Astro Foorumi

Heipähei kaikki :)

Kaipaisin neuvoja sydäsurun kanssa :( Olen todella avoin ihminen, mutta silti vähän epäilyttää puhua täällä omista todella hlö. koht. asioista  ::) Vaikka tosin jokaiselle vastaantulevalle olen jotain asiasta maininnut :D

Elikä tapasin 22.2 ihanan neitsyt miehen (Tiennyt olen yli vuoden mutta nyt vasta tutustuin), itse en ollut ensin kovin kiinnostunut mutta sitten yht`äkkiä tämä mies puhkaisi minussa jotain ja uskalsin esimmäistä kertaa heittäytyä ja antaa itsestäni ihan kaiken mitä irti lähti. N. parin viikon kuluttua huomasin, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Mitään ei ollut tapahtunut mutta vaistosin ettei mies ollut täysillä mukana. Riitelimme jatkuvasti, minun aloitteesta, koska tunsin ettei kaikki ollut hyvin. En koskaan tehnyt sitä pahuuttani.
Sitten melkein varoittamatta mies ilmoitti 14.3 ettei pysty tähän. Nimenomaan ettei pysty. Sanoi silti että ajattelee minua koska olen (kuulemma) niin erillainen. Miehellä on rankka menneisyys takanapäin.
Tiedän että kuulostaa ihan naurettavalta että minulla edelleenkin on ikävä vaikka erosta jo yli 6 vkoa eikä ehditty melkein edes kk olemaan "yhdessä".
Tässä välissä tapahtunut vaikka mitä... koskaan ei olla erottu lopullisesti, vaan kaikki jäi vaan niin ilmaan roikkumaan.. :( Välillä tuntuu että päästää lähelleen ja välillä taas työntää kauas pois. Olen tehnyt kaikkeni ja voisin tehdä vielä paljon paljon enemmän, mutta silloin uuvutani itseni. Pakko olla edes vähän itsekäs. Miehellä nyt masennus puhjennut uudestaan. Ymmärrän kyllä, sillä itsekin kärsin samasta, tosin nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä :) Elämä tuntuu ihanalta ja tulevaisuus erittäin valoisalta, ainut mikä vie voimia on tämä mies. Ei oikein sanoilla voi tätä selittää, mutta meidän suhde oli jotain niin ainutlaatuista. Mies luki minusta asioita, joita olen viimeiseen asti halunnut peitellä :D Esimerkkinä se että en ole koskaan voinut sietää arkea, aina pitää tapahtua että tuntuisi jossain :D ja se että etsin koko ajan parempaa.. kun kohtasin nämä asiat minusta tuli ihan uusi ihminen! Puhun enemmän (vaikka muutenkin puhun paljon :D) , olen iloisempi, nautin arjesta ihan uudella tavalla jne jne.. :S :) Tuntuu vaan että meidät on luotu olemaan yhdessä.. en usko siihen yhteen ainoaseen oikeaan, mutta tuntuu pahalta heittää jotain näin hienoa pois, kun olisi ollut ainesta johonkin pysyvämpään :( Itse olen vesimies, nouseva kaksonen, kuu ravussa.
Nyt alkaa kyllä jo tuntumaan paremmalta, mutta silti tämä mies mielessä joka päivä, tulee uniin jne.. olen aina ollut itsenäinen ja viihtynyt yksin, mutta tämä mies sekoitti ihan kaiken! :D En halua unohtaa mitään, haluaisin vaan hyväksyä asian. Mutta kertokaa MITEN? ;( Ikävä on sietämätöntä ja voisin kertoa vielä paljon muuta, mutta tässä tämä nyt pika-versiossa :D

Sydänsurut ovat aina ikäviä. En oikein muuta osaa sanoa kuin että puhuminen usein auttaa. Itseäni on ystävät aina jaksaneet kuunnella sydänsuruissa ja se on helpottanut. Aikaa myöten paha olo kyllä lähtee. Toivon että asiat järjestyy sinulla hyvin  :)

Hyvää vappua sinulle ja toivon valoista kevättä ja kesää  :smitten:

Kiitos teille :) Välillä tulee näitä laskuja ja nousuja.. nyt taas parempi mieli :) Alkaa asiat nyt selkenemään vihdoinkin. Vois vaikka sivoilla ja pestä pyykkiä, ku vapaa päivä on =D Haleja

Ehkä tästä on apua muillekin...

Jos mitenkään pystyt henkisesti irrottautumaan tästä miehestä, niin tee se nyt, sillä aika vain pahentaa tilannetta. Niin kauan kun olet henkisesti hänen "koukussaan" et pysty, saati sitten halua, kehitellä tunteita ketään toista kohtaan. Pahimmillaan et voi nauttia tavallisesta elämästäsi pitkään aikaan.

Nämä roikkumaan jääneet suhteet ovan hekisesti todella kuluttavia ja vievät voimia. Kaikkia romanssin vaiheita ei sinun tapauksessasi käyty läpi, joten oli henkisesti melkeimpä raakaa katkaista suhde joka oli vasta aluillaan. Oma riitelynhakuisuutesi oli ilmeisesti halua saada hänestä enemmän tunteita irti mitä hän oli halukas osoittamaan. Sinä olit ilmeisesti ja valitettavasti se ihastuneempi osapuoli. Jos hän on masentunut niin hän ei todellakaan "pysty" ottamaan toisen tunteita vastaan, se tuntuu pikemminkin ahdistavalta.

Sinun täytyisi jotenkin omalta osaltasi katkaista tämä suhde omin rituaalein, muuten saatat olla vielä kauan tämän suhteen vanki. Kiitä kohtaloa siitä että olet saanut kokea suuria tunteita ja että pystyt rakastamaan, ja toivo että joku jossain pystyy ottamaan vastaan yhtä paljon kuin sinulla on annettavaa.

Itse tuskin voit tunteitasi tukahduttaa, sillä ne eivät katoa minnekkään, jäävät vain jäytämään, mutta voit pyrkiä muuttamaan tunteittesi laatua ja asennoitumaan eri tavalla. Ehkä voit kirjoittaa hänelle kivan meilin, missä kerrot miten upea ihminen hän mielestäsi on ja toivot että hän voi pian taas paremmin. Pyri osoittamaan tunteesi iloisin mielin, ei kukaan tässä maailmassa saa liikaa positiivista huomiota, mutta älä vaadi mitään vastineeksi. Vältä itsesääliä. Kehittele systemaattisesti omaa tekemistä ja vietä mahdollisimman paljon aikaa ihmisten ilmoilla, jokainen hetki kun saat hänet pois mielestäsi vahvistaa sinua. Ja vielä: otathan tästä romanssista opiksesi?  :)

Christina87
Tunne on erittäin tuttu ja noin voi tapahtua 'vanhemmallekin'. Sinulle sentään kerrottiin ettei hän sillä hetkellä pysty suhteeseen - minun elämäni suurimmat rakkaudet ovat 'häipyneet' kertomatta mitään.  :'(


Minnamari,
kommentistasi kolahti ja antoi ehkä selityksen muutamaan ihmetyksen aiheeseeni. Surutyönsä jokainen joutuu tekemään itse ja omalla tavallaan - toisinaan se kestää vuosia. Itselläni on vielä paljon työnsarkaa jäljellä, mutta jotkin 'opinläksyt' ovat jo selvinneet.  ???

Nämä roikkumaan jääneet suhteet ovan hekisesti todella kuluttavia ja vievät voimia. Kaikkia romanssin vaiheita ei sinun tapauksessasi käyty läpi, joten oli henkisesti melkeimpä raakaa katkaista suhde joka oli vasta aluillaan.

******Niin ajatelkaas että populaa aina riittää pallolla suhteeseen, tunteet ja vartalot voi vaihdella hehe.

JG hupituulella.

Minä koetin paukutaa sit. kyvyttömän exän päähän että hei, rakkauden KOHDE voi vaihdella mutta rakkaus on tärkeetä. Luulen ettei se vaan sitten sille ollut kun oli muutaman kerran tunteet ja ihastukset ilmaissut. Hällä väliä. Onhan populaa (vaikkei oo vielä kolahtanut niin jossain vaihees.....) Eli joudun paukuttamaan nyt itselleni päähän, että rakkaus on tärkeetä ja kohde voi vaihtua - se tulee vaihtumaan.

Ihan tyhmää =D Kirjotin pitkän pitkän jutun ja sitten kaikki katos... huoh!