Astro Foorumi

Kuinkahan  vaarallista sellainen hunaja on, jonka fruktoosipitoisuus
on sangen korkea?

Mikäli oikein ymmärsin, äskeittäisen tutkimuksen mukaan fruktoosi
voi edesauttaa rasvamaksan syntymistä saamalla aikaan sen, että suolisto-
bakteereita pääsee suolen ulkopuolelle aiheuttamaan tulehduksia
mm. maksassa!

 ???

Mieluummin hunajaa, kuin glukoosi-fruktoosi-siirappia...

Silti: Fruktoosi ei ainoastaan metaboloidu maksassa mikä lisää rasvamaksan riskiä, vaan se myös vahingoittaa suolinukkaa. Tosin eritoten se tekee niin jos se on peräisin glukoosi-fruktoosi-siirapista. Siinä fruktoosi on ikään kuin 'irrallaan' eli suolinukka menee siitä heti lakoon ja sitten suolesta vuotaa proteiineja elimistöön aiheuttamaan autoimmuunisairauksia jne. Harmittominta fruktoosi on hedelmissä ja marjoissa, sillä se on 'kiinni' kuiduissa ja sen vuoksi pääsee käsittelyyn sen verran hitaasti että rasitus elimistölle on mahdollisimman pieni. Ja täysmehu-tuoremehut eivät sitten muuten ole mitään muuta kuin vitaminoituja sokerijuomia, sokeripitoisuudet ovat sellaiset ja siinä vaiheessa on ihan se ja sama onko se peräisin hedelmästä tahi ei.

Itse pistäisin makeat tällaiseen suosituimmuusjärjestykseen, jos etsin makeuttajaa:
Kuohukerma (kun makeatoleranssi laskee sokerin käytön loputtua, kuohukerma alkaa maistua hieman makealta)
Marjat, hedelmät jne.
Panimosokeri (puhdasta glukoosia ilman fruktoosia)
Hunaja (yleensä 50/50 glukoosia ja fruktoosia)
Raakaruokosokeri tms. (aika lailla hunajan kaltainen)
Pöytäsokeri (kuten hunaja/raakaruokosokeri, mutta ilman ravinteita)
Glukoosi-fruktoosi-siirappi.

Minä en edes tuossa listassa pääse panimosokeria pidemmälle, koska makeatoleranssin laskettua ei paljoa tarvitse. Ja sitä panimosokeria menee kerran-pari viikossa vajaa 1 rkl puolen litran pöperöön jossa on ärhäkänhappamaa kefiiriä osana, eli ei sekään pöperö oikeastaan makealta maistu, mutta panimosokeria käytän silloin kun ei ole käsillä riittävästi kuohukermaa tai mustikoita.

Sokerin osalta kannattaa muistaa yksi tapa, jolla sokeri on välittömästi vahingollinen suoraan limakalvoilla (ja arvelisin että hunaja myös suuren sokeripitoisuutensa vuoksi): Osmoosi.

Suola toki tekee saman kuin sokeri, eli alkaa vetää nestettä pois soluista ja se tekee sen paljon tehokkaammin kuin sokeri. Mutta kun ihminen ei vain pysty syömään suolaa niin suurina pitoisuuksina, niin tämä ei tule ongelmaksi. Sokeria sen sijaan voi syödä vaikka paljaaltaan ja/tai nauttia niin vahvoina liuoksina (makeutettu tee, virvoitusjuomat, tuoremehut) että jo heti limakalvoilla suusta alkaen vatsalaukun kautta läpi suoliston sokeri pääsee tekemään osmoosin kautta vaurioita ruuansulatuskanavan pintakerroksiin. Erityisen ikävää on, jos sokeria syödään/juodaan tyhjään vatsaan, eli mikään ei laimenna sitä. Happovaivojen eräs yleinen syy on nimenomaan se, että aterioiden välillä ihmiset tuppaavat juomaan limua, syömään karkkia jne.

Eli: Sokeri laimeina liuoksina/pieninä pitoisuuksina, ellet halua että pintasolukko kuivuu kasaan kuin rusina ja menee sen takia päreiksi.  Tämä tietysti tarkoittaa sitten sitä, että täytyy laskea omaa makeatoleranssia...

Mutta makeatoleranssia kannattaa laskea, koska suht kaikki makea aiheuttaa reipasta insuliinineritystä ja näyttäisi siltä, että insuliini on se ongema silloin kun syö niin että arvot nousevat nopeasti korkealle. Insuliini aiheutta hormonaalisia muutoksia, jotka saavat lihomaan palloksi ja sairastumaan ennen pitkää metaboliseen syndroomaan. Jos ette usko, suosittelen Gary Taubesin kirjaa Why We Get Fat, suomennettu kai nimellä Miksi Lihomme, sekä suom. että eng. versiot löytyvät kirjastosta. Se ei ole dieettikirja, vaan siinä käydään läpi asiaan liittyvää tiedettä ja lähdeviitteet ovat erinomaiset.

Ja kaiken kukkuraksi aivoni tuntuvat tietävän, että stevia lienee lähes hyödytöntä heille
energiantuottonäkökulmasta. Niinpä sen makeus ei ole niin valloittavaa kuin vaikkapa
hunajan!?

 ???

No entäs tervahunaja? Kuullostaa kummalliselta yhdistelmältä. Tätä mulle suositeltiin voimien lisääjäksi
Onko kukaan kokeillut?

No ni. Tänään tuli postissa tervahunaja.

Ainesosat:
Lapin hunajaa
Hautatervaa  :idiot2:
Mehiläiskittivahauutetta

Käyttötarkoitus: Ylläpitää kuntoa ja auttaa pois burn-out tilasta

Annostus: Annoksen koko ei ratkaise, koska tarkoituksena on vaan välittää informaatiota avuntarpeesta ja siksi pieni määrä riittää
"Puoliherneellistä päivässä" kahden kuukauden onkin vertauskuvallinen, yhtä hyvin voisi sanoa "pisara veitsen kärjellä" kahden kuukauden ajan.

Katsotaan auttaako.
Olen varma että luonnonjutut toimii tähän kehoon paremmin kuin lääkelääkkeet

Tervahunajaa mullekin suositeltiin kun yks kaveri oli kupannut mua energeettisesti kuukausitolkulla. Olin aika burn out-tilassa silloin. Kyllä oli aika jännä makuelämys mutta kyllä se varmaan myös auttoi, kun olo alkoi kohenemaan aika nopeasti. Mun mies kyllä sen löysi kaapista ja pisti parempiin suihin  :o mutta ehkä se oli sitten sen tarpeessa... ;D

Käytän makeutukseen lähinnä kookosta (kahvissa kahvimaidon laktoosi riittää)

Sokeria näkyy olevan lisättynä melkein kaikkiin tuotteisiin, joissa ei erikseen mainita, että "sokeroimaton" - tämä on jokin makeis- ja virvoitusjuomateollisuuden lobbarien salajuoni, että koko maailman väestö pitää opettaa sokeriaddikteiksi, kansanterveyshaitoista huolimatta (diabetes-epidemia, anyone?)

^ Yleisen uskomuksen mukaan eihän se sokeri sitä diabetesta aiheuta, vaan rasva..  :uglystupid2:

Eklektikko, mitä mieltä olet steviasta ja mihin sijoittaisit sen tuossa listaamassasi järjestyksessä?

Merenneito 75 kiitos tästä tiedosta. Näin toivon käyvän itselleni myös - kohennus
Tilasin myös muutaman uutteen, basilikaa sekä nokkosta kera koivuntuhkaveden. Saas nähdä mitä tapahtuu

Diabeteksesta: Onneksi se uskomus on vain uskomus, vailla vähäisimpiäkään tieteellisiä todisteita.  ;D

KAIKKI makeutusaineet ovat kaksipiippuinen juttu tästä syystä:
Insuliinia alkaa erittyä jo pelkästään siitä, että ajattelee syövänsä makeaa (tai muuten korkeahiilihydraattista) ruokaa. Sitten kun näkee ko. ruuan, insuliinia erittyy lisää ja kun ensimmäinen ruokapala on suussa ja kieli maistaa makean, ryöpsähtää vielä lisää insuliinia kehiin. Ja tämä ennen kuin mitään syödystä sokerista on ehtinyt verenkiertoon asti, eli ennen kuin insuliinille on yhtään mitään tekemistä.

Mitä enemmän on metaboliaansa hiilihydraateilla rääkännyt ja mitä enemmän on insuliiniherkistynyt, sitä tehokkaammin tuo ylläoleva tapahtuu. Ja makea maku - myös keinomakeutus - aiheuttaa sitä insuliinineritystä. Sen seuraukset ovat aina hankalat, se missä määrin riippuu toki yksilöstä ja metabolian tilasta.

Niinpä järkevä teko on laskea oma makeatoleranssi tasolle, jossa mitään makeutusta tarvitsee hyvin hyvin harvoin. (Minulla menee se 1 kg panimosokeria tai vähemmän VUODESSA. Siitäkin leijonanosa kausiherkkuihin, esim. pääsiäisenä pashaa.)

Jos ei piittaa siitä, että täysin kaloritonkin makea maku aiheuttaa insuliinineritystä, on toki stevia sitten erinomainen vaihtoehto niille, joille se sopii. Se on auringonkukan läheinen sukulainen, joten niille joille auringonkukka (öljy, siemenet jne) ei sovi, ei usein sovi steviakaan. Minä kuulun tuohon joukkoon. Sitten on vielä  joku muu kasviryhmä, jolle allergiset voivat saada steviasta oireita (en muista mikä), mutta tätä lukuunottamatta se on kai turvallinen makean lähde.

Miksi insuliinineritys sitten on ikävää ja tässä vain muutama päällimmäisenä mielessä oleva, muitakin on:
- insuliini siirtää lipoproteiini lipaasia lihassoluista rasvasoluihin, lopputulemana rankalla altistuksella lähes kaikki syödyt kalorit menevät suoraan rasvavarastoihin ja koko muu elimistö näkee nälkää. Tästä syystä kroppa sitten käskee syödä enemmän ja liikkua vähemmän ja vot, kierre on valmis.
- syöpäsolut tarvitsevat kasvaakseen insuliinia
- insuliini vaikuttaa munuaisiin niin, että munuaiset päästävät enemmän c-vitamiinia virtsan mukana poistumaan kuin olisi tarkoitus ja eivät poista tarpeeksi suolaa ja virtsahappoa, mikä nostaa verenpaineen ja kihdin riskiä.
- sama entsyymi poistaa aivoista beeta-amyloidiplakkeja ja insuliinia. Jos insuliinia on koko ajan tai korkeina pitoisuuksina, ei entsyymi ehdi poistaa niitä plakkeja ja ne plakit ovat dementian aiheuttajia.

Summa summarum: Stevia on luonnonmukainen vaihtoehto keinomakeuttajille, hyvä niille joille sopii, mutta ihan kaikkien olisi terveellisempää laskea makeatoleranssinsa luonnollisemmalle tasolle, jolloin alkaa maistaa monipuolisemmin ja  herkemmin muitakin makuja.

Eklektikko puhuu asiaa. Omakohtaisesti voin kertoa, että sen jälkeen kun lopetin viljojen ja perunan syönnin ( syön hyvin vähän sokeriakin) en ole saanut yhtään hypoglykeemista oloa.
Ennen niitä tuli useita kertoja viikossa. Nyt koen vaan normaalia nälkää ja olo on tasapainoisempi :)

Esim. nauriksen ja lantun korvaaminen perunalla ja viljatuotteilla taisi olla
suurin onnettomuus mitä Suomen kansalle on tapahtunut. Eikös Kiinassa
peruna ole sian ruokaa? Itse en syö perunaa juuri milloinkaan. Kun vain pääsisi
viljoistakin eroon...

(edit) Ooops! Suosikkini gluteenittomista leivistä on Pirjon Perunalimppu. Seköhän
lienee suurin syyllinen kurjaan oloon? Vai olisiko sittenkin kyse siitä, että roppa
huutaa gluteenia eksorfiinivajeessaan?

Olo on kuin entisellä harakalla tervatulla sillalla: kun pyrstö irtosi (gluteenin aiheuttamat
iho-oireet 90-prosenttisesti parantuneet) nokka tarttui (muutoin aivan karmea olo eksorfiini
vajeessa), kun nokka irtosi....

Hmm... onko kyse siitä, että mahdollisesti gluteenista diggaavat suolistobakteerit
"rankaisevat" sinua, kun et tarjoa sitä niille??

 ???

Hyvä että sulla on toiminut tuo gluteenittomuus :)

Minulla vatsaoireet hävinneet myös :) Olo on muutenkin oikein hyvä!

Ei vaan kyse on ihan samasta ilmiöstä, kuin 'kylmä kalkkuna'-metodilla vierottautuvalla heroinistilla:
Aivojen opiaattireseptorit huutavat eksorfiinia.  ;D

Niin taitaa olla... Olen toisinaan pähkäillyt sitä, mikä hampurilaisissa ja pizzoissa sun muissa
viehättää ihmisiä lähes jokapuolella Tellusta.

Gluteenittoman dieetin keskeyttämisen  (pari siivua hapankorppua ja muutama FASUPALA-imitaatio kahvin kaa) aiheuttama mielialan kohoaminen ja kolotusten poistuminen auttoi rutkasti ymmärtämään tuota "mäkkiaddiktiota".

Tuota eksorfiinien vaikutusta ilmeisesti tehostaa se, että gluteenipommeja, kuten hampurilaisia,
nautiaan miellyttävässä samanhenkisten ihmisten seurassa, Mäkkärissä, Hesessä tahi vastaavassa.

Tuo selittänee myös sitä, miksi äidin leipoma tuore pulla maistuu monille niin vastustamattomalta
varsinkin kahvin kaa. Kenties kofeiini ja kahvin muut lievästi huumaavat tai addiktoivat* ainesosat
vielä muodostavat yhdessä eksorfiinien kanssa  synergisesti toimivan kokonaisuuden joka on
mahdollisesti jopa enemmän kuin osiensa summa!

*Minulla tuntuu olevan lievä addiktio jopa kofeiinittomaan kahviin, kun taas teehen (mustaan,
vihreään, jne.) minulla ei ole mitään vastaavaa emotionaaliselta vaikuttavaa suhdetta!

Manukahunaja on varmaan vahvin kaikista mun tietojeni mukaan.
Se tappaa sairaalabakteerin (vai onko niitä monta?) sekä tuhoaa helikobakteeria ihmiskehosta

Koukut on kyllä kummallisia. Minäkin join lukioaikoina aivan tajuttomat määrät kahvia heti aamusta ja käytin muitakin piristeitä vielä siihen päälle mutta nykyään en voi juoda kuppiakaan kahvia. En ole juonut sitä yli kymmeneen vuoteen. Piristys tulee myöskin muuta kautta kuin aikoinaan 
Ehkä oudoin koukutus mulla on ollut ihan pienenä saunaan ja uimiseen.
Tosi snadina lämmitettiin serkkujen kanssa sauna kimpassa ja kaameet löylyt ja sit uimaan. Uimaan, saunaan, uimaan, saunaan tällasta muutamia tunteja helvetin monta kertaa viikossa

Sanomista olen sit inhonnut koko aikuisikäni kuten myös hellekesiä. Tule, tule viileä ilma  :)

Miksi meidän aivoissa on kannabisreseptorit samoin kuin opiaateille tarkoitetut?
Tuskin siksi että niitä äiti maan tuotoksia pitäis jatkuvasti ottaa mutta tarkoituksensa niillä toki on... :coolsmiley:

Opiaattireseptorit löytyvät kehosta, jotta kroppa pystyisi itse lievittämään kipua endorfiineilla. Endokannabinoidisen järjestelmän (=osa aivoja, mutta kannabinoidireseptoreja on muutoin myös ihan koko kehossa) reseptorit ovat ihmiskehon itse tuottamille kannabinoidin kaltaisille aineille, joilla säädellään mm. ruokahalua ja ruumiinlämpöä. (Lääketeollisuuskin on tällä hetkellä kiinnostunut aivojen endokannabinoidisesta järjestelmästä tällä hetkellä ah-niin-tuottavien laihdutuslääkkeiden kehittämisen vuoksi.)

Ko. reseptorit ovat siis ihmisessä ihan ihmisen itse tuottamia kemikaaleja vastaanottamaan. Samankaltaisia kemikaaleja nyt vain sitten sattuu löytymään myös joistakin planeettamme kasveista.

Ahaa. Kiitos taas tiedon jakamisesta

Näin on näreet! Esim. Rgvedan ysimaNDalan devataa (jumaluus) on kaikissa suuktissa (hymneissä)
soma pavamaana (puhdistettu sooma), paitsi yhdessä aapriis.

http://www.sacred-texts.com/hin/rigveda/rvi09.htm

MMY hypotetisoi, että soma saattaisi olla jotenkin tekemisissä serotoniinin kaa. Hänen mukaansa
ns. valaistuneen ihmisen sisuskalut hyödyntävät somaa / serotoniinia eri tavalla kuin tavan
tallaajan.

Ysi-maNDalan kuuntelu ja resitointi luultavasti stimuloivat tuota somaa / serotoniinia, tai
jotain...

Hunajassa on tosi paljon hyvää - mun mielestä sen käyttö on ok, sillä käyttömääräthän on minimaalisia. 1/2 tl riittää makeuttamaan isommankin annoksen. Vai mättääkö joku hunajaa suuriakin määriä? Ja kuumentamatonta tietenkin.

Eräs ruokien/ ihmisten/ yhteensopivuuden värähtelyjä fyysisesti näkevä ja tunteva sanoi tuossa, että hunaja (kuumentamaton, mitä rakkaudella kasvatetumpi, sen parempi) on yksi niitä kolmatta silmää avaavimpia eineitä.