Astro Foorumi

Bhagavad-giitaa II 50. Krishna selittää Arjunalle, kuinka vapaudutaan
sekä hyvien (su-) että pahojen (dus-) tekojen (kRta) tuottamasta karmasta:

buddhi-yukto jahaatiiha (jahaati + iha)
ubhe sukRta-duSkRte*
tasmaad yogaaya yujasva
yogaH karmasu kaushalam.

MMY'n käännös:

He whose intellect is united (with the Self)
casts off both good and evil even here. Therefore,
devote yourself to Yoga. Yoga is skill in action.

 ???

* dentaalisibilantti 's' muuttuu k-äänteen edellä retrofleksiksi sibilantiksi 'S' ( ~ sh):
dus + kRta > duSkRta; pääte vaihtuu e-ksi, koska kyseessä on kahden komponentin dvandva-yhdyssana,
jolloin useimmiten loppukomponentti on duaalissa (ei singulaarissa eikä pluraalissa).

Sinä aikan kun edellisen viestin neuvot annettiin, olivat värähtelyt matalalla ja oli tehtävä paljon jotta saisi mitään aikaiseksi.

Harmonisen konvergenssin 1987 jälkeen käyttöön on tullut karman oheen uusi tapa olla ja elää: Kanssaluominen.

Ja tähän liittyen kaikesta vanhasta karmastan voi vapautua ihan vain päättämällä tehdä niin ja sanomalla sen. Minä vain hiljennyin ja sanoin: Hengen nimeen, korkeimman minän kautta, täten sanoudun irti kaikesta karmastani.

Tein tämän tuommoinen kolme tai neljä vuotta sitten, kun kuulin asiasta Kryon kanavoinnista ja ihan kummasti onkin elämä helpottanut monella tapaa.

Mutta toki tuo vanha karmajärjestelmä on edelleen voimassa niille, jotka eivät halua siirtyä uuteen järjestelmään.
Ja karman jälkee mutta ennen kanssaluomista tuli 'Anna olla ja anna Jumalan hoitaa' - joka sekin on edelleen voimassa. Nykyään ihminen voi valita siis kolmesta eri tavasta sen suhteen, mitkä tekijät hänen elämäänsä vaikuttavat.

Tämä on helppoa sikäli kun uskoo karmaan. Mutta jos karma olisi olemassa, ymmärrän tuon nk armahduksen tässä asiassa että sieluja vapautetaan mutta en tiedä, onko tämä ihan näin yksinkertaista. Mikäli karma on todella olemassa (tosin monta verisiota löytyy) niin näkisin että ei se ihan näin helppoa voi olla. Ihan kun tällä vain helpotetaan vapautumaan hetkellisesti ja antaa ikään kun hetken aikaa levähtää mutta ei välttämättä ole mikään lopullinen totuus. Mutta olen vielä aluillaan tämän asian tiimoilta.

Samaa mieltä. Vaikea uskoa kertaluontoisen julistuksen pyyhkivän kaiken pois. Usein ihminen hankkii lisää karmaa mm polkemalla toisia alas, mitätöimällä mielipiteitä ja kokemuksia - isommista rikkomuksista puhumattakaan. Oikeastaan aikas kätevää, julistan itseni tänään vapaaksi karmasta ja pistän huomenna haisemaan  :coolsmiley:

Jos ajatellaan, että karma on syyn ja seurauksen laki, paras keino vaikuttaa uuden karman syntymättömyyteen on käyttäytyä ihmisisksi. Ja vanhaa karmaa voi maksella iloisena, sittenhän se on tehty, eikä tule enää maksuun.

Tämä karma on merkillinen tapa ajatella. Itselläni on sellainen käsitys että vastaavanlainen systeemi on meissä jo sisäänrakennettu ja tekojemme ja oppimaamme on aina suhteessa ympäristöömme ja kulttuuriin sidoksissa, puhumattakaan tietoisuuden kehityksestä. Olen vielä sitä mieltä että on niin paljon asioita jota pitää huomioida ihmisen kasvussa että jokin nk viisaus palauttaa ja katsoo meidän oppiläksymme. Jotenkin koen tämän paljon armollisempana kun se että jos aiheutan kauheuksia toisille pitää mun saada samalla mitalla takaisin. Miettikää nyt pieniä viattomia lapsia. Minusta, jos karma on todella olemassa niin sen pitäisi alkaa vaikuttamaan vasta kun ihminen on saavuttanut kasvussaan sellaisen tason että osaa sisäistää tämän. Miten karman näkökulmasta selitetään kaikki hylkäämiset, seksuaaliset hyväksikäytöt, alentaminen, heitteille jätöt, koulukiusaamiset jne. En tiedä, tää ei oikein nyt natsaa sydämeni kanssa  :P

Minulta se vain ny tuntui pyyhkivän pois kaiken: Kaikki ihmissuhteet rauhoittuivat, eivätkä draamanarkkarit ole enää olleet riesana kuten ennen.

Ehkä juttu on niin, että karmastaan eivät syystä tai toisesta irtisanoudu muut, kuin ne jotka ovat muutenkin sielunsa kehityskulussa siinä vaiheessa, että eivät enää tee karmaa vaan vain maksavat sitä pois.

Minun tämä inkarnaationi on ollut ihan puhdasta takaisinmaksua, niin visusti olen pitänyt näppini erossa toisten ihmisten vapaasta tahdosta. Ainoa karma mitä tässä elämässä olen tehnyt on ollut henkilökohtaista pikakarmaa malliin 'kun juo viinaa, saa krapulan.' Tämä on asia, johon olin jo vuosia sitten kiinnittänyt huomiota, kauan ennen kuin edes kuulin sitä kanavointia karmasta irtisanoutumisesta. Näin tuppaa jossain vaiheessa usein sielulle käymään; se on jo sisäistetty ettei sössitä toisten vapaata tahtoa, eli tehdä lisää karmaa ja sitten hyvin usein ahnehditaan aika sankarillisia määriä karman takaisinmaksua yhteen ainoaan inkarnaatioon. Juuri niin on minun sieluni tainnut tehdä, sillä sitä karmaa oli maksettavana elämäni muutaman ekan vuosikymmenen aikana niin paljon, että se melkein tappoi minut.

Ja ihan koko ikäni olen ollut haluton puuttumaan toisten vapaaseen tahtoon - aivan lapsesta asti, kauan ennen kuin edes uskoin yhtään mihinkään.

Karmaa toisten ihmisten kanssa tehdään vain ja ainoastaan puuttumalla toisen vapaaseen tahtoon. Mainitsemasi asiat, jotka liittyvät ihmisten väliseen keskusteluun eivät edes ole sellaista. Manipulointi, uhkailu, valehtelu, kiristys ja suoranainen fyysinen väkivalta - niillä tehdään karmaa. Ei yhtään millään avoimella rehellisellä keskustelulla. Karmaa syntyy, kun toisen tahtoon puututaan tai hänen tahtoaan estetään. Ei yhtään millään muulla.

Tiedän toki, että karmasta on muitakin käsityksiä kuin tämä minun, mutta minulle tämä toimii ja olen saavuttanut valtavasti lisää onnea, tyyneyttä ja tasapainoa sen jälkeen kun karmastani irti sanouduin.

Ja vielä: Koskaan ennen ei ole voinutkaan karmasta vapautua tällaisella yksinkertaisella julistuksella. Se on tullut mahdolliseksi vasta tämän tällä hetkellä menossa olevan valtavan energiamuutoksen ja värähtelyjen nousun ansiosta.

Tällainen pitkähkö keskustelu on myös käyty aikoinaan tällä foorumilla karmasta:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=154.0

No johan ketjun löysin ja toi vanhempi pohdistelu mielenkiintoinen myös!  :)

aika pitkälle karman maksu menisi jos kaikkien olisi oltava siinä tasossa, että ymmärtää.. kaikki kun eivät ymmärrä tätä asiaa välttämättä koskaan.. sehän tässä onkin se karman takaisinmaksu.. miksi nimenomaan on niitä hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettyjä.. jne jne..
kukin on valinnut ennen tätä inkarnaatiota oman elämänsä.. mikä on tehokkaampi tapa maksaa karmat takaisin kuin jo pienenä koetut ikävät asiat.. se on tehokkaampaa.. olemme täälä kuitenkin oppimassa ja kasvamassa..

olen myös samoilla linjoilla Eklen kanssa, että jo sieluniän loppuvaiheilla elävät eivät enää tee karmaa vaan maksavat sitä pois.. ja sitäkin lähinnä itselleen.. esim. sairaudet, rahattomuus yms. vastoinkäymiset.. eikä välttämättä tuo kaikilla edes auta, että vapautuu kaikista karmoistaan.. varsinkaan jos ei siihen usko..

itsellä on elämä huomattavasti helpottunut sillä, että on ymmärtänyt nämä karmiset asiat.. jos on joskus kysynyt itseltään, että mitä pahaa mä olen tehnyt, että ansaitsen tämän.. No sitäpä juuri, mutta et välttämättä tässä elämässä.. ehkä maksellaan jotain takaisin edellisistä.. sen ymmärrettyä pääsee aivan varmasti eteenpäin tässä ja seuraavissa elämissä.. en ole ollenkaan niin "katkera" tilanteestani.. se on hyväksyttävä.. olen tämän valinnut ja näillä mennään.. tästä eteenpäin onkin sitten mahdollisuus muuttaa elämänkulkua toiseen.. :)

Minä maksoin erään karman pois tässä inkarnaatiossa hyvin nuorena ja nyttemmin on kirkastunut ymmärrys siitä, että jos olisin maksanut sen pois vanhempana, itse fyysisten tapahtumien olisi täytynyt olla rajumpia ja vammauttavampia, jotta oltaisiin saatu sama teho kuin mitä tuli kun maksoin sen nuorena. Oikein fiksu valinta sielultani minun mielestäni.  :D

Kun lapsen psyyke on herkempi, voivat itse maksun tapahtumat olla 'kevyempiä' kun jos saman karmavelan maksaisi aikuisena. Veikkaan että aika monilla sieluilla 'maksetaan pienempänä mutta aikaisemmin' on ihan tietoinen ratkaisu.

Hmmm.
Minä en lopulta ilmeisesti usko siihen, että karmastaan voi vapautua...olen nimittäin koettanut, mutta ehkä siis kyse on siitä, että se ei onnistu, koska ajattelen toisin.
Oman ajattelunsa muuttaminen siis...mitään muuta niin haluaisi, kuin että ihmissuhde draamaajat rauhoittuisivat ja jättäisivät rauhaan...niin eittämättä tapahtuu lopulta vaikean kautta, mutta mistä saisin voimaa ja uskoa luoda sellaisen tulevaisuuden, jossa se tapahtuisi helposti, itsestään, helpottavasti, pian?
Minä en ajattele, että olisin välttämättä tehnyt mitään ikävää, josta olisin tämän karman kerryttänyt, vaan minun sieluni tarvitsee tälläiset oppiläksyt kehittyäkseen eteenpäin...eiväthän kaikki kokemuksemme seuraa karmasta...sielun kehitys on jossain tilanteessa, ja se tarvitsee tiettyjä oppeja päästäkseen eteenpäin?
No niin, olen ulalla ja hämmentynyt, hmmm?

Luulenpa, että asiaaan täytyy uskoa jotta se onnistuisi, ihan sitä alitajuista tasoa myöten. Eli jos olet epäuskoinen, ei se karmasta irtisanoutuminen tapahdu koko olemuksellasi korkeinta minääsi ja sydäntäsi myöten. Kanssaluomisessa - jota karmasta vapautuminenkin on - ei myöskään voi asettaa mitään ehtoja: Voi vain määrittää minkä lopputuloksen haluaa, mutta sitä millaisten vaiheiden kautta lopputulokseen päädytään tai miten kauan lopputuloksen saavuttaminen kestää, ei voi määritellä.

En minäkään muista mitään välitöntä salamaniskunomaista muutosta elämässäni, vaan jotenkin kummasti kaikki hankaluudet ihmisten kanssa rauhoittuivat tai jäivät pois suunnilleen varmaan noin vuoden aikana sen jälkeen kun karmastani irtisanouduin.

Sitten on vielä sellainenkin puoli asiassa, että kaikki ihmissuhdehärdellit tai muutkaan eivät edes ole karman  maksua: Yhtä hyvin voi olla kyse siitä, että sielu on halunnut itselleen oppimiskokemuksen tietynlaisesta tilanteesta ja siinä toimimisesta ja silloin se draaman vastakappale ei ole karmasuhteessa, vaan vastanäyttelijän kanssa on sielunsopimus siitä, että hän toimii oppimisen avuksi vastanäyttelijänä ihmissuhdedraamassa. Ja lohdullinen juttu on se, että mitään ei tarvitse opetella kuin kerran: Seuraavissa inkarnaatioissa kerran opitun asian 'oppii' välittömästi, koska kyse ei enää ole oppimisesta vaan  muistamisesta.

Karman suhteen ei muuten kannata ajatella mukava/ikävä tai hyvä/paha akseleilla. Sielun näkökulmasta on hyvä asia että inkarnaatiokierron alkuvaiheeseen painottuen tehdään paljon karmaa, koska se karman takaisin maksaminen on oppimisen keino. Sinun näkökulmastasi ihmisinkarnaatioss jokin teko on 'ikävä' mutta sielusi näkökulmasta se on vain hyödyllinen osa oppimisen jatkumoa. Ihan kaikki sielut kokeilevat ihan kaikkea. Hyvä/paha, ikävä/mukava ovat fyysisen tason harhoja ja eri ihmiset määrittelevätkin ne aivan eri tavoin. Sielulle kaikki kokemukset ovat haluttuja, aivan kaikki!

Aivan, olemme siis samaa mieltä.
Eli ilmeisesti voi olla nyt niinkin, että tilanteiden kärjistyessä tällätavoin, olen juuri menemässä sitä kohti, että pääsen eroon tästä kaikesta taakasta. Ja kun olen pyytänyt että asiat selkiytyvät parhain päin kaikkien kannalta, se ei suinkaan tarkoita että se matka olisi mukava, vaan tällätavoin minä opin jotain tärkeää...voin kyllä nyt jo nähdä, mitä se on.

Olen samaa mieltä, ettei ole hyvääpahaaikävääjamukavaa, vaan kaikki ovat sielulle arvokkaita kokemuksia...en siis ajattele niin, vaikka tässä ikävästä puhunkin, tai siis kirjoitan. Asioista vain on yksinkertaisempi keskustella tällätavoin.

Heippa,

Luin eilen tämän ketjun läpi ja jäin kovasti miettimään karmaa ja sen osuutta elämässäni..Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä pienestäpitäen mutta vuosi 2012 oli erityisen rankka..kaikkea mahdollista on tapahtunut ja pyysinkin eilen että karmani voisi antaa minun hieman hengähtää tai armahtaa minut ja poistua. Nukahdin siis tähän ajatusmaailmaan...Uneni oli kuitenkin todella hämmenävä..heräsinkin myöhemmin kamalaan unihalvaukseen. Unessa olin ensin omassa sängyssä jossa jotenkin tiedostan tulevan "unihalvauksen" jossa en pysty liikkua, koitan ensin rimpuilla sitä vastaan ja tappelen jonkun henkilön kanssa ns. sanallisesti jotakin vastaan. Sitten tunnen takahampaissa kipua ja kuulen pulputusta..huomaan kaataneeni unessa vesipullon josta pulpuaa vettä, saan jotenkin nostettua sen ylös ja rimpuilun jälkeen pyörähdettyä sängylläni, toivon herääväni tähän mutten herää..sitten mietin että yritän vetää syvään henkeä jos se auttaisi mutta ei auta. Seuraavaksi huomaan olevani keittiössä, joka on kirkkaan valkoinen ja kiiltävä..tajuan hakeneeni asperiinin kipuihin mutta huomaankin itkeväni ja suuni on täynnä murskaantuneita pillereitä..kinastelen edelleen henkilön kanssa joka virnuilee ja nauraa minulle..huudan itkien henkilölle että katso mitä sait minut tekemään ja sinä väitit auttavasi minua..tämä tarkoitti unessa itsemurhaa..huomaan lopulta että tämä virnuileva ihminen jota vastaan tappelen olenkin minä itse..katson peilikuvaani keittiössä ja syljen pillereitä ulos itkien ja sanoen etten tahdo kuolla. Tämän jälkeen herään ja ihmettelen mitä on tapahtunut..oliko tämä unihelvaus..varmaan mutta nukuin kyljelläni jolloin ei pitäisi unihalvaksia pahemmin tulla..Kellään ideoita mitä tapahtunut? tai mitä minun pitäisi tästä oppia? Toivottavasti ei ainakaan enneuni tuo pillereiden vetely  ;D

Huomenta!

Tähän on ihan pakko kommentoida. Minun sieluni ei kyllä todellakaan kokeile kidutusta,murhaamista ym. kauheita juttuja! Eihän voi olla mahdollista että murhaisin ihmisen ja selittäisin kaikille etten tehnyt väärää vaan sieluni halusi kokemuksen ja väärää ei ole olemassa vaan se on vaan fyysisen tason harhoja. Huh mitä tekstiä täällä..

Tästä tulee mieleen, että olisiko sinulla jotenkin itsetuhoisia ajatuksia tai onko toiveena, että pääsisi jo pois täältä fyysiseltä tasolta kärsimästä. Taisit käydä kamppailua oman varjosi/egosi kanssa ja nythän otit nyrkkeilymatsissa erävoiton (syljit pillerit pois ja haluat elää).

Ja voihan tuon unen niinkin ymmärtää, että karmasta saa lomaa vain elämien välissä. Ei siitä noin vain pääse kikkakolmosilla. Ovathan kristitytkin yrittäneet sitä jo 2000 vuotta eri sanoin: kun vain uskoo Jeesukseen, niin tämä antaa kaikki synnit anteeksi.

Luepa tämän ketjun http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=63435.msg367307#msg367307 sivulta 4 nimimerkin Alauda viesti ja minun vastaukseni siihen. Hän oli ymmärtänyt asian täsmälleen samalla tavoin kuin sinä, mikä on erittäin kaukana siitä mitä minä olen tarkoittanut. En jaksa kirjoittaa nyt samaa jälleen uudelleen, mutta tuo yksi viesti tuon keskustelun sivulla 3 ja minun vastaukseni siihen koskee juurikin samaa asiaa jonka sinä nyt ymmärsit minun näkökulmastani tavalla, joka on fyysisen harhan vaikutusta.

Olit mukana siinäkin keskustelussa, mutta ehkä et lukenut ko. viestiäni - tai sitten olet vain eri mieltä asiasta?

Niin mistä ketjusta ja sivulta luen vastauksen koska eihän tässä ketjussa ole kuin kaksi sivua + linkki toiselle sivulle jossa ei ole alauda ollut keskustelemassa?

Siis missä on vastauksesi koska haluan kyllä yrittää ymmärtää mutta jos sanot että ihan kaikki sielut kokeilevat ihan kaikkea niin miten se nyt on joku harha koska olet sanonut ettet jätä kirjoituksiisi ylimääräisiä tulkinnanvaroja?

Tässä on pieni lainaus karmasta, linkki alla.

http://www.michaeleducationalfoundation.com/michael-system-basics/relationships-with-people

"The one unchanging rule is karma. Part of being on the physical plane is having intense experiences so you can learn from them. The whole point of coming to the physical plane is to learn.

Karmas do not have to be initiated. If you see yourself heading towards a karmic situation, you can stop and decide not to pick up that karmic thread-whether it is a creation or a clean up. Once you begin a karma, however, you will stay with it to the end. The only choices you have in karma are putting it off until later (that life or another, if it is a payback), not getting involved in the first place (if it is a new opportunity for karma), or going ahead and doing it. Once you begin a karma, you will do it all the way until the end. When you are in the middle of a karma, you really can't judge what the end will be if it is a payback, or what exactly your essence wants to learn from this situation if it is a creation. You will, however, notice when it is over because the intensity will be gone.


You cannot "forgive" karma or let someone off from paying you back. There is, however, sometimes a certain amount of "karmic transmutation" that occurs if you are paying back an infant-soul karma as an old soul. Perhaps instead of taking a life to pay back when you were murdered, the person in karmic debt to you might save your life or somehow give you a life by giving birth to you. Both parties will still, somehow, experience the opposite side of the situation they experienced before, in order to come to balance.

Eklektikon viestissä on linkki toiseen keskusteluun, mitä vähän aikaa sitten käytiin.  Linkki menee suoraan Alaudan viestiin ja siitä pari viestiä alemmas on Eklektikon vastaus siihen. 

Juu-u liian hätäisesti luin!

Eli siis entisissä elämissäni olisin ollut murhaaja,kiduttaja ym. karmeat jutut? No huhhui. En varmasti!
Minun sielu on yhtäkuin mieleni eli minulla ei ole ns. kahta persoonaa kehossani. Karmaan uskon jonkin verran että esim. paha teko kostautuu mutta se tapahtuu tässä elämässä ei entisissä.

Tosin ajatus on ihana että syntyisimme aina uudestaan ja uudestaan ja sekin vain siltä osin että en olisi mikään tappaja ym. missään elämässä.
 

Hmmm.
Se on jännä, miten jotkut asiat on itselle aivan selviä ja hyväksyttäviä ja osa maailmankatsomusta...asioita, jotka tuottavat oikeastaan vain mielenrauhaa...ja toisille ihmisille ne samat asiat ovat kauhistus ja ei ikinä! asioita...se on jännä. Ja se on hyvä muistaa. Että monenmoisilta paikoilta tätä teatteria täällä katsellaan ja näytellään, ja täytyy omaa näkökantaansakin julki tuodessa olla ehkä aina kuitenkin hieman sensitiivinen, jottei hyvä asia hukkuisi kanssaihmisten vastareaktioon, jolloin aletaan keskustella jostain muusta kuin siitä mistä alkujaan puhe oli.

Karma ja entiset elämät pysyvätkin spekulatiivisina uskonasioina siihen asti, kunnes tullaan sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa ne aktivoituvat. Joillakin on jo lapsena vahva karminen jakso, jollakin toisella ehkä joskus keski-iässä (kuten minulla). Siinä kun sitä vaihetta käy käytännössä lävitse, niin oppii kyllä aika hyvinkin, miten se toimii. Vanhat sananlaskut sanovat, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, tai että ympäri mennään, yhteen tullaan tai että sitä niittää, mitä kylvää. Kaikki ovat kuvauksia syyn ja seurauksen laista, joksi karman voi mieltää. Ikä ja kokemus auttavat hahmottamaan syitä ja seurauksia paremmin ja omiin tekoihin tulee paljon harkintaa mukaan, jolloin karmavelkojen maskutavatkin voivat olla melko moninaiset. Ei siis pelkkää silmä silmästä - meinkiä.

^ Niin, karmaa voi maksaa myös esim hoitamalla sairasta lastaan/puolisoa tai isovanhempaa. Joku saattaa tuntea voimakasta halua käydä katsomassa vanhaa mummoaan sairaalassa. Se saattaa olla karmanmaksua edellisen elämän laiminlyönneistä. Helppoa, yksinkertaista ja mukavaa  :angel:

Olen tämän jossain toisessa ketjussa kertonut, mutta kerrotaanpa täälläkin: muutama vuosi sitten deittailin erästä miestä ja hyvin pian selvisi, että välillämme on karmaa ja että hän on maksupuolella. Karma oli syntynyt tilanteessa, jossa minä olin loukkaantunut ja liikuntakyvytön ja tarvitsin apua. Tämä mies huomasi tilanteeni ja olisi voinut auttaa minua, mutta sen sijaan hän tietoisesti jätti minut heitteille. Minä en tiedä, koituiko tämä auttamatta jättäminen kuolemakseni, mutta luultavasti ainakin kärsin enemmän kuin olisi tarvinnut tämän asian takia. Sen lyhyehkön ajan aikana, jona deittailimme, hän teloi itsensä sairaalakuntoon ja kuinka ollakaan, minä osuin tuoreeltaan paikan päälle. Minun ratkaisuni ei ollut jättää häntä heitteille, mutta hänen ratkaisunsa oli taas kieltäytyä jyrkästi avustani eikä hän halunnut loukkaantumisensa jälkeen nähdä minua. Tämä karmavelka oli kaiketi tällä selvä.

Tämä mies on muuten toistuvasti ollut tilanteissa, jossa jollekin hänen läheiselleen on käynyt huonosti ja hän on vain lähinnä toljottanut tumput suorina tilannetta. Myöhemmin on sitten tuntenut kauheita tunnontuskia siitä, että ei tehnyt mitään, vaikka olisi voinut.