Astro Foorumi

En oiken tiedä miten päin hänen kanssaan olisin kun ensin näytetään vihreätä valoa, kerrotaan kuinka oon ihana ja erilainen ja tunnustetaan että ollaan pikkusen rakastuneita ja sitten puhutaan suhteen liian nopeasta etenemisestä ja siitä ettei vertailtais toisiamme eksiin yms... Eli onko vaiko eikö hän ole kiinnostunut? Vai teinkö jotain väärin? Turhauttaa kun en ymmärrä :D
Olen myös vaaka ja meillä on suunnilleen samanlaiset kartat paitsi hänellä on kuu härässä (en vain osaa niitä kunnolla lukea), ollaan molemmat nousu jouskareita.
Tuntu vaan jotenkin siltä että ensin hän sai mut rakastumaan ja sitten lyssäytti tylysti mut maan pinnalle...

No, onko tommosta ollut, että vertailette toisianne eksiinne? Se on monelle ihmiselle iso turn-off, jos eksistään puhuu jotenkin tunnelatauksella (oli tunne sitten rakastava tai katkera) tai eksä-tarinat venyvät pitkiksi.

Joitakin loukkaa sekin, että toisen elämä on ollut olemassa jo ennen tätä tapaamista eikä siksi pääse olemaan se ensimmäinen rakas, mutta se nyt on taas asia josta sen toisen osapuolen pitää kasvaa ulos. Harva aikuinen ihminen kuitenkaan on kokematon  :)

En mä ainakaan ole ketään vertaillut eksiin. Tai no olen itseasiassa, eksäni nimittäin oli aikamoinen väkivaltainen paskiainen niin kerroin tälle vaakamiehelle miten eksä mua kohteli ja kuinka ihanalta tuntuu tämän vaakamiehen ystävällisyys mua kohtaan.
Edit: Jaa no ehkä se oli sitten tuo, parempi pitäa suu kiinni sitten siitä asiasta :D Mutta toi suhteen liian nopea eteneminen kummastuttaa koska hän on tehnyt aivan kaikki aloitteet, ite oon vaan menny mukana.

Tyypillinen mies-freak-out, tapahtuu vahvasti nimenomaan ilmamerkeillä (kaksonen, vaaka, veskari). Ihastuminen on ihanaa ja upeaa ja äkkiä kaikki mulle heti, mutta kun kerran huomaa että herraisä, tässähän on oikeasti jotain vakavaa syntymässä, tulee tämä peruutteluvaihe. Ei haluta silti antaa omaa elämää ja vapautta ihan tuosta vain (vaikka ihan itse sen nopean etenemisen aiheutti). Eli kyseessä on miehen introspektio, itsetutkiskelu, jossa hän hakee vastauksia mm. kysymyksiin "haluanko edes parisuhdetta" ennen kuin edes miettii niitä sinun kohdallesi. Näille ei voi mitään muuta kuin antaa tilaa ja yrittää olla neutraali, mukava ja rento.

Mene ja kysy mieheltä itseltään :)

No joo, vaikuttas tosiaan siltä että se ei sittenkään halua mun kanssa mitään vakavaa.
Ja en tosiaan mene sitlä kysymään yhtään mitään kun se säikähtää, alussa kysyin siltä kuulumisia niin viesti oli kyllä nähty mutta vastaus tuli kolmen viikon päästä :D

Noh sit ei auta kun ihmetellä :)

Ai se on vielä neuroottinen tapaus... Onneksi olkoon. Tiedän erään naisen joka jaksoi samanlaista tapausta puolisen vuotta, mutta jätti sitten miehen yksikseen kun ei selvästikään pystynyt mihinkään rentoon eikä vakavaan. Ehkä sulla on samanlainen tapaus. Että joku menneisyydessä on loukannut tyyppiä niin kovasti, että nyt hän on neuroottisen varovainen siitä, mitä itsestään antaa ilmi.

Eli ehkä kannattaa antaa olla. Jos hän jotain oikeasti haluaa, niin kyllä pitää olla sen verran kanttia jätkällä että ottaa sinuun yhteyttä ja tekee jotain asialle.

Mä nyt yritän vielä jos tästä jotain tulis, kiitos kaikille vastuksista :)

Tahdon kysyä sinulta:
Jos saisit luoda uudelleen taivaan, laittaisitko sinne kaksi aurinkoa?
Eikö olisi parempi tehdä vahva Kuu ja vahva Aurinko? Kummallakin 50% vastuu maailmamme valaisemisesta
tasapuolisesti yöllä ja päivällä...?
Ehkä ihastuitte toistenne samankaltaisuuteen ja sitten  ...
alkoivatkin nousta toisesta omat ei-niin-mieluiset puolet esille. Sitten lyötiin luukut kiinni.
Tuon tyyppiset suhteet leimahtavat pikavauhtia ja sammuvat yht'äkkiä. Enemmänkin on kyse itsen heijastumasta ja oman terveen itsetunnon kasvattamisesta. Vaikka suhteen toinen osapuoli kuinka paljon ihailisi, ei se korvaa omaa tervettä kuvaa itsestä.


Suhteessa -näin koen- on hyvä olla kumppaneissa
- riittävästi samankaltaisuutta, jotta on helppo lukea toisen käytöstä ja ymmärtää
- riittävästi erilaisuutta, jotta on opittavaa kummallakin toisestaan  - ettei keskustelunnälkä ja
  tarve tutustua syvemmin katkea kesken matkan.

Näistä pikaleimahdus-suhteista tulee helposti on-off- juttuja mikäli niitä yrittää pitää yllä
(varsinkin, jos toinen tahtoo irti ja toinen tahtoo jatkaa)
 tai
jompikumpi joutuu luopumaan todellisesta minästään, eli suhteesta tulee toisen ylistys / toisen alistus -suhde.

Tänään päivällä kävin tavaratalossa ihan vain maleksimassa ja jäin tunniksi rohkaisemaan korulaatikkojen ääreen toisia - vaikk'ei ollut tosiaankaan tarkoitus. Aikaa oli yllinkyllin ja harmoninen olo itsellä. Tuumin, mikäpä jottei...
ja niin siinä kävi moni asiakas hiukan uumoilemassa kuka olen, kun rohkaisin heidän valintojaan sekä 'esittelin' hiukan niitä  vaihtoehtoja, jotka mielestäni heille parhaiten sopivat.
Eräs rouva katseli korvakoruja hetken, kun niitä järjestelin pinoihin pikku laatikoissaan. Yks kaks havaitsin varsin mieleiseni koruparin: toisessa luki
 
  I LOVE (oikeasti oli sydämen kuva) ja toisessa
  ME!

Muistin kuinka vuosikymmeniä sitten nauroin katketakseni postikortille, jossa luki

"We are made for each other!
 You love me
     and
 I love me too!"
(Sitä korttia en ole raaskinut kellekään lähettää. Yhä se hupiaan tuottaa, kun selaan korttipinoani ja mietin minkä lähetän senhetkiselle  viestin odottajalle.)
Siltä seisomalta kiikutin korvakorut kassalle ja maksoin. Tässäkin hiljaa hihittelen.
Kohta joku huomaa korut ja voimme nauraa yhdessä.