Astro Foorumi

:D

Siis, tää on juttu, jota tapahtuu joka puolella, ja ihan missä yhteiskuntaluokassa ja ihan minkälaisten miesten kanssa vaan.
Kun mies on kiinnostunut naisesta tavalla tai toisella, havitelkoon sitten seksiä tai jotain enemmän, sieltä joka ikinen kerta on tullut vastaa nää kosiolahjat :) Ihan tosi älykkäätkin miehet lähtee tuohon, vaikka luulis nyt tajuavan että tajuavat että se on ihan hölmöä :) Siis tuodaan naiselle jäätelö, kahvia, karkkia, mitä milloinkin. Yleisin on varmaan se, kun baarissa tarjotaan juoma. Lähestulkoon aina liittyy johonkin syömiseen ja juomiseen...en itse ainakaan muista muunlaisia kosiolahjoja saaneeni.
Ihan pöhkö juttu, joka ilmeisesti kuitenkin on hyvin primitiivinen.
Muilla kokemuksia tai mielipiteitä tms?

Mä olen saanut kerran valkosuklaa-Tobleronen ensitreffeillä -olin kertonut miehelle että se on mun lempisuklaata -ja myönnän, että se teki tosi hyvän vaikutuksen ;D Olen vissiin sen verran vanhanaikainen, että arvostan lahjontaa ja harrastan sitä itsekin 8) Mutta eniten noita lahjoja ainakin mun kaveripiirissäni ovat saaneet sellaiset, jotka eivät niitä arvosta pätkääkään ja se on vähän sääli miesten puolesta kun ne kuitenkin pyrkivät lähinnä olemaan mukavia ja huomaavaisia (tai ainakin just nämä miehet).

Yksi kaveri on tosi näyttävä ja kaunis nainen, jolle miehet ovat aina lähetelleet rakkauskirjeitä, ruusukimppuja ja halunneet ostaa vaikka kuun taivaalta, mutta kaveri on varmasti maailman epäromanttisin ihminen jonka mielestä rakkaus on lähinnä pelkkää mielikuvitusta :P Älytöntä, eikö? ;D

Meikä taas olisi tosi otettu jos saisin rakkauskirjeitä, mutta eipä ole koskaan näkynyt ;D On se niin väärin.

:D No itte taidan olla just niitä, jotka ei arvosta tuommosta lahjomista pätkääkään :D Enkä ymmärrä sitä silleen kun lahjuksen antaja kaiketi toivoisi.

Mut toi toblerone juttu on mun mielestä ihan hieno, sitä arvostaisin. Olit kertonut sen olevan lempisuklaatasi, ja herra huomaavaisesti sitä toi :)

Rakkauskirjeet ja ruusukimput, joo, ne on kamalia :D Ei ihan joka tilanteessa, mutta yleensä ihan imelää ja epäaitoa kiiltokuva krumeluuria  ::)

Minulla kaikki miehet ovat olleet anteliaita jo luonteeltaan ja minulle on annettu vaikka mitä kaikkea ihanaa vuosien varrella, oikein hemmoteltu. Koska itse tykkään myös ostaa kaikenlaista niin tykkään jos mies huomioi jollain tapaa, ei ole pakko olla kallista vaan joku pienikin ele riittää. Itse tykkään tästä tavasta huomioida toisen.
Liikaa on tietenkin aina liikaa jos jos alkaa haiskahtamaan liian imelältä tai epäaidolta niin eihän se ole kivaa.

Oikea huomaavaisuus on tosiaan eri asia. Kuten käden ojentaminen jos toinen meinaa kaatua, tai sen huomaaminen, empatia, jos on jotenkin synkkä olo, tai veden tarjoaminen jos on jano.
Sen tyylisiä juttuja arvostankin sitten jo. En väitä että minua niillä hurmataan, mutta pidän kyllä siitä jos tyypillä on kykyä huomioida toisetkin.

Tottakai Kuuhilda. Ei minua kukaan ostamaan pysty. Ihailen miehissä sitä tietynlaista herkkyyttä mun seurassa, osaavat vaistomaisesti kohdella minua, se herättää aina sydämeni äänen ja arvostan sitä todella paljon. On tottakai niitä miehiä jotka kuvittelevat että kaikenlainen ostaminen ja luxus on ainoa tapa osoittaa rakkautta tai että välittää. Mutta joo, olen paljon pohtinut sitä että onko tämä jonkinlaista sanatonta ja tiedostamatonta "kaupankäyntiä". Mutta itse rakastan hemmotella miestäni, sekä tunteella että materialla.

Juu, kaupankäynti siitä tulee mieleen :)

Toinen juttu on sitten se fyysinen mahtailu...esim. leukojen veto jossain sopivassa telineessä joka tulee vastaan, mukamas ihan huvikseen kun tekee mieli :D Pullistelua se on, sanon minä :D
 Ja toisentyyppiset kaverit sitten taas pullistelevat jotenkin muuten.
Ok, voi se olla vetoavaa, että minun takiani joku yrittää, mutta onhan sekin läpinäkyvää ja hupaisaa :)

Minä en oo saanu kosiolahjoja.  :(  

Ellei pääsiäismunasormusta ja Pätkistä kolmannella luokalla lasketa?  :)

Kuuhildan kanssa ihan samat ajatukset, onneksi  :skorpioni: on tajunnut että parhaita juttuja mulle on juuri nämä arjen huomiot, herää lasten kanssa viikonloppuna ja antaa mun nukkua pitkään.. Ihan parasta!

Yleensä ottaen en ole törmännyt kuin siihen, että ulkona käydessä miehet haluavat tarjota syömiset ja juomiset. Enkä oikein pahemmin ole mitään kaivannutkaan. Exä oli ainut, joka tykkäsi ostella mulle ties mitä. Kukat, ruuat ja pienet arkiset jutut olivat vielä kivoja, mutta kun oli ties kaikenmoista hieman arvokkaampaakin tavaraa, alkoi olo tuntua aikas epämukavalle. Tunsin oloni jotenkin maksetuksi ja koko ajan nuo muistuttivat, ettei tämä suhde ole sellainen kuin mitä haluan, vaan se on sellainen missä jaellaan vain näitä lahjoja.. ehkä korvauksena muun puutteesta.. Kuitenkin kyseessä oli kuu-härkä, joten varmaankin oli myös hänen tapansa osoittaa kiintymystä, mutta mulle kaikki pieni ja arkinen olisi sitä ihaninta, ei mitään suurempaa..  ::)

Noh te oottekin leijona ja kala, eikö? Ei mitään kylmää sorttia...voihan se olla, että minä vesimiehenä oon niin kylmän oloinen, etteivät osaa muulla tavalla sitten lähestyä ja kiinnostustaan osoittaa? Varsinkin, kun kaikki on ystäviä :) Sen siitä enemmän kiinnostuksen osoittaminen voi tietysti ollakin sitten hankalaa...paras olis puhua suoraan, niin vois vastata suoraan ja homma selvä.

Hah joo, ja reaktioni onkin ihan sama, kuin se olisi siihen että menemme ystäväni kanssa kauppaan, ja hän yllättäin päättääkin maksaa ostokseni. Mitä hittoa?! :D

Ihana tulkinta!  Minä taas oon ajatellut sen niin, että ne on ihan eri luokan Ladyt joille niitä lahjoja ostellaan.  :D

Paistaako tästä nyt läpi, että ehkä mä kuitenkin olisin niitä lahjoja ja kosijoita portilleni kaivannut..? Happamia sano kettukin pihlajanmarjoista.  ;D

Tripla  :kalat:  :askendentti: :leijona:

http://www.youtube.com/watch?v=M7AL4VbWpRA (http://www.youtube.com/watch?v=M7AL4VbWpRA)

..Et ritareita nähdä saa, se aika nyt on jäänyt taa..

Kalaa löytyy, muuta aurinko jouskarissa.
Mää oon taas ajatellu, että se riippuu siitä miehen luonteesta miten paljon se tykkää naisille ostella lahjoja. Mutta ehkä siinä voi olla jotain semmoista saavuttamattoman tavoitteen riiaamisen makua myös? En oo osannu olla tarpeeksi saavuttamaton (lähinnä ehkä päinvastoin liiankin kiinnostuneen oloinen kaikista)?  ;D

Olen kai sitten tässäkin suhteessa enemmän äijä, kun en osaa kaivata niin ovien availua kuin  lahjojakaan. Oli minulla aikoinaan yksi poikaystävä, joka läpi pitkän suhteenkin muisti lahjoilla ja korteilla ja kukkasilla ja vaikka millä. Tämä mies on semmoinen todella klassinen vaaka, rasittavuuteen asti, sillä ei suostu kertomaan omaa mielipidettään mistään ja omii harmonian säilyttämiseksi siippansa mielipiteet omikseen kritiikittä. Tähän se suhde kaatuikin, en halua niin suurta vastuuta toisen aikuisen ihmisen elämästä, kuin mitä tämän miehen kanssa olisi pitänyt ottaa. Olihan se  muistaminen lahjoin, kortein ja kukkasin ihan  kivaa, koska tapahtui pitkän suhteen aikana, eikä vain alkuvaiheessa, mutta se oli pikemminkin semmoinen ekstra ja lisämauste, ei niinkään mitään mitä odottaisin tai kokisin välttämättömäksi.

Ovien availun historiallinen perspektiivi: Korsetit ja leveät hameet. Ennen naiset oikeasti tarvitsivat sitä oven avaajaa.

Ja sitten on kulttuurillinen perspektiivi: Esim. USAssa naiset oikeasti ovat kiinnostuneempia miehen tulotasosta ja kyvystä elättäjänä, kuin Euroopassa tai varsinkaan Suomessa, jossa naiset ovat taloudellisesti melko itsenäisiä. Ameriikan ihmemaassa naiset odottavat sitä ovien availua ja jopa sitä että mies kiertää auton toiselle puolelle avaamaan daamilleen autonoven.

Ylistämällä alistamista minun näkökulmastani, osaan avata oven itselleni, myös autonoven. Vanhuksille ja liikuntarajoitteisille - tai valtavan pönkkähameen omaaville - availlaan ovia, minulle ei tarvitse. Toisaalta arkielämässä kaupassa liikkuessa kun muutenkin olen menossa ovesta pidän sitä auki toisille. En kuitenkaan näe sitä millään lailla romanttisena eleenä, pelkästään avuliaana eleenä joka voi kohdistua keneen tahansa tuikituntemattomaankin.

Vaikea on siis minuun tehdä vaikutusta ovien availuilla tai lahjoilla ja varsinkin heti suhteen alkuvaiheessa - esim. ekoilla treffeillä - lähinnä kiusaantuisin mistä tahansa lahjasta/kukkasista tms. Eläinurokset luonnossa lahjovat naaraita, minä koen olevani hieman jo siitä kehittyneempi.  ;D Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että en halua lapsia enkä parisuhteessa ollessani halua asua yhdessä, vaan molemmilla tulee olla oma kämppä ja erillinen talous. Niinpä miehen kyky elättäjänä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tuosta pullistelusta tuli mieleen, että pari kertaa on tullut törmättyä sellaisen "ihan hienovaraiseen" auton esittelyyn. Ei mitenkään suoraan, mutta tällanen auto mulla on krhm krhm. Hmm.. joo..?  ::)  ;D

No juu, minä osaan takuulla olla saavuttamaton :D Kuiteski siinä ihan chillisti liki, mutta kun ei sitä saatana saa tajuamaan mitään, ostanpa sille kahvin :D Ja no juu, siinä vaiheessa saatan tajuta, mistä kenkä puristaa, mutta ei se juttu sitten mene sen kosijan kannalta kuitenkaan sen parempaan suuntaan, ja oon niinku en huomais mitään  ::) Kysyn vaan, että miksi ihmeessä sä mulle kahvin ostit?
Ainakin on härkiä ja leijonia näissä lahjojissa, mutta sitten on kyllä ihan kaksosiakin sun muuta, etten tiä,millain se ukkelin persoona si vaikuttaa. Oon tosiaan ajatellu, että se on ihan sisäsyntyistä kaikissa miehissä.

Ah niin, niin se olikin, arska oli jouskarissa.

Juu, auton esittely menee just pullistelukastiin :D

En minäkään tykkää sellaisista pinnallisista kosijoista joka pröystäilee rahoista ja autoista. Sitten kaupan päälle he vielä kehuvat kuinka hyviä tyyppejä ne on ja kuinka naiset tykkää  :buck2:
Tapasin juuri tällaisen miehen (englantilainen) ja hän olisi ajanut 100 km yhteen naisten alusvaate kauppaan ja ostanut mulle seksikkäitä alusvaatteita ilman että ollaan edes kertaakaan nähty, juteltu netin kautta vain. Tää menee jo niin överiksi että alkaa tämä  :leijona: nainenkin ällöttää.
Mutta sitten sellainen suloisuus astui elämääni, hemmetin vaikea ihmisenä mutta huomioi sillais sopivalla tavalla, pienissä asioissa ja hän on hemmotellut minut ihan miltein jo piloille  :smitten:

Mis meitin miehet?
Tulkaas kommentoimaan. Lahjotteko, ja milloin ja miksi ja millaista naista?

Mää voin olla sun mies. Joo en osaa vastata tähän mitään, kun ei oo ollu koskaan naista. Mää lähinnä pelkään naisia...mutta salaa tykkään niistä. Miks naista pitäis sen enempää lahjoa kuin miestäkään?

No ei miksikään minun mielestä. Mutta naiset ei tätä kuitenkaan harrasta, ainakaan yleensä ottain, ihan on miesten juttu.( Ehkä joku Tapolan Mervi juu...)
Ja väitän kyllä että jotkut naiset arvostaa tuommosia huomionosoituksia, ei se välttämättä olis kuolleena syntyny idea, minä en vaan henk.koht. ole kovin kiitollinen vastaanottaja :)

Tulee mieleen yks sankari joka hoki "kaikki mikä on mun on myös sun" ja toi jos sun mitäkin pyytämättä, koruista kauluspaitoihin, ja loukkaantui kun mää en sitten ajatellutkaan samoin, en omista tavaroistani enkä hänenkään. :uglystupid2:

Ei mutta minä ajattelen niin, että jos toinen (kumpi vain) hemmottelee toista, sen pitää ehdottomasti olla niin että hemmottelun kohde ei jää siitä johonkin tiettyyn kiitollisuudenvelkaan, joka pitäisi maksaa esim. huomiolla. Ja ei saa paistaa läpi semmonen "et sää musta tykkäis yhtään jos mää en tekis näin" minäparkailu.  :buck2: Otetaan ne kivat jutut ihan vaan kivoina juttuina ja siinä se.

Toi on niin hyvä veto Solnishkolta, että pakko on minunkin kommenttini laittaa.

Toka- tai kolmasluokkalaisena sain koulukaveriltani ikimuistoisen syntymäpäivälahjan ,,
tuli synttärikutsuilleni kädessään nippu kehäkukkia, kehäkukkien keskellä törrötti sitten se varsinainen
lahja ..... keltainen lyijykynä .. ja pojalla oli iloinen hymy .. korvasta korvaan ulottui !

Vähän isompana tyttöjä sain toisen ikimuistoisen lahjuksen .. nyt jouluksi .. kaksi levyä rusinasuklaata,
suoraan kioskin tiskiltä ostettuna. Luulin että yksi vain minulle, mutta ei,, sain molemmat ostetut levyt !!
Se oli minun lempparia silloin. Ja rakkaus myös <3 ..

Laitetaanpa vielä sellainen lahja jota en itse muista saaneeni, äiti on kertonut. Istuin rattaissa, olin siis ihan
pikkuipana. Naapurin vuotta vanhempi poika tuli ja antoi minulle märän pusun, samalla ilmoittaen menevänsä kanssani
naimisiin !! Kumpikin äiti oli paikalla. No, ei me sitten isona kuitenkaan menty naimisiin .. oiskoon ensirakkaus ruostunut.

Tällaisia kosiolahjoja miehenpuolilta .. kehäkukat ja kynä, kaksi rusinasuklaalevyä, yksi märkä pusu !!
Kaikkia arvostan suuresti  :skorpioni: :smitten:

 ;D
Mitä mää sanoin, ihan sisäsyntyistä :D

Juuri näin. Itse olen tottunut siihen että minua huomioidaan mutta minulle pelkkä kiitoskin riittää. Meillä on muutenkin ystäväpiirissä aina ollut sellai että viedään ja tuodaan jotain puolin jos toisin jos vietetään iltaa yhdessä. Ja ystäväpiirissa naiset ja miehet ovat aina huomioineet toisiaan. Olen jo niin tottunut tähän. Ymmärrän kyllä hyvin jos toinen vaivautuu jos menee liiallisuuksiin ja liian nopeasti. Raskaan sarjan lahjat asia erikseen, pienet jotka ei maksa kauheasti on ok. Itse tykkään sekä antaa että saada.

Kaikkein parastahan se on, oikea huomiointi :) Ihan pikkasia juttuja, teen niitä itse ja niitä saa myös, ja ovat yksi elämän parhaita juttuja, kunhan ovat aitoja.

Jep. Meikä tyttö ihan pehmona niihin, pieni katse, kosketus tai ele (puhun nyt mies/nainen astelemasta) .  :smitten:

Juu, mies nainen, mutta ihan ystävä ystävällekin. Elämäni pieniä suurimpia juttuja ovat olleet miehen tarjoama finnrexin kuppi ja ystävän tuoma iltapala sänkyyn, lohduttava katse, tukeva käsi jos meinaa horjahtaa, jokin pieni sana, joka kertoo että toinen on kiinnostunut, välittää. Jos joku hyvittelee, liehittelee tai yrittää laittaa minut jotenkin siihen kiitollisuuden velkaan, niin ei mene läpi.

Yrityselämässähän nää lahjat on tuikin tavallista ja kuuluu asiaan jotta asiakkuus säilyy mutta mietin että mistä tuo tunne tulee siitä että joku yrittää lahjoa? Miksi toisille tulee tällainen olo? Monissa kulttuurissahan tämä taitaa olla tavallista?

Hmmm. Mulla se on ainakin kiinni just tuosta aitoudesta, ja ihan oikeesti siitä, että se toinen ei takkuulla yritä mitään, kunhan huomaa.
Yrtysmaailmasta en tiedä mitään enkä tahdokaan tietää; mutta se nyt ainakin on semmosta teennäistä soopaa, mutta jotenkin sopiikin olla. Tosin, heti keksin yritysmaailmaankin vaihtoehtoja, jossa ei välttämättä olekaan.

No juuri siitä kulttuurista ja sen vaikutuksesta se tulee: Suomalaiseen kulttuuriin ei ainakaan nykyään kuulu se, että mies antaa koko ajan lahjoja ja kukkasia ja treffeilläkin on ihan tavallista että kumpikin maksaa omansa - varsinkin tapailun alkuvaiheessa.

Kulttuuriin tulee kasvaa/tottua pitkään, jotta sen käyttäytymistavat tuntuvat luonnollisilta, sen vuoksi suomalaisesta on aivan luonnollista oudoksua lahjojen antamista - ainakin ensitreffeillä tai ylenpalttisen paljon.

Ei suomalainen nainen välttämättä etsi miehestä elättäjää, koska naiset ovat täällä taloudellissti melko itsenäisiä ja sen vuoksi ehkä kulttuuriinkaan ei kuulu se, että mies ryhtyy heti kärkeen esittelemään taloudellisia resurssejaan lahjoja antamalla. Se, että jotkut naiset sitä ovat varsinkin nykyään ryhtyneet vaatimaan tosi paljon, johtunee yhdistelmästä liian paljon huonoa tositeeveetä (tai muuta tv-ohjelmaa) ja puuttuva ymmärrys kulttuurien välisistä eroista.