Astro Foorumi

Sain herätä tänä aamuna. Näin lasteni lähtevän kouluun ja sain halata niitä. Saan levätä sohvalla kiireettömästi, maailmanmenoa mietiskellen.. Kuuma, hyvänmakuinen kahvi. Kännykkä, jolla soitella tärkeitä puheluita. Lämmin suihku. Tekoripset (ei tarvii meikata!). Kivat vaatteet. Lämmin takki. Auto (ilman sitä en tässä kunnossa pääsisi mihinkään). Ystävällinen ja palveleva henkilökunta lääkärikeskuksessa. Mieltärauhoittavat tutkimukset. Hyvä ruoka. Maailman ihanin työ, jota saan tehdä. Kiireetön ilta kotona lasten kanssa.

Niin paljon kiitollisuudenaiheita, joita ei tuu ihan joka päivä miettineeksi...

mulla on kiitollisuuskirja johon kirjoitan.. ensin ne asiat joista olen kiitollinen jota minulla on, ja sitten ne asiat joista olen kiitollinen tulevaisuudessa.. jossain vaiheessa oli pidempi väli etten kirjoittanut, niin kuitenkin osa tulevaisuuden kiitollisuudesta oli siirtynyt nykyisiin kiitollisuuksiin.. eli kyllä se kiitollisuus/vetovoimanlaki vain toimii.. :)
Tänään olen kiitollinen siitä, että heräsin ajoissa enkä ole ollenkaan niin väsynyt.. Kiitän asiakkaistani ja työstä.. Tietokonekkaan ei temppuillut ja kiitän myös toimivasta autosta.. :) Erityisen kiitollinen olen tämän hetkisestä terveydestäni ja positiivisuudesta elämässäni..!
:smitten: :angel: :smitten:

Kiitoskirjaa on hyvä pitää. Kiitos levollisesta sunnuntaista. Mulla on kiitoskirjan seassa myöskin unet ja toiveet samassa, onko teilläkin?  Monesti menee toiveet ristiin uniin ja päivään. Vähän sekavahkoa, mutta hauskaa hommaa.

Tuosta syy-seuraus prosessista olen itsekin äärimmäisen kiehtoutunut. Asiat ilmestyy nokan eteen silloin kun niitä vähiten odottaa, kuin näkymättömästi.

Minä en pidä kiitollisuuskirjaa, mutta pyrin muuten listaamaan ne asiat, mistä on syytä olla kiitollinen. Kiitollisuus parantaa elämänlaatua jo pelkästään sen takia, että kiinnittää huomionsa elämänsä hyviin asioihin huonojen sijaan. Se on kuitenkin ihmismielelle aika tyypillinen ajatusrata, että jos elämässä on 9 asiaa hyvin ja 1 huonosti/puuttuu, niin sitä yhtä huonoa asiaa pohdiskellaan ja vatvotaan loputtomasti. Tästä muodostuu helposti puuteajattelun kehä. Kiitollisuuden kautta asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, jolloin sen yhden huonon/puuttuvan asian vaikutus tuntuu paljon pienemmältä.

Raamatussa on eräs kohta josta tykkäään toistasataa.
'Kiittäkää joka tilassa. Vieilä kerran sanon: Kiittäkää!'

Ymmärrän, ettei mikään elämässä ole itsestäänselvää. Kaikki voi mennä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti.

Tämä ylenmääräisen kiitollisuuden osoittaminen on jo niin poissa muodista...yritetään vain lakaista ongelmat pois katseen alta. Miettikää mielummin niitä, jotka joutuvat elämään lähes kokoajan kanki perseessä pelosta vapisten sillä aikaa, kun te hörppäilette muka niin ansaittua kahvianne terassillanne jne.

Ongelmien lakaiseminen pois katseen alta ei ole homman tarkoitus, ne vain asetetaan oikeisiin mittasuhteisiin. Olen vissiin sitten so-last-season, kun en aio kiitollisuuden harjoittamista jättää pois repertuaaristani. Ja monihan aloittaa harjoitukset siinä vaiheessa, kun elämä tuntuu todella synkältä, eikä sillä hetkellä ole kovin helppoa keksiä yhtäkään syytä kiitollisuuteen. Kummasti niitä vain löytyy, kun aikansa miettii.

Ei vaan silloin kun on oikein synkkää niin silloin pitää mennä vielä enemmän synkistelun puolelle ja sitä kautta nähdä asioiden oikeat mittasuhteet! Ei niin, että voi kun mua vähän ahdistaa, mutta olen silti kiitollinen kaikesta mitä minulle on suotu jne jne.

Tunteita voi ajatella ikään kuin tietokoneohjelmina jotka pyörivät kehon prosessoreissa, eli energiakeskuksissa nimeltään chakrat. Lähes joka chakrassa pyörii useampi eri ohjelma, eli tunne. Chakra ei pysty pyörittämään kuin yhtä ainoaa ohjelmaa eli tunnetta kerrallaan ja tätä voi käyttää hyödykseen:

Suru ja kiitollisuus asuvat kurkkuchakrassa molemmat. Kun on oikein surullinen, voi suruaan koettaa karkottaa etsimällä kiitollisuudenaiheita ja tuntemalla kiitollisuutta. (Tästä syystä oikein suuri kiitollisuus voi tuoda kyyneleet silmiin; kun yksi chakran tunne pyörii oikein voimakkaasti, voi ihminen ilmentää myös sen toisen samassa chakrassa asuvan tunteen fyysisiä merkkejä, vaikka ei tuntisikaan kyseistä tunnetta.)

Tällaiset tunteen chakroissamme pyörivät ja näillä kohdin kehoa ne siis tuntuvat:

Juurichakra on poikkeus, vain yksi tunne, elämänhalu.
Sakraalichakra: Luovuus ja seksuaalisuus
Solar Plexus: Viha, pelko, ilo, anteliaisuus
Sydänchakra: Rakkaus ja osattomaksi jäämisen tunne
Kurkku: Suru ja kiitollisuus
Kolmas silmä: Tarkkaavaisuus ja ärtymys
Kruunuchakra: Vain yksi tunne; autuus

Eli tässä ihan konkreettinen syy kiitollisuudelle, kun on kiitollinen ei voi olla samaan aikaan surullinen.

Minulle ei ainakaan ole käynyt niin. Se että olen kiitollinen jostain, kohdistuu vain siihen asiaan josta olen kiitollinen, sillä kiitollisuuteni on vain kiitollisuutta, ei tuplaprosessi esim. tyyliin: "nyt asia X on todella kurjasti, mutta mitäpä siitä, koska olen kiitollinen asiasta Y." Jos asia X on jotain mihin ei mitenkään voi vaikuttaa, voi ko. ajatusketju olla hyvä ja  positiivisen lopputuloksen tuova, mutta jos asia X on  oikeasti kurjasti/väärin ja on omin toimin muutettavissa, voi kiitollisuudesta tulla tekosyy välttää ehkä pelottavaa muutosta.

Kiitolllisuutta kyllä väärinkäytetään, mutta ulkopuolisten toimesta: Lapsia usein kiristetään syömään lautasensa tyhjäksi lauseella: "Ole kiitollinen ruuastasi (ja syö se), koska muualla maailmassa nähdään nälkää." Tuo on aivan älyvapaata ja oikea vastaus siihen on: "No paketoi sitten tämä lautasellinen jota en halua syödä ja lähetä se sinne nälkäänäkeville."

Tuollainen ajattelu voi saada ihmisen tyytymään vähempään kuin mitä hänelle kuuluu, sitä nimittäin käytetään myös esim. muodossa: "mitä sitä kohkataan naisten tasa-arvosta Suomessa, ajatelkaapa Saudi-Arabian ja Afganistanin naisia." Juuei, eli kun ko. maissa avioimies voi tappaa vaimonsa pienin tai olemattomin sanktioin kunhan muistaa sanoa naisen loukanneen perheen/aviomiehen kunniaa, niin suomalaisnainen voi olla tyytyväinen esim. siihen että 'ainoastaan' saa turpiin, tai palkka on samasta työstä pienempi jne.

On huomattavaa, että kiitollisuuden varjolla pielessä oleviin asioihin tyytymistä ehdottavat yleensä ulkopuoliset ihmiset, eli oma henkilökohtainen kiitollisuuden harjoittelu/kokeminen ei aiheuta automaattisesti tai kovin helposti tuollaista ilmiötä.

Ymmärränkö nyt oikein ajatuksen?
Mitä onnellisempi/tyytyväisempi elämäänsä ihminen on, sitä vähemmän todennäköisesti hän hakee muutoksia niihin asioihin, jotka hänen elämässään ovat epätyydyttäviä?

Pikemminkin näen päinvastoin: Mitä onnellisempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on energiaa puuttua niihin asioihin elämässään jotka ovat epätyydyttäviä, sillä negatiiviset tunteet syövät energiaa ja jaksamista.

Ihan kokonaan erilaisena tapauksena näen sellaiset, joissa ihminen käyttää onnellisuuttaan/tyytyväisyyttään joissain asioissa tekosyynä olla puuttumatta epätyydyttäviin asioihin elämässään, koska se esim. pelottaa. Tällöin onnellisuus/tyytyväisyys/kiitollisuus itsessään ei ole se mikä estää, vaan pelko ja onnellisuus jne. on vain se tekosyy, jolla huijataan jopa omaa itseä saati sitten muita.

Minä olen ollut nyt vuosikaudet äärettömän tyytyväinen/onnellinen/hyvinvoiva ja koen valtavaa kiitollisuutta kaikesta mitä minulla on. Se ei ole silti vähääkään vähentänyt haluani puuttua niihin asioihin joissa vielä on muutoksen tarvetta. Pikemminkin päinvastoin: vähemmän hyvinvoivilta vuosilta muistan elävästi sen, että asioiden piti olla todella pielessä jotta jaksaisi tehdä niille mitään vähääkään, niin paljon energiaa se tyytymättömyys/onnettomuus/pahoinvointi söi.

Summa summarum: Kiitollisuus voi olla tekosyy välttää muutosta kun oikea syy onkin pelko, mutta sitä ei halua myöntää muille tai varsinkaan itselleen.

Universumi ja multiversumi, autuutta ja onnea elämään! Harjoitus tekee mestarin!

Kiitollisuutta voi toki hehkuttaa ja sen lisäämisen harjoittamisella voi buustata ihmeiden tapahtumista ja mielialaa, mut arkipäivän kiitollisuuden alku on ihan vaan tilanteiden hyväksyminen ja vieläpä positiivisella mielellä.

Että asiat nyt vaan on näin. Nää kortit on syystä tai toisesta saatu ja näillä sitä on parhaalla taidolla pelattava.
Jos ne ei oo hyvät, niin antavatpahan ainakin haastetta taitojen kehittämiselle.
Ja jos ei sit kuitenkaan oo onnee pelissä, ni sitte sitä on rakkaudessa.

Ja rakkaushan on just sitä hyväksyntää  ;D

Kiitollinen tästä hyvästä päivästä, energioiden puhdistumisesta ja vanhan ystävän kanssa juttelusta :smitten:

Olen kiitollinen löytäessäni kaltaisiani peräti kaksin kappalein ja ollessani aika hyvin tasapainossa muidenkin kulkijoiden kanssa :smitten:

Taas on kiitoksen ja kiitollisuuden paikka.  ;) :smitten:

Kiitolline siitä, että vaikka oisikin vaikeaa siksi, että keho hajoaa, niin elämä tarjoilee kaikkea pientä mukavaa sitten, kuten luettavaa, elämää helpottavia keksintöjä ja hyvää ruokaa sopivaan hintaan. :smitten:

Niin ihania asioita tapahtuu. Sydän täynnä kiitollisuutta ja kiitosta. KIITOS!  :smitten:

Tiukkaakin tiukempia paikkoja on talven ja nyt kevään aikana ollut - ja eräs asia par'aikaa minulla opetuksessa.
On pitänyt taas oppia hyväksymään ja ymmärtämään.
Ja olemaan kiitollinen kaikesta, mitä on saanut kokea.
Vaikka aluksi tuntui, etten halua hyväksyä, nyt tiedän, että juuri niin piti tapahtua.
Ja olen oppinut kiittämään yhteisestä ihanasta ajasta ja kaikista ihanista muistoista.
Kaikki hyväkin vaan loppuu täällä joskus - vaikka tietääkin sen, ei haluaisi niin tapahtuvan.

Nyt vielä pitäisi oppia opettamaan toista elämään sitä nyt elämää.
Ja ottamaan ihan itse vastuuta omasta elämästä - niin helppoahan olisi odottaa, että joku toinen
parantaa, auttaa, sanoo, mitä pitää tehdä ...
Joskus mietin, miksi minun aina pitää olla toisille se persuksillepotkija.
Joskus olisi ihanaa vaan saada olla ....

Mutta tosi mahdottomista paikoista on läpi menty - ja mennään taas nytkin.
KIITOS NÄISTÄKIN - KIITOS!

Kiitos kiitos kiitos :smitten: :smitten: :smitten:

Mun on kans pakko olla kiitollinen ainakin yhdestä asiasta. Kun funtsin elämää taaksepäin, niin siellä on kyllä todella paljon erilaisia hienoja ihmisiä. Kummallinen miten toi muisti pakkaa asiat semmoseen loogiseen muotoon, ehkä enemmän jää fiilikset ja erilaiset naamat mieleen joihin noi fiilikset on sidoksissa. On kyl kaikennäköistä. Vähän sama asia ku enneunissa, pakattua infoa. Tää nykyhetki onki sitten semmosta sekasotkua että oksat pois. Ainahan se on sitä kyl ollutkin. Mutta kaikkee ei voi saada. Joku Director's Cut Extra Special-edition sit joskus saatavilla. Jos tän vetäsee nopeena rullana ni kuva on sit 10 vuoden ajalta ihan helkutan epäselvää. Sori. Rooli oli vähän hukassa. Mulle vihdoin ja viimein selvisi, että "omantunnon ääni" koostuu kaikkien muiden roolisuorittajien äänistä. Et äänimiksailutkin on vähän kummallisia täs pätkäs. Kyl taitaa mennä roskakoriin...

Ollaa kiitollisii että maksetaa kalliisti sitte ku on itse ensin sotkettu paskaa tuulettimee ja aiheutettu pahaa mieltä :smitten:
Ollaa kiitollisii, että ovet menee kii nenän eestä ja toise aukee :smitten:
Ollaa kiitollisii, että on tultu näin pitkälle eikä tiedetä mihin asti mennään :smitten:
Ollaa kiitollisii, että nähdää uneliaat ja vaikeet aamut, sotkuiset päivät, vaikeet työt, stressi, viha, ikävä, paha mieli, koko helkkarin skaala tunteita ja niiden kaikki variaatiot :smitten:
Ollaa kiitollisii, että ne vastaukset kävelee vastaan aikanaan eikä yhtää aikaisemmin ku pitää :smitten:
Ollaa kiitollisii, että lait ja säännöt on ja pysyy vaikka me unohdettais välillä ne kokonaan, olipa se tahallista tai tahatonta :smitten:

..ja vielä viimeiseksi ollaa kiitollisii, että kaikella on tarkoituksensa :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitollinen siitä, että sain kokea marraskuisen saariston. Uskomattoman kaunista ja hiljaista, olin niin sen tarpeessa.

Kiitollinen elämästä. Helppoa en kai olisi halunnutkaan.

Olen kiitollinen tänään tulleista ensimmäisistä joulukorteista.
Olen kiitollinen ihanista joululauluista joita radiossa soitetaan.
Olen kiitollinen astro-foorumista jonne saan kirjoitella.  :smitten:

Olen kiitollinen tästä iltahetkestä. Joulu meni hyvin, vaikka flunssassa. Siinäkin se hyvä puoli, ettei tarvinut yrittääkään pukeutua ruokapöytään ja olla mitään muuta kuin on. Aattona ruoka meni juuri ja juuri alas.
Olen kiitollinen, että on katto pään päällä, elämänkumppani ja katti. Muutama ystävä ja ihania ihmisiä oon saanut tavata elämässäni. Kun muistelen elämääni parikymppisenä - on tämä nykyinen kuin ihanaa unta, mutta kuitenkin totta.
Sen verran olen lukenut Isoa kirjaa, että jossain siellä, no, en nyt ihan sanasta sanaan muista, mutta että hyviä vuosia yhtä monta kuin on ollut pahojakin. Niitä ikäviä on ollut kyllä aika monta.
Jollakin tavalla näyttää valoisammalta. Paljon joudun tekemään töitä oman elämäni kanssa ja välillä tavoitteet on hukassa, mutta kun löytää sen punaisen langan, ainakin toivoa niin sopii, alkaa elämä taas hymyillä. Pitäisi oppia antaa ikävien ihmisten olla ihan omissa oloissaan. Siihen kun löytäisin vahvuutta, elämäni laatu paranisi huomattavasti. Löytäisi tien sanoista tekoihin.

Yksi sana riittää: KIITOS  :smitten: :smitten: :smitten: