Astro Foorumi

En muista, onko tästä aiheesta puhuttu foorumilla, mutta jos on, niin siitä on varmasti aikaa.

Kuinka tuttua teille on synkronisiteetti, eli merkitsevät yhteensattumat? Kertokaa esimerkkejä omasta elämästänne. Minullehan nämä ovat olleet tuttuja seuralaisia varhaisaikuisuudesta asti ja tarinoita on paljon. Lakkasin pitämästä yhteensattumia sattumina jo kauan aikaa sitten ja tunnistin tämän oppaiden tavaksi toimia arjen tasolla.

Mutta tässä yksi hauskahko esimerkki yli 20 vuoden takaa:

Olin nuorena opiskelijatyttönä hyvin ihastunut erääseen nuoreen mieheen, jonka kanssa koin pienen kevätromanssin. Mies lähti kuitenkin kesäksi kotiseuduilleen satojen kilometrien päähän, enkä kuullut hänestä mitään ennen kuin seuraavana syksynä. Miehen ystävä päivitti hänen kuulumisensa minulle. Hän oli tavannut Lahdessa erään naisen, sanotaanko nimekseen vaikka Anu, joka harrasti hevosia ja suunnitteli lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon biologiaa. Se sitten siitä romanssista, tuumin minä.

Kului vuosi. Olin tavannut ensimmäisen avomieheni aika vastikään ja tämä edellä mainittu ihastus oli jo haihtunut. Asuin kuitenkin vielä opiskelija-asuntolan solukämpässä, eli ainahan minulla joku kämppäkaveri oli. Nyt minulle tuli taas uusi kämppis, viehättävä tummaverikkö nimeltään Anu, joka oli kotoisin Lahdesta, ja oli tullut opiskelemaan tänne kauas pohjoiseen biologiaa. Kaapin päällä oli ratsastuskypärä. Näillä tiedoilla oli pakko kysyä, josko hän tuntee tuon nuoren miehen, josta alussa kerroin. Toki vain, Anu oli hänen tyttöystävänsä. En sanonut hänelle mitään kevätromanssista, mutta omassa mielessäni naureskelin, enkä osannut olla yhtään mustasukkainen, koska minun mielestäni hän sopi tuon miehen kanssa yhteen paljon paremmin kuin minä.  :D

Loogisesti voi tietysti ajatella, että tottahan tuo nainen tuli nimenomaan tänne pohjoiseen opiskelemaan poikaystävänsä perässä, mutta että hän valikoitui kaikista tarjolla olevista asunnoista juuri minun kämppäkaverikseni, on jo aikamoinen yhteensattuma.

Juu. "yhteensattuma"  :)
Minä en sattumaan uskokaan.
Ja synkronismi on ihan osa jokapäiväistä elämää, paljon pikkuisia sattumuksia, jotka on ihan luonnollisen tuntuisia jo. En nyt juuri muista oikein hyvää esimerkkiä, mutta niitä on mukana jatkuvasti.
Noh, tyttäreni kanssa, jonka Neptunus on yhtymässä aurinkooni, mm. meillä on tuota paljonkin, ja ihan rasittavuuteen asti. Tiedän esim. unessa, koska hän on heräämässä ja toisinpäin. Ja toisinaan hän tietää mitä ajattelen. esim. jos ajattelen jotain hänen isästään, tyttö alkaa saman tien pölistä hänestä :)

Kaikella on tarkoituksensa ... sattumia ei ole kun hernekeitossa.

Minullakin on tällaisia "yhteensattuma" tapauksia erään henkilön kanssa, me ollaan jotenkin kummitelleet toisille jo monen vuoden ajan, kunnes tuli pitkä tauko,  tänään hän elää omaa elämää,  osti esmes. hiljattain talon ... mutta ei varmaan käynyt mielessäkään kuka asuu  naapurissa   :coolsmiley:

Hahah, mun lempiaihe :DDDDD Mulla on ollut elämässä sellainen henkinen siirtymäkausi jonka aikana kaikkeus on pommittanut mua noilla synkroilla ja merkeillä ihan urakalla.

Kun luin tätä niin mietin mistä aloittaisin ja Spotifyssä alko just silloin soida mainoksena perättäin kaksi biisiä jotka ovat kyllä mulla toimineet aina "merkkeinä"  ;D Universumilla on myös huumorintajua  ;D

myelenelle voisin heittää että merkit ja synkrot ovat universumin/jumaluuden yksi tapa herätellä meitä ja jokainen varmasti sisällään tietää kunkin merkin tarkoituksen. Monesti merkit ovat meille rohkaisuna jotta muistaisimme että meitä autetaan "tuolta jostain" ja joskus ne ovat ihan merkkeinä siitä että ihminen on menossa oikeaan suuntaan eli kannustamassa ettemme antaisi periksi. Usein merkit tulevatkin juuri silloin kun olemme luovuttaneet jonkin asian suhteen  :D Mutta merkkejä on niin paljon erilaisia eri tilanteisiin. Ehkä kuitenkin niiden tärkeimpänä ominaisuutena on juuri tuo niiden toimiminen henkisinä tienviittoina.

Mulla on tullut aika paljon merkkejä ja synkroja kun olen erästä henkisempää, sielunsuunnitelmaani liittyvää asiaa toteuttanut. Tähän liittyen on sitten sateenkaaria ja tiettyjä lukusarjoja tullut mitä uskomattomimmissa paikoissa vastaan.

Samoin tuo ajatusten peilautuminen tosielämässä on ollut aika hurjaa toisinaan. Eli se että ajattelee ohimennen jotain täysin päätöntä asiaa ja seuraavana päivänä se paukahtaa jossain sitten oikeasti eteen.

Unilla ja muilla random "näyillä" on myös ollut tapana toteutua tämän henkisemmän elämänvaiheen aikana. Unet ja muut visiot ovat toki aina hyviä intuitiivisia oppaita.


 ;D ;D ;D

Juu, kyllä näitä 'sattuu'!  Viime ajoilta tulee mieleen sellainen tapaus kun otin ja myöhästyin töistä.  Mulle tietenki soitettiin ja lähdin kiireellä autoon, matkaa mulla on töihin reilu kymmenen kilometriä.  Kaikki maailmankaikkeuden kirosanat lausuin, kun ihan omaa tyhmyyttäni olin lukenut kelloa väärin. Käynnistin auton, ja auton radiossa lauloi Samuli Edelman: '...ei mitään hätää..' 

Kyllä siinä kummasti rauhoittui, kun tajusin, että ei täs todellakaan oo mitään hätää.  Soiko kappale sattumalta?

 ;D

Synkronismi on myös se mekanismi jonka kautta kanssaluominen tapahtuu:
Kun kanssaluon jotain elämääni, se toteutuu nimenomaan synkronismin kautta.

Synkronismi ei siis ole voima johon emme voi vaikuttaa, vaan aivan päinvastoin. Me myös kanssaluomme asioita itsellemme tiedostamatta, jolloin ne myös toteutuvat synkronismin kautta, mutta tuntuu kuin jokin ulkoinen voima olisi ollut mukana pelissä, koska emme olleet tietoisia omasta kanssaluomisestamme. Korkeampi minämme siinä vain järjesteli meille sielumme suunnitelmaan kuuluvia kokemuksia.

Emme ole passiivisia kokijoita, vaan aktiivisia toimijoita, luojajumalia kaikki, ihmisen valepuvussa.

Minullekin eräs ex-poikaystävä kummittelee vähän samaan tyyliin. Ei hän nyt ole ihan naapuriin muuttanut, mutta on asunut kyllä veljeni naapurissa. Välillä vähän ihmettelen, että mikä tässä meidän hommassa on vielä kesken, olen ajatellut jo viime vuosituhannella, että mahdolliset skismat on selvitetty.

Laitanpa tähän vielä tällaisen uniesimerkin. Ei tämä ole oikein enneuni, mutta metka kuitenkin.

Näin joskus 10 vuotta sitten unta, jossa olin lapsuudenkodissani, ilmeisesti oppaani kanssa, koska puhuin jollekin. Hän näytti minulle pikku skenaarion erään hyvin etäisen (miespuoleisen) tuttuni elämästä, jossa hän riiteli kiivaasti jonkun naisen kanssa. Jostain syystä tämän riidan perusteella miehen mielenterveyttä alettiin epäillä. Totesin oppaalleni, että tuohan on ihan normaali, hän on vain vähän kiihtynyt.

Uni ei ollut kovin kummoinen ja olisin varmaankin unohtanut sen, ellei seuraavana päivänä tämä etäinen tuttavamies olisi kävellyt kadulla ohitse. Tässä vaiheessa ei tapahtunut sen enempää, kuin muistin uneni. Illalla lähdin käymään vakiopubissani, ja kuinka ollakaan, tämä samainen mies käveli siinä omassa seurueessaan sisään. Istuin omalla paikallani tiskin äärellä, enkä lähtenyt miestä jututtamaan, mutta niinhän siinä kävi, että hän tuli omien tilaustensa kanssa siihen minun viereeni. Siinä vaiheessa avasin suuni, kysyin, muistaako hän minua ja kerroin nähneeni hänestä unta edellisenä yönä. Kerrottuani uneni hän kiitti ja lähti taas viettämään iltaa omaan seurueeseensa. En ole nähnyt häntä sen koommin.

Minä alan kohta rönsyilemään ylettömästi, mutta näitä esimerkkejä tulee mieleen yksi kerrallaan. Tässä taas yksi:

Olin vasta muuttanut pois kotoa aloittaakseni opiskelut toisella paikkakunnalla. Paikkakunnan maantiede ei ollut minulle vielä tuttua ja pyöräilyreitti kotoa yliopistolle oli katsottu vain kartasta.

No, yliopistolle oli lähdettävä heti muuttoa seuraavana päivänä ja pyöräilin sinne kartta kourassa. Eräässä tienristeyksissä pysähdyin tutkimaan karttaa, kun en ollut varma, mihin suuntaan kääntyä. Siihen karautti eräs nuori nainen, joka kysäisi josko olen eksyksissä ja olenko mahdollisesti menossa yliopistolle. Sinnehän minä olin menossa ja kun tämä nainen kerran ilmoitti tuntevansa reitin, niin pyöräilimme sitten sinne yhdessä. Päästyämme kampusalueelle hän sanoi tapaavansa ystäviään ja minä seurasin häntä kuuliaisesti. Hän esitteli kaverinsa minullekin ja selvisi, että yksi hänen ystävistään oli minun tuleva kurssikaverini. Tämä nainen sitten istahti avausluennolla viereeni, koska ei tuntenut ketään muita tulevista opiskelutovereistaan. Tästä alkoikin sitten ystävyys, joka on kestänyt tähän päivään saakka.  :smitten: Meitä yhdistää paitsi koulutus myös kiinnostus näihin "huuhaa"-asioihin. Hän oli viimeksimainituista kiinnostunut jo silloin nuorena, minulla kiinnostus heräsi myöhemmin.

Juuri näin!  :)

Nää ovat munkin lempiaiheita. Mulle käy usein näissä myös "päinvastoin" eli olen esim innostunut jostain asiasta vaikka asunnosta, niin siinä käynkin jotenkin epäillyttävästi näissä yhteensattumissa. Siitä sitten tiedän, että se asunto ei ole mun tuleva koti. En tietenkään just nyt saa mieleen mitään esimerkkiä, mutta näin on käynyt usein.

Usein näitä tulee ihan vähäpätöisissäkin asioissa, esim loopu kesällä meillä tuli töihin nuori opiskelija tai siis harjoittelija, eikä oikein kukaan olisi halunnut ohjata häntä. Minä sitten suostuin ja huomasimme meillä on "hauskoja pieniä yhteensattumia". Hän on menossa harjoitteluun Englantiin pienelle paikkakunnalle keväällä ja samalla paikkakunnalla minä olen asunut aikoinaan. Hän on myös harrastanut erästä Suomessa melko harvinaista harrastusta koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja mun poika aloitti silloin syksyllä saman harrastuksen samassa paikassa, samojen oepttajien johdolla. Nää nyt on vain tällaisia pieniä juttuja, mutta en taas muista muitakaan.....

Kyllä näitä sattuu, ja ehkä ne ovat merkki oikeasta "tiestä"?

Minun ei tarvitse kuin ajatella jotain harrastuksiin liittyvää tavaraa/hyödykettä, ja se putkahtaa halvalla nenäni eteen jossain  :smitten: Jopa nykyinen hevonen tuli tuollaisen johdatuksen kautta enkelin kukkaistuoksu mukanaan...

Lottoamisessa se ei ole täysin onnistunut, tai ainakin summat ovat olleet vielä turhan vaatimattomia :D Olenkin sitten ajatellut, että se ei ollut ainakaan vielä minun tieni.

Miehenikin löysin paikasta, johon en ikimaailmassa olisi normaalisti mennyt, mutta juuri silloin oli sisäinen pakko lähteä käymään. Ja kun hänet näin, oli tunne, että tuossahan tuo nyt on  ;D

Hei teen tämän lyhyesti ja ytimekkäästi, koska olen huono kaunopuheisuudessa. Kärsin luultavasti jostain mielisairaudesta, koska kuulen ikäänkuin "nuijien kopautuksia sekä vasemmalla, että oikealla puolella. Ikään kuin taivaassa. Tätä paskaa jatkuu pitkin päivää ja reaktiot toisissa ihmisissä ovat vähintäänkin jäätäviä. Olen huono sosiaalisuudessa ja ujouteni sekä itsekriittisyyteni on tehnyt minusta kylmän, armottoman ja julman. En tiedä missä vika, miten se korjataan tai paljon siihen kuluu meille kaikille tärkeää aikaa, mutta minulla on ollut erittäin vahva tunne, että huonompaan ollaan menty. ja mennään. Nään kauheita unia, minulla on apokalyptisia toivekuvia ja näkyjä ja tunne, että ikäänkuin maailma odottaa taivasta tippumaan niskaansa. Voin olla toki väärässäkin, kaikki ovat peloissaan ja vain rohkeat käyvät toimiin aatteidensa puolesta. Kaikki kiitos ja kunnia heille. Pelkurit sorsastetaan, kuulun ehkä heihin.  Kontrollointi ja manipulointi, antennit.... kuulen naksautuksia pääni sisällä, haistan lääkkeen ja kusetuksen. Vanhaa peliä - raha puhuu pyörässä. Loppusanoiksi. Juokaa vitusti ja nussikaa, huomenna voidaan olla jo historiaa =). ps. Kaikki itkijät voivat tulla avautumaan kaikki kritiikki otetaan mielenkiinnolla vastaan. Kielenkäytöllä ei väliä en heilu pienestä ja jos oikein vituttaa pure vaikka kieltäsi. ps. Terveiset äidille<3

Tuollapuolen, jos sinulla on epäily jostain sairaudesta, mene ihmeessä lääkäriin. Se ei muuta asiaa yhtään vähäpätöisemmäksi saatikka nolommaksi, jos sairastava osa sinua sattumoisin on mielesi. 

Mitä tulee yhteensattumiin, niin onhan noita ollut aika paljonkin. Tuo tahaton naapuruus tärkeiden ihmisten kanssa on minullakin ollut toistuvasti esillä monin eri tavoin. Yhdestä ei kyllä ole hajuakaan että miksi helkkarissa hänen naapuriinsa päädyin.

Joskus ajattelin että menenpäs tästä pitämään hauskaa paikkaan jossa henkilö x (ei em. naapuri) ei AINAKAAN ole, ja kuinka ollakkaan, matkalla sinne hän pöllähti nenäni eteen jostain putiikista. :uglystupid2: Joo, se oli sitä aikaa kun asioita todella oli selvittämättä hänen kanssaan. Eipä tapahdu pöllähdyksiä enää.  ;D

Kesällä mietin että tarvitsisin uuden auton, ja jostain syystä tuttu sai hurjan autokuumeen, ja myi edellisen, tosi kivasti toiveisiini sopivan autonsa minulle.

Joskus teininä mietin, että oispa kiva jos minulla olisi kaveri nimeltä x. No, kohta sitten tapasin hänet, edelleen ollaan kavereita vaikka elämä on vienyt ties minne, ei kovin tiiviisti yhteyksissä olla mutta aina on kamalan mukavaa kun ollaan. :smitten:

Kaikki merkittävät seurustelukumppanitkin näyttävät löytyneen aika hurjankin pitkien yhteensattumien ketjujen päästä. :2funny:

Indium, veikkaan että avoimuus ja tyhmyys ovat sairauksiani. Mutta ei sillä väliä, lääkäriin en suostu menemään, koska ihmiset siellä eivät  oikeasti välitä, puhun nyt psyykisestä puolesta. Ahdistavat vain porukkaa ja sekoittaa pään turhilla neuvoilla ja mihinkään johtavilla kysymyksillä. Mutta en ala väittelemään ja luomaan yleistä ärsytystä enempää. Ps sori tuo viesti oli aika noloa ja hirveetä kamaa kun sen uudestaan luin, mutta empä minä elämääni teille selittämään pysty. Vaikka selittäisin ette tajua siitä mitään joten paras pitää vaan päänsä kiinni. Kiitos kuitenkin neuvostasi sitä en noudata. Ja enemmän viestissä minua haittaa huono kielenkäyttö.   :-[

Minä päätin aikanaan myös, ja samasta syystä, eli siitä että kaipasin oikeaa ja aitoa välittämistä ja auttamista ja kiinnostusta, että en hae apua ammattilaisilta. Koetin, mutta se oli lähinnä tyhjää vain, ja ehkä jopa se, että kukaan ei välitä olo paheni ja yksinäisyys hädän keskellä kasvoi. Ei ollut minun juttuni. Minä olen tehnyt itse itseni kanssa paljon työtä, ihan tarkoituksella, ja päässyt eteenpäin. Sekin on vaihtoehto päästä pahasta olostaan, joskaan ei helppo, eikä sovi kaikille.

tuollapuolen, jos haluat keskustella omista ongelmistasi, aloita siitä vaikkapa oma ketju jollekin sopivalle aihealueelle. Tässä ketjussa keskustellaan yhteensattumista ja mieluusti pitäisin keskustelun otsikon aiheessa.

Joo, muutamia hupaisia yhteensattumia minullakin. Parikin kertaa olen mieskuvioita pohtiessani miettinyt että "joku sellainen kuin Kalle (nimi muutettu ;)) olis kiva" Ja sitten jonkin ajan kuluttua olen juuri sen nimiseen tyyppiin törmännyt ja jotain on kehkeytynytkin. Ja eräs vanha tuttu tuntui aina putkahtavan eteeni junassa, kaupungilla tms vaikka asuimme eri kaupungeissa.
Ja jonkun työpaikankin sain kun vaan mietin ett sehän vois olla kiva duuni. Lisäksi nykyinen kihlattuni on saman niminen kuin lapsuusajan nukkeni. Tällä nukella oli toinen silmä rikki ja aika hassu sattuma on se ett kihlattuni toinen silmä on aika heikko näkökyvyltään. Erikoisia sattumia  ;D Ainiin, lisäksi meillä on sama aurinkomerkki, siskoni on oinas, hänen sisarpuolensa on oinas, me molemmat olemme esikoisia ja äitimme olivat 23v kun synnyimme.

Tuollapuolen,
jos nuo on jotain karmallisia juttuja, karmasta aiheutuvia. Kannattaako kokeilla Eklektikon ohjetta vapautua karmasta. Jaksamista ja valoa.

Sori, että sotken ketjua off-topicilla, mutta minusta nuo eivät kuulosta karmallisilta ongelmilta. Jotain häikkää ehkä mielenterveydessä? Apokalyptiset toivekuvat, näyt, naksumiset pään sisällä, kuvittelut "lääkkeistä ja kusettamisesta" ja taivaan romahtamisesta maailman niskaan eivät varsinaisesti ole tasapainoisen mielen tunnusmerkkejä.

Ja itse aiheeseen: Mulla oli aika, kun törmäsin kaupungilla jatkuvasti ex-poikakavereihin. Kyseessä oli tyypit, joiden kanssa ei tullut pyörittyä samoissa piireissä, mutta parin viikon sisään törmäilin heihin jatkuvasti eri yhteyksissä. Meinasin kirjaimellisesti kävellä syliin  ;D  Sen jälkeen en ole heitä nähnyt. Hassua. :)

---------------------

Tuntuu että törmään yhteensattumiin koko ajan, mutta joku ääni ohjailee tapahtumien kulkua ja mun liikkeitä. Mehevin synkronisiteetti on ehkä viime kesältä, kun otettiin äkkilähtö ja lähdettiin reissuun, kiireellä ja ilman kameran laturia. Kuvaan sekä työkseni että huvikseni, ja lomalla varsinkin huviksi ja intohimoksi, ja akku loppui ensimmäisenä iltana.

Mistään liikkeestä ei löytynyt vastaavaa laturia, ja tarkoituksena oli seuraavana päivänä lähteä lähisaarelle tsekkaamaan tilannetta. Seuraavan päivän reissua suunnitellessa kirkas ääni päässä sanoi: "Ei löydy." Tuhahdin. Myöhemmin illalla törmäsin "sattumalta" paikalliseen seiloriin joka tuntui tuntevan kaikki. Sama ääni sanoi: "Kysy." Tuhahdin taas, ja keskustelun edetessä sama kirkas viesti toistui, mutta painokkaammin. Huokaisin ja kysyin.

 Selorilla ei ollut tarjota minulle laturia, mutta oli tarjota hänen tuttavansa valokuvausliikkeen osoite, jonne suunnistin välittömästi. Mies oli sulkemassa liikettä, kun pölähdin sinne ja selitin asiani. Hänellä ei ollut laturia, mutta hän alkoi soittamaan vieraskielisiä puheluita, ja kun tein liikettä lähteäkseni hän viittoi minut jäämään. "Soitin jo koko saaren valokuvaamot läpi eikä kukaan kuvaa Nikonin kameralla" , mies kertoi mutta lupasi keksiä jotakin!

Päätin, että jos kamera latautuu, uskon että tässä elämässä on järkeä ja valoa, sitä valoa jota koko kevään pyysin maailmaa minulle näyttämään. Pyysin enkeleitä mukaan, ja puolen yön jälkeen istuimme valokuvaamon lattialla kun mies viritti kamerani akkua johonkin yleislaturiin, joka ei toiminut, joku kosketushäiriö. "Nyt ollaan hiljaa, lähetä hyvää energiaa!", mies sanoi ja istuimme siinä hetken. Padam! Laturi rupesi lataamaan!!

Sain reissusta muuten älyttömän hyviä kuvia. Enkä ikinä unohda tuota vierasta miestä, joka auttoi minua. "Herkkyyden tunnistaa aina", sanoi hän kun kysyin myöhemmin miksi hän halusi ojentaa kätensä.

Verninia, tuohan oli varsin ihana yhteensattuma.  :)

Itse voisin vielä jatkaa omia tarinoita.

Aloin viimeistään 15 vuotta sitten ihmetellä, kuinka vedän puoleeni ilman selkeää syytä tietynlaisen taustan omaavia ihmisiä. Eli näillä ihmisillä oli taloudellisen menestymisen kausi, joka joillakin yhteiskunnallisista, joillakin omien mokien kautta päätyi ylivelkaantumiseen ja velkasaneeraukseen. Hieman myöhemmin aloin vetää puoleeni ihmisiä, joilla oli oikea hirviölapsuus, siis sellaisia lapsuuksia, joita lukee lähinnä kreikkalaisista tragedioista. Sitten vielä matkusteluun liittyvä ilmiö: olen matkustellut 6-vuotiaasta lähtien, kiitos reissukärpäsen pureman äitini. Ensimmäisessä vierailemassani Välimeren maassa tuli heti matkamme jälkeen vallankumous, jonka lisäksi käyttämämme lentoyhtiö meni konkurssiin. Niukin naukin pääsimme pois paikanpäältä täysin turvallisesti. Sama kaava on jatkunut oikeastaan siitä lähtien. Joskus kohdemaahan on iskenyt jokin luonnonmullistus, joskus vallankumous tai siellä on koittanut erittäin levottomat ajat. Ja silti itselle ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa.

Nämä yhteensattumat pistivät epäilemään karmisia juttuja, mutta sitten selvisi, että aivan siitä ei ole kyse. Olen pistänyt merkille kaavan, jonka mukaan minun menneisyyteni on muiden nykyisyyttä. Nämä yllämainitut teemat eivät ole kuitenkaan nykyisen elämäni menneisyyttä, vaan ne kumpuavat entisistä elämistä. Olen itse kokenut vastaavia asioita ja selvinnyt niistä (jos en ole kuollut). Siksi olen nyt hyvä tukihenkilö niille, jotka käyvät samoja asoita lävitse.

Mielenkiintoista. Tästä tukihenkilyydestähän oli puhetta tuolla pariutumis-ketjussa. Aavistelen nytkin, että pari uudempaa tuttavuutta tuli sen tähden, että heillä on edessään ratkaisu ja murrosvaihe, jonka olen itse käynyt läpi.

Myös eräs ulkonäkötyyppi (kasvonpiirteet, hiukset, silmien ilme) asteittaisella epävarmuudella ja itsetunto-ongelmilla (pinnan alla), tietyllä herkkyydellä ja musikaalisuudella varustettuna on seurannut minua sen jälkeen, kun kohtalonomaisesti törmäsin n. 10-vuotiaana koulun käytävällä minua pari vuotta vanhempaan poikaan. Päähän iski 'no tonhan kans me mennään naimisiin', ja ihailin poikaa kaukaa yläasteelle asti (luulen itse asiassa pojankin olleen ihastunut, mutta ei ujona saanut sanaa suustaan, ja tiemme erosivat, kun lähdin lukioon toiseen kaupunkiin).  Olen miettinyt mahdollisia mennyt-elämä-yhteyksiä, mutta mitään selkeää en ainakaan vielä ole oivaltanut. Mutta näitä klooneja tuntuu tupsahtelevan esiin tuon tuostakin. Tuohon poikaan liittyen myös tietyt nimet variaatioineen tuntuvat vainoavan minua, mutta eri yhteyksissä.
Tai ehkä juuri nuo toistuvat piirteet kulminoituvat rosoisen täydelliseksi paketiksi jossakin tärkeässä, tulevassa parisuhteessani  ???  ::) ? En tiä.

Lukusynkat ja muut kummallisuudet on kyllä varsinkin viime aikoina vyöryneet vastaan. Olen myös nähnyt enneunia, ja esimerkiksi viime viikolla kaupungilla minua seurasi rekisterikilpi 'ASK', vaikken yleensä autoihin kiinnitä huomiota hiukkaakaan.

// Ai niin, melko vasta kun täällä kun kehuttiin yhtä kirjasarjaa (josta tiedustelin sitten tarkemmin), törmäsin saman sarjan kirjojen kehumiseen toisaallakin, siis niin, että piti silloinkin kysyä nimeä, kun kiinnosti. 'Sattumalta' olinkin juuri lainannut ko. kirjat. Ne kannattaisi kai sitten todella lukea  :laugh:

Aika jännä. Ehkä omista kokemuksista alkaa myös selvitä jossain vaiheessa tällaisia entisen elämän yhtäläisyyksiä... Juurikin tänään mietin, että mussa on ilmeisesti jokin energia, mikä vetää puoleensa jonkinlaisessa kriisissä olevia tai sen läpikäyneitä henkilöitä (miehiä). Kolme viimeistä seurustelu/tapailukumppania ovat olleet joko juuri pitkästä suhteesta eronneita tai leskeksi jääneitä, kuten tämä viimeisin tapaus. Hänessä tosin on jotain hyvin tuttua. Sellaista, että ensi kertaa tavatessani hänet olisi tehnyt mieli kapsahtaa kaulaan iloisen jälleennäkemisen kunniaksi. Hassua. :)

Eräs näkijä on kommentoinut mulle, että mussa on niin paljon hoitavaa ja parantavaa energiaa, että sen takia tällaiset tyypit hakeutuu mun luo. En tiedä miten asia oikeasti on, mutta jos tosiaan kyse on tällaisesta, niin onhan se hieman rasittavaa näin puolison etsimisen kannalta... Kun en mä kenenkään hoitajaksi tai terapeutiksi halua, vaan tyttöystäväksi.

90-luvulla menin opiskelemaan vuoeksi toiselle paikkakunnalle.tutustuin siellä erääseen tyttöön josta myöhemmin tuli erittäin tärkeä henkilö minulle.

ajauduimme koulussa erääseen tehtävään sattumalta siinä piti kertoa itsestään.

molempien isät tarvitsivat työssään univormua,meillä oli saman rotuiset koirat,olimme nirsoja ruuan suhteen,olimme hakeneet samalle alalle pääsemättä ym. mutta "paras" kaikesta oli se kun muutaman päivän päästä kävin hänen huoneeessaan niin näin lyijykynä piiroksen koirasta.ja siinä piiroksessa oli koiran nimi ja se oli Meidän koiramme joka oli oluut kuolleena jo vuosia!!

Näin kerran unta eräästä ala-asteen aikaisesta koulukaverista. Hän asui eri paikkakunnalla, emmekä ole mitenkään ystäviä, tuttavia kouluajoilta siis...Unessa hän lähti eri suuntaan kadun risteyksessä miehestään. Seuraavana päivänä kotipaikkakuntani kaupassa törmäsin tähän koulukaveriin, joka kertoi että oli muuttanut tänne takaisin ja odotti kaksosia, oli myös eronnut ensimmäisestä miehestään.  :buck2:

- - -

Olin ajatellut äskettäin muutaman viikon aikana erästä vanhempaa naispuolista henkilöä vähän väliä, ja ajatellut soittaa tai pyytää käymään uudessa kodissani. Meillä on sama harrastus, ja sen tiimoilta pidimme aikanaan yhteyttä enemmänkin noin kymmenen vuotta sitten. Nyt yhteydenpito jäänyt varmaan viisi vuotta sitten...ja kaksi vuotta sitten näin ko. henkilön viimeksi ohimennen. No, nyt sitten ajattelin häntä useana päivänä, kunnes sain nyt kuulla että tämä henkilö on kuollut aivan äskettäin.  :-[

- - -

Työpaikalla taas olin ajatellut sanoa eräälle miehelle jotain todella ihanaa, mikäli hänellä on tietty nettisivu auki, jolloin pääsen toteuttamaan suunnitelmani. Ja kas, heti seuraavana aamuna näin käy ja juuri suunnitelman mukaan...!  ::)

Seurustelin  90-luvulla erään jarnon kanssa kun se oli armeijassa lähikunnassa. Armeija loppu ja erottiin sitten. Tapasin sitten esikoiseni isän ja tehtiin sitten lapsi sen kanssa.
Kulu vuosia ja satuin näkeen tän tyypin sitten baarissa ja juteltin. tää Jarno oli mennyt naimisiin samannimisen naisen kanssa ku minä, ja heillä oli samanniminen tytär ku mulla. tais olla vuoden vanhempi kun tää mun lapseni. Eikä siis missään tekemisissä oltu noina välivuosina

Joitakin vuosia sitten olin melko ryytynyt työpaikkaani, jossa olin ollut 10 vuotta. Kaipasin selkeästi jotakin uutta suuntaa ja meidän alallamme on tapana käydä hankkimassa lisäoppia/kokemusta ulkomailta. Itsekin olin haaveillut jo pidemmän aikaa tällaisesta, mutta silloinen mieheni ei ollut erityisen halukas muuttamaan minnekään. Koska en halunnut lähteä ilman kumppania minnekään, niin hautasin sitten tämän haaveen.

Yhtenä kauniina päivänä hän sitten kysäisi, olenko hakenut työpaikkoja ulkomailta. En tietenkään ollut, mutta nyt hän ilmoitti, että voisi lähteä mukaan vuodeksi, pariksi. Seuraavana päivänä oli työpaikan sähköpostissa jokseenkin täydellinen työpaikkailmoitus Ranskasta, johon vastasin heti. Sain paikan ja muutimme kahden kuukauden päästä. Sähäkkää toimintaa!

Miehen muutto ei sitten niin yksinkertainen juttu ollutkaan, hänelle ilmaantui muita velvollisuuksia, joita ei voinut välttää. Parisuhde meni pilalle kyseisenä aikana.

Taas tänään käveli yks uus lempeä-silmäinen-tummakypäräinen-herkkä-aurainen-söpistys vastaan  ???  :idiot2:  :smitten:

Minä olen ihan tässä lähiaikoina alkanut miettimään noita "yhteensattumia".

Erosin alle kuukausi sitten miehestäni, ja ikävähän se on ollut koko ajan kova ja mielessä hän on koko ajan. Noh, tämä tyyppi on nyt yhteensä kolme kertaa tullut täysin samassa mutkassa minua autollansa vastaan. :D sattumaa tai ei, mutta minusta aika huvittavaa.

Sitten tuossa pari viikkoa sitten näin sellaista unta että käveltiin kavereitten kanssa jossain, ja yhtäkkiä siinä edessämme oli tie joka oli jostain syystä noussut pystyyn niin että piti yrittää kovasti ottaa vauhtia ja kiivetä se tie ylös. Noh, kaverit siinä sitten menivät edeltä ja pääsivät ihan hyvin sinne ylös asti, minä yritin monta kertaa mutta livuin vain koko ajan takaisin alas. Aloin siinä sitten tuskailemaan jotain ja tunsin itseni aika huonoksi kun kerta kaikki muutkin pystyivät siihen.. :D noh, kaveri sitten sanoi että "ei siihen kukaan muukaan yksin pysty.." ja kun viimeisen kerran yritin ja roikuin siinä reunassa kiinni niin kaverit nostivat minut sitten ylös. :D Jotenkin tuo uni liittyi sitten tuohon mieheenkin..
Seuraavana päivänä kun mietin tuota unta niin soittolistaltani alkoi soimaan "yö - yksi askel liikaa", "joskus yksikin askel on liikaa, ja kun pystyyn noussut on tie, niin on kaikki kiipeily turhaa, se vain voiman rippeetkin vie."

Pisti jotenkin hymyilyttään. :)

Uskoisin ehkä siihen että oma auramme/enkelimme/yliminä (tai miksi ikinä sitä haluaakin kutsua) ohjaa meitä sattumiin ja tilanteisiin (tai toisin sanoen, vedämme niitä puoleemme) omien halujemme (sekä karman?) perusteella. Ne tilanteet jotka toistuvat usein ovat merkittäviä, ja niihin olisi ehkä hyvä kiinnittää tarkasti huomiota. Jokainen eteentuleva vaihtoehto voi olla tie joka johtaa uuteen tienhaaraan, antaa uusia näkökulmia tai vahvistaa vanhoja, tms. Näihin vastaantuleviin tilaisuuksiin pitää vain uskaltaa tarttua, muuten ne lipuvat nopeasti ohitse. Ne ovat myös oiva keino harjoittaa intuitiota, jonka pitäisi kaiketi kertoa mihin suuntaan mahdollinen valinta johtaisi.

Mm. James Redfield:in "Yhdeksän oivalluksen tie" käsittelee aihetta mielenkiintoisesti.
Kärsivällisesti odottelemalla, tilanteita seuraamalla, varmasti jossain vaiheessa osuu eteen se 'täydellinen' sattuma joka antaa kaivatun vastauksen ja/tai toteuttaa jonkun unelman. Siihen asti joutuu yleensä palloilemaan edestakaisin samojen toistuvien 'oppituntien' pyörityksessä.

Mutta minähän en ole asiantuntija tässäkään, kunhan kirjoittelen lämpimikseni aavistuksenomaisia mietteitäni ;)
Yhteensattumista ja synkronisiteetista mulla on kuitenkin vuosien kokemus , ja varsinkin tänä vuonna tuo energia on vain tuntunut kasvavan..

Kerro khanda jokin esimerkki, äläkä filosofoi.  :coolsmiley:

Toki :)

Numerologia-synkkaus universumin kanssa on lähes päivittäistä, useasti toistuvat numerosarjat kellonajoissa ja muualla (1111, 22:22, 333, tuplaluvut 1919 ym.) joita ei mielestäni voi enää todennäköisyyskertoimilla laskea 'tavalliseksi sattumaksi', vaan tuntuu että itse automaattisesti/alitajuisesti tiedostan oikean hetken jolloin pitää vilkaista esim. kelloa, tai vastaantulevan ihmisen paidassa lukevaa numeroa  :laugh:
Numerot sinänsä ei välttämättä edusta mitään sen erityisempää (vaikka voihan niitä yrittää tulkita monellakin tapaa, riippuen mihin uskoo) mutta siinä tilanteessa syntyvä 'ahaa-elämys' on henkisesti inspiroivaa, ja pitää tiettyä energiavirettä yllä, ja se vahvistaa tuntemuksia että on kulkemassa oikeaan suuntaan (mihin ikinä oma elämänpolku onkaan johdattamassa).

Tuttuja ovat myös usein toistuvat merkitykselliset kohtaamiset/tilanteet ihmisten kanssa, jotka näyttävät tapahtuvan sattumanvaraisesti, mutta liittyvät juuri senhetkiseen tiedontarpeeseeni yllättävilläkin tavoilla. Ajatustenlukemista ja ennustamista vastaavia sattumia, ajatuksiini saattaa välähtää jokin todella harvoin kohtaamani mieleenpainuva asia/esine (johon siinä hetkellä kiinnitän hieman normaalia enemmän huomiota), tai joku ihminen saattaa mainita sen keskustelussa, ja hetkisen kuluttua kyseinen asia ilmestyykin yllättäen jostain mutkien kautta..

Olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin ihmisten kokemuksia näistä, luulisin että tämänkaltaisilla universaaleilla ilmiöillä on kuitenkin jokin kaava joka ehkä toistuu samankaltaisena kaikille?

Yhteensattumat = synkronismi

Synkronismi ilmenee elämässäni monin tavoin, tyyppiesimerkki on se että kun kaipaa jotakin tietoa niin eipä kulu kauaakaan, kun joku joko pullauttaa sen suustaan, tai sitten asiaa koskeva kirja tulee eteen kirjastossa ihan etsimättä.

Minulle 11:11 kellonajassa tarkoittaa sitä, että opassoppani muistuttaa minua olemassaolostaan ja rakastavasta tuestaan.

Synkronismin vasteajat ovat lyhentyneet jatkuvasti viime vuosina, ainakin minun kohdallani. Jokin tieto saattaa tulla eteen minuutteja sen jälkeen kun oli puolihuolimattomasti ajatellut sen tiedon haluavansa.

Anteeksi, että spämmään quottaamalla itseäni, mutta.. TAAS. Tuplana. :uglystupid2:  :D

mii-i, ehkä sinun sitten pitää oikeasti mennä sen pojan kanssa naimisiin.  ;) Et ainakaan ole päässyt unohtamaan häntä.

Lilli, pitää laittaa vähintään vakavaan harkintaan  ;) Nuo tuollaiset. Uniinkin kun tulevat.

Eräs entinen työkaverini, jota näen tosi harvoin eli max. yksi kerta/vuosi, käveli kahtena päivänä peräkkäin vastaan täysin samassa kohtaa kaupasta tullessani. Toisella kerralla oli jo pakko jäädä juttelemaan, kun molemmat hämmästeltiin sitä. Parin päivän päästä törmättiin jälleen hiihdon merkeissä ja tuosta pari päivän kuluttua näin hänet kävelemässä kun tein U-käännöksen autolla eli silloin vasta huomasin.  :police:

Voi että, merkillisiä yhteensattumia olen kohdannut elämässäni vaikka kuinka, mutta en harmikseni muista niitä! :( Jännältä se silti tuntuu aina kuin jotain tuollaista tapahtuu... :)

Yksi lähiaikoina sattunut olisi semmoinen, että kun en ollut nähnyt ihastustani muutamaan viikkoon, olin jo aivan epätoivoinen ja viestin yhdelle ystävälle että en näe sitä ihmistä varmaan enää ikinä, ja kahden minuutin kuluttua tekstarin lähettämisestä nousin bussiin, ja tietysti kohde oli siinä ihan etupenkillä.  :2funny: (Me siis nähdään aina vaan sattumalta, muu ei ole mahdollista.)

Sitten usein käy niin että kun päässäni käyn läpi kaikkea ja siellä on kova keskustelu meneillään milloin toisen ihmisen, milloin itsen kanssa tms. niin samalla jos esim. kuuntelen radiota tai selaan lehteä niin joku yhtäkkiä sanoo jonkin saman (harvinaisen) sanan joka on juuri mielessäni ollut, tai joka tulee radiosta samaan aikaan kun luen sen lehdestä.  :o Hämmentävää!

Ja kuuluukohan sekin tähän aiheeseen, että usein lapsen isän kanssa soitetaan toisillemme ihan samaan aikaan toisistamme tietämättä, sitten vaan puhelu ei yhdisty minnekään.  ;D

Niinjoo, tuli taas yks juttu mieleen. :)
En tiedä liittyykö tämä tähän mitenkään, mutta toissavuonna kun olin äärettömän ihastunut erääseen mieheen ja siinä sitten vähän niinkuin tapailtiin sillain että tämä saattoi aina välillä soittaa ja kysyä että voiko hän tulla käymään luonani savukkeella.
noh, jostain syystä sattui muutamakin tällainen tapaus että jotenkin aavistin että kohta hän ottaa yhteyttä. ihan niin kuin ilmapiiri olisi jotenkin muuttunut ja tuntui siltä että nyt hän ajattelee minua. s:
yhtenäkin iltana katsoin siskoni kanssa leffaa, ja yhtäkkiä tuli sellainen olo että aivan varmasti kohta ottaa yhteyttä, siinä sitten hetken aikaa odottelin ja menin ulkona käymään samalla itsekseni hymyillen ja odottaen että osuisko tuo aavistus oikeaan.. noh, sisälle kun tulin niin kuulin tutun soittoääneni kantautuvan puhelimestani, ja kukas siinä sitten yllättäen olikaan, hänpä tietenkin. :D
erosimme kuukausi sitten ja tämän jälkeen on muutamana iltana tullut samanlaisia oloja kuin tolloin kun vielä tapailtiin, yhteydenottoja ei tosin ole kuulunut.

että en sitten tiedä, sattumaa tai ei.  ;)

Nooniin, nyt päästiin mun lempiaiheeseen. Mä oon jo useampaan otteeseen alkanut epäillä jo omaa selväjärkisyyttäni koska
en millään meinaa tajuta että mikä merkitys niillä on, vai onko mitään.

Koittakaa pysyä kärryillä...Tää hyppelee vähä eestaas:

Syksyllä näin sellasen unen jossa oli eräs iso nalle jonka sain joskus 5-vuotiaana. Se oli kauan aikaa vanhempieni luona, mutta
äitini oli sen sitten laittanut roskariville jossain vaiheessa... Noh, seuraavana päivänä mummoni meni kyläilemään tuonne
vanhempien luokse ja minä menin sitten sinne myös, niin ihan yhtäkkiä mummoni alkoi puhumaan siitä valkoisesta nallesta,
ja lisään tähän että hän ei ollut tietoinen että se oli heitetty pois (en edes itse tiennyt siinä vaiheessa), enkä tajua että mistä se
nyt yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti. Siskontyttöni oli myös samaan aikaan tullut tapaamaan mummoa ja illalla sitten vein
hänet samalla kotiin kun itsekin lähdin kotiin. Nojuu... Sanoin sitte hänelle että olipas kumma juttu, ja kerroin siitä unesta.
Hän sitten sanoi että no hän näkee usein unia jostain tilanteesta joka toteutuu... Nyt en enään muista että oliko jopa niin
että hän oli tuosta tilanteesta saanut jonkun etiäisen.  Pitää tähän vielä lisätä että vähän leikilläni suutuin äitille että kuinka
hän nyt sen on pois mennyt heittämään...

Sitten eräs tuttuni soitteli mulle pitkästä pitkästä aikaa tuossa, oisko ollu joku viikko ennen joulua. Hän sitte melki ensitöikseen
alkoi puhua yhteensattumista ja numeroista. Olin jo pitkän aikaa laittanut merkille että mulle tulee eteen jatkuvasti numerot
12, 13 ja 22... Mä olen ne jotenkin liittänyt erääseen henkilöön ja/tai tilanteeseen... En tosin tiedä että liittyykö ne siihen
mitenkään. Melkoinen yhteensattuma että hän nyt sitten justiin tyyliin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen soittaa
ja alkaa jutella juuri tuosta asiasta...

Takasi syksyyn... Olen nähnyt tästä ko. henkilöstä valokuvia, ja toisen taustalla oli erään kaupungin nimi, ja toiseen liittyy eräs
artisti (joka oli suosittu joskus 50-luvulla, eli se tekee tästä hieman kummemman...). Sitten eräänä iltana olin kävelemässä kotiopäin niin näin erään auton kojelaudalla viirin jossa oli sen kaupungin nimi. Sitte, en muista oliko jopa samana iltana kun
aukasin tv:n niin meneillään oli tää Heikki ja Mikko show, ja toisella oli tän artistin t-paita päällä... Nojo, outoa vai mitä?

Noniin, ja homma jatkuu... About pari kuukautta sitten meilailin erään tuttavani kanssa joka on myös näkijä ja keskustelu
kääntyi sitten näihin sielunkumppaneihin. Hän sitten kuvaili miltä hän näyttää. Viesti oli tullut 25.10.2012, eli siinä oli taas
se 13 kun nuo ynnää yhteen... Sitte jäin sitä pohtimaan ja yhtäkkiä muistin että mulle on ennenkin kuvailtu mun
sielunkumppani ihan samalla tavalla, mutta siitä on jo vuosia, se oli jo vuonna 2006...  No siinä viestissä ei päivämäärästä tule 13, mutta kellonajasta tulee, 21:28. Niin, ja kuvaus on sitten niin tähän henkilöön sopiva kun vaan olla voi, jopa se että
missä ja miten me tavataan oli kohdillaan. Pari juttua piti hieman "tulkita", mutta esim. se että tuolloin 2006 tuo näkijä
kertoi tämän hetkisistä töistä sellaisen asian joka ei kyllä ihan arvaamalla onnistu. Sekin tuntui aika erkoiselta että siinä
sisällä on vielä hyvin selkeä ajankohdan merkki, eli nyt. 

Mulla on tapana tehdä eräällä ohjelmalla numerologisia analyysejä, ja vuodelle 2012 luki että tulen tapaamaan
sielunkumppanini...

Aika vahva epäilys mulla alkoi jo olla että kuka se saattais olla, me tavattiin ohimennen kesällä.

No mä aloin sitte ajatteleen että nyt mulle todellakin yritetään rautalangasta vääntää tätä asiaa, ja ajattelin että no pitää nyt
sitte varmaan koittaa ottaa yhteyttä häneen... Mä en sitte tavottanut tätä henkilöä oikein muuten, niin jätin hänelle sitten viestin
tossa loppuvuodesta, mutta hän ei siihen sitte vastannut.

Tähän loppuun vielä kaikkein hämmästyttävin juttu. Kävipä sitten niin että sain äitiltä joululahjaksi tuommosen pehmolelun,
vähän niinkun vitsinä kun "suutuin" sen valkoisen nallen poisheittämisestä... Sen mukana oli viesti jonka isäni oli kirjoittanut...
Viimeinen lause oli yhtä sanaa lukuunottamatta täysin sanatarkka toisinto mitä olin tälle henkilölle siihen viestiin kirjoittanut.
Ja kyseessä ei ollu mikään hyvää joulua tyyppinen lausahdus, heh. Josta sitten pääsen toiseen toisintoon... Meilasin sitten
vielä tuossa loppuvuodesta sen tuttavani kanssa tähän samaiseen episodiin liittyen niin hän toivotti sitten "hyvää joulua ja
PAREMPAA uutta vuotta", joka on hieman eri kun se kliseinen jonka kaikki tietää... Noh, vietin siis joulua tuolla vanhempieni
luona ja satuin seisomaan pöydän vieressä kun isäni lähetti tutuille tekstiviestejä, joissa luki "hyvää joulua ja parempaa uutta
vuotta". Kysyinkin että mistäs tuo nyt tuli päähän kun yleensä hän ei tapaa kliseistä poiketa...niin vastaus vaan oli että "no
aattelin että on vähä eri ku aina se sama, onnellista uutta vuotta".

Kaikkea tähän liittyvää nyt en jaksa edes kirjoittaa (ettekä te lukea, heh), mutta sanotaan näin että tämä ihme jatkumo on
aika pitkä. Tähän liittyy eräs toinenkin henkilö jota ilman en olisi edes tavannut tätä henkilöä jota tuossa tavoittelin. Myös
häneen liittyy mitä uskomattomampia yhteensattumia. Tai ainakin asioita jotka tuntuu yhteensattumilta.

Tässä nyt oonki sitte saanu hämmästellä että mitä ihmettä se nyt sitten oli kun noin paljon mun huomiota kiinnitettiin tähän
yhteen henkilöön, ja sitten kun kiinnostuin että jotain kummaa tässä täytyy olla, niin asia ei sitten johtanutkaan mihinkään.
Tai meninköhän sitten vähän asian edelle niin sanotusti... Oli vaan niin vahva olo että mun pitäis nyt niinkun tehdä asian
eteen jotain kun näitä yhteensattumia on sitte nivoutettu vähän enemmänkin yhteen, vai oonko sitte vaan kuvitellu kaiken
ja ydistelly omassa päässäni täysin erillisiä asioita toisiinsa... Mutta tuokin että vielä tuon mun yhteydenoton jälkeenkin
mua haluttiin hämmästyttää tai pitää asia mielessä.

Mikä tämänkin tarkoitus? Onpahan ollu ainakin pohtimista, mutta pohdinnat vaan kiertää ympyrää kun en käsitä että mitä
mulle yritetään kertoa.

Erikoista, tämäkin ketju on alotettu klo10:15:06 = 13.

Tai oonko sitte vaan vähä höyrähtäny yksinkertaisesti :)

Vagabond, mulla tulee mieleen, että älä siitä vielä lannistu ettei nuo pari tekemääsi yhteydenottoa ole aiheuttanut vielä mitään isompaa lumipalloefektiä.  :) Mikään ihmissuhde ei ala ilman tekoja kummankin puolelta, vaikka kuinka olisi potentiaalia olla "kohtalokas" tms. Pidä yhteyttä yllä ja itsesi avoimena, ja ennen kaikkea, älä yritä miettiä liikaa että mitä tulette toisillenne merkitsemään, jos tulette.  :)

Kommentoisin sitäkin, miten huomaamme tietystä asiasta/ihmisestä muistuttavia asioita ympärillämme. Mielestäni iso osa siitä on ihan ihmisen oman havainnoinnin automaattista keskittämistä asioihin, joita ajattelee muutenkin tai jotka ovat ylipäätään tuttuja. Esim itse kun vaihdoin kesällä autoa, niin joka puolella näytti olevan sen merkkisiä autoja mihin olin vaihtamassa. Ja voi jee, kun ihastus käyttää jotain hattua tai laukkua ja hupsheijaa kuinka pomppaakin silmään kadulta ihmiset, joilla on samanlainen. :crazy2:

Toisaalta sitten, onkohan sekin laskettavissa yhteensattumaksi, kun jotain ihmistä EI mitenkään onnistu kohtaamaan vaikka yhdessä koitetaan sopia?! Ärh!

Joskus noi kohtalokkaat tapaamiset (tai tapaamattomuudet) ja huomiot on myös muistutuksia tulevaan, että osaa pitää silmänsä auki, kun ovet tiettyihin tapahtumiin todella aukeavat. Siinä välissä on opittava ja koettava jotakin, joka valmistaa tulevaan. Vaikka vain jaksettava odottaa, eli kehitettävä kärsivällisyyttä ja kohdennettava huomiokykyä muuhunkin elämän kauneuteen.

Joo no lähinnä olen miettinyt sitä että mikä ihmeen tarkoitus noilla yhteensattumilla on. Varmaan toki osa on myös tuota
että oma mieli tavallaan "hakemalla hakee", eli kiinnittää just tiettyihin asioihin huomiota. Mutta erityisesti se tuntuu täysin
käsittämättömältä että tuo kuvaus tuolta 2006 vuodelta sopii niin hyvin, vai onko sekin nyt vaan jäänyt tonne koteloon ja
sit yhtäkkiä kun sellanen tilanne oikeesti tuli niin se vaan tuntu yliluonnolliselta. Siinä oli kuitenki paljo semmosta mikä
ei ole mitenkään kovin yleismaailmallista. Tiettyjä yksityiskohtia oli jotka tuntuu aika epätodennäkösiltä ollakseen ihan
sattumaa, ja toisaalta myös miettii että minkähän takia hän sitten työtilanteestani kirjoitti siihen yhteyteen...

Se olis eri että jos mä esim. sulle/teille nyt sanoisin että "ylität katua ja vasemmalta tulee punainen auto, niin seuraava
vastaantulija on elämäsi rakkaus" :P Noin tilastotieteellisesti niin jos kotoota mihinkään lähtee niin varmasti tuommonen
tilanne saattaa tulla hyvinki pian. Voihan tietysti tuostakin olla kysymys, se vaan kesti yli 6 vuotta että moinen tilanne
tuli jossa kaikki osu kohdilleen, ja sitte mukamas tuli joku ahaa elämys. 

Siihen kun tietäis vastauksen että mikä yhteensattuma on "tarkoituksellinen" ja mikä ei. Lähinnä mä olen kiinnittänyt
niihin huomiota jotka tuntuu epätodennäkösiltä, en siis niihin että kuinka moni ajaa samanlaisella autolla kun minä,
taatusti tuhat muutakin tässä kaupungissa.

Ja esim. sellaisiin uniin en niin kiinnitä huomiota jotka aika selvästi ovat edellisen päivän pohdintoja.

Nojaa...

Mä oon kyllä itse kallistumassa siihen että en enää kiinnitä noihin yhteensattumiin mitään huomiota. Energiaa vaan menee
hirveesti kun miettii, eikä siltikään tajua. Menee vaan polla sekasin.

No hei, se on tervettä että ei ajattele tietävänsä varmasti kaikkea kun on näkevinään kasan merkkejä. :)
Ja jos se miettiminen ahdistaa, niin miksi sitä sitten liikoja tekisikään. Jälkikäteen nämä jutut kumminkin vasta parhaiten ymmärtää.

No näinpä. Se on sitäkin kun hermostun itseeni kun fundeeraan tämmösiä kun olis parempaaki tekemistä, hehh.

Voisinhan pitää esim. sitäkin "merkkinä" että nyt asutaan samalla kadulla, ja sitä että meinasin ostaa asunnon
samasta talosta jossa hän on asunut. Toki laittaa miettimään, mutta nuo nyt ei sinänsä ole yhteensattumaa jos
ajattelee että tälläkin kadulla asuu varmasti satoja ihmisiä. Toisaalta, on tässä kaupungissa yli tuhat muutakin
katua :P Paljon paljon on muitaki tommosia "semi-yhteensattumia", mutta ne nyt ei ilmeisesti meinaa mitään.

Että ota tost nyt sit selvää.

Toisaalta merkkien lukeminen on vähän kuin kielen opettelua, jossa toiset on lahjakkaampia kuin toiset, ja opettelu vie aikansa.

Merkitysyhteys voi olla myös ihan päinvastainen, kun aluksi luulee. Varsinkin noissa sydämen kipeimmissä haaveissa on vaikee erottaa mielen ja sielun (/yliminän tarkoittama tai tarkoittamaton) totuus.

Sattui btw aika kiva pieni juttu tässä taasen:

Sain tuossa (samasta syystä saapuvaa, mutta sinänsä toisiinsa ja kuviinsa liittymätöntä) kaksi tilhi-aiheista postikorttia. Myöhemmin satuin löytämään kauniin, akustisen Waxwing-nimisen laulun, jonka sanoma oli kuin minua varten ^_^
Tilheen liittyvää symboliikkaa en tarkemmin tiedä, mutta sinänsä linnulle ominainen käytös on osin hyvin selkeää vinkkiä siihen suuntaan, mistä mun kannattaisi kaivella omia hulluja kohtia valoon.

Aika päinvastaselta tuntuu, mut eikös sitte olis selvintä jättää tuommoset yhteensattumat pois niin ei tulis
epäselvyyksiä? Eritoten tässä tapauksessa en olisi varmaan edes tullut ajatelleeksi koko ihmistä tältä
kantilta jos noita yhteensattumuksia ei olis ilmennyt. Vaikkei tässä nyt mistään järin loogisista asioista
puhutakkaan niin mun logiikkaan ei kyllä mahdu että sua yritetään saada unohtamaan joku asia tai
ihminen noilla yhteensattumilla? Aika erikoinen teoria. Heh.

Hieman OT, mut tuli nyt mieleen:
Eikä siinä ny periaatteessa mitään jossei oliskaan mitään sen ihmeempää, mutta ns. ottaa päähän kun
olis edes kiva tutustua paremmin niin ei jäis vaivaamaan. Jotenkin tuntuu ettei olis universumilta liikaa
vaadittu. Kun tää ihminen on siis ihan yleisellä tasolla niin hulvatonta seuraa, että uusi ystävyyskin
virkistäisi kummasti. Tuntuu vaan että tänäpäivänä jos otat yhteyttä tai ehdotat jotain ihan ystävystymis
mielessä, erityisesti jos on vähänkään vieraampi kysymyksessä, niin heti se tulkitaan joksikin ihan muuksi.

Tossa viime vuonna koetin ystävystyä erään ihmisen kanssa, niin siihen asti meni hyvin kunnes ehdotin
että jos oltais tehty jotain yhdessä, ihan kavereina. Reaktiosta olisi voinut luulla että kysyin jotain tyyliin
"mennäänkö naimisiin". Tai sitte mulla on jokin pettämätön vainu kysyä aina vääriltä ihmisiltä. Who knows.

Ja takasi asiaan: Sitä en sano ettenkö toivoisi että löytyis se sielunkumppani, mutta sitä en jotenki anna
periksi että olisin ihan koko jutun mielessäni tai alitajuisesti keksinyt. Toisaalta sillä nyt ei ole mitään
merkitystäkään jos toinen ei halua tutustua. Ihmetyttää vaan että mikäli meitä ihan oikeasti koitetaan
johdatella oikeaan suuntaan näillä yhteensattumilla, niin miksi mua sitte viedään näissä harhaan?

Toisissa asiayhteyksissä joissa näitä yhteensattumia on mulle tullut, on aina ollut merkitys se että oikealla
suunnalla ollaan.

Sen takia, niinkun tuossa jo mainitsinkin, on ilmeisesti selvempi että en kiinnitä niihin isompaa huomiota,
jospa ne sitten onki ihan päinvastasia suuntaviittoja mitä luulen niiden olevan. Hakoteillä nyt tunnun olevan
jokatapauksessa, viitoista huolimatta tai niiden takia. Todellakin, tämä ei taaskaan johtanut mihinkään :)

No, "päinvastainen merkitys" ei välttämättä tarkoita että joku täytyy nimenomaan unohtaa vaikka tyyppi pöllähtelee eteen ja mieleen joka käänteessä, vaan ehkä että teidän merkitys toisillenne on jotain muuta kuin ensin kuvittelisi. Ehkä tökkäätte toisianne joihinkin uusiin suuntiin, joihin sitten jatkatte erillänne, tai jotain sellaista. Ehkä teistä tulee parhaat kaverit ja autatte joskus myöhemmin toisianne jollain tosi strategisella hetkellä. Ehkä teistä tulee pari. Sielunkumppani on kumminkin aika väljämerkityksinen asia.  :)

Ei sitä saa selville kuin avoimuudella, oikeasti. Ja sillä ettei itse lähde karkuun tilanteita kun hän tulee vastaan, tms. :)

Mulle ton tapaset 'epäselvät puoleensavetävyydet' on olleet sellaisia, että tartuinpa tilaisuuteen tai en, ennen pitkää tapaus on muodossa tai toisessa kuitenkin torpannut tielle. Jossakin muodossa ko. tilanteen/ tyypin opetus on kuitenkin siis tullut käsiteltäväksi. Itse olen vain saanut valita ajankohdan: sen, tartunko tarjottuun oppikurssiin annetulla hetkellä.

Nimenomaan nää vaikeemmat 'yhteensattumien kielen' kommervinkit on sisältäneet asioita, jotka tulee ennemmin tai myöhemmin käsiteltäväksi- tarvittaessa useaan kertaan eri muodossa. Arkielämään liittyy myös paljon pienempiä yhteensattumuksia ja symboliikkaa, jonka oivallan heti- asioita, joita on helpompi vetää puoleensa ja toteuttaa, mutta joihin ei liity sinänsä mitään suurempaa oppiläksyä. Ovat vain sellaisia kivoja päänsilityksiä ja rakkaudenosoituksia 'korkeammalta' tälle sellaiselle, joka osaa jo käsitellä ko. asioita oikealla selkeydellä, keveydellä, luottamuksella ja rakkaudella.

Kuten Indium kerkes väliin kirjottaa, merkitys avautuu vain tarttumalla asiaan avoimesti. - Siis hyväksymällä mielen toiveet ja odotukset, mutta myös sen mahdollisuuden, että kaikkeudella on tapauksella jotakin muuta annettavaa kuin se, mitä niin kovin toivoisi (vaikkei sekään mahdollisuus poissuljettu ole).

Joo, no siis sen tiedän että tuo sana "sielunkumppani" on vain määritelmä, ja monihan kokee sen ihan siten että on joku jonka
kanssa on samansuuntaisia näkemyksiä asioista. Ja sitten esim. siskoni saattaisi olla kaksoisliekkini, ollaan niin ääripäistä
kun melki olla ja pääsee. Ja sitten eräs kaverini saattais olla jonkinsortin sielunkumppani myös, yleensä useimmiten riittää
ymmärtämystä puolin ja toisin.

Nyt vielä painotan tota että sitä ihmettelen että onko sillä jokin tarkoitus että mut halutaan saada uskomaan että esim. tämä
ihminen olis nyt vaikka sielunkumppani, tai että meillä olis joku tehtävä toistemme elämässä tms. Vaikkei niin välttämättä olisi?
Tai onko sitten tosiaan ihan kokonaan oman pään tuotoksia.

Itse en mielestäni nyt tähän asiaan ole suhtautunut kovinkaan suurilla tunteilla, melki niin päin että yritin ottaa asiasta selvää
ihan mielenkiinnosta. Kun ihan alkuperänen ajatus mulla oli tästä ihmisestä että "voi että on mukava ja älykäs" ja toinen oli
se että mulla oli todella rento olo, vähän niinkun olis pidempäänkin tunnettu, mutta silti oli sellanen että hän ei oikein vaikuttanut
mun tyyppiseltä "sellaisessa mielessä", ystävänä miksei. Sen oon tosin oppinut että yleensä mielikuvat ei vastaa ollenkaan
todellisuutta, joten ajattelin myös että eihän sitä tiedä jossei tutustu tarkemmin.

Jännä kun sanoit Indium tuon että "ettei lähde karkuun". Minä en lähde karkuun, mutta vastapuolesta en sitten tiedä :)
Mä oon niin utelias tutustuun ihmisiin, että vaikkei nyt etenis edes ystävyydeksi niin monesti kumminkin jotain oivaltaa.

Ja mii-i, nimenomaan tuota ajankin takaa että olen pohtinut että mitä tällä jutulla nyt sitten olis annettavaa. Mielestäni oon tätä
nyt kohtuu objektiivisesti omassa päässäni pyöritellyt, vaikka niinkun sanottu, voi olla että nyt olen vaan "sovitellut" noita palasia
juuri häneen. Samaan aikaan en sitten ymmärrä että miksi, kun olin jo käytännössä "unohtanut" tämän ihmisen, vai jäikö se sitten
tuonne johonkin alitajuntaan tms. Sekavaa.

Voihan tietysti olla että mä olen hänen elämää (jo) jollain tavalla muuttanut. Niin monia ihmisiä olen tavannut ihan ohimennen ja
aika usein ei sitten olla tavattu enään sen koommin. Toisiin sitte törmäilee sillon sun tällön.

Minulla on useampikin esimerkki siitä, miten joku ihminen on narahtanut valheista tai salaisuuksista yhteensattumaketjujen kautta. Laitan yhden tähän:

Tarinan henkilöt minun lisäkseni (nimet muutettu  ;)):

Arttu, avomieheni
Ville, avomiehen ystävä
Kalle, Villen ystävä
Heikki, satunnainen pubituttavuus

Asuessani yhdessä Artun kanssa meillä oli usein tapana käydä viikonloppuna kylässä miehen ystävän, Villen luona. Villen luona kokoontui sekalaista seurakuntaa, mutta Kalle oli siellä meidän lisäksemme useimmin nähty vieras. Ville asusteli keskikaupungilta, joten siitä oli hyvä lähteä illan päätteeksi jonnekin yöelämään, jos siltä tuntui. Oli aika tavallista, että illanvieton päätteeksi minä erosin miesseurueesta ja kävin korkeintaan parilla pubissa ja lähdin sitten kotiin poikien jatkaessa omaa iltaansa.

No, oli taas tällainen tyypillinen ilta, minä, Arttu ja Kalle Villen luona. Minä toivottelin jossain vaiheessa miehille hyvää illanjatkoa ja kävin suosikkipubissani, jossa baaritiskillä jäin hetkeksi suustani kiinni itsensä Heikiksi esitelleen miehen kanssa. Hän oli liikenteessä miespuolisen ystävänsä kanssa ja kaverukset häipyivät aika pian jonnekin muualle iltaansa viettämään. Minä olin kotona nukkumassa jo ennen puoltayötä. Arttu tuli kotiin sitten kuin tuli ja köllähti viereeni nukkumaan. Seuraavan päivän vietimme aika tiiviisti yhdessä, taisimme käydä jollakin luontoretkelläkin, kaunis kesäpäivä kun oli.

Alkuillasta Ville soittelee taas Artulle, joka kertoo olevansa terassille Kallen kanssa ja houkuttelee meitäkin liittymään seuraan. Koska paikka oli aivan kävelymatkan päässä, lähdimme piipahtamaan. Terassilla oli melko paljon ihmisiä ja Ville ja Kallekin olivat joutuneet istuaan varattuun pöytään. Pöydässä istui kukas muu kuin tämä edellisillan juttukaverini Heikki. Sanoin tietysti päivää ja kerroin muille tuntevani hänet edellisillalta. Ville ja Kalle katselivat minua vähän omituisesti ja minä ihmettelin vähän tilannetta. Sillä hetkellä he eivät kuitenkaan sanoneet mitään minulle. Vasta huomattavasti myöhemmässä illanvietossa Ville avasi suunsa.

Tämä Heikki oli tosiaan ollut Villelle ja Kallelle täysin tuntematon ihminen, mutta siinä samassa pöydässä istuessaan oli ehtinyt kerskua, miten oli edellisiltana viettänyt tosi mahtavaa iltaa naisseurassa ja jatkotkin olivat olleet tosi kiihkeät ja venyneet myöhään hänen asunnollaan. Sitten kun minä ilmestyin paikalle ja osoitin tuntevani tämän Heikin, Ville ja Kalle päätyivät siihen johtopäätökseen, että olin pettänyt Arttua. Artulle pojat olivat kertoneet heti näistä ajatuksistaan, ja asiasta kuultuani toivoin, että olisivat kertoneet minullekin heti. Mitään suurempaa vahinkoa ei tässä kuitenkaan tapahtunut, koska Arttu ei ollut uskonut minun olleen missään kiihkeillä jatkoilla, löysihän hän minut kotoa nukkumasta kyseisenä iltana.

Eli mitenkäs se sanonta kuuluukaan?  Valheella on lyhyet jäljet.  ;)

Toden totta, valheella on lyhyet jäljet!  :)

Vagabond: Huvittavaa, että olen jo vikon ajan katsellut/haaveillut tiettyjä VAGABOND-merkkisiä kenkiä itselleni. Ja kuinka ollakaan täällä MERKITSEVÄT YHTEENSATTUMAT -otsakkeen alla sitten ko. nimimerkki....

Tämä varmaan tarkoittaa että mun on ne nyt hommattava itselleni!  ;D

Kosmonautti: Ilman muuta, mulla oli joskus kouluaikoina sellaiset ja oli muuten kestävät ja hyvät jalkaan. Sitten vasta suostuin
niistä luopumaan kun pohjat kulu puhki ja alkoi tulla vesi saumoista läpi. Tällä hetkellä mulla on Adidakset, niissä on ollu kyllä
pohjat kestävämmät, mutta sieltä sisältä ne alkaa olla aika puhki. Oon aina kävellyt paljon, siitä tuo mun nimimerkkikin.

Uusi yhteensattuma, tai mikälie: Luin tässä foorumilla jotain parisielu topicia ja sieltä sitten jotain ihme kautta päädyin edelliset
elämät topiciin jossa oli linkki tämmöselle sivulle missä on semmonen "kalkulaattori" joka syntymäajan perusteella laskee että
kuka ja missä sä oot ollut edellisessä elämässä. Nnoh, ne jotka on jaksanut näitä mun höpötyksiä lukea, niin muistan kun sillon
2006 kysyin siltä selvänäkijältä edellisestä elämästäni, niin hän on näemmä käyttänyt tota ohjelmaa...!!! Teistä en tiedä, mutta
aikalailla nakertaa nyt mun mielessä sitä hänen uskottavuutta. Tuli ehkä vähän tyhmä olo... Kun ajattelin että en ole nyt pitkään
aikaan mitään tuommosta "katsantoa" keltään pyytänyt, ja ajattelin sitten kysyä siitä asiasta samalla, tältä samaiselta henkilöltä.
Eihän se nyt periaatteessa tarkoita etteikö hän muuten olis pätevä, mutta melkonen yhteensattuma että nyt just tänään löysin
tuon linkin... Tämä henkilö lupas ens tiistaina palata asiaan. Tuntuu tosin uskomattomalta että todella moni muu asia mitä hän
silloin monta vuotta sitten sano, on kyllä pitänyt melkosen hyvin paikkansa... Mitäs te ootte mieltä?, ja sori tämä lievä OT.

LILLI: Valheella on näemmä joskus yllättävän pitkätkin jäljet = melkein 7 vuotta. Vaikka, eihän hän sitä omaksi tulkinnaksi
suoranaisesti väittänytkään, mutta ymmärrät varmaan tunteen kun jostain maksat ja sitten se onki kopsattu jostain
nettisivulta...

Ja nyt pää hajoo viimeistään että mikä ihmeen tarkotus nyt tuollakin. Omalla tavallaan tuo vaan lyö vettä myllyyn näihin mun
"uskomuksiin" ja omalla tavallaan vie kaiken pohjan. Periaatteessa uskon henkimaailmaan erittäinkin vahvasti, ja ehkä se
ns. oikea henkimaailma nyt viestittää mulle että mun ei pitäis uskoa enään kehenkään.

Esim. Viime vuoden alkupuolella koin sellasen ihan käsittämättömän ihastumisen, en vieläkään tiedä mitä se lopuksi oli, mutta
siinä menin tavallaan omalla intuitiolla, ja oli ihan sellasia fyysisiäkin juttuja joiden "ohjaamana" sitten toimin. No, se meni sitte
ihan kiville, ja sitten epätoivoissani kysyin eräältä näkijältä siitä ihmisestä, ja hän sitten oli ihan varma että minä olen täysin
oikealla suunnalla tuntemusteni kanssa, ja että mun pitää vaan odotella. Toisin meni, ja siitä oli paljon enemmän haittaa kun
hyötyä että kuvittelin vielä monta kuukautta senkin jälkeen että kyllä se tästä. Kyllä oli palikat sekasin, ja on varmaan vieläkin.

Ehkä mä sitten ihan liikaa tukeudun aina näihin henkimaailman juttuihin, ja niiden kanssa oon nyt sitte menny ihan harhaan, oli
se sitten muiden aistimia juttuja tai oma intuitio.

End of rant.

ARGH!!!

Jatketaanpas tätä ketjua.

Olen ihmetellyt jo useamman vuoden ajan Pyhän Yrjön pomppimista silmille. Se voi tulla eteen monellakin eri tavalla, esim. aivan vastikään eräs ystäväni kertoi lähtevänsä perheineen eräälle Karibian saarelle lomailemaan anoppinsa luo. Kuinka ollakaan, facebookissa joku oli linkittänyt Kristina Cruisesin matkakertomuksen juuri kyseiseltä saarelta ja sen pääkaupungista (?) St. Georgista. Tuskin olisin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, ellei tällaisia sattumia olisi tullut vastaan kymmenittäin, ellei sadottain. Entisellä miesystävällä oli hieno Pyhää Yrjöä esittävä ikoni seinällään ja olisin halunnut ostaa sen häneltä, mutta sillä oli ilmeisesti hänelle huomattavaa tunnearvoa, eikä siitä luopunut.

Syy kummitteluun taisi selvitä pari viikkoa sitten, kun otin kirjahyllystäni esiin Jose Stevensin kirjoittaman "Kesytä lohikäärmeesi" -kirjan. Tässä kirjassa lohikäärmeillä tarkoitetaan omaa pimeää puolta, varjoa, pelolle rakennettua väärää persoonaa, kuorta - millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua. Olen sen kyllä pariin, kolmeen kertaan lukenut, mutta nyt avatessani sen, sieltä tuli esiin - kuinka ollakaan - pieni kertomus Pyhästä Yrjöstä. En muistanut lainkaan koko asiaa, mutta vähän pisti naurattamaan kun tekstissä sanotaan:

"Jos olet kiinnostunut lyömään lohikäärmeesi, sinun täytyy muuttua legendaarisen Pyhän Yrjön kaltaiseksi ja olla oman tarinasi sankari tai sankaritar. Kaikki lohikäärmeiden tuhoajat tarvitsevat aseita taistellakseen ilmeisen musertavaa ylivoimaa vastaan. Sinun miehiset aseesi ovat taianomainen miekka ja sauva, jotka edustavat totuutta ja tietoa. Naiselliset aseesi ovat sisäisen vaiston ja rakkauden taikapilari ja viisikulmainen lantti, joka edustaa todellista kokemusta ja tietoisuutta."

No, ilmeisesti olen sitten Pyhän Yrjön kaltainen, kun kohtasin omat sisäiset peikkoni vuosituhannen vaihteessa. Pitkän taistelun jälkeen häädin ne matkoihinsa 23.4.2000, joka oli paitsi pääsiäinen, myös Pyhän Yrjön päivä.  ;)

tää mun stoori ehkä sopii hyvin tähän ketjuun.. pakko vaan saada jollekkin kerrottua.. :D
kun mikään ei oo sattumaa..
Mulla oli tosi omituinen kauppareissu äskettäin.. Olin jo noussu autosta ja menossa kauppaan, niin muistin, että takapenkille jäi kasa pulloja mitä piti palauttaa.. noh, käännyin ja hain ne.. mielessäni mietein, että mikäköhän tarkotus tälläkin unohtamisella oli.. noh, sen enempää miettimättä menin siihen pullonpalautusmaatille ja tietty se toinen oli pois käytöstä ja just siihen ennen mua hiihti pari tyyppiä.. (se olis ollu tyhjä ilman sitä unohdusta) ja taas ajattelin,et joku juttu tässä nyt on.. Nooh, se juttu selvis ku pääsin sinne kaupan puolelle.. mua ennen meni joku harmaahapsimies ja se otti kauppakorin ja jäi omituisesti tuijottaan mua.. Mietein vaan, että mikäköhän hiippari tuokin on ja jatkoin matkaa.. Se tyyppi jäi sitten siihen suklaaosastolle ja mä jäin siinä niistämään nenääni ja haaveilin suklaasta kunnes tajusin,et tää tyyppi sulloo suklaalevyjä takin taskuunsa ja pälyilee.. se ei ollu tajunnu et mä olin sen selän takana.. kun se sen tajus, se lähti viipottaan miljoonaa pois.. Mulla iski ihan kauhee olo, että pitääkö mun ilmottaa tosta.. pään sisällä oli kauhee taisto.. "no tottakai pitää" ja "no en mä kehtaa, jos mä näinkin väärin.." siinä aikani pyörittyäni ympyrää tuli sopivasti myyjä lähistölle ja pakko mun oli käydä sanomassa ja se tyyppi oli jo ehtiny kassajonoon ni kävin sen näyttämässä siitä.. Mut oli kuitenki tosi vahva tunne, että mun on se käräytettävä, että tää on nyt joku selkee karmajuttu mikä pitää hoitaa.. En halua tilannetta enää uudestaan.. Jäin sitte miettimään, että olinkohan oikeessa.. tein ostokset ja näin sen myyjän ja kysyin, niin kyllä vain.. olin nähnyt oikein.. Hyvä niin, en mitään syytöntä miestä syytellyt.. Kamalaa kuinka se olis jääny vaivaamaan jos en olis sanonu siitä myyjälle..
Päivän ja ehkä monen muunkin päivän pelastus.. :)
 :angel: :angel: :angel:

Aika moinen juttu Nefarian  ::)
Hienoa, jos tuli semmonen päivän pelastaja olo  :smitten:

En oikeesti tiiä mitä itte tuommosessa tilanteessa tekisin  :-\
Jos ne olis muksuja, niin sitten menisin käräyttämään ihan niitten ittensä takia pääasiassa, mutta niin, en tiiä.
Mulla ei olisi siitä kehtaamisestkaan kiinni, vaan siitä että kumpi on oikeudenmukaisempaa, suvaita sen yhden suklaanpöllimiset...ehkä sillä ei ole koskaan rahaa ostaa niitä, vai käräyttää hänet sitten myyjälle, josta voi tulla ties mimmoset sanktiot jo ennestään kökköön tilanteeseen, ja siis kauppiaanhan pussiin muutama suklaalevy ei juur tunnu ja kas  NÄIN saadaan itsestään selvästä asiasta moraalinen dilemma oikein hienosti aikaan :D Sitä kun jää tuommosia miettimään niin sitten ei tosiaan saa tehtyä mitään millekään ja asiat jää.

Mielenkiintonen näkökulma kyllä Kuuhilda..
Mulla kun ei edes käyny mielessä, että tällä tyypillä ei olis varaa tai et se sais jotain suurempaa sanktiota, tai että ei olisi oikein häntä käräyttää.. Näytti siltä ettei ollu ekaa kertaa pöllimässä ja joo, tuskin se kauppiaan pussista pois oli, mutta onhan se pidemmän päälle jos jokasella kauppareissulla pöllii muutaman suklaalevyn.. Itse kun en hyväksy varastamista.. Joskus itsellä kun jääny vahingossa joku maksamatta tai muu vastaava tilanne, niin ihan paniikissa ollu.. Se vaan ei mun mielestä oo oikein.. Voihan olla ettei ollu herralla eka kerta kun jää kiinni, koska näytti ettei mitään suurempaa showta tapahtunut.. ja aikuisten nyt ainakin täytyis olla esimerkkinä.. mitä jos joku lapsi olis sen nähny.. mitä isot edellä sitä pienet perässä.. Ehkä eriasia olisi ollut, jos tää tyyppi olis näyttäny kodittomalta ja vieny jotain ruokaa ja poistunu paikalta ostamatta mitään tai vain vähän.. Moraalisia kysymyksiä joihin tuskin on oikeaa vastausta.. :D

Minä olisin tuossa suklaatapauksessa tehnyt varmaankin samoin kuin Nefarian. Jos hän nälkäänsä pölli niitä suklaalevyjä, niin narautuksen jälkeen olisi voinut selittää motiivejaan kauppiaalle.

Mutta haluttomuus puuttua väärin toimivien ihmisten tekemisiin on aika yleistä. Näinhän tv-mainoksissakin sanotaan, että maailmassa pahat saavat rellestää, koska hyvät ovat hiljaa. Liekö siinä sitten taustalla pelko, että asioihin puuttumalla joutuu itse vaikeuksiin.

Vois kuvitella, että tommonen banaaninpopsiminen ois järjestelmällistä, että se oikeasti näkyisi kenenkään budjetissa. Ellei sitten ollut joku pöljä vedonlyönti kyseessä. :idiot2: En tiedä, kuinka itse toimisin tuossa tilanteessa. Helppo sanoa, että menisin varmaan ite siihen punnitsemaan banaaneja että tyypillä vähän toivottavasti posket punottais, mutta tositilanteessa varmaan vaan hämmentyisin.  :P

Exäni perheellä oli mökki vastakkaisella rannalla. Tapasimme parikymppisinä Helsingissä, hänen vanhempansa olivat eronneet ja ainoastaan isä oleskeli enää siellä mökillä. Exä oli myös ollut  veljeni kanssa samassa lukiossa. En siis koskaan ikinä, ever nähnyt exääni siellä mökillä. Se oli aina vaan mökki lahden toisella puolella, asukkien kanssa meillä , eikä naapureilla ollut koskaan mitään tekemistä. Niin se vaaan oli, koko lapsuus oltu ihan lähekkäin eikä törmätty..

Nykyisen asuntoni sain näin. Olin heilastellut yhden to-della hankalan tyypin kanssa ja tapailu oli kaiken järjen vastaisesti satunnaisesti jatkunut. eräänä kauniina päivänä istuimme hänen luonaa jutustelemassa kuin puh soi ja hänen eräs ystävä soitti ja kertoi vanhempiensa asunnosta jota piti maalata myyntiä varten. Emme lähteneet auttamaan vaan menimme baarin ja koko asia unohtui. Noin kolme kk myöhemmin tapasin taas tämän tyypin ja eikö kaveri taas soittanut ja puhunut siitä  asunnosta, että oliko joku ostaja sittenkin päättänyt olla ostamatta. Silloin heitin miehelle, että minkäs näkönen kämppä on kyseessä. Mies sanoi että ihan hieno. Parin viikon sisällä menin katsomaan.  Rest is history, sanotaako näin , että oli tarkoitus että saan sen talon - mutta miksi - en vieläkään vuosien päästä ole ymmärtänyt :coolsmiley:

pakko jatkaa. Se mökissä asunut exä tunsi erään naisen jo ennen kuin me aloitimme seurustelun. Tämä nainen oli ihmeen miehekäs ja ärsyttävä ja mies sanoi aina, että hän ei ole tästä kiinnostunut. Nainen oli hänen perässään kuin hullu sinä kesänä jolloin seurustelumme alkoi, eikä nainen varmaan uskonut, että siitä mitään tulisi. Nainen muutti heti ulkomaille opiskelemaan ja meni siellä kihloihin. Hän tuli joka kesä noin viikoksi suomeen jolloin valitettavasti jouduin kärsimään hänen seurastaan yhteisten tuttujen takia. >:( Kului liki 10 vuotta ja olin jossain syvimmässäni aina tiennyt, että eksä ja tämä akka joskus ovat jollain tasolla pari. Jos olisin kaiken nähnyt olisin varmaan jättänyt eksäni aiemmin. Tämä oli aikaa ennen nettiä ja kännykkä, joten mies ei pitänyt yhteyttä ulkomaille. Se oli vaan se yksi viikko täällä, joka jotenkin sanoi kaiken. SUhteemme loppuvaiheessa heillä oli jotain säpinää mutta naisella oli kuulemma vielä se ulkomaalainen mies.  Erosin eksästä syystä jos toisesta. Miehellä oli varastossa joku muu akka,jonka luo muutti. Sanoin, että tämä on valhetta sinulla on se toinen menillään. MIes sanoi ettei ole. Eräänä päivänä meillä oli treffit ja mies tuli suoraan HÄNEN luotaan sanoin, että et ole ollut nykyisen avokkisi kanssa tämän yön. Sen näki silmistä. Mies tietty kielsi. Noin puolenvuoden kuluttua sain kuulla sen alkuperäisen akan olevan raskaana. He muuttivat pian meidän viimesen tapaamisen jälkeen yhteen ja heillä on nyt 3 lasta, yhteinen firma. Exäni ei koskaan myöntänyt minulle taikka sille väliaikanaiselle, mikä oli homman nimi. Olen varma , ettei eksäni pettänyt minua tämän tyypin kanssa, ehkä ihan joskus loppumetreillä , jolloin meillä meni jo huonosti. Ulkomaalainen mies katosi taivaan tuuliin.  Akka ei koskaan sanonut mitään. Odotti unelmiensa miestä hiljaa ainakin 10 vuotta. Näin ja kuulin kuinka hän vihotteli sille ulkomaalaiselle ja katsoi minua tappavasti.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Äitini oli selaillut vanhoja paikallislehtiä ja löytänyt sieltä yhden jutun, joka liittyi elämäni rakkauteen. Juttu oli ihan neutraali. Äitini oli miettinyt näyttäisikö lehteä vai ei. Olin kyläilemässä ja äiti halusi katsella säätiedotetta ja minulla oli kaukosäädin kädessä mutta sanoin, että piti katsoa ekaks jotain muuta. Äiti sanoi nyt vaihdat kanavaa tässä on sinulle luettavaa.  Menin täysin sokkiin ja lehtijuttu, joka siis ei sisältänyt juuri mitään kiinnostaavaa sai minut pois tolaltaan. Tästä heilasta muistuminen herätti aivan mielettömät tunteet , jotka roihusivat muutaman päviän niiin , että jo pelkäsin mielenterveyteni menevän. Tämä johti tekoihin, joiden mahdollisia seuraamuksia en vielä tiedä. Tiesinhän minä, että meillä oli käsittelemättiä asioita sillä suhde oli loppunut kuin seinään. Ja mikäs oudointa, liki puoleentoista vuoteen emme törmäänneet, emme puhuneet puhelimessä...  :-\

Tulipa mieleen tämä ketju kun tuossa jokin aika sitten sattui hauska yhteensattuma.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä viihteellä ollessa tutustuin kavereiden kautta erääseen mukavaan nuoreen mieheen. Olin aistivinani, että kiinnostus olisi ollut molemmin puolista, mutta jokin jarrutti (ujous?) ja vain hieman myöhemmin aloin seurustella toisen kanssa. Yhteydenpito tuohon baarituttavuuteen jäi ja paikkakunnatkin vaihtuivat. Toisinaan olen miettinyt mitä hänelle mahtaa kuulua ja mitä jos asiat olisivatkin silloin menneet toisella tapaa.

Nykyisen mieheni eräs lapsuuden ystävä päätti pikaisesti poiketa kylässä ollessaan samalla paikkakunnalla ja yllätys oli melkoinen, kun tajusin, että tämä on se sama tyyppi sieltä baarista. ;D Pieni maailma.

Tuli tuosta m.magian tapauksesta mieleen yhteensattumaketjut , jotka liittyvät nykyiseen parisuhteeseeni.

Minä ja mies olemme tavanneet netissä, emme ole millään muotoa vanhoja tuttuja ja asuinpaikkojen välillä oli 600 km matkaa. Mies muutti sitten minun luokseni.

Tutustumisaikanamme puhuimme kumpikin tietysti läheisimmistä ihmisistä ja ystävistä. Hänen puheissaan vilahti usein hyvä ystävä "Pekka" ja minun puheissani "Sakke" (nimet keksittyjä). Ystäväni Sakke on kotoisin pienehköltä Pohjois-Suomen paikkakunnalta. Kerran mieheni puhui puhelimessa "Pekan" kanssa, mutta iski luurin minun kouraani lähtiessään itse tekemään jotain muka tärkeää. Jutustellessani "Pekan" kanssa selvisi, että hän oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin Sakke, he olivat olleet lapsuudenkavereita ja soittaneet samassa bändissä. Lisäksi "Pekka" tunsi mm. entisen mieheni, joka oli asunut jonkin aikaa tuolla pohjoisen paikkakunnalla. Muitakin yhteisiä tuttuja oli muutama. Mieheni ja ystäväni "Sakke" huomasivat olevansa hyvinkin paljon samoilla aallonpituuksilla ja ystävystyivät nopeasti.

Miehelläni on jo aikuinen poika aiemmasta suhteesta. Kuinka ollakaan, hänkin löysi itselleen rakkaan netistä tältä samalta paikkakunnalta, missä minä asun mieheni kanssa. Näin ollen kohta 3-vuotiaalla pojallamme on usein nähty isoveli elämässään.  :)

Jatketaanpa pätkittäin tätäkin ketjua.

Toisinaan on ihan pelottavaa, miten jonkun ihmisen kanssa ajatukset juoksevat samoja ratoja samanaikaisesti. Tutustuin jo joskus 80-luvun loppupuolella silloisen miesystäväni ystävään/työkaveriin, josta en alkuun edes pitänyt, mutta josta on ajan saatossa muodostunut ihan mukava tuttavuus. Olemme molemmat kiinnostuneita historiasta eri syistä. Usein on käynyt ilmi, että olemme samanaikaisesti perehtyneet saman aikakauden ja maailmankolkan historiaan toisistamme riippumatta. Olemme nähneet hyvin harvakseltaan viime aikoina, mutta facebookin kautta tulee vaihdettua kuulumisia silloin tällöin.

Pari kuukautta sitten etsiskelin tietoa netistä liittyen erääseen viime kesänä näkemääni uneen, jossa ihan nimeltä mainittiin muuan demoni. Unissani on useinkin erilaisia örkkejä, mutta harvemmin ne nimiään paljastavat ja tämä nimenomaisen unidemonin nimi löytyy todellakin parista 1500-1600-luvulta peräisin olevista grimoirista. Jotenkin päädyin googlettamalla Manaaja-leffan taustoihin ja sen käsikirjoituksen tekijään, William Blattyyn. Seuraavana päivänä uutisissa kohistiin erään seurakunnan papin demoni-puheista ja tämä tuttuni otti puheeksi Manaaja-leffan käsikirjoittajan, William Blattyn. Siitäpä olikin taas helppo jatkaa juttua näissä synkeissä aiheissa. Kyseinen henkilö on Skorpioni ja hän puhuu sujuvasti esim. keskiaikaisista kidutusmenetelmistä.  :crazy2:

Epäilen vahvasti, että olemme entisten elämien tuttuja, vaikka varsinaisia muistoja minulla ei yhteiselosta olekaan. Nykyisyydessä olemme jotenkin "sattumalta" aina osuneet samaan paikkaan, jossa kuulumisia on vaihdettu ja tuttavuuskin on muodostunut jo 25-vuotiseksi alkuaikojen inhoreaktioista huolimatta.