsi on kokenut äitinsä matroonana, hallitsevana (äiti hallitsee maailmaa). Hän voi olla lasta kohtaan ylisuojeleva, tuputtava tai jopa tukahduttava, kontrolloiva.
Noh, allekirjoittaisin tämän aivan täysin, mutta lisäisin siihen vielä hellyyttä ja hoivaa ja Venuksen parempia puolia. Lapsella myös aurinko yhtymä kuu ja kuu neliö Neptunus, joka löytyy omaltakin kartaltani ja osaan sen sinne objektiivisesti yhdistellä elämäni sattumuksiin, poikani kartalla en lähde sitä avaamaan, olen vähän jäävi.

Keskimmäinen:

"Kuu Vaa'assa
- Lapsi on kokenut äitinsä hyvin sosiaalisena, seurallisena ja oikeudenmukaisena (reilu peli) ja itsensä unohtamisena, on ollut joko hyvin tasapainoinen tai sitten tasapainoton. " Noh, allekirjoittaisin tämän täysin, ainakin tuon alku osan...vaikkakin tietysti näissä on kyse siitä miten ko. henkilö äitinsä kokee, ei todellisuudesta...mitä tasapainoon tulee, niin olen erittäin tasapainoton silloin kun en ole tasapainossa  :buck2:

Vika:

"Kuu Jousimiehessä
- Äiti on ollut riippumaton, vapautta kaipaava, seikkailija ja lapsi on saanut ns. vapaan kasvatuksen, josta on puuttunut turvallisuus ja rajat."
Tuon vapaan kasvatuksen ja rajojen että turvallisuuden puutteen kiellän kyllä. Enkä vanno että olisin seikkailijakaan, mutta sen tiedän että haluaisin olla :D Ennemin olisin sitten filosofinen, pohdiskelva, opettava ja Jupitermaisen lapsenmielinen äiti? Tai sitten tässä voisi näkyä Jupiterina se, mikä voisi näkyä vanhimman kartalla tuossa aurinko/ kuu yhtymänä; äidin yksinhuoltajuus, sekä äiti että isä?

Lisää varmaan mietiskelen myöhemmin, nyt on mentävä tästä kupeksimasta.

Kuuhilda, oliko nuo sellaisia, missä äiti koetaan tietynlaisena vai millainen äiti  :kuu: :vaaka: olisi? Meinaan, mulla on tuo  :kuu: :vaaka: enkä äitiäni ole kokenut aina kovin oikeudenmukaisena. Hän onkin kuopus ja minä esikoinen... onko sillä merkitystä...  ::)

Juu, mun käsittääkseni niin että ko. kuun omaava kokisi äitinsä tuon kuvauksen kaltaisena.

Ah, ja tuosta piti sanomani, että olen kuin äitini. Se ei todellakaan ole välttämättä biologista, vaan opittua, sillä minä huomaan käyttäytyväni juuri kuten sijaisäitini aikoinaan...täsmälleen. Se on useimmiten jotain jonka lapsena koin itse hyvin ikävänä, ja siinä kohdassa onkin hyvä pysähtyä miettimään, että miksi toimin näin?! Onko tämä nyt lähtöisin minusta itsestäni, vai toiminko tässä vain niin kuin selkäytimestä tulee neuvoja?

Ja sitten, Ceres. Mulla se on kauriissa ja yhtymässä Lilithiin. Tämä toisi äitiyteeni mukaan varmaankin mustasukkaisuutta ja omistamista vielä lisää  :buck2: En kyllä tiedä, missä määrin se sitten näkyy. Ovat myös väljässä neliössä Plutoon..karmista juttuakin tähän siis voisi ajatella. Ja yksinhyuoltajuutta se saattaisi osoittaa myös...kauriissa Ceres ehkä nostaa perustarpeista huolehtimista esiin, ja siinä onkin yksinhuoltajalle köyttä vedettäväksi.
Tuo kohta on kaikkien lasteni kartoilla synastriassa merkittävä, kuten myös molempien vanhempieni kartalla, eli tapahtumien ketju on sieltä havaittavissa.

Se mitä se toisi omaan äitisuhteeseeni...noh, en ole ajatellut  ??? Ehkä se, että minun perustarpeistani on huolehdittu, mutta siinä se sitten onkin pääosin ollut? Ja sitä ei tehnyt siis oikea äitini. Onko Lilith sitten menetys? Karkoitus? Muualla vaikuttava elementti, ja synkistäväkin sellainen?
 :-\

Hmmm.. onko se jotenkin harvinaista, että on hyvä äitisuhde? Vai eikö siitä sitten puhuta niin paljoa kuin ongelmallisista äitisuhteista?

Olen miettinyt, että missä vaiheessa suhteesta oikeasti tulee ongelmallinen. On selkeitä tapauksia tietenkin olemassa, mutta milloin ne pienet perusnalkutukset ym. joita kai aina on (ja kun  :tickedoff: vie itsekin nalkutan miehellenikin, saati sitten tuleville lapsilleni  :crazy2:  ;D ), niin milloin ne muuttuu oikeasti ongelmaksi?


Mää voisin sanoa, ja sanonkin, ja tunnenkin, että mulla on hyvä äitisuhde. Totta kai kaikennäköstä mikä on ärsyttänyt on ollut, ja ehkä enemmän silloin joskus kun asui saman katon alla. Samoin kaikkea semmosta, mikä todistaa vaan, että äitikin on ihminen. Mutta mikä sitten ois se, mikä tekee meiän suhteesta oikein hyvän, joskus oon aatellu, että pieni ikäero (20v) vaikuttaa, ei olla niin kauheasti eri sukupolvea ja on helpompi ymmärtää toista. Äiti ei pakottamalla hallitse mua, tässä ehkä on se merkittävä tekijä, lähinnä tukee ja keskustelee valintojen yhteydessä. Se hallitsevuus tulee sitten isän puolelta, mutta on mulla hyvä suhde isänkin kanssa, koska kuitenkin tiedän, että isän tarkoitus on vain tukea ja auttaa, oman näkökulmansa mukaisesti, mutta kuitenkin.

Kuuni on kaloissa, ja voi olla, että näen äitini jollain tapaa herkkänä, lähinnä sillä tavalla, että koen hänet ihmiseksi, joka on yrittänyt pärjätä elämässään parhaalla mahdollisella tavalla ja yrittänyt kasvattaa lapsensakin parhaalla mahdollisella tavalla. Se on kunnioitettavaa ja kaikkein tärkeintä se, että välittää.
Mulla on myös jupiter nelosessa ravussa, joka vaikuttaa siihen, että juuret on mulle hyvin tärkeitä ja siten vanhemmat on hyvin tärkeitä, enkä tieten tahtoen halua ärsyyntyä heistä, koska he kuitenkin ovat hyviä ihmisiä.

Sitä ihan totta alkaa huomaamaan, että käyttäytyy välillä samalla tavalla kuin vanhempansa.  ;D Sitten miettii, että hetkinen, olen joskus päättänyt, että en käyttäydy näin, ja nythän käyttäydyn, apua.  ;D

Varmaan osittain ON kyse siitä samasta ilmiöstä, mikä ajaa ihmiset puhumaan huonoista uutisista ja surullisista tarinoista huomattavasti innokkammin kuin hyvistä sellaisista.  ::) Ja jos oma äitisuhde ei paina mieltä, niin miksi siitä sitten kokisikaan tarvetta avautua.  :)

Yhdenlainen ongelmallisuuden raja menee varmaan (minun näkemykseni) siinä, kun lapsi traumatisoituu äitinsä käytöksestä. Eli tapahtuu asioita, jotka ylittävät lapsen käsityskyvyn, ja jostain syystä niitä ei saa käsiteltyä turvallisen aikuisen kanssa. Pelkkä riitely, noin esimerkkinä, tuskin on traumatisoivaa jos lapsikin saa sanoa mielipiteensä ja oppii, että lopussa on anteeksipyynnöt ja sovinnot ja elämä jatkuu. :) Sen sijaan jos lapselle jää olo, että äiti hajosi palasiksi hänen takiaan ja mitään kunnon sovintoja ei tule, vaan pitää vain olla ekstravarovainen ja superkiltti kun seuraavan kerran äidin kohtaa, niin...  :buck2: