Astro Foorumi

Hei,

ihmettelen, että tästä asiasta ei ole juurikaan puhuttu. Minua hiukan mietityttää, onko tämä aihe tabu, kuten joissakin piireissä on.

Samaa mieltä edellisten kanssa, ei mitään puhuttavaa.

Tosin juuri yhdessä ketjussa rohkaisin tulemaan kaapista ulos. Siinä kiteytin ajatukseni: kaikki rakkaus on kaunista, huolimatta siitä keiden välillä se ilmenee.

Onhan tästäkin täällä puhuttu, esimerkiksi tämän ketjun muistan:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=36877.0 (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=36877.0)

Viime aikoina ei ole vain noussut pinnalle aihe tai kellään ei ole ollut tarvetta siitä keskustella. Eräs kirjoittelija aikoinaan otti esille vähemmistöjen ja myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksia monessakin ketjussa.

Onko jotain erityista mistä haluaisit keskustella JukkaV?

Otsikkosi oli ajatuksia ja kokemuksia seksuaalivähemmistöistä? Ihan ensimmäisenä mieleeni tuli vastata, että en juurikaan ajattele asiaa, vaikka kokemuksia minulla, kuten varmaan kaikilla seksuaalivähemmistöistä on. En jaottele ystäviäni sen mukaan, miten he ovat seksuaalisesti suuntautuneita. Minulle he ovat vain ihmisiä. En edes pidä 'seksuaali vähemmistö' termistä, sillä se asettaa jo itsessään rajan ihmisten välille. Jotkut kuuluvat vähemmistöön, jotkut enemmistöön. Turha vastakkain asettelu vain lisää maailmassa vallitsevaa hajaannusta ja ruokkii erillisyyttä ykseyden sijaan. Ihmisen sielulla ei ole sukupuolta. Rakkaus on aina positiivinen, elämää ylläpitävä voima, enkä näe mitenkään tärkeäksi sitä, keneen se suuntautuu. Näin siis minä ajattelen. :)

Keskustelua aiheesta:

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=5551.0

Itse asiassa hyvä, että täällä hyväksytään ihmisten moninaisuus. :)

Löysin vahingossa tällaisen äänestyksen kun hain tätä topicia:

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=25164;viewResults

Pieni mutta minusta yllättävän suuri osa (n. 11 %) pitää homoutta ei-hyväksyttävänä. Ellei sitten kysymys ole hieman vaikeasti luettava, mikä voisi aiheuttaa virheellisiä vastauksia. En jaksanut lukea sitä koko ketjua.


Sitten otsikon mukaiseen aiheeseen.

Olen viime aikoina hieman tutustunut aiheeseen aseksuaalisuus. Monille asia on varmaankin tuttu mutta monille varmasti ei. Lyhyesti kyse on siis siitä että henkilö ei tunne eroottista/romanttista vetoa keneenkään. Kuulemma tarkkoja määritelmiä on useampia enkä ole niihin perehtynyt. Arviot aseksuaalien määrästä liikkuvat jossain 0,5 - 5 % välillä, luku 1-2 % tulee ehkä useimmin vastaan.

Aihe ei ole minulle sillä lailla omakohtainen, se vain muuten kiinnostaa. Minusta siinä on jotain kiehtovaa. Tiedän oikein hyvin että kyse ei ole valinnasta, kuten kenenkään kohdalla seksuaalisuus ei ole valinta, eikä sitä siten voi ihannoida, mutta minusta olisi tosi hienoa jos voisi elää ilman seksuaaliviettiä. Sehän on lopulta ihan turha, vaikka tavallaan ihan kivakin, ja luulisin että jos sitä viettiä ei olisi niin ei sitä kyllä kaipaisikaan. Tässä on nyt siis kyse siitä mitä ajatuksia ja tuntemuksia aseksuaalit herättävät minussa, ei itse aseksuaaleista. Toinen juttu mitä he minussa herättää, on hiukan vaikeampi selittää, mutta yritän. Jotenkin vain tosi monet heistä näyttää jollain erikoisella tavalla tosi ihanilta, enkä nyt tarkoita seksuaalisessa mielessä (vaikka toki monet on hyvin seksikkäitäkin). En osaa tarkemmin kuvailla sitä. Ja sitten ainakin yhdessä dokkarissa, minkä kävin katsomassa, oli kuvattu (Amerikassa) aseksuaalien ns. "yhteisöä", ja minusta tuntuu että siinä kohtaa voisin jopa jättää nuo lainausmerkit pois.

Monet aseksuaalit haluavat kumppanin mutta se on kuulemma vaikeaa, koska käytännössä sen kumppaninkin pitäisi olla aseksuaali. Kuulosti hyvin surulliselta kun muuan aseksuaali kertoi tästä. En ollut aiemmin tajunnut että sellainenkin ongelma voi olla.

Yksi jännä juttu on se, että Seta ry suhtautuu jotenkin väheksyen aseksuaaleihin. Tai en minä tiedä miten sen pitäisi suhtautua, mutta eikö aseksuaalit nimenomaan ole se todellinen seksuaalivähemmistö? Toisaalta, se ei näy sillä lailla kuten homoseksuaalisuus, eli varsinaista sosiaalista/yhteiskunnallista syrjintää ei kohdata. Taas toisaalta, ainakin Amerikassa tyypit haluavat jostain syystä lisätä tietoisuutta aiheesta. Kai se tärkein pointti on, että hekin haluavat sanoa oman seksuaalisuutensa, tai siis sen puuttumisen, ilman mitään typeriä hämmästely- ja kyselyreaktioita. Kertokaa ihmeessä te ketkä tiedätte tästä paremmin. Minulla ei ole kovin syvällistä tietoa aiheesta. Lähinnä minua kiinnostaa miksi Seta suhtautuu kuten suhtautuu, ja onko se linjassa aseksuaalien tavoitteiden kanssa.


Lisäys: Setan oppaassa toimittajille mainitaan aseksuaalisuudesta seuraavaa:

"Aseksuaalisuus tarkoittaa usein seksuaalisen kiinnostuksen tai
halun puuttumista. Käsitteellä on useita eri määrittelyjä. Aseksu-
aalinen henkilö kokea olevansa bi, hetero, homo tai lesbo. Seta ei
pidä aseksuaalisuutta sinänsä seksuaalisena suuntautumisena."

( http://seta.fi/doc/materiaali/Setan_toimittajaopas_2012_vihkotulostus.pdf  s. 12/20, tiedoston koko 360 kB)

Sanotaan niin, etten ymmärrä näitä vähemmistöjä, mutta eläköön kukin miten lystää, kunhan antavat minun olla rauhassa.

:coolsmiley: ;D

Tunnen henk. koht. M/F - transgender'in, joka avioitui nuoruudenkaverini (naispuolisen)
kaa, ja alkoi sitten käsittääkseni pikkuhiljaa paljastaa tragediaansa hänelle.

Muutoin pidän hänestä sikäli, että ryhdyin mm. harjoittelemaan touch typing'ia hänen
innostamanaan. On paljon hauskempaa suoltaa näitä turhanaikaisia turinoitaan kun
ei tars tshiigaa näppylöitä, vaan voi antaa katseen levätä ruudulla kirjoittaessaan.

Toisaalta hän oli ja lienee edelleen melkoinen kähmy ja manipulaattori, joka kykenee
suoltamaan suustaan miltei mitä tahansa Muenchhausenin tarinoita ilmeenkään värähtämättä.

Tuo ei kuitenkaan liittyne mitenkään välttämättä siihen, että hän tunsi olleensa "vääränmerkkisessä"
ropassa ennen plastiikkakirurgisia operaatioitaan...

 ???

Kähmyjä ja manipulaattoreita löytyy jokaisesta ihmisryhmästä, pitää aina muistaa tämä. Itse tunnen FtoM-ihmisen ja sydämellisempää ja kiltimpää ihmistä saa hakea.

Löysin tällaisen kartan jossa on värikoodattu Euroopan maat sen mukaan miten samaa sukupuolta olevien yhteiseloon suhtaudutaan:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Same_sex_marriage_map_Europe_detailed.svg

Maantieteellinen jako on aika selvä. Venäjän tilanne on varmaankin kaikille tuttu, mutta tuo punainen väri (perustuslaki rajoittaa avioliiton käsitteen) tuolla Itä-Euroopassa ja Valkovenäjän suunnalla hiukan yllätti vaikka nyt muistan siitäkin olleen jossain puhetta. Jäin vain miettimään, mikä ero punaisella ja harmaalla käytännössä on, eli kumpi on helpommin muutettavissa tasa-arvoisemmaksi? Voisi ajatella että perustuslakia on vaikeampi muuttaa, mutta toisaalta jos asia on edes kirjattu johonkin, vaikkakin kielteisenä, niin se voi olla helpompi muuttaa. Vai onko sillä mitään merkitystä, en tiedä. Ihme keskiaikameininki siellä päin.

http://yle.fi/uutiset/ranskan_aseksuaalit_pyrkivat_ulos_kaapista/6607912

En siis ole aseksuaali enkä ranskalainen mutta uutinen on hyvä. :)

Mä en sikäli kyllä ymmärrä, miks näistä pitää tehdä joku helvetin maailmannumero?  :uglystupid2:

Samaa mieltä. Mua ei kauheasti kiinnosta muitten seksuaalisuus mutta onhan se hyvä olla tietoinen että tällaisia ihmisiäkin on.

Tähän on varmasti monta vastausta. Yksi on se, että seksuaalivähemmistöistä jauhetaan niin kauan että kaikki tylsistyvät aiheeseen ja samalla loppuu syrjintä. Joku sanoi tätä Ruotsin malliksi.

Itse siis kuulun seksuaalienemmistön enemmistöön, ja seuraan/kannatan kaikenlaisia tasa-arvoon liittyviä juttuja, lähinnä kotimaassa ja -maanosassa. Nyt esillä oleva avioliittoasia liittyy muuhunkin kuin seksuaalivähemmistön oikeuksiin, mutta ei siitä enempää tässä topicissa.

Mites Varjotar, onko sinulla vain vaikeuksia ymmärtää aiheen suurta medianäkyvyyttä vai häiritseekö seksuaalivähemmistöt jotenkin? (Yritän lukea lauseesta sivumerkityksiä mutten onnistu kuitenkaan löytämään, vaikka tuleekin tunne että niitä olisi.)

Lähinnä siis se, miksi aihe on niin kauheen "suuri", vaikkei vähemmistöissä itsessään ole mitään sikäli erikoista? Ainahan noita on ollut ja kaikenlaista pipipäätä löytyy joka lähtöön, oli edustettava asia mikä tahansa :buck2:
Jotenki tulee tunne, että homoko tässä iteki pitäis olla, että säästyis mokomalta meuhkaamiselta ihan tavan kansalaistenkin tasolla?
Tuntuu, että ellet suurinpiirtein ole jo itsekin sitä kokeillut ja tykännyt toisen naisen kanssa puuhastelusta, olet friikki :uglystupid2:
Minulle on ihan sama mitä kukin seksuaalisuudeltaan on, vaikken sitä niin henkilökohtaisella tasolla ymmärtäisikään, mutta miksi minun pitäisi siitä pitää jotenkin erityisesti tai olla kovin "suvaitsevainen" ja kumartaa?

Ei kukaan pidä sua friikkinä sen takia että olet hetero nainen! ;D

Tuskin kukaan kaipaa suvaitsemista taikka kumartamista ???  Hyväksymistä kylläkin ja se on just sitä ettei ihmisessä ole mitään tuomittavaa tai ylenmääräistä äimisteltävää.

Tälla tavoin on annettu ymmärtää, mutta ehkä se vika on olluki niissä eikä mussa?  :(

Joskus tuntuu, että jotkut jotka tekevät seksuaalisuudestaan numeroa, itse asiassa haluavat huomiota ja äimistelyä, vaikka ääneen sanovatkin haluavansa tuoda tasa-arvoa esille yms. Toki moni ajaa varmasti ihan vain tasa-arvoa, mutta kaikenmoista sakkia mahtuu mukaan.

Samaa olen miettinyt minäkin. Miksi oma seksuaalisuus pitää nostaa esille myös tilanteissa, joihin se ei kuulu?


Voiko hetero vaatia/odottaa samaa homoilta?

Haluan kertoa kaikille, että ole hetero. Haluan toitottaa sitä kaikkialla ja vaatia hyväksymistä. Haluan, että lesbo tunnustaa oikeuteni haluta miestä.  ;)

Olen kyllä homojen avioliiton puolella. Vahvasti. Juridisista syistä ja lasten vuoksi. Ennenkaikkea siksi, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole este Jumalaan uskomiselle. Uskovan homon/lesbon/bin - ja mitä niitä nyt on - pitää saada oikeus vannoa rakkautensa Jumalansa edessä, kuten heterot voivat tehdä.
Mutta minua ei kiinnosta kuulla heidän seksuaalisuudestaan ja sen haasteista yhtään enempää, kuin heteroiden. Rehellisesti sanoen, minua ei kiinnosta heterojenkaan seksielämä. En kuitenkaan joudu vakuuttelemaan heteroille, että hyväksyn heidän petipuuhansa. Miksi minun pitäisi tolkuttaa hyväksyväni vähemmistöt? Hyväksyn, mutta en halua todistella sitä.

No siis todellakin vika on niissä.


Joo tosiaan onhan tätäkin näkynyt nyt kun muistelen.

Itsekin olen törmännyt siihen ettei jotkut seksuaalivähemmistön tyypit hyväksy muita vähemmistöjä joilla on samankaltaisia sosiaalisia/yhteiskunnallisia ongelmia. Tai edes toisenlaisia seksuaalisesti erilaisia. :idiot2:

Olen myös vähän kummeksunut pride-kulkueen meininkiä. Erittäin ok että sellainen kulkue on, ja varmaankin ihan jees että se on ylitseampuvan värikäs, mutta minusta siitä puuttuu hiukan liikaa sitä pridea eli terveen ylpeää asennetta. On sitäkin siellä mutta mielestäni turhan vähän. Tämä on minun mielipiteeni kun olen tässä viime vuosina asiaa katsellut.

Pride ja muut kaverit enemmänkin aktivisteja, kuin varsinaisia asian edustajia. Kiihkomielisyys on aina negatiivista.
Nämäkin ovat juuri sitä "MINUN VÄHEMMISTÖYTENI ON AINOA OIKEA ASIA; TE MUUT OLETTE KAKKAAA!!!"
http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2013042416940642_hu.shtml

Vaikka asia on hyvä, kiihkoilu saattaa tehdä isoa vahinkoa sen eteenpäin viemisessä.

Mielestäni myös Naistenpäivä hidastaa tasa-arvon kehitystä. Joka vuosi muistutetaan, että naiset ovat "heikompia astioita", joille pitää ostaa ruusuja lohdutukseksi.
Samoin esim sukupuolineutraali kasvatus ja feminismi ylläpitävät vanhaa energiaa
Surullista. Sillä seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa ja naisten oikeuksissa on vielä paljon oikeaa parannettavaa.

Tuohon en osaa ottaa kantaa mutta minua häiritsee siellä eniten ne tyypit jotka löntystelee kaljatölkkien kanssa sen näköisinä kuin heitä ei oikein edes kiinnostaisi olla siellä. Himputti, menkööt baariin tai puistoon juomaan, kulkueessa pitää olla joku arvokkuus! :tickedoff:

Ja sitten mä en tajua yhtään niitä bilekuorma-autoja :idiot2:

Jokainen meistä yrittää saada tilaa ja elää itsensä todeksi ja kaipaa hyväksyntää ja ymmärrystä muilta. Erilaisuuden sietäminen kuuluu rakkauden ominaisuuksiin omasta mielestäni. Seksualisuuden vapauttaminen on aina yhtä haastavaa ja en tiedä kapinoidaanko tässä jotenkin kirkkoakin ja uskontoja (uskomuksia) vastaan jotka on iskostettu ihmisiin. Jokainen omalla tavalla ja näen nämä asiat siten että tässä haetaan myös itsessään, omassa prosessissa terveellistä ylpeyttä ja itsensä hyväksymistä. Ja tässä näkee sen kuinka näitä ylilyöntejä saattaa tulla. Niin tuttua  :smitten:

Tämä aihe pyörii jostain syystä mielessäni.

Olen siis erittäin vakaasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oltava oikeus olla sitä mitä on.

Kuitenkin koen joidenkin vähemmistöjen ja tasa-arvon edistämisen olevan vanhaa energiaa.

Vähemmistöt ovat usein sitä mieltä, että he ansaitsevat samat oikeudet, kuin valtaväestöllä. Totta. Mutta valtaväestölläkään ei ole samoja mahdollisuuksia ja oikeuksia keskenään. Myös heteroseksiä normitetaan ja syyllistetään. Äkkiäkös nuori tyttö saa huoran maineen. Muutenkin ihmisiä syyllistetään "vääränlaisesta" seksuaalisuudesta; annat liikaa tai liian vähän, väärälle ihmiselle tai fantasiasi ovat pervoja jne jne.

Myöskään kaikki heterot eivät pääse alttarille - syystä tai toisesta. Moni on tahattomasti lapseton. Joku tietää jo lapsena, ettei tule vammansa tai sairautensa vuoksi koskaan saamaan perhettä. Ei siinä auta, että kuuluu seksuaalienemmistöön.
Naiset ovat keskenään eriavoisia, samoin miehet ja lapset. Lasten eriarvoisuus on todella surullista, mutta totta. En usko, että seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat keskenään tasa-arvoisia. Jollain pyyhkii paremmin, kuin toisella. Itse en haluaisi tulla luokitelluksi seksuaalisuuteni mukaan. Jokainen on niin paljon enemmän kuin seksuaalinen suuntautuneisuus. Eikö ihmistä voitaisi nähdä kokonaisuutena?

Siksi peräänkuulutan ihmisoikeuksia. Ihmisen oikeutta elää mahdollisimman onnellista ja itsensä näköistä elämää huolimatta siitä, millaiset lähtökohdat on elämälleen saanut, ja miten on elämälta saamansa kortit pelannut.

Sitten, kun ihmiset eivät etsi oikeuksia vain omalle pienelle ryhmälleen, voimme astua kohti onnellisempaa maailmaa.

Puhut asiaa, :coolsmiley:  yritetään levittää rakkautta ja rauhaa..joka maailman kolkkoon. :smitten:
Niin..jospase tää meidän rakas pallomme alkais voimaan paremmin. :smitten:
Yritetään edes.. :smitten:

Kummallista, että pitäisikin kaikkien olla samanlaisia?!
Eikö se ole juurikin tarkoitus, että kukin meistä on jo syntymässään saanut erilaisia ominaisuuksia ja elämä voi kaikessa monimuotoisuudessaan kukkia ympär maailmata.

Joku tässä ketjussa kovin arvosteli, että seksuaalivähemmistöt ovat joitain kummajaisia. Ja että heitäkö tässä nyt pitäisi kumarrella ja kunnioittaa.

Eiköpä tuo kunkin itsenään ja syntymälahjoin oleminen ole sitä mitä odotamme olevan totta ja kunnioitettavaa omallakin kohdallamme.
Yhteiskuntajärjestys on luotu monin eri kriteerein sellaiseksi, että hyvin toimiessaan yhteiskunnassa kaikki naiset synnyttäisivät lapsia, joitten oma isä huolehtisi perheen toimeentulosta.
Näin ei kuitenkaan ole meidän heteroittenkaan kohdalla.

Nykymaailmassa tuntuu, että kaikilla on vain oikeuksia, eikä ketään kovin innolla tunnu kiinnostavan velvollisuudet, joita kuitenkin on meillä kaikilla.

Kysynkin siksi (ei tarvitse vastata, mutta mieti -jos tämän luet): miksi kaikkien pitäisi ilmentää seksuaalisuuttaan - varsinkin tutuimman eli hetero-aatteen pohjalta?
Mikä kumma pakottaa meidän jokaisen ottamaan kantaa a-seksuaalisuuteen, bi-seksuaalisuuteen, homoseksuaalisuuteen jne?
Varsinkin, jos tuolla seksuaalisuuden henk koht toteuttamistavalla emme toisiamme satuta tai loukkaa toisten itsemääräämisoikeutta?
Eikös meillä jokaisella ole kuitenkin sellainen seksuaalisuuden toimintamalli, jonka kukin on syntymässään taipumuksena jo saanut?

Minua jäi mietityttämään kartta, jonka Nousukuu linkitti tähän ketjuun. Siihen oli merkitty homomyönteisimmät ja -kielteisimmät alueet. Hei haloo, miksi ihmeessä joku jaksaa tehdä moista? Sitä paitsi minultakaan ei ole kysytty mitään. Suomen kohdalla on siis pikkuinen värivirhe  ;)

Olisikohan tämänkin "ongelman" ratkaisu siinä, että jokainen hyväksyisi ITSENSÄ juuri sellaisena, kuin on? Ei tarvitsisi hakea hyväksyntää muilta. Ja kun hyväksyy itsensä, ei koe tarvetta normittaa  ja lokeroida toisia.

Mietin tossa, että olen kohdannut jotain sellaista ajatusta milloin minkäkin asian puolesta kiihkoilijoilla, että koetaan viholliseksi se kansanosa, joka oikeasti ei hirmusen paljon heidän asiaansa mieti. Sellainen "hei te ANNATTE sorron jatkua jos ette ala ottamaan kantaa!!". Mitä mieltä palstalaiset tästä?

Minulle itselleni on aika se ja sama, jos kaks aikuista tykkää toisistaan ja siitä mitä yhdessä tekevät - hyvä niin, antakaa mennä vaan.
Itseäni liikuttaa vasta siinä kohtaa, jos kuvioon liittyy lapsia, tai jonkun vapaaseen tahtoon puuttumista. Tai sellaista, että eivät ymmärrä miksen minä tee just samoja asioita omassa makkarissani.

Niin juuri. Tuntuu, että kiihkoilijat ovat itse hämillään tilanteestaan ja vaativat muita hyväksymään, jotta voisivat itse hyväksyä itsensä?
Ei se niin päin mene. Sitten kun asia ei hetkauta jotakuta, hänestä tulee "vihollinen" ja suvaitsematon. Vaikka todellisuudessa kiihkoilija on suvaitsematon itseään kohtaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013042816956428_uu.shtml

Kumman osapuolen olisi tullut joustaa? Minulle olisi ollut yhdentekevää tuollainen tapaus, mutta uutisen perusteella henkilökunnan osalta asiatonta toimintaa.

(Hiukan otsikon vierestä mutta moniin edellisiin puheenvuoroihin liittyen.)

Aktivismiakin tarvitaan. Olen tässä talven/kevään aikana pohtinut suhdettani aktiivisuuteen, passiivisuuteen, ylilyönteihin, provosointeihin, rakentavuuteen yms. Mielestäni jopa radikaalia toimintaa tarvitaan, MUTTA, sen täytyy olla asiallista. Se on vaikea laji, jossa minun mielestäni jokaisella pitäisi olla kirkkaana mielessä se raja, jonka tällä puolella on oman asian takana seisominen ja tuolla puolella toisten kuuntelemattomuus ja kunnioittamattomuus. En ole itse ainakaan vielä valmis lähtemään mukaan radikaaliin toimintaan. Kerroinkin täällä joskus että minulla on vaikeuksia osallistua järjestötoimintaan.


Ensinnäkin mikä on kiihkoilija, mikä on aktivisti, mikä on asian puolesta toimija?


Tätä olen myös pohtinut omalla kohdalla, ja toistenkin ::)

Onhan se nyt niinkin että hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisin tulisi hiukan ottaa kantaa ihan jokaiseen esillä olevaan epätasa-arvoiseen kohtaan. Vai kenelle se tasa-arvon toteutuminen on nakitettu?

Toisaalta ei kenenkään aika ja jaksaminen, eikä mielenterveys, riitä joka ikisen epäkohdan ajattelemiseen.

Tämä menee nyt filosofiseksi kun Kuukin on Jousimiehessä... Tästä on enää lyhyt matka politiikan puhumiseen :laugh:

No vastaan Indiumin kysymykseen niin, että ei ole hyvä juttu alkaa syyllistää ihmisiä siitä jos he eivät jaksa/pysty ajattelemaan juuri Minun Asiaani juuri NYT.

Jos huomautan että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat kaksi eri asiaa, olenko:

a) kiihkoilija,
b) asiallinen keskustelija, ja/vai
c) muu, mikä?

Näinpä mutta miten saada mukaan ne joita ei lainkaan kiinnosta hyväskyä itseään? Tämähän olisi jo toteutunut aikoja sitten jos se vain menisi näin. Näkisin että siksi tarvitaan "asia kerrallaan" -aktivismia tai miksi sitä haluammekin nimittää.

Toi on totta. Itsensä hyväksyminen on jokaiselle vaikeaa.Ajattelin ehkä Dalai Laman ohjetta, jos haluat muuttaa maailmaa, aloita itsestäsi.

Joo itsestä kannattaa aloittaa ennenkuin lähtee järjestötoimintaan tms. :)

Tuossa viitataan siihen katsotko sivusta kun toista sorretaan tai kiusataan. Sillä on helppo syyllistää viitaten esim. natsisaksaan tai koulukiusaamiseen. Toisaalta jokainen varmaankin käytännöstä tietää, ettei aina voi leikkiä pelastavaa sankaria. Toisaalta miksi koko maailman ongelmat pitäisi olla sinun niskoillasi ja toisaalta yhteiskunnan ongelmat ovat koko yhteiskunnan niskoilla. Ei se silti tee ihmisestä pahaa, jos ei aina jaksa/pysty/halua puuttua jokaiseen epäkohtaan.


muok. aloin miettimään kummin päin tuo "siinä näkijä missä tekijä" -sanonta oikeasti tarkoittaa. Joten poistin.  ;D

Joku aika sitten kirjoittamaani viestiin viitaten, tuli tästäkin mieleen, että kiihkoilijat (vähemmänkin radikaalissa muodossa kuin yllä oleva juttu) tuntuvat hakevan lähinnä vain huomiota ja haluavan aiheuttaa järkytystä, sen sijaan että heitä lopulta ollenkaan kiinnostaisi "ajamansa" asia. Kun homous on ollut muotia, sitä kautta on moni huomiota hakeva päässyt ponnahtamaan haluamaansa, se taas ei kerro mitään siitä mitä homot yleensä ajattelevat asioista. Nykyään moni homo kun pystyy elämään niin ettei kohtaa suurempia epäoikeudenmukaisuuksia (kaikkihan niitä jostain syystä kohtaavat). Ja jos tällainen tavallinen homo kohtaa korjausta vaativaa epäoikeudenmukaisuutta ja tuo sitä esille, se hukkuu kaiken kiihkoilun alle, joka on jo muodostanut negatiivisia vastakkain asettumia, joissa oletetaan jo että kumpikaan ei kuuntele toista..  :P Kiihkoilu tosin silti on tarvittavaa silloin, kun tasa-arvo kehitys on täysin alkutekijöissään. Silloin mikään muu tapa ei pysty horjuttamaan valta-asemaa.

APLODEJA Yep!
Kerrankin joku ajattelee kuin minä ja osaa sen vielä ilmaistakin. Nyt on mageeta mennä kotiin puristelemaan munkkia ja imaista hiukan simaa palanpainikkeeksi.  :coolsmiley:
Ei minultakaan tuohon kyselyyn ole mielipidettä kirjattu. Siis värivirhe senkun pahenee.  :tickedoff:

Ajatellaanpa asiaa vähän historiallisemmin kuin tämän nykypäivän kannalta. Miltä tuntuisi ihan tavalliselta riviheterolta jos

- sulle sanottaisiin, että vastakkaisen sukupuolen haluaminen on sairasta, väärin ja Saatanasta
- että partnerisi kanssa asuminen on väärin ja laitonta
- että lasten saanti partnerisi kanssa on luonnonvastaista, moraalitonta ja lapsen oikeuksia polkevaa
- että koko seksuaalisuutesi pitää kanavoida joko selibaattiin tai kulissiavioliittoon

Tämä oli todellisuus homoseksuaaleille ja transgender-ihmisille 100 vuotta sitten. Itse asiassa trans-ihmisten asioissa moni näistä pitää yhä paikkansa.

60-luvulla homoaktivismi alkoi nostaa päätään pitkin maailmaa feminismin ja rotuerottelun vastustamisen myötä. Toisin kuin esim. Martin Luther King, joka uskoi passiiviseen vastarintaan, homoaktivismi ei voinut luottaa siihen, että ihmiset vaan "tunnistavat" että tässä nyt on homoseksuaali ja että häntä on syrjitty läpi historian. Siksi syntyi Pride-kulkue ja ylpeästi ulostuominen, että kyllä, minä olen homoseksuaali, minulle on sanottu kaikki nuo ylläolevat "faktat" ja monta muutakin, ja sillä tavalla muut ihmiset ovat yrittäneet kieltää joko minun olemassaoloni tai ylipäätään ihmisoikeuteni. Toisin kuin ihonväri, homoushan ei näy päälle. Mutta Pride-kulkue, meikit ja ketjut ja vyöt, peruukit ja korkeat korot näkyy. Homoseksuaalisuus omaksui shokeeraustekniikan siksi, että hyvin moni ei voi enää siinä vaiheessa kääntää silmiään poispäin. We're queer, we're here, get used to it.

No nykypäivänä tällä queer pride-jutulla on sekä historiallinen funktio että poliittinen. Ihan samalla tavalla kuin valtaväestö viettää vappua työväenliiton juhlana, on pride-kulkuekin muistelua siitä, mitä uhrauksia homoaktivismi on joutunut tekemään selkeän vihan edessä (Harvey Milk in memoriam, Helsingin pride-kulkueen iskut jne jne.). Eikä tämä taistelu todellakaan ole vielä ohi, siksi sitä ei voi vain lopettaa.

Tällä palstalla on fiksuja ihmisiä, jotka antavat ihmisten olla mitä ovat, olivatpa he itse mitä mieltä tahansa. Mutta se ei kiellä sitä, etteikö Suomessakin olisi niitä ihmisiä, joiden viha homoja, naisia, lapsia, tummaihoisempia kohtaan on niin suuri, ettei hän sitä väkivallalla purkaisi itsestään. Siksi kaikki yllämainittu aktivismi ei ole mitenkään mennyt "pois muodista", siksi kaikkia noita tarvitaan vielä. Muutos on hidasta mutta vakaata. 100 vuoden päästä, toivottavasti, näistä asioista ei tarvitse edes puhua. Mutta tällä hetkellä, vaikka moni asia on jo paremmassa kannassa, kaikesta tarvitsee vielä puhua, koska hiljaisuus on yksi voimakkaimmista vallankäytön aseista.

Sellainen ihan osuva vertaus on usein sanottu, että transihmiset elää nyt samanlaista aikaa kuin homot 40 vuotta sitten. Toki tämä on tällainen karkea vertaus, koska aika on muutoin erilainen laadultaan ja ennakkoluulotkin ovat hiukan erilaisia näillä "ryhmillä" ja ryhmätkään ei ole mitään ihan tarkkarajaisia.


Sitä en vain ihan tajua, miten tämä pride-hässäkkä nykyään menee perille... Tai siis se perusajatus siellä taustalla. En itse halua osallistua sellaiseen karnevaaliin. Toki siellä on ollut erittäin vakavahenkistäkin porukkaa (tulee mieleen "Marching for those who can't", katsotaas löytyykö jotain linkkiä, tuossa: http://farm9.staticflickr.com/8158/7502559210_070f29fb8a_o.jpg ), ja sitten on sellaista sopivan humoristista mutta kuitenkin tosissaan, esim. feministinen kainalokarvayhdistys ja paljon muita, mutta siis joku euroviisuporukka :idiot2:  No onhan sekin kaapista ulostulo jos kertoo että on euroviisufani mutta jotain rajaa. Jos oikeesti halutaan viestittää jotain niin minusta se kokonaisuus on aika epäonnistunut. Mieluummin olen passiivi kuin osallistun sinne.

Hyvin sanottu. Samaa mieltä. Tätähän käytetään muutenkin varsin yleisesti esim parisuhteessa.

Sivukysymys, joka on hiukka off topic ja varmaan avaa aika matolaatikon, mutta aivan pakko se on kysyä:

Miksi ei mainittu valkoista heteromiestä tuossa listassa? Ihan kuin he eivät kohtaisi vihaa ja väkivaltaa, ja kyllä, sitä kohdistavat heihin muutkin kuin toiset valkoiset miehet - esimerkiksi, itse henk.kohtaisesti tunnen väkivaltaisia naisia, joiden puolisot hädin tuskin kehtaavat lähteä tai pyytää apua, ja tällaisesta tilanteesta lähteneet miehet ovat saaneet inhottavan hylkääjän maineen. Mitä tulikaan juuri sanottua vaikenemisen voimasta?  ???

Pointtinani ihan se, että ei enemmistön edustajienkaan ongelmille pidä mielestäni viitata kintaalla, vaan ajatella tavoitteeksi ihmisoikeuksien toteutuminen ihan kaikkialla.

Joku moraalinen ristiriita siinä on, että kun ottomainoksessa pilaillaan stereotyyppisellä homolla, se kielletään loukkaavaana. Kaljaa ja makkaraa suuhunsa kittaavalla perusäijästereotypialla taas saa revitellä vaikka kuinka, eikä se ole koskaan mitenkään loukkaavaa. Ehkä juuri se ennen tässä ketjussa puhuttu itsensä hyväksyminen. Kun hyväksyy itsensä, ei tällaiset vitsit tunnu siltä, että ne kohdistettaisiin itseä kohtaan, vaan ovat vain yleisiä stereotypioita, hahmoja joita ei ole olemassakaan.

Sama kumma ristiriita muuntuu myös siihen, että vähemmistön edustaja ei koskaan voi olla rasisti, vaan oman ryhmänsä puolustaja. Eikö tällainen ajattelu eriytä ihmisiä? Kun puolustetaan sitä omaa ryhmää, ollaan tällöin toisista erillinen klikki, eikä tätä kautta sitä kohtaamista oikeastaan koskaan synny. Homoryhmä on yhä määritelty "homoiksi", jotka nyt vain korrektiuden nimessä pitää hyväksyä, sen sijaan että olisivat yksilöllisiä ihmisiä!

Ihmiset, vaikka olisivat homoja tai tummaihoisia tai mitä nyt syrjityksi sanotaan, mitä itse omassa sukupolvessani tunnen ovat aika hyvin osa yhteisöä ja hyväksyttyjä tavallisissa elämän piireissään. Maahanmuuttajat taas ovat eri asiassa siinä mielessä, että heillä on esteenään paljon muutakin kuin pelkkä kansalaisuus. Toki jolla kuilla voi olla jokin järjetön viha vaikka homoja vastaan, mutta niin voi jolla kulla toisella olla juuri valkoisia miehiä kohtaan (jota siis oikeasti on juuri tässä muodossa olemassa. Naisilla esim. on jonkinlainen yleisesti hyväksytty "oikeus" vihata miehiä.). Jostain tämän henkilön omasta psykologiasta nämä vihat syntyvät.

Silti ei voi sanoa, ettei rasismia olisi, mutta en usko että julistamisella päästään muuhun kuin tuohon "korrektiuden tilaan", jota taas kapinahakuiset ihmiset tykkäävät järisytellä. Todellinen hyväksyminen tapahtuu vasta sitten, kun kohtaa ihmisen ihmisenä, niin kuin voin sanoa, että aika usein nykyään kyllä tapahtuu. En sitäkään ääripäätä kuitenkaan ymmärrä, että loukkaannutaan siitä jos kysytään esim. suuntautumista tai keskustellaan aiheesta. Ihan normaalia keskusteluahan se on ja verrattavissa siihen, että kysytään ammattia. Mistä kummasta sitä muka juttelisi ihmisten kanssa, jos ei saa mitään toisen elämään liittyvää kysyä? "Kaunis ilma tänään" on sitten ainut sallittu puheenaihe..

Niin, ja on muakin muuten syrjitty, vaikka olen valkoihoinen hetero. Persoonallisuuteni takia. Että kyllä niitä syitä riittää..  :P Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.

Sitä minä näissä tasa-arvo jutuissa oon koettanu ajaa takaa, että eikös meidän tule kuuluttaa ihmisarvoa ja tasa-arvoa ja tätä tämmöstä näin jokahittelle sen sijaan, että nostetaan joku erityinen vähemmistöryhmä ja aletaan sen puolesta saarnata paatoksella pitkin maailmaa? Siis eikös siinä vähän niinkun kaluta omaa jalkaansa?

Info on asia erikseen, ja aivan takuulla tarpeeseen kaikenlaisista ryhmistä...niin tuomitsevia ja kapeakatseisia me ihmiset olemme...minua kiinnostaisi kauheasti saada kyllä semmonen kaikenkattava tietopaketti justiinsa siitä suomalaisesta stereotyyppisestä heteromiehestäkin, että mikä se niinkun on?!

Mut siis, ongelma on jokaisen tasa-arvoisen ihmisarvon ja oikeuksien toteutumattomuus, ei jonkin erityisryhmän oikeuksien polkeminen ja nurja kohtelu.

Mä taas edustan sellaista seksuaalivähemmistöä jonka mielestä nettiporno voittaa muiden kanssa harjoitettavan seksin, ja syy on se ettei silloin joudu vahingossakaan sietämään mitään ihmissuhdepelejä, vaatimuksia sitoutumisesta tai mustasukkaisuutta, ja toisaalta ei tarvi myöskään pelätä päätyvänsä epähuomiossa lisääntymään tai sairastamaan jotain kuppaa.

Siis eräänlainen voyeur. (Ei pidä sekoittaa niihin jotka joutuvat turvautumaan nettipornoon kun eivät saa oikealta ihmiseltä.)

Tuttavapiirissäni on kuitenkin ainainen ihmettelyn aihe miksi en koskaan tapaile vakituisesti ketään pitkiä aikoja ja automaattisesti johtaa arvailuihin mun suuntautumisesta. (Se on bi, mutta maailmassa on vielä paljon imbesillejä joille maailmassa on vain heteroita, homoja ja lesboja ja että bi-tyypit on jokin pornoteollisuuden keksimä fantasia kuten kaksineuvoiset futanarit tai eivät osaa "päättää" suuntautumistaan.)

Ja sitten tulee "etkö sä halua etsiä ketään joka tekee sut onnelliseksi" tai "etkö kaipaa läheisyyttä"-tyylistä lässytystä ja vitsihän on siinä että mä saan nuo asiat ihan muualta kuin mistään parisuhteesta - sehän palvelee pohjimmiltaan ihmisen lisääntymistä, oli kyse sitten hetero- tai homoparista, ja mulla on ihan muut intressit.

Mutta ydin on siinä että minkä ihmeen ryhmittymän alla tässä nyt sitten pitäisi ruveta marssimaan? :crazy2: :crazy2:

Tämä on oikeasti hyvä keskustelu!
Antaa töitä aivonystyröille, ja eriäviä mielipiteitä perustellaan hyvin. Toisaalta, tässä aiheessa ei ehkä ole eriäviä mielipiteitä, on vain näkemyksiä eri kanteilta ja kokemusmaailmoista.

Mää oon vähän niinku Kato Vega eli turvaudun joskus nettipornoon, jos haluan tyydyttää nykyiset lähes olemattomat seksuaaliset tarpeeni. Yksi syy kyseiseen toimintaan lienee se, että kykenen muodostamaan vain mielessäni innostavia mielikuvia seksuaalisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta kun tarkoitus olisi tuoda nuo ideamaailman tapahtumat käytännön tasolle niin tämä prosessi keskeytyy esteellisen luonteeni vuoksi ja käytännön tasolla koko yhdyntä näyttäytyy minulle äärimmäisen iljettävänä ja itsekkäänä toimintana. Kuulostaa kohtuullisen hullulta, tiedän. Lisäksi en muutenkaan oikein välitä fyysisestä kontaktista...mikä lienee sitten syynä siihen, mutta koen jo sen ahdistavaksi, jos joku esim. vaikka tulee liian lähelle minun oletettua reviiriäni. Toki tykkään jutella vaikka minkä sortin rivouksia, mutta jotain pinnan alla kyteviä häpeän tunteita minulla kai sitten on. Kun toisaalta ajattelen, että seksi on mitä puhtain fyysinen akti kahden tai useamman ihmisen tai minkä tahansa olion välillä, mutta siihen nykymaailman liittämät kaikki vääristyneet ajatukset saavat minut päästäni sekaisin enkä halua edes ottaa osaa tähän rappeutuneeseen toimintaan nimenomaan, koska se on hukutettu normien saatanalliseen laaksoon.

No ei mulla seksuaalivähemmistöjä mitään vastaan ole.Sama se kenestä tykkää! Gheden kirjoitusta kommentoin sen verran,että ehkä odotat itsellesi sellaista kumppania,joka on sinulle turva ennen kuin päästät toisen ihmisen lähellesi intiimisti.Kaikki ihmiset eivät syty hetkessä vaan vaativat aikaa.Meitä on moneen junaan!

Niin voihan se noin olla. Mutta ongelmana on se, että minä en odota itselleni mitään kumppania enkä odota kumppanilta mitään. Vittu olkoon vaikka joku kääpiö, jolla on paskantamisfetissi ei mua kiinnosta. Ehkä odotan vain hyväksyntää, koska itselläni ei ole mitään mentaalista blokkia siellä suunnassa.

Kuinkakohan kauaa parisuhteessa aikaa voi vaatia? Itse olen seurustellut 7 kuukautta, enkä ole tähän mennessä vielä saanut miestäni syttymään. Ei sillä että kiire olisi. Kunnioitan jokaisen omaa tahtia ja reviiriä  :smitten:

No siksi, että laki suojaa kumppania ja lapsia, jos puoliso kuolee tai tulee ero.

Ajattele, jos kaksi ihmistä tekee kymmeniä vuosia työtä ja kasvattaa toisen biologisia lapsia. Jos biologinen vanhempi kuolee, lapset ja omaisuus solahtavat tämän vanhemmille tai sisaruksille (perintökaaren mukaisesti).
Erotilanteessa omaisuuden jakaminen ja lasten tapaamien voivat olla vaikeita selvittää, jos toisella kumppanilla ei ole juridisia oikeuksia lapsiin tai omaisuuteen.

Olisi niin paljon helpompaa, jos kaikilla olisi samat oikeudet lain edessä - ja minä puollan homojen oikeutta avioitua uskonsa mukaisesti. Tuon "vouhottamisen" suhteen olen samaa mieltä. Ei heteroiden, valkoisten ja muiden enemmistöjen elämä  ole sen helpompaa tai tasa-arvoisempaa. Elämä On.

Voihan myötähäpeä: http://www.missgayfinland.fi/finalistit-2013.html

"Tutkimus: Sateenkaariperheiden lapset terveempiä ja vähemmän riitaisia"

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013060717125512_ul.shtml

Hirveä kinasteluhan tästäkin heti alkoi, on  kuulemma huono uutinen Tahdon 2013 -kampanjalle... ;D :idiot2:  Kuulemma eriarvoistavaa toimintaa tuollainen vertailu ;D :uglystupid2:


Voisikin samantien laittaa tähän toisenkin linkin, liittyen Venäjään: http://areena.yle.fi/tv/1925653

Nyt kyllä tajusin ettei tuo asia oikeastaan liity erikoisemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, vaan kyseessä taitaa olla osa laajempaa kuviota jossa kansalaisaktiivisuus pyritään vähentämään olemattomiin Venäjällä. Homoista on kai hyvä aloittaa. En minä tiedä. No mutta hyvä että Venäjällä ihmiset sentään kapinoivat, Suomessa kukaan ei sanoisi julkisesti mitään.

Niin, Suomessa "kapinoidaan" vetämällä kännit tai ryhtymällä avohoitopotilaaksi. :idiot2:

Ai kun tuli hyvä mieli. Oikeesti eriävillä mielipiteillä saatu mainio keskustelu aikaan.
Hyvä me kaikki!  :smitten:

Ja Kreikassa näköjään myös:

http://www.2ndcouncilhouse.co.uk/blog/2013/06/05/and-then-they-came-for-the-trans-people/   >:( >:( >:(

"On the 30th of May, the Greek authorities stepped up their cleansing of the streets of the undesirables. --

Greek citizens, drugs users, homeless people and women working in the sex industry, have also been targeted under these sweeps --

On the 30th of May, a new group of undesirables was identified.  Trans gender people. --

In May, the official broadcast to publicise Athens Pride was banned as it included a lesbian kiss, while in Thessaloniki, the  Metropolitan of the Greek Orthodox Church described Pride as an “unholy and unnatural event”, urging citizens not to take their children and indicating that he would like to see the event shut down. --"

Että Aatu-setää mukaillen, vaikeina aikoina pitää aina etsiä jokin vähemmistö sormella osoiteltavaksi ettei joku vahingossakaan erehdy kiinnittämään huomiota oikeisiin ongelmiin (kuten korruptioon ja päättäjien hämäräbisneksiin, kuten myös täällä meillä... ::))

No minä puhun lähinnä feministinäkökulmasta, niin nostan aina mielelläni esille naisten, lasten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat. Mutta ihan totta on että nämä ei ole VAIN em. ryhmien ongelmia vaan ne koskee myös niitä valkoisia heteromiehiäkin, kyllä siellä on kova kuri siitä että mitä mies saa olla ja mitä se ei saa olla.

Pointti se, että ei kukaan ole tästä vallankäytöstä ulkopuolella. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei joskus ole törmännyt normeihin ja tuumannut, että ei halua/pysty täyttämään niitä, ja sitten joko itsensä raastanut rikki siitä asiasta tai antanut asian olla hyväksymällä erilaisuutensa. Ja aina löytyy jostain joku, jolla on ongelma sen erilaisuuden kanssa, kun pelkää sitä niin kovasti, ehkä hänelle on opetettu kapeammat rajat kuin sille toiselle, rehellisesti erilaiselle. Siinä on peruskonflikti josta ei päästä pois, ellei molemmat osapuolet ole valmiita muuttumaan itse, esim. hyväksymään toisen näkökulman ja kunnioittamaan sitä.

Tämä Facebookin Idealist-ryhmästä:

Our current system is built on fear and punishment. It's this fear that keeps the system in place; it's self protective.

• If you don't have a job, you'll be destitute: Be afraid.
• If you question your orders, you'll be jobless: Be afraid.
• If you question the system, you'll be ostracized: Be afraid.
• If you go against the system, you'll be punished: Be afraid.
• If your government doesn't protect you, you'll be abused and killed by invaders: Be afraid.

Is a system based on fear the best we can do? Wouldn't a truly "good" system be kept in place by its virtues, not by tactics of fear, intimidation, and punishment?

Minusta tässä on hieno pähkinänkuori nykysysteemistä ja vallankäytöstä, joka koskee meitä kaikkia. Tuohon vois lisätä vielä sen, että "jos olet erilainen, sinua tullaan sorsimaan: PELKÄÄ." Mutta kuten kaikki noista ylläolevista väitteistä, se on illusitorinen pelko; aina löytyy joku joka ymmärtää ja ottaa mukaan siitä huolimatta, että olet erilainen, ajattelet eri tavalla, tai muuten menet "systeemiä" vastaan.

Helsinki Pride -viikon varjolla spämmään tänne tällaisen linkin. Siellähän on nyt niitä kaikenlaisia tapahtumia koko viikon, mm. keskustelutilaisuuksia. Itse en ole ollut enkä menossa tänä vuonna. Onneksi näitä tulee netin välityksellä.

Minusta Hki Priden parhainta antia ovatkin juuri nämä keskustelutilaisuudet. :)

Tässä tilaisuudessa on paljon järjestöihmisiä äänessä. :D  Hyvää juttua kaikin puolin, ja vetäjä osaa asiansa, mikä ei nykypäivänä ole lainkaan itsestäänselvyys.

http://lepakkolaakso.net/teema/mita-parannuksia-haluamme-avioliittolain-jalkeen?aid=9979

Hyvää homosaatiota! :D

Eve Mantu: Saako homo olla?
http://areena.yle.fi/radio/1979086