Astro Foorumi

Rakkaudellinen tervehdys kaikille,

Olen harrastellut näitä huuhaa-hommia nelisen vuotta ja huomannut näihin asioihin tutustuvissa ihmisissä paljon pelkoa tuntematonta kohtaan. Pelätään negatiivisia henkiolentoja tai kirouksia, tehdään "suojauksia" ja ajatellaan dualistisesti "hyvästä" tai "pahasta" henkitodellisuudesta.

Noh, dualismi on ensinnäkin väärä näkökanta alkaa katsella näitä juttuja. Toisekseen, näemme ikuisuudessa liikkuessamme täsmälleen sen mitä omat energiamme ovat. Jos on asiat huonosti niin tottakai sieltä alkaa hyppiä mörököllit silmille.

Mutta kaikki möröt menettävät voimansa jos toimimme rakkaudessa, rakastaen myös niitä synkimpiäkin manifestaatioita/olentoja joita "negatiivinen"/pimeä/vääristynyt todellisuuden osa voi näyttää, ei niistä lumoutuen vaan niihin rakkaudella suhtautuen. Kun luovumme pelosta, olemme rohkeita rakkaudessa, ei mikään voi meitä uhata. Pelon ja pimeän tilalle tulee rakkaus, taivas ja rauha.

Kun osoitatte rakkauttaa niin ne mörököllit juoksevat karkuun.

Hieno kirjoitus, just noinhan se on.

Kiva, kun sua näkyy taas  :smitten:

En ole ihan varma, onko edes rakkaus oikea sana mörököllien häädössä, sanoisin pikemminkin, että itsevarmuus, itsetuntemus, levollisuus ja tyyneys. Vaikka olisi kuinka värähtelisi rakkausenergiaa, niin elämässä voi silti olla hyvin stressaavia aikoja, jotka taas avaavat portteja niille mörökölleille - olivatpa ne sitten todellisia tai vain oman stressitilan heijastumia. On näitä saanut sitten häätää melko tiukkaankin sävyyn.

Oppaiden kanssa työskentelyhän on hyvin luontevaa sellaiselle tottuneelle, mutta tottumaton voi olla ihmeissään siinä, mistä lähteestä niitä viestejä ja vinkkejä oikein tulee. Omat oppaat eivät ikinä saarnaa, luennoi eivätkä pakota, mutta osaavat ovelalla tavalla herättää mielenkiintoni heidän osoittamiinsa asioihinsa, niin että lähden itse ottamaan niistä selvää.

Olen miettynyt myös tuota asiaa paljon lähiaikoina, kun oma itsevarmuus ja tietoisuus on vahvistunut vain entisestään, kaikki pelko tai ehkä ennemminkin liika varautuneisuus "yliluonnollista" kohtaan on poistunut tuon näkymättömän maailman tultua lähelle. Ihmettelen miten nykypäivänäkin vielä, kun ihmiset ovat kuitenkin avoimempia näille asioille mitä vuosisatoihin, pelätään ihan tosissaan demoneita jotka ottavat ihmisreppanan kehon valtaansa tuosta vaan, teeskentelevät olevansa rakkaitamme henkimaailmasta, tekevät pahaa heti tilaisuuden tullen...Surullista, miten he jäävät paitsi ihanista asioista turhan pelkonsa vuoksi. Ystäväni koko perhe kokee henkimaailman niin uhkaavaksi että he jopa kieltäytyivät ottamasta vastaan viestiä jonka nuorena henkimaailmaan siirtynyt eno pyysi välittämään siskoilleen. Viestissä oli veljellisiä kehotuksia, huumoria, rakkautta, välittämistä.. Tämä sisko kenelle viesti oli osoitettu sanoi määrätietoisesti ettei halua olla missään tekemsisää näiden asioiden kanssa, koska heidän suvun naisilla on niin huonoja kauhukokemuksia henkimaailmasta. Ilmeisesti jonkinlaista kokemusta "kummttelusta" ja pelko että joku mörkö tekeytyy perheenjäseneksi vain käydäkseen hyväuskoisten kimppuun.. Ei siinä auttanut muuta kuin huokaista että noh, jos joku kaunis päivä olette valmiita luopumaan turhista peloistanne niin ilmoitelkaa..  :-\
 

Itse koen kaiken kontaktin henkimaailmaan vain ja ainoastaan oman opassoppani kautta ja kun se asuu dna:ni magneettisissa säikeissä, niin voi oikeastaan ajatella, että kaikki kontakti henkimaailmaan on 'sisäkautta' ja siten täysin turvallista. Puhun oppaista opassoppana, koska kyseessä on moniulotteinen energia, joka on yhtaikaa yksi ja äärettömän monta. Kun 4 d maailmassa ( 3 ulottuvuutta + aikaulottuvuus) elävä ihminen yrittää tulkita tuota energiaa, hän ehkä kokee sen monina erilaisina henkimaailman asukkeina, koska 4D mieli/aivot ei voi edes käsittää moniulotteista todellisuutta muutoin, kuin antamalla sille itse keinotekoisia hahmoja, jotta se tulisi edes joten kuten käsitettäväksi. Minäkin annan ihan tietoisesti opassopalleni ihmishahmoja kuitenkin täysin tietoisena siitä, että kyseessä on oma valintani ja oma tapani käsitellä moniulotteisuutta tavalla, jolla voin sen ihmiseksi inkarnoituneena ymmärtää.

Ainoat 'vaarat' ovat oman ihmispsyykeni möröt ja kun ne on käsitelty ja saatu pois systeemeistä, vaarojen/häiriötekijöiden määrä on pyöreä nolla. Tavalliset elävät ihmiset ovat ainoa mikä voi aiheuttaa ongelmia, sillä vapaan tahdon kunnioitus tekee sen, että muualta kuin tältä fyysiseltä tasolta vapaaseen tahtoomme ei voi puuttua millään tavoin.

Ainoat energeettiset/henkiset 'hyökkäykset' joita koskaan olen elämässäni kokenut, ovakin tulleet joko
a) toisten ihan tavallisten elävien ihmisten taholta
b) oman psyykeni möröistä

Jos väittää ettei pahaa löydy henkimaailmasta niin en todellakaan usko että on oikeasti kokenut mitään henkisyyttä!

Kyllä siellä on samanlailla "kulkijoita" kuin maan päälläkin, toiset hyviä ja toiset pahoja ja valitettavasti välillä voi kokea sen pahan eikä silloin ole mikään ihme että pelottaa! Hyvänen aika sehän on aivan luonnollista!

Suojaus siis kannattaa olla jos oikeasti kokee henkimaailman.

Et sitten ole kuullut vapaan tahdon laista, tai sitten et usko siihen ollenkaan?

Vapaan tahdon laki lyhyesti: Tällä fyysisellä tasolla ihmiseksi inkarnoituneiden vapaa tahto on ehdoton, mikään eikä kukaan tämän tason ulkopuolelta ei voi/saa puuttua ihmisen vapaaseen tahtoon. Eli mitään ei voi tehdä tämän tason ulkopuolelta käsin ihmiselle ilman tämän omaa lupaa asiaan. Tästä syystä edes ihmisen omat oppaat eivät voi auttaa häntä ilman hänen lupaansa, koska oppaat 'sijaitsevat' moniulotteisessa todellisuudessa, eivät puhtaasti täällä fyysisellä tasolla, vaikka mukanamme aina kulkevatkin.

Tälle fyysiselle tasolle ihmisiksi inkarnoituneet sen sijaan voivat puuttua toistensa vapaaseen tahtoon eri tavoin, olipa se sitten ihan konkreettinen fyysinen nyrkinisku, tahi energeettinen hyökkäys. Tämä sen vuoksi että ihmiseksi inkarnoituneet ovat tulleet tänne oppimaan mitä ikävää (=karmaa) seuraa siitä, että siihen toisen vapaaseen tahtoon puuttuu. Ja jos ei voisi sitä tehdä, ei voisi myöskään oppia minkä vuoksi se on huono idea.

Mitkä ovat sinun todisteesi siitä, että ne ilmiöt joita ihmiset väittävät 'pahojen henkimaailman asukkaiden' aiheuttamiksi eivä ole kotoisin ihmisen omasta psyykestä tai toisten elävien ihmisten energeettisiä hyökkäyksiä?

Olet fyysiselle tasolle inkarnoituneiden tyypillisessä dualismin harhassa: Todellisessa moniulotteisessa universumissa - jota siis henkimaailmaksi kutsut - ei edes ole tällaisia dualistisia hyvä/paha käsitteitä.

Ei ole siis ollenkaan luonnollista, että siellä asiat olisivat dualismin harhan mukaisia, dualismin harha on yksinomaan fyysisen tason ilmiö. Ja täälläkin se on ihmisen mielessä oleva harha, sillä jopa tämän planeettamme osalta dualistiset käsiteparit hyvä/paha, oikein/väärin aiheuttavat suunnattomasti kärsimystä ihmisille ennen kuin he tajuavat että kyse on harhasta.

Hmmmm....ja minusta taas tuollaisen tuomitsevan ja ehdottoman asenteen kanssa ei voi mennä sanmonaan toisille, että he eivät ole kokeneet mitään oikeaa henkimaailmaa, tai varsinkaan henkisyyttä. Sitä kokee kaikki. Mutta luultavasti on kyllä minulta saivartelua puuttua tuollaiseen sanankäyttö ongelmaan.

Minä olen henk.koht. luonnonlapsi näissä asioissa, ja minulle on selvä että mikään tai kukaan jonka en anna ja jota en halua, ei myöskään luokseni tule. Voimaa vai mitä lie yksinkertaisuutta se sitten on...mutta, kas vain, jos ja kun joskus olenkin humalassa, niin en aina itsekään pysy kärryillä mitä tapahtuu...silloin tuo automaationi taitaa sitten ottaa ja pettää?

Ja niin ei voi sanoa että hyvä ja paha, kun kumpikaan ei lopultakaan ole kumpikaan, mutta kuitenkin se on....jne.

Minuun ei tartu yksikään tarrahenki (mitä ne sitten ovatkaan) ihan vain sen vuoksi, että uskon vapaan tahdon lain olemassaoloon: Kun uskon ettei verhon toiselta puolelta voi tehdä mitään ilman minun lupaani, se yksin riittää suojakseni. Sillä vaikka vapaan tahdon laki estää tahtoomme puuttumisen verhon toiselta puolelta, minulla on sellainen intuitiivinen tunne, että luvan antamiseen riittää se että ei usko asian olevan niin. Eli ihan vain se, että uskoo jonkun tarrahengen tms. voivan tarttua kiinni, on ihan sama kuin että antaa vapaalla tahdollaan sille luvan tarttua kiinni...

Minulla on aika lailla automaattisuojat, joskus harvoin vain laitan ne tietoisesti. Ja ne ovat tarpeen minun maailmankuvassani vain niitä toisten elävien ihmisten energeettisiä hyökkäyksiä vastaan.

Ne toisten ihmisten energeettiset hyökkäykset kyllä ovat ihan tosiasia ja ne sallii vapaan tahdon lakikin, koska ihmiset voivat sen oppimisen vuoksi toistensa vapaaseen tahtoon puuttua. Ja se on ihan riittävä syy pitää suojat kunnossa.

tässä kun asioita on ihmetelly ja tullu lisää tietoa ja uskallusta, niin itsekin olen sillä linjalla, että ne ns. pahat asiat siellä henkimaailmassa ovat ihan vain omia harhakuvitelmia.. Jotkut jopa saattavat tuntea omat lähimmäiset henkienergiat uhkaavina.. Se on tosiaan tätä fyysisen tason harmaa mistä Ekle puhui.. tämän ymmärrettyä ei oo tullu minkäänlaisia pelkotiloja enää.. tai no eivoi sanoa, etteikö minkäänlaisia, mutta ne tietää olevan niitä omia mörköjä joita sitten saa ihan omaksi ilokseen häädellä pois.. :D
tuntuu myös siltä ettei niitä suojauksia tarvitse enää tehdä niin tiuhaan, välillä teen ja yleensä yritän muistaa tehdä silloin kun lähden ihmistenilmoille.. siitä koen olevan kyllä hyötyä.. :) ehkäpä siis asia onkin noin, että kun ei usko mihinkään pahaan eikä anna sille minkäänlaista valtaa, suojaukset ovat sinne henkimaailmaan lähes tarpeettomia.. itse olen ajatellut niin, että omat auttajat eivät edes päästä mitään ikäviä energioita juttusille, jos nyt niitä sitten edes on.. :D

Miten vain ns paha voi olla harhaa mutta ns hyvät enkelit ja henkienergiat ei?? ???

Minä teen suojauksia, kun siltä tuntuu. Ja vain silloin...siis juurikin ihmisten ilmoille lähtiessäni...silloinkin luotan että kyllä nuo minun itseäni viisaamaat reseptorit sitten mulle kertoo, jos semmoiseen tarvetta on :)

Noh, ehkei sillä ole niin väliä, lopulta, jos ihmistä auttaa se että hyvä on itsen ulkopuolelta ja paha vain lähtöisin itsestä, ja se tuntuu hyvältä, niin se voi olla juuri niin.

Hööö... SEKÄ hyvä ETTÄ paha ovat fyysisen tason ihmisen käsitteitä, joilla hän yrittää ymmärää ja jäsentää tätä ihmisaivoille niin kovin monimutkaista maailmaa.

Molemmathan ovat ihmisen käsitteitä ja se minkä yksi ihminen kokee pahaksi sen voi toinen kokea hyväksi ja päinvastoin. Tämänkaltaiset hyvä/paha, oikein/väärin dualistiset käsiteparit ovat täysin järjettömiä kaikille muille, paitsi meille täällä fyysisen tason harhassa eläville. Ja meillekin täällä niistä tulee riitoja ja kinaa: Se yhden hyvä kun voi olla toisen paha...

Jos dualistista jakoa nyt millään lailla tarvitaan, niin sitten voi kysyä - ihan täällä fyysiselläkin tasolla ihmisten kesken - kumpuaako jokin teko tai puhe pelosta vaiko rakkaudesta. Kaikki tunteet ovat jomman kumman johdannaisia.

Ne energiat siellä verhon toisella puolella eivät ole ollenkaan dualistisia, vaan moniulotteisia. Eikä meidän tarvitse niiden hyvyyttä määritellä sen kummemmin, se tietohan riittää että sieltä ei ilman lupaa voi ihmiselle tehdä yhtikäs mitään. Moniulotteisuuden yksi ominaisuus on mm. se, että sama asia voi olla yhtä aikaa kahdella tai kolmellakin eri tavalla, jotka näyttävät täältä fyysiseltä tasolta sulkevan toisensa pois.

Hyvä/paha, oikein/väärin jne. ovat vain ihmisen mielessä olevia käsitteitä ja jokainen ihminen määrittelee ne omalla tavallaan.

Ja koska dualismi on harha, ei siellä verhon toisella puolella tarvita lainkaan mitään 'pahaa' sen 'hyvän' energian vastapainoksi, joka meitä tukee ja auttaa kun sille luvan annamme. Ei siis ole mitään syytä, miksi pitäisi olla olemassakaan mitään muita verhon toisen puolen energioita, kuin niitä jotka tukevat ja auttavat meitä rakkaudellisesti.

Vain ihmisen mielessä ja uskonnoissa tarvitaan vastakkainasettelua hyvä/paha ja se on vain heijastumaa taipumuksestamme dualistiseen ajatteluun aina kun olemme ihmiskehossa, ei siis suinkaan mitään todellista.

Pahoja henkiä on ihmisen päässä, ihmisen uskonnoissa ja ulkoistaapa ihminen omia traumojaan ja mörköjäänkin itsensä ulkopuolelle ja nimittää niitä pahoiksi hengiksi.  Jo se, että ihmisten kesken ei ole yksimielisyyttä niin hyvän kuin pahankaan todellisesta olemuksesta, osoittaa että kyseessä on ihmiskunnna oma keksintö. Pahan ja hyvän sanoilla määritteleminenkin on jo erittäin vaikeaa.

Mikä tahansa, minkä ihminen kokee 'pahana henkenä' voi aivan yhtä hyvin olla peräisin elävän ihmisen energiahyökkäyksestä tai kokijan oman psyyken traumoista tai möröistä. Jos uskoo että pahoja henkiä on, voi tulkita nämä silloin pahoiksi hengiksi.

Eritoten ne ihmiset, jotka kovasti kieltävät sen että heistä itsestään löytyisi mitään pahaa/kielteistä edes potentiaalina, ovat erityisen hanakoita näkemään pahoja henkiä ja pahaa yleensäkin itsensä ulkopuolella. Sitten kun ymmärtää itsessään olevan potentiaalin aivan kaikkeen (eihän sitä potentiaalia ole pakko toteuttaa) niin lakkaa luokittelemasta niin itseään kuin ympäristöäänkään dualistisin käsittein. Oiva opus siihen puuhaan on Debbie Fordin kirja 'Tunnista Varjosi, Tunne Itsesi.' Löytyypi kirjastosta.

Kyllä ymmärrän tämän moniuloittuisuuden, kyse onkin siitä kuinka ihmisen aivot ne vastaanottaa, reksiteröi ja kokee. Minulle henkimaailma on ihan yhtä todellinen kuin fyysinen ulottuvuus mutta koen sen oman kehoni kautta, joten niitten energioiden suodattaminen ja tulkitseminen on sitten henkilökohtainen ja jokaiselle omalla tavalla ilmentyvä. Mutta kyse onkin tässä se, että onko henkimaailmassa pahoja henkiä, toimiiko kiroukset ynm. Tarviiko pahoja henkiä tai esim. saatanaa pelätä, onko nämä todellisia olentoja henkimaailmassa. Ja mikä on harhaa ja mikä ei.

Minulle kyllä riittää tietää, että ihmiskehossa olen dualismiin taipuvainen ja että se dualismi on itsessään harha. Kun tiedän tämän, voin aina kun huomaan ajattelevani dualistisesti, ihan vain muistaa että niin, tähän ei kannata langeta vaan sen sijaan voisi koettaa ajatella asiaa monipuolisemmin ja ei-dualistisesti.

En minä yhtään sen vähempää taipuvainen ole dualismiin kuin kukaan muukaan ihmiskehossa oleva joka on ihmiskulttuurissa ja sen kaiken läpitunkevassa dualismiajattelussa kasvanut. Mutta kun tietää että moinen on harhaa, voi ohittaa mieleensä tulevat dualismiajatukset silloin kun niitä ilmenee, sen sijaan että jää vatvomaan niitä ja varsinkaan pelkäämään yhtään mitään.

Saatana on dualistinen vastakappale Jumalalle eräissä uskonnoissa ja nimenomaan ilmentää ihmisen taipumusta tunkea sitä omaa dualismitaipumustaan ihan joka paikkaan.

Huoh tarkennan sanomisiani..

Kyllä ihminen pystyy aika pitkälti vaikuttamaan juuri kiellolla esim. pahan hengen läsnäoloon siis ihan sanomalla että menee pois mutta aina se ei kuitenkaan välttämättä mene.

Myönnän sanoneeni väärin että ei koe silloin henkisyyttä niin tarkoitin henkimaailmaa,en henkisyyttä. On ihan sama kutsuuko sitä henkimaailmaksi,tuonpuoleseksi,toiseksi ulottuvuudeksi vaiko joksikin muuksi,mikä tuntuu vaan itsestä hyvältä.

Mitä konkreettista olet esim. Eklektikko itse kokenut toiselta puolen? Jos et mitään vaan puhut vain oman pääkopan sisällä miettimistä kuvitelmista/luulemuksista niin puhut silloin täyttä paskaa. Minä puhun kokemuksesta.

Jos joku on murhannut vaikka lapsensa on se paha ihminen ja jos haluaa muille vain hyvää on hyvä ihminen. siispä hyvä ja paha on olemassa,niin täällä kuin tuollakin.


Suojaan välillä kotini ja kiellän henkien läsnäolon koska en halua niitä paikalle enää. Tämä on toiminut nyt pitkän aikaa ja hyvä niin. Mitä taas välillä "näen" niin niille en voi mitään.

Näin myös rakkaani kuoleman,mutta niinkuin sanoin en voi näille mitään.

 

Siinäpä se...minusta ei ole hyviä eikä pahoja ihmisiä erikseen. Se hyvää ajatteleva ei ole sen parempi ihmisenä kuin se lapsensa tappanutkaan. Sielu vain, siinä missä se hyvää ajatteleva ja se lapsikin joka tapettiin.

Kuuhilda ihan totta tuokin mitä sanoit,mutta kun me ollaan ihmisenä täällä niin on paljon helpompi sanoa että paha ihminen ja hyvä ihminen,koska en voisi koskaan mennä sanomaan kenellekkään ei ystäväpiiriini kuulumattomalle ihmiselle että onpa tuo paha sielu!

Kyllä me puhutellaan yleensä täällä kaikkia ihmisinä ei sieluina.
Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitit ja niinhän se loppujenlopuksi on.

Mutta siis edelleen niin se on että hyvä ja paha on olemassa.

Minä koen joka päivä opassoppani (kutsun sitä 'sopaksi' koska sekin on moniulotteinen sen takia että on verhon toisella puolella, eli yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa) läsnäolon ja kosketuksen - fyysisen kosketuksen. Nyt kun kirjoitan tätä opassoppani juuri silittää päätäni.

Tämä on se tapa, jolla olen valinnut olla yhteydessä henkimaailmaan: Tuntoaisti, olen lähinnä selvätuntoinen. En edes halua nähdä mitään näkyjä tai kuulla mitään ääniä, joten nille olen vapaalla tahdollani sanonut 'ei kiitos.' Olen sitä mieltä, että jos kiinnittää tänne fyysiselle tasolle tultuaan liikaa huomiota verhon toiselle puolelle tai käyttää kauheasti energiaa siihen että sinne saisi kontaktia, niin siinä menee sitten vähän tämä inkarnaatio hukkaan. Ikään  kuin lähtisi matkalle Intiaan ja siellä sitten vain kaiket päivät pohtisi millaista on Ranskassa ja yrittäisi ottaa yhteyttä sinne Ranskaan. Eipä silloin saa Intiasta paljoa irti.  ;D  Mutta tämä on vain minun tahtotilani ja sielunsuunnitelmaani kuuluva asenne juuri tässä inkarnaatiossa, eikä sulje pois sitä että joku muu voi aivan hyvin nimenomaan haluta ja kehityksensä ja suunnitelmiensa vuoksi valita olla selvänäköinen, -kuuloinen tms. Jokainen tarvitsee oman tiensä.

Eli sinä määrität minut paskanpuhujaksi sen vuoksi, että minun hengellinen tieni on erilainen kuin niiden, joille on tärkeää saada viestejä henkimaailmasta, kuulla ääniä, nähdä näkyjä jne. Minun hengellinen tieni keskittyy kanssaluomiseen ja ihmisen  fyysisen kehon energeettiseen puoleen (annan energiahoitoja), sekä mahdollisimman läheiseen kontaktiin oman opassoppani kanssa, joka on minun suora kontaktini jumaluuteen kun olen tällä fyysisellä tasolla. Olen sinun mielestäsi paskanpuhuja, koska minua ei voisi vähempää kiinnostaa sellainen kontakti henkimaailmaan, josta sinä puhut.

Minäpä otan ja määritän täten egosentrisiksi kapeakatseisiksi paskanpuhujiksi kaikki ne, jotka luulevat että heidän tapansa olla kontaktissa henkimaailmaan on ainoa oikea ja jotka dissaavat niitä, joiden hengellinen elämä ja kontakti henkimaailmaan on erilainen kuin heidän. Mutta mitään nimiä en tietenkään mainitse, jokainen joka tuntee piston sydämessään tietää että tämä koskee häntä.  ;D

Se on harmaan sävyjen etsimistä ja sen ymmärtämistä, että dualistiset käsiteparit itsessään ovat ihmisen mielen tuotosta, eivät mitään oikeasti olemassa olevaa. Se on sitä, että en itse määrittele ympäristöni asioita, ihmisiä tai ilmiöitä dualistisesti, vaan näen että kaikessa on paljon enemmän kuin kaksi polariteettia ja näiden dualististen käsiteparien määritelmistäkin kaksi eri ihmistä voi olla aivan eri mieltä. Jo se osoittaa ne harhaksi.

Minun käsitykseni maailmankaikkeuden rakenteesta vaikuttaa tähän hyvin paljon. Minun maailmankuvani on se, että tämä 4D (3 ulottuvuutta + aika) universumimme on vain keinotekoinen pikkuinen elämän peliä varten tehty konstruktio siinä todellisessa moniulotteisessa maailmankaikkeusdessa. Se mikä näyttää äärettömältä 4d universumin sisällä olevista olennoista jotka ovat siihen 4D:hen sidottuja,  onkin sen ulkopuolelta katsottuna vain rajallinen pieni kupla moniulotteisessa todellisuudessa, josta sielumme ovat kotoisin. Sen vuoksi näen asian niin, että täällä 4d universumissa on omia energeettisiä ilmiöitään, mutta ne ovat tämän 4d universumin lakien alaisia toisin, kuin siellä todellisessa moniulotteisessa universumissa, jossa aika ei ole lineaarinen, vaan ulottuvuus ja jossa elelevät energiat ovat itse myös moniulotteisia ja sen vuoksi vailla ihmiskehoon inkarnoituneiden dualistisia käsitepareja, lineaarista aikaa ja muutenkin aika lailla rajoittunutta ja ihmiskehon vaatimusten värittämää olotilaa.

Eklektikko lueppa uudestaan mitä kirjoitin!

En ole suoraan haukkunut sinua paskanjauhajaksi joten mitä kohtaa et ymmärtänyt vaikka niin selvää suomea kirjoitin?

Tuosta kirjoituksestasi uskon ainakin sen että voit tuntea silityksen päässäsi,koska minäkin olen tuntenut kun henki oli vierailulla, mutta mihinkään jumalallisiin juttuihin en todellakaan.

Ja miten voit oikeasti puhua tietäväsi toisesta ulottovuudesta mitään jos kaikki mitä puhut on vain oman pääsi ajatuksia??

Tulee mieleen omat harhakuvitelmat?!

Tarkennan vielä tähän ettei mene taas överiksi.

Siis uskon että koet jotain henkimaailmasta ainakin sen silityksen osalta, mutta muuta sanomisiasi valitettavasti en vaan ne on vain omia luulojasi.

Ja ihan samalla tavalla kaikki mitä sinä luulet kokevasi henkimaailmasta voi olla vain omia kuvitelmiasi.
Tämä on uskon perimmäinen olemus: Se on AINA jotakin, mitä kukaan ei voi todistaa.

Minä en ole sanonut tietäväni mitään toisesta ulottuvuudesta, vaan sanoin että minun maailmankuvani mukaan jne. Minua ei edes kiinnosta se, olenko 'oikeassa' tai 'väärässä.' Koska kukaan ei voi todistaa mitään mistään uskon asioista - se kuuluu nimenomaan uskon määritelmään - järkevin teko jokaiselle on valita se maailmankuva, joka tuo itselle mahdollisimman onnellisen ja tasapainoisen olon ja minimoi ahdistuksen ja pelot. Juuri niin minä olen tehnyt. Jos maailmankuva tuottaa ahdistusta, pelkoa tai epätasapainoa, sitä on mielestäni syytä säätää. Me luomme omilla ajatuksillamme koko kokemuksemme tästä elämästä.

En ole myöskään sanonut että kaikki mitä puhun on oman pääni ajatuksia. Minä olen eklektisesti omaksunut maailmankuvani eri tahoilta tulleesta tiedosta ja rakentanut maailmankuvani niistä osasista, joista intuitioni sanoo että ne ovat minulle oikein ja sopivia, niistä joista sydämeni, sisimpäni sanoo että näin asia on.

Ja sillä uskooko joku muu samalla tavoin ei ole minulle mitään merkitystä. Suuri kiinnostus siihen millä tavoin toisten usko on erilaista, tai kenen usko on 'oikein' on minun maailmankuvassani osoitus ulkoaohjautuvuudesta, eli sisältä puuttuvasta rakkauden tunteesta itseä kohtaan ja arvon tunteesta ihmisenä. Se on myös osoitus fyysisen tason harhan läpitunkevuudesta: Vain fyysisen tason olentojen mielestä löytyvät dualistiset käsiteparit oikein/väärin, tosi/epätosi, oikeassa/väärässä. Moniulotteisessa todellisessa universumissa usea vastakkainen asia voi olla totta yhtä aikaa.  ;D

Eklektikko ei se kyllä niin mene ettei voi todistaa.

Jos esim. pystyy tuomaan hengen viestejä tänne maan päälle jota kukaan muu kuin kyseinen henkilö ei tiedä jolle viesti on tarkoitettu niin juuri sehän on todistettu silloin.

Ja anteeksi mutta minua ihan naurattaa se että sanot ettei vähempää kiinnosta henkimaailma vaikka sinne me juuri jatkamme matkaa kuoltuamme  ;D

Hienoa on kuitenkin se että olet kuitenkin "hyvän" asialla ja siitä tykkään niinkuin meidän kaikkien pitäisi olla ja siksipä toivotan sinulle hyvää jatkoa.

'Hengen viesti tänne maan päälle' voi olla yhtä hyvin osoitus viestin 'tuojan' telepaattisesta kurkistelusta viestinsaajan päähän (sieltä se asia selviää) kun yhteydenotto verhon toiselle puolelle. Eli se ei todista yhtään mitään. Uskon asia edelleen. Siihen asti kunnes joku onnistuu kuittaamaan sen skepsis ry:n lupaaman palkkion todistetusti tuotetusta yliluonnollisesta ilmiöstä, nämä ovat kaikki uskon asioita. Enkä minä tässä nyt kiistä sitä, etteikö niitä hengen viestejä maan päälle tulisi, uskon kyllä että niitä tulee. Mutta esittämäsi 'todiste' ei ole todiste siitä, vaan voi olla myös todiste telepatiasta.

Sinun näkökulmasi on ERITTÄIN rajoittunut, jos sinulle kiinnostus henkimaailmaan on vain sitä äänten kuulemista, näkyjen näkemistä ja viestejä verhon toiselta puolelta. Minun elämänpolkuni ja sielunsuunnitelmani on aivan toisenlainen, minä puolestani luotaan sitä miten henkimaailma on mukana minun arkipäivässäni ihan joka heti opassoppani muodossa. Minun hengellisyyteni on sitä, että toteutan sitä arkipäivän olemisessani, ei sitä että erikseen  otan yhteyttä sinne verhon toiselle puolelle jossa iso osa sieluani muutenkin on.

Enkä sanonut, ettei minua vähääkään kiinnosta henkimaailma, vaan että minua ei vähääkään kiinnosta nähdä näkyjä, kuulla ääniä tai saada viestejä verhon toiselta puolelta. Minun kontaktini henkimaailmaan tapahtuu muissa muodoissa.

En minä 'jatka matkaa' henkimaailmaan kuoltuani, siis oman maailmankuvani mukaan. Se moniulotteinen ajatusryhmä joka on minun sieluni, on tälläkin hetkellä suurimmalta osin siellä KOTONA, todellisessa moniulotteisessa maailmankaikkeudessa ja tekee siellä monia asioita yhtä aikaa, kuten  moniulotteisessa todellisuudessa on mahdollista.  Vain osa sielustani on mukana täällä keinotekoisessa pelikentässä, tässä 4D maailmankaikkeudessa, johon tulemme pelaamaan tätä elämän peliä. Kuollessani minun täällä ollut sielunosani palaa vain yhteyteen verhon toisella puolella olevan osani kanssa ja silloin olen palannut takaisin KOTIIN. Sieltä sitten taas lähteän osan sieluani uudelleen tänne pelikentälle seuraavaan inkarnaatioon ihmiskehossa.

No huoh taas kerran..

Olen esim. saanut viestin ihmiselle(tuttu monen vuoden takaa siis en ollut nähnyt häntä moneen vuoteen) toimitettavaksi niin en millään ilveellä voinut "lukea" hänen ajatuksiaan enkä tosiaankaan usko edes mihinkään telepatiaan ja henki ei ollut ollenkaan minun tuttavani koskaan.

Vai että erittäin rajoittunut..minähän sanoin että puhun kokemuksista en mistään pään sisässä mietityistä luuloista.

Etkä sinä saa minua millään suuttumaan koska ainakin minä tiedän puhuvani totta :)

Mukavaa perjantaita kaikille!  :smitten:

olis ensinnäkin kiva tietää mitä kokemuksia Palance sulla sitten on..?
Lähden kyllä tuolle linjalle myös, että katsomuksesi on rajoittunutta etkä edes halua ottaa kuuleviin korviin mitä muut yrittävät sinulle opettaa.. Käsitin kuitenkin, että olet myös halukas oppimaan uutta..? Tämän perusteella et.. harmillista sinänsä, koska tämä koko sielun elämä on oppimista..
Miten voit edes väittää, että Eklektikko puhuu pään sisällään mietityistä luuloista jos hän kerran saa osan tiedoistaan oppaidensa ja muiden kautta ja on heidän kanssaan tekemisissä päivittäin..? Näin ainakin asian ymmärsin.. :)
toinen ulottuvuus on olemassa ja sanoithan itsekkin, että sinne mennään kuoltuamme.. niin, että mitä ihmettä höpiset..?
Muistaakseni sanoit joskus aiemmin, ettet edes usko meidän inkarnoitumiseen joten kannattaisiko vaikka ihan aloittaa siitä ennenkuin alat täälä huutelemaan "totuuksia"..
Itselläni kyllä on myös selvätuntemisen lisäksi osittain ainakin vielä tuo näkeminen ja kuuleminen ja olen kyllä aivan samoilla linjoilla tässä Eklektikon kanssa tuosta "henkimaailmasta" että siellä se ns. maailmankatsomus on hippasenverran erilainen kun täälä maanpäällä.. siellä ei ole sitä hyvä/paha jaottelua se tosiaan on fyysisen elämän harha.. mutta valitettavasti hyvin vahva sellainen, joten ihmisillä on hyvä ja paha, mutta siihen se jääkin.. millään kuolemattomalla sielulla tai olennolla ei ole tietoa hyvän ja pahan eroista niinkuin me ne asiat käsitämme täälä..
jos uskot ennemminkin siihen, että joku konkreettisesti kanavoi tiedon tuolta toiselta puolen, niin niitähän kirjoja on pilvin pimein missä kerrotaan kaikesta tästä fyysisen tason harhasta ja henkimaailman moniulottuvuudesta kun joku valo-olento on niitä tänne viestittänyt..
huoh sanon minä kans..  :D

Et tainnut Palance oikein ymmärtää mitä tarkoitin. En kiistä sitä, että olet saanut tuttavalle toimitettavaksi viestin henkimaailmasta.
Mutta siitä meillä on vain sinun sanasi. Enkä minä kiistä sinun sanaasikaan asiasta, vaan yritän selittää että objektiivisesti asiaa katsovalle ulkopuoliselle asia voisi aivan yhtä hyvin olla telepatiasta johtuva, kuin oikea viesti.

Minä puhun nyt siis tästä asiasta periaatteellisella tasolla, en juuri sinun kokemuksestasi, sitä minä vain käytin esimerkkinä. Yhtään kenelläkään ei ole yhtään mistään tällaisista ilmiöistä kovia tietellisiä todisteita, vaan asia on nimenomaan uskon asia.

Määrittelisitkö mitä ne "pään sisällä mietityt luulot" ovat? Muuten keskustelua on hankala jatkaa, kun en tiedä ollenkaan mitä osia tekstistäni tarkoitat. (Nefarian: Opassoppani on tukenani ja 'joukkueenani' tässä inkarnaatiossa, mutta mikään mitä olen maailmankuvastani selittänyt ei ole oppaitteni minulle suoraan kertomaa koska siitäkään suunnasta en halua mitään ääniä päähäni. Se rakas perheeni verhon toiselta puolelta on mukana toisella tavalla, tunteena, kosketuksena ja synkronismien järjestelyn apuna. Tietoa/filosofioita/kanavointeja on ihmiskunta tuottanut ihan riittävästi minulle eklektikolle noutopöydäksi, josta poimin osat jotka minulle parhaiten sopivat. Minusta on oikein mukavaa että on muita jotka haluavat kuulla ääniä, kanavoida tms.)

Ja kenen tahansa ulkopuolisen näkökulmasta sinun tuttavalle saatu viestisi voi myös olla oman pääsi tuotetta, joka vain täysin sattumanvaraisesti osui oikeaan. Ja ei, minä en väitä että asia on näin, vaan yritän selittää sitä että mikä tahansa henkilökohtainen kokemus voi kenen tahansa ulkopuolisen tarkkailijan  kannalta katsottuna olla vain kokijansa omassa päässä tuotettu kokemus, tai sitten vaihtoehtoisesti jokin muu ilmiö kuin miksi sen kokija sitä luulee.

 Kaikki mitä olen maailmankuvastani kertonut tässä ketjussa on alun perin kotoisin minun pääni ulkopuolelta. Eklektikkona olen poiminut erilaisista filosofioista ja kanavoidusta tiedosta ne osaset joista olen maailmankuvani muodostanut. Ja sillä vastaako se kenenkään toisen ihmisen 'totuutta' ei ole merkitystä sen vuoksi, että me luomme omilla ajatuksillamme ja maailmankuvallamme kokemuksemme tästä fyysisestä tasosta ja sen vuoksi tärkeintä on se että jokaisen oma kokemus tuottaa rauhaa ja tasapainoa, sekä pitää ahdistuksen ja pelot poissa. Minun maailmankuvani onnistuu tässä erinomaisesti, joten se on juuri minulle sopiva. Mutta ei välttämättä kenellekään muulle.

Moniulotteisessa todellisuudessa usea vastakkainen asia voi olla totta yhtä aikaa. Vain fyysisen tason harhassa elävä ihminen tavoittelee lopulilsta totuutta sillä ajatuksella että niitä on vain yksi ja kaikki muut ovat väärässä.

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen myös, että näissä kertomuksissa ja käsityksissä henkimaailmasta hirvein usein puetaan henkimaailma inhimilliseen muotoon niin kuin ihmishahmoiksi. Tässä on aina ollut sellanen mikä on pistänyt minua vastaan, mikä ei ole sopinut omaan maailmankuvaani. Minulle henkimaailma, tai miksi sitä kukakin kutsuu, on enemmän yhtenäistä dynaamista energiaa. Sielumme ovat osa sitä (tai jokin osa meistä on osa sitä energiaa) ja sitä kautta voimme olla tässäkin kehossa kytköksissä siihen. Kun kuolemme, energiamme yhtyy tuohon energiaan. Minun maailmankuvaani ei uppoa, että henkimaailmassa olisi erillisiä olentoja, joilla olisi jonkinlainen tahto johonkin suuntaan, oli se sitten hyvään tai pahaan, tai mihin tahansa. Koen tuon energian enemmänkin omien lakiensa mukaan toimivana, joka reagoi erilaisiin tekijöihin erilaisilla tavoilla. Aivan kuten fysiikan laeissa tietystä tapahtumasta seuraa tietynlainen reaktio, ilman että mikään reaktion aiheuttanut on erityisesti tahtonut juuri sellaisen reaktion tapahtuvan.

Lopulta toki, onhan myös materiaalinen kehomme energiaa, jolloin olemme jo tällä hetkellä kokonaan osa sitä kaikkea. Meillä ihmisillä on tahto ja sitä kautta vaikutamme hyvinkin paljon yleiseen energiaan. Tämä yleinen energia taas vaikuttaa meihin. Tällä tavalla itse hahmotan asiat.

Hauska pointti.  ;D Tässä kyllä pääsee hiuksia halkomaan oikein kunnolla.  ;D

Wikipedian määritelmä dualismista, ja tätä minäkin tarkoitan:

Dualismi (lat. duo, kaksi) on oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta.
    Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä todellisuudesta.

Ajatukset itsessään eivät ole dualismia, ne ovat ajatuksia. Ja ajatukset eivät aina ole sanoja - osa minun ajatuksistani on ainakin kuvia ja tuntemuksia sekä assosiaatioketjuja ilman verbaliikkaa. Sanat eivät valitse mitään, ne ovat yhdessä sovittuja merkityksiä asioille, konkretian kuvaamista abstraktein termein.

Joo en tainnut ymmärtää kaikkea Ekektikko sanoit..mutta hyvä kun selvensit vähän sitä.

Kyllähän minä olen valmis oppimaan uutta Neferian se on kyllä totta mutta uskon tapahtumiin vasta sitten jos koen sen,niinkuin olen sanonut olen jalat maassa tyyppiä ja aiemmin myös sanoin uskon Eklektikon tuntevan henkimaailmaa,mutten usko esim. mitenkään että osa sieluamme haahuilisi muualla kuin meissä nyt.

Tottakai käytän sanaa totuus enkä vääntele sitä miksikään muuksi tai väitä ettei sitä olisi ollenkaan. Eli jos pihalla on lämmintä 20 astetta ja joku sanoo niin silloinhan se puhuu totta ja jos väittää muuta valehtelee. Kyllä se totuus ja valhe on ihan samalla tavalla olemassa niinkuin paha ja hyvä.

Kokemuksia: Jo lapsesta asti olen nähnyt henkiä siihen asti kunnes osasin kieltää niiden vierailut koska tottakai ne pelotti(ei kaikki) silloin kun ei mistään ymmärtänyt mitään.. esim. ukkini kävi vierailulla josta kerroin äidilleni ja kerroin asioita joista äitini oli ihmeissään. Muitakin henkiä on ollut käymässä mm. inhottava henki joka sai säikkymään silloin minut ja mieheni koska se nakkasi tavaroita pöydiltä lattialle sellasella voimalla ettei nukuttu silloin ja vaikka pyysin lähtemään ei lähtenyt,myöhemmin kyllä. Siispä en enää halua henkiä ollenkaan nähdä koska siellä on myös niitä pahoja jotka voivat tulla käymään. Totta on se ettei ne voi tappaa meitä millään ilveellä. Niinkuin on ollut puhetta mutta koskea ne voi. Olen käynyt kuolemanporteilla 6vuotta sitten kun olin onnettumuudessa ja voin sanoa ettei siinä mikään elämä vilisi silmissä niinkuin monesti sanotaan,mutta rauhallinen olotila tulee kyllä koska kipuahan ei heti edes tunne kun keho menee siihen sokkitilaan.. Siinä nyt muutamia kokemuksia.

En pidä itseäni rajoittuneena koska tokihan kokemuksia otan vastaan jos muunlaisia tulee,mutta tällähetkellä uskon vain näihin ja näistä siis puhun totuuksina koska ne olen kokenut enkä vain ns. kuvitellut mielessäni.

Toivottavasti ymmärsitte..

Minusta tällaisissa asioissa jokaisen omia kokemuksia voi sanoa hänelle totuuksiksi. Tosiaan, sitä ei voi objektiivisesti todistaa, miten asiat oikeasti ovat. Ongelma tuleekin siinä, jos yrittää "käännyttää" muut oman maailmankuvansa kannalle vetoamalla siihen, että omat kokemukset asiasta ovat "oikeampia" ja "todempia" kuin jonkun toisen.

Ihmisen mieli on laaja siinä mielessä, että omaan maailmankuvaani vedoten ajattelen, että mieli tulkitsee kokemansa asiat itselleen sopivalla tavalla. Kokemus on tällöin kokemus, jonka mieli on muovannut ihmiselle itselleen ymmärrettävään muotoon. Kokemus riippuu tällöin ihmisen omasta maailmankuvasta.

Palance, joku voi sanoa sinun 'totuuteesi' ulkoilman lämpötilasta, että eihän tuo ole totta, tosiasiassa siellä on 68 Fahrenheitia!

Ja sitten kokemuksellisesti se 20celsiusta/68fahrenheitia voi olla paljon vähemmän jos tuulikertoimet tiputtavat lämpötilaa, mutta se lämpömittari ikkunassa näyttää noita asteita. Tai se lämpömittari on voinut alun perin olla rikkinäinen ja näyttää väärää lukemaa. Ja sitten eri ihmiset kokevat asian eri tavoiin; minulle 10 astetta celsiusta on ilman tuulikertoimia t-paitakeli.

Totuus/valhe, hyvä/paha ovat olemassa vain ihmisen mielessä tällä fyysisellä tasolla ja eri ihmiset voivat määritellä ne eri tavoin. Entä totuus ja valhe? Iso porukka väittää kiven kovaan että maapallo on vain 6000 vuotta vanha ja kaikki sitä vanhemmat fossiilit yms. ovat vain yksi Jumalan käytännön pila ihmisen uskon koettelemiseksi. Näille ihmisille tuo on ilmiselvä totuus, heidän subjektiivisessa maailmassan se on totuus, vaikka luonnontieteen todisteeet mitä osoittaisivat.

Esimerkkejä siitä miten hyvä/paha ja oikein/väärin ovat muuttuvaisia:
Natsi-Saksassa ihminen joka auttoi juutalaisia piiloutumaan ja pakenemaan toimi 'väärin' ja oli 'paha' ja laissakin oli moisesta rangaistukset. Tietyissä kulttuureissa tottelemattoman oman tyttären tappaminen on 'oikein' ja 'hyvä' jopa siinä määrin että yhteisö voi painostaa siihen: Kauppiaan asiakkaat voivat kadota ja kauppa mennä konkursiin, jos hän ei 'kunniamurhaa' tottelematonta tytärtään. Muu yhteisö osoitta paheksuntaansa tekemällä ostoksensa muualla. (tämä oli yhdestä lehtijutusta ihan kurdisyntyisen ihmisen itse antama esimerkki siitä miten homma toimii)

Hyvä/paha, oikein/väärin ovat aina vain senhetkisen yhteiskunnan senhetkinen konsensus siitä, miten asioiden ihannetilassa haluttaisiin olevan. Jos tutkailisit vähän vaikkapa oikeushistoriaa, huomaisit että edes tunnetun historian aikana ei ole ollut kaikissa asioissa konsensusta siitä, mikä on oikein/väärin tai hyvä/paha.

Eklektikko ymmärsin täysin esimerkkisi ja olen noista samaa mieltä. Siis puhuit totta  ;D

Toiset pitää totuutena jumalaa ja toiset pitävät totuutena ettei jumalaa ole olemassa,mutta nämäkin ovat ihmisen pään sisäisiä ajatuksia eivät kokemuksia.  :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuulostaa erikoiselta minulle nimittäin, millä tavalla Palance koet pään sisäisten ajatusten ja kokemusten eroavan toisistaan?

tottakai oma kokemus on itselle totuus..
Joitain henkimaailman juttuja kun ei pysty todeksi määräämään ja joitain asioita ei voi kokea konkreettisesti..
eikä kuulukkaan.. en ole itsekkään kokenut, että sieluni olisi osittain tuolla henkimaailmassa kotosalla odottamassa, mutta uskon siihen, koska olen asiasta lukenut ja asiaa pohdittua, se tuntuu hyvinkin järkevältä.. tämä suomalainen mentaliteetti "minä en usko ennenkuin näen tai koen sen itse" on mun mielestä vähän menneen talven lumia ettei se ihan niinkään mene..
mutta kaikki täälä ollaankin vähän erilaisissa elämäntehtävissä ja koetaan erilaisia juttuja.. ollaan erilaisessa kehitysvaiheessa.. olishan se vähän tylsää jos kaikki oltais samanlaisia ja tiedettäs samat asiat.. :)

ja tosiaan itse olen saanut ns. vahvistuksia lukemalleni tuolta omalta apujengiltä joten silloin kyllä koen ne myös omaksi totuudeksi.. silti olen avoin vastaanottamaan uusi näkemyksiä ja näkökantoja, koska en usko, että ollenkaan kaikki asiat olisivat aivan absoluuttinen totuus tässä monimuotoisessa universumissa..  :crazy2:

Tarkoitan sillä sitä että kuka tahansa voi puhua mistä asiasta vaan vaikka nyt esimerkkinä pappi. Pappi saarnaa kadotuksesta että joutuu helvettiin jos tekee näin ja näin..ja uskoo siihen itsekin vaikka ei ole kokenut helvettiin joutumista..silloin sen uskomus on vain omaa ajatusta päässä..siis ei ole millään tavalla todettu todeksi..

Oliko huono esimerkki vai tajusitko mitä tarkoitan?

Voi olla että tajuan mitä tarkoitat. On helppo puhua asioista, joista ei ole mitään kokemusta. Monilla ihmisillä myös on kokemuksia rankoista asioista, ja minusta sitä pitäisi kunnioittaa, eikä heti alkaa heittää new age -puhetta siitä, kuinka omilla ajatuksillaan on kaiken kutsunut luokseen jne. Toisen elämästä kun lopulta oikeasti on paha mennä mitään sanomaan kun ei ole samaa kokenut.

Minusta kokemus kuitenkin ihan yhtä lailla subjektiivinen, kuten usko tai ajatus. Esimerkiksi on paljon testejä tehty siitä, kuinka ihmisen aistit voivat huijata. Joku voi hyvinkin vahvasti kokea Jeesuksen ilmestyneen hänelle, ja se on varmasti totta hänelle, mutta se että hän on kokenut sen uskomisen sijaan, ei yhtään lisää sen totuusarvoa, että hän olisi juuri Jeesuksen kokenut eikä jotain muuta. Jeesus on hänen tulkintansa tälle kokemukselle. Suvaitsevaisuutta minusta on se, että hyväksyy, että koska omat kokemukset ovat omia subjektiivisia tulkintoja asioista, joku toinen voi kokea saman asian eri tavalla ja se on hänelle ihan yhtä totta kuin oma kokemukseni minulle.

Kaikki uskomukset ovat aina vain siellä uskojan omassa päässä. Tokihan sitten ryhmä ihmisiä joilla on siellä omassa päässään samanlainen uskomus, voivat liittyä yhteisöksi keskenään, mutta se usko on edelleen siellä ihmisten omassa päässä.

Ja kaikki pyhät kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia - ihmisten, jotka ovat niitä omia uskomuksiaan sieltä omasta päästään kirjanneet paperille. Jokaikinen ihmisten uskonto tälläkin hetkellä on tuon Palancen määritelmän mukainen: Ihmisen päästä peräisin olevien kirjoitusten toistamista, opiskelua ja omaksumista oman pään sisällä pyöriväksi uskomukseksi.

Ainuttakaan uskontoa planeetallamme ei ole kovan tieteen keinoin todistettu todeksi, joten ne ovat kaikki samanarvoisia ja kaikki ihmisen omasta päästä kotoisin olevia ajatuksia. Samoin ainuttakaan ns. yliluonnollista ilmiötä ei myöskään ole kova tieteen keinoin todistettu todeksi, joten nekin ovat kaikki tavallaan siellä ihmisen omassa päässä, niiden ihmisten jotka olivat niihin osallisina.

Tämä on uskon ja hengellisten asioiden syviin olemus: Jos se on tieteellisesti todistettavissa, usko ei ole tarpeen, sillä silloin tarjolla on tieto uskon sijaan. Minun maailmankuvassani se ihmiseksi inkarnoituneen kokemus, että henkimaailman asioissa todisteita ei tule ikinä edes herumaan vaan homma on uskon varassa, on nimenomaan tarkoituksellisesti tuo kokemus ja osa tämän fyysisen tason pelin haastetta: Kykenemmekö saavuttamaan kokemuksen siitä että olemme pieniä jumalan osasia silloinkin, kun fyysinen taso huutaa aivan muuta, eikä mitään kovia todisteita ole edes koskaan saatavissa? Se on tarkoituksellinen osa tätä peliä.  :)

Ajatus on aina muuten myös kokemus: Se on kokemus siitä että ajatteli juuri ajatuksen.  ;D

Sinun määritelmäsi siitä mitä dualismi tarkoittaa, ei vastaa ihmiskunnan tämänhetkistä konsensusta kyseisen sanan merkityksestä, joten sinänsä tämä keskustelu on tavallaan turhaa, mutta anti mennä silti vaan:

Sellainen ajattelu että ylipäätään on olemassa sellaisia ehdottomia toisensa pois sulkevia käsitepareja kuin oikein/väärin, hyvä/paha on sitä dualismia, ei mikään muu. Paitsi tietenkin jos haluat lanseerata koko käsitteelle dualismi ihan oman uuden merkityksen, mutta se on sitten sinun oma yksityinen merkityksesi, jotka kenelläkään muulla ei ole mahdollisuutta jakaa ennen kuin selität sen hieman tarkemmin.

Se sielun osani joka on tällä hetkellä verhon toisella puolella, ei todellakaan 'ajattele' sillä rajoittuneella tavalla jolla fyysiselle tasolle inkarnoitunut ihminen. Se on yhtäaikaa yksi ja äärettömän monta ja voi sen vuoksi ajatella samasta asiasta yhtä aikaa vaikka kuinka monella tavalla ja tehdä yhtä aikaa vaikka kuinka monia erilaisia asioita.

Ollakko vai eikö olla, kas siinä pulma  ;D
Aika moinen ketju luettavaksi.
Mutta niin, ajatus siitä, että on tuolla ja täällä, on jo kahtiajako. Siitä en tiedä onko ajatus dualisimia...itseasiassa, kun mietin, niin ajatuksiakin on niin hiiskatin monen moista, että on vaikea edes erottaa käsitettä "ajatus"...on tajunnanvirtaa, intuitiivista tietoa, alitajunnan symbolikieltä, muistoja yms. mikä se sitten on se puhdas ajatus?

No niin...minä kirjoitin tähän pitkän litanian tekstiä, mutta aina ympäri mennään ja yhteen tullaan ja mitä sitä samaa asiaa jankkaamaan eri sanoilla, sanottu ne jo on...kaikki on hyvin ihan tälläisenään :D

Minä vain koen ajatuksen (tai minuuteni kokemus kokee sen, miten nyt haluaa sanoa). Ei sen tarvitse merkitä mitään.

Kokeminen sinänsä voi sisältää olemisen ja ei-olemisen, ja minun kokemisessani se jo ajatustasolla automaattisesti niin tekeekin. Eli käytännössä kommenttisi sisältyi jo tuohon omaani.

Ei ajatukset tietysti sinänsä oo tosia eikä epätosia, ja ne voi olla (on) silti molempia. Niinkun ne on olemassa ja ei oo. Dualismi on meidän ihmisten sopimassa tarkoituksessa sitä, että luulee ettei ne voi olla olemassa yhtä aikaa samassa asiassa.

Sana 'on' voi ihmisen ulkopuolla käsittää/ sisältää vastakohtansa niine väreineen, joita ihmismieli ei ehkä pysty hahmottamaan. Kun tässä yhteydessä käytin sanaa 'on' en tarkoita, että se tarkoittaisi olemassa olemista sillä tasolla, jolla mieli sen kykenee ymmärtämään (vain olemista tai epä-olemista toisistaan erillään).
Ihminen on se, joka arvottaa sanoiksi ja käsityksiksi, 'on', 'ei ole', erottaa ne toisistaan, ja ymmärtää vajavaisesti niiden kautta. Kun puhutaan tietyllä tasolla ja ymmärrellään joitakin ilmiöitä ymmärtämättömiksi ymmärtämättömyyksiksi, ja puhutaan niistä prosesseista, käytetään kuitenkin (monimerkityksellisiäkin) sanoja (jotka ovat vain yhteisiä sopimuksia tietyistä merkitysyhteyksistä)-  ne(kin) on vain mahdollisia työkaluja sisäiseen rauhan, tai mitä ikinä missäkin tavoitteleekaan.
Ja joskus pitää mielen tasolla erotella ajatuksia, että saattaa ne takaisin tasapainoon.

Olet mielestäni osin oikeassa...tieto ei ole lähtöisin kanavoijasta, mutta hän siis on kanava, jonka läpi se tulee, ja värittää näin kanavointia omalla kokemusmaailmallaan. Ei voi sanoa onko se oikein vai väärin, mutta se on hänen väreissään...joillain enemmän ja joillain sitten vähemmän...siksi onkin niin tärkeä kuunnella sitä, miten itse minkäkin tiedon kanssa resonoi.

Mun mielestä me puhutaan edelleen samasta asiasta ehkä eri käsittein, olen tuotakin mieltä kyllä  :)

;D ♡

Ajoittain en ymmärrä sanaakaan mitä tässä ketjussa on kirjoitettu.  Tää nyt vaan on vaihe tämän sielun kohdalla.  :coolsmiley:

Silti ihailen suunnattomasti Eklektikon tyyliä kirjoittaa asioista todella selkeästi!  Hätäisesti luettuna niistä voisi vetää hernemaissipaprikapussin nenuunsa, mutta kun tarkasti lukee, niin Eklektikko kirjoittaa todellakin omasta lähtokohdastaan ja omiin kokemuksiin pohjautuen.  Luen aina Eklektikon kirjoitukset, vaikka aihe ei muuten kiinnostaisikaan tai vaikka en ymmärtäisi sanaakaan!
O0

meimi..

Sehän on hienoa että ihailet Eklektikon tyyliä kirjoittaa asioista todella selkeästi vaikka et ymmärtäisi sanaakaan..  :D

On dualismia ajatella että jokin näkökanta olisi oikea tai väärä. ;) Näkökannat ovat vain näkökantoja, riippumatta siitä miltä värähtelytaajuudelta eri näkökantoja tarkastellaan. Mitä useamman näkökannan kautta pystyy tarkastelemaan "todellisuutta" ilman oikea väärä luokittelua, sen suurempi ymmärrys.

Tuo todellisuutta lainausmerkeissä siksi, koska sitä ei ole olemassa. Siksi siitä ei myöskään pysty rakentavasti kiistelemään. ;)

Free

Niin, en ymmärrä tästä asiasta sanaakaan enkä teeskentelekään ymmärtäväni.  Eklektikko silti selittää asiansa juuri niinkuin itse kokee, eikä haasta riitaa.  Hän jaksaa selittää uudelleen ja uudelleen.  Niin tässä kuin monessa muussakin ketjussa. 

Mietin näitä juttuja viikonloppuna..ja meimi enhän minäkään riitaa haasta mutta olen vahva niinkuin eklektikko tuntuu myös olevan ja siksipä uskallamme sanoa mielipiteemme ja siksi puhumme niin vahvasti omista ajatuksista ja kokemuksista ym..

Jos sinä et koe samaa kuin Eklektikko tai minä et voi tietää kumpi on "oikeassa"..siis itse en usko eklektikon puheeseen siitä että esim.sielusta olisi osa jakautunut, hän ajattelee sen niin olevan ja minä en elipä jokaisella on oma kuvitelma/ajatus/kokemus asioista..jos sinä et ymmärrä sanaakaan niin ihmettelen hehkutustasi?

ja alauda..tuo Natsi-Saksa oli vain esimerkki.. joissakin kulttuureissa on oikein tehdä raakuutta siis me ajattelemme sen raakuudeksi mutta he eivät vaan oikeaksi tavaksi toimia..Kyllähän jokainen ajattelee omilla aivoillaan mutta meille oikea voi toisille olla väärä..ja joskus ihminen on pakotettu toimimaan vastoin tahtoaan just kuin joillekkin ihmisille Saksassakin käynyt.

No eipä todellakaan mennyt tekstini sinulle jakeluun, sen ylläoleva osoittaa täydellisesti.  :D ;D :o

Mistään kohtaa kirjoitustani et löydä ainuttakaan lauseenpätkää, jossa puolustaisin raakuutta oikeana. Joko luit kirjoitukseni todella huolimattomasti, tai sitten projisoit siihen jotakin, tai sitten vain on sisälukutaidossa pahasti vikaa. Otetaanpa siis uudelleen rautalangasta ja ratakiskosta:

Se, että esimerkiksi käsitepari oikein/väärin on fyysisen tason dualismin harhassa elävien ihmisten päästä  kotoisin, on nähtävissä siitä että käsitys siitä mikä on oikein ja mikä on väärin ei ole pysyvä eikä samanlainen kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa.

Joinakin aikoina joissain kulttuureissa pidetään/on pidetty oikeina asioita, jotka esimerkiksi meidän  mielestämme ovat nimenomaan suoranaista raakuutta, tai muuten meidän oikeudentajuamme vastaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niissä kulttuureissa niinä aikakausina kun käsitys oikeasta/väärästä on ollut tuolla tavoin meitä kauhistuttava, se on ollut näiden aikojen/kulttuurien asukkaille joko normaalia, hyväksyttävää tai oikein, tai ainakin vähintään enemmistön mielestä sellainen tila jossa asioiden on hyvä olla.

Niinpä nämä karmeat ja raa'at asiat jotka seuraavassa luettelen ovat olleet aikojen saatoss hyviä ja oikein, vaikka nyt meidän silmissämme näyttävätkin raakuuksilta:

Tiettyjen kansanryhmien vaino - juutalaisia vainottiin läpi keski- ja uuden ajan euroopassa 'kristuksentappajina' ja tätä pidettiin aivan oikeana tapana toimia. Natsi-Saksassa jatkettiin tätä sitten vielä ihan uuden lainsäädännön ja keskitysleirien voimin 1900-luvulla ja sinne keskitysleireille joutui myös juutalaisia auttaneita saksalaisia, jos jäivät kiinni  - se kas kun oli laitonta.

1500-luvulla Ruotsissa oli laki, jonka mukaan miespuoliset romanit tuli hirttää välittömästi tavattaessa, tämä oli jokaisen kunnon kansalaisen velvollisuus.

Inkvisitio ja noitavainot, tarvitseeko tätä edes tarkentaa? Karmeita julmuuksia tekivät ihmiset, jotka aivan vilpittömästi myös usein uskoivat, että parempi kidutus maan päällä, kuin ikuinen kärsimys helvetissä - ainakin osa heistä varmasti luuli aidosti auttavansa uhrejaan ja näiden säästyvän helvetiltä, jos tunnustavat ja sitten kuolevat roviolla.

Jos oikein/väärin, hyvä/paha olisivat mitään 'oikeita' asioita tässä 4D universumissamme - kuten vaikkapa painovoima - ne olisivat myös vakioita, aina samoja, kuten se painovoimakin on. Se että joskus ennen hyvinä/oikeina pidetyt asiat ovat nyt meidän modernin maailman ihmisten mielestä pahoja/vääriä osoittaa juurikin sen että nämä dualistiset käsiteparit asuvat vain ja ainoastaan fyysisellä tasolla elelevän ihmisen mielessä ja ovat hänen tyypillinen tapansa yrittää hahmottaa maailmaa.

Siellä verhon toisella puolella sieluni on yhtaikaa yksi ja äärettömän monta ja voi sen vuoksi ajatella samasta asiasta ei vain kahdella vastakkaisella tavalla, vaan vaikkapa sadalla erilaisella tavalla ja vielä yhtä aikaa, toisin kuin näillä fyysisesti rajoittuneilla aivoilla, joille vain yksi prosessi kerrallaan on mahdollinen. Llineaarisessa ajassa vailla rinnakkaisprosessointikykyä on helpompi hypellä vain kahden prosessin välillä, mikä varmaan lisää taipumusta dualistiseen ajatteluun. Erityisen taipuvainen ihminen on tähän elämänsä alkutaipaleella, teini-ikäistä dualistisempaa ajattelijaa on vaikea löytää.

Olet käsittänyt väärin, tai minä olen selittänyt epäselvästi:
Sieluni on ajatusryhmä, joka on yhtaikaa yksi ja äärettömän monta. Aivan, tämä on mahdollista vain moniulotteisessa universumissa, ei tällä fyysisellä lineaariseen aikaan sidotulla tasolla.

Otan tälle tasolle ihmisinkarnaatioon ehkä karkeasti arvioiden neljänneksen sielunenergiastani, koska ihmiskehoon ei kerta kaikkiaan mahdu enempää; käämit palaa, jos sitä energiaa on liikaa mukana. Mutta se neljännes ei ole erossa siitä muusta sielustani millään muulla tavoin, kuin fyysisen tason harhassa. Moniulotteisessa universumissa kun sielu voi toimitella yhtä aikaa useita eri asiota. Niinpä täältä fyysiseltä tasolta katsoen sielunenergiani täällä on erossa sielunenergiastani verhon toisella puoella - tämän tasomme eräs tärkeä opettelu/oppimisjuttu on juurikin erillisyyden harha - mutta sieltä verhon toiselta puolelta katsottuna täällä oleva sielunosani EI ole erilläään muusta sielustani, vaan on vain yksi sieluni osanen joka hommailee ihmiselämää fyysisellä tasolla, kun muut sielun osaset voivat samaan aikaan toimitella monia muita asioita siellä verhon toisella puolella. Sieltä katsottuna sieluni osat ovat yhteydessä toisiinsa, eivät erillään, mutta ihmiskehosta tältä tasolta katsottuna tulee se illuusio, että täällä oleva sielun  osaseni olisi erossa muusta sielustani.

 :smitten:
Minua viehättää ja kiinnostaa Eklektikon tapa ajatella. Tuntuu läheiseltä ajatella opassoppaa ja sitä että sielu on niin laaja, ettei ole tässä fyysisessä muodossa kuin osana ja muut osat ovat muissa tehtävissä muualla.
Samoin tunnen omakseni sen, että hoitotilanteessa yksi osani hoitaa tuota ihmistä tuolla ja toinen osani hoitaa toista ihmistä toisaalla.
Jokaisella on oma tapansa ajatella ja oma totuutensa ja kaikille on tilaa.

Hyvä Eklektikko kun vielä tarkensit mutta edelleenkään en usko tuollaiseen ,mutta niinkuin suomityttö sanoi kaikille on tilaa  :smitten:

Ole hyvä ja avaa ylläolevaa väittämääsi jollain tavoin ja perustele se myös.

Kuka myöntää ja mitä?

Jo se että käytät sanaa 'heijastuu' kertoo että olet tulkinnut tekstiäni (virhe!) sen sijaan että olisit vain lukenut tekstini ilman omia tulkintojasi.

Lisäksi saattaa olla että et ole tietoinen tästä asiasta, jonka olen joutunut vähän väliä toistamaan tekstistäni omavaltaisia virhetulkintoja tekeville: Minun kirjoituksissani ei ole mitään rivienvälejä, joihin lukija voisi lukea jotakin. Tarkoitan tismalleen sitä mitä sanon ja KAIKKI mitä lukija lukee rivieni väliin on todennäköisesti hänen omaa projektiotaan tai väärintulkintaansa, josta minä en ole missään vastuussa.

Samat asiat, jotka minä kirjoitin oikeuden sekä oikean/väärän muuttuvaisuudesta löytyvät Heikki Ylikankaan kirjasta Miksi Oikeus Muuttuu. Erinomainen esitys oikeushistoriasta, vetävästi kirjoitettu ja osa kirjaa on omistettu nimenomaan paukuttamaan lukijan ymmärrykseen sen, että käsitys oikeasta ja väärästä on muuttuvainen.

Alauda hyvä, minä vain pyysin avaamaan ja perustelemaan tämän omaa kirjoitustani koskevan väittämäsi:
Jonkunlaista myöntämistä heijastuu kirjoituksessa.

Sen sijaan että olisit vastannut kysymykseeni siteeraat aiempia kirjoituksiani asioista jotka eivät millään tavoin liity tuohon väitteeseesi, jota pyysin perustelemaan ja avaamaan. Ja sinun väittämäsi liittyi  minun kirjoitukseeni siitä, miten ihmiskunnan käsitys esimerkiksi sellaisesta dualistisesta käsiteparista kuin oikea/väärä on muuttunut suurestikin tunnetun historian aikana. Ylläolevat siteerauksesi minun teksteistäni eivät avaa väittämääsi millään tavoin tai perustele sitä.

Niinpä minulla ei ole asiasta mitään uutta sanottavaa sinulle, ennen kuin avaat tuota yllä siteeraamaani ja lihavoimaani väittämääsi.

Tätä, Alauda, vielä kommentoin:
Kiinnostaa tietää että millälailla saa todellista tietoa pään ulkopuolelta kun;

Todellinen/epätodellinen on myös dualistinen käsitepari.  ;D
Tai totuudellinen/epätotuudellinen, jos tuota tuosta haluaa vielä avata.

Se mikä on minulle totta/todellista jollain tietyllä hetkellä, ei ole välttämättä totta kaikille muille ihmisille samalla hetkellä. Minun opassoppani on minulle todellinen, mutta skepsis ry:n jäsenelle se on epätodellinen.  :D

Minä saan varmaan sekä todellista että epätodellista tietoa kuten aivan kaikki ihmiset aivan kaikista asioista kaikista medioista joista ylipäätään tietoa saan. Niin tv, radio, internet kuin kirjatkin ovat pullollaan sekä tietoa joka on minulle juuri tällä hetkellä tarpeellista/minulle sopivaa/minun tilanteeseeni ja hengellisen kehitykseni vaiheeseen sopivaa, että sitten tietoa joka on täyttä huuhaata minun näkökulmastani, vaikka voikin jollekulle toiselle olla mitä totuudellisinta. Samoin sitten on kanavointeja ja 'kanavointeja', niiden erottamiseksi toisistaan on onneksi  joitain nyrkkisääntöjä, jotka eivät välttämättäole muiden ihmisten mielestä soveltuvia tapoja arvioida kanavointeja, mutta jotka sopivat minulle erinomaisesti.

En minä usko sitäkään, mitä THL ja Leipätiedotus ry kertovat minulle omasta mielestään terveellisestä ruokavaliosta ja olenkin paljon terveempi, kun aloin kuunnella ihan muita lähteitä ja ennen kaikkea omaa kroppaani.

Enkä minä usko niitä kreationistien verkkosivuja, joissa kivenkovaan väitetään planeettamme olevan vain 6000 vuotta vanha.

Niin maallisissa kuin hengellisissäkin asioissa on nykyään tarjolla valtava määrä informaatiota, josta osa on luotettavaa ja osa ei. Kätevin keino pärjätä kaiken tuon informaation kanssa on kehittää omaa intuitiotaan ja korkeimman minänsä kuuntelua jotta saisi selville mikä on juuri itselle juuri sillä hetkellä se 'oikea' tieto. Ja se sama tieto voi olla jollekin toiselle ihmiselle 'väärä.'

Tämä sen vuoksi, että oikein/väärin käsitteet ovat vain ihmisen mielessä ja sieltä ihmisen kulttuureihinsa ja oikeusjärjestelmiinsä, sekä uskontoihinsa projisoimia.

Melkoista vääntämistä  ;D Rehellinen, oma mielipiteeni on että Ekle on tässä ketjussa nyt likipitäen ainoa tolkku ihminen jolla selkeät, järkevät argumentit ja ulosanti ylipäätään. Lukekaa nyt rakkaat ystävät vaikka useampaan kertaan ja hitaasti nämä hänen vastauksensa jos ei muuten aukene.. Jos ei siltinkään mene jakeluun niin sitten on vain katsottava peiliin ja todettava että emmääpysty. Ei ainakaan riitaa kannata haastaa jos ei  vaan ymmärrä.
Jokaisen kuuluukin muodostaa itse oma käsityksensä ja totuutensa henkisyydestä ja henkimaailmasta, opiskelemalla, tutkimalla, selvittämällä, pohtimalla. Se on juurikin sitä henkistä kasvua.
Esim. Michael Newtonin kirjat Sielujen matka ja Sielujen kohtalo avaavat loistavasti henkimaailman asioita ja siten herättelee pohdiskelemaan näitä asioita -parhaat kirjavinkit jotka olen itse koskaan saanut. Omalla kohdallani nämä kirjat vahvistivat asiat jotka periaatteessa jo sisälläni tiesin.

Lilim, kiitos viestistäsi ennen kaikkea tästä:

Se nimittäin kirvoitti  minusta tällaisen ajatuksen:
Jos luulee että dualistiset käsiteparit oikein/väärin, hyvä/paha ovat olemassa jossain muuallakin kuin ihmisen päässä harhoina, niin silloin saattaa käydä niin, että oman käsityksen muotoutuminen omaa henkistä kasvua varten vaikeutuu, kun ei ymmärrä että se mikä on minulle tässä hetkessä 'oikein' ja 'täydellistä' voi olla samassa hetkessä toiselle ihmiselle 'väärin' ja 'peruuttamattomasti viallista' ja että nämä molemmat vastakkaiset asiat ovat ne kokeneille ihmisille aivan 'totta' kumpikin.

Voi olla että itselle sopivin  hengellisyyden muoto ja kasvun reitti jää löytymättä, jos jää kiinni noihin dualistisiin määritelmiin sen sijaan, että pyrkisi kuuntelemaan intuitiotaan ja korkeampaa minäänsä muodon ja reitin valinnassa.

Alauda hyvä, miksi kieltäydyt vastaamasta, kun pyydän sinua tarkentamaan tätä väitettäsi?

 En yritä lyödä vyön alle, vaan haluan että kun kerran väität tuollaista minun kirjoituksestani, niin otat sitten myös vastuun väitteestäsi ja vastaat kysymykseeni, etkä väistä sitä puhumalla ihan muista aiheista kuten nyt taas teet. Vyön alle lyömisen yrittämistä on minusta pikemminkin se, että heität tuollaisen ja sitten et ota siitä vastuuta.

Toinen siteeraus sinulta, joka osoittaa huonon sisälukutaitosi:

Tarkoitan 4D universumilla - kuten olen muuten useita kertoja tässä ketjussa selittänyt, eli kannattaisi todella lukea tarkkaan - tätä meidän fyysistä tasoamme jolla nyt elämme. Tuo nimi 4D tulee siitä, että tällä fyysisellä tasollamme meillä on kolme ulottuvuutta plus aikaulottuvuus (ajan lineaarisuus on myös harha, tosiasiassa se on ulottuvuus), mistä tulee yhteensä neljä ulottuvuutta, eli 4d, eli 4 dimensions. Tiedän myös, että sama termi on toisenlaisessakin käytössä toisaalla ja sen vuoksi nimenomaan selitin sen tarkkaan tekstissäni, kun aloin sitä tässä ketjussa käyttää. Erehdyksesi tässä asiassa nimenomaan osoittaa, että et lue viestejäni kunnolla tai ajatuksella, vaan projisoit niihin ihan omia juttujasi, joista minä en tosiaankaan ole vastuussa.

Käytän tätä lyhennettä kun puhun meidän neliulotteisesta tasostamme verrattuna moniulotteiseen todelliseen universumiin.
Jos olisit lukenut tekstini kunnolla, tämäkin asia olisi selvinnyt sinulle jo monia viestejä sitten.

Ne sinun mielestäsi henkilöönkäyvät argumenttini - eli se ettet lue viestejäni huolella ja projisoit niihin omiasi -  olet tällä toiminnalla  itse osoittanut vain ihan oikeiksi havainnoiksi toiminnastasi.

Lilim, ei minun tarvitse lukea Eklektikon kirjoituksia uudelleen koska en usko hänen ajatusmaailmaansa! Se että osaa kirjoittaa hyvin ei tarkoita sitä että se ihminen on "oikeassa" ja muut ei.

Hyvä kirjaiija saa ihmisen uskomaan kirjoituksiaan vaikkei ne olisikaan totta ja onko Eklen kirjoitukset hänen omiaan vaiko jostain kirjasta/ohjelmasta lainattuja niin siitäkään en ole täysin varma?

Minä olen oppinut henkimaailman asioita juuri omien kokemuksien kautta en minkään kirjan tai ohjelmien kautta ja seuraava kehitysaskeleeni on juuri "aukaista tie" taas henkimaailmaan,mutta kun olen aiemmin kokenut jotain tosi pelottavaa niin siksi olen laittanut portin kiinni sinne suuntaan ja se on vain ihmisen luonnollisista käyttäytymistä.
Yksin en aio sitä tehdä ja teen sen vasta sitten kun aika on "kypsä".

Toistan vielä uudelleen, vaikka tämän olen jo kerran sanonutkin aivan selkeästi tässä ketjussa:
Olen muodostanut eklektisen maailmankuvani sellaisista asioista, joihin olen hengellisellä etsinnän tielläni törmännyt ja jotka intuitioni ja korkeampi minäni on sanonut minulle juuri tällä hetkellä sopiviksi. Oman pään tuotosta on vain se että olen koostanut eri puolilta olevista sopivista osasista tämän oman kokonaisuuteni.

Lähteinä on kasakaupalla kirjallisuutta (siitä vaan kirjaston rajatieto-hyllylle ja myös psykiatria/psykologia hyllylle, siellä minäkin viihdyin paljon tuossa vuosikymmen sitten), esim Neal Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjat, Michael-kirjat, Sonya Choquetten kirjat, se tässä ketjussa mainitsemani Tunnista Varjosi, Tunne Itsesi -opus, paljon Buddhalaista psykologiaa, Kryon kanavointeja ensin kirjoista mutta nykyisin hyvin lyhyellä viiveellä netistä englanniksi MP3-tiedostoina (ilmaiseksi), tämän foorumin kirjoituksia ja niiden sisältämiä linkkejä mielenkiintoisille sivustoille, sekä sitten vielä aika kasa ihan maallista psykiatriaa sillä se toimii hyvin rinnakkain rajatiedollisen aineksen kanssa, jos haluaa kattavamman ymmärryksen saman asian useista puolista.

Se on sitten ihan eri juttu, jos et halua uskoa, että en ole omasta päästäni kirjoittamaani reväissyt, vaikka olen sen jo kerran tässä keskustelussa sanonut. Se ei ole minun ongelmani ollenkaan, eikä edes paljoa minulle merkitse.

Minäkin vielä kerran sohaisen tätä soppaa lusikallani, sen jälkeen vaikenen tässä ketjussa.

Minun käsittääkseni tässä ei olla 'oikeassa' tai 'väärässä', vaan kysymys on siitä, mikä sopii juuri minulle.  Ja sinulle.  Jokaiselle henkilökohtaisesti.  Helposti tulee luettua toisen tekstiä hätäisesti ja vähän niinkuin puolustuskannalla, jolloin näkee vain ne kohdat, missä toinen on eri mieltä.  Varsinkin tälläisessä väittelyssä.  Toisten kirjoituksia voi silti lukea uudestaan, jos vaikka sieltä aukeaisikin jotain, mitä ei ensimmäisellä lukemisella huomannut.  Ja vaikka olisikin eri mieltä.  Eihän keskustelu ole mikään keskustelu, ellei tiedä mitä toinen on oikeasti sanonut.  Ja voihan sieltä toisen kirjoituksesta löytyä jokin tiedonmuru, mitä voisi hyödyntää omassa elämässään.

Jokin tyyli sopii yhdelle, jokin toinen toiselle, eikä tässä ole nähdäkseni tarkoitus opettaa toisille sitä ainoaa oikeaa tapaa olla  henkinen.

Minä olen henkisellä polullani jäljessä teistä muista, minä vasta etsin omaa väylääni, pikkuhiljaa.  Mielelläni lukisin monenlaisista kokemuksista ilman väittelyä ja varsinaisen asian hautautumista turhaan sälään.

terveisin nimimerkki  :kuu: :vaaka: ;)

meimi foorumihan on täynnä erilaisia kokemuksia,siitä vaan lukemaan ei ne ainoastaan tässä ketjussa ole   ;)

Väittelyt ovat ainakin välillä hyväksi.

Mutta minä myös ajattelin vaieta tässä ketjussa,koska nyt en enää pääse eteenpäin..

Voin kertoa sitten kehityksestäni jos se nyt ketään kiinnostaa,mutta näiden puheiden ansiosta aika taitaa olla "kypsä" aiemmin kuin luulin,joten näistä "väittelyistä" on ollut ainakin minulle hyötyä.  :)

Mukavaa jatkoa kaikille myös Eklektikolle!









 

ARGH!

Se ketju, joka on varattu Eklektikon ruotimista varten, josta aiemminkin on ollut puhetta, olisi ihan paikallaan. En muista, josko joku, Ekle itse? semmoisen jo jonnekin pykäsikin, vai miten se meni, mutta tämä vinkuminen ja vääntö täällä ei oikeasti palvele yhtään ketään.
Antakaa olla hyvät immeiset.

Hyvä Alauda, et edelleenkään suostunut selittämään sitä lausettasi, joka koski minun kirjoitustani. Ja sen näkevät nyt minun lisäkseni muutkin tämän ketjun lukijat. Tästä oli siis kyse:

Lainaus käyttäjältä: alauda - 04.02.2013  11:36:11


Ja tämä oli siis oikein/väärin käsitteen historiallista muuttumista koskeva kirjoitukseni, jonka olit onnistunut lukemaan kaikenlaisten kauheuksien puolusteluksi.

Lainaat myös tekstiäni osittain niin, että sen merkitys hämärtyy toivomallasi tavalla. Tässä KOKO se kappale, jota tarkoitushakuisesti vain osittaisena lainaamalla kirjoitit edellistä viestiäsi:

"Minäpä otan ja määritän täten egosentrisiksi kapeakatseisiksi paskanpuhujiksi kaikki ne, jotka luulevat että heidän tapansa olla kontaktissa henkimaailmaan on ainoa oikea ja jotka dissaavat niitä, joiden hengellinen elämä ja kontakti henkimaailmaan on erilainen kuin heidän. Mutta mitään nimiä en tietenkään mainitse, jokainen joka tuntee piston sydämessään tietää että tämä koskee häntä."

Huomaatko tuon lihavoidun osan tekstistä? Sen jätit pois kun väitit minun nimittelevän toisia kirjoittajia, sillä siitähän huomaa että minä en nimitellyt ketään yksittäistä kirjoittajaa, vaan ilmoitin vain suhtautumiseni kyseiseen asenteeseen. Eli nyt nimenomaan otan vastuun KOKO siitä tekstistä jonka kirjoitin ketjun alkupäässä ja vaadinkin sinua ottamaan vastuun siitä, että lainasit tekstiäni osittain tarkoituksena valheellisesti osoittaa, että olisin nimitellyt yksittäisiä kirjoittajia.

Se että ohitat kysymykseni ja siten vastuusi kirjoitustani koskevasta väitteestä useamman kerran, kertoo minulle aivan tarpeeksi.

Siis ei sitä kukaan pykäännyt, vaan siitä tuli ketju shamanismista nykyaikana. Minulla ei ole tarvetta moista ketjua perustaa, mutta olkaa hyvät vain jos siltä tuntuu. Lupaan lukea ja käydä kommentoimassa, nauruhan vain pidentää ikää.  ;)

Nostan kyllä Ekle sinulle hattua, koska olet todella kärsivällinen tämän kaiken keskellä.. :D

?? Mikäs aika nyt taas on..
Omasta mielestäni Alauda ymmärsi hieman väärin Eklen tekstejä ja Ekle taas reagoi Alaudaan hieman liian voimakkaasti. Mutta sanottakoon Eklektikon eduksi se, että hän vaikuttanee ottaneen teksteissään nykyään yhä enemmän huomioon sen, että tuo ilmi niiden olevan omia ajatuksiaan. Koska kun jolla kulla on noin hyvät verbaaliset kyvyt, helposti vaikuttaa tahtomattaankin provosoivalta tai julistavalta tms.
Mutta se siitä, minua ärsyttää se, että ketjuissa ulkopuoliset rupeavat puolustelemaan jompaa kumpaa väittelijää. Molemmissa on omat vikansa. Noh, ehkä olisi järkevämpää minultakin jos en sanoisi mitään, mutta minkäs teet.  ;)

Toiseksi muuten, täällä kirjoittelee paljon herkkiä ihmisiä ja jokaisen pitäisi saada tuntea itsensä tervetulleeksi tänne, joten pyytäisin että jos jotkut kinastelevat, se on heidän asiansa ja mahdollisesti modejen jos kina äityy pahaksi. Jos on tarve kommentoida asiaan (kuten minullakin nyt), niin se saisi olla mahdollisimman puolueetonta. Ei ole kiva, jos vahvat kirjoittajat savustavat täältä herkemmät pois.

Ihan nopea tarkennus tähän tuosta 4D-todellisuudesta.
D tuossa tarkoittaa dimensiota eli ulottuvuutta.
 
Havaintojemme mukaan maailma ei ole fyysisesti kaksiulotteinen kuten valokuvat tai vaikka paperit, tai yksiulotteinen kuten viivat, vaan kolmiulotteinen. Neljäs ulottuvuus on aika.
Ei siis sen kummempi juttu.

Itse en halua mieltää 4D-todellisuutta tyystin harhaksi, koska en totta puhuen koe ajatusta kovin lohdulliseksi tai selkeyttä elämääni tuovaksi (korkeintaan ajattelen, että havaintokykymme on rajoittunut), mutta jokaiselle jotain.  :)

Opettavainen tarina, joka liittyy aiheeseen vaikka ensin ei ehkä siltä tunnukaan:
Nainen soitti poliisit paikalle kotiinsa ilmoituksella, että itsensäpaljastaja heiluttelee hänelle vastapäisen talon ikkunasta. Paikalle saavuttuaan poliisit ihmettelivät, että eihän kun naisen olohuoneen ikkunasta katsoo, niin missään näy yhtään säädyttömästi itseään paljastelevaa häirikköä. Tähän nainen sanoi: "Mutta hyvä konstaapeli, teidän täytyy ensin nousta tälle keittiöjakkaralle ihan tässä ikkunan laidalla ja katsoa sitten aivan tuonne vasemmalle viistoon alaspäin, niin sitten näette sen törkeän häirikön heiluttelevan elintään."

Jos kaksi ihmistä kiistelee keskenään  jossain ketjussa asiallisesta asiasta - kuten siitä kuka kirjoitti mitä ja kuka tulkitsi kenen tekstiä pieleen milläkintavoin  jne. - niin jokainen, joka on itse niin herkkä että ahdistuu moisen lukemisesta vaikka ei itse ole hommassa mukana, on itse vastuussa siitä että hän pysyy poissa kyseisestä ketjusta, tai jättää lukematta niiden kirjoittajien viestit jotka saavat aikaan sen että hän tuottaa itse itselleen negatiivisia tunteita omilla ajatuksillaan toisten ihmisten kirjoituksista.  Katson että minulla on täysi oikeus oikaista omia tekstejäni koskevat virhetulkinnat ja suoranaiset vääristelyt ihan omalla normaalilla tyyllläni, jolla muutenkin kommunikoin keskustelupalstoilla. Kenenkään ei ole pakko lukea ainuttakaan viestiäni, vapaata tahtoaan voi vapaasti käyttää myös tässä asiassa.

Jos tämä herkkä ihminen ei ole kinassa mukana, vaan seuraa sitä sivusta tilanne on tämä:
Tervetulleeksi itsensä tunteminen ei saisi olla kiinni siitä, miten jotkut muut keskenään keskustelevat, jos herkkä ihminen itse saa kuitenkin vain kilttiä ja positiivista palautetta. Jos näin on, on se ei-tervettulleeksi itsensä tunteminen aiheutettu ihan niillä omilla ahdistavilla ja ikäviä tuntemuksia aiheuttavilla ajatusketjuilla, kuten kaikki ahdistus aiheutetaan.

'Vahvat kirjoittajat savustavat herkät pois' on muuten aivan eri asia kuin 'keskustelija vetäytyy keskustelusta huomattuaan puhuneensa itsensä pussiin.'   ;)

Muokkaus: Muutin juuri allekirjoitustekstini ihan vain siinä toivossa, että jatkossa olisi vähemmän turhia kinoja ja tekstini luettaisiin itsenään. Toisten tulkinnoista ja projektioista on mahdotonta ottaa vastuuta ja on toimintahäiriöistä sairastuttavaa käyttäytymistä edellyttää edes sellaista kirjoittajalta.

Jos palataan aiheeseen niin minua kiinnostaa tietää että onko henkimaailma meissä sisäisesti vain yhtenä todellisuutena vai onko se aurani ympärillä? Sitten toinen asia joka kiinnostaa on nämä riivaustapauksest. Onko tämä todella joku olento aurani ulkopuolella joka tarttuu minuun vai onko se sisäisyyteni heijastuma omasta pimeästä puolesta? Voisiko nämä riivaajat olla vain voimia meidän alitajunnassa, kollektiivisia harhoja ns joka herää eloon syystä tai toisesta, tai nousee ns esille?

Tarkoitin lähinnä niitä kirjoittajia, jotka lopettavat tunnuksensa. Enhän minä heidän syitään tiedä, mutta ilmapiirillä on vaikutusta ja joskus olen itsekin tuntenut niin, että huvittaisi sen takia lähteä. Harmi se joka tapauksessa on jos sen takia joku lähtee pois, vaikkei se mitenkään muiden kirjoittajien vastuulla olekaan. Silti vaikka kukaan ei yksin ole vastuussa ilmapiiristä, on jokainen kuitenkin osana vastuussa siitä. Ei se lause "minä nyt vain olen tällainen" aina oikeuta minkälaista käytöstä tahansa. Joskus pitää miettiä myös sitä omaakin ulosantia kompromissien nimissä ja joustaa.. Itsekin sorrun välillä ärsyyntymään ja heittämään kaikennäköistä, mutta lopulta asiansa saa paljon paremmin ilman kiistoja sanottua, kun hyväksyen toisen väärinymmärryksen selittää hänelle mitä oikeasti tarkoitti. Sitä vaan ei aina muista, varsinkaan jos toinen provoaa. En silti edelleenkään allekirjoita sitä väitettä, että vain kuulijalla on vastuu kommunikoinnissa. Arvotan sosiaalisia sääntöjä/taitoja/sopua, miksi niitä nyt kutsuukaan, korkeammalle kuin yksilön oikeutta tehdä mitä tahansa. Mutta hei, tässähän on uusi oivallus! Oivalsinpas taas jotain uutta itsestäni. Itse asiassa, tämä oivallus auttaa ymmärtämään Ekletikonkin ajatusmaailmaa paremmin. Olen pitkään miettinyt tätä olenko sosiaalinen vai en ja kuinka paljon. Sosiaaliset arvot itse asiassa merkitsevät minulle aika paljon. Pitäisikö aloittaa uusi pohdintaketju aiheesta..  ::) :) Heh, hassua että tästä kinasta oli jotain hyötyä, kiitos teille.  ;D

Minäkin saanut rutkasti uusia oivalluksia tämän keskustelun kautta  ;D Jeah!  8)

Avicii, millainen "riivaaja" sinua piinaa..?

 ;D Anteeksi, ilmaisin itseäni hieman huonosti. Ei mua kukaan riivaa mutta ajattelin näitä kaikkia leffoja ja tarinoita riivaajista jotka papit häätävät pois esim. Tälläkin palstalla on joskus ollut juttua kuinka yksi oli karkottanut pahan hengen toisesta pois. Näitä lähinnä ajattelin.

Minun näkökulmani on se, että niitä riivaajia on ihmisen mielikuvituksessa ja sieltä ihminen niitä sitten projisoi ihan mihin tahansa, esim uskontoihinsa, elokuviinsa, kirjallisuuteensa jne.

Mielenterveyshäiriöt tuottavat ilmiöitä, joita pidettiin riivaajina ennen kuin alettiin ymmärtää ihmisen psyykeä ja sen ilmiöitä paremmin - eli vasta 1900-luvulla. Fiktiossa ja uskonnoissa näkyvät edelleen riivaajien muodossa tämän tietämättömyyden/ymmärtämättömyyden seuraukset.

Luin tätä vanhaa ketjua. Aihe oli mielenkiintoinen ja siellä oli erilaisia näkemyksiä.

Minun kokemukseni ovat samankaltaisia kuin Palancen. Uskon myös, että on olemassa pahaa henkimaailmaa. Toisaalta olen nähnyt äärettömän paljon kaunista ja hyvää henkimaailmaa, kokenut molemmat puolet. Kiitos Palance kirjoituksistasi. Oli virkistävää lukea kokemuksistasi, kun aihepiiri on taas tullut lähelle kummittelujen myötä. Samalla tavalla viskottiin esineitä kotonani, mistä kerroit, ikävän henkiolennon toimesta. Lisäksi olen kohdannut ei inhimillisen pahan korkeataajuisen tietoisuuden - älykkyyttä oli vaikka muille jakaa ja tietoisuutta, mutta ei myötätuntoa. Tuo kohtaaminen oli todella ikävä ja samalla tavalla jätti pelkoa jälkeensä, jota vieläkin vähän käsittelen. Täytyy sanoa, että kokemuksien myötä hahmottaa henkimaailman ja ulottuvuudet siksi aivan eri tavalla ja tämän elämänkoulun jota käymme.