Astro Foorumi

Tässä hyvä blogikirjoitus:
http://www.wheatbellyblog.com/2014/02/sugar-by-any-other-name/

Pointti:
Meille tuputetaan  nyt kaikenlaisia vaihtoehtosokereita kuten agavesiirappia, intiaanisokeria yms. Toki useimmat niistä sisältävät erilaisia ravinteita sen sokerin lisäksi, mutta siitä huolimatta niistä saa kaikki samat haitat kuin sokeristakin. (Metabolinen oireyhtymä, elimistön proteiinien sokeristuminen, hyvää ruokaa syövälle jne.) Aineenvaihduntamme kannalta ne ovat kuitenkin silti sokeria.

Ne kaikki myös koukuttavat ihan samalla tavoin kuin se tavallinen 'pöytäsokeri.'

Steviaa siis tilalle.

Steviaa tilalle ellet laihduta tai ole insuliiniherkistynyt:
Keinomakeutusaineet lihottavat, myös stevia.

Pelkkä makea maku suussa, vaikka olisi täysin kaloriton, aiheuttaa insuliinineritystä ja se puolestaan sitten lisää nälkää ja estää omaa rasvanpolttoa.

(Ja  niille joille ei sovi auringonkukka, ei sovi stevia, ovat sukulaiskasveja.)

Ei hitsi, sittenhän porkkanakin lihottaa...

Olisikohan siinä joku raja makeusasteessa? Porkkanan hiilihydraattimäärä kun ei ole kuin nippa nappa vähän yli sen 5 g/100 g mitä hiilihydraatteja tarkemmin laskevat (itse en siis laskeskele mitään) pitävät esim. valmisruuissa ylärajana pohtiessaan kannattaako ostaa.

Tai sitten rajaa ei ole ja  ilmiö on vain voimakkain silloin kun on prediabeettinen tai jo sairastunut tyypin 2 diabetekseen: Terveellä insuliiniaineenvaihdunnalla se ei ole niin raju. Eli asia on olennainen vain diabeetikoille ja laihduttajille.

Vetelen itsekin ksylitolipurkkaa päivittäin, enkä huomaa että se esim. tekisi nälkäiseksi.

Kokeilemalla selviää miten porkkana itse kuhunkin vaikuttaa. Itse en osaa kommentoida, koska olen lapsesta asti inhonnut porkkanaa syvästi juuri sen vuoksi että se on makeaa.  ;)

Huomasin hiljan kuinka ihanan raikkaan makeaksi porkkanan saa raastamalla sen!  :smitten:

Off topic: Olisitkohan Sideman vata-kapha?
Kaikilla kuitenkin vaikuttaa myös se toiseksi vahvin dosha, ja kapha on kovasti makean ja lempeiden makujen ystävä.  :)

Tällä sivustolla on kaksi dosha-testiä, suppeampi ja laajempi:
http://navadina.net/

Tulos oli vaata 75, kapha 50, pitta 45. Moniin kysymyksiin oli mielestäni
kuitenkin aika hankala valita "oikea" arvo (1 - 6)...

Joo, ne testit ovat aina vähän hankalia; siinä laajassa oli vaihtoehtoja ja välillä ei ollut ainuttakaan sopivaa...
Vatan ja kaphan luulisi olevan aika hyvä yhdistelmä, tasapainottavat tavallaan toisiaan?

Mulla oli pitkä aika ihan luontaisten mielitekojen takia, ettei mennyt mitään sokeria minnekään, hyvin harvoin hedelminäkään, ja silloinkin jotain sitruksia. Vetelin muuta luonnollista sapuskaa ja hyvin meni.

Mut nyt on tullut kausi, jollon keho selvästi tekee jotain hedelmillä (banaaneista en oo ikinä tykänny, mut ykskin päivä ilmiselvästi tarvitsin yhden banaaniviherpirtelön, joka halu ei tosin toistunut). Olen vahvasti yhteydessä kehoni tarpeisiin ja mun tuntemisien mukaan sokereilla on funktio, tietyissä yhteyksissä ja oikein käytettynä, ihan hunajana ja raaka-agavenakin kitkerien yrttiuutteiden imeytymisen herättelijänä ja kuljettajana ainakin mulle.
Munsta elämä saa nyt ylipäänsä muutenkin olla makeaa ja mukavaa, vaikkei mun keho-mieli tykkääkään pullasta ja pääosin kyllä komppaan tätä sokeri-vehnä-ongelmavyyhteä yhdeksi syyksi isolle osalle sairauksista. Energeettisestä näkökulmasta roskaruoka värähtelee tiettyjen itseä rakastamattomien uskomus-/ajatustaajuksien tasolla, ja LOA:n mukaan ne jotka vetää roskaruokaa, vetää sitä siksi että värähtelee samalla tasolla. Eli vetää puoleensa myös samanvärähteistä ruokaa. Mitä elävämpää ja tuoreempaa evästä, sitä korkeempivärähteistä toki nyt alentamatta tai korottamatta ketään ihmisenä. Eikä mikään ole mustavalkosta. On kaikenlaisia värähtelyihinsä tietoisesti syventyneitä kikkailijoita..

Viime kesänä tuli täysstoppi myös lihalle (maito/viljattomana oon ollu jo pitkään), ja näköjään se sopii nyt erinomaisen hyvin. Samoin oppaiden kanssa on juteltu, että mun kroppa on suunniteltu siten, että raaka- ja valoravinto on tosi luonnollinen ja itsestään tuleva vaihtoehto ainakin osittaiseksi jossain vaiheessa, osin nytkin ja nyt menee ihan raakavegaania, jos haluaa kategorisoida. Koska mieli ei tee muuta. Ainakin vielä tykkään ruoasta kokemuksena sen verran et kokonaan en ole jättämässä veks, mut pakottavaa tarvetta syödä ei oikeestaan oo koskaan, osaan energeettisesti itsestäni avautua silleen et energia vaan virtaa. Se on tosi kätevää monissa tilanteissa ja pitkissä työrupeamissa ym.
Ja oon terveempi kun ikinä, aivot pelaa paremmin kun koskaan ja ihan maadotettu olo muutenkin.
Ihmiskeho on jännä.

En oikein pidä asioiden "demonisoinnista". Kaikella kun on kääntöpuolensa ja sokerin tapauksessa se on makeus ja hyvä olo. Liiallisena tulevat sitten kaikki haittapuolet esiin. Mutta ei se vähempi sokeri varmasti pahaksi ole, tosin neitsytmäisen ylitarkaksi en enää asioissa rupea. :)

http://www.stara.fi/2014/05/02/nain-paljon-arkisissa-tuotteissa-on-sokeria/

"Mediat ovat jo vuosikymmenten ajan esitelleet arkisten ruokien, juomien, välipalojen ja herkkujen sokerimääriä. Nyt Facebook-käyttäjä Mari Suomalainen on kuitenkin koonnut tuttuja herkkuja pysäyttävään valokuvaan. Hän on nimittäin selvittänyt tuotteiden sokerimäärät ja havainnollistanut tiedot."

No huh huh! Ilmeisesti parantuneet verensokeriarvoni johtuvat valtaosin siitä, että en ole
viime aikoina syönyt juuri ollenkaan rusinoita... Olen oikeastaan korvannut rusinat maitosuklaalla!

 :o

Joo, kuivatut hedelmät ovat melkoisia sokeripommeja. Niiden ainoana hyvänä puolena on se, että aineenvaihdunnan lopputulokseltaan ovat emäksisiä (varsinkin viikuna), mutta se hyöty ei paljoa ilahduta kun se sokerimäärä on niin suuri. Kuivattujen hedelmien paras käyttötapa onkin kohtuullisissa määrin smoothieiden seassa makeutusena, jos makuhermo sellaista kaipaa. Jos niitä syö sellaisenaan, niin tulee helposti syötyä melkoisia määriä. Tai sitten ne pitäisi vetää ison rasvamäärän kanssa, sehän aina tasaa verensokerin heilahteluja.

Mitenkähän huippu-urheilija "onnistuu" hankkimaan itselleen diabetes kakkosen?

Kauppalehti:

Supermiehellä itsellään todettiin jokin aika sitten aikuisiän diabeteksen esiaste.

"Olen urheillut paljon koko elämäni, ja kuvittelin syöväni hyvin terveellisesti vähärasvaista ruokaa, mutta niin vain siitä huolimatta minullakin todettiin taudin esiaste. Jos minä olen vaarassa sairastua, niin mitkä mahdollisuudet keskivertoihmisellä on välttää tauti? Oma vastaukseni on, että ei mitään mahdollisuuksia.”

Täytynee olla vahva geneettinen riskikomponentti tuossa mukana?

Ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin sen hankkivat:
Rääkkäämällä insuliiniaineenvaihduntaansa niin suurella määrällä hiilihydraatteja, että lopulta sairaus puhkeaa.

On olemassa laihoja ja hyväkuntoisia tyypin 2 diabeetikkoja, eli ei se sitä katso. Liikunta kyllä vähentää riskiä sen vuoksi, että mitä isompi lihaksisto, sen enemmän sokeria pystyy käyttämmään, mutta kun sitten urheilijat toisaalta hiilihydraattitankkaavat, niin siinä ei sitten mikään lihasmaassa auta jos geneettinen taipumus sairastua on.

Ja se geneettinen taipumus on suurimmalla osalla maailman väestöä, hiilihydraatinsietäjät ovat vähemmistössä.

Lisäksi on sitten ruuassa muita aineita jotka rassaavat insuliiniaineenvaihduntaa, esimerkiksi vehnänalkion agglutiniini, jota nimestään huolimatta esiintyy kaikissa gluteeniviljoissa ja vielä muistaakseni riisissäkin. Se on INSULIINI-IMITAATTORi, eli sitoutuu insuliinireseptoreihin elimistössä, vaikutus on siis ikään kuin terve ihminen ottaisi tarpeetonta lisäinsuliinia aina silloin kun syö täysjyväviljaa.

Ja täysjyvä on nimenomaan paha juttu tämän agglutiniinin osalta, sillä se löytyy viljan alkiosta. Puhdistetuissa jauhoissa sitä ei siis juurikaan ole. Jos jostain syystä olisi pakko syödä esim. vehnää, valitsisisin valkoiset jauhot, koska ne myrkyt löytyvät enimmäkseen täysjyvävehnästä.

Muitakin insuliiniaineenvaihduntaa sekoittavia asioita löytyy modernista teollisesta ruuasta, tuo agglutiniini vain on pahimmasta päästä.

Mikäli huonohkoilla silmilläni* nopeasti vilkaisten sain oikean kuvan asiasta, agglutiniinejä on moneen lähtöön, ja luultavasti
myös ihmisyksilöiden välillä on huomattavaa variaatiota mitä tulee herkkyyteen noiden molekyylien (tai "miidenkä" lie)
negavaikutuksille.

Sain sellaisen käsityksen, että esim. risiini kuuluu tuohon kategoriaan. Sehän on letaali myrkky mitä kovimmasta päästä:
muutaman suolarakeen suuruinen määrä injektoituna tai inhaloituna riittää tappamaan aikuisen Homo sapienksen??

 :o

* "karmallinen" pigmenttiarpi aurinkoon toljottamisesta (noin 14-vuotiaana) oikean, muutoin optisesti paremman, liidaavan silmän tarkan näön pisteessä...  :idiot2:

Kopsaan itseäni kaseiiniketjusta, tämä kun sopii tänne. Huomaa myös amylopektiini-A alla, sekin sotkee insuliiniaineenvaihduntaa. Vehnänalkion agglutiniini imitoi insuliinia erotuksetta kaikkien ihmistne insuliinireseptoreissa. Muiden vehnän aineiden kohdalla on sitten ehkä eroja herkkyydessä niille, mutta minulle olennainen kysymys on lähinnä tämä: Miksi syödä viljoja, kun samat ravintoaineet voi vähemmillä kaloreilla saada muualta ilman kaikkia näitä myrkkyjä?


Tämä siis kopsattu kaseiiniketjun kirjoituksestani:

Mutta gluteeni ei ole vehnän ainoa ongelma ollenkaan,  vain yksi ongelmallinen ainesosa siinä. Tässä artikkeli muista ongelmia aiheuttavista vehnän aineista, eli nämä voivat tuottaa ongelmia vaikka ei olisi niin keliaakikko kuin myöskään gluteeniherkkä:
http://www.wheatbellyblog.com/2014/05/deglutenize-your-brain/

Poimintoina artikkelista ja omana suomennoksenani ne vehnän muut ikävät asiat:

Fytaatit: Blokkaavat 90% sinkin imeytymisestä sekä monia muita mineraaleja, kelatoivat siis niitä jolloin ne eivät imeydy, ja haittaavat ruuansulatusta muutenkin.


Lektiinit: Venhänalkion agglutiniini, jota on vehnässä, rukiissa, ohrassa ja riisissä ei pilkkoudu ruuansulatuksessa. Siten se voi tehdä tuhojaan ruuansulatuskanavassa ja päästä sieltä verenkiertoon, missä se sitten aiheuttaa tulehdusta eri puolilla elimistöä. Se imitoi insuliinireseptoreissa insuliinia (tätä ei ko. artikkeli kerro), mikä siis lisää lihomista. Se on myös sappivaivojen ja sappkivien muodostumisen taustalla ja estää haiman ruuansulatusentsyymien eritystä.

D-aminohapot: Ihminen on sopeutunut sulattamaan L-aminohappoja, eli vasenkierteisiä sellaisia. Niden peilikuvat, oikeakierteiset eli D-aminohapot antavat ruuansulatusentsyymeille stop-signaalia aiheuttaen proteiinien epätäydellistä ruuansulatusta. Epätäydellisesti sulaneet proteiinit sitten puolestaan ovat myrkyllisiä suoliston kudoksille ja tuottaa muita ikäviä seurauksia, kuten dysbioosin eli haitallisten (mm. hiiva) bakteerien liiallista lisääntymistä suolistossa.

Amylopektiini A: Tämä viljojen hiilihydraatti on vastuussa niiden uskomattomasta verensokeria nostavasta potentiaalista ja selittää sen, miksi 2 viipaletta vehnäleipää kohottaa verensokeria enemmän kuin 6 teelusikallista sokeria.

Allergeenit: Moderni vehnämme on luotu laboratoriossa ja siinä on proteiineja jotka ovat muuntuneet siitä mitä ne olivat alkuperäisessä vehnässä: alfa-amylaasin estäjiä, trypsiinin estäjiä, serpiinejä, thioreduktaaseja jne. Näiden amonohappojen muuntunut dna-koodi on vastuussa allergisista reaktioista, kuten astma, ihottumat jne, sekä suolistovaivoista.

Ja mihinkään yllläoleviin haittoihin ei tarvita gluteenia ollenkaan, eikä ihmisen tarvitse ollla keliaakikko tai gluteeniherkkä.

Vielä lektiineistä:

Lektiinit ovat proteiineja. Ihmiskeho käyttää myös itse lektiinejä mm. viestintään ja määrittämään sitä miten solut kiinnittyvät toisiinsa. Tästä syystä jotkut lektiinit jotka muistuttavat liikaa ihmiskehon omia lektiinejä saavat aikaan tuon agglutinaation, eli solujen yhteenliimautumisen tulehdustiloineen.

Vehnänalkion agglutiniini on siis vain yksi lektiini. Se on siis kaikille ihmisille ikävä, samoin kuin ovat monet papujen lektiinit joiden vuoksi pavut onkin keitettävä, jolloin niiden lektiinit hajoavat. Vehnänalkion agglutiniini valitettavasti ei sillä hajoa.

Sitten on sellaisia lektiinejä, jotka eivät haittaa ketään, eli eivät tee kenellekään mitään, koska eivät muistuta liikaa ihmisen omia lektiinejä.

Ja kolmas ryhmä on sitten sellaiset lektiinit, jotka muistuttavat vain jonkin immunotyypin lektiinejä mutta eivät muiden, eli osa ihmisistä voi syödä ja osa ei.

Mä tein ton ayurvedan kehotyyppitestin,hmmm.....Laajemman testin mukaan mussa on eniten vataa, se persoonallisuus- ja fyysisten ominaisuuksien kuvaus ei kovin hyvin sovi munhun mutta ruokien ja nukkumisen ja sellasen suhteen sieltä löyty hyviä neuvoja - mutta kun en koe et mussa ois eniten vataa.
Vataan vuorokaudenajat ei sovi mulle, ne oli 14-18,sillon mun tekis yleensä mieli nukkua ja sitten suositeltiin 02-06, noh, sillon mä yleensä nukun paitso touko- kesäkuussa herään aina jossain vaiheessa tunniks kuuntelemaan lintujen laulua.

Lyhyemmän kaavan mukaan sitten tein ja sieltä tuli et mussa ois eniten pittaa - ja sehän sopii todella paljon paremmin,mut en sitte enää tänään jaksanu lukea sitä enempää. Pittan vuorokauden ajat sopii mulle paremmin 10-14, no se on tota peruspäivää, mutta vielä suurempaa inspiraation aikaa ois ollu 07-12.00, ja sitte oli 22.00-02.00, no ilta kylläkin mutta käyn yleensä nukkumaan puolenyön aikoihin.

Ihan mielenkiintosta.