Astro Foorumi

Minua järkyttää lukea näitä raiskausuutisia Intiasta. Tämäkö on nyt se post-2012 uusi aika?

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013011316548918_ul.shtml

Käsittämätöntä, että maata, jota pidetään yhtenä henkisimmistä, tapahtuu tällaista avointa vihanpitoa naisia ja naiseutta vastaan. Alan olla samaa mieltä kirjailija Anne Ricen kanssa, joka on sanonut jo pitkään, että naisia vastaan käydään koko ajan sotaa. Saamme täällä Suomessa olla kiitollisia, että suht rauhassa saamme kulkea busseilla tai joku äärioikeistolainen patriarkkaidiootti ei väitä, että raiskaukset ovat oikeastaan omaa syytämme ja että niistä syntyneet lapset ovat Jumalan lahjoja, eikä niitä saa abortoida. Vielä pahempaa, että USA:ssa yritetään viedä e-pilleri naisilta pois. (Syynä ei muuten ole terveyshaitat, mikä nyt olisi vielä uskottavaa, vaan ihan se perusväite että jokaisen lapsen on tarkoitus syntyä, ja jos niitä ei halua, niin sitten ei harrasta seksiä.)

Eli kuka saa päättää naisen vartalosta? Onko se poliitikkojen päätettävissä vai hänen itsensä? Onko se jonkun random miesten armoilla jos sattuu väärään bussiin? Käsittämätöntä. Vielä viime vuonna suunnittelin matkaa Intiaan. Nytpä ei ole niin kiirusta sinne.

Järkyttyneenä korjaan vielä avaustekstiäni. Nyt Ruotsissakin nousee tämä hälyttävä joukkoraiskaus"trendi". Että se siitä länsimaissa turvassa olosta.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013011316549031_ul.shtml

Ja valitettavasti suomalaisten track record ei ole hirvittävän hyvä tässä, että mitä ulkomailla, niin sitä pian täälläkin... Enpä taidakaan mennä pimeällä enää ulos ilman esim. kävelysauvoja.

Ja vielä jatkuu. Hieman huolestuttava uusi trendi tämä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013020516639517_ul.shtml

En millään muotoa puolustele raiskaajia, mutta olisiko osasyynä se, että
naisten pukeutuminen on viime vuosina muuttunut yhä provosoivammaksi,
esim. äärimmäisen, jopa terveyttä uhkaavan kireine farkkuineen sun muineen...?

 ???

Tuo pukeutumisen syyttäminen perustuu siihen olettamukseen, että miehet eivät yksinkertaisesti voi vastustaa, jos vähän ihoa vilahtaa ohi, ja siksi heitä pitäisi suojella tältä kamalalta tilalta sillä, että naiset peittävät kroppansa. Tuleeko tietty uskontopiiri mieleen?

En jaksa uskoa että terve aikuinen mies olisi niin johdateltavissa, että naisen kaula-aukko saisi hänet automaattisesti pariutumispakkotilaan. Muutenhan sitä tekisi jokainen uros ja naiset oikeasti pukeutuisivat sitten lakanoihin. Mutta ihmiselle on annettu sellainen jännä juttu kuin itsehillintä. Että kyllä se raiskaamisen halu perustuu johonkin ihan muuhun kuin uhrin vaatteisiin.

Plus, tämä vaatteiden ja niiden valinnan syyllistäminen syyllistää samalla myös uhrin. Että hahhahhaa, mitäs menit pistämään lutkavaatteet päällesi, nyt sinua sitten kohdellaan kuin lutkaa. Uhri ei koskaan ole vastuussa, oli hänellä päällään mitä tahansa. Vaatekysymys pätisi ainoastaan jos joka ikinen raiskaus maan päällä olisi tosiaan provosoivan vaatetuksen läpi tehty, mutta kyllä naisia raiskataan farkut tai burkha päälläkin.

Saadakseen oikeuden toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä, on ihmisen kyettävä hillitsemään impulssinsa ja toimimaan vastuullisella, lakeja noudattavalla tavalla.

Jos jollekulle aiheutuu minkään toisen ihmisen ulkonäköön liittyvän seikan vuoksi tarve kajota tähän fyysisesti millään tavalla, kyseinen kajoaja kuuluu holhouksenalaiseksi ja/tai lukkojen taakse, ei kulkemaan vapaalla jalalla.

Eli jokainen joka selittää mitään toiseen kajoamista tämän ulkonäöllä, osoittaa itse olevansa ympäristölleen vaarallinen huonon impulssikontrollinsa vuoksi, ja kuuluu sen vuoksi pakkohoitoon.

Aina kun sääntöjä laaditaan, ne sääntöjen laatijat vetävät hommaa itselleen edulliseen suuntaan.
Aina kun miehet ovat yksin laatineet säännöt, seuraa ongelmia. Aina kun naiset ovat yksin laatineet säännöt, seuraa ongelmia.

Pukeutumisella raiskauksen selittäjänä on pitkä historia Euroopassa ja se on karmeampi kuin voitte kuvitellakaan, sillä pelkkä pukeutuminen on enää nykyään jäljellä pitkästä listasta asioita, joiden perusteella naisen ilman muuta katsottiin kerjänneen raiskausta. Aina valistusajan alkuun asti pidettiin itsestään selvänä että mies tulee hulluksi, ellei saa säännöllisesti yhtyä naiseen ja tätä tarkoitusta varten olivat sitten usein piiat ja palvelijat, koska paremman väen neitseitä varjeltiin tarkasti. Ja masturbaatiohan oli jo silloin karmea kuolemansynti, joten miehen vaihtoehdot olivat mukamas nai tai tule hulluksi.

Paljastava pukeutuminen ei ennen ollutkaan niin merkittävässä osassa, vaan ajateltiin näin: Naisen pelkkä OLEMASSAOLO houkuttaa miehiä raiskauksiin. Erityisen viettelevää on, jos suu on vähääkään raollaan eikä tiukasti kiinni, pienikin silmiin katsominen naisen taholta on selvää viettelyä ja mikä tahansa muukin oleminen saatettiin tulkita keimailuksi ja viettelyksi. Asenne oli sellainen, josta tulee mieleen modernien pedofiilien väittämä, että lapset viettelevät heitä tahallaan: Ihan mikä vain on panohimoisen silmissä viettelyä, jos raiskauksen voi jälkikäteen oikeuttaa sillä että toinen vietteli.

Tottakai säännöt laatineet miehet tekivät niistä itselleen edullisia, tottakai miehen on 'pakko' saada seksiä jos ei halua tulla hulluksi ja tottakai nainen viettelee pelkällä olemassaolollaan. Ei  kai kukaan nyt omaa elämäänsä halua hankalaksi tehdä, jos voi tehdä se helpommaksi ja mukavammaksi hyväksikäyttämällä ja kyykyttämällä alistettua kansanosaa.

Tämä 'pukeutuminen houkutteli' on vain se viimeinen jäänne kokoelmasta, jossa nainen yllyttää raiskaukseen pitämällä suuta raollaan, katsomalla silmiin tai ihan vain olemassaolollaan.

Ja vasta ensi vuonna  muuten tulee 20 vuotta siitä, kun oman vaimon raiskaus muuttui rikokseksi. Vuoteen 1994 se oli lailista Suomessa.

Ja vielä: kun maailma on nyt muuttumassa, vanhoissa energioissa olevat tietenkin vastustavat muutosta erittäin jyrkästi ja siitä tulee sellainen tunne, että on joku backlash tai muu sota naisia vastaan, vaikka kyseessä ovatkin vain vanhojen energioiden näyttävät kuolinkouristukset. Ei huolta siis, maailma oli ennen naisten kannalta paljon karmeampi, mutta se kaikki jäi pimentoon, koska ei ollut modernia tiedonvälitystä. Nyt maailma on paljon parempi naisten kannalta kuin vaikka vain 30 vuotta sitten, mutta kun kaikki tulee heti näkyville, tulee se illuusio että asiat olisivat huonommin kuin enne.

Jo vanhoissa Michael-kanavoinneissa kerrottiin, että 1800-luvulta alkaen suuri määrä soturisieluja on ruvennut inkarnoitumaan naisiksi ihan vain sen vuoksi että miesten ylivalta on aiheuttanut epätasapainoa johon halutaan muutosta. Soturisielut eivät yleensä suostu kenenkään kynnysmatoiksi, joten riittävästi soturi-naisia palauttaa tasapainon ennen pitkää.

Eikä se soturina oleminen ole pelkkää fyysistä tappelua: Minulle tulee heti mieleen tämä pakistanilainen koulutyttö, jota Taleban ampui päähän koska tyttö halusi edistää tyttöjen koulunkäyntiä ja kirjoittelikin asiasta. Sellainen rohkeus tuo minulle mieleen soturin. Ja alkuaikojen suffragetteja kuoli kun heitä pakkoruokittiin vankilassa nälkälakon aikana.

(Ja sitten on nais-inkarnaatiossa tällä hetkellä myös yhä enemmän ihan sellaisiakin soturisieluja  kuin minä, jotka ovat valmiita ja ennen kaikkea myös kykeneviä puolustautumaan fyysisestikin ihan niin paljon kuin on tarvis.   ;)   )

Näkökulmani oli lähinnä pragmaattinen: jos nainen haluaa vähentää riskiään tulla raiskatuksi,
pukeutumistyyli saattaa olla olennaisessa roolissa, varsinkin tietyissä paikoissa ja
tiettyihin vuorokaudenaikoihin. En toki voi tuota vannomaan mennä!

Mitä terveempi mies on, sitä korkeammat testosteronitasot hänellä lienevät, tiettyyn rajaan asti.
Naisilla on niin alhaiset testistasot, että heillä ei ole mitään tsäänssiä tietää, miltä tuntuu
kun tuo lisääntymistoimintoihin "pakottava" hormooni oikein jyllää ylikierroksilla?

 :o

Hohoijaa. Mies menköön vetämään käteen jos on niin pakottava tarve  :knuppel2:

Hyvä Avicii, nimenommaan :)

Ja sideman, ihan kuin meille naisille ei olisi "panetus" tuttu tunne. Joskus esim. mun hormonit menevät niin sekaisin että hyvä kun pääsen kävelemään kunnolla ilman pyörryttävää panetusta. Että ei se panetus ole miesten yksinoikeus. Mikseivät sitten nämä panetusnaiset käy raiskailemaan miehiä? Siinäpä kysymys.

(en sano ettei se ole mahdollista, tai että nainen ei ole koskaan ikinä raiskannut miestä.)

Eklektikko, odottelinkin viisaita sanojasi :) Lohduttavaa, että pidät näitä trendejä kuolonkorinana. Itse mietin että se on joko sitä tai sitten se pahempi vaihtoehto, että näihin joukkoraiskauksiin aletaan vasta nyt kiinnittää huomiota, eli uutisiin pääsee vain jäävuoren huippu ja oikeasti tätä tapahtuu moninkertaisesti enemmän. Kenties näin onkin jossain määrin, en vain halua uskoa sitä todeksi.

Sideman: On tutkittu että raiskauksissa se mikä kiihottaa on raiskaajille se vallankäyttö, seksi on siinä ikään kuin sivuosassa.

Sinä jatkat nyt ansiokkaasti sitä keskiaikaista miesten eduksi tarkoitettua ajatusmallia, jonka mukaan mies ei nyt vaan voi itseään hillitä nähdessään jotain mikä on hänen mielestään riittävän seksikästä - ja sellainen voi sitten olla miehestä riippuen myös perunasäkki tai tuulipuku. Jos näin on, kaikkien miesten pitäisi olla holhouksenalaisia tai lukkojen takana, ei vapaalla jalalla.

Toistan: Sukupuolesta riippumatta kukaan joka ei kykene hillitsemään toisiin kajoamisen haluaan, kuuluu lukkojen taakse. Jos puolustuksena raiskaukselle tai pahoinpitelylle päästää suustaan, että johtui jollain tavoin uhrin ulkonäöstä, tämän asian  myöntäminen pitäisi johtaa nimenomaan pitkään pakkohoitoon - niin pitkään että on saavutettu riittävä itsekontrolli ja impulssikontrolli sekä ennen kaikkea vastuun ottaminen omista teoista. Sitten vasta on kelvollinen täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Asia on siis minun mielestäni näin, valitettavasti lainsäädäntö on tällä hetkellä eri mieltä.

Lisäksi Sideman, osoitat tyypillistä patriarkaalista alentuvuutta malliin 'nainen ei nyt voi miehen himoja ymmärtää.'

Tiedoksi: Minulle kyllä kelpaisi seksi pari kertaa päivässä ja vapaapäivinä useammin. Ajattelen myös seksiä yhtä usein kuin tutkimusten mukaan miehet sitä ajattelevat, eli aika monta kertaa minuutissa.  ;D  Silti en katso oikeudekseni luvatta kajota miehiin, vaikka olisivat kuinka hyvännäköisiä ja vaikka vailla rihmankiertämää.

Juuri näin! Itselläni on myöskin hyvin voimakas seksuaalinen vietti ja voisin sekstailla vaikkapa päivittäin ja hyvännäköiset namut saa kuolani valumaan  :angel:
Mietin että onko raiskaaja epätoivoinen himojensä nähden mutta totesin että epätoivoinen on varmasti väärä mielentila ja Eklektikko tuossa sanoinkin että se on se vallanhalu.

Tokihan se on järkevämpää ettei liiku yksin kännissä Kaisaniemen puistossa yms. , mutta ei raiskausta millään voi oikeuttaa. Eri asia ne tapaukset, joissa raiskauskortti otetaan vasta jälkikäteen pöytään. On siinäkin nimittäin jonkinlainen valta-asetelma taas naisella, helposti uskotaan että hänet on raiskattu. Tämä ehkä on viime aikoina onneksi ollut muuttumassa ja on huomattu naistenkin joskus valehtelevan.

Olen miettinyt, ovatko naista alistaneet kulttuurit muodostuneet miehen tarpeesta alistaa mahdollinen uhka. Nainenhan on se, joka synnyttää ja jos nainen on hallinnassa, on miehellä valta biologisestikin. Vai onko se ollut se pelko siitä, ettei pysty hallitsemaan omia viettejään? No, en tiedä, villiä teoriaa.  ;D

Viimeksi kun Kaisaniemen puistossa oli joukkoraiskaus me dojon tyttöjen kanssa jo suunnittelimme, että puetaan pienin ja seksikkäin meistä houkutuslinnuksi ja muut sitten camo-vaatteissa seuraamaan tilannetta piilosta kun houkuttimemme vaeltaa yöllä ko. puistossa. Sitten jos niitä raiskaajia ilmaantuisi, niin oman käden oikeus tapahtuisi...  ;D Sen verran lainkuuliaisia kuitenkin olemme, että asia jäi vain puheen tasolle. Mutta kuinka kauan kestää, ennen kuin  joku porukka ei enää jätä näitä suunnitelmatasolle?

Pelon Maantiede oli muuten hyvä kirja, mutta minä en tykännyt moralistisesta loppuratkaisusta: Minä olisin kirjoittanut teoksen niin, että nämä karmaa takaisin maksaneet naiset olisivat vaikka paenneet ulkomaille ja eläneet siellä onnellisesti elämänsä loppuun asti.

Minä en näe miesten naisten alistamisessa paljoakaan pelkotekijöitä, koska ihan mikä tahansa ihmisryhmä alistaa toista vaikka kuinka paljon, jos saa vain itse laatia säännöt asiasta: Valkoiset mustia USAssa, kastilliset kastittomia Intiassa jne. Valta korruptoi aina. Jos yhdelle yksittäiselle ryhmälle yhteiskunnassa annetaan mahdollisuus laatia pelisäännöt, ne ovat yleensä säännöt laatineelle edullisia ja osaa tai kaikkia muista alistavia. Vain sellaiset ihmiset, jotka eivät haluaisi laatia niitä sääntöjä ollenkaan mutta pyydettäessä suostuvat velvollisuudentunnosta yhteiseksi hyväksi niin tekemään, ovat niitä joilla on jonkinlainen mahdollisuus säilyä korruptoitumattomina.

Vaikka onhan nainen ehkä pelottavakin olento miehen katsantokannassa, jos ollaan primitiivisellä tasolla jossa ei ole mitään tietoa fysiologiasta ja anatomiasta: Vuotaa verta monta päivää kuukaudessa tuntumatta kärsivän siitä juurikaan. Lisäksi nainen on ihan fysiologisesti seksuaalisesti 'voimakkaampi', mahdollisuus tasanneorgasmeihin, teoreettisesti myös kyky harrastaa seksiä vaikka tuntikausia putkeen. Voipi olla, että on ollut mukavampi ratkaisu valehdella että naisella ei ole seksuaalisia haluja juuri lainkaan, kuin tunnustaa nämä tosiasiat.

Ja muuten: Klitorista ei koskaan näytetä anatomiapiirroksissa kokonaan: Vain sen kärki näkyy ulospäin ja tosiasiassa ko. kudos jatkuu pitkälle kehon sisään, eli jos näytettäisiin totuus, voitaisiin myös heti todeta että naisilla on järjestään isompi kuin miehillä.  

Lainaus sivustolta http://www.lunette.com/fi/index.php?id=115

"Tiesitkö, että vain hyvin pieni osa klitoriksesta on näkyvillä? Suurin osa paisuvaiskudoksiksesta klitoriksesta on elimistön sisällä. Kokonaisuudessaan klitoris on pidempi kuin miehen penis ja se sisältää kaksinkertaisen määrän hermopäätteitä."

;D Voi sitä raiskaaja-raukkaa..  ;D
Tosin useasti ne tyypit voi olla nykyään muutenkin vaarallisia, että ei kannata siksikään..


Sitä oon kysymyksenä miettinyt, että miten se on niin useassa kulttuurissa mennyt niin päin, että miehet ovat olleet niitä alistavia osapuolia? Johtuuko vain fyysisestä ylivoimasta vai mistä?

Fyysisestä ylivoimasta se nimenomaan taitaa johtua, mutta kulttuuriympäristöllä on suurehko vaikutus asiaan.
Maanviljelys toi meille nämä: Miesten ylivallan, naisten alistamisen synnytyskoneiksi, yksityisen maanomistuksen ja orjuuden.

Metsästäjä-keräilijät elivät (ja vielä olemassa olevat elelevät edelleen) anarko-kommunismissa, jossa päätökset tehdään konsensuskeskusteluissa, joissa vanhojen ja viisaiden/kokeneiden sana toki painaa enemmän kuin teinien, mutta kuitenkin. Alfa-urosten ainoa käyttötarve on metsästyksenjohtajina  sillä siinä hommassta tarvitaan ilman muuta selkeä hierarkia ja yksi ainoa käskyjä antava johtaja. Mutta jos metsästyksenjohtaja alfauros olisi yrittänyt ryhtyä johtamaan koko heimoa, eikä vain metsästystä, niin olisi heitetty ulos heimosta tai tapettu.

Yksityinen maanomistus ja maanviljelyksen työvoimavaltaisuus toivat vasta sellaisen tilanteen, jossa syntyvyyttä ei enää kannattanut säännöstellä (metsästäjä-keräilijät säännöstelivät), mikä vaikutti suuresti naisten asemaan. Ja yksityinen  maanomistus sai myös miehet kiinnostumaan enemmän siitä, ovatko heidän jälkeläisensä juuri heidän jälkeläisiään, koska halusivat olla varmoja että omaisuus periytyy omalle jälkeläiselle. Tämä sitten johti systeemiin, jossa naisia vahdittiin ja värvättiin myös naiset itse vahtimaan itseään ja toisiaan. Hunnuttaminenkin on kulttuuriantropologin kannalta katsottuna yksiselitteiseesti naisen merkitsemistä suvun irtaimeksi omaisuudeksi, vaikka sille mitä muita tekosyitä annettaisiinkin.

Jep, noin se taitaa olla. Naisille pitäisi järjestää ilmeisesti kursseja, joilla harjoitellaan sellaista
reaktiota, että kun raiskatuksi tuleminen vaikuttaa ilmeiseltä, ei pidä tehdä vastarintaa, vaan
tekeytyä himokkaaksi, jolloin potentiaalisen raiskaajan kalu saattaa lerpahtaa ällistyksestä
eikä fysiologisia edellytyksiä hommalle näin ollen olle??

En malta olla vielä tuomatta karmallista vinkkeliä tähän mausteeksi. Eli, jos joku joutuu raiskatuksi
(mies tai nainen), vaikuttanee todennäköiseltä, että hän on jossakin aiemmassa inkarnaatiossaan
menetellyt samalla tavoin?? Siinä mielessä raiskatuksi tuleminen on kuin maksaisi velan pois vaikka
se kuinka kirpaisee??

 ???

Taas ovelasti syyllistät syyttömiä. Vaikka edellisessä elämässä olisikin tehnyt kaameuksia, ei se tarkoita että karma kostaa aina samalla tavalla. Kuinkas diktaattoreille tai sarjamurhaajille maksettaisiin seuraavassa elämässä, tapettaisiin tuhat kertaa?

On ihan mahdollista ja hyvin todennäköistäkin, ettei raiskauksen uhrilla ole mitään törkyjauhoja pussissaan. Se on tilanne jossa sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan väärän ihmisen kanssa, eikä se ole uhrin syy, karmallinen tai mikään muukaan.

Ei toimi Sideman; ne valitsevat sen jonka ruumiinkielestä näkee jo kaukaa että on pelokas ja arka. Himokas ei auta, vaan pelokasta ja arkaa ruumiinkieltä tuottavan naisen pitäisi yhtäkkiä pikemminkin vaihtaa ruumiinkieli aggressiiviseksi ja äärimaskuliiniseksi, karjua rumasti irvistäen mahdollisimman matalalla äänellä. Ja sitten olisi myös hyvä osata lisäksi sitä itsepuolustusta jonkin verran.

Itse suosittelisin vaikka Krav Magaa, joka on ehkä se nopein tapa oppia tehokasta itsepuolustusta. Tai sitten naisten itsepuolustuskurssille, joita myös järjestetään. Ja kummallista kyllä, vaikein asia opettaa naisille on että puolustautuessa pitää tehdä itsestään 'ruma ja epänaisellinen' eli irvistää ja huutaa rumalla äänellä. Niin tiukassa on meillä se naisten koulutus siihen, että 'ellet ole koko ajan kaunis, et koskaan saa miestä.'

Vaikka raiskatuksi joutuminen olisi karman maksamista, tulee silti raiskauksia vastustaa ja estää kaikin keinoin. Tämä on karman ja inkarnoitumisen paradoksi: Vaikka jokin asia olisikin karmavelka, ei se tarkoita sitä etteikö toisten vapaaseen tahtoon puuttumista tulisi vastustaa. Karmaa kas kun ei ole pakko maksaa takaisin, vaan voi antaa karmavelalliselleen armon. Vaikka ihminen on ikävät tapahtumat ja kokemukset itselleen tilannut, on silti suositeltavaa pyrkiä toimimaan rakkaudellisesti ja vastustamaan toisten ihmisten vapaaseen tahtoon puuttuvaa toimintaa.

Mutta ihan kaikille tiedoksi:
Harmonisen konvergenssin jälkeen kohonneet värähtelyt ovat mahdollistaneet ensi kertaa ihmiskunnan historiassa sen, että kaikesta karmastaan voi nyt sanoutua irti. Tein sen itse tuossa muutama vuosi sitten ja elämä onkin muuttunut ihan kummasti rauhallisemmaksi. Mitään ihmerituaalejakaan ei tarvittu, minä vain sanoin: "Hengen nimeen, korkeimman minän kautta, täten sanoudun irti kaikesta karmastani." (Itse kuulin asiasta Kryon kanavoinnista, mutta ymmärtääkseni muutkin kanavat ovat sanoneet samaa.)

Eli nyt jos joku vielä käy päälle, hän on tekemässä itselleen uutta karmaa minun kanssani ja rakkaudellinen teko häntä kohtaan minulta on se, että estän häntä sitä karmaa tekemästä - vaikka sitten tarvitsisisin siihen puolustautumiseen väkivaltaakin.

Itse käsitän karman siten, että se on vähän kuin luonnonlaki, verrattavissa esim. Newton'in kolmanteen liikelakiin:

   Law III: To every action there is always an equal and opposite reaction: or the forces of two bodies on each other are always equal and are directed in opposite directions.

Siten käsittääkseni ei ole (tavallisen) yksittäisen ihmisen päätettävissä, toteutuuko karma (positiivinen tai negatiivinen)
täydellä voimallaan vai ei!

Ja taas: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288538201607.html

Mutta, tässä hyvä (englanninkielinen) teksti naiselta naisille, jotka elävät vielä uskontoon vetoavien miesten alaisuudessa (tarkoittanee rivien välissä näitä islam-maita, mutta jenkkikulttuurissa kristinuskokin osaa olla vanhoillisempaa kuin nyky-islam): http://www.huffingtonpost.com/soraya-chemaly/message-to-girls-about-re_b_1518849.html#slide=327551

Sideman, minulle karma on jotain ihan muuta kuin se on esim buddhalaisuudessa, saati sitten hindulaisuudessa.
Minun maailmassani karma on täysin ja pelkästään ihmisten välinen juttu:
- itselleen voi tuottaa karmaa elintavoillaan
- toisten kanssa karmaa syntyy vain kun puututaan toisen ihmisen vapaseen tahtoon

Kaikki muut tapahtumat ovat sielunsuunnitelmaa tai synkronistisesti itse luokse kutsuttuja asioita (negatiivisiakin: Pelot kutsuvat pelättyä tapahtumaa synkronistisesti pelkääjän luokse).

Vanhan energian aikana ei voinutkaan sanoutua irti karmastaan, tämä on tullut mahdolliseksi vasta harmonisen konvergenssin jälkeen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa on nyt vasta tällainen tilanne. Sen takia mitkään vanhat kirjoitukset eivät enää pädekään tässä asiassa (tai monissa muissakaan).

Tosin karmaan on aina voinut vaikuttaa yhdellä tavalla: Jos joku on minut murhannut jossain inkarnaatiossa, niin kun tulee se takaisinmaksun aika myöhemmässä inkarnaatiossa, minä voin antaa armon ja jättää takaisinmaksun sikseen. Tämä on aina ollut mahdollista ja tällä tavoin ihminen on aina voinut vaikuttaa karmaan. Mutta vasta nyt siitä voi kokonaan sanoutua irti.

Muuten se kyllä minunkin mielestäni on kuin luonnonlaki sikäli, että se on täysin neutraali, eikä arvioi tai tuomitse; se on vain syyn ja seurauksen laki. Positiivistakin karmaa voi tehdä: Jos vaikka jossain elämässä olisin köyhän taiteilijan mesenaattina ja auttaisin häntä urallaan, niin auttaisi minua sitten jossain asiassa jossain tulevassa inkarnaatiossa.

Kiitos Thuileann tuosta englanninkielisen artikkelin linkistä. Artikkeli oli aivan loistava ja sanoi kaiken tarpeellisen asiasta, lisäksi ne linkit tekstissä kauhu-uutisiin vain tukivat tekstin voimaa.

Sideman tuolla aikaisemmin kommetoi, että raiskauskin saattaisi olla "karman takaisinmaksamista". Itse olen viimeaikoina miettinyt, että saattaa päin vastoin olla niin, että sellainen uhriksi asettautumisen - kaava saattaa juontaa jopa useampiin edellisiin elämiin. Eli mistä sen sitten tietää, mitä on tapahtunut sielun inkarnaatiossa kokonaisuudessaan kaikkien elämien aikana (esim. lapsena hyväksikätetyt saattavat myös itse päätyä hyväksikäyttämään), mutta minua siis kiinnostaa henk. kohtaisella tasolla tietynlaiset kaavat ja niiden toisto.

Entä jospa sellasten naisten kohdalla, jotka joutuvat tällaisen julman, epäinhimillisen ja epäoikeudenmukaisen teon kohteeksi, onkin kyse nimenomaan siitä. Opettelemisesta eroon vuosituhansia kestäneestä naisten terrorisoinnista tai sen kohteena olemisesta. Oikeastaan on mielestäni yksi hailee, onko tämä uhri sitten ollut edellisessä elämässään sovinistisika vai ei. Pointti on se, että Tässä elämässä hänen  eteensä tuli haaste purkaa tai usia tämä kaava.

Toisaalta myös tekijä tarvitsee apua.

Eihän se oikeastaan auta rupea sotimaan sitä, että kuka on syyllinen tai kuka syyttää; se ei ole rakentavaa. Kenties tärkeämpi kysymys olisi, miten tällaisesta kaavasta voi ulos-oppia?
Ja jos ei aihe koske juuri Sinua, miksi se kiinostaa? Mitä se sinussa herättää? Miten voisit olla avuksi jollekkin toiselle, joka on esim. perheväkivallan uhri tai kokee työpaikallaan syrjintää sukupuolensa takia?

Tuli myös mieleen, että olen joskus vuosia sitten kuullut sellaisen väittämän, että maailma oli matriarkkanen ennen kuin siirryttiin (olikohan se joskus 5000 vuotta sitten) patriarkkaan. No jospa nyt sitten siirryttäisiin puolestaan sukupuoltenväliseen tasa-arvoon ja tunnistettaisiiin jumala- ja jumalatar olemus meissä kaikissa?


Minuakin muuten pisti silmään tuo kommentti naisten pukeutumisesta...Tai se puistatti. En itse pidä nykyajan muotia (esim. napafarkut) hirveän naisellisena, mutta toisaalta naisen perus-oikeus (melkeimpä vastuu) on vaalia naiseuttaan ja ihailen sellaisia rohkeita alfa-naisia, jotka täysin häpeilemättä uskaltavat esitellä kehoaan. Mielestäni se kielii tervettä itsetuntoa sekä vahvaa persoonallisuutta. (Huom: Lasten pukeutuminen on sitten eri asia... Tuntuu, että jotkut äidit tai isät ovat ihan sekaisin kun esim. pukevat 4-vuotiaan lapsen johonkin barbie-vaatteisiin.)

Voishan sitä ensiavussakin kysyä auton alle jääneeltä onnettomuus-potilaalta, että mitä hittoa sitten kävelit siinä suojatiellä?

Anyway. Mielenkiintoinen aihe.

/A

Itse taas olen miettinyt sitä, että niitä naisten-helvetti-maita tarvitaan vielä niin kauan, kun on niitä sieluja jotka ovat miesinkarnaatioissa kyykyttäneet naisia ja maksavat nyt sitten karmavelkaa kokemalla saman itse naisinkarnaatiossa. Kun naisten huono kohtelu kuitenkin koko ajan vähenee, sitä vastustetaan ja asiat ovat muuttumassa, niin ehkä tämän asian kanssa on kohtuullisen pian (tuhat vuotta on pian pitkällä perspektiivillä) kaikki tähän liittyvät karmavelat on kuitattu ja sitten se loppuu. (Riittävän moni ihminen ei usko karmaan tai tiedä että siitä voisi nyt sanoutua irti, jotta se saisi homman loppumaan aikaisemmin.)

Mutta edelleenkään tämä karmavelan maksun tarve ei tarkoita sitä etteikö naisten  huonoa kohtelua ja alistamista tulisi vastustaa.

Minä taas olen ajatellut, että tuolla baarikierroksella jne. mahdollisimman pieniin vaatekappaleisiin pukeutuminen taas viestii päinvastoin huonosta itsetunnosta. Omaa itsetuntoa haetaan sieltä seksikkyydestä ja paljastavasta pinnasta, eikä luoteta omaan itseensä viehättävänä. Toki joku voi vain pitää siitä tyylistä, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olisi suurimman osan syy pukeutua niin.


Kuitenkin, mitä mieltä olette siitä, että Islanti on kieltämässä väkivaltapornoa? Oletteko sitä mieltä, että se lisää naisiin kohdistuvaa välivaltaa, vai onko porno hyvä tapa sellaisen fetissin omaaville purkaa tarpeensa, että se riittäisi heille silloin? Itse en osaa sanoa kummin päin asiat olisivat. Missä muuten menee väkivaltapornon raja.. melkein aina jos sattuu katsomaan jotain pornosta kertovaa ohjelmaa, mukana on väkivaltaa jossain lievässä muodossa ainakin.

Okei. Sekaannuksen välttämiseksi sinun kannattaisi sitten ehkä käyttää jotakin
muuta sanaa kuin 'karma'. Esimerkiksi yoga-suutrassa se on mielestäni lähes
täysin tekninen termi ilman sen kummempaa arvolatausta.

Lienee syytä ottaa huomioon, että myös "positiivinen" karma on yogan näkökulmasta
rasite, sillä sen hedelmät täytyy tulla tänne materian tasolle "nauttimaan". Yoga-suutrassa
Patañjali käyttää attribuutteja kRSNA (krishna: musta) , shukla (valkoinen) ja trividha
(kolmenlainen: musta, harmaa[?)] ja valkoinen), tai oikeastaan kahden ekan negaatiota a-prefiksillä

YS IV 7

karmaashuklaakRSNaM yoginaH, trividham itareSaam.

(karma-ashukla-akRSNaM yoginaH, trividham itareSaam.)

Yogin karma on ei-valkoista (a-shukla) ja ei-mustaa (a-kRSNA) , muiden (itareSaam) on kolmelaista (trividham).

Tuo tarkoittanee sitä, että joogin karma on neutraalia eikä näinollen johda re-inkarnaatioon.

Pukeutuminen voi olla monen asian motivoimaa, ihan vaikka vain vaihtelunhalun. Itse muodonmuuttajana tykkään vaihdella pukeutumista ihan laidasta toiseen. Itsetuntoa voi toki hakea seksikkyydestä ja paljaasta pinnasta, mitä tuli kyllä tehtyä silloin kun se itsetunto oli hakusessa. Nyt kun se on vakaa kuin peruskallio, pukeudun välillä paljastavasti ja seksikkäästi ihan vain sen vuoksi että muodonmuuttajana minun omaan olooni ja mielentilaani vaikuttaa suuresti se mitä päälleni puen ja tavallaan harrastan sen kuulostelua miten näin vaikutan omaan oloon ja mielentilaan, minkä lisäksi tykkään tarkkailla myös ihmisten reaktioita. Ja toisinaan sitten pukeudun miehekkäästi tai armeija-tyylisesti ja molemmat koen itselleni aivan oikeiksi tyyleiksi. (Kuten myös lähes kaiken näiden väliltä.)

Väkivaltaporno ei yleensä vähennä väkivaltaimpulsseja. Samalla tavoin, kuin pedofiili saatta ensi viihtyä vuosia vain kuvien ja videoiden parissa mutta paine päästä itse tekemään himoittua asiaa kasvaa ja ajaa lopulta tekoihin. Sama voi luonnollisesti myös tapahtua väkivaltapornon suhteen, joten en näe sitä tarpeiden purkuna lainkaan, vaan itse asiassa niiden lisäämisenä.

Ja väkivaltapornoa en pidä ollenkaan fetissinä, on vähän eri asia haluta hakata seksikumppaniaan kuin kiihottua vaikkapa korkokengistä.

Minulle suurin syy vastustaa aikuisviihdettä on, että lapsuudessaan hyväksikäytetyillä on isohko taipumus ajautua joko aikuisviihdetyöläisiksi tai prostituutioon. Ja muistot hyväksikäytöstä voivat olla kokonaan itseltä piilotettuja (psyyke suojaa itseään hajoamiselta sillä tavoin), jolloin ihminen luulee ihan vain omasta halustaan valinneensa ammattinsa, kun tosiasiassa hän toistaa hyyväksikäytön traumaa kunnes se tulee pintaan ja käsitellyksi - jos ehtii: Aikuisviihdetyöläisten itsemurhaluvut ja päihdeongelmaluvut ovat nimittäin myös aika lailla ammattiryhmien huippuluokkaa.

Joka kerran kun nuorehko aikuisviihdetyöläinen tai prostituoitu hehkuttaa että hän on itse valinnut ammattinsa ja on ylpeä siitä, en voi olla ajattelematta että sellaiset piilotetut muistot harvemmin tulevat pintaan ennen kolmenkympin ikää, jos silloinkaan. Osa näistä ihmisistä toki ei omaa piilotettuja hyväksikäyttömuistoja, mutta toisilla niitä on ja silloin ei ammatinvalinta ole ollenkaan oma päätös, se on sen alitajunnassa muhivan trauman päätös.

Buddhalaisilla ja hinduilla ei ole minkäänlaista yksinoikeutta sanaan karma ja minulla on täysi oikeus käyttää sanaa itse, sillä kyse on kuitenkin edelleen syyn ja seurauksen laista, vain hieman eri säädöin kuin näissä uskonnoissa. Kanavoinneissa esim Kryon käyttää karma-sanaa samassa merkityksessä kuin minä ja on käyttänyt sitä siten jo parikymmentä vuotta. Samoin Michael kanavat aikoinaan. Tämä ei todellakaan ole minun keksintöni.

Kaikki käsitteet muuttuvat ja monipuolistuvat ajan kanssa, niin tämä karma-käsitekin. Sen kanssa pitää vain oppia elämään.  ;D Ja minä olen aivan valmis selventämään asian keskusteluissa aina kun tarvis on, joten voin senkin vuoksi käyttää karma-sanaa.

Tottakai positiivinen karma on yoga-mielessä negatiivinen asia, mutta minun käsitykseni myös sielun matkasta ja tarkoitusperistä on erittäin erilainen kuin intialaisessa perinteessä, eikä minulle inkarnaatiokierron tarkoitus ole ollenkaan inkarnaatioista vapautuminen vaan minulle tämä on mielenkiintoista elämän peliä jota sieluni tykkää pelata yhä uudelleen ja uudelleen. Ja sitten kun inkarnaatiokierto tällä planeetalla ei anna enää mitään, kun on 'valmis' niin sitten löytyy muita planeettoja ja keinotekoisia universumeja (kuten tämä meidänkin minun maailmankatsomuksessani on) joissa sieluni voi aloittaa uuden liveroolipelikampanjan.

Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista. Niin kauan kun elämä ihmiseksi inkarnoituneena tuntuu kärsimykseltä, sielulla on vielä paljon oppitunteja edessään. Sitten kun alkaa viihtyä ja se kärsimys muuttuu omaksi valinnaksi, alkaa olla oppinut sitä mitä täällä halutaan oppia.

Vai mitä sanaa itse ehdottaisit sanan karma tilalle, kun parempaa ja kuvaavampaa ei ole olemassa?

Shrii Shankara (n. 800 jaa), advaita vedaanta -filosofian kenties merkittävin hahmo, käyttää inkarnaatioiden lukumäärästä ilmausta

shata-janma-koTi (kooti).

Hän siis "niputtaa" inkarnaatiot (janma; lausu: dsanma) sadan (shata) "nippuihin".

Ilmaus 'koTi' (kooti) on sama kuin nykyintiassa 'krore' eli 10 miljoonaa:

koTi   & {-TI} f. the curved end of the bow, of claws etc., the horns of the moon; edge or point i.g., utmost degree, highest number (= 10 millions).

Noh, sata kertaa 10 miljoonaa lienee noin miljardi!

Eli mikäli Shankaraan on uskominen, reinkarnaatioita normaalisti riittää vaikka muille jakaa...?

 ???

jantUnAM narajanma durlabhamataH pu.nstvaM tato vipratA
tasmAdvaidikadharmamArgaparatA vidvattvamasmAtparam.h .
AtmAnAtmavivechanaM svanubhavo brahmAtmanA sa.nsthitiH
muktirno shatajanmakoTisukR^itaiH puNyairvinA labhyate .. 2.

Kääntäjä on "hieman" supistanut tuota lukumäärää, tai sitten hän on käyttänyt
jotakin muuta sanakirjaa:

Human nature is the hardest of creaturely states to obtain, even
more so that of manhood. Brahminhood is rarer still, and beyond that
dedication to the path of Vedic religion. Beyond even that there is
discrimination between self and nonself, but liberation by
persistence in the state of the unity of God and self is not to be
achieved except by the meritorious deeds of hundreds of thousands of
lives. 2

-- Shrii Shankara Bhagavatpaada, Viveka-cuuDaa-maNi (Crest [cuuDaa] jewel [maNi] of discrimination [viveka])

Mielenkiintoinen vähän toisenlainen näkemys diktaattoreista/joukkomurhaajista:

Jos vaikka nyt otetaan esimerkiksi Hitler, otti häneksi inkarnoitunut sielu itselleen todella rankan tehtävän: Jonkun oli alullepantava se karmea toisen maailmansodan härdelli holokausteineen ihan vain ihmiskunnan herättämiseksi huomaamaan että jotain tarttis tehdä. Samalla tavoin tähän ihmiskunnan herättämisen työhön uhrasivat itsensä kaikki ne, jotka kuolivat keskitysleireillä, heidän sielunsa oli valinnut tehdä tämän uhrauksen samoin  kuin Hitlerin sielu oli valinnut tehdä sen uhrauksen että ryhtyy diktaattoriksi ja 'hirviöksi.' Ei sellainen ole mikään helppo juttu sielulle, joka on inkarnaatioiden välillä solu jumalan ruumiissa kaikkine siihen kuuluvine ominaisuuksineen. Vähän kuin suostuisi näyttelemään pahista elokuvassa, kyllähän useimmat mieluummin sitä hyvistä näyttelisivät...

Ja toinen maailmansotahan sai aikaan YK:n perustamisen ja ylipäätään ajatuksen siitä että kansojen pitää kehittää juuri YK:n tapaisia kanssakäymisen muotoja jotta vastaavanlainen maailmanpalo ei uudestaan iskisi. Ja keksittiinpä siinä maailmansodan härdellissä myös penisilliini, mikä oli ennen nykyisen holtittoman lääkitsemisen ja antibioottiresistenssin aikaa positivinen asia. Toinen maailmansota myös käynnisti siirtomaavallan lopullisen hajoamisen ja monet entiset siirtomaat itsenäistyivät sen jälkeisen parin vuosikymmenen aikana - eli nämä kansat pääsivät vihdoin toteuttamaan ihan omaa karmaansa.

(Ja vuoden 2004 tsunamissa kuolleet sielut olivat valinneet tämän osan auttaakseen ihmiskuntaa kokemaan myötäntuntoa, huolenpitoa ja rakkautta. Samoin ne 33 päivää maan uumenissa viettäneet kaivosmiehet Chilessä, siinä tarinassa vain oli onnellinen loppu.)

Ihan kaikki ei välttämättä ole karmallista, vaan sielut voivat myös valita vapaaehtoisesti olla mukana isoissa katastrofeissa tai kansanmurhien uhreina vaikuttaakseen ihmiskunnan mielentilaan ja tunnetilaan. Ehkä nimenomaan sellaisissa isoissa katastrofeissa tai joukkomurhissa joissa kuolee satoja/tuhansia/miljoonia ihmisiä kyse onkin sielujen yhteissuunnitelmasta vaikuttaa ihmiskunnan ajatteluun/tunteisiin/mielentilaan ihmiskunnan kehitystä edistävällä tavalla ja karmankeruuta ovat pikemminkin kahden tai muutamien ihmisten väliset väkivaltahärdellit.

Lähden näihin kanavointeihin on  jälleen Kryon-kanavoinnit, mutta intuitioni ja korkeimman minäni ääni puoltaa ainakin minulle tätä asiaa siinä määrin että se on osa tämänhetkistä maailmankatsomustani.

Jotekin tämä tuntuu myös logistisesti järkevältä sikäli, että kun intialaista perinnettä en seuraa, minun näkemykseni inkarnaatioiden määrästä yhdellä planeetalla (kun peli on valmis ja asiat opittu aloitetaan uusi peli uudella pelikentällä) on jotain vähän alle tuhannesta muutamaan tuhanteen. (toiset pelaavat nopeammin kuin toiset). Eipä oikein inkarnaatiot riitä esim. siihen että jokainen keskitysleirillä kuollut jossain tulevassa elämässä tappaisi Hitlerin sielun senhetkisen inkarnaation. Tämä puoltaisi sitä että karma on yksilöiden ja pikkuryhmien välistä mutta valtavat joukkotuhot ovat tarkoitukseltaan aivan toisenlaisia, ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden tapa säätää kehitystään haluttuun suuntaan.

No puhuinkin Naisellisesti ja naisellisuutta korostaen pukeutumisesta.

Ei tosin mene mun kaalin se, että miten itsetunnon puute ja paljas pinta pukeutumisessa kulkee käsi kädessä. Mielestäni Elektrikko sanoi viisaasti "on vaiheita" pukeutumistyylissä. Eikö kaikkien tulisi saada hakea sitä omaa, juuri itselleen sopivaa tyyliä? Ja miksi paljas pinta on jollain tavalla väärin?
Eikö se pikemminin ole sellainen jumalan lahja, päivän piristäjä kun saa vapaasti katsella ja antaa mielikuvituksen hetken laukkailla..


Se on jännä, miten tässäkin viestiketjussa sitten keskitytään seksuaalisuuden mustamaalaamiseen. Onhan nyt seksuaalisuus ja omasta kehostaan nauttiminen luonnollista ja sen pitäisi olla kaikkien synnyinoiekus. Se, että jos joku haluaa ilmaista itseään sitten pukeutumalla erittäin paljastavasti niin pitäisi sekin olla sallittua; Minun mielestäni. Eihän me olla täällä tuomitsemassa toisiamme?



Sitten tämä karma-aihe, josta tässä myös sivutaan. Eikö sitä voisi vaikka rukoilla, että vapautuu karmastansa ? Ettei kenties olekkaan tarve maksaa kaikki ed. elämissä tehdyt asiat?



/A

Mulla ei ole vaiheita, vaan olen montaa asiaa yhtä aikaa. Nuorempana on vaiheita, nyt on monenlaisia tyylejä. Voin olla yhtenä päivänä minihameessa ja seuraavana reisitaskuhousuissa ja maihinnousubuutseissa. Ja molemmat tuntuvat ihan omanlaisilta eli kuuluvat omaan tyyliin. Minun tyylini taitaakin olla vain se 'muodonmuuttaja.'  ;D

Mutta joo, paljas pinta ja seksikäs pukeutuminen voi olla  yhtä hyvin oman naiseuden juhlistamista ilman mitään itsetunto, ongelmia. Ainakin minä koen sen niin. Toisaalta en ole yhtään sen vähempää soturi kun pukeudun naisellisesti, tai yhtään vähemmän nainen kun pukeudun kuin soturi. Useat vastakkaiset asiat voivat olla totta yhtä aika, jos ei itse jämäytä itseään siihen rajoittavaan tilaan, että olisi oltava jotain tiettyä ja vain yhtä asiaa.

Tämä pukeutumisen pohdintahan lähti siitä, että pukeutumisella olisi muka jotain merkitystä raiskatuksi tulemiseen. Ei muuten edes ole, tuulipukuinen voi joutua raiskatuksi ihan yhtä todennäköisesti kuin minihameinen. Pukeutuminen on vain raiskaajien ja taleban-henkisten naiset-piilooon seksistien tekosyy ja keino syyllistää raiskattua raiskaajan sijaan.

Niinpä näen melko surkuhupaisana että tämä ketju on tämän pukeutumisen suhteen vaarassa muuttua yhdeksi osaksi sitä sotaa naisia vastaan. [Vitsivaroitus!] Voitaisiinko sitä varten perustaa vaikka 'paljastavasti pukeutuvat ovat huoria ja/tai kärsivät heikosta itsetunnosta ja  ansaitsevat tulla raiskatuksi' -ketju niitä varten jotka luulevat asian vaikuttava raiskauksiin ja kokevat että uhri on osasyyllinen.   ;D  :D

Kehotan lukemaan tämän Thuileanin linkin takaa (laitan vielä tähän uudelleen) löytyvän artikkelin, jos vain enkku onnistuu:
http://www.huffingtonpost.com/soraya-chemaly/message-to-girls-about-re_b_1518849.html#slide=327551

Siellä sanotaan asiat aika lailla siihen malliin josta tykkään.

Joo. Toi huora-asenne elää vielä hyvin voimakkaasti vielä tänäpäivänä. Jos naisilla on hieman enemmän miehiä tai harrastaa vapaita suhteita tai on muuten luonteeltaan avoin ja viehättävä miesten silmissä niin johan sitä ollaan huorittelemassa. En tiedä. Oisko niin että vielä naiset kilpailee keskenään miesten huomiosta ja haluaa olla miesten silmissä viehättävä. Mistäköhän tämäkin juontaa juurensa tämä loputon halu miellyttää miestä?
Sitten jos on liian itsenäinen ja omaa hyvän itsetunnon niin ei tunnu sekään aina kelpaavan. Minulle on sanottu että koska olen niin kaunis niin en voi olla rehellinen ja ystävällinen, se kun ei vain miesten silmissä sovi yhteen. Hohoijaa.. Tykkään myös pukeutua fiiliksien mukaan tosin enimmäkseen pukeudun perusfeminiinisesti mutta silti minussa elää sopivasti pieni soturi. Nykyään olen huomattavasti rauhoittunut. Nuorempana olin ihan mahdottoman kapinallinen mutta ilman sitä en olisi selvinnyt. Nykyään naisihanteeni on lähinnä hengellinen, en pyri niinkään pukeutumisen kautta ilmaisemaan itseäni (vaikka siitä vielä nautin) vaan persoonani kautta. Elää se visio todeksi jota koen sydämessäni. Ja siinä riittääkin puuhaa koko loppuelämäksi  ;D

Niin se kehityshän on monivaiheista ja loppujen lopuksi hyvin hidasta. Tuskin ihmiskunta / maailma yössä mihinkään muuttuu, vaikka jollain tavalla nuo taivaankappaleet ovat kuulemma nyt kallistuneet siihen suuntaan, että ihmiskunnan on nyt otollisempaa riuhtautua irti sellasista matalamman värähtelytason jutuista..

Eihän hei hiuksetkaan kasva kaljusta takas ihan hetkessä. Tssä puhutaan nyt ilmeisesti jonkun ~30 vuoden syklistä, joka alkoi joskus ed. vuosituhannella ja jatkuu vielä muutaman vuoden. Joidenkin arvioiden mukaan ihmiskunnalta tulee viemään 2-3 sukupolvea "korjata" tilanne tai saada asiat jollain tavalla inhimilliempään järjestykseen.


David Icke ym. radikalistit ovat kuulemma varoittaneet, että nyt eletään vielä hyvinkin synkkiä hetkiä kun illuminati tai ne jotkut liskot kuussa yrittää viimeisillä keinoilla pitää ohjakset itsellään - Onhan se ihan sairasta sekin, että EU on kaatunut,(tilalle tullut erooPPA unioni) eikä siitä ole inahdustakaan missään..


http://luetut.blogspot.com.es/2006/09/jan-guillou-noitien-asianajaja.html

Mutta - siis takaisin tuohon naisten vainoon. Tuli meileen tämä kirja, jonka luin toissa kesänä. Erittäin mielenkiintoinen - ilmeisesti silloin joskus 16-1700 luvun vaihteissa elettiin jossain massapsykoosissa. Siis todella mielenkiintoinen kirja - ja hauska peilata sitä tämän päivän "Massapsykoosiin" (pelätään sikainfluenssaa, uskotaan politikkojen valheisiin, syödään myrykettyä ruokaa ja eletään kuin päättömät kanat kanahäkissä)


Eikö tämän päivän iltiksessä ollut artikkeli jossain Papaya Uudessa Guneassa elävältä poltetusta "noidasta", Muuten??


 :idiot2:

Joo, ei. Mä jatkan tutkimusta elävän ravinnon vaikutuksesta mun jaksamiseen ja meditoin. Jotenkin pidän tän maailman menoa naurettavana nykyään ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin raskaasti..

/A

hah, pakkohan tähänkin keskusteluun on osallistua.. :D
onkohan tuosta raiskauksen uhrien pukeutumisasiasta tehty jotain tilastoa? vai onko se vaan yleinen käsitys, että vähäpukeinen tod näk raiskataan helpommin.. mä en ainakaan usko, että se pukeutuminen siinä on se juttu niinkuin tässä on jo tätä asiaa pohdiskeltu..
kuitenkin, ristiiriitaisuudeksi tähän sanoisin, että jotenkin on tullut sellainen olo, että esim. pedofilien toimintaan tuo lasten pukeutuminen sitten taas saattaa vaikuttaa.. mitäs mieltä muut..? vai onko tässä myös se sama kyseessä kuin aikuisten raiskauksessa, että on vaan himo eikä sillä oo väliä miltä se toinen näyttää.. Asiasta nyt sen enempää selvää ottaneena tuntuu, että pedofileilla on kuitenkin jonkinlainen "kaava" ikä/ulkonäkö/sukupuoli homma siinä uhria valitessaan.. "perusraiskarille" kelpaa ihan vaan joku heikko polun varressa..

niin ja tuosta karmasta vielä.. tuskimpa se äkkikuolema jossain tsunamissa on kovin kamala kokemus ollut.. ennemminkin jotain karmaa heidän läheisillään maksettavana ehkä itselleen.. ja ajatellen tosiaan esim. noita Hitlerin "uhreja" niin ehkäpä heillä ollut jotain omaa karmaa mitä on maksettu ja Hitler ei itsessään tätä joudu maksamaan takaisin kaikille tuhansille..
ja sitten myös oonkin miettiny tuota, että jos raiskaaja on raiskattu seuraavassa elämässä osat tavallaan vaihtuu, tullaanko sitä muuttamaan jossain kohtaa niin, että kierre ei jatku, vaan karma maksetaan takaisin toisella tapaa tai ei lainkaan.. tuskin ihan hetkeen aikaan..

Niin niin. Eihän tuossa- karman kierre ajattelussa mitään järkeä ole. Eikö se tosiaan mennyt niin, että karmasta on nyt mahd. vapautua / koko sielunvaelluksen kestäneen toimintamallien TOISTO voidaan lopettaa?

/A

Enhän minä sitä tarkoittanut, että paljastavasti pukeutumisessa olisi jotain väärin. Miksi huonossa itsetunnossa olisi jotain väärin? Ei omanikaan ole mitenkään kolhuton, toteutan monia heikon itsetunnon piirteitä. Eikä siinä ole mitään väärää, vaan se on inhimillistä. Ei se silti poista sitä, että monissa tapauksissa paljaalla pinnalla haetaan hyväksyntää tai tunnetta siitä, että joku pitää itseä seksikkäänä. Tietenkään ei jokainen ja joka tapauksessa, mutta mielestäni mahdollisista syistä saa keskustella. Oman kokemukseni mukaan joku aika taaksepäin minulla oli juurikin tuon hyväksynnän hakemisen takia oli tarve kiinnittää huomiota siihen, että pukeutuminen on seksikästä. Nykyään olen huomannut, että tarve näyttää seksikkäältä on vähentynyt merkittävästi. Nykyään voin pukeutua ties miten, kunhan vain on lämmin eikä tarvitse kärsiä kylmää.  ;D Kai se on se, että kun ei enää tarvitse miestä metsästää.. Tai se, että jousimies kun oon, pidän luonnollisuudesta ja sitä kautta uskon olevani ihan yhtä naisellinen ja seksikäs. Ja olen laiska laittautumaan.  ::)

miksi ylipäätään on se ajatus olemassa, että nainen pukeutumisellaan voisi olla syyllinen.. hulluahan se on.. raiskaus ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää.. pukeutuminen voi korkeintaan houkutella jotain kännilääppijöitä baarireissulla, mutta ei raiskareita.. ne on asia aivan erikseen.. mutta tästä päästäänkin hyväksikäyttäjiin.. onko eroa raiskaajalla ja hyväksikäyttäjällä..?  oliko se ero siinä, että hyväksikäytön uhri ei ole tajuissaan tai muuten tiedostavassa tilassa..
päänsäryn tässä taas saa kun miettii tällästä kevyttä aihetta mistä ei mitään ees tiedä..

Ellei tähän jutskaan ole perehtynyt, mieluiten harrastamalla meditaatiotekniikkaa, joka mahdollistaa ns. puhtaan (eli pelkän,
sisällyksettömän) tietoisuuden kokemisen, voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta hiffata seuraavaa:

Ainakin joogafilosofian mukaan karman (sekä "hyvän" että "pahan") kasaantuminen johtuu siitä, että sielumme (tai miksi ikinä
todellista itseämme haluamme nimittää) samaistuu väärällä tavalla fyysiseen olemukseemme. Tuo todellinen itsemme (aatman
tai aatmaa, puruSa, neljäs tietoisuuden tila, jne.) ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole. Karmasta vapautuminen lienee mahdollista vain ns. valaistumisen kautta (yoga-suutrassa käytetään termiä kaivalya).

Riittäköön tämä nyt näin aluksi, kun alkaa pänniä
tämän foorumin lagaaminen. Mistähän mahtaa johtua, että kirjaimet tulostuvat viipeellä, joka tuppaa käymään hermoille?
Millään muulla foorumilla en ole tuota havainnut. Koneeni kieltämättä  on suorituskyvyltään melko vaatimaton...

Fact The suggestion of avoiding walking alone, especially at night is a common suggestion to avoiding sexual assault. However, only 9% of rapes are committed by 'strangers'. Women are raped in their homes and in their work places where they are less likely to be believed and even less likely to report. This myth can control movements and restricts freedom. This can feel like women are living under a 'curfew' and that it is a woman's responsibility to be either in or out at certain times. More than 80% of rapes are committed by known men.

Siis käytännössä lähes aina raiskaaja ja uhri tuntevat toisensa ennestään??

 :o

Itse en usko tähän ollenkaan. Jos maailmassa on 7 miljardia ihmistä niin tämän mukaan todella harva pääsee kierrosta pois. Ja mikä valaistuminen? Nämä uskonnot ja gurut on vuosisatojen ajan yrittänyt ohjata ihmisiä valaistumiseen ja vain harva näitten mukaan edes valaistuu. Miksi? Valaistuminen tapahtuu ainakin omasta kokemuksesta aina kerroksittain ja lopullinen pääsy kotiin ei ole mikään ylivoimainen juttu. Ja mistä tietää että toinen on valaistunut, eikös tämä ole aina subjektiivinen kokemus?

Naisten kilpailu miesten huomiosta ja suosiosta, sekä naisille kulttuurillisesti sallitut keinot vaikuttaa omaan elämäänsä - vaivihkainen manipulointi ja passiivis-aggressiivisuus jne - ovat tasan samat keinot, jotka ovat aina olleet ORJIEN ainoat keinot vaikuttaa millään tavoin omaan elämänkulkuunsa.

Samalla tavoin orjat esim. antiikin aikaan juonivat toisiaan vastaan kilpaillessaan asemasta isännän suosikkina ja ainoat vaikuttamisen keinot heillä olivat ne nykyään 'naisellisina' pidetyt vaivihkaisen manipuloinnin ja juonimisen keinot.

Koska olen vapaa ihminen, kieltäydyn käyttäytymästä kuin orja, vaikka kulttuurimme edelleen pitääkin naisellisina vain niitä orjan keinoja. Minä vaikutan elämääni suoralla puheella ja toiminnalla, vaikka sitten saisin sen vuoksi kuulla olevani riivinrauta, rekkakuskilesbo, tai että en ikinä saa miestä kun olen tällainen. Nämä lausumat ovat sitä jatkumoa jolla yritetään saada naiset tyytymään orja keinohin omaan elämään vaikuttamisessa. Ei kiitos.

Tästä ei puhuta tarpeeksi, naisten toistensa nälviminen ja passiviset vaikuttamisen keinot ovat aina ne, joita ovat alistetut pakotettuja käyttämään, koska muuten voi lähteä henki. Naisten tulisi joukkona irrottautua tästä orja-asenteesta, vaikka kulttuuri yrittääkin väittää heille, että se saa heidät menettämään naisellisuutensa.

Jep, ja tämä näkyy sukupuolien erilaisessa 'pelon maantieteessä:' Miehille vaarallisimpia paikkoja ovat ulkotilat, naisille sisätilat - oma tai tuttavan koti.

Naisen kannattaa siis valita kaverinsa ja puolisonsa todella huolella, tai olla pätevä puolustamaan itseään.

Minä sanouduin irti kaikesta karmastani muutama vuosi sitten (tästä kerroin aiemmin jo tässä ketjussa). Ei siihen mitään ihmeitä tarvita. Hiljennyin ja sanoin: "Hengen nimeen, korkeimman minä kautta, täten sanoudun irti kaikesta karmastani." Eämä onkin kummasti rauhoittunut sen jälkeen. Ja enää en anna kenenkään tehdä karmaa kanssani, torppaan heti yritykset puuttua vapaaseen tahtooni (sillä sitä karmaa luodaan), olivatpa ne sitten verbaalisia tai fyysisiä.

MInä en näe sielun  oppimistietä toistona ollenkaan, sillä minun maailmankuvassani kerran opittu asia pysyy: Sitä ei enää seuraavassa inkarnaatiossa tarvitse uudelleen opetella, vaan kun se tulee eteen sen muistaa, mikä näkyy ulospäin ihmeenomaisen nopeana 'oppimisena'.

Joo, uuden energian käsitykset kaikesta tästä ovatkin onneksi aivan erilaiset:
Me käymme siellä 'kotona' joka inkarnaation välissä (itse asiassa osa sielustamme on siellä koko ajan, juuri nytkin ja on täydessä yhteydessä jumalaan!).  Valaistuminen tarkoittaa sekin uudessa energiassa vain sitä, että ymmärtää olevansa luojajumala ihmishahmossa, solu jumalan ruumiista pelaamassa elämän pelia - ja pelaamassa sitä koska itse niin haluaa tehdä, ei yhtään kenenkään pakottamana. Nirvanaa ei tarvitse odotella inkarnaatiokierron loppuun, aina verhon toisella puolella tiedämme keitä ja mitä olemme ja olemme myös täydessä yhteydessä jumaluuteen, sen osasia. Harha ja unohdus on vain täällä fyysisellä tasolla ja verhon toisella puolella sielu suunnittelee siellä inkarnaatioitaan toisten sielujen kanssa kuin näytelmää käsikirjoittaen, valiten niitä oppimiskokemuksia joita ihmishahmossa tarvitsee. Ja sielu tulee tänne sitten jatkamaan elämän peliä, innokkaana ja täysin omasta vapaasta tahdostaan.

Tämähän on paljon voimaannuttavampi käsitys inkarnoitumisesta, kuin ne vanhat joiden tärkein motivaatio on ollut kontrolloida massoja jotka tuottavat eliitin elintason. Vanhat sielunvaelluskäsitykset - eritoten hindulainen - ovat nimenomaan kansan kontrolloinnin keinoja: "Käyttäydy kunnolla, tai synnyt koiraksi tai siaksi." ja "Olet harhassa jatkuvasti, myös elämien välillä, kunnes saavutat nirvanan."

Ei kiitos sellaiselle.

Minihameinen raiskauksen uhri on kyllä joku ihme myytti, jolle ei ole todellisuudessa paljon pohjaa. Raiskauksista on tehty tilastoakin ja tutkimuksia ja yleisimmin raiskaaja on ollut naisen nykyinen tai entinen puoliso tai poikaystävä. Yhtä usein raiskaus on tapahtunut jossain tutustumistilanteessa tai raiskaaja on ollut joku etäisempi tuttava. Puskaraiskaajia on alle neljännes.

http://www.haaste.om.fi/30736.htm

Pitäisikö vielä mainita, että ollessani 14-vuotias, umpisekopäinen ja hyvin aggressiivinen mieshenkilö hyökkäsi kimppuun puistossa (ulkomailla). Minulla oli päälläni verryttelyasu, joka peitti päätä lukuunottamatta kyllä koko vartalon. En ollut kuitenkaan yksin liikkeellä, äitini ja sisareni olivat mukana ja pääsimme karkuun kyseistä tyyppiä. Poliisiasiahan siitä tuli, äiti pahoinpideltiin. Arvelen, että kuka tahansa naispuolinen ohikulkija olisi tuolle sekopäälle kelvannut uhriksi.

Juurikin niin! Hindujen "Uudessa Testamentissa", Bhagavad-giitaa'ssa (Herran [Krishnan] laulussa) Krishna (= musta) toteaa aikansa
kovimmalle jousimiehelle  Arjunalle ( = valkoinen)  seuraavasti:


Chapter 7. Knowledge of the Absolute
TEXT 3

manusyanam sahasresu
kascid yatati siddhaye
yatatam api siddhanam
kascin mam vetti tattvatah

(ääntämisvinkki:

manushjaanaam sahasreeshu
kashtshid jatati siddhajee
jatataam api siddhaanaang
kashtshin maam veetti tattvatahaa)

SYNONYMS

manuSyaanaam--of men; sahasreSu--out of many thousands; kascit--someone; yatati--endeavors; siddhaye--for perfection; yatataam--of those so endeavoring; api--indeed; siddhaanaam--of those who have achieved perfection; kascit--someone; maam--Me; vetti--does know; tattvataH--in fact. (tarkensin translitteraatiota tähän sanastoon; huom: sanat ovat ilman sandhia, siksi esim. 'kascin' = 'kascit')

TRANSLATION

Out of many thousands among men, one may endeavor for perfection ( = valaistuminen?) , and of those who have achieved perfection, hardly one knows Me in truth.

Siihen aikaan kun Giitaa "kirjoitettiin",  Telluksella oli kaiketi noin 15 miljoonaa Homo sapiens'ia...

Minulle tuli aiemmin tätä keskustelua selatessani mieleen, ettei tässä oikeastaan ole kyse pelkästään naisista / heidän terrorisoinnistaan vaan koko ihmiskunnasta kokonaisuudessaan, sillä kaikissa meissähän on feminiininnen puoli.

Törmäsin sitten tähän eng. kieliseen sitaattiin, joka osu kun nappi silmään.


"Gender identity" is inconsequential from an Energy standpoint. In other words, when we view anything that is physical, we see the Energy of it, and we note that the Energy of what you call male and female is equal in all things.

--- Abraham


Niin, että sinänsä tämä aihe on todella tärkeä käsitellä, sillä sitä kautta löytyy tasapaino. Olen toistamiseen törmännyt guruihin tai opettajiin, jotka sanovat, että ellei ihmis-kunta opi arvostamaan feminiinistä viisautta on se tuhoon tuomittu...

Että siltäkin kannalta mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe.


Niin ja kiitos Sidemanille ja Elektrikolle kun avasitte vähän sitä karmanpuhdistus-asiaa. Olen muuten itsekkin puhdistanut karmaani jo jokusen vuosi siten voimallisilla rukouksilla /mantroilla, mutta jotenkin minulla nyt on vain sellainen kutina, että tässä piilee nyt sellainen minulle tärkeä syvällinen "ahaaaa-elämys". :)



/A

Sääliksi käy sitä gambialaista (?) lääkärinplanttua, joka Tauno "Tauski" Peltosen kelkkaan on lähtemässä...  :-\

Patañjali näyttäisi olevan ihan eri mieltä siitä, että karmasta voi noin vain irtisanoutua.

prasa.nkhyAne.apyakusIdasya sarvathA  vivekakhyAterdharmameghaH samAdhiH .. 29..

tataH kleshakarmanivR^ittiH .. 30..

Taimnin käännös:

IV 29. In the case of one, who is able to maintain a constant state of vairaagya even towards
the most exalted state of enlightenment and to exercise the highest kind of discrimination,
follows dharma-megha-samaadhi.

IV 30. Then follows freedom from kleshas and karmas.

vairAgya n. losing colour or turning pale; absence of passion, indifference, repugnance

 klesha m. affliction, pain, distress.

karma n. action, deed, work, esp. holy work, sacrifice, rite; result, effect; organ of sense; the direct object (g.); fate, destiny.  

Jos totean, että ehkä yksi 10 miljoonasta nykyhomosta ("sapienksesta") kykenee "saavuttamaan"
dharma-megha-samaadhin, en usko kovin paljon liioittelevani...

Muoks -- Bhagavad-giitaa, III 27

prakR^iteH kriyamANAni guNaiH karmANi sarvashaH .
ahaN^kAravimUDhAtmA [ahang-kaara-vimuudha-aatmaa]  kartAhamiti manyate  .. 3\-27..

MMY'n käännös:

Actions [karmaaNi = karmat -- sidis] are in every case  performed by the guNas of Nature.
He whose mind is deluded by the sense of 'I'  holds 'I am the doer'.

Nimenomaan. Eihän tätä naisten alistusta tapahtuisi jos joka ikinen nainen sanoisi täpäkästi että EI. Tätä selkäänpuukotusta tapahtuu koko ajan, itselleni tämä tapahtui viimeksi eilen kun naispuolinen kollega mollasi työni aivan yhtäkkiä tyhjin perustein, muiden läsnäolijoiden ollessa miehiä. Ja kerroinko jo siitä kun minua huoriteltiin töissä naisten toimesta, koska pidin korkokenkiä?

Lukiko joku tätä? http://www.iltalehti.fi/nainen/2013020716645959_na.shtml

Siteeraan:

"Härkönen pohtii kirjoituksessaan sitä, miten erikoisella tavalla nainen voi käyttäytyä ahdistavassa tilanteessa.

- Emme saa tuottaa pettymystä, vaikka meille aiheutettaisiin pettymys? Pelkäämme aina, että tulee ikävä ilmapiiri."

Siis vaikka kuinka feministiaktiivi kirjailija on, hyväksikäytön tilassa hänkään ei uskaltanut panna vastaan ja nostaa äläkkää. Uskon että se oli shokki, että ei ole tosi että joku vielä tekee tällaista. Mutta ymmärrän hyvin Härkösen reaktion. Näin syvällä tämä "kiltti tyttö"-dogma menee.

Minä en ymmärrä sitä, miksi näissä keskusteluissa aina käännytään siihen, että jos ei ajattele, että naiset saavat tehdä mitä tahansa, on joko sovinisti tai omaa sukupuoltansa nälvivä nainen. (Tässä keskustelussa ei ihan tähän ääripäähän vielä päästy, mutta lähelle.) Jos tietynlainen pelimies on sika, niin kyllä vastaavasti samalla lailla käyttäytyvä nainen on myös sika, eikä naiseuttaan toteuttava alfanaaras, jolle naiset vain huutelevat, että "go girl!". Epätasa-arvoahan tuo on. Näissä kysymyksissä siitä minkälaista seksuaalista käyttäytymistä naisilta sallitaan, on paljon kyse ihan myös siitä minkälainen seksuaalinen käyttäytyminen on keneltä tahansa ihmiseltä sen hetken kulttuurissa moraalisesti oikein. Niiden käsitysten avartamiseen keskustelu pitäisi ennemmin suunnata silloin, kuin keskusteluun naisen asemasta. Ymmärrän kyllä jos joku mies tekee valinnan ettei halua sellaista naista, joka on hyppinyt sängystä toiseen, se on ihan samanlainen valinta kuin se, että itse en halua miestä, joka on hyppinyt sängystä toiseen. Jos tämä tuntuu josta kusta väärältä, niin kyse on silloin seksuaalimoraalisten normien avartamisen halusta.  :angel:

On kai se nyt ihan eri asia haukkua miestä gigoloksi sen perusteella, että hän makaa sadan naisen kanssa kuukaudessa, kuin naisen haukkuminen huoraksi siksi että hänellä on joku tietty paita päällä tai tietyt korkokengät jalassa.

Vielä tästä naisten välisestä poliisi-menetelmästä: oletteko koskaan kuullut Irlannin Magdalene Laundries-systeemistä? Kuulin eilen siitä esitelmän ja nyt katsoin aiheesta tehdyn leffan, ja kyllä itkuraivokyyneileitä tässä pidätellään.

http://en.wikipedia.org/wiki/Magdalene_Asylum

Kyseessä on siis alkuaan rehabilitointikeskus, mutta mielisairaala/vankilaksi muuttunut "langenneiden naisien" keskus. Sinnehän sitten lähetettiin mm. naimattomat äidit, prostituoidut tai ainakin he jotka sellaisiksi nähtiin, naiset jotka koettiin liian houkutteleviksi miehille, raiskauksen ja insestin uhrit jne. jotka sitten tekivät koko loppuelämänsä orjatyötä keskuksen hyväksi. Sisällä laitoksessa ruumiilliset rangaistukset, nöyryytys ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä. Ja mikä pöyristyttävintä, viimeinen näistä paikoista suljettiin vasta 1996.

Aiheesta on tehty leffa: http://www.youtube.com/watch?v=IhXKI9tAI_M
Joni Mitchell kirjoitti tästä laulunkin: http://www.youtube.com/watch?v=m_KK6qOlb30

Näissä keskusteluissa usein puhutaan siitä, että naiset, jotka makaavat useiden miesten kanssa ovat naiseuttaan toteuttavia ja kannustusta ansaitsevia. Naista ei saa moittia siitä, eikä mistään vapaasta seksuaalisuudesta, mutta miestä kuitenkin saa (perusteluna se, että miesporukat kuitenkin kannustavat kaatoihin, joka lopulta outo peruste, sillä jos mies käyttäytyy sikamaisesti, niin miksi naisenkin pitäisi. Lopulta myöskään paljon kaataneita miehiä ei monissa piireissä samalla tavalla arvosteta, joten peruste on turha). Tällä ei ole mitään tekemistä vaatetuksen perusteella haukkumisen kanssa, ei sitä voi edes verrata siihen. Jos tasa-arvokeskusteluissa sanoo pienenkin sanan naisen käyttäytymistä vastaan, se on jotain kamalaa. Mitä ihmeen tasa-arvoa se on?


muok. Minua hieman hiillostaa tämä tasa-arvo aihe, sillä meidän pitäisi jo nyky-yhteiskunnassa (ainakin täällä Suomessa siis) olla päässyt yli siitä ensimmäisestä vaiheesta, jossa radikaalisti kapinoidaan ja mennään ääripäähän. Odotan sitä oikean tasa-arvon aikaa, jolloin yhtä lailla miehiä sekä naisia arvostellaan heidän tekojensa perusteella, eikä siinä ole kenenkään mielestä mitään rasistista.

Kuinkahan paljon miehetkin saavat pukeutumisensa perusteella kuunnella ivailuja, vaikkapa homottelu on aika yleistä ollut? Tiukemmat rajat pukeutumisessa mielestäni miehillä on.. Ei se seksuaalikulttuuri, jossa miehekkyys mitataan kaatojen määrällä, ole miehillekään kuitenkaan mitenkään helppo juttu. Ongelmia on, huorittelu on yksi selkeä ongelma, mutta hieman perspektiiviä siihen vain, että ei se ole pelkästään naisiin kohdistuvaa.

Itse olen huomannut että naisten kesken vielä elää tämä kevytkenkäisen ja huoran nimittäminen helposti jos sattuu olemaan hieman enemmän vapaita miessuhteita, tai jopa muutama yhden illan juttu.
Sinkkuaikana minun täytyi todeta että olen seksuaalisesti hyvin vapaa ja sallin itselleni vapaita suhteita kunnes löydän sen sopivan miehen. Eikös tässä nimenomaan raktkaise motiivi, ei miesten määrä?
Itse kohtelen tapaamani miestä hyvin (olen ystävällinen, kohtelias, rehellinen jne.) ja jos kaksi aikuista, sulassa sovussa ja ystävällisesti haluaa läheisyyttä ja seksiä yhdeksi yöksi ilman sitoumuksia niin mitä hemmetin vikaa siinä on. Ja tämä oikeuttaa toisia nimittämään minua vallitsevan kulttuurin mukaan vaikka aina pitäisi suhtautua niin, että yrittää ymmärtää jokaista yksilötasolla vaikka olisi kuinka kevytkenkäinen toisten silmissä. Teot ratkaisee joo, mutta motiivi pitäisi, ainakin minä pyrin siihen, olla mahdollisimman puhdas ja arvostava toista kohtaan. Ja tiedän naisia jotka ovat todella ihastuttavia ja viehättäviä ja aitoja. He rakastavat miehiä ja innostuu heistä ja haluaa tutustua heihin, en kuuna päivänä voisi kutsua heitä kevytkenkäisiksi koska se miten he tämän toteuttaa on niin ihastuttavaa että ymmärrän heitä hyvin. He nauttii miehistä puhtaasti ja aidosti ja miehet nauttii heistä.
Minua ei haittaa ollenkaan vaikka miehellä olisi ollut paljon naisia. Itseasiassa he ovat saanut rutkasti kokemusta naisista ja se on mielestäni hyvä asia. Jos todella mies tai nainen on sika, sitten on.
Ja pitää vielä mainita että Anna Bergin kirjassa Jeesus nimenomaan kehoittaa naisia ja miehiä löytämään seksuaalisesti sopivan kumppani itsellensä, että siinä ei ole mitään vikaa. No, sehän saattaa vaatia harjoittelua  ;) ;D

Luulen, että tuo on paljon kiinni seksuaalinormistosta ja kristillistä perua olevassa käsityksestä, että seksi on syntiä.


Itselleni seksi on taas hyvin intiimi juttu, jolloin en oikein kunnolla pysty sitä vapauttamaan, eikä tarvitsekaan, se sopii minulle, vapaampi meininki jolle kulle toiselle. Samoin haluan miehen, joka suhtautuu seksiin jokseenkin samalla tavalla, jotta se sujuisi yhteen. Olen miellyttämisen halusta mennyt aikaisinkin lakanoiden väliin, mutta se vain ei mitenkään sovi minulle kuitenkaan. Noin alkaneet suhteet ovat kaatuneet nopeasti, koska en ole tuntenut oloani mukavaksi. Voin rehellisesti sanoa, että en halua miestä, jolla on runsaasti yhden yön juttuja. Se ei tunnepohjalla synkkaa yhteen, kun suhtautuminen on niin erilainen.

Muutekin, jos puhutaan miehestä, jolla on rutkasti kokemusta naisista ja se on hyvä juttu, niin hyvä juttu se on silloin, jos on muutama pitkä suhde takana, sillä silloinhan mies on oikeasti oppinut jotain naisten kanssa olemisesta. Ei se sata kaatoa opeta yhtään mitään.   ::)

Sikamaisuudella tarkoitinkin tiettyä pelailua, mikä yleensä on toisia loukkaavaa ja siihen kannustetaan naisiakin kostomielessä lähtemään. Mutta tämä vapaan seksuaalisuuden toteuttamisen hyväksyminen ei ole vielä kunnolla ottanut sijaa kulttuurissa, vaikka sinne päin onkin menty, ja osansa rajoituksista saavat myös miehet.

Minulla on sellainen käsitys, että naisten ollessa kuukautiskierron hedelmällisimmässä vaiheessa heitä
kiinnostavat alfa-urokset, joilla todennäköisesti on mahdollisimman hyvät geenit olemassaolon taistelun
näkökulmasta.

Niinpä alfa-urosten lienee mitä helpointa saada naisia petikavereikseen ilman sen kummenpaa
yrittämistä, olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Siispä sellaisilla heteromiehillä, jotka naisia eniten kiinnostavat tuossa em. vaiheessa,  lienee usein
pilvin pimein seksikumppaneita?

 ???

Sideman, pitää muistaa että monella naisella on olemassa omat käsityksensä siitä, mikä on alfauros. Mua hlökohtaisesti esim. ällöttää lihaskimput ja muut fyysisesti voimakkaan näköiset miehet, joita biologia pitäisi alfamiehenä. Mua viehättää itse asiassa androgyyniset miehet, joissa löytyy joku naisellinen kasvojen piirre tai pitkät hiukset etc. joita biologia taas pitää vähintäänkin beetauroksina.

Minusta aktiivinen, ei-sitoutumaton seksielämä ja sen leimaaminen sikamaisuudeksi, olipa kyseessä mies tai nainen, on kertakaikkiaan väärin jo siinä, että mitä se kenellekään loppujen lopuksi kuuluu, kuinka monta kertaa ja kuinka monen ihmisen kanssa sitä makaa. Tämä on merkki siitä pakko-monouskollisuudesta, jota avioliiton instituutiollakin yritetään suojella, mutta utopiaa sekin on, sillä noin puolissa avioliitoissa sorrutaan ennen pitkää pettämiseen. Tämä ihmisen omistus on taas perua, tattadaa, patriarkaatin naisten omistuksessa, on vain kääntynyt tässä feminismin aikana molemminpuoliseen omistukseen, jolloin tuloksena on lähes pakkomielteinen yhteinen vankila jossa toista vahditaan yhtenään (Hei kulta, missä oot? Kenen kans?). J. Jack Halberstam kirjoitteli tästä uudessa kirjassaan hyvin.

Mulla ei ole sitoutumista vastaan yhtään mitään. Mutta mulla ei ole myös ei-sitoutumista vastaan yhtään mitään, en pidä asianani saarnata moraalisääntöjä toisille kun tiedän, että suurin osa niistä on peräisin älyttömistä uskonnollisista, kansantaruisista tai muista fiktiivisistä lähteistä, joista ei voi kunnollista keskustelua muutenkaan rakentaa, koska se menee aina kivien heittelyyn jossa kukaan ei kuuntele ketään paitsi itseään ja omia uskomuksiaan.

Markiisi de Sade sanoi aikoinaan: nai, tyttö, nai! :) Mutta tarkoitti toki myös miehiä. Tuohon aikaan naisilla ei niin ollut siihen mahdollisuutta. Eli, kummallisella tavalla, markiisi de Sade sattui olemaan myös feministi ;)

Ah, alfa-uros, tuo äärimmäisen väärinymmärretty käsite.  ;D

Metsästäjä-keräilijät elelivät anarko-kommunismissa, jossa asiat ratkaistiin konsensuskeskustelulla. Niitä alfoja tarvittiin kyllä metsästyksenjohtajiksi, siihen hommaan tarvitaan hierarkia, mutta jos tällainen alfa olisi yrittänyt ryhtyä pomottamaan muutakin kuin metsästystä, olisi tapettu tai heitetty ulos heimosta. Tämä on kohtuullisen uusi löydös, nykyisetkin metsästäjä-keräilijät toimivat näin ja aiempi 'alfa-johtaa-laumaa' luulo johtuu siitä että monilla muilla kädellisillä on näin. Ei ihmisellä luonnontilassaan, eli metsästäjä keräilijänä. Sitten kun rupesi tulemaan omaisuutta joka periytyy (ensin karjaa sitten maanviljelyn alettua maaomaisutta) tulikin kuvioon huomattavasti hierarkkisempi valtarakenne, joka sitten toi muassaa erittäin paljon kaikenlaisia ikäviä asioita - varsinkin naisten kannalta.  On ihan turha vedota siis luonnotilaan ja väittää että alfaurokset saavat parhaat naarat: Simpansseilla ehkä, mutta ei luonnontilassa elävällä ihmisellä.  :)

Ja alfan määrittely on myös oma asiansa: Dominoivat yksilöt tuottavat aivan erilaista äänenkäyttöä ruumiinkieltäkin kuin alistuvat ja dominoivaa ruumiinkieltä tuottava sitkeä pikkumies voi hyvin tuijottaan kumoon ja antautumaan ison beta-uroksen, joka on luonnostaan arka. Isot lihakset ja suuri koko ei ole aina automaattisesti alfa, pieni koko ja lihakset ei ole automaattisesti beta. Tutkimusten mukaan nuoremmat naiset tykkäävät enemmän naisellisia piirteitä omaavista miehistä ja iän mukana naisten miesmaku muuttuu maskuliinisempaan suuntaan. Samoin ovulaation aikana halutaan maskuliinisempaa ja muina aikoina vähemmän maskuliinista.

Se, että jotkut naiset innostuvat sikamaisesti käyttäytyvistä tai rikollisista miehistä on osoitus lapsuudenkodin toimintahäiriöiden aiheuttamien traumojen olemassaolosta näiden naisten psyykessä, ei siitä että ko.  miehet olisivat jotain houkuttavia alfoja.

Sitoutuminen versus sitoutumaton seksielämä:
Minulla ei ole mitään oikeutta arvostella yhtään kenenkään yhtään mitään seksielämää millään tavoin, jos kyseinen seksi on molempien osapuolten vapaasti haluamaa. Samalla tavoin minun seksielämäni ei kuulu kenellekään ja jokainen joka sitä ryhtyy arvostelemaan määrittyy sivistymättömäksi törpöksi minun henkilökohtaisessa arvioinnissani.

Huora-nimittelyn tarkoitus on ollut pitää naiset ruodussa ja ojennuksessa, maanvlijelyksen alkamisen jälkeen miehet alkoivat vahtia naisiaan ja naisetkin värvättiin vahtimaan naisten siveyttä, tarkoituksena varmistaa että kun on omaisuutta joka periytyy aina vanhimmalle pojalle ja kyttäämisen tarkoitus on varmistaa että se vanhin poika on varmasti sen parta-patriarkan oma poika...  Taloudelliset tekijät olivat siis taustalla, kuten niin usein muulloinkin kun asiat ovat menneet perusteellisesti pieleen.  Ja sen vuoksi naisia vahdataan enemmän kuin miehiä tässä suhteessa.

Jokainen nainen joka lähtee siihen itse mukaan on tällöin tekemässä naistenvahtimistyötä patriarkkojen isyyden varmistamiseksi, tämä siis on ollut se alkuperäinen tarkoitus. Ehkä huorittelunhalut - tai edes sivistynein sanankääntein annetun arvostelun halut - vähän vähenisivät, jos naiset olisivat tietoisia tästä. Nykyisin tästä ei olla enää tietoisia, koska sillä ei ole enää käytännön merkitystä, mutta minulle silti naisten siveyttä vahtivan naiset (ja tietysti  myös miehet) - tehtiinpä se millä tekosyyllä tahansa - ovat patriarkaatin kätyrejä, vaikka sitten aivan tietämättään.

Hyvää tekstiä omasta näkökulmastaan, mutta tartun tähän lauseeseen, koska en ole siitä samaa mieltä. Ihmisillä (miehet ja naiset), jotka vahtivat toisten ihmisten (miesten ja naisten) siveyttä, on mielestäni aivan tasapuolinen halu vahtia kaikkien ihmisten siveellisyyttä ja tuomita kaikki epäsiveelliset. En ymmärrä millä tavalla tämä liittyisi mitenkään pelkästään naisten vahtimiseen. Minusta seksuaalikäsitysten tiukkuus kevenisi paremmin, jos niistä ei saarnattaisi pelkästään naisia alistavina, vaan ihan jokaista ihmistä rajoittavina, sillä ne rajoittavat kyllä myös miehiä.

Oma mielipiteeni (josta saa olla erimieltä, koska on hieman raju jo) on että tämä naisten oikeuksien puolesta puhuminen sellaisissa kulttuureissa, joissa tasa-arvoa on jo mukavastikin, keskittyy aivan liikaa naisten oman navan ympärille. Ei sillä marttyyrisellä tavalla enää luoda tasa-arvoa, että nainen on aina uhri ja mies alistaja. Kyllä se tasa-arvo alkaa pikku hiljaa syntyä siitä, että ymmärretään millä tavalla kumpaakin sukupuolta nykyään alistetaan.

Tjaah, minä olen nähnyt aina jotain epäselkeää siinä, että naisten oikeuksia tuodaan ilmi niin radikaalisti...siiis nimenomaan tälläisessä paikassa kuin Suomi, jossa jo asiat alkavat olla ihan tolillaan...eri asia on Lähi-itä yms. paikat, joissa siellä on nimenomaan naisiin kohdistuvia hirveyksiä paljon...siellä onkin ehkä keskittyättävä ensin naisiin selkeästi, jotta asia menisi perille, mutta siis; viesti voisi upota paljon hedelmällisempään maaperään, jollei niin pontevasti tuotaisi esiin NAISTEN asemaa, vaan nimenomaan ihmisten. Ihmisoikeuksia, ei minkään erityisryhmän...en toki lähde väittämään, että naiset olisivat jokin erityisryhmä, mutta sellaisena se helposti sitten otetaan, ja myöskin vastakkainasettelua syntyy heti. Tasa-arvosta tulee heti mieleen naiset vastaan miehet, mutta siitä pitäisi tulla mieleen ihmisten välinen tasa-arvo.
Pääpointti ei siis saisi olla se nainen, vaan se asia.

Tämä vanha syntyhistoria ja tarkoitus naisten siveyden vahtimisessa näkyy juurikin niissä vanhanaikaisissa käsityksissä, että mies jolla on paljon naisia on 'kova jätkä' ja nainen jolla on paljon miehiä on 'huora.'

Ne, jotka vahtivat kaikkien siveyttä ja sänkytottumuksia ovat sitten ihan oma porukkansa. Itse käsitän heidät lapsisieluiksi, eli vielä siinä sielunkierron vaiheessa olevina, että vasta on ymmärretty ihmisyhteisössä elämisen vaativan jotain sääntöjä ja siinä mentykin sitten niin örveriksi, että heillä on pelko 'jumalan kostosta' jos aivan kaikki - siis muutkin kuin heidän uskonsa tms. jäsenet - eivät noudata juuri niitä sääntöjä joita heidän ikioma ja ainoaksi todelliseksi uskomansa jumala antaa.

Näen siis tässä olevan kaksi eri vahtaamisen tapaa.

Patriarkaatti alistaa kaikkia paitsi johtaja-uroksia, se siis alistaa kaikkia naaraita, kaikkia beta-uroksia, kaikkia seksuaalinormeista poikkeavia jne.

Mutta edelleen se nuori nainen ei saa työpaikkaa koska on lapsentekoriski ja naisvaltaisilla aloilla on pienemmät palkat ja vielä neuvotteluissa vaaditaan uhrautumista, kuten sairaanhoitajilta. Ihan turha puhua suomessakaan ainakaan taloudellisesta tasa-arvosta, vaikka naisia ei täällä hunnuteta tai silvota. Huoltajuusasioissa sitten taas on toisin päin epätasa-arvoa, mutta saataisiinkos hei ehkä miesten tasa arvoisuutta etenemään siinä myös siten, että nostettaisiin sosiaalityöntekijöiden palkkojan niin, että saataisiin siihen hommaan myös enemmän miehiä ja miesnäkökulmaa? Humoristisesti naisvaltaisen alan huonompalkkaisuus ja siten naisvaltaisena pysyminen aiheuttakin sitten miehille epätasa-arvoa huoltajuusasioissa... (joku voisi sanoa että karmaa, mutta antaa nyt olla)

Jaa, eli suomessa voisi vaikka tukistaa ja läpsiä  myös lapsia pikkuisen, kun muualla niitä hakataan oikein kunnolla?
Ja kun muualla raiskattuja naisia kivitetään, niin meillä ei saisi vaatia raiskaajille kovempia rangaistuksia?
Ja selityksellä 'koska Afganistanin ja Saudi-Arabian naiset' voisi vaatia etteivät Suomessa naiset saisi vaatia  yhtään mitään parannuksia yhtään mihinkään. Sehän se logiikka tuossa yllä olevassa lainauksessa on.

Ikinä ikinä koskaan ei saisi käyttää uudistusten ja asioiden kehittämisen vastustamiseen sellaista argumenttia että 'mitäs nyt vaahtoatte, muuallahan on asiat vielä huonommin.'

Monilla alueilla afrikassa on käytännössä vielä orjuutta. Kehtaisitteko käyttää sitä argumenttina vastustaaksenne sitä että pätkätyöläinen vaatii parempaa palkkaa ja työsopimusta? Ellette kehtaisi, niin älkää torpatko tasa-arvotyötä suomessakaan sen perusteella millaista naisilla on vaikkapa nyt Afganistanissa.

Ei, Ekle, nyt menit sujuvasti sinne olemattomaan rivienväliin.
Sinnehän voi mennä jos haluaa saivarrella, en suinkaan sitä tarkoittanut, ettei Suomessa olevista ongelmista voisi puhua, kun muualla on pahempia, en tietenkään.
Taisit kiehahtaa heti alkumetreillä...luehan uudelleen :)

Ei, kun en vain ymmärrä millä perusteella Suomessa on sellainen tasa-arvo kaikilla alueilla että ei saisi tuoda naisten oikeuksia esille niin radikaalisti kuin tuodaan. Pohjoismaat ovat suunnilleen ainoa paikka tällä planeetalla jossa niin voi tehdä, eikä se että muu planeettamme on minun näkökulmastani naisten helvetti, tee vielä pohjoismaista naisten paratiisia

Miksi ei saisi tuoda naisten oikeuksia esiin radikaalisti?
Miehet tuovat omia vaatimuksiaan myös, ala Henry Laasasen 'nuorille naisille työvelvollisuus bordelliin, ettei nuoret miehet jää ilman..."

Lisäys: Yksi esimerkki joka ratkaisisi monta ongelmaa:
Jos äitiyden kustannukset jaettaisiin ihan konkreettisesti äidin ja isän työnantajan välillä (yleensä se isä kun on tiedossa), niin silloin nuoret naiset ja miehet olisivat yhtä suuri riski työnantajalle ja naisten syrjintä tällä perusteella loppuisi. Mutta ei, jotain järjetöntä yhteiskunta pyörittää rahsumman kauttaan systeemiä kyllä on tuohon ehdotettu, mutta mikä estäisi velottamasta äitiys- ja vanhempainlomien kustannuksia ihan 50/50 molempien vanhempien työnantajilta, ihan konkreettisesti.

Välikysymys! (Onpas tämä ketju liekeissä..  :o 7 viestiä pukannut lisää kun olen miettinyt omia sanojani! )

Ei kai se uskollisuus vain ulkopuolelta sanelluista säännöistä (kansantaruista, uskonnoista tms.) tule?
Avoimet suhteet sellaisina, että kaikki osapuolet ovat tietoisia siitä missä mennään ja hyväksyvät sen, ovat tosi kaunis ajatus - hellyyttä ja seksiä ja iloa luulisi piisaavan ja aina saa uudelleen kokea ihastumisia ja rakastumisia ilman että siinä on mitään "sääntöjen vastaista".
Mutta mitäs kun ihmiselle on aika luonnollista tulla mustasukkaiseksi ja loukkaantua, kun rakastettu jakaa intimiteettinsä muidenkin kanssa?


Minäkin väittäisin, että on meneillään sota ihmistä vastaan. Naisia, miehiä, lapsia, ketä vaan joka osuu sorron (tai sen yrityksen) kohteeksi kun toiset haluavat seistä toisten päällä. Ei se missään nimessä hyväksyttävää ole, ja puhua pitää, mutta yhtään ryhmää ei pidä kohdella kuin sen jäsenet olisivat ihan ainoita jota sorretaan ja muut huitelisivat kuinka tahtovat vain koska ovat syntyneet johonkin toiseen ryhmään.

Ongelmia pitääkin tuoda esille, ja niistä puhua, mutta keskustelu olisi varmastikin hedelmällisempää, mikäli keskityttäisiin ongelmiin ongelmana. Sehän se olisi todellista tasa-arvoa, ettei se olisi ongelma sen tähden että kyseessä on nainen, vaan ongelma on, kohteen sukupuolesta taikka muusta habituksesta riippumatta.
Jos  kyseessä on vaikkapa palkkaavan yrityksen taholta asia, että ei palkata pätevintä hakijaa koska tämä on nainen. Niin ongelmanhan pitää olla silloin se, että yritys harrastaa pätevyysvaatimuksen ohittavaa valikointia, rasismia, syrjintää, mitä ikinä, ei suinkaan se että hakija on nainen. Ongelma on sama, vaikka hakijaa syrjittäisiin seksuaalisen suuntautumisen taikka ihonvärin,iän, minkä vain; perusteella.

Kuuhilda muotoili asian hyvin,
kun tuodaan esille voimakkaasti pelkästään naisten oikeuksia, se aiheuttaa vastakkainasetteluja, mikä ei luo hedelmällistä maaperää asioiden parantamiselle oikeasti,
kun taas puhutaan ihmisten oikeuksista, se yhdistää ja siten on mahdollisuus, että asioita oikeasti lähdettäisiin parantamaan.

On huono, jos asetelma on sellainen, että on tietty uhri-ryhmä ja tietty vihollis-ryhmä, silloinhan muodostuu vain syyttelyä puolin ja toisin.

Olen samaa mieltä tässä, mutta aiheesta yleensä on vaikea kommentoida siksi, että en tiedä miten omasta tahdostaan vapaissa suhteissa olevat kokevat asiansa. He voivat olla todella tyytyväisiä ja ei siinä mitään, hyvä silloin. Minulle silti on luonnollisempaa yksiavioisuus, ja toisaalta on loukkaavaa jos vapaamman rakkauden kannattajat haukkuvat minua kehittymättömäksi, koska tunnen mustasukkaisuutta ja haluan olla intiimisti vain yhden ihmisen kanssa, ja haluan että meillä on sopimus siitä, että olemme vain toistemme kanssa. Se on minusta elämänvalinta, joka riippuu siitä mikä tuntuu kenellekin luontaisemmalta, eikä kumpikaan ole toista kehittyneempää.

Ihmisten tulisi ymmärtää että joka ikisellä on aivan itse oikeus päättää näistä asioista, mikään ei ole oikein tai väärin tai parempaa tai huonompaa näissäkään asioissa, se on jokahitten sydämen asia...mutta eipähän sitä vain ymmärretä. Ja siis ilman muuta voi olla ja on seksuaalista väärinkäyttöä...sekä "uhrina" että väärinkäyttäjänä, se on aivan eri asia kuin nämä polyamoriset suhteet. Asia erikseen.Väärinkäyttö on ongelma, oli se sitten melkein missä tahansa asiassa. Sellaiseenkaan ei voi puuttua kuin ihminen itse, lopulta, mutta siinä häntä voi toki koettaa auttaa ja tukea.

Ja muuten, minusta se on vanhentunut tai yksipuolinen käsitys, että mies on kova jätkä ja nainen huora. Tietyissä piireissä mies voi olla kova jätkä, mutta toisissa se ei ole niin. Ajatellaan esimerkiksi kolmi-nelikymppistä poikamiestä, jolla on paljon kaatoja takana, mutta ei pitkiä suhteita. Harvemmin sitä puhutaan kovasta ja ihailtavasta jätkästä silloin kuitenkaan. Ne on vain niitä miesten känni-iltojen juttuja, joista palataan taas takaisin kotiin.


ja muok. tämä ei siis ole mikään kannanotto, vaan esimerkki.  :)

Riippuu kovasti piireistä. Edelleen taitaa olla niin että urbaanissa ympäristössä ollaan suvaitsevaisempia ja haja-asutusalueilla puolestaan paitsi kytätään kaikkia, myös arvostellaan heidän elämänvalintojaan. Jo pari tuhatta vuotta sitten uudet asiat tulivat ensin kaupunkeihin: Esimerkiksi sana 'pakana' tarkoittaa maalaista, koska kristinusko vakiintui ensin kaupungeissa. Pidettiin rahvaana maalaishommana harjoittaa vanhempia uskontoja...  :)

Tuo onkin mielenkiintoista, sillä vaikka Hkistä puhutaan usein negatiivisesti, ja siellä oikeasti onkin omat negatiiviset puolensa, niin pk-seutu oikeastaan on kaikkein suvaitsevaisin paikka missä kaikenlainen erikoisuus hyväksytään paremmin (vaikka esim. täällä Treelläkään ei ole hirveän ahdasmielistä, niin kyllä Hkissä silti on erilaista tämän suhteen). Kai se on vain siinä, että mitä isompi kaupunki, sitä enemmän erilaista porukkaa sinne tuppautuu yhteen ja on pakko yrittää elää sovussa.

No, tästä aiheesta jos enemmän jatkaa, pitää perustaa oma ketju.  :) Mutta tätä juuri olen miettinyt aika paljon, mies kun on kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja sitä kautta kaikkea mielenkiintoista tähän liittyen tullut esille. Ja miten voi olla todella juurtunut Helsinki-viha, vaikka ei ole käynyt siellä kuin kerran joskus?

Joo eihän se haittaa, jos oikeasti ollaan tyytyväisiä tilanteeseen.

Itse olen tuntenut nyt 9 vuotta ihmisen, joka on jo ennen tutustumistamme valinnut elämäntavakseen polyamorian, koska hän halusi ihastumisen ja rakastumisen tunteiden olevan itselleen sallittuja joka tilanteessa.
Noh, monta muutakin ihmistä olen tuntenut yhtä kauan, mutta yhdenkään sydämen en ole nähnyt särkyvän yhtä monesti ja usein (joskus suree montaakin mennyttä tai olevaa suhdetta yhtäaikaa) kuin hänen. :-\

Myös olen psykiatrian ammattilaiselta kuullut, että eivät nuo tapaa pitkiä aikoja toimia niin että kaikki olisivat tyytyväisiä, koska ihmisen omistushalu ja mustasukkaisuus on niin tavallista.

En väitä etteikö joku jossain saisikin sitä toimimaan. Sitä vaan juuri, ettei se automaattisesti ole parempaa kuin yhteen ihmiseen kerrallaan "rajoittuminen" (minkä tosiaan itsekin valitsen vallan mielelläni).

Yksiavioisuus versus polyamoria:
Minä en ymmärrä miksi asian pitäisi kiinnostaa ketään muuta kuin suhteen osapuolia. Ja tämä koskee niin yksiavioisia kuin polyamorisiakin suhteita. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat mukana vapaaehtoisesti, niin mitä mikään kenellekään ulkopuoliselle kuuluu?

Toisille sopii toinen, toisille toinen. Joku voi tarvita polyamorisen suhteen huomatakseen olevansa yksiavioinen, joku voi tarvita yksiavioisen suhteen huomatakseen olevansa polyamorinen. Jokainen ihmissuhde - millainen tahansa - on oppimiskokemus joka auttaa määrittämään mitä elämältä jatkossa haluaa, mikä sopii mikä ei.

Koen juurikin sellaisena haja-asutusalue-kyttäämisenä ylipäätään sen että kukaan pohtii muita kuin omia ihmissuhteitaan. Jopa teoreettiselta kannalta, on mahdollista kyllä listata etuja ja haittoja molemmista ja saada siitä aikaan mielenkiintoinen keskustelu, mutta kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi lopulta antaa mitään neuvoja tai ohjeistuksia koska kaikki ovat erilaisia.

Minä olen muuten kykenemätön tuntemaan mustasukkaisuutta. Siinä kohtaa kun muut tunteva ko. tunnetta - ja se että minut saisi sitä tuntemaan jos ylipäätään kykenisin, vaatisi ihan konkreettisen toisen kanssa vehtaamisen, sillä omaehtoisesti en aavistele toisten sellaista tekevän - minä tunnen surua ja osattomaksi jäämisen tunnetta ja aivan oma-aloitteisesti totean 'okei leikkikää keskenänne, minua lakkasi juuri kiinnostamasta'  sekä poistun takavasemmalle. Ymmärrän tunteen älyllisesti, mutta en tunnetasolla. Siitä huolimatta olen ehdottoman yksiavioinen - ihan vain sen vuoksi että jos en ole partnerilleni se kaikkein kiinnostavin johon hän haluaa panostaa ilman muita häiriötekijöitä, hän lakkaa välittömästi kiinnostamasta minua. Ihan ilman sitä mustasukkaisuutta siis.

Minua ainakin kiinnostaa toisten ihmisten parisuhteet, hyvin monessa mielessä. Ei yleensä ottaen ventovieraiden, mutta elämässäni olevien ihmisten, koska se on ihmisille hirmuisen tärkeä asia ja suuri osa elämää.
Ja kyllä sittenkin ventovieraidenkin, sillä minua kiinnostaa jos on vaikka kyseessä polyamoria, taikka sitten homopari, että millaista se elämä on ja miten se poikkeaa ja millaisia haastetia tuollainen henk.koht. elämä tässä yhteiskunassa asettaa, ja vaikka mitä. Tai että mitä parsiuhteelle on tapahtunut jos toinen puoli on vaikkapa sairastanut syövän, tms.
Mutta, minä asunkin haja-asutus alueella..tai ainakin hyvin lähellä :D

Nojoo, jos läheinen ihminen erikseen haluaa kanssani parisuhteestaan jutella, niin mikäs siinä. Sen sijaan selän takana juttelu toisten parisuhteista on usein....höö, parempi että jätän vain sanomatta.  ;D

Mediahan suoltaa meille kyllä paljon tarinoita erilaisista ihmissuhteista ja toiset ihmiset tykkäävät ruotia parisuhteidensa yksityiskohtia ihan blogeissakin. Elämme sellaista aikaa, että on valtavasti ihmisiä jotka ihan vapaaehtoisesti haluavat tuoda esiin omia parisuhteitaan, niiden erikoispiirteitä ja elämäänsä niissä. Sen vuoksi jotenkin tuntuu että ei tarvitse sitten jutella kenenkään sellaisen parisuhteesta, joka ei asiaa itse esille tuo medioiden ulkopuolella.

Tämän on varmaan näitä 'tee toisille kuten haluaisit itsellesi tehtävän' - minä kun en koe mitään tarvetta avata yksityiselämäni yksityiskohtia kellekään missään. Jos joku haluaa toisten  yksityiselämiä tarkastella, niitä vapaaehtoisia löytyy kyllä. Ja 7 päivää lehdestä vieläpä sellaisia, jotka saavat siitä rahapalkkioitakin.  ;D

Jostain syystä pulpahti mieleen se, että onko omasta sukupuolesta seksuaalisesti viehättyvien mustasukkaisuus
tyypillisesti aimo paljon laimeampaa kuin vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti puoleensavetävänä kokevien?

Oli minulla jotakin perusteluntynkääkin, mutta surkeana kirjoittajana en osannut muotoilla sitä tarpeeksi nopeasti
itseäni tyydyttäväksi...

 ::)

Muoks: jotain allaolevan tapaista uumoilin mahdollisen intensiteettidifferenssin syyksi...

Wiki:

Evidence from the other great Apes suggests that jealousy is a mate protection strategy designed to maintain low levels of female promiscuity (see also polyandry). A mature alpha male of the polygynous Gorilla genus can protect, or control and coerce,[2] up to eight females as his own, and is thus able to gain a reproductive monopoly. As a result, gorillas do not have a great deal of sperm competition, and therefore have very small testes relative to stature. Humans on the other hand, have slightly larger testes relative to stature than do gorillas and orangutangs, but still have small testes compared to chimpanzees. This suggests that humans have somewhat more sperm competition, and therefore have more reason to be suspicious of a mate’s interest in another. Jeanette Jones suggests that jealousy likely evolved as a byproduct of this competition for mates.[3]

No, minä saatan viehättyä naisistakin (tosin olen valinnut kumppaneikseni ainoastaan miehiä) ja tunnen kyllä mustasukkaisuutta.

Tosin, minä nyt olen vasta 1 ihmisen kokoinen otos ja kaiken lisäksi voin viehättyä kummankin sukupuolen edustajista - sen tähden tämä ei kerro vielä mitään siitä mikä todella on tyypilllistä ko. tapauksissa. ::)

En usko että mustasukkaisuus on mitenkään sidoksissa siihen, onko ihminen hetero vai homo vai jotain siltä väliltä. Se on sidoksissa siihen, mitä hakee rakkausliitolta, ja miten itsetunto kestää sen, että parisuhde ei ole klaustrofobinen kahden kauppa vaan että maailmassa oikeasti on muitakin ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, enemmän tai vähemmän.

Plus, en luota noihin gorillatutkimuksiin tipan vertaa, paitsi gorilloiden kohdalla ;)

No hyvä on, etten näyttäisi ihan fobiaiselta häröpallolta niin täytyypä tarkentaa, että minua ei haittaa se, jos kumppanilla on kavereita kummastakin sukupuolesta - itsellänikin on, ja tiedän ihan hyvin ettei se suoraan tarkoita yhtään mitään mikä uhkaisi suhdetta.
Lähinnä ikäviä tunteita minulle aiheuttaa varma tieto sellaisesta touhusta mitä en itse tekisi "vain kaverin" kanssa, nyt tai menneisyydessä.


Jaa tuohon on tollanen gorillalisäys tehty. Enpäs nähnyt tuota kun aiemman kommentin laitoin.

Mielestäni niinkin voimakkaalle ja potenttiaalisesti destruktiiviselle tunteelle kuin mustankipeys (svartsjuka)
täytyy olla jokin vaffa evolutiivinen perustelu. Minusta tuossa Wikiartikkelissa se tulee melko
uskottavasti esille!

 :knuppel2:

Valitettavasti ainakaan minun täydellisestä mustasukkaisuuden puutteestani ei voi päätellä mitään tämän asian suhteen, sillä viehätyn vain ja ainoastaan vastakkaisesta sukupuolesta. Vaikka olen kyllä saanut kuulla 'rekkakuskilesbo' huuteluita sen vuoksi, että en suostu kulttuurimme naiselle tarjoamaan rooliin esimerkiksi sen suhteen miten omaan elämääni vaikutan (eli en käytä niitä orjan keinoja.  ;D

Ihmistä ei kannata verrata muihin kädellisiin ainakaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehden. Simpanssit ja gorillat voi unohtaa ihan kokonaan, niiden laumakäytös (ja gorillan kohdalla elintavat - gorilla on täysvegaani jolla on lähes märehtijämäinen suolistobakteerikanta) eroaa niin paljon ihmisestä. Bonobo, eli kääpiösimpanssi on lähinnä - ihmisen lisäksi muuten ainoa kädellinen joka harrastaa seksiä lähetyssaarnaaja-asennossa - mutta ei kuitenkaan silti laumakäyttäytymiseltään ihmisen kaltainen.

Veikkaampa, että sinulla ei sitten ole ainakaan kovin voimakasta "vauvakuumetta".

Kieltämättä viime aikoina
en ole onnistunut edes kahden Kenossa, Lötöstä puhumattakaan...  ::)

Senkö pitäisi liittyä jotenkin mustasukkaisuuden puutteeseen?
Minä näen mustasukkaisuuden liittyvän vain ja ainoastaan siihen, että kun ei rakasta itseään ehdoitta ja täysin, ei usko että kukaan muukaan voi rakastaa, jolloin tietenkin olettaa automaattisesti joutuvansa lopulta jätetyksi ja sen vuoksi sitten on mustasukkainen ja epäilee koko ajan. Kyseessä on ihmisen sisäinen tila joka vain peilaa itseään ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin.
 
Juu eipä ole vauvakuumetta ollut koskaan ei, nelos ja viitoshuone kartalla täysin tyhjiä, ei koskaan ollut mitään kiinnostusta lapsiin tai edes yhdessäasumiseen silloin kun olen parisuhteessa. Olen siis sellainen viime aikoina paljonpuhuttu vapaaehtoisesti lapseton.

Hmmm. Minä olen viimeaikoina miettinyt, että mustasukkaisuutta mahtaa olla montaa lajia, ja monista eri sortimenteista syntyvää. Sairaalloisen mustasukkaisuuden käsitän samoin kuin Eklektikko tuossa, mutta keksisin kyllä moniakin muita juontumia.
Esimerkiksi luottamus...sellaisen puute voi kai syntyä, vaikka ihminen arvoistaisikin itseään ja rakastaisi ehdoitta?
Hmm?

Varmaan sitä on useita lajeja. Luottamuskysymykset ovat sitten varmaan sitä henkilökohtaista karmaa = sielun itselleen valitsemia oppimiskokemuksia ja niissä toiset ihmiset saattavat olla vain sovittuina vastanäyttelijöinä ilman, että olisi mitään karmavelkaa maksettavana.

Tarkoitatko luottamuksen puutteen syntyä sillä tavoin, että toinen on jäänyt kiinni pettämisestä? Eihän se tilanne vaadi mustasukkaisuutta, en minä pidä mustasukkaisuutena sitä, että epäilee ihmistä joka on  jo kerran jäänyt kiinni pettämisestä.
Minä pidän sitä  rationaalisena epäluottamuksena, johon eri ihmiset sitten suhtautuvat eri tavoin. Toiset työskentelevät luottamuksen palauttamiseksi, toisia (esim. minua) ei voisi vähempää kiinnostaa ja he katkaisevat suhteen etsiäkseen sellaista kumppania johon voivat luottaa.

Jos petetyksi tulemisen kokemuksen aiheuttamat tunteet jäävät käsittelemättä, voi epäluottamus siirtyä seuraavaan suhteeseen mukana ja kaatua aivan luottamuksen arvoisen kumppanin niskaan täysin ansaitsematta. Tällöin ongelma on sama kuin arvottomuuden tunteen kohdalla: MIkään ulkopuolinen ei auta, vaan kyseessä on sen ihmisen sisäinen prosessi (tai oikeastaan prosessin puute) joka on joskus joutunut petetyksi.

Ja se mustasukkaisuus joka syntyy siitä omasta sisäisestä arvottomuuden tunteesta, ei sen tarvitse olla sairaalloista. Minä näen tuon sanan 'sairaalloinen' viittaavan mustasukkaisuuden asteeseen, eli esim siihen että puolison on raportoitava joka liikkeensä jne.

Aivan hyvin voi olla mustasukkainen sisäisen arvottomuuden tunteen vuoksi, mutta olla sitä niin vähän tai  ilmentää sitä ulospäin niin vähäisesessä määrin, että kukaan ei kutsuisi moista sairaalloiseksi vaan se olisi nykyisessä kulttuurissamme aivan 'normaalina' pidettävää mustasukkaisuuden astetta. (Itse en  pidä mitään mustasukkaisuuden astetta normaalina - ehkä siksi etten tajua sitä kuin älyllisesti, kun en sitä koe - ja sen vuoksi paras keino päästä minusta eroon sekunneissa on osoittaa sitä mustasukkaisuutta. Katkaisin välit tyttökaveriin 13-vuotiaana, kun hän suuttui minulle siitä että minulla on muitakin kavereita kuin hän...)

Että ehkä voisi puhua kahdesta tekijästä mustasukkaisuuden osasina: Sen syntytapa ja sen määrä. Ja näiden erilaisista yhdistelmistä sitten syntyy valtava kirjo erilaisia mustasukkaisuuksia.

Kirjavat mustat sukat  :D  ::)
Kiitos Ekle, hyvää tekstiä. Palaan asiaan jahka joudan paremmin.

Sinulla näyttäisi sitten olevan tavallaan käänteinen "ongelma" Einstein'in Alppuun verraten. Käsittääkseni
hän ei koskaan digannut Heisenbergin epätarkkuus periaatteesta (Heisenberg's Uncertainty Principle), kaiketi
nimenomaan siksi, että tuo periaate soti hänen intellektuaalista näkemystään vastaan (vaikka hän käyttikin
uskonnollista terminologiaa: God does not play dice with the universe, or stuff...)

 :o

Normaali on semmoinen sana, mitä ei voi koskaan käyttää. Kuka sen määrittelee ja mistä lähtökohdista?  ;)
Minusta on normaalia olla myös hieman virheellinen, siis olla välillä itsekäs, tarvitseva, tuntea itsensä arvottomaksi ynnä kaikkea muuta mitä kukakin sattuukaan olemaan inhimillisissä mittapuissa. Aina ei pysty olemaan täydellinen, vaikka pyrkisikin olemaan mahdollisimman hyvä.

?? Miten Heisenbergin epätarkkuusperiaate liittyy siihen että minä haluan omaa vapaata tahtoani kunnioitettavan täysin yhtä suuressa määrin kuin itse kunnioitan toisten vapaata tahtoa? (Mustasukkaisuus = halu omistaa = vapaaseen tahtoon puuttuminen suurena vaarana)

Ja ongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut tämän mustasukkaisuusasian kanssa, ongelmallisempaa tämä on tuntunut minun perspektiivistäni olevan aina niille, jotka ovat minua pyrkineet jollain tavoin omistamaan, olipa se sitten ystävyys- tahi parisuhteessa.  :)

Henkilökohtainen määritelmäni normaalille on: Normin mukainen eli enemmistön kaltainen. ;D
Tällöin normaaliin ei sisälly minun mielessäni mitään hyvän, oikean, terveen tms. kaltaista määritelmää vaan se tarkoittaa vain joukosta poikkeamatonta. Esimerkiksi psykiatrisen sairaalan potilasaineksessa se normaali on jotain aivan muuta kuin vaikkapa työpaikalla.  ;D

Minusta ihmiset määrittelevät normaalin aika pitkälle sen perusteella mitä itse on. Aloin miettimään tätä tuossa syvällisemmin, ja sen suuntaista se itselläkin on, vaikka yleisesti kaikenlaista itsestäni poikkeavaa yritän hyväksyä ja hyväksynkin. Ja sehän on tervettä, sillä jos määrittelee normaalin jonkin muun mukaan, on aika kamalaa yrittää pyrkiä siihen määritelmään.

Tämähän tarkoittaa sitä, että ne elämän osa-alueet, joilla ihminen on luonnostaan herkkä, niillä ihminen määrittelee olevan normaalia olla herkempi/heikompi. Ne osa-alueet taas, millä hän on vahva, ihminen tavallaan vaatii muilta samanlaista tasoa määrittelemällä epänormaalimmaksi herkkyyden/heikkouden tällä alueella. Esimerkiksi jos itselle on helppoa pistää ivallisia kommentteja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, voi hänen mielestään loukkaantuminen näissä tapauksissa olla outoa ja epänormaalia. Toinen taas, joka välillä loukkaantuu ja välillä ei, voi pitää normaalina sitäkin jos joku välillä suutahtaa, jota edellinen henkilö taas voi pitää jopa epäterveenä. Mielenkiintoista on myös, kun ihminen kehittyy jollain osa-alueella, käsitys normaalista muuttuu. Jos edellisen esimerkin toinen henkilö muuttuu vahvemmaksi, eikä enää loukkaannu yhtä herkästi, niin kummasti myös jonkin ajan kuluttua ennen normaalina pidetty suuttumisen tapa voi muuttua hänen mielessään epänormaaliksi reagointitavaksi.

Ja ennen kuin nyt ajattelet tätä hyvä-huono akselien kautta ja mietit, että enhän minä näin ajattele, niin mieti vähän syvemmälle, sillä näinhän se lopulta aika monissa tapauksissa on! Varsinkin juuri jossain asiassa vahvistuneiden kohdalla, ajan myötä se ehkä vähän häviää. Se ei tarkoita sitä, että lynkkaisi kaikki erilaiset ja olisi rasisti, vaan sitä että normaalin määritelmä pitkälti on sitä, mihin ihminen on tottunut. Samaan aikaan voi olla hyvinkin paljon erilaisuutta hyväksyvä, mutta se onkin juuri erilaisuuden hyväksymistä. Haaste on hyväksyä omista tottumuksistaan hyvin paljon poikkeava ihminen, vielä suurempi haaste hyväksyä hänen toimintansa normaaliksi.

Oikein oivaltava kirjoitus normaalin käsitteestä, Ave. Yhtä kohtaa kuitenkin haluan kommentoida, lihavointi omani:


Kun nyt otit nimenomaan esimerkiksesi ivalliset kommentit, etkä jotakin muuta asiaa, on pakko sanoa että olen tuosta eri mieltä ja tästä syystä:

Se loukkaantuuko ivallisista kommenteista - tai mistään muustakaan toisten sanomisista - ei ole lainkaan kiinni herkkyydestä. Se on kiinni siitä, ovatko ne omat ajatukset isännän vai rengin paikalla. Jos ne ovat isännän paikalla - ja sen tilan korjaaminen on ihmisen omalla vastuulla, eikä ole herkkyydestä riippuvaista - niin silloin ivalliset kommentit saavat aikaan ajatuksia ja ajatusketjuja jotka saavat aikaan sen loukkaantumisen. Me loukkaannutamme itse itsemme sillä mitä toisten sanoista ajattelemme.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi suvaita ilkeilyä ja että siitä ei saisi huomauttaa asiallisesti. Se vain tarkoittaa sitä, että voi sanoa toisen olleen ilkeä tai käyttäytyneen törpösti, mutta sitä toista voi syyttää vain niistä hänen teoistaan/sanoistaan, ei niistä tunteista joita hänen sanojensa/tekojensa takia itse aiheutimme itsellemme.

On asiallista sanoa: Tuo oli ilkeästi ja sivistymättömästi sanottu.
On asiatonta sanoa: Ilkeät sanasi saivat minut loukkaantumaan.
Sitäpaitsi jälkimmäinen on valhe, totuus olisi: Omat ajatukseni ilkeistä sanoistasi tuottivat minulle loukatuksi tulemisen tunteen.

Herkkyydellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, ajatustensa isännäksi voi päästä jos viitsii asian kanssa työskennellä ja se on itsenäistä, oman pään kanssa työskentelyä, johon pystyy täysin muista ihmisistä riippumatta.

Ainoa ongelma on, että sen jälkeen ei enää voi syyttää ja syylilstää muita omista tunteistaan ja kun tästä asiasta olen monien ihmisten kanssa keskustellut, niin kovin kipeältä on keskustelukumppaneista tuntunut luopua siitä mahdollisuudesta ja joillekin (ei tällä palstalla, kasvokkain keskusteluja) se on ollut este niiden omien ajatusten kanssa työskentelylle. Tuntuu että mahdollisuus vierittää syy omista tunteista itsen ulkopuolelle on monelle niin tärkeä, että siitä ollaan valmiita maksamaan kokemalla niitä negatiivisia tunteita. Kuviossa on joskus kasvokkain keskusteluissa tullut esiin myös se, että kun jotkut ovat marttyyrin ja loukatun rooliinsa ihastuneitakin, niin sekin rooli käy mahdottomaksi toteuttaa kun on ajatustensa isäntä eikä anna niiden riehua valloillaan negatiivisia tunteita aiheuttaen.

Ymmärrän pointtisi, mutta noista asiallisista ja asiattomista sanomisista tuli mieleen, että minusta taas on hedelmällisempää sanoa auki tunteensa. Ei niiden syntymisestä tarvitse syyttää toista, mutta kun tunteensa avaa, niin keskustelu on yleensä helpompaa. Voi sanoa, että tuntee itsensä loukkaantuneeksi, se ei syytä toista. Jos taas sanoo vain, että toisen kommentti oli ilkeä, se on syyttävämpi ja voi joissain tilanteissa haastaa riitaa. Nämähän aina riippuvat tilanteista, mikä on paras toimintatapa. Kuitenkin, kun avaa omat tunteensa, antaa toiselle mahdollisuuden tarttua sopuun jos tämä haluaa niin tehdä. Jos niitä ei koskaan avaa, toinen voi vain olettaa mitä tunnet ja syntyy väärinkäsityksiä.



muok. herkkyydestä taas, yleisesti puhuttuna millä tahansa osa-alueella voi olla herkempi/heikompi (kumpaa sanaa käyttää, riippuu asiasta), tuo oli se mitä ajoin takaa viestissäni. Vältin sanaa huonompi, koska se on niin moralisoiva. Kaikilla niillä voi kehittyä, mikään ei koskaan ole kiveen hakattua. Eli siis viestini oli niin yleisellä tasolla, että tuo ivalliset kommentit mielestäni kuuluu myös esimerkiksi. En tiedä mitä sanaa herkkyyttä vastaamaan siinä voisi käyttää. Toivottavasti en ollut liian epäselvä.  :)

Tuotanoin, saa sanoa tunteistaan, ei se ollut se pointti ollenkaan minun kirjoituksessani. Pointti oli se, että jos niistä sanoo, täytyy se sanoa nimenomaan 'se mitä teit sai minut ajattelemaan ajatuksia jotka aiheuttivat minulle tunteen X' tai jossain muussa sellaisessa sanamuodossa, jossa otetaan itse vastuu niistä  omista tunteista. 'Sinä teit minut surulliseksi'  on lähtökohtaisesti epätosi lause, koska ne tunteet syntyivät omista ajatuksista joita itse aivan vapaaehtoisesti (joskin ehkä tiedostamattaan) ajatteli sen toisen ihmisen sanoista.

Pääpointti sen sijaan oli ihan vain se, että herkkyys ei ole missään tekemisissä sen kanssa tuleeko toisten sanoista negatiivisia tunteita. Se on kiinni vain siitä ovatko ne ajatukset rengin paikalla kuten kuuluisi olla, vai riehuvatko isäntänä aiheuttaen toisten sanoista sitten negatiivisia tunteita. Tätä monet kutsuvat kyllä sitten virheellisesti herkkyydeksi, mutta minusta se on vain sitä ettei tiedä tästä asiasta mitään ja/tai ei ole asian kanssa ryhtynyt työskentelemään. Kestoärtymykseni kohde on se, ettei tätä aleta opettaa jo ala-asteelta alkaen kouluissa. Tämä asia kuuluisi elämisen taitoihin ja monta konfliktia ja väkivallantekoa vältettäisiin jos kaikki olisivat tästä tietoisia, samoin vältettäisiin ahdistusta, pelkoja ja paniikkia.

Mutta joitain kommentteja kuitenkin vielä kirjoitukseesi liittyen:

Jos tunteitaan ei koskaan avaa toiselle, on se toinen silti itse vastuussa siitä jos ryhtyy ajatustenlukijaksi ja epäonnistuu. Se että lähtee olettamaan toisen ajatuksia ja/tai tunteita sen sijaan että kysyisi tältä niistä on jo lähtökohtaisesti valtavan riskin ottamista ja vastuu siitä on itsellä.  Minä kysyn aina, en koskaan arvaile tai leiki telepaattia!

Jos joku ryhtyy minulle ilkeäksi minulla on myös mahdollisuus huomauttaa asiasta ilman velvoitetta puhua mitään ilkeilyn tuottamista tunteista. Toki voin tehdä niin jos huvittaa, mutta jos se ilkeilijä on niitä jotka parantavat omaa päiväänsä tekemällä toiselle huonon olon (esim. koulu- ja työpaikkakiusaajat), niin omista negatiivisista tunteista kertominen on juuri se palkkio jota hän teostaan odotti ja kannustaa vain jatkamaan samaa menoa.

Tämä on tilannekohtaista, mutta mikään ei estä vain vaatimasta asiallista käytöstä ilman mitään perusteluja tai tunneraportteja. Omien terveiden rajojen puolustaminen on mahdollista viileän asialliseen sävyyn ilman purkukeskusteluja tai tunteiden syvää analysointia. Ei minua kiinostaise edes tölvijän kanssa analysoida tunteitani, sitä varten on aivan muita ihmisiä. Ei kaikkien kanssa tarvitse saavuttaa läheistä lämmintä suhdetta, asiallinen ja sivistynyt suhde on usein aivan riittävä, varsinkin esim.koulussa, työpaikalla tai harrastuspiireissä. Toki jos se ilkeilijä on erittäin läheinen ihminen johon haluaa säilyttää erittäin läheiset suhteet, niin toki sitten voi olla motivaatiota selvitellä asioita.

Sitä paitsi jos joku ilkeilee minulle, koen tarpeelliseksi antaa siitä asiallista mutta suorasanaista palautetta, vaikka tilanne ei millään lailla heilauttaisi omaa tunnemaailmaani. Ehkä hän sitten pohtii toisenkin kerran ennen kuin tekee sen jollekulle muulle  myöhemmin.

Minusta taas herkkyden voi määritellä kattamaan myös sen, että herkästi tulkitsee toisten kommenteista mitä tulkitseekaan. On se kuitenkin aika yleisesti käytetty siinä merkityksessä, mutta ymmärrän kyllä, jos haluat käyttää herkkyyttä tarkoittamaan vain ja ainoastaan herkkyyttä aistimisessa tms.

Nostin tuon tunnekeskustelun esille, koska minusta se on omana aiheenaan tärkeä. Tilanneriippuvaista on kaikki aina, ja myös persoonariippuvaista. Itse tykkään useammassa tilanteessa käyttää tunteiden avaamista, enkä halua, että minun tarvitsisi todistaa kellekään olevani häntä parempi, ei edes kiusaajalle. Eli jos joku yltyy siitä, että sanon tuntevani itseni loukkaantuneeksi, se on hänen asiansa ja vaihdan taktiikkaa, mutta tarjoan mieluiten aina ensimmäisenä sopua tunteiden avaamisen kautta. Olen eri mieltä siinä, että kiusaajalle olisi palkkio suora tunteista avautuminen. Suora avautuminen on ennemmin jotain mitä kiusaaja ei odota. Se mikä on palkkio, on hiljainen alistuminen ja kiemurteleminen. Kiusaustapaukset ovat vain yksi tapaus. Monesti ivallinen kommentti tuntuu vain tulkitsijasta ivalliselta ilman, että sitä on tarkoitettu ivalliseksi. Tällöin ilkeäksi sanominen voi pahentaa tilannetta, sillä se kuulostaa syyttävältä. Monissa tapauksissa taas jos ei tunteista avauduta ollenkaan, voidaan jostakin kärpäsestä taistella ikuisuuksia niin että molemmat vain olettavat jotakin miten asia ei olekaan.

Onhan tunteidensa avaamisessa aina se riski, että jotkut pitävät heikkona. Jokaisella on omat arvostuksensa. Minä arvostan itse tunteiden avaamista, ja siksi kunnioitan kuitenkin itseäni tarpeeksi, ettei sillä ole väliä vaikka joku pitäisikin minua heikkona sen takia. Ja hei, enhän minä niin kauhean vahva aina olekaan. Vahvuutta minulle on hyväksyä heikkoutensa.

Käsittääkseni Patañjalin yoga-darshanan (jooga-filosofian) näkökulmasta ajatuksia ei ole mitään syytä yrittää kontrolloida,
koska niillä ei loppupelissä ole mitään tekemistä sinun todellisen itsesi (aatmaa, puruSa, draSTaa, turiiya, u name it...)
kaa.

Olennaista on tuon tosiasian kokemusperäinen oivaltaminen. Sitä edesauttanee huomattavasti seikan älyllinen hiffaaminen.

Kun tuon kokemusperäisesti hiffaa, tajuaa, että ajatukset ovat vain kolmen guNan keskinäistä peliä. Länsimaisen fyssan näkökulmasta
noita guNa'ita vastaavat kenties hiukkasfysiikan kvantit. Esimerkiksi sattvaa eli sato-guNaa saattaisi vastata ainakin fotoni, joka lienee
sähkömagneettisen säteilyn kvantti.

Patañjalin filosofian mukainen valaistuminen (kaivalya) lienee juuri sitä, että kolmen guNan keskinäinen peli tulee
yksilön kannalta tarpeettomaksi,  koska hän on vapautunut karmastaan, sekä hyvästä että pahasta.

Tuon Patañjali ilmaisee yoga-suutrain vikassa aforismissa seuraavalla tavalla:

puruSaartha-shuunyaanaam guNaanaam pratiprasavaH kaivalyaM, sva-ruupa-pratiSThaa vaa citi-shakter iti.

Måns Broon käännös:

"Erillisyys" [kaivalya -- sidis] on laatujen [guNa -- sidis] taantumista [prati-prasavaH -- sidis] sen [p.o. niiden?? -- sidis] menetettyä merkityksensä
puruSalle, tai tajunnan perustumista omaan olemukseensa. Loppu.

On periaatteessa mahdollista, Ekle, että olet tuon määritelmän mukaan valaistunut, vaikka et sitä itse tiedostakaan...

 ???

Ave: Eli herkkyys on sitten herkkyyttä ajatella toisten sanomisista omiaan.  :D

Minä haluan erotella nämä sen vuoksi, että mielestäni kenelle tahansa olisi edullista päästä ajatustensa herraksi. Kuinka moni nykyään kärsii peloista, paniikista ja ahdistushäiriöistä? Nämä ovat kaikki omilla ajatuksilla aiheutettuja ongelmia. MInä puhun tätä auki siinä toivossa, että tätä voi joskus lukea ihminen, jolle koko asia tuo ahaa-elämyksen, koska hän ei ole koskaan tiennyt itse aiheuttavansa tunteitaan, vaan luullut että ne vain tulevat jostain mystisesti eikä niille voi mitään. Niin minäkin luulin, kunnes tutustuin lähes 15 vuotta sitten tähän asiaan.

Juu, ivallisuus voi olla kuulijan korvassa mutta silloin kuulijalla on jo hyvin pahana se ongelma että hän tulkitsee eikä kysy  ja sitten vielä se ongelma että hän aiheuttaa itselleen omilla ajatuksillaan negatiivisia tunteita. Minä heitin nuo lause-ehdotukset omasta tulkitsemattomasta perspektiivistäni jossa ajatukset on laitettu rengin paikalle jo aikaa sitten. Eli minun ohjeitani kannattaa käyttää vain silloin, kun tulkinnanvaraa ei ole ja ne omat ajatukset on jo koulutettu käyttäytymään kunnolla.  :)

Nämä jotka pahastuvat vaikka vääränlaisesta hengityksestä ('huokaisit ivallisesti!' on näitä kuultu...) ovat henkilöitä, joiden oppimisprosessissa asian suhteen minulla ei ilmeisesti ole henkilökohtaista sielunsopimusta olla mukana, sillä ensimmäinen intuitiivinen haluni on minimoida heidän kanssaan tekemisissä oleminen ja niin aion tehdä edelleenkin.  :)

Tuo ohje tuottaa kärsimystä ja suoranaisia väkivallantekojakin kun ihmiset tuottavat itselleen niitä negatiivisia tunteita. Hankalamman kautta mennään, jos ei ihmiselämän vaikeutta helpoteta tämän asian ymmärtämisellä kun ollaan vielä matkalla sinne todelliseen itseen. Tuo ohje vaikeuttaa matkaa sinne todelliseen itseen lisäämällä häiriötekijöitä. Sitäpaitsi ajatusten hallinta tarkoittaa lähinnä varsinaisten kognitiivisten häiriöiden - epätosien/liioittelevien ajatusten - karsintaa, ei joka ikisen ajatuksen halliintaa.

Minä olen modernin määritelmän mukaisesti valaistunut ihan omankin tietoni mukaan, eli ymmärrän joka tasolla että olen solu jumalan ruumiista, joka on vain unohduksen tilassa pelaamassa tätä elämän peliä jonka tarkoitus on nimenomaan tämän oman luojajumaluuden tajuaminen fyysisen tason harhan häiriötekijöistä ja dualismista huolimatta.

Muunlaisella valaistumisella ei ole väliä, koska minun näkemykseni ei ole se, että jälleensyntymän kierrosta halutaan vapaaksi mitenkään lopullisesti, sielumme on alun perin innolla siihen kiertoon ryhtynytkin ja nauttii siitä suuresti sieluntasolla - vaikka inkarnaatiossa onkin usein kärsimyksen harhassa. Kun tämä kierto tällä planeetalla on antanut tarpeeksi, siirrytään toiseen universumiin/planeetalle pelaamaan samaa peliä erilaisessa ympäristössä. Ihmissielu ei ole minun maailmankatsomuksessani avuton korkeampien voimien heiteltävä, vaan solu luojajumalan ruumiissa ja siten vapaaehtoisesti sekä innolla mukana kaikessa mihin ryhtyy.

Ja tietenkin, kaikille ei ole yhtä luontaista puhua tai edes miettiä tunteita, omia tai toisten, eli mitään oikea-väärä asettelua tässä tietenkään taas ei ole. Ihan kuin ei ole väärin olla enemmän tai vähemmän sosiaalinen, johon tämä omalla tavallaan myös liittyy. On vain erilaisia tilanteita ja erilaisia ihmisiä.

Tunteiden avaamisen pointti on vain siinä, että toisten on helpompi ymmärtää ja voi tarjota inhimillistä kosketuspintaa ja sopua sitä kautta. Harvempi ihminen kun tässäkin oikeasti ei aiheuttele itselleen niitä tunteita, ja heidänkin kanssaan on tultava kunnioittavasti toimeen. Nämä siis lisäykseksi asiaan.  :)



Eikö se muuten sillä tavalla ajatella herkkyys? Jos herkkyyttä on reagoida herkästi tunteella, niin eihän se määrittele onko se reaktio itse luotu vai ei? Tai ainahan tunnereaktio on itse luotu ja tulkittu? Toinen asia on juuri se aistiherkkyys. Aistiherkkyys ajatellaan kai pysyvämmäksi asiaksi, siksikö tuo hämää? Eihän tuon tunteella reagoimisen tarvitse olla pysyvää, eikä se olekaan. Se muuttuu sitä mukaa kun ihminen elämässään kehittyy.

Mielestäni Jukolan Juhani tokaisi aika pistämättömästi:

Niin sinkoilee täällä miehen aatos: ja ken taitaa viskellä verkkoja sen tielle?

 ::)

HEY!
Täysin Off topic: Mitä hemettiä on tapahtunut kun jokapuolella tulee automaattisesti noita linkkejä niin kuin sidemanin edellisessä viestissä?? Sitä siis ei tapahdu pelkästään täällä astrossa vaan jokapuolella netissä: Yhden linkin avasin ja se oli mainos!!

Onko joku mainosrobootti ottanut vallan tietämättämme?

nim. ärsyyntynyt!

/A

Ilveksen tytär, sulla on omassa koneessasi virus, ajappas torjuntaohjelma.  :)

No voi viddu.


Kiitos kun kerroit.

/A

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288548813365.html

Huoh...

Tämä menee jo aivan käsityksen ulkopuolelle. Hyvä että pojat katuvat, mutta uutisoijat voisivat vähän miettiä, miten asiaa käsittelevät.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013031816795946_ul.shtml

Tulihan se sieltä kun tarpeeksi kauan odoteltiin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013060317102068_uu.shtml