Astro Foorumi

Onko jollain kokemusta indigo -ja kristallilapsista? Odotan kaksosia ja nämä tulokkaat ovat kuulemma 2000-luvun kristallilapsia. Esikoiseni sopisi indigolapsen kuvaukseen. Jakakaa tietoa, kokemuksia. Haluan parhaalla mahdollisella tavalla kuunnella ja ohjata lapsiani, mutta olen näissä asioissa noviisi. Kiitos!  :smitten:

Tässä on yksi ketju aiheesta.

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=2915.0

Minä jättäisin kuitenkin tällaiset nimikkeet omaan arvoonsa ja tutustuisin tuleviin lapsiin ihan sellaisina kuin he ovat, olivatpa he sitten millaisia tahansa.

Komppaan Lilliiä, Kierkegaardia siteeraten:

Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.

Minäkin kaipaisin keskustelua näistä herkemmistä lapsista, mutta tuon lokeroinnin indigoihin ja muihin voisi jättää sivuun...se ei ole mielestäni kovin hedelmällistä.
Miten he sopeutuvat tänne tai eivät sopeudu? Miten he toimivat? Miten he ovat ihmetyttääneet sinua? Miten voisit toimia heidän kanssaan paremmin? Miten ymmärtäisit heitä? Mitä he voivat opettaa tai ovat opettaneet sinulle?
?

Yksi parantaa käsillään ja näyttää minulle enkeleitä, toisen on käsittämättömän vaikea sopeutua tämän yhteiskunnan nuijan alle, kolmannen kanssa minulla on vahva psyykkinen yhteys...kyllä näistä kaipaisi keskustelua!

Herkkyyshän on luonteenpiirre, joita joissakin on enemmän, joissakin vähemmän. Ei sitä käsittääkseni ole vain joidenkin harvojen sukupolvien edustajissa ja siihen on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin. Ehkä herkkyys on nyt muodikkaampaa ja hyväksytympää kuin vaikkapa sotien jälkeen, jolloin moinen heikkous piti lähinnä vain paaduttaa tai tukahduttaa kuoliaaksi. Olosuhteet olivat silloin mitä olivat, nyt on toisin.

Mutta nythän ketjun aloittajan lapset eivät ole vielä syntyneetkään. Paha siitä on tässä vaiheessa mennä sanomaan, ovatko tulevat lapset jotenkin erityisen herkkiä, vai kiinnostavatko heitä vaikkapa porakoneet ja traktorit, kuten esim. minun kohta 3-vuotiasta pikkupoikaani. Pojan kiinnostuksen kohteet pitävät tällaisen huuhaa-äidinkin jalat erinomaisesti maan tasalla!  :D

Sitten on vielä sellaisia asioita näissä uuden ajan sanansaattajissa joilla ei ole vähääkään tekemistä herkkyyden kanssa ja jotka voivat tuotaaa ongelmia jos kasvatus pyrkiii olemaan kovin autoritääristä:

- Kieltäytyminen hierarkioiden itsetarkoituksellisesta noudattamisesta
- Kieltäytyminen noudattamasta perustelemattomia käskyjä ja säännöksiä - he haluavat tietää miksi...

Kaikkia näitä uuden ajan tulokkaiden luonteenpiirteitä on muuten esiintynyt jo 1960-luvulla syntyneistä asti, mutta tuolla 1960-1980 luvulla kuulemma sen verran lievempinä/pehmeämpinä, että ei ole aiheuttanut niin paljoa kitkaa/hankaluuksia ympäristön tai vanhempien kanssa. Tällekin ihmisryhmälle, jotka ovat eräänlaisia 'esitaistelijoita' tälle nykyiselle porukalle, on joku oma nimensä ja luokittelunsa, mutta  yhtä turha se on kuin nämä nykyisetkin luokittelut. Olenkin tunnistanut niistä kuvauksista itseni ja erityisen voimakkaina nuo kaksi ylläolevaa seikkaa.

Tarkoitus ei tietenkään ole lokeroida tai heittää vaateiden haarniskaa syntymättömiä lapsiani kohtaan. Olen kuitenkin jo äiti-ihminen, kokemusta on jo elämästä lapsen kanssa. Nämä kuvaukset herkemmistä lapsista on vasta tullut tietoisuuteeni. Kiinnostus aiheeseen nousi ja etsin ko. asiasta lisää tietoa - jotta voisin olla mahdollisesti vielä parempi vanhempi.

Kiitos kannanotosta.

 :rapu:

No niin, mutta minä siis keskustelisin erittäin mielelläni asiasta, en siitä onko joku jossain laatikossa vai ei ja pitäisikö olla kun ei kukaan muukaan ole, vaan siitä millaista tälläisen herkkislapsen kanssa eläminen ihan arjen tasolla on.
Vertaistukea  ::)

Ja autot ja traktorit noita minunkin poikasiani kiinnostivat kolmenvanhoina, ihan niinkuin ketä tahansa :D Ei ne nyt mitään Jeesuksia ole kuitenkaan jotka ovat vauvasta asti vain veisanneet pyhiä hymnejä.

Traktoreista ja autoista, hitusen sivujuonne:
Kuulin Yle-puheelta pitkän ohjelman sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja siinä joku isä mainitsi kolmevuotiastaan 'luonnostaan kiinnostavan' autot yms. Asiantuntija siinä siihen totesi, että kolmevuotiaalle on ehditty kyllä moneen kertaan heittää 'katso tuossa menee auto' -tyyppistä kehotetta ja tarjoilla niitä autoleluja jo huomattavasti nuoremmastakin iästä alkaen ja siihen ne lapset kiinnittävät huomiota, mihin aikuiset heitä kehottavat kiinnittämään huomiota. Aikuiset vain tykkäävät luulla ko. kiinnostuksenkohteita luonnostaan ilmenneiksi. Ja jos sitä ei tehdä kotona, joku tekee sen 'katso tuolla menee auto' tai tarjoaa autolelua, kodin ulkopuolella.

Jo sylivauvat ymmärtävät useita sanoja ja lapsi ymmärtää puhetta kauan ennen kuin osaa itse puhua. Kolmevuotiaan kohdalla on enää mahdotonta sanoa onko jokin taipumus sisäsyntyinen vai opetettu. Aivoja kuvantamalla on huomattu, että vastasyntyneiden tyttöjen ja poikien aivot ovat paljon vähemmän erilaiset kuin jo leikki-ikäisen, eli kasvatuksella tehdään rakenteellisia eroja aivoihin - niiden erojen lisäksi joita niissä synnynnäisesti on!

Mitä erityisen maallista on muuten siinä, että on kiinnostunut yhtään mistään ihmisen tekemistä esineistä, olivatpa ne sitten autoja, vaatteita, riimukiviä, heilureita, tarotkortteja tai vaikka käyttöesineitä? Lapsi oppii maailmasta oppimalla kaikesta mitä maailmassa on, myös niistä esineistä.

Itselläni on 3 lasta josta kaikki aistivat ja ovat olleet henkimaailman kanssa tekemisissä. Kanavat suljettiin koulunkäynnin alkaessa, toisella suljettiin lapsen omasta tahdostaan ja kolmas aistii herkästi energioita ja justiin eilen hän ihastui kun kehoitin hänet kuvittelemaan olevansa kultaisen kuplan sisällä kun alkaa pelottamaan. Yksi lapsistani näki enkeleitä ja jutteli heille ja yksi oli yhteydessä myös enkeleihin mutta ei sitten jaksanut sitä ja hyvä niin. Antaa näitten lasten kasvaa maadoittuneena ja yrittää auttaa ja ohjata heidät mutta pääsäntö on ettei liikaa lähde siihen maailmaan mukaan. Kyllä lapsi näyttää missä mennään ja vanhempi suojaa, tukee ja auttaa. Heilläkin tulee olemaan ihan samanlaisia arkisia ongelmia ja haasteita kun kaikilla muillakin, erona on että he eivät välttämättä ole niin sidoksissa siihen vanhaan vaan ovat ikään kun uudistuneita sieluja.

Tuo, mien poika oppii ns. poikein tavoille ja tyttö tyttöjen tavoille siirtyy aivan uskomattomalla tavalla lapselle. Minä en mielestäni vaadi mitään sukupuolirooleja, mutta niin vaan on alle vuoden vanhana tyttö tiennyt, että hän pitää söpöistä ja pörröisistä eläimistä, ja esikoinen oli alle kahden, kun ampui puutarhaletkun pääällä ohi ajavia autoja leikkimökin kuistilta..että kyllä vain se menee luihin ja ytimiin erittäin tehokkaasti. Vesimiespojassani eniten ilmei tälläistä vapautta, vaikka niillä autoilla tottakai leikkikin, mutta piti esim. vaaleanpunaisia vaatteita, koska piti väristä, mutta kiusaamisen vuoksi lopetti...ja vieläkin on erittäin hellä ja hoivaava, ja ns. feminiininen, joskin kulttuuri vääntää häntä poikien maailmaan kovasti, fyysiseen vääntöön ja rajuihin hommiin että räväkkyyteen, vaikka hidas haaveilu, pohdiskelu ja lempeys olisivat enemmän hänen juttujaan.
Mutta juu, pisaratartuntana lähestulkoon leivää nämä sukupuoliroolit.

lueskelin joskus kun psykologiaa opiskelin aiheesta, että voiko pojan kasvattaa tytöksi ja toisinpäin.. Joku pariskunta oli sitten yrittänyt pojastaan kasvattaa tyttöä tai sitten tytöstä poikaa en nyt muista kumminpäin meni.. Sama periaate kuitenkin.. Noh, sovitaan, että oli pojasta tyttö.. Olivat sitten pukeneet pojan tyttöjen vaatteisiin ja antaneet nukkeja leluiksi jne.. eivätkä olleet kertoneet tytön ja pojan eroa jne.. Noh, tämä poikahan tottakai oli saanut kauheet traumat, koska oli aina kuvitellut olevansa erilainen kun ei koskaan sopinut muiden tyttöjen joukkoon.. eikä tuntunut olevat ollenkaan oikeassa ympäristössä.. nyt en sitten tietty muista että miten tämä homma päättyi.. mutta tositarina oli.. mutta tämähän nyt ns. todistaa sen, että jos on poika, ei ne tyttöjen leikit välttis kiinnosta vaikka ei koskaan poikien leikkejä olis leikkinytkään.. jne..

Meillä poika osasi sanoa "auto" ennenkuin "äiti". Ihan itse lapsi niistä kiinnostui, kumpaakaan vanhempaa eivät autot kiinnosta yhtään. Pojalle riitti, että parkkipaikalla näki autoja. Minä olen osoitellut ulkona varmasti enemmän kissoja ja koiria..

Kyllähän lapsi voi olla kiinnostunut mistä on jo hyvin nuorena ilman, että häntä on mitenkään erityisesti sysitty siihen suuntaan. Isoveljeni on varsin hyvä esimerkki tästä, hän kiinnostui sähköstä, radioista ja radioaalloista jo hyvin pienenä, eikä vanhemmat takuulla tienneet asiasta juuri mitään. Hän porasi jo 4-vuotiaana seinään reiän, koska aikoi vetää sitä kautta antennijohdon lähimpään pihakoivuun. Ei ole sammunut kiinnostus näihin asioihin tänäkään päivänä, velipoika on jo 51-vuotias. Koulutusta on vain enemmän kuin 4-vuotiaana ;D

Itse kiinnostuin näistä kristalli ja indigolapsista kun odotin kolmannen lapsen. Itse olen saanut tietää että lapsi kulkee äidin aurassa ihan tuonne kouluikään saakka, joten lapsi varmasti ammentaa näitä energioita vanhemmilta (tottakai myös isältä). Eli se henkinen perintö kulkee ikään kun vanhempien aurassa ja lapsi ammentaa sitä vaistomaisesti tätä kautta. Tämä tuntuu minusta varsin luontevalta tavalta antaa sitä henkistä pääomaa lapsille. Meillä on poika hyvin soturimainen, haluaa itselleen uran sotilaana ja harrastaa varsin maskuliinisia asioita kun taas tytöt ovat feminiinisiä mutta samalla hyvin jämäköitä. Kaikilla on ihanat energiat  :smitten:

Muistan tuon jutun! ;D  Super- :vesimies: eikö?

Stellium Kaloissa ja Vesimiehessä. Hän on juuri sitä vuoden -62 vuosimallia, jolloin oli kauhea läjä planeettoja Vesimiehessä, hänellä tosin Aurinko ehti jo Kalojen puolelle.

En jaksanut lukea koko ketjua, joten hyppään tähän tälleen tavallaan puskista  ;D
Indigo lapset ovat kovin herkkiä ja kaipaavat rakkautta ja rohkeutta ja hyväksyntää osakseen. Heistä saattaa tuntua siltä, etteivät kuulu tänne, joten on erityisen tärkeää koettaa tehdä heidän olonsa mukavaksi. Jos on vaikka mörköjä sängyn alla, niin niitä voi yhdessä kutistaa ja heittää vaikka ikkunasta ulos. Indigolapsen kanssa tarvitaan luovuutta ja uskallusta tehdä asioita pikkuisen eritavalla :)
Tämmöstä nyt tuli äkkiseltään mieleen. <3 Onnellista odotusta!

Kristalli täällä hei!

Maailma on kova paikka ja itselleni äärimmäistä taistelua kaiken aikaa. Väsyn helposti jokapäivä toistuviin tylsiin rutiineihin ja yksitoikkoiseen tekemiseen (työ). Aamuherätykset ovat jotain niin hirveää, kun aktiivisin aikani on klo 22 jälkeen aina aamuun asti. Minusta tulee paineen alla alisuorittaja ja hirveä päätön sohlaaja. Yksin omassa rauhassa tehdessäni hommat sujuu kuin rasvaten ja työteho on huipussaan. Minulla on voimakas tarve saada olla sellainen, miksi itseni koen ja myös näyttää se. Vastenmielisyyttä aiheuttavat esim. äärimmäinen hygienia ( laitokset, sairaalat) ja hyvin valkoinen ympäristö. En kuulu tähän maailmaan. Koti on tuolla jossain, niin kaukana... Käsissäni toistensa kanssa linjoissa olevat keskenään samanlaiset luomet ovat luultavasti koordinaatteja..
Olen kovin yksinäinen, koen luontaista tarvetta väistää tavallisia ihmisiä, joissa en näe/tunne mitään mielenkiintoa herättävää.Sitten ne, joissa sitä jotakin on, liimaavat minut lähelleen kuin magneetin. Viihdyn erinomaisesti eläinten kanssa ja tykkään tehdä paljon asioita oppiakseni niistä aina lisää.
Minulla on vain muutama ihminen, kaikki itseäni vanhempia, pääsääntöisesti itseäni huomattavasti vanhempia. Sopivan sielun kohdalla annan kaikkeni haluamatta mitään takaisin, olen umpirehellinen ja lojaali enkä tahdo päästää irti. Liikaa on menetyksiä ollut tässä elämässä.

Kristallin kuvatuista ominaisuuksista löytyy:
- Opettaa rakkautta
- Tietää mistä pitää ja minkälaisten ihmisten keskellä viihtyy.
- Rehellinen
- Ei tee kompromisseja
- Viihtyy vedessä ja pitää siitä.
- Voimakas musikaalisuus
- Telepaattiset kyvyt
- Kaipuu kauas pois
- Jalokivet vetävät puoleensa
- Erittäin hyvä ja voimakas suhde eläimiin
- Kärsii kovasta metelistä ja suurista ihmisjoukoista
- Eläminen oman kellonsa mukaan
- Sopii hyvin itseään vanhempien ihmisten seuraan
- Lukee muita ihmisiä kuin kirjaa

Nämä tiedot löytyvät www.kuukorento.fi

Tunnistin itsestäni kaiken muun paitsi musikaalisuuden. En ole tietääkseni kristalli.

Voiko - ja kannattaako - ihmisiä lokeroida näin yleismaailmallisin määrein?

Mä olen määritellyt vain itseni, haittaako se sua jotenkin? :coolsmiley:

Tunnen tyypin johon muuten käy indigon määritelmät, mutta ko. tyyppi on epävarmuudestaan johtuen täysi kusipää. ::)

Mikä se semmoinen on?  ???