Astro Foorumi

Ja taas tökkään lusikkani ajatussoppaan ja kauhon sieltä kysymysmykyn:
Kuinka - arvoisat astrolaiset - olette saaneet selville/tunnistaneet mikä on teidän tämänkertainen elämäntehtävänne?

Kiitos ja kumarrus viisaudestanne.

No mä yritin itsemurhaa, olin onnistuakkin - makasin koomassa pari vuorokautta ja kun heräsin siitä niin ensimmäinen ajatus oli, että "haluan parantajaksi." Siitä lähtien olen sitten sitä tietä vahvasti kulkenut. (Alkuun tietysti hitaasti edeten ja toipilaana, mutta silti.) Aivan täyttä sattumaa ja olisin vielä 20 - vuotiaana nauranut päin naama jos joku olisi ehdottanut, että entäs hoito-alalle tai että vielä parantajaksi..

Entäs te muut?

/A

Ööööö...nyt täytyy sanoa, että en tiedä :D
Tais olla se yksi vuodenmittainen koulutus jonka kävin, joka avasi silmät, ohjasi ja varmisti, että mikä se mun juttuni on. En vielä aivan ole siellä, mutta kovasti sinne menossa :) Ja no niin, jollei ajatella ammattillisesti, niin maalissa on.

Unessa on näytetty elämäntehtävä ja paljon on selvinnyt myös matkan varrella elämää elämällä.

itse on saanut ahaaelämyksen elämäntehtävästäni jo vuosia sitten, mutta nyt se alkaa vasta kunnolla hahmottumaan.. Ja silti ollaan vielä alkutekijöissä.. kovin monisäikeinen prosessi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.. :)

En ole itse asiassa koskaan tuntenut mitään tarvetta selvitellä elämäntehtävääni, minusta kun elämän tarkoitus on... elämä. :)
Mutta se on selvinnyt ihan itsestään ennen kuin sitä olen ehtinyt edes ruveta pähkäilemään.  Astrosepon soturin tulkinta oli tässä suhteessa. tosi valaiseva ja sitten tein Caroline Myssin yhden kirjan mukaan arkkityyppiympyrän ja se selvitteli vielä lisää.

Enimmäkseen olen viestinviejä. Oudoimmillaan tämä tulee ilmi siinä, että minulle saattaa jäädä mieleen jostain kirjasta tai kanavoinnista asia, joka ei ole itselleni millään tavoin relevantti tai tarpeellinen. Siinähän sitten olen ihmetellyt miksi asia on jäänyt mieleen niin selkeästi vaikka sillä ei ole mitään käyttöä, kunnes sitten eteen tulee ehkä parinkin vuoden viiveellä ihminen jolle se tieto on ilmiselvästi tarkoitettu. Tällä foorumilla on yksi ketju tuolla uusien foorumilaisten esittelyissä, jossa minulle kävi juurikin niin ja se taisi olla kahdellekin ihmiselle hyödyllinen tieto.

Astrosepon soturin tulkinnassa minulla on sitten peräti kahteen kertaan sellainen kolmio, härpäke tms. jonka merkitys on, että voin täysin luottaa huuhaahälyyttimeeni ja erottaa mikä näistä uuden ajan jutuista on todellista ja mikä taas rahanahnetta huijausta. Mutta tuntuu että siitä on eniten hyötyä lähinnä itselle, sillä ei kukaan halua sellaisista kokemuksen mukaan kuulla mitään, ainakaan jos on jo ehtinyt investoida aikaansa ja rahaansa moiseen. Tavallaan toisaalta viestinvientiä sekin.

Ei mitään hajua siitä mikä on oma elämäntehtävä!  ;D

Sisimpien tuntojen ja toiveiden perusteella se olisi jokin taiteeseen liittyvä, mutta muuten en tiedä... Toisaalta näen elämäntehtäväni myös vain äitinä sekä ihmisenä joka opettaa muille, ettei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan.

Jos elämäntehtävä on se, jolla pitää ansaita elanto, niin sitten ollaan vielä enemmän hukassa!  :buck2:

Eli jos joku keksii miten sen elämäntehtävän voi löytää, vinkkejä otetaan vastaan.

En tuossa aiemmin maininnut, millainen elämäntehtävä itselläni on kyseesä, mutta sanottakoon nyt, että olen jonkinlainen opas. Näin metaforisesti sanottuna seisoskelen tienristeyksessä, johon tulee ihmisiä kysymään, minne seuraavaksi kannattaisi mennä. Sanon sitten, että vasemmalle kääntyessä on tiedossa semmoista ja tämmöistä elämää ja oikealle kääntyessä taas tuommoista ja tämmöistä.  ;D Voin käyttää astrologiaa apuna, mutta en välttämättä.

Eilen taas jouduin tällaiseen opastustilanteeseen. Miehen ystävä tuli kylään ja tuskin hän oli ehtinyt edes alas istua, kun hän saikin hyvin tärkeän viestin puhelimeensa. Siinä hän oli sitten kuohuksissaan ja pohti, mitä tehdä seuraavaksi. Esitin vaihtoehtoja ja mitä niistä todennäköisesti seuraa. Nähtäväksi jää, miten hän toimii.

Tämä opastustehtävä on kuitenkin vain osa elämäntehtävistä. Onhan tässä muutakin, esim. henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita, karman putsaamisesta puhumattakaan.

Minulle aukesi elämätehtävä kun istuin tupakalla. Sen ihmeellisempää se ei ole ainakaan vielä kun rakastaa ja olla turvasatamana heille jotka ovat elämässäni. Minulla on vapaat kädet toteuttaa tämän eikä siihen liity vielä mitään tiettyä työtehtävää.
Ajattelin sanaa "kutsumus" ja mieleeni tuli sillanrakentaja mutta en tiedä, mikä voisi olla sellainen syvällinen kutsumus. Tällä hetkellä se on rakkaus ja ymmärtäminen, jollain lailla vielä etsin paikkaani toteuttaa nämä laajemmin mutta elämä näyttää. Koen olevani vielä aika keskeneräinen  ;D :smitten:

Antaako Neptunuksen sijainti siis vihjettä elämäntehtävästä? Itsellä se mollottaa kahdeksannessa huoneessa. ???

Minä olen aina kauhean mielelläni fiilistellyt, että minulla on joku suurempikin tehtävä täällä ihan vain itse elämän lisäksi.
 ::)
Enpä tiedä, jää nähtäväksi, minulla on taipumusta suurudenhulluihin kuvitelmiin :D

 ;D Mut hei, ei sitä koskaan tiedä mihin elämä ohjaa  :D

No ei tiiäkkään, pelastan vielä maailman joku kaunis päivä  :P

 :2funny: Mä ja!

Nooh, ihan samat sanat.. :coolsmiley: ::) :P  :2funny:
Nytkii on niin kaunispäivä..et ihan häikäsee 8)    ::)

No ei sitä tiiä mihin elämä ohjaa...olin joo tuolloin ihan oikeassa, mutten kuvitellut, että elämäntehtäväni urkenee juuri omien lasteni parissa  ::)
JA no, ei sitä vieläkään lopulta tiedä ;)

Minä en tiedä varmasti asiaa, mutta siihen tulokseen olen tullut asiaa tutkiessani, että tehtäväni on olla todellinen ystävä ja rakkaudentuoja  :smitten:

Nyt kun ollaan tällaisella henkisesti virittyneellä foorumilla, niin siteeraan hieman Caroline Myssiä. Hänen mukaansa (ja olen asiasta samaa mieltä  ;)) henkisen heräämisen kylkiäisenä tulee halu palvella muita. Monesti juuri palvelutehtävä koetaan siksi erikoiselämäntehtäväksi, jota ollaan kiivaasti etsimässä. Tavallisen elämän haasteita ja tekemisiä ei aina osata pitää sen kummempana elämäntehtävänä, vaikka ne sitä olisivatkin. Joka tapauksessa Myssin mielestä palvelutehtävät ovat seuraavanlaisia:

-vanhemmuus
-opettaminen
-opastaminen
-parantaminen
-vapaaehtoistyö
-mikä tahansa luova työ, jos sillä on tarkoitus auttaa muita löytämään omat voimavaransa.

Kolahtaako?

Jos eläinten pelastaminen/ hoito ja luonnonsuojelu kuuluvat näihin, niin kyllä.
Mutta ehdottomasti ei ikinä mitään joka liittyy ihmisiin..  :tickedoff:

Vanhemmuus indeed.

Ja sitten vielä joku asioiden muuttaminen tms.  ::) Semmoseen mulla on hinku, maailman parantamiseen.
Ai miten niin stereotyyppistä? :P

Ehkä tuo Myssin lista on lähinnä suuntaa antava, koska mieleeni tulee muitakin palvelutehtäviä. Esmes näin Au-Kaksosena en voi mitenkään olla etsimättä tai tuottamatta tietoa, joka sitten on välitettävä edelleen. Kaksoset ovat eläinradan vihikoiria.  :D

Tulee mieleeni myös erilaisia oikeustaistelijoita, jotka ovat pitäneet tietyn kansanryhmän puolia henkensä uhalla. Tai joku saattaa pelkällä olemuksellaan levittää valoa, rakkautta ja toivoa ympärilleen.

Siinä nyt jotain.

Kyllä kolahtaa. Ja mitähän vielä olisi lisäksi. Ne ovat siis tässä käden ulottuvilla, ettei tarvitse kovin kauaksi haikailla.  :smitten:
Lilli, mitä lisäisit näihin? Se tiedon eteenpäin välittäminen tuntuu tärkeältä minustakin.

Minusta on ainakin nousujouskarina kauheen kiva, ku Lilli välittää tietoa  jota voin sitten ihmetellä ::)

Kiitokset, Kuuhilda.  8)

Tuli vielä mieleen, että johtaminenkin voi olla palvelutehtävä. Tosin johtavat asemat houkuttavat myös niitä, joita kiinnostaa enemmän oma etu ja valta. Mutta sellaisissa suuremman luokan tavoitteissa, joissa on vaikea saada mitään yksin aikaiseksi, hyvä johtaja on kullan arvoinen.

MInä olen viestinviejä. En siis opastaja tai opettaja, sillä minä vain välitän infoa, ihmiset tekevät sillä sitten mitä lystäävät, mutta se on tavallaan palvelutyötä myös. Olen tehnyt Caroline Myssin kirjan esittelemän arkkityyppiympyrän ja se viestinviejän arkkityyppi osui huoneeseen 12, eli 'minä ja muu maailma'.

Tämän tehtävän tajuaminen on ollut valaisevaa sikäli, että olen aiemmin ihmetellyt, miksi joku itselleni täysin tarpeeton asia jää mieleen kertalukemalla ja pysyy siellä sitkeästi. Sitten saattaa mennä pari-kolme vuotta ja eteen tulee ihminen jolle se olikin tärkeä tieto.  :)

Juu, minäkin olen tehnyt sen arkkityyppiympyrän. Kiinnostuneille tiedoksi, että ohjeet sen tekoon löytyvät Caroline Myssin kirjasta "Sielun sopimus elämän tarkoituksen etsijälle". Siihen valitaan 12 arkkityyppiä, jotka löytyvät kirjan lopusta (itsekin saa keksiä) ja asetetaan ne astrologisen kartan 12 huoneeseen. Asettelua ei tehdä mitenkään ajatuksen kanssa, vaan arvontamenetelmällä. Ympyrä avautuu varmasti niille, jotka ovat vähänkään astrologiaa harrastaneet ja arkkityypit siis ilmenisivät niillä elämänalueilla, mihin ne kartalla asettuvat.

Yhdeksi arkkityypiksi olin valinnut Manaajan, ja valitsisin sen edelleen. Sen ydinominisuus on kyky vastusta pahaa itsessä ja muissa. Se asettui minulla 1 huoneeseen, missä se on tietysti paraatipaikalla. Oikeassa elämässä tämä arkkityyppi toimii niin, että olen kävelevä peili, eli muut ihmiset näkevät minun kauttani hyvät ja huonot puolensa. Minun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla olemassa. En nyt näe tätä varsinaisesti palvelutehtävänä, mutta silti se on olennainen osa elämäntehtävääni. Meni tovi, ennen kuin tajusin, miksi ihmiset reagoivat niin järjettömästi minuun, mutta eiväthän he loppujen lopuksi minuun reagoikaan. Tuon vain heissä itsessään näkyviin sen, mille he ovat olleet sokeita.

Elämäntehtävät ovat joskus vähän kummallisiakin.

Teepä se!  ;) Mä voisin auttaa heikkoja ja nimenomaan todellisten vahvuuksiensa tunnistamisessa sekä käyttöönotossa.

Sieluuntuminen (sielun ja mielen symbioosin vahvistaminen/harmonisoiminen, niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista, eli otetaan sielua enemmän esiin.  :) ) En tee meditaatioharjoituksia, tms. henkistä. Homma kulkee ihan vaan omalla painollaan, elämän edetessä ja haasteissa surffaillessa.
Sieluuntumisen opastaminen halukkaille (jossain vaiheessa).
Parin kirjan kirjoittaminen
Musta vähän tuntuu, että keräisin kokemusperäistä informaatiota ihmismielen reagointitavoista, ym. ihmisyydestä, jotta opin hyväksi sielunsuunnitelma-käsikirjoitusapulaiseksi. Siis sellaiseksi, joka esittelee inkarnoituvalle sielulle parhaat mahdolliset kehot, joista se valitsee sopivimman ja auttaa sieluja muistimarkkereiden sopimisessa, jne. Joku elämänsuunnittelija-sielu se oli tai sinnepäin.  ;D

Tämä oli bueno. Itsehän olen kulkenut tämän tien, mutta kun se sieluuntuminen tapahtui jo 32-vuotiaana, joka on tavallaan aloittanut ihan uuden elämän. Minäkin luulin, että opettaisin sieluuntumista muille, mutta käytännössä sillä on vain rajalliset mahdollisuudet onnistua, koska se tapahtuu sitten kun aika on kypsä. Toki siinä voi olla sörkkimässä oikeaan suuntaan, jos sattuu törmäämään sellaiseen ihmiseen, joka on juuri tämän kehitysvaiheen kynnyksellä.

Sen sijaan minulle on siunaantunut tällainen opastehtävä, autan siis valintojen teossa ja siksi opiskelin astrologiaakin. Käytän sitä tarpeen mukaan. Aina ei tarvitse.

Puhut viisaita Lilli! ...jälleen kerran.
Ei pidä alkaa tohtoroimaan sellaisia, jotka eivät tahdo toteuttaa elämän suunnitelmaa itseensä nähden vaan elävät päivästä toiseen laput silmillään kuin ravihevonen, juosten päävoittojen perässä. Gloriaa vain jäljestämässä.

Vain sellainen oppii, joka tahtoo oppia
ja
jotta tahtoa löytyy,
täytyy olla sisäinen tarve muutokseen.
(Siis muutamat ruvet polvissa
kömmähdysten seurauksina.
Sekä kyllin tuhti v*tutus
omaa itseään / (*) kohtaan.)

... (*) / kyvyttömyyttään todeta näkemyksettömyytensä


Onneks mun luonteessa tuota v*****sta
on riittänyt joka päivälle läpi elämän.
Jatkuisipa vaan, jotta oppisin lisää
mahdollisimman monesta asiasta.

Lopuksi hoilaan: Ennen kuolemaa varmaan, Onnin kohdata saan.  ;)  :angel:

Itseäni lainaten: halukkaille, ei todellakaan saarnaamalla tai hoputtamalla. Sellainen ei kuulu minulle (tai kenellekään muullekkaan), koska se on puuttumista yksilön vapaaseen tahtoon JA sielunsuunnitelmaan. Enemmänkin vertaistuki, mitä itse olisin aikoinaan kaivannut. Opas siten, että olen kulkenut sen tien (toki se jatkuu edelleen), voin antaa vinkkejä, valaa uskoa, tsempata. En kyllä ole mitään praktiikkaa perustamassa, tai muutenkaan ottamassa päätä pois pensaasta. Piilossa on mukavan turvallista.  ;D Saa nähdä. Kyllä se selviää.

Anno, vertaistuki on hyvä. ;) Ota nyt vaan se pää pois pensaasta, mitä sinä siellä..

Minulla Saturnus yht. Saturnus auttoi aikalailla loytamaan itseni ja jopa uskalsin menna Goljattia vastaan pieni linko kadessani(eli voittaa kaikki pelkoni) ja lahdin matkalle joka aukaisi tieni uuteen satumaailmaan tukenani muutama kultainen planeetta.. ;)

Hei, olen uusi täällä.
Sain aavistuksen/tuntemuksen elämäntehtävästäni viime vuoden sisällä ja se on vahvistunut, mutta kaipaan edelleen kehitystä, oppimista sillä saralla.. Itselläni ilmenee sitten, että joskus kun keskustelen vastaanottavaisen ihmisen kanssa vaikkapa jostain ongelmasta, tarkoittamattani johduin siihen tilaan jolloin "autan", "opastan" tai sanon jotakin "viisaista" jonka heidän tarvitsi tietää sillä hetkellä vaikka he eivät itse tiennyt tarvitsevansa, eivätkä ehkä tiedäkää koskaan.
Itse tuntuu sillä hetkellä kun annan neuvoja, olen jotenkin poissaoleva, en ehkä muista jälkeenpäin mitä olen sanonut tai sanon ajattelematta. Tuntuu joskus, että jokin muu puhuu puolestani. Uskon sen olevan "Elämä" joka on kaikkialla ympärillämme mutta emme enää aisti sitä tai ole yhteydessä siihen.
Tämä on hassua, sillä minun oli aiemmin erittäin vaikea ilmaista itseni kielellisesti tai ajatuksiani, minulla tökkii aina kommunikaatiossa mutta hyväksyin vain tuon "Elämän" viestintä kauttani enkä enää yritä estellä siitä mitä Elämä haluaa sanoa meille. Kuulostaakohan kenelläkään muilla tutulta? Miten voisin kehittää tämän asian kanssa ja mihin pystyisin?

evig

Mulle :) Mää puhun välillä niin viisaita, etten ittekään tajua miten mää semmosia oikein osaan viisastellakaan :) Se tuntuu just tulevan jostain, ja siltä,kun joku tavallaan käyttäs mun suutani.

Ni en mää tiä mitä sillä vois tehdä, ja pitäskö sitä jotenkin jalostaa tms. Se vaan tulee ku on tullakseen, ja oon antanu tulla sitte.
Ehkä sitä on sitten joku "tiedotusväline" yläkerralle, ja he käyttävät sillon kun tarviivat?

Sellaiset ajatukset tuli sinun kohdallasi, että toimit kanavana, jonka kautta muut saavat lohtua ja voimia. Se taito on ollut sinulla jo kauan aikaa (monenmonen elämän ajan), mutta nyt oli sille sopiva hetki tulla esiin. Olet ehkäpä tehnyt sopimuksen ennen tänne tuloasi. Kannattaa luottaa siihen, että sinunkin kohdallasi asiat sujuvat parhaiten hötkyilemättä. Oikeat ihmiset ja tilanteet tulevat vastaan, joten kehityt ja opit takuuvarmasti.

Minulla oli ennen ihan sama juttu. Minusta tuntui siltä, kun ihmiset eivät kuunnelleet minua tai heitä ei kiinnostanut mielipiteeni. Joskus kun sanoin vitsin, se ei yleensä herättänyt mitään reaktiota. Lapsena olin hyvin puhelias, mutta se katosi sitten teinivuosina. Eipä sitä sitten viitsinyt höpöttää muille kuin kavereille, kun ei näyttänyt juuri muita kiinnostavan. Se oli hyvin outoa, täytyy sanoa. Olen löytänyt voimani ja ääneni isompana, ja siihen voi vaikuttaa sekin, että olen nyt paremmin läsnä nykyhetkessä sekä tunnen itseni.

Olen lapsesta asti tuntenut itseni jotenkin oudoksi tai ajatellut asioita jo silloin ei-lapsimaisesti. Monien oli vaikea hyväksyä minua, koska olin niin oikeudentajuinen ja ajatukseni olivat niin eri tasolla. Sanoin jo lapsena, että minusta tulee psykologi tai psykiatri. No, pienen mutkan kautta päädyin terveysalan kautta sosiaalialalle, kiinnostuksenkohteena mielenterveystyö. Parin tutkinnon, NLP-opintojen kautta olen kiinnostunut yhäenemmän henkisestä näkökulmasta, koska olen loputtoman utelias ja haluan ymmärtää ihmisiä, asioita ja ilmiöitä monelta kantilta. No, intohimona ei ole auttaminen, vaan yhdessä oppiminen ihmisten kanssa ja toki hienoa, jos pystyn antamaan erilaisia näkökulmaa työni kautta. Tunnen itseni oppaaksi, vaikka en ole selvänäkijä, kanavoitsija tms. Tämä tuntuu luontevalta ainakin nyt.

Taidat peesii olla numerologisesti 7. Tarina uppoaisi esimerkkinä aiheesta vaikka oppikirjaan.

t. touhula, kerro ihmeessä lisää, jos tiedät aiheesta enemmän. Mulla on jotenki nyt ihan pasmat sekaisin henkistymisen kanssa ja näiden eri termien kuten kanavointiketjussakin totesin. Semmoinen jännä fiilis, että asioita alkaa ymmärtää enemmän, mutta jotenki semmonen lopullinen ymmärrys on vielä kateissa. No, matka jatkuu.

Minä koen, että elämäntehtäväni on toisten auttaminen ja kuunteleminen. Auttaminen ei ole (ainakaan vielä tässä vaiheessa) mitään "suureellista", vaan sitä, että minun kuuluu auttaa lähimmäisiäni eli kaikkia ihmisiä ja eläimiä pienissä arkisissakin asioissa aina, kun siihen on mahdollisuus. En työskentele millään hoiva-alalla, mutta välillä tuntuu, että olen varsinainen mummomagneetti: etenkin vanhat ihmiset tulevat hyvin helposti puhumaan minulle, ja silloin minä tyttö se vain kuuntelen ja koen, että se kuulluksi tuleminen on toiselle todella tärkeää.  :)

Manta Myrsky, kiitän sinua kaikkien mummojen, pappojen ja muidenkin puolesta sitä, että kuuntelet. Se todella on tärkeää! Jokaisen tarina on merkityksellinen, mutta on olemassa ihmisiä joilla ei ole ketään, kenelle tarinansa jakaisi. Ihana mummomagneetti, jatka samaan tapaan :smitten:

Tuo mummomagneetti-ilmiö on mielenkiintoinen. Minulla kokemusta myös siitä, että juopot, narkkarit ja muut kulkurit lyöttäytyvät seuraan.  :) Eikä siinä mitään, kun on kuullut mielenkiintoisia tarinoita. Joskus kyllä taktikoin, ettei kanssani pääse kekustelemaan, jos olen uupunut työpäivästäni, kun sielläkin kuulee niin paljon kaikkea ja on tukena.

Olisi kyllä helpottavaa, jos näistä nykyisistä tuntemuksista, ajatuksista ja kokemuksista pääsisi keskustelemaan hlökohtaisesti ajan kanssa jonkun kanssa, mutta nykyään kaikki maksaa eikä minulla ole rahaa kustantaa 100€ tunnin keskustelusta, kun ei siinä ehdi saada kuin pintaraapaisun.

Peesii, laitoin sulle yv:tä.

No osattiinhan tämäki minulle vihdoin kertoa  :smitten: