Astro Foorumi

Olisiko paikalla ihanaa ihmistä joka voisi auttaa minua.

Koko alkuvuosi on ollut yhtä helvettiä, nousua ja laskua ja taas laskua. Yhdessä vaiheessa olin jo niin rikki, että eihän maahan poljettua voida enää polkea, mutta väärässä olin. Olen nyt vaikeassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä pitkien pohdintojen ja unettomien öidenkään jälkeen näe suuntaa. Tämä minun tasoristeys tuntuu nyt olevan tärkeä, mutta tähän tarvitsisin nyt apua.
Osaisiko joku katsoa minulle ja heittää minua vaikka yksärillä? Tarkempia tietoja voin antaa myös jos joku tarvitsee.
Kiitän suuresti!

Nim. Maksoin juuri reilu 300e ennustajapuheluista ja olen edelleen pattitilanteessa, enkä viitsisi jälleen luuriin tarttua. :/

Puhelin "ennustajat" sun muut on suurimmaksi osaksi huijjausta. Puhuvat siellä ympäripyöreitä, että tulisi mahdollisimman iso lasku. En suosittele.

Jäi vähän epäselväksi, että mihin haluat apua. Haluatko tietää, missä mennään vai haluatko vain, että joku kertoo sinulle että kaikki käy vielä parhainpäin? Jälkimmäinen vaihtoehto on yleisin syy miksi moni ihminen pyörii täällä. Se on ihan ymmärrettävää, mutta minä itse en usko ennustajiin tai siihen, että elämäsi olisi jotenkin ennalta määrätty. En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta elämä yleensä menee niin, että pohjalta on hyvä ponnistaa ja asioilla on aina tapana järjestyä. Kärsimyksen on tarkoitus ohjata takaisin oikealle polulle. Yleensä me itse tiedostamatta luomme elämämme, niin hyvän kuin huononkin. Sinuna yrittäisin selvittää, mikä nuo ongelmat aiheuttava psyykkinen tekijä on. Minun on vaikea sanoa tähän enempää kun en tiedä tilannettasi tarkemmin..

Niin, jos kertoisit asian tarkemmin, niin ei-selvänäköisetkin voisivat ottaa siihen kantaa. Joukossa voisi olla ihan oikeastikin hyviä neuvoja.

Tässä odotellaan, jotta voitaisiin auttaa. Ympäripyöreän tekstin avulla ei tilannettasi pysty arvioimaan eikä "näkemään". Ainoastaan syvä huolesi pysähtyneestä olotilasta tulee rivien ja kirjainten välistä nousevan kiukun kera.
Ainakin omat ENERGIASI ovat niin tukossa ja pyörällä, ettei mikään oivallus voi itselläsikään tuossa tilanteessa tulla mieleesi.

Jotta saat energiasi virtaamaan, juo paljon puhdasta nestettä. Aineenvaihduntasi alkaa pelittää ja sitten tulee aivoihinkin uutta virtaa. Siitä seuraa terve uni, kenties itkupäivä tai parikin ja uhma, jonka voimin viimeistään alkavat sisäiset lukkosi aueta.

Tarkoitan tällä, että SINÄ ja ONGELMATILANNE olette eri asiat. Nyt ongelmatilanne kirjoituksesi perusteella on SINUA HALLITSEMASSA. Toki omalla luvallasi.
Jos minä olisin sinä, ottaisin mummon jäniksenkäpälän (muistathan sadun?) ja pyyhkisin elämäni pöydän putipuhtaaksi. Sitten alkaisin poimia tavaroista takaisin uuden kattauksen, jonne ottaisin vain ne asiat, jotka ovat täysin välttämättömiä juurikin vain itseni selvitä eteenpäin.
Ne ihmiset ja asiat, joita en elämänsuunnitelman vuoksi voi ohittaa tulisivat kyllä aikanaan takaisin kuvioihin. Antaudu elämän vietäväksi.
Jostain viisaasta vanhasta kirjasta luin kertomuksen vuosia sitten. Kirjoitan sen sisältämän ajatuksen mietelauseen/ runon muotoon, ei siis suora kopio:

Jollet voi ohjata jokea,
astu sen rannalle ja katsele
kuinka joen vesi
maan muotoja seuraillen
etsii uomansa
ja virkistää kaiken matkansa varrella
- niin eläimet, jotka siitä juovat
kuin ihmiset, jotka rannalleen poikkeavat
kuin myös kasvit, jotka sen varrella kasvavat.

Näin joki antaa ravintoa ja virkistystä
jokaiselle rannalleen eksyvälle
tai lähellään asuville
samoin
tarkoituksella rannan puitten siimekseen
vilvoitusta hakemaan tuleville.

Kiitokset vastanneille! :)

Toki olisi heti jo alkuun pitänyt hieman raotella verhoja enempi, mutta näissä tunteiden koukeroissa ja ajatushapuilujen kanssa ei tuo järki meinaa kunnolla pelittää, anteeksi siis!

Alkuvuosi on ollut aivan kamala, mutta kauheimpia pohjamutia aiheutti ero (rakastan ihmistä edelleen todella paljon). En ala tähän tarkemmin listaamaan syitä tai muuta, mutta yritin kovasti voittaa exääni takaisin, mutta turhaan. Tein kaikkeni, siis aivan kaikkeni, kunnes oli pakko luovuttaa ja mennä eteenpäin.

Sen verran tuosta miehestä voisin mainita, että hän astui elämääni vahingossa ja täysin yllättäen. En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, mitä hänen kanssaan koin. Hän tuntui olevan se minun puuttuva palanen ja sielujen sympatia oli jotain uskomatonta. Luimme täysin toisiamme ja toisen ei tarvinnut edes sanoa ääneen mitään kun toinen jo toimi. En usko, että voin kokea enää koskaan mitään samanlaista..
Hän on tietynlainen keskeneräinen teos. Hän ei juurikaan osaa puhua tunteistaan ja hänellä on aika paljon solmuja menneisyydessään. Minun kauttani hän oppi hiljalleen puhumaan tuntemuksistaan ym. Kylmä ja kyyninen ihminen.

Kun aloin päästä jaloilleni tupsahti elämääni taas sattumalta mies, joka toisti jo tutuksi tullutta kaavaa (kylmä, vaitelias, solmujensa vanki). Kaksi aiempaa kumppania olivat siis täysin hänen kaltaisiaan. Molemmat edelliset suhteeni olivatkin kaatuneet suurimmaksi osaksi kommunikaation puutteeseen.
En tästä uudesta tuttavuudesta ajatellut yhtään mitään, koska exälläni oli edelleen avain minun sisimpääni. Tämä uusi tuttavuus kuitenkin painoi päälle kovastikin ja hän tuntui olevan aika unelmavävy.

Samoihin aikoihin tuo exäni heräsi horroksestaan ja alkoi iskeä takaisin. Hän sanoi juuri ne sanat, joita halusin kuulla. En saanut hetken rauhaa ja lopulta aloin jo uskomaankin ihmisen muutokseen.

Tällä hetkellä pyöritän päässäni taukoamatta exääni ja onko hän tosiaan muuttunut ja voinko saada onnen hänen kanssaan vai onko kaikki vaan sanahelinää. Pelkään antaa itsestäni yhtään mitään, koska hän romutti minut täysin ja pelko on aivan aiheellista. Olin jo muuttamassa hänen kaupunkiinsa ja valmis laittamaan elämäni täysin uusiksi. Hän sai minut tekemään sellaisia asioita, joita en voisi kuvitellakaan tekeväni. Hänen kanssaan elin hetkessä ja jokainen hetki tuntui hyvältä, mutta oliko se kaikki vain pelkkää huumaa..

Joku jännä juttu tässä kohtalolla nyt on, koska tämä uusi henkilö ei vaan luovuta, vaikka yritän. Miksi hänet on ohjattu tielleni juuri nyt ja miksi samoihin aikoihin exäni vannottaa olevansa mun rakkauden arvonen.. Miksi kohtalo saattaa kolmannen jästipään eteeni, joka on tietynlainen ihmistyyppi kuten kaksi aiempaakin.. Miksi näitä tyyppejä osuu tielleni..
Onko tämä nyt osoitus mennä eteenpäin ja jättää mennyt menneeseen.. Onko tämä uusi mahdollisuus exäni kanssa ja voiko hän todella olla muuttunut..

Olen nyt tasoristeyksessä jossa yritän löytää suuntaa missä minun olisi hyvä olla.. Tällä hetkellä olen aivan sekaisin. Tunteet tuota exää kohtaan on kuitenkin niin suuret, että haluisin kovasti yrittää hänen kanssaan uudestaan luoda jotain suurta, mutta pelkään pettymystä ja huutoa lattianraosta.. Äh..

Muita vaivoja en nyt tähän listaa, mutta kuten arvata saattaa tämä oli vain pintaraapaisua ja näiden hetkien suurin painolasti. :(

Kiitos ja kumarrus.

Ensiksi sanon, että tämän homman voi ratkaista vain, jos otat vastuun omasta elämästäsi. Mitään ns. "Kohtaloa", ulkopuolista voimaa joka määräisi elämästäsi ei ole. On totta, etteivät nuo ihmiset ilmestyneet elämääsi sattumalta, mutta kohtalo ei heitä tuonut vaan sinä itse. Se, millaisia ihmisiä elämässäsi pyörii heijatsaa vain omaa sisintäsi ja psyykkeesi tilaa. Suurin osa tästä on tiedostamatonta. Jokin osa sinua siis vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat sulkeutuneita ja psyykkisesti epävakaita.. Ja haluavat sinusta ikään kuin pelastajaa itselleen? Tuo viimeisin lause oli vaan nyt heitto mikä tuli mieleen. Älä korota eksääsi jalustalle, vaikka tunsitkin voimakkaasti. Sinä vain luulet rakastavasi kovasti kun et tiedä paremmasta, mutta usko pois, tuolla on joku vielä parempi kunhan saat tämän homman ratkaistua.

Voisitko tiivistää tuon ihmistyypin, millaisia nuo miehet ovat?

Kylmiä ja kyynisiä ihmisiä viehättävät usein tunteensa avoimemmin osoittavat ihmiset ja ns. tunneihmiset voivat joskus kaivata myös järjen käyttöä ainaisen tunteiden vuoristoradalla elämisen sijaan. Eli kumpikin oppii toiseltaan jotakin.

Exäsi voi olla sielunkumppani tai sitten teillä on karminen suhde. Jos kyseessä on karma, yhteenpaluu yleensä vain kärjistää aiempia ongelmia. Silti yhteenpaluu voi olla vaivan arvoista, puhdistetaan pöytä ja selvitetään asiat, jotka ovat selvittämättä. Karmiset suhteet kestävät minkä kestävät, joskus pitkään, joskus vain hetken. Jos kyseessä on sielunkumppani, niin yhteen palataan sitten, kun kumpikin osapuoli on siihen valmis, eivätkä muut sitoumukset, ongelmat tai velvollisuudet paina liikaa puntarissa.

Minä puolestani en usko karman käsitteeseen enää sitten pätkääkään.  :) Elämän laki ilo ja onni, ei kärsimys. Kärsimys on epänormaalia aivan kuten on epänormaalia olla sairas. Vaikeuksien tarkoitus on ohjata sinut oikealle tielle kohti onnea ja kaiken elämässäsi olevan lähde olet sinä itse.

Pitäisitkö kättä kuumalla hellalla? Varmaankaan et. Ja miksi? Koska se satuttaa sinua.
No, ihan yhtälailla ei kannata laittaa itseään kärsimään myöskään henkisesti kaikenlaisten tekosyiden kuten karma etc. varjolla.

Joskus muistan kun täällä palstalla oli joku tyyppi, joka vihasi naisia. Tämä henkilö oli nainen itsekkin ja kerta toisensa jälkeen törmäsi väkivaltaisiin miehiin, jotka pahoinpitelivät häntä. Nainen oli keksinyt, että hän on edellisessä elämässään miehenä kohdellut huonosti naisia ja muka siksi joutuu kärsimään tässä elämässä. Minusta kuitenkin näytti enemmänkin siltä, että naiseen itseensä kohdistuva väkivalta heijasti hänen omaa inhoa naisia ja naiseuttaan kohtaan. Ratkaisu tähän olisi se, että nainen alkaisi arvostaa omaa naiseuttaan ja nauttimaan siitä. Elämä ei ole tarkoitettu kärsimykseen. Jokaisella on oikeus elää täysipainoista elämää ja minusta nimenomaan se on kaikkien sielujen päämäärä, sillä me olemme jo kaikki täydellisiä. Täydellisyyden tiellä ovat vain egon harhakäsitykset ja pelot.

Joten Nicodemus, huomasin että tuossa viestissäsi sanoit, että suhteet kaatuivat kommunikaation puutteeseen. Kysy siis itseltäsi, mikä osa sinua ei ole avoin tai välttelee avoimuutta ja kommunikointia/ihmisten päästämistä lähelle?

Minä tein exäni ja lapseni isän kanssa niin, että koetin uudelleen. En päässyt irti millään! Mitäs jos, entäs jos, onko hän voinut muuttua? Voi sitä vetovoimaa ja viehätystä ja kuvitelmaa. Aamulla ensin herätessä tuo mies oli mielessä...ja sitten hän vain pamahtikin yhtäkkiä ovelleni, ja siitä se sitten alkoi uudelleen.
Noh, kaikki meni ihan päin prinkkalaa, mies oli ehkä pahempi kuin ennen, mutta seuraamukset olivat minulle lievemmät. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin heittäytyä tuohon juttuun täysillä mukaan, sillä se näytti olevan minulle se konsti päästä lopullisesti miehestä eroon. Ja se on tullutkin tässä selväksi, että nyt on menneet selvitetty, ja uutta tulee tupaan vähän liiankin kanssa.
Eli minulle ratkaisu oli palata vielä kerran taaksepäin siihen, mikä pitää kiinni. Tämä siis kuitenkin oma henkilökohtainen kokemukseni, en missään nimessä kehota ketään palaamaan esim. väkivaltaiseen suhteeseen!
Mutta ei saa pelätä, sydän auki tulta päin, todellista sinua ei voi satuttaa yhtään mikään, ei edes pettymys rakkaudessa.

Enpä muista tätä lainausta tehneeni, mutta mitäpä tuosta. Elämässä tulee tehtyä silloin tällöin myös virheitä.

Vuosikymmeniä sitten eräs tuttavani kertoi samanlaista asiaa. Eksyipä kahvipöytään ovelle tupsahtanut filosofoiva toinen ystäväni, joka lausahti vali-vali-valittajalle, että ilmiö on tuttu maailman sivu.
Henkilö joka ei ota opikseen, valitsee yhä vain samanlaisen kumppanin eli JATKAA omaa kasvuaan. Siksi monet aviot jatkuvat, koska kuitenkin uuden ihmisen tullessa elämään SAMAT ongelmat toistuvat. Miksikö? Siksi, ettei tämä samanlaisten KUMPPANIEN VALITSIJA ole itse kasvanut yhtään tai ainakaan riittävästi.
Kumppanin vaihdolla pakottaa itsensä kasvamaan joko ulos turhista kumppanuuksista tai opettaa itsensä valitsemaan sopivan kumppanin vahvasti tunteita herättävän sijaan. Toki vähemmän tunteikas kumppanuus johtaa yleensä sieluttomaan vihaan, kun järki pelittää kunnolla vaikka kumppani olisi miten mallikelpoinen tahansa. Tunteet sekä ryydittävät elämää, että sokaisevat toisen naurettavilta piirteiltä

Mitähän viisasta tähän voisi omasta elämästä sanoa...  :idiot2:

N-jaah! Tuota notta! Onneks tuli syöpä ja vei sen eniten tunteita herättäneen kumppanin ja vuodet ovat pyyhkineet ikävimmät muistot.
Mutt mutt... kyllä osasikin olla älykäs ja sexy ja viksu ja vaikka mitä - erikoisesti niin mieletttömän hyväkäytöksinen että NJAMMMM. Onneksi tuollaiset ovat harvassa, saan elää omaa elämää siihen asti, kunnes samanlainen tuppautuu ovelle ja astuu sydämeeni.  :smitten:

Kannattaa ehkä lähteä purkamaan tuota asiaa niin että mietit sekä sydämellä että järjellä miten pitkään jaksat ja missä sun sietokykysi tulee vastaan. Ihmiset eivät muutu päivässä ja jos ex on jokin prosessi meneillään niin siinä voi kestää se oma aikansa ennen kun muuttuu jos on muuttuakseen. Ihmissuhteessa kaikki on epävarmaa ja sitä on opittava sietämään sitäkin. Tiedän että suuret tunteet voivat saada tuntumaan siltä kun voisi tehdä yhdessä jotain suurta. Onko ex samoilla linjoilla? Mieti realistisesti millainen teidän arki tulisi olemaan, onko ex valmis kasvamaan yhdessä sinun kanssasi, missä hän joustaa ja missä ne rajat kulkee.
Itselläni oli myös hieman vastaavanlainen tilanne päällä ja aina mies tuli takaisin elämääni kun olin valmis treffaamaan muita. Mutta ajattelin että kokeilen tämän nyt miten pitkälle kantaa ja jos ei ota toimiakseen niin ei. Tiedän millaisen hinnan joudun tästä maksamaan ja olen valmis siihen.

Tuli vain mieleeni, että mikä motiivi tällä toisella miehellä on painaa päälle, jos olet ollut hänelle selkeä siinä, että hän huomaa sinun olevan kiinni exässäsi? Tavallaan se, että yhä pohdit exääsi todistaa myös sitä, että tämä toinen mies ei kuitenkaan ole herättänyt sinussa sellaisia tunteita, kuin suhteessa puoliso ansaitsee. Epäreiluhko on jokaisen osapuolen kannalta sekin tilanne, jossa jää pitkäaikaiseen suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kuitenkaan ole herättänyt niitä tunteita. Miksi sen tekee? Ajattelee, että ehkä joskus ne tunteet kehittyvät ja haluaa olla mieleksi toiselle vai siksi että joku pitäisi olla tuossa vieressä? Onko hommassa kyse vain (läheis)riippuvuudesta? Olisiko nyt esim. hyvä aika selvittää ihan yksin omat ajatukset, jos nuo miehet vain häiritsevät niitä? Jos he oikeasti tarkoittavat mitä sanovat, he kestävät kyllä sen jos otat etäisyyttä miettiäksesi asioita. Jos eivät, onko homma sittenkään sitä mitä haluat?

Olen ja miettinyt tätä kohtaloa, karmaa, puoleensa vetämistä, sieulunsopimusta jne. Kannattaa olla niitten kanssa hieman varovainen ettei anna oma päätäntä valtaa uskomuksille koska sinä itse päätät loppupelissä mitä kulloinkin haluat. Ei siis kannatta antaa näitten asioitten sekoittaa päätäsi jos olet muutenkin hieman epävarma miten toimia. Itse olen saanut yllättävän paljon vastarintaa ystäviltäni tämän miehen suhteen jota nyt tapailen. Selvännäkijät ovat puhuneet ihan omiaan ja todellisuus on ollut jotain ihan muuta. Itse päätin etten ikinä enää kuuntele selvännäkijöitä vaan opin itsenäisesti päättämään mihin olen valmis ja mitä haluan kokeilla. Loppupelissä kukaan ei osaa ennustaa tai sanoa varmaksi mitä tulee tapahtumaan. Jotenkin lohdullista  :smitten:

Tuosta kärsimyshommasta, mulla taas on sellainen ajatus, että kärsimys on ihan yhtä lailla elämää kuin onnikin. Ja itse asiassa, mitä pidempään asiat on hyvin, sitä todennäköisemmin ihminen kehittelee itselleen ongelman taas jostakin, siis kehäkulkuna nämäkin kulkevat. Olen aina vierastanut näitä ajatuksia, että joskus saavuttaa jonkin täydellisen onnen tilan yms. Sanoihan se Perhokin tuossa, että jos ei osaa nauttia arjesta, niin ei silloin osaa siitä juhlastakaan nauttia. Samoin voisi olla, että jos ajattelee kärsimysajan kokoajan, että vielä joskus alan elämään, kun minulla on sitä ja tätä, niin voi olla että sitä ei koskaan alakaan elämään. Elämä on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan, vaihtelevissa mittasuhteissa.  ::)

Ainut mikä elämässä pistää rajoja tälle kuinka paljon ihmissuhteissa haluaa "kokeilla", on se jos on nuori (nainen) ja haluaa perustaa perheen. Siinä on pakko sitten järkeillä, että turhille kokeiluille ei ole oikein aikaa, hedelmällisyys asettaa omat rajoituksensa. Muutenhan periaatteessa jokaisesta suhteesta epäonnistuessaankin voisi oppia jotakin. Toinen aspekti taas on, että jotkut asiat ovat sellaisia, että kun kerran niitä kokeilee, ne jollain tapaa jäävät polttomerkiksi, eivätkä katoa itsestä, katseesta, olemuksesta, tunteista, siitä mitä on kykenevä tekemään. Varteenotettava pointti jossain mielessä on miettiä sitäkin, että toisaalta intuitiotaan käyttävät ihmiset aistivat sinusta nämä, tai toisaalta ajautumalla voi itse myöhemmin huomata muuttuneensa sellaiseksi miksi ei halunnut tulla. Mutta nämäkin ovat vain osa elämään, ja itseään voi aina muuttaa ja olla ylpeä siitä mitä on nyt ja takana.  :coolsmiley: Mutta hieman on tullut pohdittua, että kokeiluilla on monenlaisia vaikutuksia.

No niih...tai sitten on tätä osastoa, jotka ei todella kokeile mitään, vaan pykää heti sen perheen...ja sitten se kokeilu alkaakin vasta sen perheen perustamisen, ja mahdollisesti hajoamisen jälkeen....ja no, mikä sitä sanoo, että perheen tulee pysyä kasassa ainiaan? Ei mikään. jokainen perheenjäsen voi olla onnelinen riippumatta siitä asuuko koko lössi saman katon alla vai eri osoitteissa.
Minä olen kyllä kaikenlaisen kokeilun kannalla, ettei sitten tarvitse kokeilla kantapää kainalossa ;)

Tässä hyvä motto:
Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.

Kipu on sitä mitä tuntee ilman eri yllyttämistä, kärsimys on sitä mikä tuotetaan  itse niillä ajatuksilla joita siitä omasta kivusta ajatellaan. Sen määrä on itse valittavissa (minä olen valinnut märään nolla), kunhan on vain niiden omien ajatustensa isäntä.

Ja aina, jos tuntuu että vetää puoleensa samalla tavoin ongelmallisia kumppaneita/parisuhteita, kyse on siitä että itse kanssaluo niitä omaan elämäänsä sen vuoksi, että omassa itsessä on jokin solmu/trauma tms. kyseiseen asiaan liittyen, jota alitajuisesti yrittää ratkaista etsimällä yhä uudelleen 'sopivaa' kumppania niihin omiin ongelmiin liittyen. Lapsuudessa koettu vanhemman/vanhempien etäisyys, tunnekylmyys ja puhumattomuus voivat nimenomaan saada etsimään sellaista kumppania aikuisena ja tämä jatkuu niin kauan, kunnes se oma trauma asiasta on käsitelty. Sen käsitteleminen onnistuu paradoksaalisesti kyllä kaikkein huonoiten juuri silloin kun on tällaisen 'traumojensa vastakappaleen' kanssa parisuhteessa.  Tehokkaimmin/nopeimmin tällaisista asioista toivutaan ihan sinkkuna ja yksin ollessa. Toisaalta sentyyyppiset traumat tekevät myös helposti sen, että kuviossa on mukana myös ihmissuhderiippuvuus, jolloin huonostakin suhteesta on vaikea lähteä.

Ja vielä: Kukaan ei koskaan muutu sen vuoksi että toinen haluaa tai pyytää, sanoipa hän asiasta sitten ihan mitä tahansa! Ainoa pysyvä muutos ihmisen elämään tulee sitten, kun hän itse haluaa ihan vain oman itsensä vuoksi jotakin itsessään muuttaa. Jos jää odottamaan toisen muuttumista, saa odotella ikuisesti. Ja sen vuoksi sitä ei myöskään kannata pyytää: Jos se puoliso jota haluaisi muuttaa on yhtään ihmissuhderiippuvainen, hän saattaa hädissään yrittää muutosta pyynnöstä jottei menettäisi parisuhdettaan. Tällainen muutos ei ole yleensä koskaan pysyvä ja aiheuttaa siinä itseään väkisin pyynnöstä muuttavassa ihan oikeutettua raivoa, joka johtaa vaivihkaisiin  kostotoimenpiteisiin tai koko muutoksen sabotointiin. Oikeutettua muutospyynnön kohteen raivo on sen vuoksi, ettei meillä kellään ole oikeutta pyytää toista muuttumaan, ainoa oikeus mikä meillä on, on valita kenen kanssa parisuhteessa olemme. Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on, täytyy uskaltaa lähteä suhteesta ja etsiä kumppani joka kelpaa muuttamatta.

Toistuvat suhteet ihmisten kanssa, joiden haluaisi muuttuvan aina samalla tietyllä tavalla jotta suhde olisi 'onnellinen' tai 'toimiva' ovat varma merkki omasta traumasta/solmusta ko. asiaan liittyen.

Sitten näissä asioissa kun on ne ns. sydän ja järki.
Vaikka kyllä TIEDÄT jonkun asian, sydämen ymmärrystä ei saakkaan ollenkaan niin helposti, vaan se täytyy ihan kokea ja tuntea ja omissa nahoissaan tuta, enennkö menee kaaliin.

Tuossakin on se joku hassu juttu, ajatellaan että tietyt asiat pitäisi kokeilla joskus tiettyyn aikaan, tai muuten on jotenkin nolo myöhemmin tai tekee väärin. Ei se lopulta paha ole, ellei ketään vahingoiteta, jos kokeilee asioita silloin kun itse haluaa. Perheen perustamisen jälkeen on toki enemmän vastuuta, ja helpompi on sekoilukokeilut hoitaa nuorena. Mutta on paljon muutakin mitä voi kokeilla "siististi".  ;D

Ne tunteet - sydämen liikahdukset siis - luodaan suurelta osin omilla ajatuksilla omasta tilanteesta/suhteesta/kumppanista/tulevaisuudenodotuksista jne. On toki perustunnetila joka syntyy itse suhteesta, mutta jos vaikka eksästään ja menneestä suhteestaan ajattelee rakastumista tuottavia ajatuksia jatkuvasti, niin totta kai ne tunteet säilyvät vaikka kuinka pitkään.

Itselleen on mahdollista tuottaa jopa täysi rakastumisen hormonimyrsky pelkästään ajattelemalla jostakusta rakastuneita ajatuksia, kehon sisäerityskin 'tottelee' niitä omilla ajatuksilla luotuja tunteita. Tämä voi tapahtua jopa tilanteessa, jossa rakkauden kohde ei ole tunteista olleknaan tietoinen, tai edes rakastujan olemassaolosta, jos niikseen tulee.

Ihmiset eivät vain yleensä tiedä - ja tätä ei koulussa opeteta - että ajatusten kuuluisi olla renkejä eikä isäntiä. He eivät ole tietoisia omista ajatuksistaa riittävässä määrin huomatakseen pyörittävänsä päässään tiettyjä tunteita tuottavia ajatusketjuja. Ja tässähän ei ole sitten kyse tunteiden tukahduttamisesta (ennakoin kommentin, koska yleensä se heitetään keskusteluun heti kun tuon tämän asian esiin), vaan siitä että ne omat ajatukset (jotka niitä tunteita tuottavat) olisivat rengin paikalla, eivätkä isännän paikalla.

Helpoin keino aloittaa ajatusten rengin paikalle laittaminen on kirjoittaa paperille niitä ajatusketjuja juuri sillon kun niitä alkaa siellä päässä pyöriä. Sitten kun ne näkee kirjoitettuna, on helppoa  huomata niissä esiintyvät kognitiiviset häriöt, joiden tunnusmerkkeinä on usein tällaisia sanoja: koskaan, aina, ikinä, kukaan jne. Esim: "Koskaan en ole kokenut näin ihanaa suhdetta, kukaan ei ole ikinä ymmärtänyt minua kuten hän ymmärtää, en varmaan koskaan löydä toista yhtä ihanaa kumppania."

Kyllä vaan, omien ajatustensa ohjaaminen on hirmuisen vaikeaa, ja varsinkin, jollei tiedä itse niillä tunnetiloja itselleen aiheuttavansa.
Minulle ilmeisesti juuri niin vaikeaa, että se piti konkretisoida, jotta siitä pääsi eroon.

^
vaikeaa, totta.
Tuo konkretisoiminen on joskus kätevä keino. Joskus ajatusten muuttaminen on vain niin vaikeaa kylmiltään, että todellisuuden kohtaaminen vasta kadottaa ne tunteet sen siliän tien, kera ajatukset että MITÄ IHMETTÄ?! Tuotako halusin?! Mutta riippuu aina niin tilanteesta. Joskus taas mukaan meneminen voi jättää pahempaan roikkumiskierteeseen kiinni.

Niin. Kuka on sanonut että kaikkea pitää kokeilla nuorena jotta sitten asettuu aloilleen kun on saanut lapsia. Minä halusin lapset nuorena ja nyt kun lapset ovat isoja, saan omaa aikaa ja tehdä ja kokeilla. Siinä mielessä helppoa kokeilla koska ei ole tällä hetkellä kenellekään tilivelvollinen eikä kiinteässä parisuhteessa. Olen itse asiassa nyt vasta onnellinen, vaikka haaveilen asioista niin tunnen itseäni sen verran hyvin että en lähde nyt tekemään mitä tahansa vaan niitä asioita jotka olen jäänyt paitsi. Toiset voi pitää tämän jonkun asteisena 40 kympin villityksenä, i dont care. Olen henkisesti kuollut jo niin monta kertaa että enää en siihen suostu. Valitsen oman elämäni ja rakennan siitä mieluisan tai ainakin yritän  ;D

Minullahan on myös näitä revansseja yllin kyllin. Ei ole kertaakaan kaduttanut, että olen yrittänyt uudestaan, vaikka hommasta ei olisikaan tullut mitään (eikä ole koskaan tullut). Ensimmäisen yrityksen jälkeen on yleensä jäänyt jotain hampaan koloon, joka tulee toisella kerralla selvitettäväksi. Sanottaisiinko tätä vaikka pikakarmaksi, eihän kaiken tarvitse olla peräisin entisistä elämistä. Revanssin jälkeen on voinut jättää ne jossittelut sikseen, päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Tämä uusi mies voi olla hyvin kilpailuhenkinen ja luultavasti sitä on myös ex-mies. He eivät välttämättä kilpaile sinun sydämestäsi vaan vain toistensa voittamisesta. Jos pelissä on todellista rakkautta, niin se varmasti ilmenee aikanaan.

se on kyllä todettu, että nämä uudelleen yrittämiset eivät onnistu.. toiset vain vaativat ne yritykset jotta pääsee eteenpäin.. vaikka paljon helpompaa olisi heti lähteä lätkimään.. ei oo niin helppoa välttämättä..
uutta kehiin vaan.. mutta jos tilanne vaatiin, niin ei kukaan estä sitä exää toteemasta uudelleen toivottomaksi tapaukseski.. :D
kuitenkin kaikesta päätellen en kyllä usko, että juttu tulee toimimaan.. elämän totuudet on otettava vastaan.. :)

Minä kyllä uskon, että elämä voi olla täydellistä ja onnelista.  :) Se on henkilökohtaista, että millaisen elämän haluaa. Ja jos on tarve, niin on olemassa sille myös täyttymys. Se on sitten eriasia uskaltaako ottaa sen täyttymyksen vastaan. Meidän suomalaisten perusmentaliteetti elämässä on se, että se kuuluu mennä läpi hampaat irvessä puhisten, kun taas esimerkiksi etelä-eurooppalaisilla on ihan toinen mielenlaatu.  :-*

Lisään vielä, että kun katsotaan ns. "Todellisia menestyjiä", niin he ovat ihmisiä, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa ja elävät sillä sekä jakavat siitä johtuvaa hyvää oloaan ja tarjoavat apuaan koko maailmalle, niin siinä on todiste siitä, että positiivisuus on elämän laki.

 ;D

Kyllä, melkoinen saalis näyttää olevan!  :2funny: Anteeksi, en pilkkaa sinua tai naura päin naamaa, vaan tahtoisin kyseenalaistaa kertomaasi asiaa: Ovatko kyseiset miehet todella unelmiesi täyttymyksiä? Tahdotko todella tunnekylmän ja menneisyyden solmuissa rimpuilevan miehen, kun tarjolla on toisenlaisiakin tapauksia?

Kohtaloa, karmaa, entisiä elämiä ja muita on mielestäni turha sekottaa koko soppaan. Menet vaan enemmän sekaisin, ja harvoin esim. karma-asiat avautuvat näkijöiden kautta siten, kuin olisi hyväksi juuri siinä tilanteessa. Mieli vaan haluaisi selityksiä ja suuntaviivoja edes jostain - ehkä siksi, että pystyisi paremmin ymmärtämään tilannetta, ihmisiä ja heidän motiivejaan. Elämää ei tarvitse kuitenkaan ymmärtää, vaan sitä pitää elää (kliseistä, tiedän). Elä, tunne ja koe kaikki tunteet päästä varpaisiin ihan luvan kanssa. Kärsimys voi olla itse aiheutettua, mutta joskus sitä voidaan tarvita hetkeksi, että pystytään lopulta päästämään irti.

Älä hätiköi. Ei sun huomenna tarvitse varmaan valita kumpaakaan. Jos kyseessä on aito rakkaus, välittäminen ja kunnioitus, muutama viikko ei muuta asiaa mihinkään suuntaan.

En muista kuka kirjoitti tässä ketjussa naisesta, joka ei pitänyt muista naisista (viitattiinko tällä kenties Athamaaritiin, hänen muistan kirjoittaneen joskus tällaista?), mutta olen samoilla linjoilla asiasta. Eli usein halutaan etsiä kiehtovia ja yliluonnollisia selityksiä asioille, jotka selviäisivät lopulta parhaiten omien pelkojensa ja uskomustensa työstämisellä. Karmasta olen sitä mieltä, että sanalla on turhan negatiivinen kaiku. Ei karman käsittääkseni tarvitse olla negatiivista, eikä sen puoleen positiivistakaan. Se vaan on. (Karmasta voisi keskustella enemmänkin, mutta karma ei mielestäni ole myöskään "silmä silmästä, hammas hampaasta" -mentaliteettia).

Tuli vielä mieleen, että aina tietyntyyppiset, toistuvat suhteet eivät ole peruja huonosta isä- tai äitisuhteesta, myös joku pieleen mennyt rakkaustarina voi aiheuttaa pakkotoistoa. Sitten valitaan aina samannäköinen, saman oloinen tai samoilla ongelmilla varustettu henkilö, jonka kanssa yritetään saada asiat sujumaan oikein. Välillä voidaan kokeilla jotakin täydellistä vastakohtaa, eikä tämäkään yleensä suju hyvin.

Mutta vaikka tämä ex on ollut ihmisenä hyvin keskeneräinen, on hän hän selvästi ravistanut sinua syvältä. Nykyinen olisi todennäköisesti pelkkä korvike, sinä kyllästyisit pian, koska hän ei ole "Hän" ja nykyinen saa siipeensä. Suurilla rakkauksilla ruukkaa olla lähtemätön vaikutus sieluun ja ainakin pöydän putsaaminen ja asioiden selvittäminen tuon exän kanssa olisi tarpeen oman mielenrauhasi ja eheytymisesi kannalta. Johtaako se sitten uuteen yritykseen, on asia erikseen.

Karmasta on puhuttu paljonkin palstalla. Sehän on pelkkä syyn ja seurauksen laki ja toimii koko ajan. Tieteessä sitä sanotaan kausaliteetiksi. Wikipedia-lainaus: "Kausaliteetti (lat. causalitas < causa 'syy') on syy–seuraussuhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy ja toinen seuraus. Syy esiintyy ennen seurausta".  Karmaan liittyy kehämäisyys, tekemäsi valinnat palaavat kyllä jollakin tavoin itseen. Valinnan seuraus voi ilmetä heti, 20 vuoden päästä tai vaikka 1000 vuoden päästä. Se on hauska homma, että jos on tehnyt hyviä valintoja, niin niiden seurauksista ei paljon puhuta, eikä niitä paljon huomatakaan, ainoastaan niitä vatvotaan, joista on seurannut ongelmia.

Iän myötä syy-seuraussuhteita oppii (toivottavasti) hahmottamaan aika hyvin ja valintojakin voi tehdä siten varsin kaukonäköisesti. Lapsethan ovat jatkuvassa hengenvaarassa sen takia, että eivät ymmärrä näitä juttuja.

Mulle on nyt näytetty ja opetettu tätä "Elämä on valintoja" ja vaikutat itse jokaiseen asiaan elämässäsi, eikä kukaan tai mikään muu. Kato nyt  ::)
Eihän sitä nuorena vielä osaa ymmärtää niin, etteikö niitä vääriä valintoja tekisi, se on aivan selvä, mutta kyllä se ironista on sitten kun ne valinnat vastaan kävelevät :D Ja vaarana on, että lopulta ei ota vastaan enää mitään, ei kertakaikkiaan enää tee valinnan valintaa, antaa olla vain kaikkien ja mennä niin kuin se menee. Ja koettaa kellua siellä mukana. Ei, se on vikatie. Elämä ON valintoja. Ellei valitse, ei myöskään oikein voi kokea elävänsä...ei voi kokea elämäänsä.

Solnishko: Tuo lainaus oli vähän semmoinen yleishymisteleväkin; normaalilla voi käsittää sama kuin enemmistö. Jos enemmistö on epätasapainossa, silloin tasapainoinen on epänormaali.  ;D  Normaalilla voi sitten käsittää myös tervettä/ehjää/oireetonta jne. Wikipediasta löytyi tällaisia:

Normaali tarkoittaa seuraavia asioita:
 normaali, matematiikassa pintaa tai janaa vastaan kohtisuorassa oleva suora tai vektori
        keskinormaali, suora, joka leikkaa annetun janan sen keskipisteessä ja on kohtisuorassa sitä vastaan
 normaalijakauma tilastotieteessä
 normaali, tavallinen, tavanomainen, erityisesti:
        tilastollisessa mielessä tavanomainen, yleinen
        lääketieteessä: tila tai kokeen tulos, joka ei viittaa sairauteen
        yhteiskuntatieteissä: normien mukainen käyttäytyminen.
  Normaali, Jane Andersonin ohjaama elokuva
  Mittanormaali mittaustekniikassa

Sanat ovat kuitenkin mielen ohjelmointikieli, minkä huomaa siinä vaiheessa kun oppii jotain kieltä niin hyvin että rupeaa ajattelemaan ko. kielellä ainakin ajoittain: Silloin huomaa, että koko olo on ihan erilainen sillä eri kielellä. Ja kieli voi olla myös sorron väline, sanapari normaali/epänormaali varsinkin joutuu usein tähän käyttöön. Ja orwellilainen uuskieli voi hiipiä vaivihkaa vaikuttamaan asiaan....  On ihan hyvä että joku joskus saarnaa aiheesta.

Jo 5 viikkoa jalka kipsissä oli aikoinaan minulle melkoinen kokemus, se sai minut ajattelemaan paljon syvällisemmin liikuntarajoitteisten ihmisten elämää, kun se vaivaiset 5 viikkkoa ja vain nilkka kipsissä oli sekin jo aika kurja kokemus ennen moista kokemattomille. Interaktiivinen improvisaatioteatteri, eli liveroolipelit, voisi auttaa tässäkin: taannoin järjestettiin Kampissa kaikille avoin pakolais-larppi, jossa ihmiset saivat kokeilla pakolaisen osaa maahan tullessa, kun mitään ei tajua kulttuurista, ei ymmärrä kieltä ja esitetään törkeitäkin kysymyksiä 'aidon' pakolaisuuden varmistamiseksi. Ehkä voisi tehdä samanlaisen 'liikuntarajoitteisuus' -larpin; uskon itse että yksi päiväkin pyörätuolissa opettaisi melkoisen paljon ymmärrystä...

Asioiden hyödyn huomaa usein vasta vuosikausia jälkikäteen. Näin jälkiperspektiivillä voin itse olla tyytyväinen niihinkin kokemuksiini, jotka selkeästi olivat kokemisen aikana kipua ja myös itseaiheutettua kärsimystä. Niiden opit vain tulivat tietoisuuteen vasta jälkikäteen. Kipu ja kärsimyskin voi kuulua sielunsuunnitelmaan jonkin oppimisen vuoksi, kuten esim. sen että se kipu on pakollista, mutta kärsimys tosiaan vapaaehtoista.