|
Otsikko: Huikeita lukuelämyksiä enkuntaitoisille? Kirjoitti: sideman - 03.11.2012 13:11:30 Jenkkifuntsareiden (TM'n harrastajien) tärkeimmällä Yahoo-foorumilla törmää
usein sanskritin translitteraatioihin, jotka antavat piut paut lyhyiden ja pitkien vokaalien erottamiselle. Tuo vokaalien kvantiteetti on ns. distinktiivinen piirre sekä suomessa että sanskritissa, mikä tarkoittaa sitä, että kaksi sanaa, joilla on eri merkitys, saattaa erottua toisistaan ainoastaan vokaalin pituuden suhteen, esim. suomen tuli - tuuli, sata - saata, lima - liima, jne; sanskritin sama - saama, kila - kiila, tula - tuula, jne, jne. ( Tuollaista sanaparia sanotaan lingvistiikassa minimipariksi, ja se on tärkeä kielen ominaisuus esim. oudon kielen foneemien löytämiseksi. Vokaalin pituus, kuten myös vaikkapa kiinan intonaatio, voi olla ns. suprasegmentaalifoneemi. Suomen kielessä esim. minimipari sana - sama kertoo kiälitiäteilijälle, että äänteet m ja n ovat suomessa kaksi ero foneemia, eli pienintä kielen yksikköä, jolla on semanttisesti eriyttävä merkitys. Joissakin kielissä ne saattaisivat olla ns. komplementaarissa distribuutiossa tahi vapaassa vaihtelussa...) Kun mietin, miten voisin konkreettisesti osoittaa enkkua äidinkielenään puhuville ja muillekin foorumin funtsareille ja jookolentäjille, kuinka rutkasti vokaalinpituuksien ignoreeraaminen tärvelee sanskritia, mieleen tuli tehdä jostakin Shakespearen sonetista - joita en ole käytännössä koskaan aiemmin lukenut - eräänlainen imitaatio tuosta sanskritin translitteroinnista ilman vokaalien pituuserojen indikoimista jollakin useista tavoista, mitä netissä on käytettävissä. Tuon tautta päädyin tälle saitille, joka saattaa olla muutoinkin tutustumisen arvoinen. Hauska on mm. todeta, kuinka paljon William'in aikainen ortografia eroaa nykyisestä, kuin saitilla näyttää olevan 1600-luvun alusta peräisin oleviä pätkiä: http://www.shakespeares-sonnets.com/sonnet/1 :smitten: |