Astro Foorumi

Hassua huomata, kuinka eri ihmisten kanssa aktivoituu tietty "puoli" itsessään. Siis ihan ilman astrologiaakin ajatellen. Ihminen on aina erilainen eri ihmisten kanssa.

Niin, mielenkiintoista miettiä tuota astrologian kannalta, kuinka joku ihminen aktivoi itsessään eri merkit ja planeetat, mitkä ovat olleet ehkä ns. passiivisena muiden kanssa, tai jopa olleet piilossa itseltäänkin. Joskus hyviä tai sitten negatiivisia puolia.
On mielestäni hyvä kohdata kaikki puolet itsessään ja tiedostaa että sellaisiakin on olemassa.

Esimerkiksi, kun itse olen aurinko rapu, ja skorpioni -teemat vahvassa asemassa kartallani, huomaan että tietyt ihmiset käyttäytyvät seurassani hyvinkin intuitiivisella tavalla, ovat hyvinkin tosissaan, ja teemat ovat sellaisia niin vesielementtimäisiä... Puhutaan tunteista ja miltä tuntuu mikäkin ja kukakin, vaikka muuten ovatkin luonteeltaan hyvin hulvattomia ja ei-niin tosikkomaisia. Toiset taas suorastaan jäätyvät seurassani, kokevat uhkana ja ovat vähän liiankin tosissaan kanssani. Sitten mulla on kans tosi maapainotteista tavaraa kartalla, eli sit toistepäin, keskustelut ja asiat kääntyvät hyvinkin maallisiin asioihin, ja pureudutaan tekniikkoihin ja miten parantaa mitäkin tapaa, miten olla vielä käytännöllisempi, vaihdetaan neuvoja yms. Hyvin harvoin kukaan seurassani on sellainen "hulvaton", jotenkin ihmiset vakavoituu mun seurassani, etenkin töissä, nekin hulvattomat ihmiset ottaa jonkun signaalin musta, että nyt sitten painetaan duunia, eikä mitään tyhmää hölistä välissä, ja työ tehdään järjestelmällisesti ja kunnolla.
Tai sitten sellaiset yrittävät laittaa kapuloita mun rattaisiin, minkä koen hyökkäyksenä ja oon pahantuulinen niille.
Se on toisinaan tyhmää, koska, en nyt itsekään halua tai ole sisimmältäni niin vakava, se ehkä vaan ulospäin suuntautuu noin.
On taas harvoja ihmisiä, keihin tämä rapumaisuus ja plutoenergia ei aktivoidu ns. pahalla tavalla, vaan sillain että energia suunnataan hyvään, ja voi oikeesti heittäytyä ja pitää hauskaakin välillä.

Sitten taas itsestäni, että vesipainotteisten ihmisten kanssa, musta kuoriutuu joku ihmeen elämän pohdiskelija... kauheeta mikä puhetulva alkaa... kun normaalisti olen hyvinkin pidättyväinen, mutta vesielementti-ihmisten kanssa jotenkin laskeutuu muurit (mitä en halua, mutta ne vaan laskeutuu...) sit olen kamalan avoin kaikesta... jotenkin alkaa itteenikin häiritsemään oma avoimuus!  :tickedoff:
Ja toisinaan alan alitajuisesti hakemaan turvaa noista ihmisistä, hakemaan mielipiteitä ja jotain ihmeen varmistelua, ja siitä ei tule loppua, vaikka toinen antaisikin juuri niitä vastauksia mitä haluaisikin kuulla... eli loputon noidankehä. saan vihdoin varmuutta omille tunteilleni, mutta se loputon kysely ja varmistelu ei saa loppua. eli huono homma. enkä osaa vetää aina rajaa sille. Luulen että tuo on jotain rapu-piirrettä, mitä aistin toisessa (oli se sitten mikä tahansa planeetta toisella). Ja lopulta en osaa olla paikallani, tuntuu että joku sähikäinen jyllää, enkä saa sitä purettua pois näiden kanssa. Iskee tylsyys ja semmonen että mut olis laitettu kattilaan porisemaan kansi pääällä. Ehkä ne kokee taas mut tukahduttavana, tai että kuormitan niitä, joskus huomaan että olen aika jyräävä heidän seurassaan, mikä taas ärysttää itseäni, kun en halua olla sellainen, koska itsekin imen sellaisia ihmisiä itseeni, ketkä kuormittaa mua.

Sitten erittäin harvoin, minäkin heittäydyn ja pelleilen kaikella mahdollisella, enkä aina pohjusta tai varmista selustaani, on kun olen jousimiesten tai leijonien kanssa. Ne saa mussa sen irrottelumeinigin liikkeelle (varmaan aktivoimaan oman Jupiter-aurinko yhtymäni, tai jotain sinnepäin...) Sitten tavallan yrittää samalla pitää asiat "kontrollissa", ettei nyt ihan hulvattomaks pääse homma menemään, sit jos menee, niin kauhee morkkis, et herranjumala mihin sitä oikeen ryhtykään. Eli ne toimii ns. yllyttäjänä. Joskus toimii, joskus ei. Niiden kanssa koen itseni uhmakkaaksi.

Ja uutena mitä olen huomannut, on skorpionit. Ei ole hirveästi ollut aikaisempaa lähempää kontaktia, mutta olen nyt huomannut, että ne saa aktivoimaan mussa mun plutoonisen puoleni - hyvällä tavalla. Oon aina miettinyt tuota mun plutoonista puolta, jäänyt vähän hämäräksi, vaikkakin se on hyvin hallitseva kartallani. Skorpionien kanssa tämä suunntaton skorpioni-energia löysi vihdoinkin kanavan miten se purkautuu pois hyvällä tavalla. Ihan kuin olisi jonkun puhdistuksen kokenut. Myös skorpionien seurassa koen itseni erittäin itsevarmaksi, mitä tahansa teen. ja uskallan olla täysin oma itseni. Niiden seurassa lähtee hyrräämään kaikki syvät ja isot asiat mielessä ja saa mut jotenkin elinvoimaseks??  :buck2: Mutta tämä ei toimi skorpioni-nousuisten kanssa. Päinvastoin, ne saa mut ihan varpailleen.

Ilmanmerkkien kanssa koen usein itseni turvattomaks. Kaksos-vaikutteisten ihmisten kanssa puheesta ei tule loppua (itella venus kaksonen), ja se häiritsee koska sisäinen halu on, että älä paljasta ajatuksiasi! Älä puhu liikaa vaan keskity asiaan. Varsinkin töissä, en osaa keskittyä samaan aikaan puhumiseen ja työntekoon, joten suupaltit saa mut kiehuun raivosta, koska ei oo aina aikaa vain hölistä, vaan pitäis tehdä hommia. Mutta myös aktivoi ns. vaihtelevuuden, et osaa joskus vaihtaa suuntaa ja sopeutua nopeasti, ettei kaikki oo niin rutiininomaista, nousee halu kokeilla jotain uusia juttuja.
Ilmanmerkkien kanssa muutenkin on vähän kysymysmerkkiä, varmaan siksi, koska mun kartalta puuttuu ilmaa. Esim. Vaaka on ihan outo merkki mulle, en osaa samaistua mitenkään, ainoastaan päättämättömyyteen materiaalin ja rahan käyttöön, koska itellä Vaaka 2. huoneessa. Vaaka-ihmisten käytös on ihan hepreaa mulle, että ne ei aktivoi mun kartalla mitään, paitsi tuon 2. huoneen. Huomaan että en osaa päättää mihin kohdistan varallisuuteni ja elämänkapasiteettini, vaikka sitä olisi, varsinkin kun pluto siellä samassa myös pakottaa asioihin. Olen huomannut, että vaaka-painotteisten seurassa, he säikähtävät persoonaani, koska olen värikäs ja tunteikas, toisinaan myös äänekäs, jos on jokin tunnelataus tai raivopuuska meneillään, niin he menevät ihan lukkoon, toisinaan ärsyyntyvät, koska eivät ymmärrä sellaista tunteellisuutta ja äkkipikaisuutta.
Vesimies-painotteiset aktivoi mun 5. huoneen. Ihailen heidän älykkyyttään ja itsehillintää. Huomaan, että mulla aktivoituu tekemisissäni sellaiset ei-niin-tyypilliset ratkaisut ja menetelmät. Moni ei aina ymmärrä niitä, mutta ovat loppujen lopuksi olleet toimivia, mitä muut sitten vasta myöhemmin käyttävät. Mutta vesimies-painotteiset saavat mut taas toisinaan raivon partalle, oman ajatusmaailmani vastaisena ajattelemattomuutena, eli koen he välillä itsekkäinä, ja tunnetasolla muiden ihmisten kanssa oleminen on hyvin ilmavaa, mitä en taas minä ymmärrä, tunteikkaana ja herkkänä ihmisenä. Mutta vesimiehet aktivoivat mussa myös sellaista avaruutta, ja pidättelee mun luonnetta, että ei tarvi aina sukellella niin syviin vesiin. Tiimityöskentely vesimiehen kanssa on parhainta mitä olen kokenut.

Oinas-painotteisten ihmisten kanssa, mulla menee järki. Varmaan johtuu myös tuon oinas merkin puuttumisesta kartalta. ainoo on 8. huoneen kärki, eli kyllä tavallaan ymmärrän sitä äkkipikaisuutta ja minä-ensin-asennetta ja pientä kilpailuviettiä, mutta se oinas-energia on niin läpipuskevaa ja liian äkkipikaista, niin se saa mut turvattomaks, koska oma kartta painottaa härkämäisyyttä ja neitsyttä (mars-kuu ja nousu neitsyt), et ei nyt noin äkkiä, kun ei olla tarpeeks mietitty lähtökohtia ja asiahaarjoja. Mennään vähän liian lujaa, ja koen sen jotenkin typeryytenä ja ajattelemattomuutena. Mutta toisaalta se on hyvä, koska joskus mullakin tuo harkitsevuus ottaa liikaa valtaa, että kaikki asiat on jo mennyt ohi, kun mukamas on valmis. Jotenkin oinas-tyypit tekevät itseeni nähden, sellaisia nopeita liikkeitä, mihin ei ole edes tarvis, joten silloin ajattelen että hitto miten tyhmiä ihmisiä voi ollakaan. Tyyliin ostaa joku hemmetin nooan arkki valmiiks, kun kuulee uutisissa et hirmumyrksy lähestyy...

Toisten kautta oppii hyvin paljon itsestään, mutta ei saa olla sokee kaikelle, että kaikista peilaa jotain puolia, koska ei se aina niin mene. Joskus sokaistuu itse mukamas tuntemaan toisen ja toisen käyttäytymistavat, koska peilaa itteensä toiseen.
Kukaan ihminen ei ole samanlainen muiden kanssa. Sit jos joku ihminen on tuntenut jonkun jo pitkän aikaa ja huomaa tämän saman ihmisen käyttäytymisen erilaisuuden toisen kanssa olevankin erilaista kun mitä itsensä kanssa, niin toinen on ihan ymmällään...
Eli musta on ainakin kiva olla sellaisten kanssa, ketkä aktivoi itsessään ne hyvät puolet, eikä kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen väkisin, eikä kaikkia kertakaikkiaan pysty ymmärtään - Se on hyvä muistaa. Kaikkein hienointa, varsinkin parisuhteen kannalta on löytää se "klikki".  Tietyt planeetat aktivoituu seurassa mut mitkä sitten on ne tärkeimmät pilarit mitkä kantaa, vaikkei kaikki toimiskaan keskenään, niin varmaan menee sit sinne synastriakarttojen tulkintaan :) Tää oli vaan tämmönen ajatuspurkaus....

Oho, tulipas aika pitkä stoori...

Sen olen huomannut, että mies, joka on moninkertainen jouskari+marsoinas ja kuuleijona, nostaa musta esille tuota ainakin ennen helposti kaiken veden alle jäänyttä jousimiestä, mistä olen hyvin tyytyväinen.  :) Ihailen suuresti hänessä sitä sellaista vain käsittämättömän rauhallista, leppoista ja positiivissuuntautunutta itsevarmuuttaan. Hän vain luottaa itseensä, ja vaikka häntä olisi kohdeltu huonosti, niin ei silti ole katkeroitunut, vaan suhtautuu positiivisesti muihin ihmisiin. Mussa hän on selkeästi nostattanut energiaa toimia (siksikin, että hänen kanssaan hommat oikeasti hoituu eivätkä jää ilmaan), positiivisuutta ja itsenäisyyttä naisena. Ja näitä piirteitä tosiaan jousimiehenä tarvitsen, mutta niiden toteuttaminen on käynyt vaikeaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka laukaisevat mussa enemmän kalaa ja loputonta uhrautumismentaliteettia, joka myöhemmin muuttuu joksikin kaurismaiseksi synkkyydeksi ja negatiivisuudeksi.

Saa nähdä mitä tämä tuleva pikkuinen tulee minulle opettamaan, sillä hän on näillä näkymin syntymässä vesimieheksi, ja minulla aina ollut vaikeuksia ymmärtää tai olla samalla aaltopituudella vesimiesten kanssa. En ole oikein koskaan päässyt mukaan vesimiesten ajatuksenjuoksuun, se on jotenkin arvaamatonta ja sellaista, että olen helposti varpaillani tietämättä miten pitäisi olla. Loistava oppimistilaisuus tässä siis.  :)

Jos vesimiehet on niitä, joita on vaikea ymmärtää, niin sitten taas sellaiset aika ehdottomat ja mustavalkoisluonteiset ihmiset usein saavat mun olon epämukavaksi. Monesti skorpparipainotusta kyseessä, oinailla myös aika ehdottomia aina oikeassa olevia mielipiteitä, mutta oinaat taas jotenkin muuten ovat pohjimmiltaan positiivisia, jolloin on helpompi tulla toimeen. Aika monen oinaan kanssa tuunkin hyvin toimeen. Monet skorpparipainotteiset taas ovat tuohon kaupan päälle hirveän negatiivisia. Näiden ihmisten kanssa mun niin hirveästi tekisi mieli lähteä väittelemään, mutta tiedän vain kokemuksesta, ettei yksikään jo valmiiksi ehdoton ihminen koskaan luovu siitä ehdottomuudesta. Ja sitten kun yritän hillitä tätä tarvetta edes vähän näpäyttää jotakin (vaikka näpäyttämistä toisaalta välillä teenkin  ;), mullakin skorpparissa marsin ja pluton yhtymä), niin tuntuu että on parempi ettei edes olisi koko tyypin kanssa tekemisissä. Nää ihmiset siis laukaisee musta jotakin sotaisuutta ja ilkeyttä, jollaisissa tuntemuksissa taas en tykkäisi kauhean paljon oleilla. Toisaalta toisen ehdottomuus laukaisee mussa myös ehdottomuutta, helposti rupeaa positioimaan itsensä sinne toiseen suuntaan, vaikka oikeasti ymmärtääkin montaa eri näkökulmaa, mutta kun vain pitää jotenkin "näyttää" sille toiselle, että on muutakin elämässä. Tää kuitenkin on varmaankin sellainen, mikä helposti kenelle tahansa tapahtuu ristiriitatilanteissa, että jumahtaa sinne toiseen päähän ainoastaan.

Mikähän noissa vesmiehissä :vesimies:  ::)  on sitten niin outoa/ ihmeellistä. Eikö kalojakin :kalat: haukuta vaikka miksi..pettureiksi. ynm :-X
Eikö me kaikki ihmiset opeteta toisillemme jotakin. ::) merkistä riippumatta. sopiskohan sit kaksi OuToA  MeRkKiÄ..hyvin yhteen. ;) ::) :P :D :D       :smitten: :smitten:

Riittääkö se perusteeksi vesimiesten outoudelle, että minä tai joku muu ei ymmärrä? Ehkä minä ja se joku muu ollaan niitä outoja.  ;) ;D

Veskareitten kanssa en tosiaan tiedä mikä siinä on, monesti ollaan jossain tilanteessa ja kaikki on neutraalia, sitten yhtäkkiä veskari tekee tai sanoo jotakin mistä itse olen että hä? mitä tuo tarkoittaa? miksi se teki noin?, olen siis vain yksinkertaisesti pihalla. Minkään muun merkin kanssa ei ole ollut tällaista. Samoin jos olen jollain mystisellä tavalla onnistunut loukkaamaan jotakuta, enkä tiedä mitä olen tehnyt, niin kyseessä on yleensä vesimies. Eipä tää oikeastaan mitään muuta tarkoita, kuin että minä en tajua. Mukava jos tuo tuleva pikkuinen opettaisi mua tajuamaan paremmin.

Loukkaaminen...vois olla, että veskari ei sano tai näytä, että loukkaat; koska tunteita hei, Ja sitten - kun et tietenkään tiedä- teet sen viimeisen kerran, ja loukkaus tuntuu jo kipurajan yli, ja no siitä ei sitten enää ainakaan voi puhua, ja niksnaks se oli siinä, etkä saa koskaan tietää mikä oli syy?

Oisko outoo..vesikalamies. ;) ois uusmerkki. :uglystupid2: ??? ::) :P :2funny: :2funny:
Niinja.. Ave.. ONNEA  pienen tulevan miehen puolesta :angel: :smitten:

Hmm, toisinaan koen vesimiehet raivostuttavan tasaisen viileinä. He vaan ovat ja heistä ei koskaan tunnu irtoavan mitään todellista särmikästä purkausta. He ovat cooleja ja that's it!
Se ärsyttää toisinaan ja luulen, että ärsytys johtuu siitä, että oma laskusolmuni on vesimiehessä. Usein näiden vesimiesten aurinko yhtyy laskusolmuuni. Liekkö sitten että muistuttavat jostain vanhasta?

Vaakaihmiset (usein ihmiset joilla on vieläpä iso stellium vaa'assa) saattavat ärsyttää minua. Johtunee siitä, että itselläni on taas iso stellium oinaassa ja nämä ihmiset tuntuvat todellakin olevan kuin napit vastakkain kanssani jollain tavalla.

Kauriit sekä ärsyttää että rauhoittaa ja tunnen vetoa kaurisominaisuuksiin vaikka samalla hieman pidänkin heitä jäykkinä :D
Deskendanttini on kauriissa, joten vetoa on.

Mitähän sitä...
 :leijona: ihmiset  :tickedoff: :smitten: Raivostuttavan egoistisia maailmanvaltiaita suurella sydämellä.
 :kalat: ihmiset, oman päänsä sisälle pakenevia lillujia, joiden kanssa ei tajuta toisiamme enää sen jälkeen kun tulee yksikin ristiriita, ei saa selvitettyä. Mutta ellei ajauduta ristiriitaan, niin oikein miellyttäviä.
 :kauris: vetovoimaisia, ihastuttavan järkeviä ja raivostuttavan haastavia tunteellisesti.
 :skorpioni: viehättävät jollain tavalla, ovat ihanan ns. tukevia ihmisiä, oikeesti ihmisiä ihmiselle, mutta vinkkelit ristissä hyvin helposti, tosin skopun kanssa voi asiat vielä selvittääkin, kun skopu ei pelästy samoin kuin kala, vaan on kykyä ottaa vastaan ja sukeltaa syvemmälle; itseensäkin.
 :neitsyt: ehkäpä viehätyn siitä yksityiskohtaisuudesta, olkoonkin sitten käytännön tasolla tai ajatusmaailmassa, itselläni kumpikin kun kuitenkin on hyvin lavea. Märehtiminen ja etukäteen murehtiminen; sitä en kestä. Myöskin älyllisyys; upeita keskusteluja ja näkökulmia, se tietynlainen kekseliäisyys...mulla on visio, ja neitsyt osaa näpertää sen sitten ihan järjellisiin puitteisiinkin vielä.
 :kaksoset: ihanaa seuraa, iloa ja älyä, kauhistuttavan kepeitä ja kaksinaamaisia.
 :rapu: liian paljon tunnetta. Vähempikin riittää. Ja niitä ongelmia mitä siitä seuraa, kun ei niitä sitten kuitenkaan heitetä sen kissan kanssa pöydälle vaan vähän pikkasen matonkulman alta näkyvät vaan yleensä. Mutta lämpöisiä, ihan pullantuoksuisia kaikki tavallaan.
 :harka: Itsepäisyys on ihana haaste. Sensuellisuus ja kyky todella olla hellä. Tietynmoinen tarmokkuus. Mun härät ei oo ykskään olleet semmosia laiskanpuoleisia. Ja se kyky nautiskella!
  :jousimies: :oinas: ja  :vesimies: sielujen sympatiaa yleensä aina. Ymmärrystä. Semmosta jotenkin helppoa?
 :vaaka: Mitä tästä sanois? kaksi läheistä vaakaa...ehkä liian läheistä jotta voisin nähdä, mutta se, mitä niille tahtoisin ehkä sanoa, on: JUST DO IT! Mutta siis, vaaka miellyttää noin yleensä ottaen.

Ja no niin, mulla  :aurinko: :vesimies:  :kuu: :oinas:  :askendentti: :jousimies:  :keskitaivas:  :vaaka:
 :pluto: ja Saturnus MC;llä,  :uranus: :aspect_con: :jupiter: nousulla.
Paljon kalaa ja Neptunusta.
kakkoshuoneen painotus...saattaa sinällään muuten tämäkin selvittää näitä skorpioonejani, tajusin nyt vasta.

Kiitos unelmassa  :smitten: :smitten:

Kuuhilda, mikseipä voisi olla jotakin tuollaista. Mulle olisi hyvä kyllä oppia muistamaan se, että kaikki ihmiset eivät näytä tai kaikista ei näy tunteet ulospäin. Oon vähän liikaakin tottunut avoimuuteen ja sen sellaiseen.

Mä kerään selvästi jostain syystä Kaksosia ympärilleni (olen siis moninkertainen skorpioni.) Ei kai siinä ole kuin että merkkien erilaisuudesta huolimatta on sitten jotain samaa; yleinen uteliaisuus, ja ettei kaihdeta haasteellisia kysymyksia ja asioita jotka muut lakaisisivat maton alle. Kaksosten avoimuudessa on jotain raikasta, kun eivät kuitenkaan ole sellaisia möläyttelijöitä kuin esim. jouskarit.

vesimiehet vetää  hiljaseks. taisin joskus jonkun topicin siitä tehdäkin...
ehkäpä se on se, et tunteet ei näy sit millään minkä perusteella vois jotain johtopäätöksiä tehdä toisesta.
toisaalta se on ihan hyvä piirre, olla riippumaton ja toiset ei saa otetta. hyvässä eikä pahassa...keiden kohdalla se nyt
mitenkin asettuu... monet merkithän just haluaa responsee tunteilleen ja niiden johtamiin tekemisiin, ja voi vetää toisen aika umpisolmuun, jos ei saakaan samaa takas.

jouskarit kyllä osaa olla lörppäsuita, ainakin mulle, ihan väärässä paikassa, väärään aikaan, mikä entistä enemmän aktivoi: en kerro, paljasta itestäni mitään -juttua. tai ainakaan semmosia mitä pidän piilossa.

niin kysymys kuuluu, onko turhaa sanoa, että toinen muuttuu parisuhteen aikana, tai vaikkapa tiiviin ystävyyssuhteen aikana? onko se outoa, että toiset näkee kun toinen muuttuu, ja on ihan kummissaan toisesta, että on ihan erilainen kuin ennen? onks se hyvä asia?

jos toiset säikähtää tätä, ja on hädissään sanomassa, että nyt kuules, oot ihan väärillä linjoilla, että et ole enää oma ittes.
säikähtääkö ne vaan sitä, että toinen aktivoi toisessa just jonkun osa-alueen, mikä on ollut vähän passiivisena, koska ei ole ollut, tai tullut vastaan henkilöä kuka sen aktivois?
pitääkö uskoo muita, jos toiset on hädissään sanomassa että nyt olet manipuloitu ja ihan väärillä suunnilla. "ei oo sun tapaistas".
mitä tarkotetaan sillä, jos toiset sanoo, että ei ole "oma itsensä", jos tapaa uuden ihmisen?
onko se joustamattomuutta, vai sitä että toiset vaan aktivoi jotain osa-aluetta itsessään eri ihmisten kanssa?
säikähtääkö ne sitä, että ihminen on erilainen, mihin ei oo aikasemmin tottunut, luulee että nyt ihminen on hukannut itsensä...
pitäis vaan seuloo niistä se oma ittensä, ettei toinen aktivoi liikaa...

mut se on varma fakta, että kaikki käyttäytyy erilailla toistensa kanssa, ja riippuen läheisyydestä ja kartasta, mitkä osa-alueet aktivoituu, niin ne vaan aktivoituu. mun mielestä kukaan ei voi olla samanlainen kaikkien kanssa, tai voi, jos on aina samoja osa-alueita. joskus sitä itsekin yllättyy, miten joku toinen saa itsessä aikaiseks jotain, mitä ei ole edes ikinä havainnut itsestään.

ehkä kiinteillä merkeillä on vaikeuksia tuohon toiseen sopeutumiseen - ja myös itseensä. ettei kaikki meekkään aina yhtä nuottia.


muoks: kiinteet merkit vs. muuttuvat - kartalla. ehkä kiinteet, kun kiintyy ja kiinnittyy pysyvyyteen ja hakee jatkuvuutta, häkeltyy jos toinen muuttaa suuntaa, koska on tottunu siihen että toinen on pysyvä.

mut mitenkäs jos on kartalla paljon muuttuvia elementtejä, enempi kun kiinteitä, jotka kohtaakin sellasen keness on kiinteitä elementtejä, ja yhtäkkiä muuttuukin jossain asioissa kiinteeks, niin muut on ihan ihmeissään et "mikset sä enää oo extepmore", miks sä yhtäkkiä oot niin "jääräpää" asioissa?

tilanteet muuttuu, ja niihin ei voi vaikuttaa. ainoo mihin voi vaikuttaa, on se että osaa itsestään ja toisesta löytää sen keskitien.  :idiot2:

Vaikea kysymys. Olen itse vahvasti muuttuvaa laatua ja kameleonttimainen nousukala, jolloin ei edes ole mitään yhtä tiettyä minua. Kaikki ovat ihan yhtä aitoja. Jostain syystä "monet kasvot" yms. liitetään epäluotettavuuteen, ja ehkä joltain kantilta se voi olla sitä. Mutta miten voi vaatia ihmistä olemaan staattisen samanlainen ja pysyvä joka hetkessä? Eikö se ole mahdotonta? Selkäranka, vastuuntunto ja luotettavuus kuitenkin mielestäni ovat eri asioita kuin mukautuva persoonallisuus.

Suhde muuttaa aina jonkin verran, se kai pätee ihan jokaiseen. Ehkä mikään suhde ei edes voisi toimia, ellei siinä mukauduttaisi jollain tapaa yhteensopiviksi.

Mietin tuota mitä sinikiviuhko kirjoitti ystävänsä neuvosta. Siinä on asioita, jotka pitävät paikkansa, varsinkin nuorena voi unohtaa itselle oikeasti tärkeät asiat ja muuttua liikaa toista miellyttääkseen. Samalla alkaa itsekin ihan tosissaan uskomaan, että haluaakin jotan muuta, vaikka herättyään taas huomaa, ettei oikeasti haluakaan. Toisaalta ihminen muuttuu aina ja milloin voi sanoa, että se muutos on negatiivista? Ehkä suhde voi muuttaa ihmistä myös siihen ns. oikeampaan suuntaan, tai että se vain on elämän virtaa. Eihän tätä voi kukaan muu tietää kuin henkilö itse. On helppo omien kokemusten perusteella neuvoa muita ja ajatella, että toinen elää samantyyppistä tilannetta kuin itse joskus eli, ja aika usein näin onkin, monet peruskuviot vain toistuvat ihmiselämässä. Mutta silti, ehkä jollekin toiselle voikin olla ihan ok mennä siihen suuntaan, vaikka se ei itselle ollut? Ei mikään reitti lopulta ole toista arvokkaampi tai oikeampi, jokaisessa oppii aina jotakin jossain vaiheessa ja elää jonkinlaisen elämänpolun.

Ihmisluonteeseen kuuluu, että jollain tapaa tykkää pitää tuttavansa sellaisina kuin on tottunut heidät ajattelemaan. Suuri muutos toisessa ihmisessä muuttaa myös sitä omaa maailmankuvaa.

Ai en miettinyt sua, vaan tuota kun jos kaverit antaa neuvoja. Kokemusten jakaminenhan on hyvä juttu. O0

Ooo, toinen vesimies ja kuu oinas...wau.
Siis se tapa ajatella ja olla. Oikein jukolauta pitkään kuuntelin tosissani toisen puheita, ja arvostin sitä vinkkeliä mistä hän puhui, joutumatta muuta kuin nyökkäilemään ja kysymään tarkentavia kysymyksiä.

Mullakin nousu neitsyt tuo sitä kameleonttimaisuutta ihmisten kesken, on helppo sulautua toisiin. Ongelma tulee (jos tulee), sellasten kanssa, ketkä ajattelee että se on se koko totuus, että sulaudun oitis yhden ihmisen persoonaan ja tekemisiin. Jos  puhutaan sellaisesta, kun ei ole vielä ehtinyt tutustua paremmin ihmiseen, että mitä muuta sieltä löytyy. Sitten kun aikaa menee enemmän, alkaa tuleen sitä luonnetta esiin, niin toinen on ihan hämillään, että miksi olen muuttunut ja mikä muhun on mennyt.

sinikiviuhko kirjoitti hyvin, että siinä kohtaa kun oma identiteetti alkaa mennä toisen ihmisen mukaiseksi, niin siinä pitäisi mennä raja.
Eihän nyt kukaan halua kadottaa minuuttaan? unohtaa itseään?

Kun taas Ave^^ kirjoitti, että "Ehkä suhde voi muuttaa ihmistä myös siihen ns. oikeampaan suuntaan, tai että se vain on elämän virtaa. Eihän tätä voi kukaan muu tietää kuin henkilö itse. On helppo omien kokemusten perusteella neuvoa muita ja ajatella, että toinen elää samantyyppistä tilannetta kuin itse joskus eli, ja aika usein näin onkin, monet peruskuviot vain toistuvat ihmiselämässä."

Mulla on alttius miellyttämishaluun, joskus ajauduin suhteeseen, jossa mukauduin liikaa toisen elämään. Kun ei ollut kertynyt vielä tarpeeksi kokemusta suhteista. Jossain vaiheessa havahduin siihen itse, että en mä ole tällainen miksi mua on muovattu. Tai lähinnä että muovattu sellaisiin, mikä oli vastoin omia arvoja. Kyllähän sitten eron jälkeen monet tulivat sanomaan että "me huomattiin, kun susta alkoi tulla ihan erilainen", ei se mitään haitannut, tottakai musta tuli erilainen, kyllähän se suhteeseen kuuluu just, että jollain tavalla tullaan vastaan toista ja ajatusmaailma saattaa muuttua paljonkin, pitää vaan itse määritellä se raja. Tottahan se on, että ihminen voi kasvaa toisen rinnalla, ns. parempaan suuntaan, mutta jos toisella on väärentyneet kuvitelmat toisesta ja niistä lähtökohdista aletaan toista muovaamaan, niin silloin mennään metsään. Ihminen nyt kuitenkin itsensä tuntee loppujen lopuksi parhaiten.
Mä en kyseenalaista toista niin kauan, kun itsestä tuntuu mukavalle. Heti jos alkaa hälytyskellot soimaan ja alkaa lipua ote itsestään, niin siinä menee raja.
Toisten on helppo ulkopuolisena kommentoida jos läheinen muuttuu suhteen myötä, koska tietenkin ovat tottuneet siihen tiettyyn samaan persoonaan, ainahan muutoksia kavahdetaan, mutta se ei aina päde, että mennään negatiiviseen suuntaan, joskus toiset voivat olla oikeassakin, mutta ei nyt tarvitse aina toisia kuunnella sen perusteella että olettamus on, että jos muutoksia tapahtuu, tulee automaattisesti tapahtumaan jotain itselle negatiivista mukautumista. Siitä pitäisi itse pitää huolen.