Astro Foorumi

Siis tietenkin, jos on kyse ihmisestä joka on jo tehnyt jotain epäluottamusta herättävää, se on selvä.
Mutta jos henkilö ei ole varsinaisesti tehnyt mitään sellaista mikä oikeuttaisi moiset ajatukset hänestä, niin mikä hänen käytöksessään, puheissaan, olemuksessaan, yms. saa sen aikaan että vaikuttaa epäilyttävältä?
Kysyn, koska minä ilmeisesti aiheutan tälläistä epäluuloa ihmisissä, ja se on hyvin hämmentävää :/
Ystävät epäilevät että pelailen jotain heidän miestensä kanssa, ja joku on epäillyt että olen varastanut hänen lompakkonsa!
Minulle ihan  :o Mutta jostain tämmöinen tulee.
Ok, jätän esim. aika paljon kertomatta omia mielipiteitäni, pidän ne omana tietonani, koska useinkaan ihmiset eivät ymmärtäisi, ja olen ihan suoraan sanonutkin, että joo, kyllä mulla on oma mielipide tästäkin asiasta, mutta en minä sitä kellekään tuputa.
Tai en puhu omista asioistani ja ongelmistani, sysään ne sivuun ja keskityn johonkin hauskempaan ystävieni seurassa...tämänkin olen sanonut.
Tai sitten vaihdan vaatteita ja olemusta vähän niin kuin sopiakseni paremmin johonkin seuraan tai ilmapiiriin...tämänkin olen avoimesti sanonut...
Eli nyt kyllä tässä kirjoittaessani herää ajatus, että onko se sitten tuo avoimuus, ns. pohjan näyttäminen, se, mikä onkin syypää tähän?
Äääh. En tiedä, mutta hämmentävää.
Yksi tietenkin, adhd ihmisenä mulla varmaan ihan oikeasti on vaikeutta näyttää itse ja lukea toisten ilmeitä ja eleitä.
Taikka sitten, onko kyse siitä, etten itse luotakaan näihin ihmisiin ja sitten se peilautuu tällätavalla?  :idiot2:

JA toisaalta taas, samaan aikaan, herätän ventovieraissakin ihmisissä yllätävää purkautumis ja uskoutumishalua, ja he saattavat ns. oksentaa jonkin elämäntuskansa minulle tuosta noin vain, itsekin sitä ihmetellen, että no oho, mtes mää nyt tolleen purkauduin?
Se taas jotenkin varmaan johtuu siitä, että hyväksyn joka ikisen ihmisen sellaisena kuin hän on tuomitsematta tai sen enempää ihmettelemättä, ja jotenkin toiset aistivat sen. En tiedä, mutta hämmentävää.

En ole tiennytkään, että ilmeiden ja eleiden tulkintavaikeudet liittyvät adhd:iin, mutta meillä aspergereilla
on kuulemma taas taipumusta ylitulkita ilmeitä ja eleitä. Ilmeisesti tulkinta menee jonkin "mutkan" kautta
ja siellä vääristyy, kuten vitsien hiffaaminen (menee mutkan kautta?), josta tod. näk. johtuu se, että tajuamme  vitsit usein viimeisenä jengistä...

 ;D

Mä en tiedä, liittyykö se varsinaisesti "puhtaasti" adhd;hen, mutta monella tälläistä vaikeutta tuntuu kuitenkin jotenkin liitännäisenä olevan.

Mää kyllä tajuan vitsit jo ennenkö ne on edes kerrottu :P
Ja no niin, en aina naura just sille, mille siinä pitäs ehkä nauraa  ::)

Anteeksi, täysikuuhenkilö?

Hm... Kohtaan usein tuollaista käytöstä. Ihan ventovieras ihminen saattaa vilkaista minuun ja näen heti, että hän on tehnyt minusta johtopäätöksensä, vaikka en ole suutani ehtinyt avata (=tuohon ei ole luottamista). Toisaalta koen usein myös tuota, että puolituntemattomat avautuvat ja joudun jonkinmoiseksi terapeutiksi.  :o

En tiedä, onko syynä jokin ulkonäössä tai pukeutumisessa (käytän muutakin kuin mustaa ja sinistä). Vai tietty "epäsuomalaisuus" olemuksessa ja käytöksessä. Käyttäydyn yleensä aika vilkkaasti, rupattelen niitä näitä, yritän siten tehdä kanssaihmisten olon mukavaksi ja rennoksi. Joskus olen miettinyt, vaikuttaisinko luotettavammalta, jos pitäisin vain suuni kiinni ja olisin tympeä, ja viis veisaisin muiden mukavuudesta tai yleisen tunnelman kireydestä (jota koetan usein chat talkillani keventää).

Mieti, olisiko tässä jotain? Poikkeaako käytöksesi muista, oletko muita "iloisempi"? Pelkään pahoin, että tämä on se, mikä herättää epäluuloa.... Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin! ???

Ps. Olen tietoisesti opetellut olemaan välittämättä tällaisesta epäluulon herättämisestä. Osaan jo ajatella, että on aivan sama mitä joku tuntematon minusta ajattelee. Aivan taivahan sama. Me emme voi mitään toistemme ajatuksille emmekä sille, että ihmiset juoruilevat. Joten ei sellaisen miettimiseen kannata haaskata energiaa. Kuten ei kannata haaskata aikaa sellaisiin ihmisiinkään, joista se epäluottamus paistaa kilometrien päähän. Ei heitä tarvitse miellyttää.  >:(

Kysymyksesi on kuitenkin hyvä.  :smitten: Nuorempana märehdin paljonkin tätä juttua... :idiot2:

Noh, niin, epäsuomalaisen eloisa, kyllä. Jotta jos se todella on eloisuus ja iloisuus, niin voi Suomalaiset sentään  :buck2:  :o

Ei minua liikuta mitä ventovieraat tuumii, mutta kun kyseessä on henkilö, jota olen pitänyt läheisenä ystävänäni, niin se pistää jo miettimään.
Ainakin, että ketä minä nyt sitten pidänkään ystävänäni?

Paha auktoriteettiongelma minulla on myös. Ollut aina. Tai...se ongelma ei ole minulla, vaan niillä auktoriteeteilla. Jotenkin ärsytän heitä tietämättäni niin, että ilmeisesti kokevat sen korkeamman pallinsa jalkojen tutisevan, ja hirvittävän usein heiltä tulee reaktio, jossa jollain lailla lyövät sitten ns. vyön alle, yleensä varmasti itsekään sitä tiedostamatta  :idiot2:

Ehkä ihmisillä herää toi epäluottamus ihan siitä syystä että ei saa sinusta selvää tai ei kykene "lokeroimaan" sinua mihinkään Kuuhilda. Jos on luonteelta arvaamaton niin tuolloin minulle ainakin herää epäluottamus.

Ahaa.
Nyt on pakko laittaa tuon aiemman Neptunalian viestin luettuani, että tarkoititko sinä kenties tätä ketjua?  :idiot2:
Minun tarkoitukseni ei ainakaan ollut ignoorata ketään, minusta viesti oli oikeinkin kiinnostava..en oikeasti tiedä, mitä tarkoitetaan täysikuuihmisillä, joten halusin tietää mistä puhutaan ennenkö vastaan loppuunkaan viestiin.
Olen pahoillani jos onnistuin olemaan jotenkin pöllö.
Mutta tietysti jos asia on niin kuin tuolla ylempänä kerroit, niin sitä sitten herkistyykin huomaamaan sen henkisiä juttuja, vaikkei siitä aina olisikaan kyse.

Ja niin, jos on lokeroimaton, outo, ei ole tarttumapintaa, niin kai se on epäilyttävää sitten...ei osaa käsitellä, ei voi ymmärtää?
Mitä Avicii tarkemmin tarkoitat arvaamattomalla luonteella?
Minä kyllä olen sitä mielestäni, mutta, arvaamattomuus taas on asia, jolla voidaan tarkoittaa niin montaa asiaa....

Ihmisen energiat antavat hyvää viitettä siitä, kannattaako tällais(ia)ta päästää silmistään hetkeksikään. Fyysiset ominaisuudet tuleva toisena, mutta niitä on vaikeampi määritellä.

Oikeampi kysymys on: Millaiset ihmiset luulevat toisia epäluotettaviksi?

Itse epäluotettavat ihmiset epäilevät kaikkein useimmin muita epäluotettaviksi. Sanoohan jo vanha sananlasku, että 'varas on se joka huutaa ottakaa varas kiinni.'  ;D

Vain ihminen joka itse on taipuvainen vehtaamaan toisten ihmisten puolisoiden kanssa epäilee toisia sellaisesta. Vain potentiaalinen lompakkovaras epäilee toisia sellaisiksi.

Voit siis olla täysin piittaamatta näistä ihmisistä: Heidän epäilynsä kertovat heistä itsestään paljon enemmän kuin sinusta.

(Poikkeus: Dementian alkuvaiheessa kun ihminen itse kadottelee tavaroitaan, aivot pyrkivät etsimään loogisia selityksiä tavaroiden katoamisille, jolloin sairastunut epäilee vähän väliä että häneltä on varastettu jotakin, kun tosiasiassa hän ei vain itse muista mihin on tavaransa laittanut. Toinen poikkeus: Erittäin paljon huijatuksi/petetyksi tullut voi kehittää asiaa kohtaan lievän paranoian, jonka takia hän sitten suhtautuu toisiin ihmisiin epäluuloisesti. Tämä ongelma poistuu vain käsittelemällä ne ikävät tunteet mitä kokemukset ovat aiheuttaneet - tällainen vanhoihin kokemuksiin liittyvä jatkuva epäily on nimittäin osoitus siitä että asia ja siihen liittyvät kipeät tunteet ovat edelleen käsittelemättä.)

Tuo, Ekle, mitä kirjoitat, on minun lähtöajatukseni. Juuri noin minäkin ajattelen.
Sanoinkin tälle ihmiselle, joka minua varkaaksi epäili, että kuule, sinä olet tainnut kohdata niin paljon paskanpuhujia ja kaksinaamaisia epäluotettavia rötöstelijöitä, että epäilet kaikkien ihmisten elämässäsi olevan samanlaisia :( Ja hän todella on kohdannut sellaisia ihmisiä elämässään paljon. Ja ystävättäret, jotka epäilevät minun vehtaavan miestensä kanssa...siellä on toisella hirmuisen huonoa itsetuntoa taustalla, ja toisella mies, joka todella vehtailee kaikenlaisten naisten kanssa.
Mutta, on äärimmäisen terveellistä keikauttaa asiat päälaelleen ja katsella niitä peilistä vähän toisinpäinkin joskus. Näitä epäluotettavuuden osoituksia kun on viimeaikoina minun kohdalleni sattunut melko lailla, niin lähdinpä sitten pohtimaan, että miksi minä, mikä minussa? Minä en mielestäni tehnyt mitään, mutta onko minussa sitten jotakin, joka saa minut sitlä vaikuttamaan?
Ja ihan ilmiönäkin tälläinen pohdituttaa, ja on mielenkiintoista ajatella tätä vähän joka kantilta.

Ehkä universumi vain halusi kiinnittää huomiosi tähän ilmiöön, siihen että se mitä ihmiset sinusta ajattelevat ei kerro sinusta paljoa, mutta kertoo heistä paljonkin aina välillä?  :)  Samalla tavoin voi sitten pohtia omia vaikutelmiaan muista ihmisistä, osa niistä on varmaan ihan oikeita vaikutelmia (intuitio, ruumiinkieli jne.), mutta osa voi kertoa enemmän meistä itsestämme.

Miksi se kaverisi jonka mies vehtaa muiden kanssa ei vahdi tätä miestään mieluummin tai jätä tätä?  Tätä voisi hyvin hänelle ehdottaa. Syyttömiä kaikki maailman naiset ovat siihen että a) hän ei jätä moista miestä ja b) mies vehtaa.  Näille miesten kanssa vehtaamisesta epäilijöille voisi myös sanoa suoraan mitä he tekevät ja mistä se johtuu.

MIten se muuten reagoi se kaverisi, jolle sanoit siitä rötösteliöistä johtuvasta epäluulosta? Usein ihmiset eivät pysty ollenkaan ottamaan tuota infoa vastaan, elleivät ole omassa prosessissaan siinä vaiheessa että asioiden käsittely on ajankohtaista.

Jep.
Ehkä todella, se että tätä asiaa nyt pyörittelen, taitaa olla hyvinkin tarkoituksen mukaista, ja ehkä loppusilausta sen työstämiselle, että minun ei todellakaan tarvitse välittää siitä mitä muut minusta ajattelevat, koska hehän tietenkin ajattelevat.
Ja myös taas tuollatavalla kääntäenverrannollisesti, se, mitä minä ajattelen muista ihmisistä, mistä se tuleekaan?

Ah, se on tälläinen klassinen kuvio, mies on naimisissa, mutta pitkään ollut sivusuhteessa tämän ystäväni kanssa, eikä jätä vaimoaan, vaikka niin vannoo :D Ja ystäväni ei tietenkään ole ihan ainoa syrjähyppy.
Ja on sanottu suoraan, ja asiasta keskusteltu, mutta afrodite itse ei taida oikein vielä olla valmis..kärsiköön sitten, ei siinä oikein mitään voi.

Hän myönsi, että niin tosiaan taitaa olla, ja oli hiljaa. Otti kommenttini myötätuntona, mitä se olikin. Anteeksi pyyntöä en saanut, ainakaan suoraa, mutta, eihän se minulle mitään tee.

Jos kaveri myöntää kommenttiisi 'näin taitaa olla' hän saattaa olla lähellä sitä että aika on kypsä asioiden käsittelyyn. Saatoit olla siis arvokas viestintuoja hänelle tässä. Eli vaikka anteeksipyyntöä ei tullut, voit olla hyvällä mielellä siitä että olit ehkä auttamassa häntä omalla polullaan.

Naimisissa oleva mies:
Jos mies pettää vaimoaan tämän kaverisi (ja muidenkin) kanssa, niin millä logiikalla hän olisi tälle kaverillesikaan uskollinen?  :o

Tätäkin voisit kaveriltasi kysyä, se joka pettää kerran voi hyvin pettää uudelleen, ehkä tämän oivaltaminen voisi auttaa kaveriasi eteenpäin.

Jos Kuuhilda epäilet, että pärstäkertoimesi on jo yksistään epäilyksiä herättävä, niin voisit kokeilla filmata itseäsi. Siis ihan kirjaimellisesti videokamera päälle tai iso läjä kuvia itselaukaisijalla. Tai jos joku läheinen haluaa kuvata sinua, niin pyydä räpsimään reilusti kuvia. Silloin on helpompi nähdä itsensä muiden silmin ja itse asiassa kuvat voivat olla paljastavia muutenkin.

Ihan hyvä että jaksaa funtsia näitä asioita eikä liian helposti tehdä omia johtopäätöksiä mutta kannattaa myös luottaa niihin omiin vaistoihin ja omaan kykyyn arvioida ihmisiä oikein. Koska on todellakin myös niitä ihmisiä kehen ei voi eikä kannatta luottaa olkoon syy nyt mikä vain mutta osaa erotella näitä, nyt toi vain herättää minussa erilaisia tunteita myös niistä varoittavista vaistoista.

Totta, Avicii, mutta jos tilanne on aloittajan tilanne, eli se että muut epäilevät itseä jostain mitä ei taatusti tee, niin sitten on ongelma kyllä siellä epäilijän puolella.

Vaistoihin kannattaa kyllä useimmiten luottaa, esimerkiksi ruumiinkielen pikkuruisia signaaleja ei tietoinen mieli osaa tulkita kovinkaan helposti ilman eri harjoittelua, mutta alitajunnalta se sujuu suit sait. Alitajunta tarjoilee sitten johtopäätökset nimenomaan vaistomaisina tuntemuksina.

Onhan se mielenkiintoista pohtia ihan sitäkin, mikä omassa persoonassa on sellaista, mikä saa useamman ihmisen tulkitsemaan/heijastamaan samoja asioita. Siihen kun voi liittyä niin paljon kaikenlaista, esimerkiksi jotakin kulttuuristakin, eli tietynlaisen käyttäytymistavan voidaan kulttuurisesti tulkita tarkoittavan epäluotettavuutta.

Ylipäänsä on hyvin mielenkiintoista, mistä olemus syntyy. Usein useampi ihminen kun kuitenkin tulkitsee sen olemuksen samanlaisesti tai -tyyppisesti ennen kuin edes tuntee koko ihmistä.

Kuuhildan tarkempi selvitys siitä, millaisia ongelmia näillä hänen epäilijä-kavereillaan on, osoitti kuitenkin että heidän epäilynsä kertoi enemmän heistä, kuin Kuuhildasta. Kaikki oli heidän omista ongelmistaan/käsittelemättömistä asioistaan peräisin.

MInut tulkitaan usein (virheellisesti) rekkakuskilesboksi koska en ole ylikiltti, en nöyristele yhtään kenellekään, sanon suoraan mitä tarkoitan ja tuotan vielä alfan ruumiinkieltä. Kaikki asioita jotka eivät ole oikein naisellisiksi miellettyjä kulttuurissamme. Useampi ihminen on näin minusta tulkinnut, mutta se on ollut virheelinen tulkinta ja vika on kulttuurissamme, tai pikemminkin siinä että nämä tulkitsijat ovat sisäistäneet kulttuurimme käsityksen siitä, millainen käytös on naisellista/naiselle sopivaa.

Se että useampi ihminen tekee saman virheellisen tulkinnan, ei tee siitä virheellisestä tulkinnasta oikeaa. Ei myöskään perusteettoman epäluulon osalta.

Ei sillä sinänsä ole merkitystä onko se tulkinta oikea vai väärä, jos niitä jostain syystä kasautuu omalle kohdalle. Ei kannata lähteä itseään syyllistämään tietenkään tai muiden kautta määrittelemään, mutta asioita on mielenkiintoista pohtia.

No en siis tässä yhteydessä tarkoittanut Kuuhildaa vaan mietin että ei anna kannata analysoida kaiken ihan liian perusteellisesti vaikkakin niitä onkin mukavaa pohtia. Ihan lähinnä ajattelin muita lukijoita ettei ala sekoittamaan vaistomaiset reaktiot liialliseen analyysiin koska joskus ne vaistot nimittäin voivat olla oikeassa.

Hyvä Avicii kun sanoit, koska kävi itselläkin mielessä mainita ihan samasta.
Että juu, liiallinen analysointi ja asioiden vatkulointi, se ei välttämättä ole kannattavaa joka tilanteessa. Ja siis ehkä juuri ajattelin semmosia ihmisiä, joilla muutenkin on liiallista taipumusta ajatella olevansa jotenkin syypäitä kaikkeen ja etsiä vikoja itsestään selittääkseen sillä asioita.
Jotta vatkuloinnista olisi mitään etua, niin tarttis pystyä olemaan objektiivinen tilanteisiin ja itteensä nähden.
Että puhun siis vain omasta perspektiivistäni, en kirjoittele mitään yleisiä selfhelppejä tässä.

Kyl vain, kaikella on tarkoituksensa, ja hyvin voi olla, että minut oli nakitettu tähän hommaan tämän kaverin kohdalla; tökkäsemään oikeaan suuntaan.

Ja Afroditelle ei ehkä kannata sanoa mitään :D Juuri tänään kertoi, että mies oli kuulemma vihdoinkin puhunut vaimonsa kanssa erosta ja siitä, mitä on oikeasti puuhaillut tässä jonkun aikaa...siitä on monta kuukautta, kun Afrodite sanoi samaa ensimmäisen kerran :D Sanoin vain, että kato nyt ittees!
Jos ystävä on joskus valmis tekemään jotakin asialle oikeasti, niin sitten on aika tökkiä eteenpäin, mutta tässä vaiheessa se on ihan sama kun menis halkoliiteriin pitämään koivuklapeille oppitunteja sielun vaelluksesta  :buck2:

Se helpottaa jos jaksaa vain pitää jalat sopivasti maassa.

Tulipa Kuuhilda mieleen itsestäni pari sellaista piirettä jotta olen jaksanut hämmästellä vuosien saatossa. Ensimmäinen on se että aika monella tuntuu olevan kova tarve osoittaa paremmuutensa ja kilpailla kanssani, etenkin miehet. (Enkä tietoisesti itse pyri tähän, päinvastoin)
Toinen on se että koulukiusaamisen kautta ja muutenkin niin ikään kun minun otsassa olisi lukenut "saa kiusata ja häpäistä", näitä olen jaksanut hämmästellä.
Mutta ehkä minussa on vain jotain joka herättää monessa itsessään niitä kielteisiä puolia, osaan kait minäkin olla peili siinä missä muutkin. Astro comin tulkinnassa sanottiin että minulla on taipumusta nostattaa ihmisissä kaikki pahimmat puolet esille..
What a life  :buck2: ;D

Ihminen, joka puhuu lämpimikseen. Kiiltää ulkoa, mutta on puhkiruostunut sisältä.
Semmone, joka on turhanki lämmin mua kohtaan ja korostaa vääriä asioita tms. Mitä nää sitten haluaa, joskus sen näkee heti, joskus ei.

Eli et myöskään luota ihmisiin, jotka käyttävät ns. t-paitaliivejä - rintaliivejä joiden nimenomainen tarkoitus on estää nännien näkyminen.  ;D

heh, mulla ei ole mitään tollasia konkreettisia juttuja, kuin ghedellä :D

Sellaiset minä-keskeiset itsensä korostajat ja kilpailuhenkiset.
näissäkin on värisävyjä, en nyt ketään suoralta kädeltä syyttele tai tuomitse,
mutta sellaiset kovaääniset itseään korostajat ja selvästi kilpailuhenkiset saa mussa reaktion aikaan,
että vetäydyn hyvin kauas...

Minä en osaa luokitella kummemmin  minkälaiset, koska alitajunta tekee arvion useimmiten ruumiinkielen perusteella, jolloin tietoinen mieli ei osaa eritellä mitkä niistä sadoista tai tuhansista ruumiinkielen merkeistä sen arvion aiheuttivat. Lopputuloksenhan alitajunta tarjoilee sitten tietoiselle mielelle intuition kaltaisena tunteena, vaikka kyse onkin ihan maallisesta ilmiöstä. Käytös tai ulkomuoto tms. eivät yksin aiheuta tällaisia arvioita.

Ainoa 'minkälaiset' katergoria johon voin varmasti sanoa että herättävät epäluottamusta: Sellaiset joiden olen itse jo vähintään kerran käytännössä havainnut olevan epäluotettavia.

(Puhumaton voi olla vaan luonnostaan  hiljainen ja ujo ja päällekäyvän tuntuinen voi olla vain ekstrovertti ja dopamiinivetoinen.)