Astro Foorumi

Tässä nyt ei ole välttämättä mitään paranormaalia tms. mutta aika vaikea tilanne, sillä tunnen olevani irti persoonastani, siis tunnistan itseni maailmankaikkeuden äärettömäksi energiaksi ja ikuiseksi, mutta samalla olen yhä kahlittuna tähän ihmiskehoon (siis en oikeastaan irti kuitenkaan  :P), jonka kautta kirjoitan tätäkin tekstiä. Siis olotila on se, että olen jumissa tässä. En tiedä kuinka pitäisi tätä persoonaa ohjata tähän äärettömään? Kirjoitan tänne, koska oletan, että täällä saattaisi olla henkilöitä jotka ehkä ymmärtäisivät tätä yskää. Vaimoni ei ymmärrä tätä, käyn psykiatrilla ja psykologilla, mutta en oikein tunne oloani sen paremmaksi. Lääkkeitä mielentilan balanssointiin kyllä saa, mutta niillä ei pitkälle pötki, tai ei oikeastaan pötki ollenkaan.  :vaaka: :askendentti: :rapu:

Miksi haluat siihen äärettömään? Miksi et halua olla kehossasi ja elää tässä nyt?

Ei ole kyse halusta, se on vaan se että olen se ääretön, mutta kahlittuna tähän kehoon. Enkä keksi mitä tässä tehdä. Onhan täällä maalliset halut, jos vaan antaa persoonan viedä, mutta se vie vain pimeään (=ongelmiin muiden persoonien kanssa, onhan kyseessä eläimellinen vietti). Pidemmän aikaa olen tuntenut olon kummalliseksi, mutta nyt alkenut valkenemaan, etten olekaan tämä kehoni/persoona vaan jotain ihan muuta.

Oletko pössytellyt?

aiemmin elämässä kyllä, ehkä sillä on ollut jotain vaikutusta heräämisen kanssa. tällä hetkellä kuitenkin ilman.

Sinähän voit ajatella, että kehosi on autoon verrattava kulkuneuvo, jota ikuinen osa sinua (=sielu) yrittää opetella ajamaan. Ei ole hyvä, jos auto karkaa käsistä - siitä tulee pahaa jälkeä - mutta ei ole myöskään syytä ajatella, että auto on pelkkä kahle, josta pitäisi päästä eroon. Sen kanssa voi tulla kyllä sinuiksi ja sitä voi käyttää hyödyllisesti. Sielun on vain oltava se, joka tekee päätökset kulkuneuvon suhteen.

En usko, että olet turhaan inkarnoitunut tänne maalliselle tasolle, kuten kukaan muukaan.

Jotakuinkin kulkuneuvona olen asiaa ajatellut. Ehken ole juu turhaan täällä kuten ei kukaan muukaan - kaikki tavallamme olemme samassa "jumissa", osa tuntee kahleina, osa ilona ja hauskuutena. Kahleina se tuntuu lähinnä siksi, että ihmisen muodossa olemisella on omat rajansa, ja varsinkin persoonallisella sosiaalisella olemuksella, on käyttäydyttävä tietyllä tapaa, seurattava sääntöjä/lakeja jne. Ja sitten vielä on taisteltava omasta paikastaan maan pinnalla, ne joilla on maallista onnea, saavat rahat ja parhaat maastot, ja köyhät jäävät kerrostaloasuntoihin lähiöihin vain uneksimaan jostain paremmasta (vaikkakin ainakin Suomessa se uneksinta vaihtuu ryyppäämiseksi aika äkkiä).  On tosiaan kehiteltävä tässä jotain mihin suuntaan kulkuneuvoa kuljetettava. Ristiriitainen tilanne... maalliset houkutukset ja intohimot vs. ikuisuuden vapaa olemus.

Veikkaan että tämä on vain vaihe sun elämässäsi.
Sinun pitää kyllä ratkoa toi ongelma siten että itse säilytät määräämisoikeutesi mutta yksinkertaisesti hyväksyt sen että olet ihminen. Voisit oikeastaan lähteä tutkimusmatkalle itseesi ja löytää sieltä ne ratkaisut vapauteen ja auttaa muita samaisen prosessin kautta.
Itse löysin vapauteni ihmisenä ja päätin että teen sen minkä jaksan ja voin koska olen ihminen ja puhtaaksi hengeksi en voi muuttua.
Vapaus on ihana tunne, kieltämättä. Siihen voi jäädä koukkuun ja kyllä, kehossa ollessa on tietyt rajat mutta vapauden voi säilyttää ja löytää näiden rajojen sisäpuolella. Mieti mitä voit antaa maailmalle juuri siellä missä sun on hyvä olla ja sellaisenaan kun olet luonnostaan.
Turha sun on itseäsi vastaan taistella.

jäin kanssa miettimään taistella itseä vastaan kun itse on itse... mut taistelu persoonallista muodon minää vastaan? ehkä sitä sitten, ettei anna sen ihmishahmon viedä henkeä, vaan päinvastoin.


Siis, sinä ajattelet että on MIELI, jonka sisällä on kaikki käsitteet, myös mielen käsite? En varsinaisesti samaistu sanomaasi tietokantaan, koska se kuullostaa utopistiselta, tai hankalasti esitetyltä, joten en saa siitä varsinaisesti mitään tolkkua. Identiteetikseni koen sen mitä kutsun Itseksi, mikä on omalta näkökohdaltani kosminen Itse, jota ja josta kaikki ovat. Siis en ole eri kuin kukaan muu perimmältäni, siis todelliselta identiteetiltäni. Sitten on tämä alati muuttuva identiteetti, joka on muotomaailmaa ihmisineen, ajatuksineen, tunnetiloineen - johon kuului myös persoonan minä - ongelmineen - kuten tässä nyt ollaan ... haihtuvassa pölyssä.

Oletko muuten lukenut Ekchart Tollen jo klassikoksi muodostuneen kirjan "Läsnäolon voima"? Arvelisin, että siitä voisi olla tässä tilanteessa paljon iloa.

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-tolle.html

juu oon joskus kolme-neljä vuotta sitten sen lukenut, mutten muista enää mitään... paitsi että läsnäolossa taitaa olla voimaa  :laugh:
vois kyllä ottaa uudestaan lukuun joskus... kattelinkin joku aika sitten Tollen youtube videoita jossa vastaili yleisön edessä askarruttaviin
kysymyksiin.

En suoranaisesti väitä, että kykenen välttämään sen "identiteetin joka ajattelee..." jne. Pikemminkin ajautunut siitä ulos (tai sisään kenties?) ja kokemaan identiteettiä syvemmältä tasolta, ja mitä enemmän niitä syvyyksiä kaivelee, sitä enemmän ne tuntee ns. TOSI ITSEKSI, tällöin aiemmin vaikuttaneet identiteettitekijät jäävät varjoon, ja haihtuvat pois, koska niiden tietoisuus-voimalla ei ole enää tehoa -> sama pätee olemassolon usealle, ellei kaikille, tasoille: vanha saa jäädä, kun uusi tulee tilalle (vaikka todellisuudessahan kaikki on YHTÄ aikaa, ajatonta sellaista, ja kaikki muu ns. illuusiota, jossa toki moni tahmaa kulkea, itsekukin tavallaan, toisilla syvemmällä tahmassa, toisilla vähemmässä... tästä voisi kirjoittaa useamman sivullisen lisää, ehkä joku toinen kerta) ::: ::: ::: ::: :: :: :::: :: : : : : : :: Miksikään valmiiksi tapaukseksi en identiteettiäni miellä, se on kasvussa ja muutoksessa kaiken aikaa; tiedän, että muutos tulee jonain päivänä täyteen kukkaansa, eli ns. varjominä katoaa muotoineen, ja äärettömyys saa "vallan" (vallan pedolta... jos tätä pimeää maatamme siksi tahdomme kutsua). Joillain supersankareilla (ts. hengen mestareilla) on voimat tuoda tämä energia sellaisenaan keskuuteemme - aika hurjaa - mutta kuitenkaan oikein kukaan ei voi sitä sellaisenaan ottaa vastaan, koska kärventyisi liian suuresta voimasta (jotain tämän tapaista muistan lukeneeni Yoganandan omaelämänkerrasta Kundalini joogan yhteydessä, mutta voi tuo idea olla peräisin jostain muualtakin, muisti on arvaamaton). :: : :: : :::: :::: :::::: Edellisen viestin lähettäneen videopeli visio kuullostaa hyvältä ja todelliselta. Kiitos!

Ykköschakra jumissa? Teepä chakratesti jos englanti taittuu http://www.eclecticenergies.com/chakras/chakratest.php

tein tuon testin - tiedä sitten kuinka paikkaansa pitävän oikeasti antaa, mutta ohessa tulokseni:

Sulla näyttää kaikki kolme alachakraa olevan aliaktiivisia, ei siis ihme että kroppa tuntuu oudolta ja kummalliselta asunnolta. Hyvä kuitenkin että ylächakrat ei ole ihan yliaktiivisiakaan.

Alachakrojen painotukseen tarvitaan ihan tavallisia asioita. Tiskausta, siivousta, imurointia kenties. Jotain jossa tulee hiki. Tanssia. Olisi hyvä, jos kuuntelisit tietynlaista musiikkia vaikka 10min päivässä ja antaisit sen vaikuttaa. Mun ykköschakra esimerkiksi tykkää afrikkalaisesta musiikista ja argentiinalaisesta tangosta, kakkonen tykkää sambasta ja rumbasta, ja kolmonen sitten hikijumppa-dancemusiikista.

Youtubessa on myös chakran avausvideoita joita voisit katsella joka päivä kerran läpi.
Ykköschakra: http://www.youtube.com/watch?v=xw3yx95ZsLg
Kakkonen: http://www.youtube.com/watch?v=AHYYJmKxtVo
Kolmonen: http://www.youtube.com/watch?v=_xTdL5dc638

Väriterapiakin toimii. Punaista, oranssia ja keltaista paljon ympärille. (Jotkuthan kokevat nämä värit ihan eri tavalla mutta näistä väreistä yleensä ollaan samaa mieltä, että edustavat alachakroja.)

Jospa tästä lähtis asia eteenpäin.

Kiitos vinkeistä ja linkeistä. Kokeilen ainakin noita Youtube juttuja, ja teen vielä piirroksen johon vain näitä värejä.
Tiskattua tulee miltei joka päivän kahden ihmisen edestä, ehkä se edesauttaa sitä ettei chakrat ole täysin jumissa.
Fyysistä urheilua ja jumppaa puuttuu elämästä, kaikki hikoiluun menevä rasittaa/käy hermoille ... paisti uiminen, koska siinä hikoilee veden alla eikä kuumuus pääse vaivaamaan - tosin uimaankaan en "pääse" kuin harvemmin. Varmaan noita Afrikan rytmejä voisi kuunnella myös lisää. (ehkä Sambaa ja Danceakin jossain muodossa).
Lisää chakra hoito vinkkejä voi myös esittää, jos tulee jotain mieleen.

Alakropan sakrat saa helpoimmin auki kunnon rakastelulla. Mutta tuo suolialueen (oranssi sakra aukeaa myös kuitupitoisella ravinnolla ja reippaalla kävelyllä. Aineenvaihduntahan pitää saada liikkeelle, kun tuollainen jumitus on menosssa. Mieleen nousee myös, ettet oikein viihdy kehossasi ja se vaikuttaa myös itsetuntoosi (keltainen sakra).

Tässä hiukan yksinkertaisia vinkkejä, ihan arjessa toimivia.

jaahas. eli ei taida alakroppa aueta sitten pitkään aikaan  :(
oikeastaan tähän liittyy jo parisuhde ongelmat lisänä, ei voi yksin päättää vaikka nyt rakastelusta... ellei sitten käy vieraissa, ja kasvata sillä sydänalueen chakran epämuodostumaa.

Joo ei mitään pettämisjuttuja kun olet noin jumissa. Seksi auttaisi mutta jos partnerilta ei heru niin... Joko ilman tai pornon kans :)

Tekstistäsi käy ihan selvästi esille ettet tykkää kehosi tuntemuksista, varsinkaan kuumasta. Eli suosittelen edelleen tuota hikiliikuntaa. Juoksua, kuntosalia, sauna vielä päälle. Chakrojen alitoiminta tekee sen tunteen, ettei siitä tykkää, ja ikään kuin huijaa ihmisen olemaan tekemättä niitä asioita jotka auttavat. Chakrojen avaaminen on aina työlästä, mutta onneksi prosessi on myös puoliautomaattista, chakrojen hommana ei ole olla kiinni vaan auki.

Olen tehnyt tuota chakratestiä noin 4 vuotta aina joka 3s kuukausi, ja vain kerran, VAIN kerran, olen saanut tulokseksi että kaikki chakrat tasapainossa. Että testiä kannattaa tehdä säännöllisin väliajoin (ei joka viikko, harvemmin).

No pössyttely ja ap:n tilanne on ihan eri tilat.
Samoilla linjoilla kuitenkin edellisten kanssa maadoituksesta. Fyysinen toiminta ja varsinkin t.touholan vinkki erittäin hyvä.
Joillain kyl voi mennä myssystä pitkäksin aikaa chakrat epätasapainoon mutta siinäkin kultainen keskitie.
Tiedän ihmisen joka poltti kännissä elämänsä ekan jointin ja meni psykoosiin. Vielä pitkä sairaalajakso tuli.
Liiku luonnossa. Havainnoi ympäristöäsi kaikin aistein. Saat silloin selkeämmän tunteen omasta kehosta.
Ruoka maadoittaa myös, varsinkin liha

Lihan syöminen ei kuulu elintapoihini, ja lihan syöminen osoittaa vain ihmisen idioottimaisuutta muuta luontoa kohtaan, kuvitellen olevansa niin erinomainen, että etuihin kuuluu muiden lajien tappaminen ja ravinnoksi nauttiminen. En koe siinä mitään henkistä. Ehkä sillä saa maadoitettua itsensä, mutta tappaa samalla tärkeämmän osan muuta itseä.

Jos jollakulla on oikeasti jotain hyviä neuvoja niin kuuntelen mielelläni, mutta tälläisiä "pikkarin" tyylisiä mistään tietämättömiä junttivastauksia en jaksa kuunnella.

On niin kovin vaikeaa sanoa toisten puolesta mikä toimii ja mikä ei kun ollaan kaikki yksilöitä ja aivomme toimivat myös yksilöllisesti.
Jos on vielä lääkitys päällä ne sekin voi joko helpottaa tai mitään ei tapahdu.
Itselläni avautui kanavat liian rajusti ja olen nyt joutunut monta vuotta tasapainottamaan itseäni. Jotenkin koen että yritä löytää se oma juttusi joka helpottaa, aluksi voi joutua kokeilemaan paljon erilaisia asioita mutta minua henk.kohtaisesti auttaa kun pyrin vain keskittymään ulkoiseen, eikä antaa liikaa huomioita sisäiseen.
Kaikenlainen touhuaminen auttaa jolloin keskitytään enemmänkin unohtaamaan itsensä ja olotilansa hetkeksi. Itse pyydän oppaani auttamaan ja seksi on paras keino saada itseni kuntoon tai sitten ihan fyysinen rasitus, kuten uiminen tai lenkkeily. Hassuinta on että kun pyydän egoenergiani palautumaan normaaliin tilaan niin helpottaa, en tiedä ihan tarkasti miten tämä tapahtuu, ainoastaan sen että käsken itseni siihen energiaan ja se palautuu itsestääni. En tiedä osaisiko joku energiahoitaja hoitaa sut tasapainoon, sekin voisi olla ihan kokeilu arvoinen juttu. Mut tsemppiä nyt kuitenkin!

Lisäys. Tulipa mieleen että kosketus on minulle tärkeää, hieronta ja jopa akupunktio. Siinä keskitytään ihmisen kehoon, jospa ne ehkä auttaisi.

Jotakuinkin tälläinen tunnetila ollut aikuisiän, että on joutunut tasapainottamaan olemusta kaiken aikaan. On ehkä mennyt jossain vaiheessa liian pitkälle tai korkealle, ja sitten hakenut fyysistä egoa sen henkisen olemuksen kautta, ja yrittänyt saada näitä yhteyteen. Siinä mielessä koen tämän henkisen olemuksen ja egon alkemistiseksi prosessiksi - elämän työksi. Raskasta se toki on, ja on vaikka minkälaista vastoinkäymistä, illuusiota, surua, mutta on vain jatkettava. Toisinaan on voimat todella lopussa ja uneksii vain päivien päättymisestä. Maallisen olomuksen hohto katoaa usein, kun tuntuu, ettei mikään oikein onnistu mitä alkaa tekemään, tai ainakaan kanna pitkälle. Tuntuu, että elämäni vaihtoehdoksi on tullut tämä ainainen kuoleman kohtaaminen metafyysisesti, ja sen kautta eläminen ihmiskehossa. Olen päätynyt tässä kaikessa naimisiin naisen kanssa, joka on vielä tasapainottomammassa tilassa kuin minä. Hänellä vahva mielialalääkitys, jota ilman ei pystyisi olemaan (ollaan koettu elämää ilman lääkitystä, ja se on aiheuttanut oikeasti erittäin pelottavia ja hajottavia myrskyjä, joita en toivo kenellekään kohdalleen sattuvan) - joten vaikka on helppo joidenkin sanoa, että lääkkeet eivät ole hyväksi, niin olisi hyvä myös muistaa, että jotkut eivät oikeasti pysty olemaan ilman lääkitystä. Ehkä joku voimakas shamaani pystyisi repimään hajottavat henget psyykeestä, mutta näitä shamaaneja ei ihan joka kulmilla kasva auttamassa, eikä ne kaikkien kohdalle satu vaikka etsisi. Tähän liittyen on jäänyt myös seksielämä täysin nollaan, ja viimeisestäkin kerrasta on jo päälle puoli vuotta, ja sitä ennen oli taas kolmen ja neljän kuukauden tauot. Vaimon lääkitys tai psyykkinen tila on tehnyt hänestä sukupuolisesti kylmän aseksuaalin (kun tapasimme, hän oli erittäin aktiivinen). Voin sanoa, että tämä ärsyttää mieltäni ja olemusta suunnattomasti, sillä itse olen suorastaan hyperaktiivinen seksuaalisessa mielessä. Uneksin muista halukkaimmista naisista, ja mietin myös kaiken uudestaan aloittamisesta. Kuitenkin välitän ja rakastan vaimoani, enkä halua satuttaa häntä, koska hän on erittäin herkkä ja arvaamaton psyykkisesti. Tilanteeni on se, että elän osittain hänen hoitajanaan (epävirallisesti), henkisenä tukena, ja nielen hänen katkeraa kalkkia usein, koska en halua aiheuttaa hajoittavaa myrskyä, joka kuohuu sisälläni tyytymättömyydestä ja seksuaalisesta turhautumisesta. Voitte siis ymmärtää kuinka maallinen olemassaolo tuntuu raskaalta ja epämiellyttävältä ja turhauttavalta. On helppo sanoa, että "kunnon rakastelu auttaa maadoittamisessa", mutta minkäs teet, paitsi odotat, että vastapari tuntee vetoa. Siis... olemukseni on ekstaattisessa ykseydessään  :angel: - kun tulen maan päälle, tunnen olevani helvetissä  :'( :buck2: --- aina ei ole näin mustavalkoista, mutta tässä pääsääntöinen tilanne. Olen oikeasti kiinnostunut kuulemaan ihmisiä, jotka ovat henkisesti auki (sydän, kolmas silmä, kruunu) ja ymmärtävät enemmän kuin minä itse. Harvoin tai koskaan tapaa ketään, jolla olisi chakrat niin auki ja kohdillaan, että oikea tieto saapuisi. Onhan se vaikeaa toki näin foorumiviestien kautta, kun ei kaikkea voi koskaan kuulla, mutta kenties - näin toivon - on siellä joku jolla on telepaattiset anturat voimissaan, joku joka näkee ja osaa auttaa. Kiitos kaikille apua jo antaneilla ymmärryksestä, ja omista kokemuksista. (Omien kokemuksien jakaminen on mielestäni tärkeää, tärkeämpää kuin vain ohjeiden latominen, mikä aiheuttaa lähinnä ärsytystä... saaden sen tunnelman, että ohjeistaja tuntee olevansa ikäänkuin gurun asemassa). Kiitos.

Tunnistan tekstissäsi tuttuja tuntoja. Kuitenkin elämä pitää elää täällä kehossa nyt, kun tänne on tultu. Halu päästä pois on todellakin usein merkki maadoituksen puutteesta - ja syvästä yksinäisyydestä.

Tuntuu, että vedätte toisianne mukaan omiin ongelmiinne. Ainahan parisuhteessa toisen mieliala ja ongelmat tarttuvat jonkin verran, mutta teillä se tuntuu olevan syvempää.

Minulle tulee voimakkaana ajatus, että teille voisi olla hyväksi etsiä yhdessä joku maadoittava harrastus. Sienimetsä, valokuvaus, uinti jne.
Tai sitten joku yhteinen terapia. Voisitteko hieroa toisianne vuorotellen?  Eihän tietenkään hieronta poista ongelmiasi, mutta se auttaa kehon tasapainoon ja hyväksymiseen. Josko hierontatuokio saisi ne halutkin taas hyrräämään.

No tämä mistään tietämätön juntti vastaa sulle että opettele suojaus. Nappaat vaimostasi energioita

Pystyt varmasti auttamaan/tukemaan vaimoasi enemmän kun teet suojauksen omille energioillesi

Siunausta

Hyvänen aika..minusta kuulostaa siltä, että sinun ongelmasi on se, että sinä olet yksinkertaisesti onneton ja osittain luovuttanut/lannistunut tilanteesi suhteen. Hyvä, että etsit täältä helpotusta mutta varmaan se löytyy sitä kautta, että sisäistät minkä haluat muuttuvan omassa elämässäsi (arjessasi) ja teet tekoja sen eteen. Ehkä olet keräämässä täältä voimia siihen.

Kysymys kuuluu onko tämä irrallinen olo tullut seksin loppumisen jälkeen vai jo ennen sitä?
Osaan kuvitella nimittäin tilan jossa kohtaavat aseksuaalinen ja vahvalla halulla varustettu.
Siinä ei auta suojaukset eikä maadoitukset.
Voisiko sitä sun vaimon lääkitystä mitenkään muuttaa? Ei kaikki päänapit aiheuta seksuaalista haluttomuutta.

Tää tapaus tuli mieleeni heti kun heräsin. Ihmiselle on luotu vapaa tahto ja sulla on vaihtoehtoja.

huokonen, ymmarran hyvin mista puhut. Itse olen kokenut jossain maarin tuota samaa ja nykyinen poikaystavani on kokenut kuvailemaasi olotilaa todella paljonkin. Yhdessa olemme paatyneet siihen tulokseen hanen kanssaan, etta irtautuminen omasta identiteetista ja tasta persoonasta jonka kautta koemme elamaa, on luonnollinen osa henkistymista ja tietoisuuden kasvua ja se on hyva ja normaali asia. Ennen poikaystavani oli omasta tilastaan ja irtautuneisuudestaan todella kauhuissaan ja puski kovasti sita vastaan, yritti loytaa selityksia ja ratkaisuja ja koki etta jotain oli vialla...nyt yhdessa olemme ymmartaneet, etta mikaan ei ole vialla, vaan tuo tila on siunaus ja lahja ja kun oppii nakemaan sen niin, niin pystyy elamaan tata elamaakin aivan uudella tasolla, aivan uudella tavalla auvautuen, laajentuen ja nauttien.

kiitos useista kommenteista. palaan asiaan lähipäivinä. pitää ensin ajan kanssa mietiskellä.