Astro Foorumi

Eipä ole itsellä ollut mitään näissä artikkeleissa mainitun kaltaisia kontakteja henkimaailman kanssa enkä haluaisikaan, mutta jos asia menee niin kuin tämä kirjoittaja sanoo niin, miten edes on mahdollista tunnistaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Siis olettaen, että on olemassa hyvä versus paha. Tiedän, että kaikkien mielestä niin ei edes ole. Mutta JOS olisi/on niin, mitkä on keinot?

Artikkelisarja oli jokseenkin hämmentävä, koska itselle tuli ainakin se kuva, että tavallisilla "matalavärähteisillä" tallaajilla, jollaisia varmaan on suurin osa ihmisistä, jotka kuitenkin rukoilee ja meditoi ja yrittää löytää henkisen tiensä, on käytännössä mahdollisuus saada kontakti vain huonoihin henkiin, jotka tekeytyvät erittäin taitavasti hyviksi. Korjatkaa, jos olen väärässä, koska ei kai se ihan niin voi mennä?

http://www.personal-development-coach.net/hearing-voices.html
http://www.personal-development-coach.net/awakening-kundalini-and-spirit-contact.html
http://www.personal-development-coach.net/power-wealth-energy.html

Valitset ihan itse uskotko kyseisen kaupallisen sivuston artikkeleihin. (Siellähän myydään myös vaikka mitä.) Tämä on yhden ihmisen pitämä sivusto, vaikka hän omien sanojensa mukaan ei enää kirjoitakaan kaikkia artikkeleja siellä. Ja pelolla on helppo myydä. Kaikki, aivan kaikki viestintä tulee joko pelosta tai rakkaudesta. Ja vain sitä rakkaudesta tulevaa viestintää kannattaa kuunnella.

Minä uskon itse että ainoat 'pahat' energeettiset tms. yhteydenotot tulevat
a) oman psyykemme möröistä ja käsittelemättömistä traumoista
b) ihan oikeilta eläviltä ihmisiltä, joille tahtoen/tahtomattamme olemme antaneet luvan tunkeutua energiakenttäämme

Tietysti tuosta kohdasta a olisi mukavampi syyttää jotain ulkopuolista 'pahaa' sillä silloin poistuu vastuu siitä kipeästäkin työskentelystä jota niiden omien mörköjen kohtaaminen ja käsittely vaatii. Mutta jos luulee omia mörköjään ulkopuoliseksi 'pahaksi' on niiden käsittely ja omasta systeemistä pois saaminen jotakuinkin  mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa ja  sen vuoksi pidän uskoa ulkopuolisen pahan energeettisiin tai muihin yhteydenottoin paitsi vastuunpakoiluna omista möröistä myös henkisen/hengellisen kehityksen esteenä.

Mutta jokainen taplaa tyylillään. Kaikkea mikä on netissä hienonnäköisellä sivustolla ei tarvitse uskoa, sillä esim. niillä tahoilla jotka uskovat että maapallo on vain 6000 vuotta vanha on myös todella hienonnäköisiä nettisivustoja.  :D

Niin, itse siis pidin tuon sivuston väitteitä hiukan erikoisina ja kuten sanoin, kaikki eivät usko erityiseen pahaan. Keskustelunaloitus olikin vain halu keskustella eri ihmisten erilaisista näkemyksistä riippumatta siitä mihin itse uskon tai en usko.

Olihan tuolla ihan asiaakin. En nyt ota sen enempää kantaa noihin henkimaailman olentoihin, mutta olen pitkään seurannut erään henkiön kundaliinin heräämiseen liittyviä ongemia. Hänellä on ollut tässä prosessissa myös OBE-kokemus, mutta ei hän sitä pitänyt mitenkään huonona asiana. Ongelmat ovat liittyneet enemmän energian virtauksen pysähtymiseen ylächakroihin. Tiedän kuitenkin tapauksen, jossa säännöllisesti ruumiista irtautuva henkilö on kokenut takaisinpaluun aina vain vaikeammaksi. Tämä on tehnyt hänestä liki työkyvyttömän.

Kenenkään ns. henkiset kyvyt eivät myöskään takaa sitä, että hän on tasapainoinen tai valaistunut henkilö. Mutta kaiken kaikkiaan henkisyyden pitäisi minun mielestäni johtaa psyko-fyysiseen hyvinvointiin eikä suistaa pois tasapainosta muuten kuin lyhytaikaisesti. Henkisyys ei ole kovin tavoiteltavaa, jos sen takia menettää kaiken kosketuksensa arkeen, eikä pysty enää hoitamaan omia asioitaan itsenäisesti.

Kaikki ihmiset ovat muuten nykyään korkeavärähteisempiä kuin ennen, koska koko planeettamme - ja samalla sen asukkaiden - värähtelytaso on ollut kovassa nousussa viimeiset pari vuosikymmentä ja nousu jatkuu edelleen.

Joten jo tavallisista ihmisistä puhuminen matalavärähteisinä on vanhan energian juttu. Nykyään tavalliset pulliaiset pystyvät puolivahingossa tekemään asioita, joita varten ennen piti olla askeesissa vuosikausia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jos mieli on kovasti kiinni omissa psyyken peloissa, niitä silloin kanssaluo itselleen ja kutsuu luokseen. Täytyy siis olla tarkkana mitä toivoo, mutta myös mitä pelkää, sillä molemmat toimivat kanssaluomisen keinoina. Toki edelleen ihmisten värähtelytasoissa on suuriakin eroja, mutta nykyään ne matalimminkin värähtelevät ovat paljon korkeavärähteisempiä kuin ennen. Ja sen vuoksi usein vahingossa kanssaluovat itselleen ongelmia: Jos pelkää jotakin, sitä kutsuu luokseen aivan yhtä voimakkaasti, kuin jos toivoisi sitä positiivisella asenteella.

Erityiseen pahaan uskominen on fyysisen tason dualismin harha. Ihmismieli haluaa jakaa asiat malliin oikein/väärin, hyvä/paha jne. Moniulotteisen todellisuuden - tämä tasomme on vain harhaa - kannalta tällainen dualistinen jako on järjetön. Se onkin vain ihmismielen taipumus ja tapa jäsentää monimutkaista elämäämme tällä planeetalla ja on hyvä olla tietoinen tästä, ettei ryhdy luulemaan dualismi-taipumustaan todellisuutta millään tavoin kuvaavaksi asiaksi.

Itse mietin että mitä näillä viesteillä oikein haetaan? Kaipaako ihmiset taivaallisen viestintuojan vaiko mitä? Miksi pelätään niin kovasti että tulee alemmilta tasoilta. Harvahan meistä kykenee koko ajan olemaan puhtaasti värähtelevää, korkeatasoista rakkautta ja silti kyemme auttamaan ja tukemaan toinen toisiamme. Sellainen ihmisyyden hyväksyminen näissäkin asioissa auttaa. Armollisuus toisia kohtaan. Jos minua pelotellaa, alennetaan tai uhkaillaan, tiedän että tämä ei tule niin puhtaasta lähteestä ja että voin tästä aina oppia jotakin. Jos ei muuta kun että nyt tämä ei ole minua varten. Pitää oppia erottamaan itselleen sopivia asioita myös henkisellä sektorilla.

Ihmisille on vuosituhansia syötetty sitä valhetta, että on jokin ihmisen ulkopuolinen hyvä ja paha. Tällaisesta ohjelmoinnista irti pääseminen voi olla hidasta, kuten näkee siitä tämän ketjun ensimmäisen viestin esittelemästä foorumista. Siellä ollaan vielä vanhojen energioiden hyvä/paha dualismiharhassa.

Ja siinä harhassa olevathan kai sitten kaipaavat taivaallista viestintuojaa ja pelkäävät pahoja henkiä.

Itse olen sillä kannalla, että eläviksi ihmisiksi inkarnoituneista löytyy sekä enkelimäinen hyvä että veret seisauttava paha tavalla, jota ei millään muulla tasolla ole edes olemassa. Me ihmiset vain mielellämme projisoimme omat tekosemme ja mörkömme itsemme ulkopuolelle malliin 'the devil made me do it.'

Tulipa vielä mieleen että jos tavoitteena on valaistuminen tai kanavien aukaiseminen niin että haluaa ottaa viestejä henkimaailmasta vastaan niin suosittelen että ensin keskittyy siihen sydämeen ja sen aukaisemiseen koska tuon jälkeen kykenee suodattamaan viestit sitä kautta. Jos lähteenä on puhdas rakkaus niin tuolloin sanomakin on koostettu siten että sen kykenee jokainen ymmärtämään ja että jokainen saa sellaisen tunteen että tämä on myötätunnosta ja viisaasta lähteestä. Itse lähden nykyään aina kertomaan mitä minulle on tapahtunut ja miten itse koen asiat mutta että se ei ole mikään lopullinen totuus. Kehoitan nykyään jokainen kääntymään sisimpään ja etsimään sieltä sen viisauden ja rakkauden. Jokainen kun löytää se oman tien ja sitoutuu siihen, kykenee varmasti auttamaan muita sitten kun on ensin jutellut hieman itsensä kanssa. Jokaisella meillä on se oma moraalinen vastuu sanomistamme ja se voisi toimia sopivana indikaattorina jokaiselle. Toiset ei koe pelottelua pelotteluna, vaan rakkaudellisena ohjauksena. Näin me vain olemme erilaisia  :)

Tämä on jotenkin se, miten itsekin ajattelen. Kuuntelen mielelläni mielipiteitä ja kokemuksia ja voin varsinkin kysyttäessä kertoa myös omistani, mutta pyrin tekemään sen siten, että se, mikä on sopinut minulle, ei sovi kaikille. Asioita kannattaa kokeilla ja sitten hylätä itselle sopimattomat jutut ja siitä toivoakseni sitten löytyy se ikioma tie. Kovin monessa asiassa olen saanut huomata, että toisen totuus ei sovi minulle eikä minun totuuteni kaikille muille.
Luulen ja tällä hetkellä käsitykseni ainakin henkisistä teorioista ja opetuksista on, että taidamme elää niin sokeina tämän lyhyen elämämme, että lopullinen totuus kenties ja toivottavasti selviää vasta kuoleman jälkeen. Mutta jokin tarve on kuitenkin siitä ajasta spekuloida ja teorioita rakennella ja peilata omia kokemuksia ja ajatuksia muiden vastaavia vsten. Myös minulla :)
Lisäksi olen omasta kokemuksestani huomannut, että joskus innostuu jostain jutusta ja se tuntuu tosi sopivalta ja oikealta, mutta kun alkuinnostus laantuu, huomaakin olleensa joko osittain tai kokonaan hakoteillä. Siksi taidan olla aika monen asian ja totuuden suhteen epäileväinen Tuomas :) Mutta keskustella on aina kiva.

Totta. Itse olen vuosien varrella tullut yhä skeptisemmäksi mutta tietyt suunnat on taas saanut vahvistusta. Minusta ihminen kokonaisuudessa on niin mielenkiintoinen kokonaisuus että siihen uppoo sitten varmaan koko loppuelämän tutkiessa  :)
Minulle on muodostunut oma totuus jota vaalin sisimmässäni ja toivon voivani tuoda edes pienet rakkauden soinnut ja tukea niitä läheisiä omalla matkallaan, sillä sehän tässä ns keskeneräisyydessä onkin niin ihanaa, aina on jotain uutta jota voi oppia ja innostua, valita ja tonkia, etsiä ja kadottaa. Ihmisenä oleminen on loppujenlopuksi, aika mahtava juttu  :smitten:

Juuri näin. En voisi olla enää enempää samaa mieltä  :smitten:

Komppaan vahvasti sitä ajatusta, että sieltä sydänchakrasta/korkeammasta minästä tms. löytyy se tieto siitä, mitä kannattaa kuunnella ja mitä ei. Eli voisi ehkä ajatella, että henkinen kehitys kannattaa aloittaa niiden omien mörköjen putsaamisen lisäksi siitä, että saa sen kontaktin sinne sisimpäänsä jonka tuntemuksia voi sitten kuunnella ja niihin luottaa.

Kaivattaisiin itse asiassa varmaan ihan omaa ketjua siitä, miten sen kontaktin saa. Itsekään en osaa asiassa auttaa sen vuoksi, että minulla 'avautuminen' ja kontakti korkeimpaan tapahtuivat sekunnissa kertarysäyksellä silloin aikanaan, ilmeisesti vain sen vuoksi että aika sille oli kerta-kaikkiaan ylikypsä. Mutta tässä henkimaailman ilmiöitä -osiossa tätä palstaa voisi ihan hyvin olla sellainen pysyvä ketju siitä miten sen kontaktin saa, koska moni hyötyisi siitä nimenomaan tällaisten eteen tulevien erilaisten näkemysten arvioinnissa.

Tämä lause aiheutti minulle vähän pohdintaa:


Itse kannatan sitä näkökohtaa, että kaikki tunteet ovat johdettavissa ovat joko pelosta tai rakkaudesta, eli että jompi kumpi näistä on jokaikisen tunnetilan taustalla. Jos jokin sanoma on kirjoitettu/sanottu tunnetilassa jonka pohjana on pelko, se ei silloin voi olla rakkaudesta lähtöisin oleva viesti. Kuulijan korvalla/tulkinnalla ei siis ole merkitystä, vaan ainoastaan viestin sanojan/kirjoittajan tunnetilalla ja motivaatiolla.  Niinpä minun maailmankuvassani vain itse pelossa elävä ihminen voi kokea pelottelun rakkaudellisena, rakkaudessa elävä tunnistaa sen välittömästi pelotteluksi.

Pelottelun motivaationahan on puuttua toisten vapaaseen tahtoon ja vaikuttaa heihin pelottelevalla sanomalla, minkä taustalla on yleensä kontrollintarve ja sen taustalta löytyy sitten perustunteena se pelko. Pelottelu on manipuloinnin keino ja rakkauden tunteessa oleva ei tunne tarvetta puuttua toisten vapaaseen tahtoon, mitä se pelottelulla manipulointi on.

Pelko ja rakkaus eivät voi olla läsnä yhtä aikaa.

Olet ihan oikeassa Eklektikko. Minulla oli lähinnä mielessä esim raamattu joka pelottelee mutta kristinuskovaiset eivät välttämättä koe sitä ns pahana, vaan hyvä asiana. Kait se kuuluu siihen ohjaukseen että pelottelemalla saa ihmiset ruotuun ja varomaan asioita. Kenties joskus ja vieläkin koetaan se sitten rakkaudellisena asiana? Tällaisen havainnon tein. Koska mietin että mistä kaikille oikein kumpuaa näitä pelkotiloja huonosta tai alemmasta lähteestä ja pahat henget jotka kykenevät tekeytymään hyviksi jne.

Aiheutamme kaikki omat tunteemme - myös sen pelon - omilla ajatuksillamme. Eli jos ajattelee pelottavia/pelottelevia ajatuksia, niin silloin syntyy pelkoa. Samoin jos luemme pelottelevaa tekstiä niin että myös uskomme siihen, syntyy pelon tunnetta. Omat käsittelemättömät traumat ja solmut voivat myös tuottaa pelkoja.

Taas kerran ihmisen täytyy vain ottaa vastuu omista tunteistaan, minkään pahan hengen tai alemman lähteen kontolle niitä ei voi laittaa. Ja jos laittaa, niin niistä ei pääse eroon, koska ei ymmärrä työskennellä pelkoja tuottavien ajatusketjujensa tai traumojensa kanssa luullessaan niitä itsensä ulkopuolelta lähtöisin oleviksi. (Ainoa poikkeus tästä on ns. tunnetartunta, jonka voivat aiheuttaa aivojemme peilisolut, kun kasvokkain näemme/kuulemme toisen ihmisen voimakasta tunnetilaa.)

Koko kristinusko perustuu pelotteluun: Tunnusta pyhä kolmiyhteinen jumala tai joudut ikuiseen kadotukseen. Jo koko peruspremissi on kiristystä ja pelottelua. Ja näin tekevät muuten lähes kaikki muutkin maailman uskonnot: Kaikki ne jotka sanovat, että ovat oikeassa ja muut ovat väärässä ja että tapahtuu jotain ikävää, ellei noudata juuri ko. uskonnon ohjeita siitä miten elää ja olla.

Tämä johtuu lähinnä siitä, että uskonnot olivat suurten massojen kontrolloimisen väline siinä, missä nykyisin homman hoitaa vahva valtio lakeineen ja poliisivoimineen.

Aivan. Itse jäin siihen ajatukseen kiinni että voisiko kristinusko olla jonkilainen kollektiivinen painajainen toisille? Mistä nämä pelot kumpuaa jos emme tässä elämässä ole niistä edes lukenut tai koskaan törmännyt? Ajatus lähti kirjasta Johanneksen Ilmestys, joka kertoo psykologin näkökulmasta kun maailmalopun ennusteet ynm. pelottelut on vain psyykkinen prosessi, ei välttämättä mikään totuus jota tarvitsee pelätä.
Mutta joo, mielenkiintoisia asioita näin muuten  :)

Hah, minä olen muuten sitä mieltä, että Johanneksen ilmestykset pitäisi poistaa Raamatusta. Moni on mennyt täysin sekaisin niitä lukiessaan. Järjellä ajateltuna ne ovat psyykkisen romahduksen kokeneen ihmisen kirjoituksia unimaailmastaan.

Heh  ;D On se muuten aika tuhtia luettavaa  :P

Itse olen kristinuskosta samaa mieltä kuin kaikista muistakin ihmisen junailemista isommista ja pienemmistä ismeistä ideologioista tai organisaatioista, että ne kaikki saavat aikaan sekä hyvää että pahaa. Ihmisillä on ilmeisen suuri taipumus luoda tällaisilla tavoilla järjestystä maailmaansa ja luulen, että jos uskonnot häviäisivät, tilalle tulisi kuitenkin jotain vastaavaa, mutta eri retoriikan keinoin.

Jos on ajatus, että niin ylhäällä kuin alhaalla niin uskonto on kuitenkin kuin ihmismieli isommassa mittakaavassa: kykenevä hyvään ja pahaan. Vaikka sitten olisi, että pahuus on vain harha tai mitä kukin uskookaan niin ainakin tämän maailman ominaisuuksiin se tuntuu kuuluvan siinä missä hyväkin ja mitä tahansa ihminen tekee, asioilla tuntuu hyvin usein olevan sekä hyvä että paha puoli. Joskus mietiskelen, että johtuu ehkä ihmisten kyvyttömyydestä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja tekojensa seurauksia läpikotaisin. Pyrkimys on useimmiten hyvään, mutta sivutuotteena voi tapahtua kaikenlaista muutakin.
Ja toisinaan, vaikka pyrkimys olisi pahaankin, sivutuotteena voi syntyä hyvää: mm. jotkut lääketieteen hyödyntämät jutut ovat syntyneet sotateollisuuden sivutuotteena.

Epäilyä ja epävarmuutta pidetään usein heikkouden merkkinä, mutta kun ihmisluonto on mitä on, minusta on erittäin osuva sanonta: On vaarallisempaa olla vakuuttunut asiastaan kuin valehdella.

Minä näen nyt tulevana muutoksena nimenomaan sen että uskonnot korvautuvat henkilökohtaisella hengellisyydellä.

Tarkennuksena vielä, uskonnolla tarkoitan hierarkkisesti organisoitua yhteisöä, jolla on jonkinlaisia johtajia/pappeja, tietyt muodot, rituaalit ja säännöt ja joka antaa elämänohjeita jäsenilleen malliin, 'tee näin tai muuten tapahtuu ikäviä.'

Henkilökohtainen hengellisyys puolestaan on taas jokaisen oma henkilökohtainen kontakti korkeimpaan, sieltä oman korkeamman Minän kautta, ilman sääntöjä, hierarkioita tai muiden ihmisten väliintuloa.

Eli usko/hengellisyys ei katoa mihinkään, mutta näen itse vain hyvänä asiana jos nykyisten järjestäytyneiden hierarkkisten uskonnollisten yhteisöjen vaikutus ja  vaikutusvalta vähenee. Ne ovat mielestäni jäänteitä ajalta jolloin valtioiden valta oli sen verran vähäisempi ja huonommin organisoitunut, että uskontokuntia tarvittiin ihmisten ruodussa pitämiseen ja niinkin maalliseen asiaan kuin väestökirjanpitoon.

Kyllä ihmisille ruukkaa kehittyä pimeä puoli ja joillakin se saa temmeltää miten tahtoo, koska siitä ei olla erityisen tietoisia, sitä ei kohdata tai oma pimeys projisoidaan muihin, joissa sitten nähdäänkin aivan valtavasti negatiivisia piirteitä. Henkimaailman örkeiksikin tulkitut hahmot voivat olla ihan oman pimeän puolen heijastumia. Pimeä puoli kehittyy pelkoon perustuen ja sen rakennusaineita ovat traumat, hylkäämiset, kaltoinkohtelut, menetykset, rakkaudettomuus, tukahdutetut tunteet jne. Vaatii melkoista rohkeutta ja tiedostamista kohdata itsessään kaikkein kipeimmät pisteet ja mennä niitä päin. Hyvän ja pahan väliset taistelut ovat hurjimpia, kun ne käydään oman pään sisällä.

Tarkoitan uskonnolla ihan samaa ja se on eri asia kuin omakohtainen hengellisyys, jota löytyy ihan jokaisesta uskontokunnasta samoin kuin vallanhimoa, ulkokultaisuutta, tapauskovaisuutta jne. Oma suhtautumiseni on kuitenkin skeptisempi kuin Eklektikon. henkilökohtainen hengellisyys ei todella varmasti katoa minnekään, mutta en usko niin käyvän instituutioillekaan. Ihmiset on sen verran laumaeläimiä, etteivät ne pärjää ilman ryhmittymiä ja kun ryhmittymä perustetaan ja se kasvaa tarpeeksi, sama meno jatkuu.

Toki, jos odotukset siitä, että ihmiskunta todella olisi jotenkin kehittymässä pitää paikkansa niin ehkä siinä uudessa maailmassa on erilaista, mutta siitäkin pitää kyllä minun vielä kerätä hiukan lisää omakohtaista ja ympäristössä havaittavia todisteita, joita en ole vielä suuremmin havainnut, toisin sanoen en ole havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Puheita on ollut ja omakohtaisia kokemuksia tuntuu olevan monilla (valitettavasti ei itselläni). Aika näyttää osoittautuvatko ne mielen luomaksi harhaksi vai todeksi ja voi toki käydä niinkin, että lopputulos näkyy vasta niin pitkän ajan päästä, että ainakaan tässä hahmossa en ole sitä näkemässä. Vielä en ole ihan ennustellusta muutoksesta vakuuttunut.

Nimenomaan ajattelen että uskonnot jotka pelottelevat kaikenlaisilla hengellisillä olennoilla voi aiheuttaa ihan vakavan kriisin ihmisen sisällä kun lähdetään purkaamaan niitä omia puolia, sekä hyvässä että pahassa. Tätä tuskin kukaan kieltää koska se on meillä sisäänrakennettuna tämä dualistisuus. Tämän takia olisi niin ensiarvoisen tärkeää opetella myötätuntoa, lempeyttä, armollisuutta ja hengen lujuutta ennen kun sukeltaa liian syvälle. Tämä on säästäkseen ihmisiä turhilta, joskus jollekin hyvin rankoiltakin sisäisistä kamppailuista.
Itse olen kokenut tämän erittäin tuskallisena. Juuri muutama päivä on ollut todella vaikeita kun tajusin kuinka ankara olen loppupelissä itselleni ollut ja vieläkin löytyy niitä kipupisteitä sisällä. Mutta sydämen kautta koen saavani ja antavani itselleni mahdollisuuden kokea eheytyksen. Mutta näin minulla  :smitten:

Samaa mieltä. Tosin se oma hengellisyys on varmasti aika tavanomainen, joskin ei niin uskonnoita seuraava, vaan perustuu lähinnä sisäisiin kokemuksiin energioista ja osittaisena selvännäköisyytenä. En ole myöskään itse vakuuttunut suunnan parantumisesta mutta toisaalta nyt alkuun voi olla suurempia kriisejä ja sitä kautta saavutetaan jotain uutta ja parempaa, mutta pidemmällä aikavälillä. Sit taas toisaalta, minne se dualismisuus tulee mihinkään katoamaan, mutta kenties saavutetaan jonkilainen tasapaino.

Tämähän ei ole ihan yksinkertainen asia, mutta pikkuisen googlailemalla löysin tämän juttusarjan, joka kyllä omakohtaisten kokemusten nojalta kuullostaa ihan tutulta:

Egosta sydämeen, osat I-IV:

http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua6.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua7.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua8.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua8a.htm