Astro Foorumi

Nämä kaksi sielua, toisensa kadottaneet ovat jälleen toisensa löytäneet, liekö kyseessä joskus ollut ystävä tai rakastettu, mutta kissa ei jätä epäselväksi, että HÄN se on :smitten:

http://www.stara.fi/2013/10/28/kissa-iski-silmansa-postimieheen/?fb_action_ids=661197973913252&fb_action_types=og.likes&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

Voihan viiksi sanon minä. Meille muutti kissanpentu elokuussa joka käyttäytyy aivan samalla lailla  :) . Olenkin ihmetellyt tässä sen saapumisesta asti, että lieko se kissa alkuunkaan. Kyseessä siis villinä syntynyt kissa joka kiinniottoa seuraavan päivänä jo kehräsi ja kiehnäsi kun näki minut... ja jos istut sohvalle on se välittömästi sylissä. Tai jos menet toiseen huoneeseen kissa seuraa perässä. työpäivän jälkeen tehdään tasan selväksi, että ikävä on ollut ja, että kuinka ihania me ihmiset sen mielestä olemme  :smitten:

Mä oon siinä käsityksessä, että ihmisen sielu ei oi syntyä eläimenä tai päinvastoin.. Kuitenkin kissa voi syntyä uudestaan kissana.. Se on hyvin yleistä, että edellisessä elämässä tai edellinen edesmennyt lemmikki syntyy uudestaan samaan perheeseen.. Siksi sitä monesti tietää heti mikä on se oma lemmikki niistä kaikista monista vaihtoehdoista.. Eläin varmasti tietää vielä selkeämmin.. Niinkuin videossa näkyi.. :)

Ei kai sillä ole mitään väliä, missä muodossa sielu on kuolemansa jälkeen :o Mikä ihmiselämän jälkeen eläimeksi inkarnoitumisen estäisi?

Siksi että tällä planeetalla vain ihmisten DNA:ssa on kahden fyysisen säikeen lisäksi 10 magneettista säiettä - niissä asuu se jumalan kipinä meissä, akaasiset arkistomme jne. (Jos siis tähän uskoo, minun intuitioni sanoo että näin on, mutta kukin taplatkoon tyylillään.)

Siitä on kyllä kanavoitu paljon tietoa, että lemmikki voi haluta inkarnoitua uudelleen saman ihmisen lemmikiksi. Minä olen nähnyt tämän ihan omin silmin: Hyvällä kaverillani oli kaksi kissaa, jotka olivat viehättävästi vastakkaisia luonteita, toinen luuli varmaan olevansa koira, oli tosi seurallinen ja avoin, toinen taas oli varmaan lukenut tyylikkään kissan oppaan ja lähinnä asettautui jonnekin sivummalle aina äärettömän elenganttiin asentoon oleilemaan. Noh, nämä kissat elivät tosi vanhoiksi, kuolivat 16 ja 18 vuotiaina noin vuoden välein. Parin vuoden suruajan jälkeen ystäväni eteen osui poikue kissoja jotka etsivät uutta kotia. Hän otti sieltä kaksi uroskissaa ja hitsit, ne ovat ihan samanlaiset luonteet kuin nuo kaksi aiempaa; toinen seurallinen/koiramainen ja toinen etäisen tyylikäs.  :o

Minun uskoni ei riitä siihen, että kaikkien elämien aikana meillä olisi joku.. Voimme hyvinkin joutua viettämään jonkun/jotkut elämämme yksin kulkien.  :'(