Astro Foorumi

Tässä voi pohtia, miten suhtautua demonikokemuksiin.

Surullisesti päättynyt tapauskertomus kiinnostuneille pohdittavaksi:

http://kinnsh-exorcism.blogspot.fi/2013/04/case-of-anneliese-michel.html

Harmittava tapaus ja onhan näitä elokuviakin näistä riivaajista mutta joo, miten tää on mahdollista jos ei usko näihin. Kenties saamme joskus tulevaisuudessa vastaukset.
Onneksi en ole astunut tähän maailmaan, enkä tule. Kierrän kaukaa kaikki mitä viittaa vähänkään katoliseen kirkkoon tai kristinuskoon, lahkoista nyt puhumattakaan.

Pysyvätkö demonit ainoastaan kristinuskon tai katolisen kirkon piirissä?

Lillin antaman linkin kuvat olivat jo niin kamalia, etten pystynyt lukemaan :(

Hyvä kysymys mutta nää nyt hehkutetaan heidän raamatussaan niin sen takia pysyn poissa heidän maailmastaan.
Jotenkin koen niin että ihminen on uskottava näihin ja kuljettava ns "raamatun tietä" jotta näitä kohtaa. Meidän alitajuntaan on syötetty kaikenmaailman asioita koko ihmiskunnan aikana ja uskon että nää elää meidän kollektiossa.
Kuten esim helvetti. Mulle lyö ihan tyhjää kun olen lukenut helvetistä ja kuunnellu netistä muutaman luennon. En usko hetkeksikään helvetin oikeasti olevan olemassa kun meidän alitajunnassa eikä missään henkimaailmassa. Mulle tuli ihan paha olo kun tajusin kuinka sairasta se on. Oikeasti.

Meinasinkin varottaa, että artikkelin kuvat ovat järkyttävän puoleisia. Mutta manausperinne ei rajoitu mitenkään katoliseen kirkkoon, sitä harjoitetaan/on harjoitettu eri puolilla maailmaa eri uskontokunnissa. Katolisissa perinteissä tietysti turvataan Jeesuksen suojelukseen, muissa uskontokunnissa käytetään muita menetelmiä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Exorcism

Kiitos Lilli tiedosta. En ole kovinkaan paljon syventynyt näihin.
Sitä jäin pohtimaan kuinka ketjun aloittaja ja tämä tapaus kertoo siitä kuinka nämä tulee ikään kun sisäisyydestä. Olisi mielenkiintoisaa tietää tuntuuko heistä siltä että se on jotenkin kiinnittynyt heihin tai nouseeko kaikki ns pahuus sisäisesti. Tämän tapauksen hallusinaatiot ja näyt muistuttaa yhdestä kirjasta josta aikonaan luin että esim Johanneksen Ilmestys olisi vain psyykkinen prosessi, psykologin mielestä.
Mutta joo, en oikein enää osaa sanoa juuta eikä jaata. Kykeneekö ihmisen psyyke suggestoimaan itseensä niin vahvasti että se koetaan riivaustapaukseksi, se voisi tietenkin olla yksi mahdollisuus.

Lääketiede tuntee psykosomaattisesti itselle aiheutettuja neliraajahalvauksia ja fyysisiä vaurioita (esim. ruhjeita), miksei sitten tällaista riivausta. Ja jos luitte jutun saatoitte huomata, että kyse oli elimellisestä viasta aivoissa, harvinaisesta epilepsian lajista joka voi aiheuttaa hyvinkin outoja oireita. Jos siihen sitten päälle lasketaan vielä kaikki psyykkiset traumat joita sellainen naisvihamielinen uskonto kuin katolisuus potentiaalisesti aiheuttaa kenelle tahansa naiselle, niin saadaankin kokoon melkoinen soppa asiaa. Poltergeistit ovat taas tyypillisesti ilmiöitä, joita esiintyy murrosikäisten ihmisten ympärillä, joten tyttöparan ikä natsaa siihen myös.

Minä pysyn erossa kaikista dualistisista (eli hyvä/paha, jumala/saatana) oppijärjestelmistä kokonaan, sillä uskon siihen monissa kanavoinneissa annettuun tietoon dualismi on fyysisen tason harhaa ja vain valo ja Jumala ovat olemassa. (Pimeys ei siis ole itsenäinen voima, vaan vain valon puutetta). MInua suojaa demoneilta ihan vaan se, että en usko niiden olevan muualla kuin ihmisen psyykessä.

Aivan. Onhan paljon ohjelmia siitä kuinka ihmisen mieli ja ajatukset kykenevät parantamaan niin miksi ei myös toistenpäin, myös sairastuttamaan.

Onkohan tuo linkki sittenkään ihan oikeassa ketjussa?
Toivon, että tämä apua pyytänyt henkilö avaa linkkiä.

Käsittääkseni kaikissa luonnonuskonnosisa tai alkuasukkaiden uskomuksissa (miten se nyt sanotaan) on aina ollut myös osana usko pahoihin silmiin, demoneihin, kirouksiin. Eikös heimojen tietäjät ole mananneet niitä pois?

Jos olen väärässä tai käytän "vääriä" sanoja, en kaipaa luentoa aiheesta - kiitos

Totta, luonnonkansat ovat mananneet demoneita ja se on tainnut olla ainakin välillä ihan tepsiväkin keino. Voi hyvin olla että sellaisissa uskonjärjestelmissä symboliikka peilaa riittävän hyvin sitä ihmisen psyykeä.

Toisaalta, jos maallista esimerkkiä käyttäisin,  niin jos minä saan vaikka streptokokki A:n tai C:n (ne ovat ne mistä saa hoitamattomina potentiaalisesti pahat jälkitaudit, kuumereuma, munuaisten vajaatoiminta ja sydämen läppävika kuuluvat valikoimaan) en minä niihin käytä luonnonmenetelmiä, vaan syön suosiolla antibiootit, vaikka muuten vältän niitä kaikin keinoin. Tavalliseen keuhkoputkentulehdukseen en sen sijaan  suostu antibiootteja syömään, se menee ohi itsestään tai 'luonnonmenetelmin.'

Kaikki riippuu siis siitä, mikä se varsinainen vaiva ja sen vakavuusaste on ja millainen on kyseisen oppijärjestelmän demonikäsitys. Kristinuskon käsitys hyvä/paha -dualismista ja demoneista ei ole sellainen, että näkisin sen hyödyttävän kenenkään toipumista. Se edesauttaa mm. sitä että murhaoikeudenkäynneissä kuullaan näitä 'the devil made me do it' -puolustuksia.

Toisaalta on sitten buddhalaisuus, joka on ateistinen filosofia - sen mukaan jumalaa ei ole - siinä puhutaan myös ihmisen kohtaamista demoneista, mutta buddhalaisuudessa niillä tarkoitetaan nimenomaan ja ainoastaan niitä ihmisen psyyken omia demoneita.

Aika ikävä esimerkkihän tuo on. Manaajat unohtivat huolehtia tytön ravitsemuksesta ja riittävästä nesteen saannista, minkä takia hän kuoli. Jotkut ovat tiettävästi saaneet manauksesta apuakin, eli ei asioiden tarvitse mennä niin surkeaan jamaan kuin tuossa ym. esimerkissä.

Muoks: Jaoin aiheen.

Kiva, kun jaoit  :smitten:

En ole herkimmästä päästä ja kaikenlaista on tullut nähtyä, mutta tuon tytön kasvot pyörivät mielessäni illalla nukkumaan mennessäni. Ja tietty myös kohtalo - minkä kuvista näin.

Niin ne pyörivät minunkin mielessäni. Olin jotenkin tosi surullinen hänen puolestaan.  :( Vanha tapaus sinänsä, mutta uusi minulle. En muista, että Anneliesen tapausta olisi Suomen lehdistössä puitu silloin 70-luvulla, kun se oli ajankohtainen.

Tää on aika hauska ajatus. Eihän nuo kirkot aiheuta demoneja.
Vähän sama kuin sanoisi, ettei halua sairastua syöpään ja siksi karttaa visusti sairaaloita  :coolsmiley:

Kuulemani demonitapaukset ovat tulleet ihan muualta kuin kirkosta tai lahkoista.
Esim "ojan pohjalla" juovuksissa kaikki sakrat auki, sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, jolla oli demoni, huumeista jne.

Ja tietty siitä, että elämä on lyönyt lujaa  :'(

Oletetaan, että demoneja on olemassa, kuten Enkeleitä.  Mitä, jos joku demoni katsoo, että olet olet juuri riittävän pelokas, että sinut voidaan säikäyttämällä vallata? Kelpaisikohan katolisen kirkon apu silloin myös sinulle?

Mistäpä löytyisi viisaus erottaa henkimaailman hemmot, oman mielen demonit ja mielikuvitusdemonit toisistaan?
Ehkäpä ihmisen oma kokemus on se oikein, samoin kuin se, miten ne ilmenevät elämässä. Ratkaisu löytynee sen mukaan, mistä on kyse.

Lääketietellinen selitys - se temporaalilohkon epilepsia - näyttäisi todella selittävän tästä tapauksesta kaiken muun paitsi ne poltergeistit. Se on todella omituinen ja outoja kokemuksia tuottava epilepsian lajike.  Ja poltergeisteja  taas esiintyy tyypillisesti rajua puberteettia kokevien nuorten ympärillä. Oudolla äänellä puhumista ei ihmettele kukaan, joka on joskus kuullut taitavaa imitaattoria.

http://en.wikipedia.org/wiki/Temporal_lobe_epilepsy
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Epilepsia

Ja se demoniviritys saadaan tuohon tosi helposti, kun otetaan huomioon että katolisessa ympäristössä kasvanut tyttö on takuulla kuullut demoni- ja paholaispropagandaa koko pienen ikänsä. Ihmismieli pyrkii selittämään kokemuksensa parhaan olemasssaolevan tietonsa mukaisesti.

Ja vanhemmat menivät samaan halpaan. Oikeudessa annettu tuomio oli minun mielestäni täysin ansaittu. Jo 1970-luvulla olisi kyllä osattu ottaa aivosähkökäyrä ja todeta se epilepsia, jos vain olisi vaivauduttu pohtimaan jotain muutakin sen demoniselityksen ohella. Siis huomatkaa, ohella, ei sijasta.

Hänhän oli psykiatrisessa hoidossa ja sai lääkitystä mm. epilepsian aiheuttamiin kouristuksiin. Wikipediasta löytyy ainakin tarkka lääkeselostus:

Psychiatric treatment

Tämä meneekin melko filosofiseksi...  :)
Jos demoneita on olemassa ihmisen mielen ulkopuolisina itsenäisen pahan ilmiöinä, kirkko ei aiheuta niitä. Jos niitä taas ei ole sellaisenaan olemassa, silloin kirkko - ja kaikki muutkin opit joihin demonit sisältyvät - 'aiheuttaa' niitä sikäli, että niiden 'tietoon' tukeutuva ihminen tulkitsee esimerkiksi temporaalilohkon epilepsian tai psykoosiharhat demoneiksi.

Minä olen nähnyt psykoosin 'tarttuvan' yhdestä vähän väliä psykoosissa käyvästä ihmisestä toiseen ihmiseen, joka oli juuri silloin herkässä tilassa avattuaan chakrojaan liian nopeasti ja saatuaan eteen liian paljon vanhoja traumoja käsiteltäväksi kerralla. Tapaukseen liittyi myös eräänlaista energiavampirismia tämän tämän vähän väliä psykoosissa käyvän taholta, mutta sekin siis oli ihan tavallisen elävän ihmisen aiheuttama. Sikäli 'demoni' voi tarttua ihmisestä toiseen.

Ja psykoosihan on ihmismielen tapa suojata itseään hajoamiselta, se ei ole aina negatiivinen ilmiö. Päihteiden aiheuttamat psykoosit ovatkin usein sen seurausta, että voi tulla vanhat traumat (=elämä on joskus lyönyt liian lujaa) liian nopeasti ja hallitsemattomasti kaikki kerralla tietoisuuteen, kuten voi käydä myös jos avaa chakrojaan liian nopealla tahdilla. Tällöin psykoosi on itse asiassa  - jos siihen siis vain saa asiallista hoitoa, johon usein riittäisi rauhallinen ympäristö sopivin keskustelukumppanein - positiivinen ilmiö tavallaan, koska se suojaa sitä psyykeä sillä että paetaan hetkeksi vähän toiseen todellisuuteen.

Usein psykoosiin riittäisi se, että olisi rauhallinen ja turvallinen ympäristö, sekä  ymmärtäväisiä ihmisiä ympärillä - sekä ammattilaisia että muita samoista jutuista kärsiviä. Se vain on sen verran kallista toteuttaa, että tönkkölääkitys on valitettavasti se nykyisin useammin tarjottu juttu.

Joo, niinhän tuo taisikin olla. Mutta ilmeisesti lääkitys ei ollut sopiva/riittävä? Kertoikohan hoitohenkilökunta ollenkaan vanhemmille siitä mitä kaikkea temporaalilohkoepilepsia voi aiheuttaa? Tulee jotenkin sellainen tunne, että jos sitä olisi väännetty vanhemmille rautalangasta, asiat olisivat voineet kulkea ihan toiseen suuntaan.

Tosin onhan epilepsian hoito kehittyntyt paljon, silloin 1970-luvulla oli paljon vähemmän mitään mitä pystyi tekemään.

Nimenomaan surullinen olo.
Minäkään muista kuulleeni tapauksesta aiemmin. Ehkäpä ilmapiiri Suomessa 70-luvulla oli vielä suvaitsemattomampi kuin nykyään?

Demonikokemuksiahan on jo pikkulapsilla, tosin lapset nimittävät niitä möröiksi. Joskus ne kummittelevat unissa, joskus sängyn alla tai komerossa. Minunkaan ei tarvitse kaukaa etsiä tällaista lasta (oma ei ole kuitenkaan kyseessä) ja vaikka vanhemmat ovat selittäneet, ettei mörköjä ole olemassa, niin silti ne ko. lasta ovat vaivanneet siinä määrin, ettei hän ole uskaltanut nukkua omassa sängyssään kuin satunnaisesti. Suosikkipaikka on äidin vieressä.

Lapset ensinnäkin käsittelevät pelkojaan ulkoistamalla niitä (ja niin muuten tekevät myös aikuiset aika usein). Sitten on vielä sellainen asia kuin hahmontunnistus ja tämä on todella merkittävä asia joka jokaisen vanhemman tulisi tietää. Itse olisin pikkuvanhana ymmärtänyt tämän jo alle kouluikäisenä, kun 'näin' mörön oven pielessä ja saranoissa, sääli etteivät vanhempani tienneet kertoa siitä minulle, olisin mitä todennäköisimmin ymmärtänyt ja  alkanut vain ihmetellä hienoa ilmiötä sen sijaan, että se pelotti:

Meillä on aivoissamme ihan fyysisesti kaksi täysin erillistä hahmontunnistusjärjestelmää. Toinen on vain ja ainoastaan ihmiskasvoille ja toinen aivan kaikelle muulle. Tämän erillisen ihmiskasvoille tarkoitetun hahmontunnistusjärjestelmän vuoksi me olemmekin taipuvaisia 'näkemään' kasvoja pienistäkin viitteistä, kuten tästä:  : )

Samoin näemme kasvoja tämän vuoksi helposti sielläkin missä niitä ei ole, vaikkapa vedessä, taivaan pilvissä, paahtoleivänpalasessa, tai oven saranassa kuten minä pienenä. Tämä kasvojentunnistusjärjestelmä on 'päällä' ja raksuttaa ihan joka hetki, olipa näkyvissä ihmiskasvoja tahi ei. Tästä syystä lapset näkevät mörköjä ja kasvoja ihan missä tahansa ja ne voivat olla pelottaviakin kasvoja, kun ei itse tiedä mistä se johtuu.

Tämä on luultavasti laumaeläimen sopeutuma: Ihminen eli metsästäjä-keräilijä heimoissa melkein parisataa tuhatta vuotta (vanhin löydetty homo sapiens kallo on 195 000 vuotta vanha) ja siinä ympäristössä oli erittäin tärkeää tunnistaa ja erottaa lauman/heimon jäsenet nimenomaan kasvonpiirteiden perusteella. Jos oikein muistan, tämä  on ihmiselle ominainen aivorakenne, jota ei löydy multa kädellisiltä, niillä kun on mm. paljon ihmistä parempi hajuaistikin.

Ja se saa helposti näkemään mörköjä, demoneja ja Elviksen kuvia paahtoleivässä...  ;)

Ja pienen lapsen mielikuvitus toki on myös 'vallattomampi' kuin meidän aikuisten, jotka tietävät enemmän maailmasta. Se tuottaa helposti kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä myös vaikkapa sinne sängyn alle missä niitä ei näe.

Seuraava video kiteytti omat hajatelmani demoneista: http://www.youtube.com/watch?v=DNca38AazZQ

Videon alla on tiivistys aiheesta, niille, jotkei syystä tai toisesta videoihin pysty:

... demons began as a metaphor, a symbol of negative frequencies in our own human psyches. Demons are symbols of resistance. But if you do not feed them with the energy, demons can not be a part of your reality.

Demons began as a metaphor. In other words, they began as a symbol of negative frequencies in our own human psyches. But those symbols have been fed by individuals and cultures and religions with enough focus that they have become thought forms.

Demons have become thought forms which can project ideas, retain characteristics, and be perceived as well as influence those people in the third dimension who hold a vibration which is a close enough match to theirs.

Teal goes on to explain that demons have no power of assertion. Demons are invited by offering a "like vibration". The way to offer a "like vibration" to things like demons is to think thoughts which vibrate at the same emotional level as things like victim-hood and powerlessness and depression.

There is not a source of evil. There is ONE source of energy in this universe and it can either be allowed or resisted by us. Demons are symbols of resistance. But if you do not feed them with the energy of your focus and you raise your vibration by choosing higher vibrational thoughts and actions, demons can not be a part of your reality.

Kiitos tästä mii-i: Tämä on suunnilleen samaa mitä itsekin ajattelen. Ja nämä 'thought forms'; Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus toki antaa tietyille symboleille muotoa ja energiaa, tämä on se sama kollektiivinen alitajunta mistä Jung puhui. Demoneihin uskovat oppijärjestelmät ovat kannattajiensa kautta antaneet kollektiivisen alitajunnan demoneille tietynlaisia muotoja. Ne kuitenkin myös vaihtelevat kulttuurista toiseen.

Ja se ettei usko demoneihin toimii tuonkin edellisen viestin kiteytyksen mukaan täydellisesti suojana.

Minäkin kiitän mii-i.  :)

Mä suosittelen ihan näin kättelyssä heti manaajaa - ottaen huomioon Suomen tänhetkisen kunnallisen terveydenhuollon  :knuppel2:

Näiden edellisessä viestissä kuvattujen ihmisten kannattaisi omasta puolestaan myös varmistua, että mahdollinen maallinen selitys on suljettu pois. Tässä tapauksessa se on suurimmalla todennäköisyydellä dissosiaatiohäiriö:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatioh%C3%A4iri%C3%B6

Taaskaan en väitä, etteikö voisi olla olemassa yllä kuvatun kaltaisia ihmisiä, kunhan vain taas tarjoilen ensin occamin partaveistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

Tällainen maallisten poissulkeminen ei nimittäin ole hirveän vaikeaa, sitten kun se on tehty eikä napannut, voi ruveta pohtimaan muita selityksiä.

Michael Newtonin hypnoosiaineistoon perustuvassa kirjasa Sielujen kohtalo otetaan kantaa myös pahoihin henkiin. Newtonin kirjassa todetaan myös riivaustapausten kohdalla olevan useimmiten mielenterveyshäiriö, joka juontaa lapsuuden hyväksikäyttöön. Joissain tapauksissa traumat ovat johtaneet persoonallisuuden jakautumiseen. Hengetkin ovat kuitenkin voineet olla joskus asialla. Tällöin jokin ystävällismielinen henkiolento, usein joku kuollut sukulainen, on pyrkinyt saamaan yhteyden asiakkaaseen ja asiakas on säikähtänyt ja tulkinnut väärin hengen lähestymisyritykset. Joskus harvoin myös joku taitamaton henkiolento on ollut asiakkaaseen yhteydessä jonkin selvittämättömän karmisen tilanteen takia.

Otan tähän pienen lainauksen kohdasta, jossa asiakas kertoo elämien välillä harrastavansa matkailua. Hän viihtyy maan päällä, mutta tapaa siellä joskus myös muualta tulleita turistihenkiä. Osa näistä säikyttelee ihmisiä. Tässä keskustelun kulkua:

A: Hei, me emme ole mitään maapallolla toimivia oppaita. Me olemma vain vierailijoita kuten ovat kaikki ne muutkin, joita silloin tällöin täällä tapaamme. Kyseessä on vain lomamatka. Jos tiellemme osuu jokin huonoon suuntan ajautuva tilanne, me voimme lyhyesti... kääntää osallisten päät kohti paremmalta vaikuttavaa suuntaa. Nautimme kyllä.. ihmisten tuuppimisesta.. että saamme ihmiset kulkemaan pikemminkin heille hyvään kuin huonoon suuntaan.

 M: Mitä tapahtuu, jos satut sopivaan paikkaan sopivaan aikaan?

A: Niin, annan..tyrkkään hellästi oikeaan suuntaan ratkaisevalla hetkellä (korottaa ääntään) - emme me kuitenkaan mihinkään isompiin ongelmiin puutu.

M: Teitä voisi siis pitää hyvinä henkinä?

A: (nauraen) Niin kuin mihin verrattuna?

M: (yrittäen saada asiakkaani puhumaan aiheesta) Verrattuna pahoihin henkiin, jotka puuttuvat kaikenlaiseen elämään vain kiusaa tehdäkseen.

A: (töksähtävästi) Mistä olet tuollaista kuullut? Ei ole olemassa mitään pahoja henkiä, vain tietämättämiä.. ja varomattomia..ja välinpitämättömiä..

M: Entä surulliset henget ,tai hieman hukassa olevat , tai leikkimieliset henkiolennot - eivätkö ne voi saada vahinkoa aikaan?

A: Kyllä voivat, mutta se ei ole tahallista pahuutta (pitää pienen tauon ja lisää sitten) Emme me ole kaikki samanlaisia..emme me kaikki kiertele maapallolla pilailemassa.

M: Juuri tätä tarkoitin, ajattelenkin kummituksia.

A; Ne ovat henkiä, jotka ovat jääneet tänne omasta tahdostaan.

M: Entä henkiolennot, jotka ovat maapallolle vieraita?

A: (tauko) On olemassa muitakin eri ulottuvuuksien välillä matkaavia henkiolentoja, joita pidämme taitamattomina. Niillä ei näytä olevan mitään herkkyyttä maapallon suhteen. Ne eivät tunne ihmisiä.

M: (suostutellen): Ja hekö voivat aiheuttaa hankaluuksia ihmisille?

A: (ärtyisästi) Niin, joskus.. vaikka se saattaakin olla tahatonta.  Ne eivät ole pahoja vaan ainoastaan kömpelöäitä, huonosti käyttäytyviä pikkulapsia. Nuoremmat valo-olennot saattavat huvitellessaan jäädä kiikkiin eri tasoilla tai niiden väliin huomaamattaan. Me pidämme heitä vähän kuin tuhmina vintiöinä. Nuo kujeilijat ajattelevat, että maapallo on heidän leikkikenttänsä ja että he voivat pelotella herkät ja hyväuskoiset ihmiset henkihieveriin. Heillä on valtavan hauskaa siihen saakka, kunnes joku näiden koulupinnareiden perään lähetetty Vaeltaja (etsijäopas) saa heidät kiinni.

M: Tapahtuuko tällaista usein?

A: En oikeastaan usko sitä. Ne ovat kuin lapsia, jotka livahtavat vanhempiensa valvovan silmän alta karkuun aina silloin tällöin.

M: Ette siis tapaa täällä pahansuopia henkiolentoja, joita demoniset voimat ohjaavat?

A: (välittömästi) Emme - joskus saatamma kohdata jonkun pimeämmän olenon, joka on vähän eksyksissä maapallon kehässä. Maapallo on karkeavärähteinen, mutta ne tulevat jostakin vielä karkeammasta paikasta. Ne haluavat tarrautua meihin, koska eivät tiedä, mitä tekisivät. Me kutsumma niitä "tonnareiksi", koska ne liikkuvat niin hitaasti.

M: Entä ne henkiolennot, joista kerroit, jotka ovat välinpitämättämiä ihmisten suhteen?

A: (huokaisee syvään) Niin, ne kyllä säikyttelevät ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että toisinaan niillä on häirikön luonne. Ne eivät osaa ottaa muita huomioon.

M: Vähän kuin norsuja posliinikaupassa siis?

A: Juri niin - mitään käsitystä paikallisista tavoista..

M: Pyrittekö vaikuttamaan tällaisten kiusallisten henkilolentojen toimiin maapallolla jollakin tavoin?

A: Kyllä. Jos törmäämme johonkin tällaiseen huonosti käyttäytyvään olentoon, me panemme pisteen sen puuhille ja yritämme hätistää sen pois. Sitä tapahtuu kuitenkin harvoin.. suurin osa muualta tulevista olennoista on hyvin käyttäytyviä (tauko) Haluan kuitenkin korostaa sitä, että me emme varsinaisesti ole mitään eriytisen ihmisrakkaita. Kyse on meidän vapaa-ajastamme ja me haluamme olla huolettomia..

Kiitos Lilli. Itselläni on ainakin kokemusta näistä kurittomista kakaroista ja niistä jotka yrittävät sotkea ihan leikillään ihmissuhteita. Mutta ei niistä kannata välittää. Yleensä jos ihmisellä on vielä tarttumapintaa jossain henk.kohtaisissa asioissa niin tuolloin voi olla hieman hukassa näiden kanssa. Pitää vain osata tunnistaa milloin ne on paikalla.

Haluaisiko joku, vaikka Avicii kertoa esimerkin kuinka tuo leikillään ihmissuhteiden sotkemisen yritys saattaa tapahtua?

No sinällään nämä ovat ihan harmittomia.
Itselläni on ollut kohta vuoden yksi tapaus päällä ja joskus nämä tulevat vatsan alueelle (solar plexus) ja nostavat pintaan kiukkuja tai lapellisia tunteita kuten mustasukkaisuutta, loukkaantuneisuutta jne. Ne sinällään tulevat ns väliin kun yritän olla normaalisti ymmärtäväinen mutta tykkäävät siitä jos loukkaannun esim ja siitä aiheutuu riitaa. Nyt en sano että nämä olisivat aina paikalla mutta tunnistan ne voimana, ikään kun kevyenä paineena vatsan alueella ja sitten nousee näitä lapsellisia tunteita pintaan. Kun pysyn rauhallisena ja tunnistan nämä niin kaikki ok. He nauttivat siitä kun saavat riitaa aikaiseksi  ;D
Värinä ne voisi olla hmm.. mustan ruskeita mutta toiset tulevat ihan valkoisessa valossa  ???

Minä en oikeasti tajua millä perusteilla ihmiset pystyvät tietämään, että kehollinen tunne on hengen aiheuttama, eikä esimerkiksi chakran aktivoitumisen aiheuttama. Solar plexus chakrassa asuvat mm. kaikki Aviciin viestissään mainitsemat tunteet (kyseisessä chakrassa asuu mm. ihmisen suhde toisiin ihmisiin ja siellä asuvat myös hylkäämisen ja osattomaksi jäämisen tunteet) ja kyseisen energiakeskuksen aktivoituminen tuntuu nimenomaan kevyempänä tai voimakkaampana paineena vatsan alueella.

En nyt halua vain olla vastarannankiiskenä ja kiistää henkien vaikutusta totaalisesti, vaan yritän udella onko sen chakran aktivoitumisen tunteen lisäksi jotain muuta tunnetta joka antaisi ymmärtää että se  chakra aktivoitui jonkin hengen vaikutuksesta, eikä vaikkapa nyt sen vuoksi, että meneillään oleva tilanne muistuttaa riittävästi jotakin aiemmin koettua ja vielä käsittelemätöntä tunnetilaa jonkun ihan toisen ihmisen kanssa. Sellaisessa tilantessa voi nimittäin tulla oikein hyvin samanlaisia kokemuksia kuin Aviciin kuvaama ilman mitään henkien vaikutusta.

Onko siinä jokin lisätunne ulkopuolisesta vaikuttajast vai mistä tiedät että kyseessä on henki?