Astro Foorumi

Niin, ajattelin aloittaa keskustelua aiheesta, koska itselleni ainakin Venuksen ja Kuun  energioiden ero on ollut aina vähän häilyvä.Usein tulkinnoissa molempien planeettojen kohdalla puhutaan tavasta tuntea.Oikeastaan ainoa, mitä osaan sanoa näiden planeettojen erosta ihmissuhteissa on se, että kuu liittyy enemmän pelkkiin tunteisiin ja tunne-elämään ja Venus on jotenkin seksuaalisempi planeetta  ::) Mietin myös sitä, että jos Venuksen ja Kuun merkit ovat kovin ristiriidassa toistensa kanssa, se varmasti vaikuttaa myös ihmisen tunteellisiin ristiriitoihin (terveisin  :venus: :skorpioni:  :kuu: :jousimies:...).
Omalla kohdallani olen usein huomannut, että kuulle tulevat transiitit vaikuttavat uusien parisuhteitten syntymiseen.Venukselle tulevat taas usein ovat vain vaikuttaneet omaan suhtautumiseen itseeni ja muihin, mutta ei ikinä ole uutta parisuhdetta syntynyt Venustransiitin aikana, vaikka niin usein muille käy. ( :venus: 1. huoneessa varmasti vaikuttaa asiaan.)
Mutta, sana on vapaa, kertokaa omasta suhteestanne omaan kuuhunne ja venukseenne  :)

Tämä aihe osuu ja uppoaa. :) Tiukassa neliössähän nuo ovat keskenään kartalla.

Mulla kun  :venus: :skorpioni: askendentilla, niin miellän sen kovasti persoonani kuvastajaksi. Ihmissuhteet on mun juttu ja ne käydään aina läpi syvältä tai sitten ei ollenkaan. En ole edes olemassa ilman parisuhdetta. :venus: on nippa nappa 12. huoneen puolella, niin karmaattinen läksykin tähän sisältyy.

:kuu: on mulla :vesimies::ssä, ja se on jo niin ufojuttu, etten varmaan ikinä opi sitä ymmärtämään.

Venukseen kuuluu mun käsitykseni mukaan naisellisuus ja taiteellisuus ja semmoinen hienostuneisuus ja sofistikoituneisuus - ja totta kai raha samoin kuin arvot. 

Kuu kuvastaa nopeasti vaihtuvia emootioita ja fiiliksiä, ensireaktioita ja totta kai äitiys ja koti kuuluvat Kuulle. Mutta ymmärtää sitä ei voi... en minä ainakaan omaani Vesimiehessä. ::)

Kuulle tulevat transiitit on mulle aina yli hilseen meneviä. Yleensä ne liityvät kotiin ja paikkaani siellä, ja useimmiten olosta tulee tukala, oli kyseessä sitten helpompi tai raskaampi transiitti. Tietenkin neliö Venukselle reagoi samalla. Noin kärjistetysti sanottuna koen, että naiseus ja äitiys ovat kaksi aivan eri kategorioissa olevaa juttua mun elämässä. Ikään kuin mussa asuisi kaksi naista: se Venus-Asc-nainen ja sitten Kuu-äippä-henkilö, joka on enemmän sukupuoleton otus. Eikä ne kaksi oikein mitenkään sovi saman katon alle, saati samaan kroppaan. :P

 :kuu:  :venus:  :oinas: , 6.huone joten aika yhtenevät suunnat noilla. Tunteet lähtevät tulisesti liikkeelle, mutta analysoin ne melko tarkkaan. Osaan myös heittäytyä, ja jos tahdon jotain, otan asioista selvää. Vaikka olen voimakas-vaistoinen, ja tunteet on tärkeitä ja syviä, niiden ulkomaailmasolmut on onneksi melko suoraviivaisesti ratkaistavissa, jos niin päätän.

Kuuhan liitetään myös vanhempiin, ja olen huomannut itsessäni tiettyä oinasmaista suhtautumista etenkin isääni. En tulistu, mutta verbaliikka on usein hyvin terävää ja raakaa, siis huumoripainotteista sarkasmia vastauksena taulapäiseen minä-olen-oikeassa-asenteeseen kielen käytössä. Vitsinä me molemmat se otetaan.

Tunteisiini vetoavissa asioissa en mielelläni jää paikalleni polkemaan, vaan etenen mahdollisimman tehokkaasti. Kuuhun liitettävät arkiaskareet teen hurjalla tulella, että pääsen toteuttamaan itseäni muualla.  ;D

Venus tekee yhtymää DC:lle, joten tunteet liittyy hyvin usein ihmissuhteisiin. Olen myös hyvin visuaalinen, joten luonnostaan tulee ajattelematta analysoitua ihmisen ulkokuorikin ekan kahden sekunnin aikana (jonka jälkeen se väistyy taka-alalle). Venus yhtyy myös Erikseen, joten osaisin takertuakin, jos tahtoisin.

Koska  :mars: on vedessä, tunteet saavat sitäkin kautta aktiivista voimaa. Emotionaalinen herkkyys ja toiminta yhdistyy.

Venus on myös karttani hallitsija, joten sen edustamat teemat on aika keskiössä muutenkin. Vaikka olen herkkä, minussa on pala, joka tahtoo näyttää, että pärjää ja voittaa.

Mulla sama tilanne, kun sulla aeiouyäö, eli :venus: :skorpioni: ja :kuu: :jousimies:. Onhan siinä vähän pähkinää purtavaks.... Mulla :uranus: :aspect_con: :venus: auttaa jonkin verran, kun vapauden kaipuuta tulee sieltäkin. Tasapainottaa siis. Mutta on siinä pohjavireessä vapauden kaipuun ja turvallisuushakuisuuden yhteentörmäystä. Useimmat kumppaniehdokkaat sopis vaan jommalle kummalle, :kuu::lle tai :venus::lle ::) Ne, jotka antais mulle tilaa ja mun :kuu: olis tyytyväinen, ottais vapauksia helposti enemmän kuin mitä :venus: :skorpioni: pystyy antaan. Sit taas turvallinen tyyppi sopii mun :venus::lle, mutta :kuu: juoksee nopeasti takertumista karkuun. Musta tuntuu, että oon vanhemmiten kasvanu kuuhuni, eli se puoli on vahvistunu. Eikö sen sanota menevän just toisin päin?

Energioiden erot oon ymmärtäny niin, että :kuu: kertoo enemmänkin siitä mitä me tarvitaan, jotta tunnetaan olomme turvalliseks. Tarpeisto sitä varten. Tunnetta, miten me reagoidaan. :venus: taas rakastamisen tapaa, arvomaailmaa, mieltymyksiä (miehillä naismaku), naisilla omaa naiseutta jne.

Mulla on  :kuu: ja  :venus: yhtymässä Kaksosissa mutta eri huoneissa, Kuu 3:ssa ja Venus 4:ssa. Tosta yhtymästä olen lukenut, että se lähinnä pehmentää ja tekee ihmisestä miellyttävän ja rauhaa rakastavan, ei mitään kovin dramaattista siis. Ilmamerkissä ollessaan nuo kaksi ainakin tekee sen, etten ole mikään Rapu-tyylinen romantikko tai sentimentaalikko, lähinnä esteetikko ja idealisti. Venus tekee sen että ihmissuhteet on aika viileitä ja älyllisiä, Kuu sen että mielialat vaihtelee joskus nopeasti ja tilanteen mukaan mennään.

 :kuu: ja :venus: ero..

Mulle venus kuvaa estetiikkaa, kauneuden tajua ja kaipuuta, ihmissuhteita laajemmin kuin vain parisuhdetta, sosiaalista puolta itsestä, itsensä ilmaisua sosiaalisesti ja esille tuomansa kuvan tiedostaen.

Kuu taas kuvaa niitä mainittuja vaistoja, sisäisiä tunnemyrskyjä, automaattisia reaktiomalleja, sitä missä ja miten tuntee olonsa kotoisaksi ja perustarpeet tyydytetyksi.


Jos parisuhde tulkitaan intiimiksi vaistonvaraiseksi kohtaamiseksi, se on enemmän kuun heiniä, kun taas venus on sosiaalisia kohtaamisia itsenäisten kauniiden ihmisten kesken, jotka nauttivat toistensa seurasta. Nämä molemmat puolethan ovat osa parisuhdetta.

Minulla venus liittyy myös kyllä siihen, minkalaista kumppania haen, mutta samalla myös kuu on tärkeä eli se, miltä toisen seurassa tuntuu.  :venus: :kauris: : Pidän viehättävinä jämäköitä ja voimakkaita ihmisistä. Sellaiset hieman jäyheät ihmiset.
 :kuu: :jousimies: : Mutta täytyy myös löytyä huumorintajua, rentoutta, ystävällisyyttä jne. :)

En koe noiden välillä olevan mitään ristiriitaa. Ihmisillä on monia eri puolia. Itsellänikin.  :)

Minä olen tajunnut, että mulla nämä on sinänsä aika helposti, kuu 7. huoneessa :rapu: ssa ja venus 1. huoneessa :oinas: ssa.
Meni vain aikaa hyväksyä tuo :rapu:-puoli itsessäni tai jopa edes nähdä se tuon :venus: ksen "takaa". Vaikka muut (7. huone)
sen kyllä ovat nähneet. Olen tajunnut tämän kuvion luoneen ongelmia parisuhteissa, koska en ole nähnyt kunnolla tuota
kuutani.
Nykyään kun tunnen kummatkin puolet itsestäni, ne on helpompi tasapainottaa ja hyväksyä. Ja on tuntunut, että
olen joskus ajatellut/luullut toisen tuntevan jotain vaikka se olenkin ollut minä itse.
Välillä voin transiiteista saada semmoisia ristiriitapuuskia aikaan, etenkin kun transiitti kuu on vastapäätä omaani (:kauris:)
niin olen usein herkkänahkainen. Siitä mielenkiintonen juttu kun tuo oikukas venus ei oo ihan kärsivällinen, sekä :mars: :aspect_tri: :kuu:
pistää tunteen voimalla töpinäksi. Turhaa draamaa. :knuppel2:

Niin ja voisi lisätä, että ajoittain yllätyn omista tunteista/herkkyydestäni.
Enkä osaa oikein puhua tunteistani, se neliö osuu myös :merkurius: ::) mutta näytän sitten ne tekojen (:mars:) kautta.
Kostajatyyppi en ole kuitenkaan sitten millään. Ehkä :oinas: ei osaakkaan olla...

Pähkäilläänpä tätä hetki. Minulla on siis molemmat yhtymässä Plutoon 8. huoneessa Skorpionissa. Kohtalaisen hankala tulkittava, vaikka teemat pitäisi olla päivänselvät. Apua otetaan vastaan kiitollisena. :P

Olen ollut erittäin epäilevä ihminen ennen. Vaikea ollut luottaa muihin ihmisiin ja maailmaan. Saan turvaa ja tyydytystä eniten ihmissuhteista, jotka ovat syvällisiä. Muunlaisiin en usein jaksa edes panostaa. Saan myös uskomattoman hyvän olon jos joskus ajaudun keskustelemaan syvällisiä. Se ei vaan ole kovin yleistä taikka muodikasta.  :-\

Mustasukkaisuus ei ole ollut pahakaan ongelma, mutta tiettyjä omistamisen fiiliksiä on täytynyt muuntaa. Kuolemaa on ollut jo lapsesta saakka ympärillä. Kaikki syvällinen maailmankaikkeuteen liittyvä tieto ja kokemukset ovat aina vetäneet puoleensa. Näkee myös kauneuden ikävissäkin asioissa.

Jotenkin nämä asiat ovat nykyään lohdullisia. Tuntuu, että kun Kuun annetaan purkaa tuntonsa niin se olotila kääntyy melkein vastakkaiseksi kuin alun epätoivo. Ja se voi kehittyä jatkuvaksi, kun ihminen antaa itselleen luvan toimia sen mukaan miltä tuntuu. Kuukin sitten lopulta uskoo saavansa osansa, eikä sen tarvitse odottaa vastustusta. Ja kaikki on siten harmonisemmin.

Itselläni on Kuu kaksosissa 11.huoneessa ja Venus neitsyessä 3.huoneessa. Molemmat ovat Merkuriuksen hallitsijamerkeissä. Kuu kaksosissa varmaan tekee osittain sen, että mun on pakko välillä purkaa tunteitani sanallisessa muodossa jollekin. Venus neitsyessä lisää analyyttista puolta itsessäni ja samalla kai tekee minusta myös visuaalisen ajattelijan, koska se on 3.huoneessa. Molemmat ovat osana kartaltani löytyvää suurta ristiä. Välillä tunne-elämäni on yhtä sekamelskaa ja joskus en kai osaa edes erottaa tunteita ja ajatuksia toisistaan. :idiot2: 11.huonetta kai luonnehtii ryhmätilanteet, ja monesti niissä tunnen pystyväni tuomaan tunnepuoltani luontevammin esille kuin kahdenkeskisissä jutteluissa. Molemmat planeetat ovat kuitenkin aspektien osalta mm. Saturnuksen ja Uranuksen puristuksessa.

Tuo Saturnuksen ja Uranuksen yhtymä alkoi kiinnostamaan minua edelleen, koska molemmat ovat luonteeltaan niin erilaisia planeettoja. Saturnus - nimityshän tulee Roomalaisesta mytologiasta ja Uranus (Uranos) kreikkalaisesta? Mytologian mukaan Uranokselta ("taivaan jumalalta") leikattiin penis irti sirpillä Kronoksen toimesta ja Kronos oli tämän jälkeläinen. Roomalaisessa mytologiassa Kronosta vastasi Saturnus, jota pidettiin sadonkorjuun Jumalana ja täydellisyyden symbolina. Myös Uranuksen ja Varunan symboliikassa lienee olevan jotain samankaltaisuutta.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uranos

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnus_%28jumala%29

Marimellis, itse seuraan myös kahta karttaa: syntymäkarttaa ja vuodelle 2000 piirrettyä karttaa, jolloin ikään kuin kuolin ja synnyin uudestaan. Niissä on osittain päällekkäisyyttä, mutta myös eroavaisuuksia ja näistä eroavaisuuksista huomaa, kumpi toimii paremmin. Esim. transiitit näyttävät toimivan paremmin uudella kartalla, mutta kyllähän tuossa vuosituhannen vaihteessa tapahtui muutenkin selkeä muutos niin luonteessa kuin elämän olosuhteissa muutenkin. Mutta sitten progressiot näyttävät toimivan hyvin alkuperäisellä syntymäkartalla. Otapa noista sitten selvää.  :buck2:

 :kuu: :harka: 8. huone = syvällisyys, hitaasti lämpeävä, skorppari-teemat, syvästi tunteva, eli toisenkin on oltava syvästi tunteva  :smitten:
vahva seksuaalisuus, intensiivisyys,vahvat energiat

 :venus: :kaksoset: 9. huone (9. ja 10. rajoilla, yhtymässä MC:hen) =
älykkäät ihmiset, ilmiöt, käsitys maailman menosta, avoimuus, viisaus ja kaikki maailman tieto kaikesta,
ehkä korostaen hengellisyyttä ja tietoisuutta  ;D


vähän ristiriitainen asetelma, koska yleensä viehätyn tai ihastun älykkäisiin, tai nokkeliin ihmisiin... totaali turn-off on suppea elämänkatsomus, tai tuomitsevaisuus.

mutta siltikin jalat lähtee alta, jos eteen osuu intensiivinen, skorppari-ihminen. mutta jos sillä onkin ihan erilainen ajatusmaailma kuin mulla, siinä kohtaa, kuu saa kyytiä, eli dumppaan ihmisen, vaikka olisi kuinka ihastunut ja rakastunut. eli venus vie voiton. ajatusmaailma ja arvomaailma on mulle tärkeempi. koska merkurius on mun kartan hallitsija ( :askendentti: :neitsyt:) ja venukseen se johtaa, missä kaksoset, ja mc kaksoset, ja mitä vielä tärkeempää, merkkari 11. huoneessa. (vähän nyt rönsyilee)

mut joka tapauksessa, venus vie mulla voiton.
toisaalta, jos tapaisinkin jonkun venukseni kaltaisen ihmisen, hänessä täytyy olla sitä syvällisyyttä, eikä liikaa "ilmaa", koska sitten suhde on ihan tyhjä. Kuu on myös painottunut paljon kartallani pluto-painotteisesti, niin kyllästyn kyllä siihen pelkkään keskustelukaveriinkin...
 :-\

Summasummarum:  ihastun harvoin. olen melko ilmava ihmissuhteissa ja suhteen alussa. Mun on helppo hurmata toinen osapuoli, mutta itselläni ei mielenkiinto riitäkään... niin se saattaa luoda kuvan, että olen kevytkenkäinen. vaikka oikeasti, en ole missään vaiheessa kiinnostunut vahvasti toisesta. Enkä edes vie asioita niin pitkälle jos en ole täysillä mukana. Jos veisin, niin silloin täytyy se kuukin aktivoitua siellä 8. huoneessa...Mikä ei niin nopeasti viehätykkään härän tavoin ja pluton omaisesti, toisin kuin ilmava kaksos venus  :(
Vaikkei näin saisi sanoa, niin olen usein "pettynyt", koska  :venus: :kaksoset:  :aspect_con: :keskitaivas: :kaksoset:
löytää ihmisiä keitä haluaa, ja saa kiinnostuksen, mutta se kuu-puoli ei mätsää yhtään  :angel:

Itselläni  :kuu: :kauris: :aspect_tri: :venus: :neitsyt:. Ilmankos mulla ei ole koskaan ollut epäselvyyksiä omista tunteistani tai kiinnostuksesta jotakuta kohtaan. Toisaalta mulla on vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut ihmiset voi olla tietämättä, mitä ne toisesta haluaa tai mitä ne toisesta etsii :( Ehkä tämä ketju on hieman valaissut aihetta... Neljästä toistaiseksi suurimmasta ihastuksestani kahdella on ollut Kuu mun venusmerkissäni, muuten en neitsytvaikutteista pahemmin syty.

Itse näkisin Kuun liittyvän etenkin läheisimpiin ihmissuhteisiin oman tunnemaailman ja sisimmän minän kautta, kun taas Venuksen koen liittyvän parisuhde/ihastus/säätö -tyyppisiin ihmissuhteisiin oman naiseuden (tai naisihanteen) ja mieltymysten kautta.

Mulla Venus ja Kuu molemmat  :jousimies:, kuitenkin eri puolilla ko. merkkiä ja eri huoneissa (2. ja 3.)  Juu olen kroonisesti sitoutumiskammoinen, ja tuttavapiirit saattavat vaihtua monta kertaa vuodessa - osittain kai siksi, koska en ole kovinkaan seurankipeä, mutten toisaalta edes kykene kiintymään kehenkään tai mihinkään ainakaan kovin pitkäksi aikaa. 

Jotkut väittävät sitkeästi, että kyse on satutetuksi joutumisen pelosta, mutta totuus on paljon tylympi: mulle ei ole mahdollista valita itselleni parhaiten sopivaa seuraa, koska asuvat hajallaan eri puolilla maata ja planeettaa, joten mulla on vain liuta hyvänpäiväntuttuja joiden kanssa ei ole juuri mitään yhteistä.

Ja ennenkuin joku sanoo että "mikset muuta ulkomaille" niin olen yrittänytkin, mutta pysyvä maahanmuutto ei niin vain aina onnistu. ::)

Meikäläisellä kuu kaksosissa ja venus kaloissa. Onpas jännää kun tuo astro.com väittää,että kuuni olisi 11.huoneessa ja 1.huoneessa?! ???
Ilmeisesti kuuni  on näin kahden huoneen rajalla niin siksi se laittaa kuuni kahteen eri huoneeseen. :o
Venus sitten taas on 11.huoneessa.
No juu kai sitä sitten tulee oltua tuuliviiri noiden tunteiden kanssa....

Kuu ja Venus... Ihan totta, että molemmat tuovat ihmissuhteisiin niitä pehmeitä, feminiinisiä piirteitä...  :smitten:

Näin yleistyksenä sanoisin Venuksen kuitenkin olevan enemmän viehätystä ulkonäöstä ja kokemusta yhteisistä arvoista. Kuu taas on turvallisuuden tunnetta, hoivaamista, toisen tunteisiin samaistumista.

 :kuu: :leijona: 7. huoneessa  :aspect_tri:  :venus: :jousimies: 11. huoneessa.

Mites tuota nyt avaisi...  :kuu: -merkin osalta olen erittäin huomionkipeä. Vaadin paljon huomionosoituksia lähipiiriltä ja ainakin tutuissa porukoissa olen se, joka helposti hakeutuu sinne keskipisteeseen ::) Loukkaannun, jos en saa riittävästi huomionosoituksia. Parisuhdeihminen olen, nimenomaan pitkien suhteiden ihminen, en minkään "flingien" perään.  :kuu: on mulla vahva, onhan se DC:ni hallitsija. Kyllä mäkin olen kova pussailemaan, passaamaan ja hemmottelemaan toista, jos koen, että saan saman verran arvostusta takaisin :)

Onneksi on  :askendentti: :kauris: :aspect_inc: :kuu: :leijona: - muuten varmaan juoksisin jokaisen nättejä lirkuttelevan miehen perässä ;D  Ko. aspekti vaikuttaa siten, että ainakin pelimiehet yms. kiertävät mut kaukaa - ja hyvä niinkin, teot määrittävät loppupeleissä miehen, ei ne sanat :)  Ulkoinen olemukseni on kuulemma semmoinen "no bulls**t" -tyyppinen - tämän on pari miestuttua kertoneet mulle :D

Sitten tuo  :venus: ... Jouskarissa ja 11. huoneessa. Noh, en ole ensinnäkään kovin naisellinen :angel:  Enemmänkin semmoinen "lähdetään pelaamaan suopotkupalloa poikien kanssa" -tyylinen ;D  Enkä mikään kodinhengetär - paitsi silloin, jos itse haluan olla. En koskaan pakottamalla. Tarvitsen suhteessa paljon omaa tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni. Kavereita saan melko helposti, mutta ystäväpiirit tuppaavat olemaan vaihtuvaisia elämäntilanteiden mukaan (11. huone = ystävien huone, Jousimies = muuttuva merkki). Jos ystävyyssuhde ei enää tarjoa mitään, tuppaa se ajan kanssa hiipumaan ja uusia tuttavuuksia satelee elämään lisää. Niin, ja kaveripiiri on melko vahvasti miespainotteinen - tähän ei mitään seksuaalista sisälly. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että huumorintajuni pääsee miesporukassa paremmin oikeuksiin ja/tai allekirjoittaneen ajatusmaailma on vähän sovinistinen :crazy2:

Että tämmöistä tasapainoilua läheisriippuvaisuuden ja itsenäisyyden menettämisen kammoilun rajamailla ;D

Kartallani on  :kuu: :skorpioni: (8. tai 9. huone)  :aspect_opp:  :venus: :harka: (2. tai 3. huone). Molemmilla on lisäksi vahva kaveri sekoittamassa soppaa;  :kuu: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: ja  :venus: :aspect_con: :aurinko: :harka:.

Voin kertoa, että tunteet ovat ainakin vahvoja. Ihmissuhteissa nämä kuviot tuntuvat toimivan siten, että koskaan ei ole hyvä. ::) Olen totutellut ajatukseen, että luultavasti joudun aina tinkimään jostain. En voi saada sekä tunteita että harmoniaa. Silloin kun tunteet ovat syviä ja voimakkaita, en kerta kaikkiaan kykene tuntemaan oloani mukavaksi ja luonnolliseksi toisen seurassa (ja tästä saattaa seurata todella ristiriitaista käytöstä). Toisaalta silloin kun on hyvä ja helppo ja turvallinen olla, tunteet eivät varsinaisesti leisku liekkimeren lailla. Joko siis joudun opetella tulemaan toimeen niiden kanssa, jotka herättävät minussa syvimmät tunteet, tai tuntemaan jotain niitä kohtaan, joiden kanssa tulen parhaiten toimeen. Tällä skorppari-pluto -yhtymällä en kykene tinkimään tunteista, joten toistaiseksi ensiksi mainittu vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.

Voin ehkä olla väärässä ja toivottavasti olenkin. Ainakaan vielä toistaiseksi ei ole kuitenkaan tullut vastaan ihmistä, joka olisi kyennyt täyttämään kummatkin tarpeet - ja sellaista olisi tietenkin epäreilua edes vaatia keneltäkään.

Yhdestä asiasta nämä riitapukarini ainakin ovat samaa mieltä. Kumpikaan ei koskaan, ikinä leiki tarkoituksella kenenkään tunteilla, vaan suhtautuu niihin hyvin vakavasti. En ihastu herkästi, mutta sitten kun ihastun, se on menoa ja lujaa. En myöskään ole koskaan ollut kiinnostunut yhden illan suhteista, sillä fyysinen vetovoima herää vasta tunteiden myötä. Sitten kun se herää, se todellakin herää koko skorpionin intensiivisyydellä että härän sensuellilla voimalla. ::) Marshan on minulla Kaksosissa vitoshuoneessa, ja omalla kohdallani Mars suhtautuu seksiin aika älyllisen etäisesti - siitä on hauska puhua vaikka aamunkoittoon asti (ja usein niin, että herkimpien keskustelukumppanien korvat alkavat punehtua). Käytännön harjoitteisiin ei sitten niin helposti päästä, sillä meikälikalla ei ns. viisari värähdä lainkaan ellei kumppani pysty sekä herättämään niitä vahvoja tunteita että stimuloimaan älyllisesti. ;D Siksipä noita kumppaneita ei olekaan kauheasti kertynyt, vaikka mulla ei seksin suhteen mitään luutuneita moraalikäsityksiä olekaan ja olen arvomaailmaltani aika vapaamielinen. Ei vaan kiinnosta ennen kuin kiinnostaa. 8)


Haa, tämän olisin voinut päästellä omalta näppikseltäni! Hauskaa, miten erilaisilla kuvioilla tulee samankaltaisia lopputuloksia. Itsellä tuo  :kuu: :aspect_opp: :venus: varmasti tuo ongelmia suhteessa toisiin naisiin. Jotain kokemuksen tuomaa epäluuloisuuttakin on taustalla, sillä lapsena en kerta kaikkiaan osannut käsitellä tyttöjä - siitä huolimatta, että itsekin olin (tai siis olen!) tyttö ja kasvoin lähes pelkkien tyttöjen ympäröimänä. Jouduinkin sitten kiusatuksi nimenomaan luokkani tyttöjen taholta, kun en koskaan kyennyt täysin ymmärtämään niitä tyttöjen välisiä hienovaraisia sosiaalisia sääntöjä tai osannut itse noudattaa niitä. Tai ehkä tämä onkin joku nousukauriiden juttu - jos "no bulls**t" - tyyppinen asenne toimii paremmin miesporukoissa. :coolsmiley:

Joskus tämä miesvaltaisuus häiritsee itseäni hiukan, mutta ainoastaan ajatuksen tasolla. Mähän olen kuitenkin arvomaailmaltani täysi feministi. Myönnän auliisti, että vika ei ole muissa naisissa vaan omissa puutteellisissa kyvyissäni bondata heidän kanssaan. ;D Onneksi minulla on tästä "viallisuudestani" huolimatta edes pari todella läheistä naispuolista ystävää.

Nämä kirjoitukset "naisista" ja "miehistä" kuulostavat nyt kamalilta stereotypisiltä luokitteluilta. Haluan siis vielä alleviivata, että mielestäni ihmisen sukupuoli ei tietenkään määrittele häntä millään tavalla ja loppujen lopuksi sukupuoli on itselleni hyvin toissijainen ja merkityksetön asia (ja myös sellainen asia, että itselläkin nousee niskakarvat pystyyn, jos havaitsen jonkun tekevän typeriä oletuksia sukupuolen perusteella). Pakko tämä vuodatus oli nyt kuitenkin jossain muodossa tänne ulostaa, vaikka tämä kuulostaakin inhottavalta. En kuitenkaan kerta kaikkiaan jaksa nyt miettiä, miten ilmaisisin itseäni hieman ymmärrettävämmin.


edit. Lisätään oppositiosta vielä sen verran, että se toimii myös niin, että jostain syystä viehätysvoimani on suurimmillaan, kun en ole järin kiinnostunut kyseessä olevasta henkilöstä. Tämän vuoksi herätän ihastusta sellaisissa ihmisissä, joihin en itse ole kauhean mieltynyt - enkä todellakaan tee tätä tarkoituksella. Vastaavasti tuo toimii sitten myös toisin päin. Jos minä pidän ihan hirveästi jostakusta, musta tulee ihan jäätävä pökkelö, jonka käytöksessä ei ole kerta kaikkiaan mitään sulavaa.

Rannalla: Kiva, että joku takertui viestiini :)  Nyt, kun illat viilenevät, ulkona ei niin tule käytyä ilmojen muuttuessa epävakaisemmiksi ja kosteammiksi, tulee oleiltua sisällä ja ihmeteltyä omaa persoonaa ja maailman tapahtumia omassa pikku päässään ;D


Itselläni sama juttu. Vaikka olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja lukumäärällisesti pojat kiusasivat enemmän, niin tyttöjen kiusaaminen oli se, joka jätti syvemmät arvet ja jonka muistan edelleen (poikien tekemät "tempaukset" ovat ajan mittaan sen sijaan enempi unohtuneet). Myös aikuisiällä olen ollut tietyntyyppisten naisten hampaissa - yhteistä näille naisille on ollut se, että eivät suosi "sekaporukoita", vaan heillä on oma tiivis tyttöporukkansa. Ja tuppaavat olemaan ns. stereotyyppisiä naisellisia naisia (en nyt ala tässä luokittelemaan sen enempää). Ehkä se on kateutta, koska viihdyn miesporukoissa ja saan miesten keskuudessa helposti huomiota, tai sitten puhdasta ymmärtämättömyyttä, kyvyttömyyttä käsitellä erilaisuutta - että naisia on yhtä erilaisia, mitä maailmaan mahtuu eri persoonallisuuksia ;)


Tämäpä myös. Olen monesti miettinyt, mikä mussa on "vikana", kun en vaan ole kuin muut naiset :-[  En äidillinen tai kodinhoitajatyyppi, en pukeudu yltiönaisellisesti, käytös tuppaa olemaan vähemmän hienovaraista ja ulosanti on tyypillisesti varsin suorasanaista ja ronskia. Nuorempana varsinkin oli tunne, etten mahdu oikein mihinkään muottiin. Yritin sovittautua porukoihin ja käyttäytyä siten, mikä ko. porukoissa on eniten hyväksyttyä. En siltikään kokenut itseäni tyytyväiseksi, tuntui, että silti koko ajan himmaan omaa persoonallisuuttani. Sittemmin olen tyytynyt olemaan oma, häpeilemätön itseni (okei, rajat siinä, että toista ei saa loukata tarkoituksellisesti tai käyttää hyväksi). Kyllä ne ihmiset, jotka hyväksyvät sut sellaisena (=outona), mitä olet, hakeutuvat luoksesi. Ja muiden mielipiteillä ei niin ole merkitystä... Ja jos ystävät sattuvat olemaan eri sukupuolta, niin ei kai sillä loppupeleissä väliä ole - pääasia on, että ympärillä on ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Ja sä heistä :)

Itselläni tottakai on naispuolisiakin ystäviä, mutta olen vain pistänyt merkille, että kaveripiiri on mulla voimakkaan miespainotteinen. En syrji sukupuolen perusteella, ainoa peruste on se, että olet hyvä, luotettava tyyppi. Ja yritän välttää ihmisten lokerointia/stereotypioiden luomista (vaikka tätä teen helposti ihmisistä, joita en tunne - siksi pyrin tutustumaan "epäilyttäviin" ihmisiin mahdollisimman nopeasti, jotta saan nämä stereotypiat purettua!!!).

Itselläni "epänaisellisuus" näkyy ainakin tuolla  :venus: :n sijainnilla: 11. huone on "outolintuhuone" ja Jousimies nyt ei ole mitenkään yltiönaisellinen sijainti Venukselle - kun lisäksi tuo Aurinkomerkkikin on  :jousimies: ... ::)   :mars: :kauris: 1. huoneessa - 1. huoneen  :mars: nyt tuo naisellekin "äijämäistä" energiaa. Lisäksi  :mars: on voimakkaasti sparrattu: haasteelliset aspektit  :aurinko: :saturnus: :pluto: - ei ainakaan lisää naisellisuutta yksikään ko. aspekteista. Ja sitten...  :aurinko: :aspect_con: :uranus: ,  :kuu: :aspect_tri: :uranus: synt.kartalla - eli älä odota äidillistä, pullantuoksuista kodinhengetärtä ;D